30.4. vappuaattoaamu
Tottis, Levekin kentällä
Hiskin kanssa ensin 7 minuutin paikallamakuu Roihun ja Katrin treenatessa ja leikkiessä. Olin selkä päin, mutta kuikuilin välillä poikaa. Kerran rähähdin sille, kun kurkotteli kaulaansa vähän liikaa. Muuten meni ihan hyvin.
Sitten vain liikkeellelähtöjä ja -lähtemättömyyksiä, koska His keulii lähdöissä välillä.
Liikkeestä istumisia pari kpl, ynnä luoksetulo, ei eteentuloa, heitin lelun.
Sitten - huoh - este. Nyt homma takkusi ja pahasti. Kyttääminen alkoi heti jo kaukaa, kun His näki esteen. Aluksi laitettiin vain 70 senttiä korkeutta, jolloin His kiersi jo mennessä. Sitten hyppäsi mennessä, mutta kiersi takaisin. Panin välillä maihin, kierrettiin rauhoitusseuraamislenkkejä jne. Ei millään suostunut istumaan, jumitti ja jumitti, oli pakko painaa peppu maahan. 80 sentissä pudotti takaisin tullessa sen verran pahasti ylimmän laudan, etten palkannut moisesta. Tässä vaiheessa mua purtiin lujaa käsivarteen...Hiskonen oli jo pari kertaa näpsäissyt siihen malliin, että tiesin odottaa puremista enkä ollut järkyttynyt (Katri taisi olla). Kun saatiin yksi onnistunut edestakainen hyppy, jätettiin siihen. En tiedä, mikä sai keittämään noin pahasti yli. Itse olin kyllä nyt rauhallinen.
Heta sai ottaa pari reipasta eteenmenoa potkupallolle ja leikkiä pallon kanssa. Pelkkää vireen nostoa siis.
Rullatreeni
Katri häkeissä, 2 kpl. Rullan palautuksissa on jotain häikkää edelleen: ei tule enää suoraan hienosti sivulla, niin kuin alkuun, vaan kaartelee omilla teillään ja tiputtaa rullan, ennen kuin annan luvan. Toisella kertaa panin hakemaan uuden rullan. Tämä pitää ottaa nyt hanskaan.
Jäljet, pellolla
Myöhään iltapäivällä. Hetalle 700 metriä, Hiskille 600 metriä, kummallakin 7 keppiä. Molemmilla ikää noin 1,5 tuntia. Kulmia kummallakin paljon, yksi terävä. Olisin tehnyt pitemmätkin jäljet, mutta pelto loppui kesken...Kummallakaan ei mitään nameja (Hiskillä ei ole ekan jäljen jälkeen ollutkaan koko keväänä).
Ennen jäljenajoa Heta bongasi jonkun elukan metsässä ja lähti ajohaukulla perään. Hiski tietysti sukkana myös. Kun huusin, His tuli heti, Heta noin viiden minuutin kuluttua, yltäpäältä vaahdossa ja mudassa.
Hiskillä oli vähän vaikeuksia jäljen nostossa ja se ajoi takajälkeä tielle. Korjasi kuitenkin hyvin ja lähti mukavasti ajamaan. Eka keppi olikin siinä hyvin pian ja palkkasin siitä kissanruualla. Jäljesti hyvin, kaikki muut kulmat menivät hienosti, paitsi terävässä joutui puskemaan hommia oikein urakalla. Selvitti homman kuitenkin: olen iloinen näistä "taistellen voittoon"-jutuista, koska todennäköisesti koira oppii niistä kaikkein eniten.
His pärski ja aivasteli koko jäljestyksen ajan kovasti. Epäilen, että kuolleessa heinässä (jota oli tällä lohkolla paljon) oli hometta tai se pölisi muuten jotenkin.
Kaksi keppiä jäi ja kolmaskin olisi jäänyt, ellen olisi huomauttanut (reagoi selvästi, mutta ei nostanut). Keppimotivaatio ei ole vielä tarpeeksi kova, nyt näytti ainakin siltä, että se jäljenajo oli niin kivaa, ettei kepille olisi malttanut jäädä. Alan pikkuhiljaa vaatia, että keppi nostetaan, jos His on reagoinut siihen, muuten saa olla.
Heta jäljesti erittäin tarkasti ja maltillisesti (se riistanajo alla). Kulmissa taas hetamaista hyörimistä - saattaa lähteä kulmasta ihan oikeaan suuntaan ja ajaa monta metriä, kun yhtäkkiä pitääkin palata takaisin varmistelemaan. Sitten käydään haistelemassa kaikki ilmansuunnat - ja palataan sinne, minne oltiin alunperinkin menossa. Viime kesänä mua ärsytti tämä touhu, nyt olen antanut olla. Yksi mahdollisuus, miksi se tekee tätä, voisi olla se, että peltojäljillä on ollut kulman jälkeen vahvistusnameja tai keppi. Kun niitä ei olekaan, iskee uskonpuute.
Kepit Heta kaivoi nyt esiin hyvin tunnollisesti. Ehkä siitä vielä jälkikoira kuoriutuu, kun kesä treenaillaan :)
torstai 30. huhtikuuta 2009
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Pienet esinetreenit
Keskiviikko 29.4. esinetreeni Pinsiössä
Miian ja henkan kanssa, 50x20 kaistale.
Annoin taas ohjeet huonosti: Miia oli vienyt esineet Hiskille valmiiksi, kun hain koiraa autosta, tarkoitus oli viedä yksitellen niin, että His näkee. Otettiin kuitenkin valmiina sitten. Hirveetä juoksemista, olisi pitänyt arvata, kun otin suoraan autosta pitkän kökkimisen jälkeen. Ekan löysi taas lennosta jarruttamalla, toisenkin aika pian. Kurvaili kaukana oikealla alueen ulkopuolella (kuten kyllä kaikki muutkin koirat, suosittu koiranulkoilutuspaikka). Kolmaskin esine löytyi ihan ilman apuja, mutta liikaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli.'
Hiskille otettiin vielä uusintana - jotta ei jäisi toi juoksentelumielikuva päähän - kolme esinettä vietynä. Tämä meni jo oikein rauhallisesti ja hyvin.
Heta haki kolme piilotettua esinettä. Yhden Miia oli piilottanut niin ovelasti kannonjuureen, että Heta sai tehdä hommia ihan tosissaan, joutui lopulta oikein kaivamaan esineen.
Hetalle vielä tarkkuusruutu. Taas ihan peace of cake. Täytyy ruveta miettimään, miten näitä saisi vaikeutettua.
Mukava pikkutreeni.
Miian ja henkan kanssa, 50x20 kaistale.
Annoin taas ohjeet huonosti: Miia oli vienyt esineet Hiskille valmiiksi, kun hain koiraa autosta, tarkoitus oli viedä yksitellen niin, että His näkee. Otettiin kuitenkin valmiina sitten. Hirveetä juoksemista, olisi pitänyt arvata, kun otin suoraan autosta pitkän kökkimisen jälkeen. Ekan löysi taas lennosta jarruttamalla, toisenkin aika pian. Kurvaili kaukana oikealla alueen ulkopuolella (kuten kyllä kaikki muutkin koirat, suosittu koiranulkoilutuspaikka). Kolmaskin esine löytyi ihan ilman apuja, mutta liikaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli.'
Hiskille otettiin vielä uusintana - jotta ei jäisi toi juoksentelumielikuva päähän - kolme esinettä vietynä. Tämä meni jo oikein rauhallisesti ja hyvin.
Heta haki kolme piilotettua esinettä. Yhden Miia oli piilottanut niin ovelasti kannonjuureen, että Heta sai tehdä hommia ihan tosissaan, joutui lopulta oikein kaivamaan esineen.
Hetalle vielä tarkkuusruutu. Taas ihan peace of cake. Täytyy ruveta miettimään, miten näitä saisi vaikeutettua.
Mukava pikkutreeni.
tiistai 28. huhtikuuta 2009
"BH-koe"
Tiistai 28.4. tottis Pirkkahallilla
Nuutiset ilmoittivat heti kentälle päästyämme, että Hiski ja Kaarina tekevät tänään sitten kaikki BH-liikkeet. Parina Miia ja Usko.
Mikäs siinä auttoi, kun Tuomari käski :) Vedettiin sitten koko setti: seuraamiskaavio remmissä ja ilman, henkilöryhmät, jäävät liikkeet, luoksetulo ja paikallamakuu.
Lelupalkkaus ainoastaan lyhyesti seuraamisten ja eteentulon jälkeen, eli kaksi kertaa. Muuten kaikki ilman palkkaa. Paikallamakuusta ei mitään palkkaa. Sillä ei pidä olla Hiskille mitään odotusarvoa.
Hiski suoritti ensin. Kaikki muu meni ihan nappiin, paitsi istumisessa jäi seisomaan (kun Reese oli sitä mieltä, että voi jättää sen pienenkin avun pois) ja jäi seisomaan myös vapaana seuraamisen pysähdyksessä. Paikallamakuussa ei mitään ongelmaa.
Erityisen iloinen olin luoksetulosta: sairaan nopea ja ihan suora!
Varmaan tokoporukalla olisi ollut vaikka kuinka paljon huomauttamista, mutta Reesen mukaan BH olisi mennyt heittämällä läpi. Olivat myös sitä mieltä, että ennen koetta seuraamiskaavioita ei nyt kannata ottaa enää kertaakaan...
Toisessa sessiossa Hiski hyppi metrisen esteen yli. Oli pojassa taas melkoisesti pitelemistä, mutta itse hypyt menivät moitteetta yli. Otettiin kapulakin mukaan (este madallettiin 80 senttiin) ja senkin kanssa saatiin hyppäämään edestakaisin. Mutta kyllä olikin sitten nupit kaakossa, huh. Toinen puoli ajasta meni rauhoituskierroksiin ja maassa makuuseen.
Ja ohjaajan ei pitäisi hermostua - menee sähläämiseksi.
Heta teki telineet, eteenmenon ja jäävät liikkeet. "Olipas se tänään virkeä," totesi Jossu. Niin kyllä olikin. Eteenmeno ei vaan oikein tahtonut ensin onnistua, kun Heta näki, että laitoin pallon taskuuni. Otin ekan kerran viime syksyn jälkeen myös maahanmenon eteenmenon yhteydessä. Aika hitaasti valui.
M
Nuutiset ilmoittivat heti kentälle päästyämme, että Hiski ja Kaarina tekevät tänään sitten kaikki BH-liikkeet. Parina Miia ja Usko.
Mikäs siinä auttoi, kun Tuomari käski :) Vedettiin sitten koko setti: seuraamiskaavio remmissä ja ilman, henkilöryhmät, jäävät liikkeet, luoksetulo ja paikallamakuu.
Lelupalkkaus ainoastaan lyhyesti seuraamisten ja eteentulon jälkeen, eli kaksi kertaa. Muuten kaikki ilman palkkaa. Paikallamakuusta ei mitään palkkaa. Sillä ei pidä olla Hiskille mitään odotusarvoa.
Hiski suoritti ensin. Kaikki muu meni ihan nappiin, paitsi istumisessa jäi seisomaan (kun Reese oli sitä mieltä, että voi jättää sen pienenkin avun pois) ja jäi seisomaan myös vapaana seuraamisen pysähdyksessä. Paikallamakuussa ei mitään ongelmaa.
Erityisen iloinen olin luoksetulosta: sairaan nopea ja ihan suora!
Varmaan tokoporukalla olisi ollut vaikka kuinka paljon huomauttamista, mutta Reesen mukaan BH olisi mennyt heittämällä läpi. Olivat myös sitä mieltä, että ennen koetta seuraamiskaavioita ei nyt kannata ottaa enää kertaakaan...
Toisessa sessiossa Hiski hyppi metrisen esteen yli. Oli pojassa taas melkoisesti pitelemistä, mutta itse hypyt menivät moitteetta yli. Otettiin kapulakin mukaan (este madallettiin 80 senttiin) ja senkin kanssa saatiin hyppäämään edestakaisin. Mutta kyllä olikin sitten nupit kaakossa, huh. Toinen puoli ajasta meni rauhoituskierroksiin ja maassa makuuseen.
Ja ohjaajan ei pitäisi hermostua - menee sähläämiseksi.
Heta teki telineet, eteenmenon ja jäävät liikkeet. "Olipas se tänään virkeä," totesi Jossu. Niin kyllä olikin. Eteenmeno ei vaan oikein tahtonut ensin onnistua, kun Heta näki, että laitoin pallon taskuuni. Otin ekan kerran viime syksyn jälkeen myös maahanmenon eteenmenon yhteydessä. Aika hitaasti valui.
M
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Melkein koko paletti
Maanantai 27.4.
Kävin työkeikalla Jämsän suunnalla ja pakkasin (tietysti) koirat mukaan, onhan matkan varrella ihania metsiä vaikka kuinka paljon...
Niinpä sitten tehtiinkin vähän kaikkea, mm:
Esineruutu
Piti tallata 50x50, mutta Heta kerkisi jo hakea Hiskille tallatun jäljen päästä viimeisen kepin (oli noin 40 metrin päässä aikomastani esineruudun sivusta), joten supistin ruudun kaistaleeksi. Kummallekin kolme esinettä, samat.
Hetalle piilotin esineet valmiiksi oikein kunnolla, keskimmäisen survoin johonkin myyränkoloon puun juurelle. Sitä se sitten etsikin varsin hartaasti, löysi sentään lopulta.
Hiski sai nähdä, kun vein esineet (vähän piilotin niitäkin), peräkkäin, eteen, keskelle ja taakse. Lähes täydellinen suoritus, viimeiselle toinen lähetys.
Tarkkuusruutu
Hetalle: meni ihan tylsästi, kun 10 sentin kolikko löytyi nanosekunnissa, vaikka olin peitäänyt sen hyvin lehtien alle.
Jälki
Lähinnä keppisulkeiset taas, en ehtinyt tehdä pitkiä jälkiä. Merkkasin keppien paikat. Jäljet siis lyhyet, kulmia monta.
Hetalle metsässä: yksi keppi kuudesta oli jäädä, siitä aika tiukka huomautus.
Hiskille tein jäljen vanhalle pakettipellolle, johon oli istutettu koivuntaimia suoriin riveihin. Siellä oli tosi paljon katkottuja oksia ja oli hauskan näköistä, kun His hajun saatuaan arpoi, mikä kepeistä oli se, josta haju lähti (tunnaritreeni samalla!). Ihan jees.
Pudotettu esine
Metsäautotiellä. Hetalla ei mitään erikoista: tuttua, turvallista hoffihölkkää :)
Hiskille otin alokkaan pituisen pudotusmatkan. Voi hyvät hyssykät sitä vauhtia: se kaahotti parikymmentä metriä hanskan ohi (näkyi kilometrin päähän), ennenkuin tajusi juosseensa ohi. Vauhdissa ympäri ja taas hanska suussa tuhatta ja sataa minun ohitseni. Ei pysty jarruttaan, kun on kuuma baana alla, nääs. Nojoo, hanska on Hiskille selvästi lelu, ei esine. Nyt mulla olikin sille ylläri, ihana pallo, johon hanska kyllä vaihdettiin ihan mieluusti.
Tottistreenit
Illalla Pirkkahallilla, PPK:n yhteistreenit.
Hiskille paikallamakuu Miian ja Turon treenatessa, itse olin kyljittäin, aika kaukana. Makasi hievahtamatta kuusi minuuttia. Mahtavaa.
Seuraaminen, pitkähkö + henkilöryhmä.
Jäävät liikkeet (pienet avut). Maassamakuusta eteentulo ilman eteentuloa.
Nouto. Oikein hyvä.
En tiedä, kuinka meni, kukaan ei sanonut mitään. Luultavasti kuitenkin aika mukavasti.
Heta ei ollut nyt edes mukana.
