HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




maanantai 31. elokuuta 2009

Tottis-pohdiskelua ja Heta fyssarilla

Harjavallan kokemuksista opiksi otettavaa/treenattavaa:

Liikkeiden väliset siirtymät, erityisesti paikallamakuuseen vienti ja tuonti suorittamaan. Hiski on seurautettava, kokeilin Harjavallassa nyt viimeisen kerran "yhdessä"-sanan toimivuutta, His porsasteli ihan kunnolla maata nuuskien. Loppuu nyt.

Perusasentoa ei saa ottaa uudestaan. Tiesin tämän, mutta se auttaa Hiskiä lopettamaan sen paikallemakukoiran vahtaamisen...Täytyy yrittää jotain muuta kontaktin saamiseksi.

Jäävien liikkeiden valmistelevat osuudet. Näistä tuomari valitti erityisesti, mulle jäi vaan vähän epäselväksi, mistä oli kyse tarkalleen. Jotain semmoista kuin "koira saisi olla tarkkaavaisempi." Aloitukset ehkä mietittävä uudelleen ja otettava jotenkin skarpimmin, en vaan tiedä miten. Pitää pyytää joku kattomaan.

Vartaloavut jäävissä. Nyt kokonaan pois, ihan pienetkin.

Luoksetulon nopeutus. Hmmm, ehkä lisää läpijuoksuja. Ei ole juuri treenattu koko liikettä.

Noudot. Se "voimakas ote", jota tuomari kaipasi: en tee asialle mitään: voipi mennä ojasta allikkoon koko homma. Tarkistin asian ja kyllä His ehkä pitää kapulaa hivenen löysästi, mutta ei se kyllä missään putoamisvaarassa ole.
Tasamaanoudon kapulan palautus on siirtynyt hiukan liian kauas ja paikkakin hieman vino. Nopeuttakin saisi olla lisää. Otan loppupäästä ketjuttamalla koko homman uudestaan.

Hyppy. Kapula pitää heittää tosi kauas, muuten His tulee takaisin eräänlaisella kierteellä vasemmalta ja jää vinoon. Silkkaa heittotekniikkaa, uskoisin.

A-este. Ei tarvitse tehdä mitään, treenataan silloin tällöin ja vain loivalla esteellä.

Eteenmeno. Ei tarvitse treenata ollenkaan,
ehkä kerran ennen kisoja...

Seuraaminen. Siinä on kyllä työsarkaa, paikka on ihan liian edessä ja ote vaihtelee löysästä painamiseen. Ei näytä kohentuvan harjoittelusta yhtään. Ehkä tähän auttaa,jos ei treenaa vähään aikaan ollenkaan. Henkilöryhmää pitäisi treenata erikseen.

Notta hommia on. Mutta ensin taas huilitaan taas hieman rankemmista treeneistä, että koira palautuu henkisesti ja fyysisesti.

Ei pitänyt tehdä tänään mitään, mutta olin unohtanut, että olin luvannut mennä jelppimään Katia ja Roopea Pirkkahallille, joten otin samalla keikalla viiden minuutin tottiksen Hiskille.
Se oli tämmöinen:

Kontakti>palkka, leikkiä.
Hyppyjä kolme kpl, heittelin kapulaa vähän eri tavoin. Koe vahvisti, että kapula pitää tosiaan heittää hyvin kauas, jotta Hiski pääsee kolauttamatta takaisin ja tulee suoraan eteen >palkka,leikkiä.
Paikallamakuuseen seurauttaminen. Ja juu: Hiski katsoi heti, että tässä ei tarvitse seurata, tää on se tylsä juttu, josta ei tule ikinä palkkaa ja jossa saa haistella maata ilman seurauksia. Paheksuin jokaista lipeämistä, kehuin hyvästä seuraamisesta. Kentän reunalla laitoin sekunniksi maahan ja palkkasin Hiskin yllätykseksi heti pallolla. Ehkä seuraavaksi palkkaan jo puolivälissä jne.
Hassua treenata liikettä, joka ei ole liike, vaan liikkeiden väli :)
Lopuksi luoksetulo läpijuoksuna, leikkiä ja autoon.

Hetan kanssa käytiin Karhumäen Elinan luona. Lausunto: "Hetan tilanne parempi. Vasemman lonkan ojennus edelleen kipeä. Th-12 jäykkä. Muuten tilanne on rangan osalta rauhallinen."
Suositteli myös uutta Rimadyl-kuuria, jonka aloitin heti.
Periaatteessa Hetan kanssa voisi nyt treenata, mutta en halua. Se on minun mielestäni toipilas, jonka ei kuulu tehdä mitään töitä. Se saa vapaana lenkkeilyä, uintia, venyttelyjä ja peruuttamista.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Rentoilujälki

Jälki 30.8.
Marja-Leena polki Hiskille muutaman sadan metrin pituisen jäljen, yksi kulma, keskivaiheille jätti kepin. His sai myös nähdä, kun M-L lähti tallaamaan. Vanhennettiin 1,5 tuntia, sitten M-L meni piiloon jäljen päähän.
Tieltä oli matkaa jäljelle (=jana) ainakin 50 metriä. En antanut Hiskille mitään käskyä, vaan lähdin vaan kävelemään sen kanssa kohtisuoraan jälkeä päin. Hiskin nenä ihan kynti maata ja se bongasi heti jäljen oikeaan suuntaan. Keppi nousi hyvin, viivähdetttiin sillä melkoinen tovi. Hiski jäljesti suoraan M-L:n luokse, ei saanut ilmavainua, koska katsottiin etukäteen tuulen suunta tarkkaan ja M-L oli hyvin piilossa. Marja-Leenalla oli kaksi keppiä, joilla leikitti Hiskiä. His oli aivan töpinöissään, suorastaan irti maasta, tästä ihanasta ylläristä. Lopuksi hra Hiskonen sai Marja-Leena-tädiltä vielä iltaruokansa. Ja vielä kerran kepit. Vitsi, kun oli kivaa ja sehän oli koko homman tarkoituskin!

lauantai 29. elokuuta 2009

Kisaraporttia Harjavallasta

Tuli käytyä Harjavallassa JK2:ssa. Kovin korkealla ei odotukset olleet mennessä, joten enpä yhtään pettynyt, kun ei JK2-koularia vielä irronnut.
Mutta siis: ensin mentiin maastoon, meille jälki nro 4. Siihen mennessä oli ollut pelkkää jäkälämetsää, meidän jälki sattui kahden järven väliin, paljon erilaisia varpuja, soista maastoa.
Juuri ennen jäljelle lähtöä alkoi tulla vettä kuin Esterin peestä.
Jana oli ihan super, viivasuora ja jälki nousi ripeästi, mutta takajälki. Hiski oli tosi varman oloinen muutenkin.
Kolme ensimmäistä keppiä Hiski nosti tosi iloisesti ja touhukkaasti, itse en nähnyt niistä yhtäkään (keppimotivaatio nyt hyvä!). Runsas kymmenen minuuttia vasta oli mennyt. Ehdin jo ajatella, että "nyt tää onnistuu." Ei olisi pitänyt...Tultiin hakkuuaukean reunaan (miksi aina!) ja siinä His imppasi pitkään jotain - jälkikäteen ajatellen jotain peuransorkan hajua, lähti vetämään sinne keskelle ryteikköä ja mitäpäs minä koiraa epäilemään, kun just olen koittanut opetella, että koiraan pitää luottaa. Ei olisi pitänyt...Aika pian huomasin, että seurataan peuranjälkiä ja siinä vaiheessa tiesin, että hukalla ollaan.
Paitsi että oltiin hukalla (tai peuralla), oltiin myös hukassa. Katsoin, että tuolla on järvi, siellä jossain järven rannalla on se auto. Muuten hyvä, mutta väärä järvi. Selvittiin sieltä sentään, ehkä neljä kilsaa juostiin :).
Olin jo etukäteen päättänyt, että kaikki osiot käydään läpi, vaikka jäljeltä ei tarpeeksi tulisikaan pisteitä.

Niinpä reippaasti esineruutuun. Hiski toi kaksi esinettä, muutama piste meni jostain, en nyt jaksa muistaa, kun en ottanut hommaa kovin tosissani. Molemmat esineet olivat kuitenkin edessä, mitä ei oikeastaan ole harjoiteltu koskaan, eli hyvä treeni :)

Tottiksen arvosteli herra nimeltä Harri Heikkonen, intohimoinen sakemannimies.
Oltiin ensimmäinen suorittava koirakko avon jälkiryhmässä. Meidän pariksi sattui vielä Musketeersin koira, jota itse hra Kuosmanen oli paikalla seuraamassa ja näkyi olevan hyvä kamu Heikkosen kanssa.
Arvostelu oli kyllä lievästi sanoen jyrkkää - muille kuin sakemanneille.
Liike kerrallaan:
Seuraaminen - hyvä. Tästä olen samaa mieltä tuomarin kanssa: Hiski edisti, osittain painoi ja ennen hlöryhmää nuuhkaisi maata ja erkanikin hetkeksi minusta. Tosin kentällä ennen henkilöryhmää oli katselijoiden penkki(!), ja jouduin hetken arpomaan, mitä kautta mä sinne menen. Siinä Hiskiltä lopahti kontakti. Meidän jälkeen tuomari käski siirtää penkin ja ihmiset kauemmaksi.
Liikkeestä istuminen - hyvä. Oli kuulemma nopea yms, mutta sitten oli jotain muttia valmistelevassa osuudessa, en muista mitä. Kaiketi ei tarpeeksi tiivistä.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo - hyvä. Sama juttu, nopea oli, mutta lisäksi muistaakseni "olisi saanut tulla vieläkin nopeammin ja lähemmäksi". Jaa, kun Hiskin kuono oli jo mun treeniliivini alla...
Seisominen - erittäin hyvä. Kuulemma nopea. Jotain mussutusta valmistelevasta osuudesta tässäkin.
Tasamaanouto - hyvä. Ripeä, mutta taas olisi saanut olla vieläkin ripeämpi palautus, ja "koiran tulisi pitää kapulaa vahvemmin ja tarttua siihen voimakkaammin." Tähtäh??? His ei mälvää, ei pyöritä, ei roikota, kapula on tiukasti sen hampaissa, välillä pelkään, ettei se irrota ollenkaan.
Hyppynouto - hyvä. Kolautti takaisintullessa, tämän arvostelu oli ihan ok.
A-este - muistaakseni hyvä tämäkin. Ei mitään muuta vikaa kuin se litania siitä, miten "pitää tarttua voimakkaammin jne..."
Eteenmeno - erinomainen. Tästä se ei kai hakemallakaan löytänyt vikaa, sen verran nopea eteenmeno oli ja His putosi lennosta maahan.
Paikallamakuu - erittäin hyvä. Tässä tuomari oli sitä mieltä, ettei koira mennyt maahan tarpeeksi nopeasti ja pudotti tuosta kokonaisen pykälän pois.
Yhteensä 86 pistettä. Nytpä tiedän ainakin, missä kaikessa on vielä varaa petrata...Kaikesta rokotettiin, missä vain oli pienkin mahdollisuus.