Kävin työkeikalla Jämsän suunnalla ja pakkasin (tietysti) koirat mukaan, onhan matkan varrella ihania metsiä vaikka kuinka paljon...
Niinpä sitten tehtiinkin vähän kaikkea, mm:
Esineruutu
Piti tallata 50x50, mutta Heta kerkisi jo hakea Hiskille tallatun jäljen päästä viimeisen kepin (oli noin 40 metrin päässä aikomastani esineruudun sivusta), joten supistin ruudun kaistaleeksi. Kummallekin kolme esinettä, samat.
Hetalle piilotin esineet valmiiksi oikein kunnolla, keskimmäisen survoin johonkin myyränkoloon puun juurelle. Sitä se sitten etsikin varsin hartaasti, löysi sentään lopulta.
Hiski sai nähdä, kun vein esineet (vähän piilotin niitäkin), peräkkäin, eteen, keskelle ja taakse. Lähes täydellinen suoritus, viimeiselle toinen lähetys.
Tarkkuusruutu
Hetalle: meni ihan tylsästi, kun 10 sentin kolikko löytyi nanosekunnissa, vaikka olin peitäänyt sen hyvin lehtien alle.
Jälki
Lähinnä keppisulkeiset taas, en ehtinyt tehdä pitkiä jälkiä. Merkkasin keppien paikat. Jäljet siis lyhyet, kulmia monta.
Hetalle metsässä: yksi keppi kuudesta oli jäädä, siitä aika tiukka huomautus.
Hiskille tein jäljen vanhalle pakettipellolle, johon oli istutettu koivuntaimia suoriin riveihin. Siellä oli tosi paljon katkottuja oksia ja oli hauskan näköistä, kun His hajun saatuaan arpoi, mikä kepeistä oli se, josta haju lähti (tunnaritreeni samalla!). Ihan jees.
Pudotettu esine
Metsäautotiellä. Hetalla ei mitään erikoista: tuttua, turvallista hoffihölkkää :)
Hiskille otin alokkaan pituisen pudotusmatkan. Voi hyvät hyssykät sitä vauhtia: se kaahotti parikymmentä metriä hanskan ohi (näkyi kilometrin päähän), ennenkuin tajusi juosseensa ohi. Vauhdissa ympäri ja taas hanska suussa tuhatta ja sataa minun ohitseni. Ei pysty jarruttaan, kun on kuuma baana alla, nääs. Nojoo, hanska on Hiskille selvästi lelu, ei esine. Nyt mulla olikin sille ylläri, ihana pallo, johon hanska kyllä vaihdettiin ihan mieluusti.
Tottistreenit
Illalla Pirkkahallilla, PPK:n yhteistreenit.
Hiskille paikallamakuu Miian ja Turon treenatessa, itse olin kyljittäin, aika kaukana. Makasi hievahtamatta kuusi minuuttia. Mahtavaa.
Seuraaminen, pitkähkö + henkilöryhmä.
Jäävät liikkeet (pienet avut). Maassamakuusta eteentulo ilman eteentuloa.
Nouto. Oikein hyvä.
En tiedä, kuinka meni, kukaan ei sanonut mitään. Luultavasti kuitenkin aika mukavasti.
Heta ei ollut nyt edes mukana.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Viides peltojälki nappiin ynnä hakua
Sunnuntai 26.4. jälki/pelto
Koska naakat herättivät minut sunnuntaiaamuna viiden jälkeen karmealla möykällään (kiitti vaan, naakat), ehdin tallata kummallekin koiralle noin 500 metriä pitkän jäljen. Keppejä (kai) kuusi. Kulmia kummallakin nelisen kpl, myös yksi terävä. Hetalla vähän vaikeempi alusta. Kävi erittäin kova tuuli harmikseni ja siksi päätin, etten vanhenna kauheasti: lähes peitteetön maa, hajut leviää ja häviää nopeesti tuulessa ja auringossa.
Oikein arvasin: molemmat ajoivat nyt jälkensä lähes 100-prosenttisesti, eli todennäköisesti hajua oli jäljellä juuri passelisti.
En myöskään antanut kummallekaan aamuruokaa, vaan otin ruuat pellolle mukaan ja ruokin joka kepillä kaikessa rauhassa.
Hiskin jälki vanheni noin 45 minuuttia. Jälki nousi heti nätisti oikeaan suuntaan, kaikki kulmat menivät hyvin, terävään "otti vauhtia" aika kaukaa. Yksi keppi taisi jäädä, mutta sillä ei ole väliä tässä vaiheessa. Muuten Hiskonen jäljesti tosi visusti: tarkisti jopa eilisten, vanhojen jälkien ylityspaikat huolellisesti. Vauhti oli taas aivan sopiva.
Hetan jälki oli noin tunnin vanha. Sekin nosti jäljen hyvin. Rauhoitin ennen lähtöä kunnolla ja annoin etsiä jäljen omalla tyylillään, vaikkka vähän haahuilikin, joten lähtö oli paljon tasapainoisempi kuin eilen. Eka keppi oli heti jäljen alussa ja Heta malttoi nyt nostaa sen hyvin, kuten kaikki muutkin kepit tällä kertaa. Kulmat menivät hyvin, lukuunottamatta terävää, jossa teki erittäin laajan kaarroksen. Vauhtia oli kyllä paljon enemmän kuin Hiskillä ja lopun pitkän suoraan paahtoi jo täysillä, varmaan jo vähän liiankin helppoa. Perässä pysyin kuitenkin jarruttamalla ihan hyvin.
Molemmat onnistuivat mahtavasti, olin ikionnellinen :)
Jänniä noi koirat: Hiski on paljon vilkkaampi kuin Heta, mutta lähtee jäljestämään ja jäljestää paljon maltillisemmin kuin Heta, joka läähättää ja häslää kuin viimeistä päivää.
Minitottis
Hiskille otin vielä pihassa pikkuisen jääviä Nyt istuminen sujui ehdottomasti parhaiten. Maahanmeno oli vähän jähmeetä ja seisomisesta mää en osaa sanoa oikein mitään, ellei joku ole katsomassa. Kokeilin joka tapauksessa niitä Reesen neuvomia peruuttamalla koiran luokse paluita.
Luoksetuloja myös ensin namilla muutama: hidasti taas lopussa törkeesti. Otin lopuksi yhden läpijuoksun lelulla, että sain vauhtia.
Hakutreeni
Illalla oli vielä Levekin hakutreeni Sääksjärvellä. Käytettiin hyvin koko 100 metrin rataa. Hiskille oli nyt neljä ukkoa: etukulmasta 30 metriä ensimmäinen oikealla syvällä häkkipiilossa, napakka tuuli sieltä. Tämä hyvin, ei kylläkään käynyt kulman kautta, sai hajun jo ennen lähetystä. Toinen hajunhakuna myötätuulen puolella, häkissä. Hjyvä.
Kolmannen piti olla mäennyppylän takana syvällä takarajalla, mun oli tarkoitus vaan hakea haju mäen päältä. Mutta mm olikin ihan mäen alla eikä merkkiäkään ollut muistanut laittaa...joten kävi ihan samalla tavalla kuin edellispäivänä, His törmäsi maalimieheen jo hajunhakureissulla. Harmitti kyllä vähän, mutta tämmöstä tää on. Ohjeet pitäisi antaa vielä tarkemmin.
neljäs oikealla, syvällä kallionkolossa. Sinne annoin mennä ihan suoraan ja menikin.
Hyvää oli nyt se, että His tulee jo valmiiksi alueelle korkealla nenällä, vaikka jäljestyskausikin on aloitettu. Hallinta oli kyllä ihan peestä: sen kanssa on tässä pientä tai(s)teilua.
Mutta hyvä treeni pikku mokasta huolimatta.
Koska naakat herättivät minut sunnuntaiaamuna viiden jälkeen karmealla möykällään (kiitti vaan, naakat), ehdin tallata kummallekin koiralle noin 500 metriä pitkän jäljen. Keppejä (kai) kuusi. Kulmia kummallakin nelisen kpl, myös yksi terävä. Hetalla vähän vaikeempi alusta. Kävi erittäin kova tuuli harmikseni ja siksi päätin, etten vanhenna kauheasti: lähes peitteetön maa, hajut leviää ja häviää nopeesti tuulessa ja auringossa.
Oikein arvasin: molemmat ajoivat nyt jälkensä lähes 100-prosenttisesti, eli todennäköisesti hajua oli jäljellä juuri passelisti.
En myöskään antanut kummallekaan aamuruokaa, vaan otin ruuat pellolle mukaan ja ruokin joka kepillä kaikessa rauhassa.
Hiskin jälki vanheni noin 45 minuuttia. Jälki nousi heti nätisti oikeaan suuntaan, kaikki kulmat menivät hyvin, terävään "otti vauhtia" aika kaukaa. Yksi keppi taisi jäädä, mutta sillä ei ole väliä tässä vaiheessa. Muuten Hiskonen jäljesti tosi visusti: tarkisti jopa eilisten, vanhojen jälkien ylityspaikat huolellisesti. Vauhti oli taas aivan sopiva.
Hetan jälki oli noin tunnin vanha. Sekin nosti jäljen hyvin. Rauhoitin ennen lähtöä kunnolla ja annoin etsiä jäljen omalla tyylillään, vaikkka vähän haahuilikin, joten lähtö oli paljon tasapainoisempi kuin eilen. Eka keppi oli heti jäljen alussa ja Heta malttoi nyt nostaa sen hyvin, kuten kaikki muutkin kepit tällä kertaa. Kulmat menivät hyvin, lukuunottamatta terävää, jossa teki erittäin laajan kaarroksen. Vauhtia oli kyllä paljon enemmän kuin Hiskillä ja lopun pitkän suoraan paahtoi jo täysillä, varmaan jo vähän liiankin helppoa. Perässä pysyin kuitenkin jarruttamalla ihan hyvin.
Molemmat onnistuivat mahtavasti, olin ikionnellinen :)
Jänniä noi koirat: Hiski on paljon vilkkaampi kuin Heta, mutta lähtee jäljestämään ja jäljestää paljon maltillisemmin kuin Heta, joka läähättää ja häslää kuin viimeistä päivää.
Minitottis
Hiskille otin vielä pihassa pikkuisen jääviä Nyt istuminen sujui ehdottomasti parhaiten. Maahanmeno oli vähän jähmeetä ja seisomisesta mää en osaa sanoa oikein mitään, ellei joku ole katsomassa. Kokeilin joka tapauksessa niitä Reesen neuvomia peruuttamalla koiran luokse paluita.
Luoksetuloja myös ensin namilla muutama: hidasti taas lopussa törkeesti. Otin lopuksi yhden läpijuoksun lelulla, että sain vauhtia.
Hakutreeni
Illalla oli vielä Levekin hakutreeni Sääksjärvellä. Käytettiin hyvin koko 100 metrin rataa. Hiskille oli nyt neljä ukkoa: etukulmasta 30 metriä ensimmäinen oikealla syvällä häkkipiilossa, napakka tuuli sieltä. Tämä hyvin, ei kylläkään käynyt kulman kautta, sai hajun jo ennen lähetystä. Toinen hajunhakuna myötätuulen puolella, häkissä. Hjyvä.
Kolmannen piti olla mäennyppylän takana syvällä takarajalla, mun oli tarkoitus vaan hakea haju mäen päältä. Mutta mm olikin ihan mäen alla eikä merkkiäkään ollut muistanut laittaa...joten kävi ihan samalla tavalla kuin edellispäivänä, His törmäsi maalimieheen jo hajunhakureissulla. Harmitti kyllä vähän, mutta tämmöstä tää on. Ohjeet pitäisi antaa vielä tarkemmin.
neljäs oikealla, syvällä kallionkolossa. Sinne annoin mennä ihan suoraan ja menikin.
Hyvää oli nyt se, että His tulee jo valmiiksi alueelle korkealla nenällä, vaikka jäljestyskausikin on aloitettu. Hallinta oli kyllä ihan peestä: sen kanssa on tässä pientä tai(s)teilua.
Mutta hyvä treeni pikku mokasta huolimatta.
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Hassut hakutreenit ja jännät jäljet
Hakutreeni 35.4. Sääksjärvi
PPK:n pienryhmäkouluttajien yhteistreeni aamulla. Heta vain tallasi Leeviherran kanssa. Hiskillä oli kuusi ukkoa. Oudon porukan kanssa ei puhuttu ihan samaa kieltä: heti eka ukko oli noin 20-30 metriä eteenpäin siitä paikasta (ja 60 m syvällä), jota tarkoitin. No, kun His ei ensi lähetyksellä löytänyt, lähetin uudestaan ja teki hyvä laatikkopiston, ihmettelin vaan, että miten se kehu tuolta jostain hevonkuusesta kuuluu...
Toiselle lähti vähän huonosti, ei suoraan, ja huutelin jo takaisin. Kummastelin, kun poikaa ei kuulunut. Aikojen takaa mm nousi kiven takaa ylös ja His pinkoi mun luokse. Se oli ollut koko ajan mm:llä - tämmöstä tää näitten suorapalkkojen kanssa on :( Radiopuhelimet tarttis ottaa käyttöön. Ohjeistin kyllä pitämään vähän enemmän meteliä.
Ja kolmas piilo piti ottaa hajunhakuna, olin ohjeistanut merkkaamaan piilon. Mentiin Hiskin kanssa hakemaan sitä haisua - ja törmättiin maalimieheen, joka olikin merkin edessä, ei takana.
Neljäs, viides ja kuudes sujuivat ihan kommelluksitta. Hiski jaksoi ihan hyvin, vaikka oli ihan hirveän KUUMA.
Jälkitreeni, pelto
Illalla. Hiskille noin 300 m, runsaat 1,5 tuntia. Jälkeä polkiessa iski pieni kokeilunhalu ja tallasin jäljen kauhean risuryteikön yli, ojan ja mutavellin kautta toiselle peltolohkolle. Kolme kulmaa, muistaakseni. Kova tuuli taas.
Jäljen nostossa oli samanlaista hapuilua kuin eilen. Ei osaa vielä edetä suoraan, mutta en nyt piittaa siitä. Harjoitellaan jana sitten ihan erikseen. Lähdin kävelemään oikeaan suuntaan, jälki nousi ja pienen takajäljen tarkistuksen jälkeen kääntyi päättäväisesti oikeaan suuntaan. Kaksi ensimmäistä keppiä nousivat oikein hyvin. Ojan ja risujen ylitys sujui niinikään oikeoppisesti. Pahan paikan jälkeen oli taas keppi ja palkkaus. Seuraavasta kulmasta paahtoi yli oikein kunnolla: annoin mennä ja talsin itsekin perässä. Yhtäkkiä Hörökorvan nenä nousi ja ilme oli sen näköinen, että "ei hitto, ei täällä enää mitään ole." Kääntyi takaisin ja lähti etsimään uudestaan. Ajattelin jo, että nyt ei kyllä tule mitään, ollaan sen verran kaukana. Mutta niin vain herra taisteli itsensä uudelleen jäljelle, minä maltoin vaan seistä paikoillani tekemättä yhtään mitään, hyvä minä! Hienosti päästiin loppuun asti ja taisi kaikki kepitkin nousta. Tuntui siltä, että koiranuorukainen taas oppi jotakin. Vauhtikin oli oikein sopiva. Vähänpä olin taas tytyväinen hra Hiskoseen!
Hetalle vähän pitempi jälki, yli kaksi tuntia vanha. Varsinkin alussa oli paha alusta: pölyävän kuivaa lehmien polkemaa kivikovaa multaa.
Jäljen nosto takkusi, mikä johtui yksinkertaisesti siitä, että paikka oli sikavaikea ja Heta selvästi paineistui, kun jälki ei heti alkanut löytyä. Sitten kun se hermostuu, kepit jää. Alan aika hyvin tuntea tuon ladyn aivoitukset. Vauhtia oli nyt myös ihan liikaa, kämmenet savusivat, kun ei ollut hanskoja. Kulmat Heta otti nyt tosi hienosti ja tarkasti, ihme kyllä. Jäljellä se oli ja pysyi, mutta keppejä jäi monta. Parhaansa se silti teki, hieno tytteli! Seuraavan jäljen alku tehdään helppoon maastoon.