Sitten Musketeersin vuoro: painoi niin, että ohjaaja hädin tuskin pystyi kävelemään >erinomainen. Kaikissa noudoissa aavisti >ei pistevähennyksiä niistä. Luoksetulossa tuli poikittain eteen >erittäin hyvä. Yms, yms.
Rekku sai 85 pojoa, vaikka mm. kiersi hyppyesteen.

Eräs toinen sakemanni nousi melkein heti paikallamakuusta, istusteli ja haisteli, sitten meni takaisin maate, mutta liike oli tuomarin mielestä hyvä.
Ajoittain oli vähän vaikea pitää naamaa peruslukemilla.

Muuten tottis oli meille erittäin hyvää treeniä: hakukoirat suorittivat viereisellä kentällä ja ajoittain (liikkeiden välillä) His otti kyllä häiriöitä tästä. Ja se ampuminen! Oltiin astuttu ihan muutama askel, kun ihan takana pamahti - ei varmasti ollut sääntökirjan määrittelemään etäisyyttä. Itsekin säikähdin. Ja sitten pamahteli ihan missä sattui, kun viereisille koirille ammuttiin.

Hannan ja Huin maasto meni hienosti: kaikki kepit ja esineet löytyivät. Olin aivan varma, että voittavat koko kisan, mutta sitten Hui teki telineillä tenän...Voi itku.

Mutta eikun kohti uusia kisoja!

torstai 27. elokuuta 2009

Jotain pientä + hieronta

Tiistai 25.- torstai 27.8.
Rullatreeni
Raunioilla. Päätin ottaa luovutuksen - sattuneesta syystä ihan uusiksi. Luovun sivulletuonnista, se ei ole Hiskille kovin luontevaa, se paineistaa poikaa, eikähän His tuo mitään muutakaan sivulle. Joten saa luovuttaa edessä, kunhan tulee tarpeeksi lähelle. Lisäksi kumarrun laittamaan käden rullan alle, lähelle maata (jotta His varmasti kumartaa itse alaspäin...). Tehtiin neljä toistoa näin, mikä meni kohtuullisen hyvin.

Pihatottiksessa:
jääviä, joista istuminen on nyt ihan yllättäen ja pyytämättä alkanut mennä päin peetä. Arpoo milloin mitäkin.
Olen koittanut olla tarkka valmistelevan osuuden eleissä,äänenpainossa ja askelten määrässä. Joku vaan mättää, en jaksa ottaa paineita silti.
Ja seuraamista vähän, pitää ja pätkää.
Yhtäkään hyppyä, noutoa tai eteenmenoa ei ole otettu. Hellurei :)

Kisamainen paikallamakuutreeni Levekin kentällä to-iltana. Hiski oli avoluokan ryhmässä noin 10 muun koiran kanssa. Ja tietenkin satoi. Vierestä oli häippäissyt sammariuros. Hiski sai kympin, oli kuulemma maannut hievahtamatta, kerran oli vilkaissut vieressä makaavaa hoffinarttua. Vähänkö olin tyytyväinen :)
Pari tuntia ennen paikallamakuutreenejä olin käynyt kävelemässä tien vieressä muutaman kymmenen pituisen metrin jäljen, jonka päähän laitoin kepin. En antanut Hiskille mitään käskyä, mutta se sai kyllä melkoisen "sähköiskun" haistaessaan tieltä metsään poikkeavan jäljen ja lähti seuraamaan, löysi kepin. Annoin iltaruuan palkaksi.

Jäljen kanssa ei muuten ole tehty yhtään mitään. Harjavallan jälkikokeeseen tulossa 19 koiraa. Eipä ole kovin suuret odotukset, mutta käydään ajamassa maksettu jälki ja jos se menee poskelleen, treenataan maksettua tottista rennosti :) Ihan kivat fiilikset.

Ja torstaina aamupäivällä His oli hierottavana Katrilla. Tai "hierottavana". Sehän oli taas sitä mieltä, että halia saa ja oikeastaan suorastaan pitää ja vähän voi kellotella selälläänkin rapsuteltavana, mutta ei nyt sentään aleta takapäätä kopeloimaan, jotain rajaa, hei. Mutta eiköhän tuo pikkuhiljaa totu.

maanantai 24. elokuuta 2009

Hankala ja hauska jälki

Muistettiin pyhittää lepopäivä: sunnuntaina ei treenattu oikeastaan mitään.

Maanantai 24.8.
Jälki

Ajeltiin Pinsiöön Hannan, velipoika-Huin ja Emppu-vauvan kanssa.
Tallasin ensin Huille PK-SM-jäljen kaavion mukaisen jäljen. Joo: totta se on...kuusi suoraa kulmaa, kaksi terävää. Tarkoitus oli jättää kuusi kpl keppejä, mutta päädyin sen verran hankalaan paikkaan ojien keskelle, että Hannan luvalla jätin viidennen kepin siihen ja palasin autoille. Matkaa jäljellä oli n. 1,4 km.
Hienosti Huiskale puolisentoista tuntia vanhenneen jälkensä ajoi: 25 minuutin päästä jo porhalsivat neljän kepin kanssa takaisin. Yhteen sienestäjään olivat törmänneet ekalla kepillä. Hui on kyllä ihan huippu!

Hiskin jälki ei ollutkaan ihan yhtä suuri suksee...
Matkaa Hiskin jäljellä oli kilometri, kulmia siellä sun täällä, keppejä kuusi. Vanheni runsaat kaksi tuntia.
Homma alkoi oikein lupaavasti: jana oli jotain 30 metriä,His eteni suoraan, tarkisti hiukan takajälkeä, mutta palasi oikealle. Eka ja toka keppi nousivat nätisti ja iloisesti.
Sitten alkoikin tuskien taival: toinen keppi suussaan Hiski bongasi ensimmäiset sienestäjät, ei leikkinyt, ei huolinut palkkaa, vaan nosteli nokkaansa ja tuijotti jäykkänä oikealle. Sain sen kuitenkin jatkamaan ja sitten noustiin järkyttävän kauheen mäen päälle. Siellä His sai uudestaan hajun niistä hiton sienestäjistä ja lopetti jäljestyksen tykkänään. En puhunut mitään, odottelin, mitä tapahtuu ja sinnehän se lähti jonkun mummon hajun perässä nokka ylhäällä, jäljestyksestä ei tietoakaan. Paheksuin, pysäytin ja kampesin pojan takaisinpäin. Tehtiin melkoinen lenkki hukkaa, kun His etsi jälkeä, eikä koko aikaa suinkaan kovin innokkaasti...Löytyihän se jälki lopulta, mutta kohta sen jälkeen homma eikun parani: metsä oli kutakuinkin täyteen tuupattu erilaista marjan-, sienen ja ties minkä poimijaa! Eihän Hiskin jäljestyksestä sen jälkeen tahtonut tulla mitään, jälkiä oli varmaan ristiin rastiin ja ne ilmahajut ja näkyvät "maalimiehet" päälle. Hoin "jälki, jälki", eli aikamoista painostamistahan tuo oli. Olisin lopettanut heti, kun yksikin keppi olisi löytynyt, mutta kun ei löytynyt (että olisin saanut palkattua), niin sitten junnattiin loppukepille asti. Sen Hiski löysi helposti. Loppu jäljestä (n. 300 metriä) kulki ihan tien viertä. Sen varteen, meidän puolelle oli parkkeerattu viisi autoa. Kaikista oli todennäköisesti lähtenyt ainakin kaksi ihmistä sinne meidän maastoon haisemaan :(
Kolme keppiä siis matkalle jäi, huoh.
En osaa päättää, pitäisikö tuohon Hiskin jäljestykseen olla tyytyväinen vai tyytymätön. Hyväähän on se, että sain Hiskin jatkamaan kaikesta huolimatta ja että se löysi jäljen aina uudestaan tuossa tungoksessa(kerran kyllä jouduin vetämään sen pois polulta, joka selvästi vei autolta metsään). Huonoa se, että se reagoi noin voimakkaasti niihin tyyppeihin ja jäljestäminen oli aika käskytysvetoista.

Ainiin ja esineruutukin tehtiin: ei siinä mitään kummoista ollut. Molemmat pojat tekivät hommansa hyvin.

Hannan kepit oli muuten kyllä surkeen pieniä, paljon alle normin - kyllä se vaan on välineitten vika, kun suksi ei luista ;) Mutta kiitos hyvästä, haastavasta jäljestä ja seurasta! Eemeli on aivan ihana, iloinen vauva! Otetaan joskus uusiksi.

Illalla oli vielä pakko lähteä tekemään Hiskille palauttava jälkitreeni.
Päädyin siihen, että teen "jotain ihan erilaista" ja niinpä polkaisin rikkaruohopellolle vajaat 200 metriä pitkän jäljen, jossa oli kaksi kulmaa ja iso iltaruokanappula-annos kylvettynä jäljelle. Lopussa oli hiukan piilossa iso, muheva keppi.
Hiski lähti hienosti ja innokkaasti jäljelle (ei vaikuttanut yhtään kyllästyneeltä, luojan kiitos :) ja ensi hämmästyksestä toivuttuaan napsi nappulat tarkasti. Kepistä se oli suunnattoman ilahtunut ja sillä (ja pallolla) leikittiinkin sitten hartaasti!
Olin oikein tyytyväinen, että tuli nollattua tuo päivän painostaminen.
Heta sai taas etsiä Hiskiltä jääneen pallon. Sekin oli tyytyväinen :)

lauantai 22. elokuuta 2009

Jana/keppitreeniä taas

Jäljenpätkät
1.
- 100 metriä, oma
- jana 30 m (korkeassa heinikossa)
- ei kulmaa
- 1 kpl keppejä
- 1,5 tuntia
Jo jälkeä tallatessa huomasin tuoreet, melkein höyryävät hirvenjätökset. Hiski nosteli tien vieressä janan päässä nenäänsä siihen malliin, että ajattelin, ettei tule jäljenajosta mitään. Mutta aika mukavasti ja suht suoraan se jäljelle kuitenkin lähti, kurvasi oikeaan suuntaan, tosin saattoi kyllä oikaista, kun en ollut merkannut jäljen paikkaa. Jäljesti hirvenläjän yli ihan pokkana ja nosti kepin reippaasti. Tämä hyvä!