Otin iltalenkin jälkeen vielä Hetalle keppisulkeiset: 10 keppiä, 10 metrin välein. Panin nostamaan jokaisen ja palkkasin ja kehuin ruhtinaallisesti. Päälle vielä kepinheittelyä oikein urakalla. Sai vielä viedä kepin autoon asti ja siitäkin palkka.
PPK:n pienryhmäkouluttajien yhteistreeni aamulla. Heta vain tallasi Leeviherran kanssa. Hiskillä oli kuusi ukkoa. Oudon porukan kanssa ei puhuttu ihan samaa kieltä: heti eka ukko oli noin 20-30 metriä eteenpäin siitä paikasta (ja 60 m syvällä), jota tarkoitin. No, kun His ei ensi lähetyksellä löytänyt, lähetin uudestaan ja teki hyvä laatikkopiston, ihmettelin vaan, että miten se kehu tuolta jostain hevonkuusesta kuuluu...
Toiselle lähti vähän huonosti, ei suoraan, ja huutelin jo takaisin. Kummastelin, kun poikaa ei kuulunut. Aikojen takaa mm nousi kiven takaa ylös ja His pinkoi mun luokse. Se oli ollut koko ajan mm:llä - tämmöstä tää näitten suorapalkkojen kanssa on :( Radiopuhelimet tarttis ottaa käyttöön. Ohjeistin kyllä pitämään vähän enemmän meteliä.
Ja kolmas piilo piti ottaa hajunhakuna, olin ohjeistanut merkkaamaan piilon. Mentiin Hiskin kanssa hakemaan sitä haisua - ja törmättiin maalimieheen, joka olikin merkin edessä, ei takana.
Neljäs, viides ja kuudes sujuivat ihan kommelluksitta. Hiski jaksoi ihan hyvin, vaikka oli ihan hirveän KUUMA.
Jälkitreeni, pelto
Illalla. Hiskille noin 300 m, runsaat 1,5 tuntia. Jälkeä polkiessa iski pieni kokeilunhalu ja tallasin jäljen kauhean risuryteikön yli, ojan ja mutavellin kautta toiselle peltolohkolle. Kolme kulmaa, muistaakseni. Kova tuuli taas.
Jäljen nostossa oli samanlaista hapuilua kuin eilen. Ei osaa vielä edetä suoraan, mutta en nyt piittaa siitä. Harjoitellaan jana sitten ihan erikseen. Lähdin kävelemään oikeaan suuntaan, jälki nousi ja pienen takajäljen tarkistuksen jälkeen kääntyi päättäväisesti oikeaan suuntaan. Kaksi ensimmäistä keppiä nousivat oikein hyvin. Ojan ja risujen ylitys sujui niinikään oikeoppisesti. Pahan paikan jälkeen oli taas keppi ja palkkaus. Seuraavasta kulmasta paahtoi yli oikein kunnolla: annoin mennä ja talsin itsekin perässä. Yhtäkkiä Hörökorvan nenä nousi ja ilme oli sen näköinen, että "ei hitto, ei täällä enää mitään ole." Kääntyi takaisin ja lähti etsimään uudestaan. Ajattelin jo, että nyt ei kyllä tule mitään, ollaan sen verran kaukana. Mutta niin vain herra taisteli itsensä uudelleen jäljelle, minä maltoin vaan seistä paikoillani tekemättä yhtään mitään, hyvä minä! Hienosti päästiin loppuun asti ja taisi kaikki kepitkin nousta. Tuntui siltä, että koiranuorukainen taas oppi jotakin. Vauhtikin oli oikein sopiva. Vähänpä olin taas tytyväinen hra Hiskoseen!
Hetalle vähän pitempi jälki, yli kaksi tuntia vanha. Varsinkin alussa oli paha alusta: pölyävän kuivaa lehmien polkemaa kivikovaa multaa.
Jäljen nosto takkusi, mikä johtui yksinkertaisesti siitä, että paikka oli sikavaikea ja Heta selvästi paineistui, kun jälki ei heti alkanut löytyä. Sitten kun se hermostuu, kepit jää. Alan aika hyvin tuntea tuon ladyn aivoitukset. Vauhtia oli nyt myös ihan liikaa, kämmenet savusivat, kun ei ollut hanskoja. Kulmat Heta otti nyt tosi hienosti ja tarkasti, ihme kyllä. Jäljellä se oli ja pysyi, mutta keppejä jäi monta. Parhaansa se silti teki, hieno tytteli! Seuraavan jäljen alku tehdään helppoon maastoon.
Otin iltalenkin jälkeen vielä Hetalle keppisulkeiset: 10 keppiä, 10 metrin välein. Panin nostamaan jokaisen ja palkkasin ja kehuin ruhtinaallisesti. Päälle vielä kepinheittelyä oikein urakalla. Sai vielä viedä kepin autoon asti ja siitäkin palkka.
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Onnistuneet jäljet
Perjantai 24.4. jälki, pelto
Kummallekin aamulla punkkiliuos niskaan ja sitten jälkeä polkemaan. Piirsin oikein paperille.
Hiski:
Jäljen pituus n. 400 metriä. Seitsemän keppiä, viisi kulmaa, serpentiiniä. Vanheni runsaan tunnin. Aika navakka tuuli, pilvetön taivas.
Lähti ensin (epävarmasti) takajäljelle,minkä korjasi itse, ennen tietä. Hyvä, hyvä! Jatkui edelleen epävarman oloisena, mutta sitten sai juonen päästä kiinni ja lähti mukavalla vauhdilla. Ensimmäinen keppi jäi. Kun oltiin noin puolivälissä, pysähtyi kuin seinään ja nosti päänsä. Ajattelin, että nyt loppui motivaatio. Mutta: käännnähti ympäri, pinkaisi takaisinpäin semmoset 5-10 metriä ja toi kepin! Voi vitsi, miten hieno kaveri!. Pistettiin sitten kemut pystyyn, leikittiin kunnolla lelulla ja huilattiinkin tovi. Ja eikun matkaan. Loppu meni oikein hyvin: yhden kulman oikaisi, mutta sen saan kyllä laittaa omaan piikkiini, kulmat oli liian lähekkäin ja hajut taas varmaan aika levällään.
Kolme keppiä jäi, mutta sillä ei ole nyt mitään väliä, keppejä voidaan treenata ihan erikseen.
Heta:
Jälki runsaat 300 metriä. Alusta vaikeampi kuin Hiskillä, edelliskesän laidun, lehmänpeetä melkoisesti ja mullosta. Kolme suoraan kulmaa ja yksi terävä, serpentiiniä. Vanheni noin 1,5 tuntia.
Tää oli yksi Hetan parhaista jäljistä. Jäljesti rauhallisesti ja tarkasti. Kulmissa teki laajoja tarkistuskaarroksia tyylilleen uskollisena, mutta hyvin nappasi oikean suunnan. Yksi keppi jäi.
Ai että, että mulla on kivat koirat! En ota jäljiltä tänä kesänä mitään stressiä, koirat saa jäljestää niinkuin jäljestävät, minä lampsin perässä. Hetan hienosti alkanut jäljestys (alosta 200 p.) alkoi mennä huonommaksi sen jälkeen, kun olin kysellyt kaikenlaista ja rupesin soveltamaan oppeja Hetaparkaan. Nyt mennään jäljet rentona ja sillä sipuli! Ainoastaan etukäteisssuunnitteluun pitää uhrata kunnolla aikaa. Eikä hätäisiä jälkiä, parempi jättää väliin kokonaan, jos tulee kiire.
Kummallekin aamulla punkkiliuos niskaan ja sitten jälkeä polkemaan. Piirsin oikein paperille.
Hiski:
Jäljen pituus n. 400 metriä. Seitsemän keppiä, viisi kulmaa, serpentiiniä. Vanheni runsaan tunnin. Aika navakka tuuli, pilvetön taivas.
Lähti ensin (epävarmasti) takajäljelle,minkä korjasi itse, ennen tietä. Hyvä, hyvä! Jatkui edelleen epävarman oloisena, mutta sitten sai juonen päästä kiinni ja lähti mukavalla vauhdilla. Ensimmäinen keppi jäi. Kun oltiin noin puolivälissä, pysähtyi kuin seinään ja nosti päänsä. Ajattelin, että nyt loppui motivaatio. Mutta: käännnähti ympäri, pinkaisi takaisinpäin semmoset 5-10 metriä ja toi kepin! Voi vitsi, miten hieno kaveri!. Pistettiin sitten kemut pystyyn, leikittiin kunnolla lelulla ja huilattiinkin tovi. Ja eikun matkaan. Loppu meni oikein hyvin: yhden kulman oikaisi, mutta sen saan kyllä laittaa omaan piikkiini, kulmat oli liian lähekkäin ja hajut taas varmaan aika levällään.
Kolme keppiä jäi, mutta sillä ei ole nyt mitään väliä, keppejä voidaan treenata ihan erikseen.
Heta:
Jälki runsaat 300 metriä. Alusta vaikeampi kuin Hiskillä, edelliskesän laidun, lehmänpeetä melkoisesti ja mullosta. Kolme suoraan kulmaa ja yksi terävä, serpentiiniä. Vanheni noin 1,5 tuntia.
Tää oli yksi Hetan parhaista jäljistä. Jäljesti rauhallisesti ja tarkasti. Kulmissa teki laajoja tarkistuskaarroksia tyylilleen uskollisena, mutta hyvin nappasi oikean suunnan. Yksi keppi jäi.
Ai että, että mulla on kivat koirat! En ota jäljiltä tänä kesänä mitään stressiä, koirat saa jäljestää niinkuin jäljestävät, minä lampsin perässä. Hetan hienosti alkanut jäljestys (alosta 200 p.) alkoi mennä huonommaksi sen jälkeen, kun olin kysellyt kaikenlaista ja rupesin soveltamaan oppeja Hetaparkaan. Nyt mennään jäljet rentona ja sillä sipuli! Ainoastaan etukäteisssuunnitteluun pitää uhrata kunnolla aikaa. Eikä hätäisiä jälkiä, parempi jättää väliin kokonaan, jos tulee kiire.
torstai 23. huhtikuuta 2009
Sekameteliä
Torstaina tottista(kin)
Katri oli liikkurina (ei ole ikinä ollut semmosta) ja tehtiin vähän toko-seuruuta ynnä jääviä. Ei mitään kummempaa, kai.
Paikallamakuu
Samalla systeemillä: His liinaan ja minä kyljittäin/selin. Roihu treenasi. His oli aika rauhallinen, katseli vähän, mutta ei pahoja hötkyilujä. Viisi minuuttia tasan.
Este
Katri avusti. Metrinen este meni taas kuin tyhjää vaan. Sain jopa istumaan nätisti, super!
Rullatreeni
Ihan avomaalla. Hyvä haku, luovutus ja näyttö. Jätettiin kahteen, kun meni niin hyvin.
Lisäksi ammuttiin niin, että His seurasi ja oli paikallamakuussa. Ei ongelmaa.
Heta seurasi pätkän ja otti eteenmenon pallolle. Lisäksi tein sille tarkkuusruudun sillä välin, kun odottelin Roihua viestiltä.
Lisäksi se treenasi sikailemattomuutta mm:llä Katrin kanssa.
Mukavat treenit auringonpaisteessa, linnut lauloivat ja sinivuokot kukkivat. Kivaa tää pk-harrastus!!!
Ja Roihu oli taas tosi pätevä!
Katri oli liikkurina (ei ole ikinä ollut semmosta) ja tehtiin vähän toko-seuruuta ynnä jääviä. Ei mitään kummempaa, kai.
Paikallamakuu
Samalla systeemillä: His liinaan ja minä kyljittäin/selin. Roihu treenasi. His oli aika rauhallinen, katseli vähän, mutta ei pahoja hötkyilujä. Viisi minuuttia tasan.
Este
Katri avusti. Metrinen este meni taas kuin tyhjää vaan. Sain jopa istumaan nätisti, super!
Rullatreeni
Ihan avomaalla. Hyvä haku, luovutus ja näyttö. Jätettiin kahteen, kun meni niin hyvin.
Lisäksi ammuttiin niin, että His seurasi ja oli paikallamakuussa. Ei ongelmaa.
Heta seurasi pätkän ja otti eteenmenon pallolle. Lisäksi tein sille tarkkuusruudun sillä välin, kun odottelin Roihua viestiltä.
Lisäksi se treenasi sikailemattomuutta mm:llä Katrin kanssa.
Mukavat treenit auringonpaisteessa, linnut lauloivat ja sinivuokot kukkivat. Kivaa tää pk-harrastus!!!
Ja Roihu oli taas tosi pätevä!
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Hyppelyä ja muutakin
Keskiviikkona 22.4.
Esineruutu
Lahdesjärvellä Lilin kanssa. Piti viedä kolme esinettä peräkkäin, mutta mä selostin huonosti ja Lili veikin kaikki kolme yhtaikaa. Ei haitannut Hörökorvaa yhtään! Se pupuloikkaili kaikki esineet taas mahtavasti eikä aikaakaan varmaan mennyt kuin minuutti :)
Heta haki myös kolme, joista viimeinen, pieni korkki tuotti muorille vähän vaikeuksia ja autoin vähän.
Rullatreeni
Sulkavuoressa, neljä maalimiestä, kaksi laatikossa ja kaksi sementtirenkaitten seassa, aika vaikeissa paikoissa. Hiskillä on nyt selvä ongelma siinä, että jos paikalla on paljon väkeä, se ei osaa tuoda rullaa mulle. Mun pitää ruveta tekemään itseäni tykö jotenkin. Kyykyssä? Merkkiäänellä? Käden pystyyn nostaminen ei auta: se ei huomaa sitä. Pudotti rullan kaksi kertaa liian aikaisin, ihan tästä syystä. Mutta muuten ihan ok.
Este
Pakkohan sitä oli kokeilla, kun radalla on semmonen lauta kerrallaan nostettava. Lili avusti. Nostettiin 70 sentistä. Sain Hiskin nyt rauhoitettua niin, ettei se edes näpsinyt ja suostui jopa istumaan. Niinpä se sitten taas hyppäsi kaksi kertaa metristä, hipaisemattakaan esteeseen (tai se oli 102 senttia, tarkalleen, me mitattiin). Vähän hianoo, Hiskospiskonen!
Paikallamakuu
Hiski makasi heinikossa sillä aikaa, kun Heri treenasi telineitä. Laitoin taas kiinni ja olin itse selin. Henkka kyttäsi poikaa. Kerran His otti suuhunsa jonkun korrenpätkän ja alkoi pureskella sitä, minkä kielsin jyrkästi. Muuten makoili hienosti tasan viisi minuuttia nousematta kertaakaan. Tämä alkaa nyt toimia, jes!
Esineruutu
Lahdesjärvellä Lilin kanssa. Piti viedä kolme esinettä peräkkäin, mutta mä selostin huonosti ja Lili veikin kaikki kolme yhtaikaa. Ei haitannut Hörökorvaa yhtään! Se pupuloikkaili kaikki esineet taas mahtavasti eikä aikaakaan varmaan mennyt kuin minuutti :)
Heta haki myös kolme, joista viimeinen, pieni korkki tuotti muorille vähän vaikeuksia ja autoin vähän.
Rullatreeni
Sulkavuoressa, neljä maalimiestä, kaksi laatikossa ja kaksi sementtirenkaitten seassa, aika vaikeissa paikoissa. Hiskillä on nyt selvä ongelma siinä, että jos paikalla on paljon väkeä, se ei osaa tuoda rullaa mulle. Mun pitää ruveta tekemään itseäni tykö jotenkin. Kyykyssä? Merkkiäänellä? Käden pystyyn nostaminen ei auta: se ei huomaa sitä. Pudotti rullan kaksi kertaa liian aikaisin, ihan tästä syystä. Mutta muuten ihan ok.