2.
- runsas 100 metriä, oma
- jana 20 m
- 1 kulma
- 2 kpl keppejä
- 1,5 tuntia
Lähti janalla hienosti suoraan, oikeaan suuntaan, eli vasemmalle - ja kääntyi sieltä taas takajäljelle! Annoin mennä liinanmitan, sitten kutsuin takaisin janalle. Molemmat kepit nousivat hyvin.
Tämä takajälkisyndrooma on nyt ihan ihemejuttu...Minusta tuntuu, ettei His ole oppinut siitä tielleajamisesta mitään, päinvastoin, ehkä se jopa pitää jopa asiaankuuluvana, että ensin käydään uudestaan siellä tiellä. Nyt en enää anna tehdä sitä. Kutsutaanhan kisoissakin takajäljeltä pois.

3.
- pellolla, noin 200 m, oma
- jana n. 20 m, jälki lähti oikealle
- yksi kulma
- 5 kpl keppejä
- 1,5 tuntia, kova tuuli
Hiski oli vähän ihmeissään, kun mentiin pellolle. Ja takajälki, kuinkas muuten...
Kolme ekaa keppiä nousi hyvin, sitten tienvarsiheinikon takaa ihan meidän vierestä kuului kauhee "räyh, räyh". Tietä pitkin kulki iso ihmisjoukko kahden koiran kanssa parin metrin päästä. Se oli Hiskille liikaa: hyppäsi pois jäljeltä tukka pystyssä ihan vauhkona. Meni vähän aikaa siinä rauhoitellessa ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa. Jouduin kyllä sanomaan aika tiukasti uudestaan "jälki", ennenkuin tuo jatkoi. Loput kaksi keppiä ok. Jäljestys pellolla oli kyllä vähän semmosta huteraa ylimalkaan.

Keppimotivaatiotreeni
Heittelin 12 kpl keppejä pihaan niin, että Hoot näkivät ja päästin hakemaan. Heta oli hiukan pätevämpi, koska malttoi hakea rauhallisesti. His kaahotti pitkälle eikä tainnut nenäkään olla ihan auki. Kivaa näytti kummallakin olevan ja 11 keppiä mulle palautui.

perjantai 21. elokuuta 2009

Janaa! ...ja keppejä, tottiskin

Jäljet
3 kpl noin 100 metriä pitkiä jälkiä, janat 30-35 metriä. Ensimmäinen jälki lähti vasemmalle, kaksi seuraavaa oikealle. Vanhenivat 1-1,5 tuntia. Ekalla jäljellä vain loppukeppi, kahdella seuraavalla kaksi keppiä.
Kaikki janat onnistuivat superisti: His eteni kuin luotijuna. Kakkosella sanoin tosin kerran "suoraan", kun alkoi vähän kaartaa.
Kahdella ensimmäisellä reagoi hyvin jälkeen, lähti heti oikeaan suuntaan - ja kääntyi paahtamaan takajäljelle! Ihan sen näköisenä, että "joo, joo, tonne se menee, mutta on ihan pakko käydä kattomassa, mistä se oikein TULEE." Voihan vitsi. Kielsin aika selkeästi ja kiitin vienosti, kun lähti oikeaan suuntaan. Kolmannella jäljellä lähti heti oikeaan suuntaan.
Ekan jäljen loppukepin yli ajoi (oli ihan jäljen päällä,näin kepinkin) eikä meinannut millään löytää, kun jäin paikalleni ja käskin etsiä. Toisella ja kolmannella sama juttu: ei noteerannut viimeistä keppiä. Ne ensimmäiset kyllä nosti. Voihan rähmä. Eihän tuo kepin etsityttäminen ihan oikeaoppista ole, mutta kyllä mä kisoissakin panisin etsimään, jos viimeinen keppi olisi hukassa. Lisäksi multa oli pudonnut hanska toiselle jäljelle eikä His sitäkään hiffannut nostaa :(
Mää epäilen, että tässä keppiongelmassa (jos se nyt on edes ongelma) on taas kyse asiasta, jonka korjaamiseen ei tepsi muu kuin toisto. Toisaalta kyse voi olla siitä, ettei toi nulikka jäljestä tarpeeksi tarkasti ja lisää tarkkuutta pitäisi lähteä hakemaan pellolta. Ei yhtään huvittaisi...