Este
Pakkohan sitä oli kokeilla, kun radalla on semmonen lauta kerrallaan nostettava. Lili avusti. Nostettiin 70 sentistä. Sain Hiskin nyt rauhoitettua niin, ettei se edes näpsinyt ja suostui jopa istumaan. Niinpä se sitten taas hyppäsi kaksi kertaa metristä, hipaisemattakaan esteeseen (tai se oli 102 senttia, tarkalleen, me mitattiin). Vähän hianoo, Hiskospiskonen!
Paikallamakuu
Hiski makasi heinikossa sillä aikaa, kun Heri treenasi telineitä. Laitoin taas kiinni ja olin itse selin. Henkka kyttäsi poikaa. Kerran His otti suuhunsa jonkun korrenpätkän ja alkoi pureskella sitä, minkä kielsin jyrkästi. Muuten makoili hienosti tasan viisi minuuttia nousematta kertaakaan. Tämä alkaa nyt toimia, jes!
Metrinen yli, koskettamatta, jipii
Tottis, maanantai 20.4., Pirkkahalli, PPK:n treeni-ilta
Paikallamakuu heti alkuun Sallan ja Kengun (haukkui) treenatessa. Oli taas tiukkaa, jouduin aika sanomaan kovasti. En kääntynyt selin ollenkaan ja vahvistelin.
Seuraamista, istuminen, maahanmeno. Ei jäänyt istumaan, vaan lähti mukaan.
Seisominen: lelu lensi.
Nouto Kengun kapulalla. Ihan ok.
Este, matala: pari kertaa.
A-este, matalampi: sai kiivetä muutaman kerraan, motsku ihan A-esteen juurella.
Hiskipä ei halunnut, yllätys, yllätys, enää lopuksi leikkiä. Muutenkin siltä oli hiukan veto poissa (ehkä itseltänikin), joten lopetettiin aika lyhyeen.
Tottis, tiistai 21.4. Pirkkahallin parkkis
Pienryhmän tehotreeni, kouluttajana Reima Nuutinen.
Hiskille aluksi pätkä seuraamista, myös rytminvaihdoksia. Nuutisen mukaan oikein hyvää. Hypähtelyä hiukan, mutta ei pahasti.
Istumisia: otin nyt ihan kunnon avulla ja tulin takaisin peruuttamalla. Kyttääminen kuulemma väheni heti.
Seisominen: lelua heittämällä edelleen.
Paikallamakuu: Herin treenin ajan, muitakin häiriöitä oli ihan kiitettävästi joka puolella. Hiski sidottiin liinasta tolppaan (ei se tajunnut olevansa kiinni, kun irrotin sen oman remmin) ja minä olin selin. Tiia kainalosauvoineen vahti sitä, itsekin vähän vilkuilin. Makuuaika reilusti yli viisi minuuttia, en vahvistanut kertaakaan. Ja se pysyi!!! Kertaakaan ei kuulemma edes takapuoli nytkähtänyt, korvat ja pää kyllä liikkuivat. Asentokin säilyi. En palkkaillut kauheasti edes lopussa, sanoin vain "hyvä" ja annoin namin. Tätä lajia nyt lisää.
Nouto: haki ja palautti vauhdilla, mutta hiukan vinoon, mutta en palkkasin silti. "Erittäin hyvä", sanoi Reese.
Este: Nuutisilla oli mukanaan hieno este. Siinä oli metalliputkissa kiinni muovi, jota voi nostaa vähitellen. Aloitettiin jostain 70 sentistä. His oli taas ihan p-jäykkänä, ei istunut millään (ei pysty) käskyllä, jouduin painamaan sen takapuolesta väkisin maihin. Reese käski aina välillä ottaa sen kanssa "rauhoituskierroksen" seuraamista. Reese itse oli esteen toisella puolella, namikäsi ylhäällä ja kun His hyppäsi, "pyöräytti" koiran ympäri ja minä taas kutsuin toiselta puolelta. Tällä tavalla vähitellen nostettiin korkeutta metriin asti. Hiski hyppäsi metristä parikin kertaa, osumatta esteeseen!!!
Lopuksi vielä rauhoituskierros esteen ympärillä ja vähän leikkiä.
Kylläpä olinkin iloinen, kun His saatiin hyppäämään ponnistamatta. Isoin asia on nyt saada toi kuumakalle pysymään nahoissaan: nytkin se ehti hyppiä omia aikojaan monta kertaa välissä, kun en saanut sitä tarpeeksi nopeasti istumaan. Se ei kuitenkaan kertaakaan purrut mua, näpsi kyllä vähän.
Kyllä se tästä. Tommonen este vaan tarttis saada pihaan...Reeesen mielestä matalia esteitä ei kannattaisi hyppyyttää nyt ollenkaan.
Olipa tosihyvät treenit: His taisi ihan oikeasti oppiakin jotain :)
Paikallamakuu heti alkuun Sallan ja Kengun (haukkui) treenatessa. Oli taas tiukkaa, jouduin aika sanomaan kovasti. En kääntynyt selin ollenkaan ja vahvistelin.
Seuraamista, istuminen, maahanmeno. Ei jäänyt istumaan, vaan lähti mukaan.
Seisominen: lelu lensi.
Nouto Kengun kapulalla. Ihan ok.
Este, matala: pari kertaa.
A-este, matalampi: sai kiivetä muutaman kerraan, motsku ihan A-esteen juurella.
Hiskipä ei halunnut, yllätys, yllätys, enää lopuksi leikkiä. Muutenkin siltä oli hiukan veto poissa (ehkä itseltänikin), joten lopetettiin aika lyhyeen.
Tottis, tiistai 21.4. Pirkkahallin parkkis
Pienryhmän tehotreeni, kouluttajana Reima Nuutinen.
Hiskille aluksi pätkä seuraamista, myös rytminvaihdoksia. Nuutisen mukaan oikein hyvää. Hypähtelyä hiukan, mutta ei pahasti.
Istumisia: otin nyt ihan kunnon avulla ja tulin takaisin peruuttamalla. Kyttääminen kuulemma väheni heti.
Seisominen: lelua heittämällä edelleen.
Paikallamakuu: Herin treenin ajan, muitakin häiriöitä oli ihan kiitettävästi joka puolella. Hiski sidottiin liinasta tolppaan (ei se tajunnut olevansa kiinni, kun irrotin sen oman remmin) ja minä olin selin. Tiia kainalosauvoineen vahti sitä, itsekin vähän vilkuilin. Makuuaika reilusti yli viisi minuuttia, en vahvistanut kertaakaan. Ja se pysyi!!! Kertaakaan ei kuulemma edes takapuoli nytkähtänyt, korvat ja pää kyllä liikkuivat. Asentokin säilyi. En palkkaillut kauheasti edes lopussa, sanoin vain "hyvä" ja annoin namin. Tätä lajia nyt lisää.
Nouto: haki ja palautti vauhdilla, mutta hiukan vinoon, mutta en palkkasin silti. "Erittäin hyvä", sanoi Reese.
Este: Nuutisilla oli mukanaan hieno este. Siinä oli metalliputkissa kiinni muovi, jota voi nostaa vähitellen. Aloitettiin jostain 70 sentistä. His oli taas ihan p-jäykkänä, ei istunut millään (ei pysty) käskyllä, jouduin painamaan sen takapuolesta väkisin maihin. Reese käski aina välillä ottaa sen kanssa "rauhoituskierroksen" seuraamista. Reese itse oli esteen toisella puolella, namikäsi ylhäällä ja kun His hyppäsi, "pyöräytti" koiran ympäri ja minä taas kutsuin toiselta puolelta. Tällä tavalla vähitellen nostettiin korkeutta metriin asti. Hiski hyppäsi metristä parikin kertaa, osumatta esteeseen!!!
Lopuksi vielä rauhoituskierros esteen ympärillä ja vähän leikkiä.
Kylläpä olinkin iloinen, kun His saatiin hyppäämään ponnistamatta. Isoin asia on nyt saada toi kuumakalle pysymään nahoissaan: nytkin se ehti hyppiä omia aikojaan monta kertaa välissä, kun en saanut sitä tarpeeksi nopeasti istumaan. Se ei kuitenkaan kertaakaan purrut mua, näpsi kyllä vähän.
Kyllä se tästä. Tommonen este vaan tarttis saada pihaan...Reeesen mielestä matalia esteitä ei kannattaisi hyppyyttää nyt ollenkaan.
Olipa tosihyvät treenit: His taisi ihan oikeasti oppiakin jotain :)
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Längelmäen huseeraukset
Tuli taas sunnuntaina käytyä Längelmäellä Tending-tyttöjen ja koiruuksiensa kanssa = Hanna T.+Hui, Hanna O.+Veeti ja Veikka, Katja+Zen ja Arja +Zac.
Kana-areenalla (huippunimi paikalle, joka on entinen broilerikasvattamo) ensin tottista.
Luoksepäästävyydessä His käyttäytyy nykyään aivan mallikkaasti. Koko remmi ryhmäpaikallamakuussa, hyvin meni, Hiski tapitti mua tosi tarkkana koko ajan.
His otti ekassa sessiossa seuraamista, käännöksiä ja rytminvahdoksia. Ei enää poikittanut tämänkään seurakunnan mielestä, mutta tuomio: "levotonta." Kyllähän se pomppii, varsinkin olleessaan kovin innnoissaan. Kasvattaja vain on lohdutellut, että menee ohi. Yleensä tuo rauhoittuukin, kun on otettu pitempää pätkää tai paljon seuraamista. Juoksemisessa hypähteli nyt tavallistakin enemmän. Pitää koittaa juosta hyvin tasaisesti....Toisaalta olen vakaasti päättänyt olla tekemättä tästä pomppimisesta ongelmaa. Sitten huomautettiin omasta asennostani, joka kuulemma taas kääntyi liikaa koiraan päin. Pitää muistaa kiinnittää tuohon huomiota.
Yli-innokkuuden huomasi eilen siinäkin, että His lähti nyt liikkeelle ennen mua. Sitäkään se ei ole tehnyt vähään aikaan.
Ilmoittautumista treenattiin myös, ok. Hiski oli sitten paikallamakuussa Zacin treenatessa. Arja on aika kovaääninen :)) ja treeni oöli muutenkin suht riehakasta, joten His ampaisi sukkana ylös jo minuutin kuluttua. Onneksi olin varautunut tähän ja palautin aika pahalla äänellä pojan takaisin. Sitten oltiinkin siinä aikast pitkään... Vahvistelin koko ajan kontakteista.
Toisella kierroksella His otti jääviä liikkeitä. Niistä seisominen ei raadin mukaan sujunut likikään hyvin, ei tarpeeksi nopeasti ja takajalatkin kuulemma liikkuivat. Aletaan nyt tehdä tätä lelun/namin heitolla.
Luoksetulo hieman liian hidas, mutta palkkasin, namilla.
Vähän noutoa loppuun vielä loppuun: kohtuullista, on mennyt paremminkin.
Ja tauolla His vielä leikki ja hyppäytin sen ylirauhallisesti kahteen kertaan esteen yli. Ei seonnut nytkään, hyvä, hyvä!
Olin oikein tyytyväinen Hiskosen kolmanteen treenikertaan sisähallissa:)
Maastossa vielä esineruutu - myös Hetalle - ja tarkkuusruutu Hetalle. Muut ottivat vielä jäljenkin.
Kummassakaan ruudussa ei ollut mitään merkillistä, molemmat koirat tekivät hyvin töitä ja esineet löytyivät.
Mukava päivä. Olin itse vain päivän päätteeksi aika puhki ja huonovointinenkin, kun kunto ei ole vielä oikein hyvä ja lääkityskin aikamoinen.
Kiitokset kaikille!
Ja otettiinhan me lauantaina keppisulkeiset/keppimotivaatiotreenit molempien koirien kanssa.
Piti oikeastaan polkea peltojäljet, mutta kun lunta oli tupsahtanut maahan monta senttiä, niin jätin suosista väliin. Sen sijaan kävelin metsässä (siinä lumihangessa) pienen kiekan kummalekin ja ripottelin 20-20 metrin välein keppejä. Hiskille leikki joka kepin kanssa+lelun, Hetalle jokaisesta kepistä lihapulla. Visti, kun hurtilla oli hauskaa:))
Kana-areenalla (huippunimi paikalle, joka on entinen broilerikasvattamo) ensin tottista.
Luoksepäästävyydessä His käyttäytyy nykyään aivan mallikkaasti. Koko remmi ryhmäpaikallamakuussa, hyvin meni, Hiski tapitti mua tosi tarkkana koko ajan.
His otti ekassa sessiossa seuraamista, käännöksiä ja rytminvahdoksia. Ei enää poikittanut tämänkään seurakunnan mielestä, mutta tuomio: "levotonta." Kyllähän se pomppii, varsinkin olleessaan kovin innnoissaan. Kasvattaja vain on lohdutellut, että menee ohi. Yleensä tuo rauhoittuukin, kun on otettu pitempää pätkää tai paljon seuraamista. Juoksemisessa hypähteli nyt tavallistakin enemmän. Pitää koittaa juosta hyvin tasaisesti....Toisaalta olen vakaasti päättänyt olla tekemättä tästä pomppimisesta ongelmaa. Sitten huomautettiin omasta asennostani, joka kuulemma taas kääntyi liikaa koiraan päin. Pitää muistaa kiinnittää tuohon huomiota.
Yli-innokkuuden huomasi eilen siinäkin, että His lähti nyt liikkeelle ennen mua. Sitäkään se ei ole tehnyt vähään aikaan.
Ilmoittautumista treenattiin myös, ok. Hiski oli sitten paikallamakuussa Zacin treenatessa. Arja on aika kovaääninen :)) ja treeni oöli muutenkin suht riehakasta, joten His ampaisi sukkana ylös jo minuutin kuluttua. Onneksi olin varautunut tähän ja palautin aika pahalla äänellä pojan takaisin. Sitten oltiinkin siinä aikast pitkään... Vahvistelin koko ajan kontakteista.
Toisella kierroksella His otti jääviä liikkeitä. Niistä seisominen ei raadin mukaan sujunut likikään hyvin, ei tarpeeksi nopeasti ja takajalatkin kuulemma liikkuivat. Aletaan nyt tehdä tätä lelun/namin heitolla.
Luoksetulo hieman liian hidas, mutta palkkasin, namilla.
Vähän noutoa loppuun vielä loppuun: kohtuullista, on mennyt paremminkin.
Ja tauolla His vielä leikki ja hyppäytin sen ylirauhallisesti kahteen kertaan esteen yli. Ei seonnut nytkään, hyvä, hyvä!
Olin oikein tyytyväinen Hiskosen kolmanteen treenikertaan sisähallissa:)
Maastossa vielä esineruutu - myös Hetalle - ja tarkkuusruutu Hetalle. Muut ottivat vielä jäljenkin.
Kummassakaan ruudussa ei ollut mitään merkillistä, molemmat koirat tekivät hyvin töitä ja esineet löytyivät.
Mukava päivä. Olin itse vain päivän päätteeksi aika puhki ja huonovointinenkin, kun kunto ei ole vielä oikein hyvä ja lääkityskin aikamoinen.
Kiitokset kaikille!
Ja otettiinhan me lauantaina keppisulkeiset/keppimotivaatiotreenit molempien koirien kanssa.