PK-tottis
Marja-Leenan ja rotikoitten kanssa Toijalassa. Hyvin häiriöitä :)
Virtuaali-ilmoittautuminen M-L:n ja Sannin kanssa. Ok.
Hiski ensin paikallamakuuseen. Heittelin itse palloa. Marja-Leena leikitti Sannia ja häiriköi muutenkin reippaasti.
Seuraaminen. Koko kaavio. Paikka ei olllut hyvä, välillä löysää, välillä painoi. Kaksi kertaa astuin Hiski-paran tassulle. Toisaalta: mitäs tulee niin kiinni, ettei pysty kävelemään :(
Jäävät, kaikki. Kai aika ok, ainakin oikeat liikkeet. Istumisessa jää aina aika vinoon, en nyt lähde tätä säätämään. Eka palkkaus vasta stopin jälkeen, muuten vain kehut.
Nouto, kiloisella. Ok.
Hyppy. Ok. Ehkä aavistuksenomainen kosketus takaisintullessa, en uusinut.
A-este. Mallikas.
Eteenmenoa ei (tietenkään) otettu.
Loppuun vielä pätkä seuraamista, jonka aikana M-L ampui. Ei reaktiota.Seuraaminen oli muuten nyt paljon parempaa.

torstai 20. elokuuta 2009

Jälkeä ja pallontuijottelua

Torstai 20.8.
Jälki
Katri tallasi taas 200-300 metriä pitkän jäljen, neljä keppiä. Pitkä jana, yli 40 metriä. Hiski katseli tieltä, kun Katri lähti tallomaan.
Janatyöskentely oli aika syvältä: His kampesi itseään vähän joka suuntaan, edellispäivän suorasta etenemisestä ei näkynyt jälkeäkään. Jälki kyllä sitten nousi hyvin ja oikeaan suuntaan.
Kaikki neljä keppiä nosti iloisesti, jokaisella leikittiin pitkään ja viimeisen His sai pitää ja viedä autolle asti, matkalla leikittiin.

Tottikset
Aamulla pihassa pallon tuijottelua = ei saa ottaa, pitää kunnolla "luopua". Pitkähöjä seuraamispätkiä (hyvin) ja lopuksi nouto kilon kapulalla (hyvin).

Iltamyöhällä käväistiin vielä Levekin tokotreeneissä, jossa tosin emme juuri tokoilleet.
Paikallamakuu, 2 minuuttia, ryhmässä, piilossa. Näin ovenraosta, että haisteli maata, kävin paheksumassa.'
Ja taas pallontuijottelua - ainakin 10 minuuttia. Pysähdyin aina ja odotin uutta kontaktia, kun tuijotteli. Saalisvietti istuu lujassa...
Sen jälkeen seuraamista, koko kaavio vähän lyhennettynä. Nyt sujui tosi hyvin. Oli melkein löysää, mutta en valita, se painaminen on aika kamalaa. Hyvä kontakti, joka kesti. Kenttä oli lisäksi ladattu täyteen kaikenmaailman purkkia, hyvä juttu.
Kaikki jäävät. Ok, myös stoppi.
Loiva A-este kapulan kera. Ok.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Maastossa, raunioilla ja tasaisellakin

Treenit 19.8.
Aamun pieni pihatottis: sitä samaa. Yhdeksänkymmentä prossaa leikkiä ja kymmenen seuraamista. Käännöksiä paljon. Ei mitään muuta, ei edes jääviä.

Jälki:
Katri polki 200-300 metriä pitkän jäljen, jana jotain 30 metriä. Piti tehdä pitempi, mutta sillä kohtaa meni tietysti justiinsa leveä oja. Jälki lähti vasemmalle. Neljä keppiä, joiden paikat pyysin merkkaamaan reilusti ennen keppiä. Halusin nähdä, reagoiko His keppeihin, jotka jää. Pyysin laittamaan tokan kepin hyvin pian ekan jälkeen. Heti kun Katri tuli takaisin, alkoi sataa, kuinkas muuten :(
Roihun viestitreenin jälkeen ajettiin sitten jälki, ehti vanhentua sopivasti 1,5 tuntia.
His eteni janalla hienosti, aivan viivasuoraan - ja otti reippaasti takajäljen. Yrittipä sitkeästi väärään suuntaan vielä uudelleen, vaikka kielsin...Se vesioja siinä vieressä saattoi vähän sotkea. Eka keppi nousi hyvin. Toisen yli ajoi, en huomannut mitään reaktiota - en itsekään nähnyt keppiä merkistä huolimatta. Sillä kohtaa maasto oli tosi paha: epätasainen, kuoppainen ja risukkoinen.
Loppu oli pala kakkua, kaksi viimeistä keppiä nousi helposti.

Rullatreeni
Raunioilla Sulkavuoressa: Hiskin treenin teemana hallinta ja korrekti rullanluovutus. Kolme maalimiestä erilaisissa piiloissa: 1. häkkipiilo, 2.pystyssä seisova arkku, ovi raollaan, 3. betoniputki maassa, portti edessä. Lähetys ihan läheltä. Ekalle karkasi, mutta en viitsinyt heti alkaa karjua...Muille vaadin sitten kunnon sivulletulon ja lähetyksen odotuksen.
1. rullantuonti: toi kyllä ihan viereeni, mutta pudotti rullan ainakin neljä kertaa ennen "anna"-käskyä. Pistin nostamaan ja hyväksyin vasta, kun piti riittävän kauan. 2. muistaakseni vain yksi rullan pudotus... 3. pari kertaa pudotti.
Näitä hinkataan niin kauan, että sujuu. Hiski ottaa kyllä rullan oikein hyvin, vain luovutus on turhan hätäinen, kun pitäisi päästä äkkiä sinne maalimiehelle takaisin.