Piti oikeastaan polkea peltojäljet, mutta kun lunta oli tupsahtanut maahan monta senttiä, niin jätin suosista väliin. Sen sijaan kävelin metsässä (siinä lumihangessa) pienen kiekan kummalekin ja ripottelin 20-20 metrin välein keppejä. Hiskille leikki joka kepin kanssa+lelun, Hetalle jokaisesta kepistä lihapulla. Visti, kun hurtilla oli hauskaa:))
torstai 16. huhtikuuta 2009
2 x jälki ynnä rullaa ja tottista
Olin tosi huonovointinen ja poski kipeenä torstaina, mutta raahauduin aamusta tallaamaan molemmille koirille peltojäljen. Matkoja en mitannut, mutta olisko Hetalla ollut 400 metriä ja Hiskillä 300. Molemmilla neljä keppiä.
Jäljestäminen on näin keväällä aika haasteellista, kun maa on vielä jäässä, aurinko haihduttaa jäljen tosi nopeasti ja kävi aika kova tuulikin. Siksi en vanhentanut paljoa. Olen päättänyt aloittaa menemällä jäljestämisessä kummankin kohdalla aikalailla taaksepäin siitä, mihin syksyllä jäätiin. En tee enää samaa virhettä kuin Hetalle viime keväänä: alkuun liian vaikeita ja vanhoja jälkiä, joilla molemmat hermostuttiin...
Hiskin jälki vanheni vajaan tunnin. Siinä oli vain kaksi kulmaa. Ei nameja.
En lähettänyt varsinaisesti jäljelle/janalle ollenkaan, vaan kerroin Hiskoselle, että nyt sitä mennään jäljestämään (minkä kyllä hokasikin heti) ja lähdin vain kävelemään jälkeä kohti sivusta. His lähti oitis oikeaan suuntaan. Eka keppi löytyi, toka jäi (näin sen, mutta en pannut nostamaan, kun ei reagoinut siihen), loput His nosti nätisti. Jokaisella kepillä leikittiin hurrrjastii ja sitten vaihdettiin keppi leluun, jota taas vähän revittiin. Sen jälkeen His sai mennä maahan ja luvan jälkeen jatkaa. Tämän tyylin se jo hienosti syksyltä muistikin.
Hiski oli ihan intoa piukassa. Vauhti oli aika sopiva. Se seilasi kyllä aika laajalla alueella (ja ylhäällä) jäljen päällä, minkä oletan johtuvan siitä, että jälki oli siinä tuulessa levinnyt melkoisesti jäisestä maasta. Koko ajan se oli kuitenkin työn touhussa. Yhden kerran se nosti päätään ja haisteli oikealle, mitän ensin ihmettelin vähän, kunnes tajusin, että juuri sillä kohtaa olin taittanut pajupuskasta kepin ja heittänyt ylimääräiset oksat veks...Kaikkeen on siis aina selitys.
Loppukepillä Hörökorva sai kissanruokaa ja vielä kepin palkakseen.
Tämä ensimmäinen varsinainen jälki meni hienosti, tästä on kiva jatkaa.
Hetan jälki vanheni vähän toista tuntia. Kulmia oli neljä kpl. Hetan jäljelle laitoin vähän jarrunameja. Jäljen nosto noin 30 metrin päästä, kaksi kertaa Heta meinasi lähteä vinoon, mutta otin takaisin. Jäljestys alkoi lupaavasti, vauhtia oli tosin hiukan liikaa taas. Eka keppi löytyi, sen jälkeen ei yhtään! Tiedän syynkin: ne namit. Jos jäljellä on nameja, ei keppiä huoli nostaa. Tähän tulee stoppi. Viimeisen kulman kohdalla tuli hama: Heta alkoi pyrkiä tielle, vaikka jälki kulki tien suuntaisesti. Se sai varmaan niin vahvan hajun tieltä, jolta olin jäljelle tullut (tuuli sieltä), että ei oikein voi koiraa syyttää, vaan itseään.
En kuitenkaan hermostunut. Hetan kohdalla tuli vähän mietittävää ja muutoksia seuraaviin treeneihin.
Iloisena ja onnellisena Heta kuitenkin pellolta lähti kuten Hiskikin. Ja emäntä kanssa. Poskisärkykin unohtui :)
Illalla piti vielä väänäytyä raunioille, jossa osa ryhmästä oli ollut treenaamassa telineitä.
Rullatreeni Hiskille:
Kolme maalimiestä. Eka meni niin, että His näki mm:n menon arkkuun (kansi raollaan), toka meni toiseen arkkuun, jonne menoa His ei nähnyt ja kolmas ojaan arkkujen taakse. Toi hyvin rulla kaikilta eikä meinannutkaan pudottaa. Taas sama hassu juttu: lähti näytölle väärälle arkulle :) Viimeisellä sattui pieni tapaturma: näyttöliina jäi kiinni ja Hiskiä varmana sattui, kun täydestä vauhdista tuli äkkipysähdys. Lähti kuitenkin uudelleen. Ehkä on vaan hyvä, että näitä tulee silloin, kun tiedossa on superpalkka, kun niitä kummiskin tulee joskus kisoissakin eteen.
Ajettiin vielä - Tuula/Rilla ja Miia/Usko - Pirkkahallin kentälle.
Siellä alkuun Hiskille paikallamakuu Uskon kanssa, Tuula ja Rilla suorittivat. Oltiinkin siinä piiitkään. Vahvistin edelleen hyvin tiuhaan.
Sitten Hiski autoon, Rilla paikallamakuuseen ja Usko suorittamaan.
Hiskille sitten kaikki jäävät liikkeet: muuten ok, mutta ekalla kerralla meni maahan istumisliikkeessä.
Luoksetulo: eteen asti, nyt oli melkein riittävän nopea. Palkkana vain nami.
Seuraaminen: pitkä pätkä. Tuntui olevan suht jees.
Hyppy: hyvin, hyvin varovaisesti, kuin hidastetussa filmissä. Sain vireen pysymään aisoissa, huh. Kaksi toistoa ja matala este, se riittää tässä vaiheessa.
Kyllä oltiinkin ahkeria tänään! Lopuksi Heta ja Hiski pääsivät vielä juoksentelemaan.
Jäljestäminen on näin keväällä aika haasteellista, kun maa on vielä jäässä, aurinko haihduttaa jäljen tosi nopeasti ja kävi aika kova tuulikin. Siksi en vanhentanut paljoa. Olen päättänyt aloittaa menemällä jäljestämisessä kummankin kohdalla aikalailla taaksepäin siitä, mihin syksyllä jäätiin. En tee enää samaa virhettä kuin Hetalle viime keväänä: alkuun liian vaikeita ja vanhoja jälkiä, joilla molemmat hermostuttiin...
Hiskin jälki vanheni vajaan tunnin. Siinä oli vain kaksi kulmaa. Ei nameja.
En lähettänyt varsinaisesti jäljelle/janalle ollenkaan, vaan kerroin Hiskoselle, että nyt sitä mennään jäljestämään (minkä kyllä hokasikin heti) ja lähdin vain kävelemään jälkeä kohti sivusta. His lähti oitis oikeaan suuntaan. Eka keppi löytyi, toka jäi (näin sen, mutta en pannut nostamaan, kun ei reagoinut siihen), loput His nosti nätisti. Jokaisella kepillä leikittiin hurrrjastii ja sitten vaihdettiin keppi leluun, jota taas vähän revittiin. Sen jälkeen His sai mennä maahan ja luvan jälkeen jatkaa. Tämän tyylin se jo hienosti syksyltä muistikin.
Hiski oli ihan intoa piukassa. Vauhti oli aika sopiva. Se seilasi kyllä aika laajalla alueella (ja ylhäällä) jäljen päällä, minkä oletan johtuvan siitä, että jälki oli siinä tuulessa levinnyt melkoisesti jäisestä maasta. Koko ajan se oli kuitenkin työn touhussa. Yhden kerran se nosti päätään ja haisteli oikealle, mitän ensin ihmettelin vähän, kunnes tajusin, että juuri sillä kohtaa olin taittanut pajupuskasta kepin ja heittänyt ylimääräiset oksat veks...Kaikkeen on siis aina selitys.
Loppukepillä Hörökorva sai kissanruokaa ja vielä kepin palkakseen.
Tämä ensimmäinen varsinainen jälki meni hienosti, tästä on kiva jatkaa.
Hetan jälki vanheni vähän toista tuntia. Kulmia oli neljä kpl. Hetan jäljelle laitoin vähän jarrunameja. Jäljen nosto noin 30 metrin päästä, kaksi kertaa Heta meinasi lähteä vinoon, mutta otin takaisin. Jäljestys alkoi lupaavasti, vauhtia oli tosin hiukan liikaa taas. Eka keppi löytyi, sen jälkeen ei yhtään! Tiedän syynkin: ne namit. Jos jäljellä on nameja, ei keppiä huoli nostaa. Tähän tulee stoppi. Viimeisen kulman kohdalla tuli hama: Heta alkoi pyrkiä tielle, vaikka jälki kulki tien suuntaisesti. Se sai varmaan niin vahvan hajun tieltä, jolta olin jäljelle tullut (tuuli sieltä), että ei oikein voi koiraa syyttää, vaan itseään.
En kuitenkaan hermostunut. Hetan kohdalla tuli vähän mietittävää ja muutoksia seuraaviin treeneihin.
Iloisena ja onnellisena Heta kuitenkin pellolta lähti kuten Hiskikin. Ja emäntä kanssa. Poskisärkykin unohtui :)
Illalla piti vielä väänäytyä raunioille, jossa osa ryhmästä oli ollut treenaamassa telineitä.
Rullatreeni Hiskille:
Kolme maalimiestä. Eka meni niin, että His näki mm:n menon arkkuun (kansi raollaan), toka meni toiseen arkkuun, jonne menoa His ei nähnyt ja kolmas ojaan arkkujen taakse. Toi hyvin rulla kaikilta eikä meinannutkaan pudottaa. Taas sama hassu juttu: lähti näytölle väärälle arkulle :) Viimeisellä sattui pieni tapaturma: näyttöliina jäi kiinni ja Hiskiä varmana sattui, kun täydestä vauhdista tuli äkkipysähdys. Lähti kuitenkin uudelleen. Ehkä on vaan hyvä, että näitä tulee silloin, kun tiedossa on superpalkka, kun niitä kummiskin tulee joskus kisoissakin eteen.
Ajettiin vielä - Tuula/Rilla ja Miia/Usko - Pirkkahallin kentälle.
Siellä alkuun Hiskille paikallamakuu Uskon kanssa, Tuula ja Rilla suorittivat. Oltiinkin siinä piiitkään. Vahvistin edelleen hyvin tiuhaan.
Sitten Hiski autoon, Rilla paikallamakuuseen ja Usko suorittamaan.
Hiskille sitten kaikki jäävät liikkeet: muuten ok, mutta ekalla kerralla meni maahan istumisliikkeessä.
Luoksetulo: eteen asti, nyt oli melkein riittävän nopea. Palkkana vain nami.
Seuraaminen: pitkä pätkä. Tuntui olevan suht jees.
Hyppy: hyvin, hyvin varovaisesti, kuin hidastetussa filmissä. Sain vireen pysymään aisoissa, huh. Kaksi toistoa ja matala este, se riittää tässä vaiheessa.
Kyllä oltiinkin ahkeria tänään! Lopuksi Heta ja Hiski pääsivät vielä juoksentelemaan.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Nyt lähtee
Keskiviikkona olin karmeassa hammaskirurgisessa toimenpiteessä, jossa jyrsittiin alaleuasta pala ja siirrettiin yläleukaan. Sairaslomaa olisi tullut viikko, mutta eihän yrittäjä semmoista voi pitää. Miljoonastakaan en menisi uudestaan. 2,5 tuntia toimenpiteen jälkeen kurvasin meidän pienryhmän yhteisiin tottistreeneihin...
Tottistreeni Pirkkahallilla tiistaina 14.4., kouluttajana (ylituomari) Reima Nuutinen.
Seuraaminen
Valittelin Reimalle Hiskin poikitusta. Kahdessa osassa: pitkä pätkä suoraan ja vasemmalle käännös. Nuutinen kysyi "jaa, mikä poikitus? Yksikään tuomari ei puutu siihen, jos takapää on sentin, pari keskilinjasta vasemmalla - hetken silloin tällöin."
Reima käskikin seuraavaksi ottaa koko 40 metriä eteenpäin, täyskäännöksen ja rytminvaihdokset.
Meni kuulemma upeasti: täyskäännöstä (kolmas kerta Hiskin elämässä) oikein hehkutettiin. Nuutinen: "tiivistä, mutta ei paina, paransi vielä lisää noin 15 metrin jälkeen."
Käskettiin luopua toistaiseksi niistä muutaman metrin seuraamispätkistä kokonaaan. IIIIHANAAA!
Liikkeestä istuminen
Nopeasti, ihan pienenpieni apu, jota Reima ei edes huomannut. Nuutinen: "Ohjaaja käveli valmistelevassa osuudessa aivan eri tavalla kuin varsinaisessa seuraamisessa. Siksi koira alkoi ennakoida istumista." Hyvä tietää.
Liikkeestä maahanmeno
Nopea. Pieni apu. Nuutinen käski ottaa ilman apua. Minä: "Ei se varmaan onnistu." Reima: "Väärä asenne." Kyllä onnistui, ihan yhtä hyvin :))
Luoksetulo eteen
Lopussa hidas, mutta ihan suora. Nyt His odottaa sitä lelun lentämistä sillä kohtaa kuin se yleensä lentää... Ei hyvä. Jotain muuta pitää tehdä.
Lopuksi porukkapaikallamakuu: kahdeksan koiraa, limittäin, ei suorassa rivissä. Hiski pysyi, mutta oli käänteli päätään.
Mutta yleisesti ottaen olin Hörökorvaan niin tyytyväinen! Kerrankin se osasi myös, kun oli muita katsomassa ;)
Tottista ynnä muuta 15.4. Sulkavuoressa
Katrin ja Roihun kanssa hommailemassa.
Jäävät liikkeet: ilman apuja istuminen ja maahanmeno. Aivan hyvin.
Seisominen: käsi eteen, mutta liike jatkui. Myös oikein hyvä.
Luoksetuloja eteen, namilla. Eka hidas. Toka nopeampi. Kolmas vielä nopeampi. Eli parani, kun lelu ei lentänyt. Päätin, etten käytä lelua nyt luoksetulopalkkana, siitä ei saa olla edes ajatusta ilmassa näköjään. Kyllä se minun luokseni juoksee lujaa na minkin toivossa - luultavasti.
Seuraaminen: koko kaavio. Katrin mielestä näytti (ja minustakin tuntui) oikein hyvältä. Kontakti ei hävinnyt kertaakaan ja paikka pysyi käännöksissä ja rytminvaihdoksissa.
Lopuksi paikallamakuu Roihun treenatessa. Katse seurasi kiihekästi Roihua ja Katria suurimman osan ajasta. Siirryin seisomaan lähemmäksi "painostavasti": se auttaa kontaktin pitämistä. Mutta ehkä tämä(kin) tästä.
Hyppy. Ihan varovasti jätin telineen taakse ensin istumaan ja kutsuin toiselta puolelta. Ok. Sitten lähetin vierestä alo-luokan hyppyyn. Tämäkin ok. Yhtään enempää ei uskalla ottaa toistoja, ettei mopo ala keulia.
Hienoa Hiskonen: edistystä edelleen selvästi! Nyt alakn jo uskoa, että BH-kokeeseen voisi uskaltautua, kun vielä saisi tuon paikalla makuun pomminvarmaksi.
Rullatreeni:
Raunioilla, kolmessa lähekkäin olevassa sementtirenkaassa. Ekaan Katri meni niin, että His näki, muita menoja ei nähnyt. Hyvin haki eikä pudottanut rullaa.
Käyttäytymistreeni Hetalle:
tavoitteena saada pysymään kauempana maalimiehestä. Tämä on ollut Hetan ongelma aina ja muutama väärintoiminut mm on taas vahvistanut sikailua.