Rauniotreenin päälle otimme vielä vähän tottista:
Ilmoittautuminen Uskon kanssa. Meni oikein hyvin.
Pitkä suora pätkä seuraamista +yhden hengen (Janne) hlöryhmä. Ei painanut, kumma kyllä. Pikkuisen vilkuili. Miian Usko oli paikallamakuussa.
Kaikki jäävät: istuminen ja maahanmeno ok. Seisomisen valmistelevassa osuudessa tuppasi edistämään kauheesti. Itse stoppi kai mukiinmenevä.

tiistai 18. elokuuta 2009

Olihan jälki!!!

Tiistai 18.8.:
Pihatottis aamulla
Seuraamista: yksi pitempi pätkä rytmivaihdoksineen ynnä paljon käännöksiä. Ihan hyvin. Koitin muistaa palkata taakse.
Kaikki jäävät kahteen kertaan. Ei moittimista.

Marja-Leenan (ynnä Sannan+Vicin) kanssa lähdettiin tekemään Hiskille ja Sannille jälkiä ihan outoon paikkaan Pirkkalantien varteen. Heta jäi kotiin, kun se oli jo kerran kastunut läpimäräksi päivällä ja olisi vaan kangistunut autossa.
M-L oli oli ollut poissa töistä, kun oli oksennellut pitkin päivää. Mutta treenejä ei halunnut peruuttaa - on nää koiraharrastajat omituisia ;)
Sovittiin kumminkin, että M-L polkee Hiskille vain alle puolen kilsan jäljen. Minä poljin Sannille 550-metrisen ja tulin vartin päästä takaisin autoille. Marja-Leenaa ei vain kuulu...Kävelin edestakaisin tiellä, sitten autollakin, soitin torvea. Ei mitään. Kului melkein tunti. Marja-Leenalla ei ollut edes känny mukana :( Manasin, että varsinainen pelastuskoira jäi kotiin, mutta suunnittelin jo, että lähden Hiskin kanssa jäljestämällä etsimään (olin varma, että M-L on tuuupertunut metsään) ja tarkistin jo, mitä ensiapuvälineitä mulla on mukana.
Just kun meinasin ruveta pukemaan Hiskille jäljestysvaljaita, M-L ilmaantui, oli eksynyt, mutta väitti, että jälki on "runsaat 500 metriä."

Odotellessa tehtiin täysimittainen esineruutu.
M-L vei kolme esinettä taakse niin, että His näki, kun ne heitettiin. Eka oikealla, toka keskelle ja vika vasemmalle. Palasin lähettämään oikealta. Viimeisestä heitosta oli jäänyt niin voimakas mielikuva, että His sinkosi ekalla pistolla ruudun poikki ja toi esineen vasemmasta kulmasta. En siirtynyt, vaan lähetin oikeaan kulmaan >esine, sitten keskelle>esine. Lopuksi His nosti vielä Sannilta eteen vasemmalle jääneen pienen kumikanan,joka on ollut koirille tosi vaikea. Olin aika vaikuttunut taas. Ihmeveikko-Hiskonen!

Sitten se jälki, joka oli ehtinyt vanhentua kaksi tuntia, jonka ajan satoi.
Jana oli Hiskille hiukan hankala, reilusti yli 40 metriä pitkä, pitempi kuin koskaan ennen. Oikeaan suuntaan His lopulta lähti.
His jäljesti vauhdilla, vaikka maasto oli aika kauhea: mentiin suonreunaa pitkin, kiivettiin kaatuneitten puitten yli ynnä muuta kivaa. Arvelin, että toinen keppi jäi, kuten olikin käynyt. Kolmannen kepin kohdalla katsoin gepsiä: oltiin tultu jo 800 metriä! Että semmonen 500 metrin jälki...Sitten päädyttiin pellon reunaan, Hiski hyppäsi ojan yli ja lähti paahtamaan peltoaukean yli. Minä tietysti perässä. Toinen pelto, ties monesko oja, peltotie, jota pitkiin taas mentiin. Alkoi pieni epäilys kaihertaa...Sitten vastaan tuli hevosaitaus. Kierrettiin aitauksen ympäri, lisää ojia. Ja taas toiselle pellolle + peltotielle. Ajattelin, että taloista varmaan kohta soitetaan poliisille. Koko ajan Hiskillä kuono kynti maata, minä roikuin liinassa. Äkkiä ihan edessä oli tiilitalo hyvinhoidettuine pihoineen, kaksi autoa pihassa. Hiski kurvasi suoraan talolle, jonka vierestä meni soratie. Poitsu jatkoi soratietä (joka oli oikeastaan pihatie) ja sitten tultiinkin maantielle. Ja Hiski senkun jatkoi tietä pitkin...
Siinä vaiheessa multa loppui usko ja olin satavarma, että hukassa ollaan: otin pojalta vermeet pois ja rupesin tutkimaan gepsistä, missä me oikein ollaan. Ja ihan oikealla tiellä me oltiin: autoille vaan vielä melkein kilsa matkaa. Ja jäljestämällä oli tultu melkein 1,5 kilometriä!
Autoilla kuvailen sitten Marja-Leenalle, että "me tultiin ihan semmosen tiilitalon vierestä".
- Joo, se viimeinen keppi oli siinä talon nurkalla," tämä sanoo viattomasti. Hyvät hyssykät ja ties mitkä: Hiski oli tosiaan jäljestänyt täysillä koko matkan, viimeinen keppi vaan oli rytäkässä jäänyt! Se ressu olisi vissiin seurannut Marja-Leenan jälkeä tietä pitkin autoille asti, ellen olisi vapauttanut sitä.
Eipä harmittanut pätkääkään, että kaksi keppiä jäi matkalle, itse jäljestys oli aivan huippusuoritus. Autossa Hiski sai vielä superherkut.
Marja-Leena-parka oli sairaana ja eksyneenä tehnyt vahingossa meille ihan superjäljen. Varmaan oli matkalla harhojakin ihan kotitarpeiksi. Hiskonen on ihan huippu! Ja nyt se on myös aivan kuitti. Huomenna sille tehdään tosihelppo palautusjälki.