Tarkkuusruutu Hetalle
Tallasin odotellessani Roihua viestiosuudelta :) (meni taa mahtavasti). Pieni metallirinkula siellä oli lehtien alla ja sen Heta taas löysi alta aikayksikön. Tarvii ruveta miettimään, miten noita saisi vaikeutettua...
Joo, ja ammuttiinhan me vielä Roihulle ja Hiskille. Ok.
Sitten olinkin jo aika kypsä: poski pallona ja sitä särki. Mutta kivaa oli taas, kiitos Katri!
Tottistreeni Pirkkahallilla tiistaina 14.4., kouluttajana (ylituomari) Reima Nuutinen.
Seuraaminen
Valittelin Reimalle Hiskin poikitusta. Kahdessa osassa: pitkä pätkä suoraan ja vasemmalle käännös. Nuutinen kysyi "jaa, mikä poikitus? Yksikään tuomari ei puutu siihen, jos takapää on sentin, pari keskilinjasta vasemmalla - hetken silloin tällöin."
Reima käskikin seuraavaksi ottaa koko 40 metriä eteenpäin, täyskäännöksen ja rytminvaihdokset.
Meni kuulemma upeasti: täyskäännöstä (kolmas kerta Hiskin elämässä) oikein hehkutettiin. Nuutinen: "tiivistä, mutta ei paina, paransi vielä lisää noin 15 metrin jälkeen."
Käskettiin luopua toistaiseksi niistä muutaman metrin seuraamispätkistä kokonaaan. IIIIHANAAA!
Liikkeestä istuminen
Nopeasti, ihan pienenpieni apu, jota Reima ei edes huomannut. Nuutinen: "Ohjaaja käveli valmistelevassa osuudessa aivan eri tavalla kuin varsinaisessa seuraamisessa. Siksi koira alkoi ennakoida istumista." Hyvä tietää.
Liikkeestä maahanmeno
Nopea. Pieni apu. Nuutinen käski ottaa ilman apua. Minä: "Ei se varmaan onnistu." Reima: "Väärä asenne." Kyllä onnistui, ihan yhtä hyvin :))
Luoksetulo eteen
Lopussa hidas, mutta ihan suora. Nyt His odottaa sitä lelun lentämistä sillä kohtaa kuin se yleensä lentää... Ei hyvä. Jotain muuta pitää tehdä.
Lopuksi porukkapaikallamakuu: kahdeksan koiraa, limittäin, ei suorassa rivissä. Hiski pysyi, mutta oli käänteli päätään.
Mutta yleisesti ottaen olin Hörökorvaan niin tyytyväinen! Kerrankin se osasi myös, kun oli muita katsomassa ;)
Tottista ynnä muuta 15.4. Sulkavuoressa
Katrin ja Roihun kanssa hommailemassa.
Jäävät liikkeet: ilman apuja istuminen ja maahanmeno. Aivan hyvin.
Seisominen: käsi eteen, mutta liike jatkui. Myös oikein hyvä.
Luoksetuloja eteen, namilla. Eka hidas. Toka nopeampi. Kolmas vielä nopeampi. Eli parani, kun lelu ei lentänyt. Päätin, etten käytä lelua nyt luoksetulopalkkana, siitä ei saa olla edes ajatusta ilmassa näköjään. Kyllä se minun luokseni juoksee lujaa na minkin toivossa - luultavasti.
Seuraaminen: koko kaavio. Katrin mielestä näytti (ja minustakin tuntui) oikein hyvältä. Kontakti ei hävinnyt kertaakaan ja paikka pysyi käännöksissä ja rytminvaihdoksissa.
Lopuksi paikallamakuu Roihun treenatessa. Katse seurasi kiihekästi Roihua ja Katria suurimman osan ajasta. Siirryin seisomaan lähemmäksi "painostavasti": se auttaa kontaktin pitämistä. Mutta ehkä tämä(kin) tästä.
Hyppy. Ihan varovasti jätin telineen taakse ensin istumaan ja kutsuin toiselta puolelta. Ok. Sitten lähetin vierestä alo-luokan hyppyyn. Tämäkin ok. Yhtään enempää ei uskalla ottaa toistoja, ettei mopo ala keulia.
Hienoa Hiskonen: edistystä edelleen selvästi! Nyt alakn jo uskoa, että BH-kokeeseen voisi uskaltautua, kun vielä saisi tuon paikalla makuun pomminvarmaksi.
Rullatreeni:
Raunioilla, kolmessa lähekkäin olevassa sementtirenkaassa. Ekaan Katri meni niin, että His näki, muita menoja ei nähnyt. Hyvin haki eikä pudottanut rullaa.
Käyttäytymistreeni Hetalle:
tavoitteena saada pysymään kauempana maalimiehestä. Tämä on ollut Hetan ongelma aina ja muutama väärintoiminut mm on taas vahvistanut sikailua.
Tarkkuusruutu Hetalle
Tallasin odotellessani Roihua viestiosuudelta :) (meni taa mahtavasti). Pieni metallirinkula siellä oli lehtien alla ja sen Heta taas löysi alta aikayksikön. Tarvii ruveta miettimään, miten noita saisi vaikeutettua...
Joo, ja ammuttiinhan me vielä Roihulle ja Hiskille. Ok.
Sitten olinkin jo aika kypsä: poski pallona ja sitä särki. Mutta kivaa oli taas, kiitos Katri!
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
Vähän kaikenlaista, mutta kivaa
Sunnuntaina kyllästyin kokkailemaan 15 hengelle (jotka tulee 2. pääsiäispnä kylään), jätin kaiken sikseen ja lähdin koirien kanssa Niihamaan.
Ensimmäinen superihana kevätpäivä. Ajelin kentälle, jolla ei tietenkään ollut ketään, mutta otin sitten ihan koirien kanssa keskenäni tottistreenit siinä parkkiksella.
Hiskin kanssa ensin leikkiä kahdella lelulla ja perusasentoja niin, että His sai itse tarjota. Seuraamista, namipalkalla. Käännöksiä molempiin suuntiin, täyskäännöskin. Juostiinkin, mutta en tiedä, missä se Hiskosen takapää kurvaili, varjoista näytti, että poika olisi seurannut ihan hyvin.
Sitten kaikki jäävät liikkeet, jotka menivät minusta oikein näpsästi. Luoksetulon otin pitkästä aikaa jalkojen välistä.
Jossain vaiheessa vire alkoi laskea ja vilkuilu tielle päin (hevosia, pyöräilijöiotä, sutoja) alkoi. Otettiin lelut kehiin ja taas pelitti.
Paikallamakuun otin niin, että itse heittelin frisbeetä ja rättiä. Vähän takapää nytkähteli, mutta ei noussut . JEEE!
Heta sai ottaa kaikki muut liikkeet paitsi telineet, mutta "epäjärjestyksessä". Aloitetettiin eteenmenolla jne. Otin myös Hetalle luoksetulon läpijuoksuna pallon kanssa(ei ole ikinä tehty...), mikä näytti tytöstä olevan varsin hauskaa.
Koko setti meni taas varsin hyvin. Heta ei häikäise, mutta alkaa olla varma suorittaja. Ans kattoo, säilyykö tatsi kokeissa...
Hiski uudestaan: ensin nouto. Kapula ekaksi minun ja Hiskin väliin. Varma tuonti, ei kovin nopea tosin. Sitten heittämällä. Ei lähde perään, hyvä. Tuo himpun verran kaartaen ja jää inansa liian kauan, mutta en tee sitä virhettä, että alan tätä hinkuttaa.
Sitten taas vähän seuraamista, lelulla.
Ja lopuksi eteenmeno, jossa ensimmäisen kerran otin myös valmistelevan osuuden... Meinasi mennä henkien taisteluksi se takapuolen maahanlaskeminen ja parin askeleen seuraaminen. Onnistui lopulta. Jessus sitä vauhtia!
Olen miettinyt paljon tuota patoamista ja koittanut Hiskin kanssa sitä soveltaakin. Se on niin vietikäs otus, että toi homma on nyt opeteltava kunnolla, muuten ei koira pysy lapasessa.
Tiistaina alkaa Nuutisten koirakoulu meidän ryhmälle. Odotan innolla.
Pakko oli tehdä myös eka esineruutu (50x20). Kolme esinettä. Hetalle en näyttänyt esineiden viemistä. Hiskin laitoin puuhun kiinni siksi aikaa, kun Heta-neiti etsi. Kaikki kolme esinettä löytyvät alle minuutissa Hiskin möykätessä keppiensä kanssa.
Hiskin kanssa vietiin esineet yhdessä niin, että se näki pudotukset.
Se ampaisi matkaan sellaisella kiihkolla, ettei luulisi siinä vauhdissa mitään haistavan. Mutta haistoipas vaan: melkein ilmassa taas heitti uparit, kun eka esine lemahti nokkaan. Kaksi muutakin tuotiin nätisti käteen, se Roihun lelukin, josta vähän epäilin, että malttaako tuo luopua siitä.
Esineruutu kummaltakin 10+!
Hetalle tein myös tarkkuusruudun, johon vein pienen muovinpalan ja laitoin mielestäni aika pahaan paikkaan, peitin vielä lehdilläkin. Matamipas hiffasi senkin ihan heti. Aikast taitava Hetaliini.
Ja kun kerran treenaamaan ruvettiin, niin vielä pudotettu esinekin samaan syssyyn: Hetalle en saanut ihan täyspitkää voittajaluokan reittiä, kun tuli puro vastaan, mutta "rata" oli sitäkin vaikeampi: metsästä pellolle ja siitä pajuryteikköön. Ei mitään polkua tms, ainoastaan hajutunneli siis. Ei ongelmaa: hanska tuotiin mulle alta aikayksikön.
Otin vielä Hiskillekin pienen pätkän: sen sivulla pitämisessä on kyllä melkoinen työ, kun se huomaa hanskan pudonneen. Mutta kyllä siitäkin suoritus saatiin. Tosin hanska on kyllä Hiskistä niin super, että sitä ei millään raskisi antaa pois. Pitänee keksiä jokin vähintään yhtä ihana vaihdokki. Hiski on kyllä tajunnut idean jo ihan täysin.
Tarkkuusruutu Hiskille - öööö - tässä sitä onkin pähkimistäa. Kyllähän Hörökorva sen esineen sieltä löytää (ja löysi kolikon, jonka vein) ja merkkaa, ottaa suuhunkin, jos annan, mutta kun haluaisin opettaa sen ilmaisemaan maahanmenolla... Miten? Meni se maahan ihan nätisti siellä, mutta, kun sen esineen pitäisi vielä olla tassujen välissä, että sen löytäisi. Siinä sitä haastetta ohjaajalle. Ei ihan helpoimpia opetettavia asioita koiralle, joka ei tee mitään rauhallsesti, vaan aina nupit kaakossa. Tavallisin liikerata on syöksy.
Eikä tässäkään vielä kaikki: kotinurmikolle tallasin vielä Hiskille kevään ekan, ihan lyhyen jäljen. Latasin siihen aika paljon Natural menuja, joita ei kylläkään siinä tunnin päästä enää ollut tai sitten His ei halunnut syödä niitä. Muuten ei moittimista: tajusi heti, mitä ollaan tekemässä ja jäljesti nätisti. Lopussa oli keppi, jonka nosti itsenäisesti. Revittiin vähän sitä. Se oli siinä.
Teen nyt alkuun kummallekin koiralle pelkkiä peltojälkiä.
Tänään onnistui ihan kaikki - kuten yleensäkin silloin, kun kukaan ei ole näkemässä ;))
Ensimmäinen superihana kevätpäivä. Ajelin kentälle, jolla ei tietenkään ollut ketään, mutta otin sitten ihan koirien kanssa keskenäni tottistreenit siinä parkkiksella.
Hiskin kanssa ensin leikkiä kahdella lelulla ja perusasentoja niin, että His sai itse tarjota. Seuraamista, namipalkalla. Käännöksiä molempiin suuntiin, täyskäännöskin. Juostiinkin, mutta en tiedä, missä se Hiskosen takapää kurvaili, varjoista näytti, että poika olisi seurannut ihan hyvin.
Sitten kaikki jäävät liikkeet, jotka menivät minusta oikein näpsästi. Luoksetulon otin pitkästä aikaa jalkojen välistä.
Jossain vaiheessa vire alkoi laskea ja vilkuilu tielle päin (hevosia, pyöräilijöiotä, sutoja) alkoi. Otettiin lelut kehiin ja taas pelitti.
Paikallamakuun otin niin, että itse heittelin frisbeetä ja rättiä. Vähän takapää nytkähteli, mutta ei noussut . JEEE!
Heta sai ottaa kaikki muut liikkeet paitsi telineet, mutta "epäjärjestyksessä". Aloitetettiin eteenmenolla jne. Otin myös Hetalle luoksetulon läpijuoksuna pallon kanssa(ei ole ikinä tehty...), mikä näytti tytöstä olevan varsin hauskaa.
Koko setti meni taas varsin hyvin. Heta ei häikäise, mutta alkaa olla varma suorittaja. Ans kattoo, säilyykö tatsi kokeissa...
Hiski uudestaan: ensin nouto. Kapula ekaksi minun ja Hiskin väliin. Varma tuonti, ei kovin nopea tosin. Sitten heittämällä. Ei lähde perään, hyvä. Tuo himpun verran kaartaen ja jää inansa liian kauan, mutta en tee sitä virhettä, että alan tätä hinkuttaa.
Sitten taas vähän seuraamista, lelulla.
Ja lopuksi eteenmeno, jossa ensimmäisen kerran otin myös valmistelevan osuuden... Meinasi mennä henkien taisteluksi se takapuolen maahanlaskeminen ja parin askeleen seuraaminen. Onnistui lopulta. Jessus sitä vauhtia!
Olen miettinyt paljon tuota patoamista ja koittanut Hiskin kanssa sitä soveltaakin. Se on niin vietikäs otus, että toi homma on nyt opeteltava kunnolla, muuten ei koira pysy lapasessa.
Tiistaina alkaa Nuutisten koirakoulu meidän ryhmälle. Odotan innolla.
Pakko oli tehdä myös eka esineruutu (50x20). Kolme esinettä. Hetalle en näyttänyt esineiden viemistä. Hiskin laitoin puuhun kiinni siksi aikaa, kun Heta-neiti etsi. Kaikki kolme esinettä löytyvät alle minuutissa Hiskin möykätessä keppiensä kanssa.
Hiskin kanssa vietiin esineet yhdessä niin, että se näki pudotukset.
Se ampaisi matkaan sellaisella kiihkolla, ettei luulisi siinä vauhdissa mitään haistavan. Mutta haistoipas vaan: melkein ilmassa taas heitti uparit, kun eka esine lemahti nokkaan. Kaksi muutakin tuotiin nätisti käteen, se Roihun lelukin, josta vähän epäilin, että malttaako tuo luopua siitä.
Esineruutu kummaltakin 10+!
Hetalle tein myös tarkkuusruudun, johon vein pienen muovinpalan ja laitoin mielestäni aika pahaan paikkaan, peitin vielä lehdilläkin. Matamipas hiffasi senkin ihan heti. Aikast taitava Hetaliini.
Ja kun kerran treenaamaan ruvettiin, niin vielä pudotettu esinekin samaan syssyyn: Hetalle en saanut ihan täyspitkää voittajaluokan reittiä, kun tuli puro vastaan, mutta "rata" oli sitäkin vaikeampi: metsästä pellolle ja siitä pajuryteikköön. Ei mitään polkua tms, ainoastaan hajutunneli siis. Ei ongelmaa: hanska tuotiin mulle alta aikayksikön.
Otin vielä Hiskillekin pienen pätkän: sen sivulla pitämisessä on kyllä melkoinen työ, kun se huomaa hanskan pudonneen. Mutta kyllä siitäkin suoritus saatiin. Tosin hanska on kyllä Hiskistä niin super, että sitä ei millään raskisi antaa pois. Pitänee keksiä jokin vähintään yhtä ihana vaihdokki. Hiski on kyllä tajunnut idean jo ihan täysin.
Tarkkuusruutu Hiskille - öööö - tässä sitä onkin pähkimistäa. Kyllähän Hörökorva sen esineen sieltä löytää (ja löysi kolikon, jonka vein) ja merkkaa, ottaa suuhunkin, jos annan, mutta kun haluaisin opettaa sen ilmaisemaan maahanmenolla... Miten? Meni se maahan ihan nätisti siellä, mutta, kun sen esineen pitäisi vielä olla tassujen välissä, että sen löytäisi. Siinä sitä haastetta ohjaajalle. Ei ihan helpoimpia opetettavia asioita koiralle, joka ei tee mitään rauhallsesti, vaan aina nupit kaakossa. Tavallisin liikerata on syöksy.
Eikä tässäkään vielä kaikki: kotinurmikolle tallasin vielä Hiskille kevään ekan, ihan lyhyen jäljen. Latasin siihen aika paljon Natural menuja, joita ei kylläkään siinä tunnin päästä enää ollut tai sitten His ei halunnut syödä niitä. Muuten ei moittimista: tajusi heti, mitä ollaan tekemässä ja jäljesti nätisti. Lopussa oli keppi, jonka nosti itsenäisesti. Revittiin vähän sitä. Se oli siinä.
Teen nyt alkuun kummallekin koiralle pelkkiä peltojälkiä.
Tänään onnistui ihan kaikki - kuten yleensäkin silloin, kun kukaan ei ole näkemässä ;))
lauantai 11. huhtikuuta 2009
Hakusählinkiä ja Hetalle jälki
Hakua pitkäperjantaina Sääksjärvellä levekiläisten kanssa.
Ajattelin ensin ottaa Hiskille kaksiosaisen treenin, mutta kun koiria oli peräti yhdeksän, hylkäsin ajatuksen.
Otettiin viisi maalimiestä. Ensimmäisellä ja toisella oli ilmaisu, kolmella seuraavalla suorapalkka.
Eka lähti oikeaan kulmaan niin, että His näki lähdön. Hirveesti taas virtaa, tosi malttamaton. His haki rullan, toi sitä mulle, mutta en yhtään nähnyt koiraa, kun siinä on tiheetä pikku kuusta edessä. Kun His ei löytänyt heti minun luokse, tiputti rullan parin metrin päähän keskilinjasta, ja kun siinä vähän aikaa pällistelin, pinkaisi mm:lle takaisin. En ollut tietenkään antanut toista rullaa. Huusin maalimiehen tulemaan pois ja hakemaan uuden rullan. Tässä välissä toinen mm oli jo lähtenyt menemään piiloon ja His ehti nähdä menon... Noh, His haki rullan uudestaan ekalta maalimieheltä ja lähetin näytölle. Mm toi lelulla vähän matkaa.
Toinen mm oli siis valmiina vasemmalla puolella. His haki rullan ja toi käteen asti. Näyttö ok, menin hakemaan.
Kolmas mm oli valmiina oikealla syvällä. Hiski irtosi hyvin ja teki hyvän piston eteenpäin, mutta ei löytänyt tiheässä kuusikossa ukkoa. Tuli itse pois mun luokse. Lähetin uudestaan vähän lähempää ja onnistui. Tuli vasta jälkikäteen mieleen, että olisin voinut tuon ottaa ihan tyhjänäkin pistona ja jättää ukon sinne.
Neljäs ja viides hajunhakuina, aivan ok, viimeisellä His kyllä selvästi pyrki jäljestämään. Väsymys?
Oli aika mielenkiintoinen treeni...Nyt jätetään ilmaisut metsästä taas vaihteeksi pois, keskitytään etsintään ja otetaan rullatreenit ihan erikseen. Otetaan myös rauhoittavia ja keskittymistä lisääviä hajunhakuja jälleen käyttöön ainakin muutaman treenin ajaksi.
Hiski oli lisäksi sikaillut rullaa hakiessaan, näytöllä menee nätisti maahan ja odottaa palkkaa. Rulla on siis maassa suht etäällä maalimiehestä. Tätä pitää myös miettiä ja treenata erikseen. Liittynee jotenkin siihen, ettei Hiskille ole ihan täysin selvää tuo rullan ottaminen maalimieheltä kauempana.
Meni siis vähän sähläämiseksi treeni, mutta mitään pahaa fiilistä mulle ei jäänyt, kivaa oli kokonaisuudessaan metsässä.
Hiskin kanssa on ihanaa, kun sillä on niin hirmuinen maalimiesmotivaatio. Se ei yritä hakea minulta apua, eli toimintakykyä ja itsenäisyyttä löytyy, siitä pidän. Tulee kuitenkin hyvin pois, kun kutsun.
Kieli keskellä suuta saa olla siitä syystä, että kierroksia on niin mahdottomasti ja juoksemisesta voisi tulla tärkeämpi asia kuin mm:n löytämisestä. Tosin ei mielestäni vielä ainakaan näin ole käynyt.
Heta sai vielä lopuksi hakea metsään juosseen Annikan jäljestämällä. Jälkikausi siis korkattu.
Jälki
Lauantaina, vain Hetalle pellolla. Lyhyt jälki, ei keppejä, monta kulmaa, jarrunameja. Hirvee vauhti tietysti heti ja kulmista mentiin yli niin, että ryskyi. Ei Heta mikään peltojälkikoira olekaan. Mutta tämän olikin tarkoitus olla vasta pieni viritys jälkikauteen. Ja motivaatiota oli kyllä noin aluksi ainakin 10 koiran tarpeiksi.
Hiski sai olla täysin levossa lauantain, siis treeneistä. Metsälenkki+remmilenkki kyllä tehtiin ja His leikki omia leikkejään Lempäälässä pihalla, kun tein keväthommia. Se on edelleen ihan yhtä pöhkö kuin viime kesänä: raivoaa haravalle, harjalle, lenteleville lehdille jne jne.
Ajattelin ensin ottaa Hiskille kaksiosaisen treenin, mutta kun koiria oli peräti yhdeksän, hylkäsin ajatuksen.
Otettiin viisi maalimiestä. Ensimmäisellä ja toisella oli ilmaisu, kolmella seuraavalla suorapalkka.
Eka lähti oikeaan kulmaan niin, että His näki lähdön. Hirveesti taas virtaa, tosi malttamaton. His haki rullan, toi sitä mulle, mutta en yhtään nähnyt koiraa, kun siinä on tiheetä pikku kuusta edessä. Kun His ei löytänyt heti minun luokse, tiputti rullan parin metrin päähän keskilinjasta, ja kun siinä vähän aikaa pällistelin, pinkaisi mm:lle takaisin. En ollut tietenkään antanut toista rullaa. Huusin maalimiehen tulemaan pois ja hakemaan uuden rullan. Tässä välissä toinen mm oli jo lähtenyt menemään piiloon ja His ehti nähdä menon... Noh, His haki rullan uudestaan ekalta maalimieheltä ja lähetin näytölle. Mm toi lelulla vähän matkaa.
Toinen mm oli siis valmiina vasemmalla puolella. His haki rullan ja toi käteen asti. Näyttö ok, menin hakemaan.
Kolmas mm oli valmiina oikealla syvällä. Hiski irtosi hyvin ja teki hyvän piston eteenpäin, mutta ei löytänyt tiheässä kuusikossa ukkoa. Tuli itse pois mun luokse. Lähetin uudestaan vähän lähempää ja onnistui. Tuli vasta jälkikäteen mieleen, että olisin voinut tuon ottaa ihan tyhjänäkin pistona ja jättää ukon sinne.
Neljäs ja viides hajunhakuina, aivan ok, viimeisellä His kyllä selvästi pyrki jäljestämään. Väsymys?
Oli aika mielenkiintoinen treeni...Nyt jätetään ilmaisut metsästä taas vaihteeksi pois, keskitytään etsintään ja otetaan rullatreenit ihan erikseen. Otetaan myös rauhoittavia ja keskittymistä lisääviä hajunhakuja jälleen käyttöön ainakin muutaman treenin ajaksi.
Hiski oli lisäksi sikaillut rullaa hakiessaan, näytöllä menee nätisti maahan ja odottaa palkkaa. Rulla on siis maassa suht etäällä maalimiehestä. Tätä pitää myös miettiä ja treenata erikseen. Liittynee jotenkin siihen, ettei Hiskille ole ihan täysin selvää tuo rullan ottaminen maalimieheltä kauempana.
Meni siis vähän sähläämiseksi treeni, mutta mitään pahaa fiilistä mulle ei jäänyt, kivaa oli kokonaisuudessaan metsässä.
Hiskin kanssa on ihanaa, kun sillä on niin hirmuinen maalimiesmotivaatio. Se ei yritä hakea minulta apua, eli toimintakykyä ja itsenäisyyttä löytyy, siitä pidän. Tulee kuitenkin hyvin pois, kun kutsun.
Kieli keskellä suuta saa olla siitä syystä, että kierroksia on niin mahdottomasti ja juoksemisesta voisi tulla tärkeämpi asia kuin mm:n löytämisestä. Tosin ei mielestäni vielä ainakaan näin ole käynyt.
Heta sai vielä lopuksi hakea metsään juosseen Annikan jäljestämällä. Jälkikausi siis korkattu.
Jälki
Lauantaina, vain Hetalle pellolla. Lyhyt jälki, ei keppejä, monta kulmaa, jarrunameja. Hirvee vauhti tietysti heti ja kulmista mentiin yli niin, että ryskyi. Ei Heta mikään peltojälkikoira olekaan. Mutta tämän olikin tarkoitus olla vasta pieni viritys jälkikauteen. Ja motivaatiota oli kyllä noin aluksi ainakin 10 koiran tarpeiksi.
Hiski sai olla täysin levossa lauantain, siis treeneistä. Metsälenkki+remmilenkki kyllä tehtiin ja His leikki omia leikkejään Lempäälässä pihalla, kun tein keväthommia. Se on edelleen ihan yhtä pöhkö kuin viime kesänä: raivoaa haravalle, harjalle, lenteleville lehdille jne jne.
torstai 9. huhtikuuta 2009
Sekalaista meininkiä
Hakua keskiviikkona Sääksjärvellä
Heta pääsi tallaamaan, tallasimme nyt 200 metrin radan, kun lumet olivat melkein sulaneet.
Hiskille oli viisi maalimiestä, lähellä, mutta piilossa. Toinen mm oli valmiina, muiden meno His näki.
Vapaana tulo alueelle sujui ihan kohtuullisesti. Rullat tuotiin niin hirmuisella kiihkolla, että ne putosivat ennen aikojaan mun jalkoihini. En hyväksynyt, vaan vaadin nostamaan, tuomaan sivulle ja antamaan vasta luvan jälkeen. Viimeinen menikin jo ihan hienosti. Muuten ei mitään ihmeellistä. Maalimiehiltä yhdessä pois tulo ei edelleenkään oikein vörki, kun His ei malta pysyä mukana.
Nyt mietin ankarasti, miten jatkettaisiin: teenkö edelleen näitä rullatreenejä, vai pitäisikö ottaa kunnon etsintääkin ja pistoja yms välillä ja suorapalkkoja? Kun ei ole oikein tätä rullakokemusta...
Sulkavuoressa oli torstaina treffit Katrin ja Roihun kanssa.
Ensin tottista:
Hiski otti taas seuraamista niin, että Katri oli poliisina kertomassa, koska perä lähtee seilaamaan. Samanlaista kuin maanantaina Pirkkahallilla: pätkän verran aina menee hyvin. Käännöksiä, käännöksiä ja käännöksiä, aina vaan vasempaan. Katrinkaan mukaan poikittaminen ei ollut kovin pahaa. Mutta kuitenkin...Yritin myös juoksuaskelia, joka aihautti heti hypähtelyä.
Liikkeestä istuminen: eka liian hitaasti, kun en tehnyt oikealla kädellä sitä huiskausta. Uusiksi: nyt nopea.
Liikkeestä maahanmeno: istui ensin, huoh. Uusinta onnistui ja oli nopea.
Maasta myös luoksetulo läpijuoksuna. Sikanopea.
Lopuksi vielä perusasentoja, eteentuloa, perusasentoa, parin askeleen siirtymisiä jne.
Sulkavuoressa kävi kova tuuli, joka lennätti kuivuneita lehtiä, jotka taas lennättivät Hiskiä, joka kyttäsi niitä eikä keskittynyt täysillä hommiin. Huoh ja huoh.
Paikallamakuu Roihun kanssa yhdessä. Uskaltauduin kauemmas Hiskosesta kuin aikaisemmin. Levotonta meininkiä, pää pyöri joka suuntaan, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan.
Sitten menimme raunioradalle, jossa Roihun hyvin sujuneen debytoinnin jälkeen otettiin Hiskille laatikkoleikki. Suht lähekkäin oli kaksi arkkua, joista toiseen Katri meni niin, että His näki. Haki rullan, jonka Katri antoi luukun raosta, toi ja näytti.
Vein Hiskin pois ja Katri menikin siihen toiseen laatikkoon. Hiski meni tietysti ensin tutkimaan sen ekan, pyöri hetken siinä ympärillä ja ihmetteli. Hyvin pian se hoksasi Katrin olevan toisessa lootassa, sai rullan, toi mulle ja lähetin näytölle. Hisressu suunnistikin suoraan sille ensimmäiselle, tyhjälle laatikolle! Nopeasti se kuitenkin muisti, että "aijuu, se olikin toi toinen.!
Kolmanneksi Katri meni sementtiputkeen, niin, että His sai nähdä vain Katrin lähdön. Hyvin paimenpoika rullan putkestakin osasi hakea. Nyt Hiski ei pudotellut rullaa ollenkaan Hyvä Hiskonen!
En malttanut olla kokeilematta telinettä, kun se siinä radalla houkuttelevasti törötti. Hiski alkoi heti hyppiä mua päin ja näpsiä hihoista. Sitten tein niin, että laitoin Hiskin istumaan esteen toiselle puolelle, menin itse toiselle puolella ja annoin "tule"-käskyn, en "hyppää." Tällä tavalla oli ihan rauhallinen. Kumma juttu.
Roihun viestin jälkeen vielä ammuttiin Hiskille kolme kertaa.
Ihan lopuksi tein Hetalle tarkkuusruudun, jonka rouva selvitti hienosti.
Heta pääsi tallaamaan, tallasimme nyt 200 metrin radan, kun lumet olivat melkein sulaneet.
Hiskille oli viisi maalimiestä, lähellä, mutta piilossa. Toinen mm oli valmiina, muiden meno His näki.
Vapaana tulo alueelle sujui ihan kohtuullisesti. Rullat tuotiin niin hirmuisella kiihkolla, että ne putosivat ennen aikojaan mun jalkoihini. En hyväksynyt, vaan vaadin nostamaan, tuomaan sivulle ja antamaan vasta luvan jälkeen. Viimeinen menikin jo ihan hienosti. Muuten ei mitään ihmeellistä. Maalimiehiltä yhdessä pois tulo ei edelleenkään oikein vörki, kun His ei malta pysyä mukana.
Nyt mietin ankarasti, miten jatkettaisiin: teenkö edelleen näitä rullatreenejä, vai pitäisikö ottaa kunnon etsintääkin ja pistoja yms välillä ja suorapalkkoja? Kun ei ole oikein tätä rullakokemusta...
Sulkavuoressa oli torstaina treffit Katrin ja Roihun kanssa.
Ensin tottista:
Hiski otti taas seuraamista niin, että Katri oli poliisina kertomassa, koska perä lähtee seilaamaan. Samanlaista kuin maanantaina Pirkkahallilla: pätkän verran aina menee hyvin. Käännöksiä, käännöksiä ja käännöksiä, aina vaan vasempaan. Katrinkaan mukaan poikittaminen ei ollut kovin pahaa. Mutta kuitenkin...Yritin myös juoksuaskelia, joka aihautti heti hypähtelyä.
Liikkeestä istuminen: eka liian hitaasti, kun en tehnyt oikealla kädellä sitä huiskausta. Uusiksi: nyt nopea.
Liikkeestä maahanmeno: istui ensin, huoh. Uusinta onnistui ja oli nopea.
Maasta myös luoksetulo läpijuoksuna. Sikanopea.
Lopuksi vielä perusasentoja, eteentuloa, perusasentoa, parin askeleen siirtymisiä jne.
Sulkavuoressa kävi kova tuuli, joka lennätti kuivuneita lehtiä, jotka taas lennättivät Hiskiä, joka kyttäsi niitä eikä keskittynyt täysillä hommiin. Huoh ja huoh.
Paikallamakuu Roihun kanssa yhdessä. Uskaltauduin kauemmas Hiskosesta kuin aikaisemmin. Levotonta meininkiä, pää pyöri joka suuntaan, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan.
Sitten menimme raunioradalle, jossa Roihun hyvin sujuneen debytoinnin jälkeen otettiin Hiskille laatikkoleikki. Suht lähekkäin oli kaksi arkkua, joista toiseen Katri meni niin, että His näki. Haki rullan, jonka Katri antoi luukun raosta, toi ja näytti.
Vein Hiskin pois ja Katri menikin siihen toiseen laatikkoon. Hiski meni tietysti ensin tutkimaan sen ekan, pyöri hetken siinä ympärillä ja ihmetteli. Hyvin pian se hoksasi Katrin olevan toisessa lootassa, sai rullan, toi mulle ja lähetin näytölle. Hisressu suunnistikin suoraan sille ensimmäiselle, tyhjälle laatikolle! Nopeasti se kuitenkin muisti, että "aijuu, se olikin toi toinen.!
Kolmanneksi Katri meni sementtiputkeen, niin, että His sai nähdä vain Katrin lähdön. Hyvin paimenpoika rullan putkestakin osasi hakea. Nyt Hiski ei pudotellut rullaa ollenkaan Hyvä Hiskonen!
En malttanut olla kokeilematta telinettä, kun se siinä radalla houkuttelevasti törötti. Hiski alkoi heti hyppiä mua päin ja näpsiä hihoista. Sitten tein niin, että laitoin Hiskin istumaan esteen toiselle puolelle, menin itse toiselle puolella ja annoin "tule"-käskyn, en "hyppää." Tällä tavalla oli ihan rauhallinen. Kumma juttu.
Roihun viestin jälkeen vielä ammuttiin Hiskille kolme kertaa.
Ihan lopuksi tein Hetalle tarkkuusruudun, jonka rouva selvitti hienosti.
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Tottikset.: Hiskonen edistyy!
Sunnuntai, BH-treeni, Niihama
Kenttä melkoisen kamalassa kunnossa: jäätä, sohjoa, vettä. Teemana oli luoksetulo. Hiskille otin luoksetuloja ensin loppupäästä, läheltä: tiivistä, tiivistä. Sitten läpijuoksuna lelulla palkaten. Tuli lujaa. Riikka-kouluttajan mielestä meillä ei ole mitään ongelmaa, joten siirryttiin sivummalle tekemään omia juttuja, so. vähän istumisia ja maahanmenoja (siihen sohjoon, kiva). Seuraamista ei sillä alustalla pystynyt juuri ottamaan.
Paikallamakuu Touhon ja Jarin riehuessa vieressä. Nouseeko, ei nouse, nouseeko, NOUSEE. Joo, tiukkaa tekee, mutta ei se mitään. Ei kisoissa kukaan palloa nokan edessä heittele...
Maanantai, BH-treeni, Hakametsän jäähallin parkkipaikka
PPK-laisten oma "mölli-BH". Olipas karseesti häiriöitä: hurjastelevia autoja, päriseviä mopoja, ongelmakoirakouluttajan ryhmä treenaamassa, koirankusettajia.
Annoin Hiskin ensin vähän orientoitua outoon paikkaan ja sitten vaan leikittiin. Laitoin Hörökorvan autoon ja menin henkilöryhmään muille koirille. Jonkin ajan kuluttua taas leikittiin ja otettiin pikku kontaktitreeniä lelulla, että näin, missä mielentilassa poika on. Ihan jees.
Hiskin vuoro tuli joskus 2,5 tunnin päästä.
Luoksepäästävyys, sirunluku ja pallien tarkistus ynnä ilmoittautuminen toisen koiran kanssa. Ok.
Seuraaminen: Vietillä (=lelulla, ei näkyvissä). En halunnut ottaa pitkää suoraa vieläkään, vaan Janne kulki perässä ja sanoi,koska alkoi poikittaa. Ja kyllä se taas poikitti, ei kuulemma pahasti, mutta kuitenkin. Mutta vire pysyi suunnattomista häiriöistä huolimatta.
Henkilöryhmä. Aivan mallikkaasti, palkat täysin piilossa. Hyvä kontakti pysyi.
Liikkeestä istuminen. Namilla. Kaksi kertaa hienosti ja nopeasti ilman apuja!!!
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Namilla. Kaksi kertaa; meni maahan myös tosi nopeasti, ilman apuja!!! Luoksetulo perille asti, lievää hidastumista lopussa, mutta tuli ihan suoraan. Näitä ei kannattaa ottaa näköjään kuin silloin tällöin.
Jokohan sitä uskaltaisi sanoa, että His osaa istumisen ja maahanmenon liikkeestä, ynnä sen luoksetulon? No, ainakin noissa liikkeissä on nyt tapahtunut selvää edistymistä. Ja tyytyväinen olen myös siihen, että His menee maahan (ja istuu) paikkaan kuin paikkaan: eilenkin monelta koiralta meni liike pommiin märän asfaltin takia.
Paikallamakuuta en uskaltanut/halunnut ottaa, oli sen verran kovaa menoa siinä ympärillä...
Heta sen sijaan sai makoilla paikoillaan ja harjoitella ylösnousua koomamakuustaan Uskon suorittaessa.
Hiskin kanssa keskitytään nyt pari kuukautta BH-liikkeisiin, noutoja yms vain satunnaisina tylsyydentorjujina.
Kenttä melkoisen kamalassa kunnossa: jäätä, sohjoa, vettä. Teemana oli luoksetulo. Hiskille otin luoksetuloja ensin loppupäästä, läheltä: tiivistä, tiivistä. Sitten läpijuoksuna lelulla palkaten. Tuli lujaa. Riikka-kouluttajan mielestä meillä ei ole mitään ongelmaa, joten siirryttiin sivummalle tekemään omia juttuja, so. vähän istumisia ja maahanmenoja (siihen sohjoon, kiva). Seuraamista ei sillä alustalla pystynyt juuri ottamaan.
Paikallamakuu Touhon ja Jarin riehuessa vieressä. Nouseeko, ei nouse, nouseeko, NOUSEE. Joo, tiukkaa tekee, mutta ei se mitään. Ei kisoissa kukaan palloa nokan edessä heittele...
Maanantai, BH-treeni, Hakametsän jäähallin parkkipaikka
PPK-laisten oma "mölli-BH". Olipas karseesti häiriöitä: hurjastelevia autoja, päriseviä mopoja, ongelmakoirakouluttajan ryhmä treenaamassa, koirankusettajia.
Annoin Hiskin ensin vähän orientoitua outoon paikkaan ja sitten vaan leikittiin. Laitoin Hörökorvan autoon ja menin henkilöryhmään muille koirille. Jonkin ajan kuluttua taas leikittiin ja otettiin pikku kontaktitreeniä lelulla, että näin, missä mielentilassa poika on. Ihan jees.
Hiskin vuoro tuli joskus 2,5 tunnin päästä.
Luoksepäästävyys, sirunluku ja pallien tarkistus ynnä ilmoittautuminen toisen koiran kanssa. Ok.
Seuraaminen: Vietillä (=lelulla, ei näkyvissä). En halunnut ottaa pitkää suoraa vieläkään, vaan Janne kulki perässä ja sanoi,koska alkoi poikittaa. Ja kyllä se taas poikitti, ei kuulemma pahasti, mutta kuitenkin. Mutta vire pysyi suunnattomista häiriöistä huolimatta.
Henkilöryhmä. Aivan mallikkaasti, palkat täysin piilossa. Hyvä kontakti pysyi.
Liikkeestä istuminen. Namilla. Kaksi kertaa hienosti ja nopeasti ilman apuja!!!
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Namilla. Kaksi kertaa; meni maahan myös tosi nopeasti, ilman apuja!!! Luoksetulo perille asti, lievää hidastumista lopussa, mutta tuli ihan suoraan. Näitä ei kannattaa ottaa näköjään kuin silloin tällöin.
Jokohan sitä uskaltaisi sanoa, että His osaa istumisen ja maahanmenon liikkeestä, ynnä sen luoksetulon? No, ainakin noissa liikkeissä on nyt tapahtunut selvää edistymistä. Ja tyytyväinen olen myös siihen, että His menee maahan (ja istuu) paikkaan kuin paikkaan: eilenkin monelta koiralta meni liike pommiin märän asfaltin takia.
Paikallamakuuta en uskaltanut/halunnut ottaa, oli sen verran kovaa menoa siinä ympärillä...
Heta sen sijaan sai makoilla paikoillaan ja harjoitella ylösnousua koomamakuustaan Uskon suorittaessa.
Hiskin kanssa keskitytään nyt pari kuukautta BH-liikkeisiin, noutoja yms vain satunnaisina tylsyydentorjujina.
torstai 2. huhtikuuta 2009
Hommat jatkuu
Aprillipäivän haku
Uusi paikka (oikealla tiheähköä metsää ja vasemmalla hakkuuaukea) ja Hiskin menovähän levotonta: hallinnassa lähestyminen ei ihan vörkkinyt,kun virtaa oli muutamankin pienen kylän verran, mutta saatiin homma sentään alkuun. Maalimiehiä neljä kpl, aika lähellä, mutta muuten maastollisesti kiperähköissä paikoissa. Rullanhaku ja -tuonti sujui oikein hyvin, mutta paluut maalimiehiltä menivät huuteluksi, kun His ei millään malttanut kulkea mukana. Kahdelta viimeiseltä toin suosista pois remmissä.
Hetalle piti ottaa kunnon treeni, jossa olisi harjoiteltu tyhjiä pistoja. Eka maalimies kaukana oikeassa nurkassa, pöheikössä. Bongasi nopeasti. Toinen mm 150 metrissä vasemmalla, syvällä. Lähetin Hetan vasempaan kulmaan, jonne teki hyvän syvän piston. Sen jälkeen ei kuulutkaan hetkeen mitään, huutelin sitä ja arvasin jo miten oli käynyt. Joo: haukku kuuluikin jo sieltä takimmaisesta kulmasta. Siinä oli sitten ne tyhjät pistot... Treeni kesti muutaman minuutin.
Lilillä oli mukana videokamera: jännä nähdä (ja kuulla...), miltä porukan treenit näytti.
Torstaitottis
Katrin ja Roihun kanssa Pirkkahallilla. Leikin ensin Hiskin kanssa uudella, iki-ihanalla frisbeellä, His oli ihan ekstaasissa.
Roihun jälkeen His uudestaan kehiin: frisbee oli liikkeiden tekemiseen aivan liian kiihdyttävä ("ei pysty istuun, ei millään pysty"), joten vaihdoin nameihin. Nopeita siirtymisiä paikalta eteen ja sivulleynnä päinvastoin ja ihan lyhyitä pätkiä seuraamista (en päästänyt nyt edes aloittamaan poikittamista). Katrin mukaan seurasi suorassa. Lopuksi Roihun paikallamakuun aikana istumisia, heti palkaten, ei valmistelevaa osuutta.
Ja peruttamista: se tosiaan osaa sen!
Pieni treenitauko on tehnyt (molemmille) vain hyvää, kuten arvelinkin. Oltiin kumpikin aika rentoja :)
Lopuksi Heta sai ottaa seuraamista Hiskin riehuessa ympärillä ja häiriköidessä kaikin mahdollisin tavoin. Ilmekään ei leidillä värähtänyt. Mainiota!
*************
Heta palkittiin viime sunnuntaina Vuoden Paras pk-koira-pystillä Lempäälän-Vesilahden koirakerhon kevätkokouksessa. Hetalla on jo entuudestaan mm. Vuoden paras pk-koira palkinto Pirkanmaan pelastuskoirilta ja hoffien etsintäkoiramestaruudet kahdelta vuodelta. Käyttövalioitumisesta vielä haaveillaan... Hetan kanssa on ollut kiva harrastaa kaikenlaista - ja aika erilaista kuin Hiskin kanssa ;)
Uusi paikka (oikealla tiheähköä metsää ja vasemmalla hakkuuaukea) ja Hiskin menovähän levotonta: hallinnassa lähestyminen ei ihan vörkkinyt,kun virtaa oli muutamankin pienen kylän verran, mutta saatiin homma sentään alkuun. Maalimiehiä neljä kpl, aika lähellä, mutta muuten maastollisesti kiperähköissä paikoissa. Rullanhaku ja -tuonti sujui oikein hyvin, mutta paluut maalimiehiltä menivät huuteluksi, kun His ei millään malttanut kulkea mukana. Kahdelta viimeiseltä toin suosista pois remmissä.
Hetalle piti ottaa kunnon treeni, jossa olisi harjoiteltu tyhjiä pistoja. Eka maalimies kaukana oikeassa nurkassa, pöheikössä. Bongasi nopeasti. Toinen mm 150 metrissä vasemmalla, syvällä. Lähetin Hetan vasempaan kulmaan, jonne teki hyvän syvän piston. Sen jälkeen ei kuulutkaan hetkeen mitään, huutelin sitä ja arvasin jo miten oli käynyt. Joo: haukku kuuluikin jo sieltä takimmaisesta kulmasta. Siinä oli sitten ne tyhjät pistot... Treeni kesti muutaman minuutin.
Lilillä oli mukana videokamera: jännä nähdä (ja kuulla...), miltä porukan treenit näytti.
Torstaitottis
Katrin ja Roihun kanssa Pirkkahallilla. Leikin ensin Hiskin kanssa uudella, iki-ihanalla frisbeellä, His oli ihan ekstaasissa.
Roihun jälkeen His uudestaan kehiin: frisbee oli liikkeiden tekemiseen aivan liian kiihdyttävä ("ei pysty istuun, ei millään pysty"), joten vaihdoin nameihin. Nopeita siirtymisiä paikalta eteen ja sivulleynnä päinvastoin ja ihan lyhyitä pätkiä seuraamista (en päästänyt nyt edes aloittamaan poikittamista). Katrin mukaan seurasi suorassa. Lopuksi Roihun paikallamakuun aikana istumisia, heti palkaten, ei valmistelevaa osuutta.
Ja peruttamista: se tosiaan osaa sen!
Pieni treenitauko on tehnyt (molemmille) vain hyvää, kuten arvelinkin. Oltiin kumpikin aika rentoja :)
Lopuksi Heta sai ottaa seuraamista Hiskin riehuessa ympärillä ja häiriköidessä kaikin mahdollisin tavoin. Ilmekään ei leidillä värähtänyt. Mainiota!
*************
Heta palkittiin viime sunnuntaina Vuoden Paras pk-koira-pystillä Lempäälän-Vesilahden koirakerhon kevätkokouksessa. Hetalla on jo entuudestaan mm. Vuoden paras pk-koira palkinto Pirkanmaan pelastuskoirilta ja hoffien etsintäkoiramestaruudet kahdelta vuodelta. Käyttövalioitumisesta vielä haaveillaan... Hetan kanssa on ollut kiva harrastaa kaikenlaista - ja aika erilaista kuin Hiskin kanssa ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)