maanantai 17. elokuuta 2009

Tottikset

Maanantai 17.8.: PK-tottikset
1.
aamulla Toijalassa Katia ja Roope-hoffia "valmentamassa" hoffimestiksiin= 6-vuotiaalle hoffiurokselle opetetaan mm. esteitä - ihan alusta. Tänään saatiin Roopertti hyppäämään jo metrisen esteen yli ja jyrkän A-esteenkin nallekarhu kipusi edestakaisin. Eteenmeno paras tähän asti, kun lelu nostettiin telineelle. Kyllä tää ehkä tästä...Roopen poika Aku oli myös mukana.
Hiskander:
Ensin vaan leikkiä, sit autoon, Roope (ja Aku) välissä.
Toisessa erässä ilmoittautuminen virtuaalituomarille yhdessä sir Robertin kanssa, mikä meni hyvin.
Paikallamakuu. Pyysin Katia riekkumaan niin paljon kuin suinkin. Itse olin välillä piilossa, kun semmoinen kentällä kerran on. Silmä kovana ja pää pyörien hra Hoo katseli touhua (ei siis seurannut minua :), mutta pysyi.
Seuraaminen:koko kaavio. Hyvää: ei kytännyt ekalla pätkällä ja kontakti oli hieno. Huonoa: painoi ja edisti aika törkeesti. Kaikkea ei näköjään voi kerralla saada...
Jäävät (koko liike alusta loppuun. istuminen: Ok. Maahanmeno ja luoksetulo: Ok. Seisominen:. Istui. Uusinta ok. Tätä ei oikeastaan ole treenattu juuri ollenkaan ilman apuja. Ehkä pitäisi...
Palkkasin ekan kerran vasta seisomisen jälkeen.
Joo, ja ammuttiin kanssa. Ok.

Hetaliini otti pikkasen terapiaseuraamista, mikä oli taas ihan huippuhyvää, paljon kauniimpaa kuin Hiskin. Huoh....

2.Illalla poikkesin vielä Pirkkahallin kentälle häiriöiden ja hloryhmän toivossa, mutta pettymyksekseni siellä ei ollut kuin suojelu-Kuittiset+Jr.
Ensin leikkiä, tai sen yritystä, nyt ei Hiskosta oikein hotsittanut...
Noh, henkilöryhmässä oli sitten Jonna ja Jani + lastenrattaat. Juoksuinen Alma treenasi ennen meitä, joten saatiin kyllä aika vaikuttava häiriö: Hiskin seuraaminen oli jotain aivan muuta kuin aamulla. Ei kontaktia, päilyilyä ja kuonokin tuppasi laskemaan maata kohti. Itsekin oli aika väsynyt ja otin vähän paineita...Lopetettiin aika pian parin oikean paikan löytymisen jälkeen leikkiin. Taas kuulin, että Hiskillä suojelukoiran pito :)

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Kisamainen esineruutu

Kahden vuorokauden treenitauon jälkeen taas innokkaasti hommiin.

Sunnuntai 16.8.: esineruutu

Koska paikalla oli paljon väkeä ja täysimittainen, hyvin tallattu ruutu aivan oudossa paikassa, Hiskille tehtiin kisamainen treeni ilmoittautumisineen. Vieraat esineet oli kyllä mun makuuni ihan liian isoja: aikuisen kengänpohjallinen, rantasandaali ja lapsen sormikas, mutta pienempiä ei ollut.
Esineruutu oli lisäksi vilkasliikenteisen tien varressa, joten myös liikennemeteliä saatiin, jee. Itse onnistuin kehittämään pienen jännityksenkin.
En halunnut tietää esineiden paikkoja, mutta pyysin viemään kaksi taakse ja yhden keskelle tai eteen, jonnekin. Ruudussa oli jo ollut esineitä vaikka missä, eri paikoissa, eli se oli varsin hyvin hajustettu...
Tempaisin Hiskin suoraan autosta töihin.
Herra Hoo oli (taas) Kone: kolme hienoa pistoa, kolme esinettä, aikaa meni noin kaksi minsaa. Minä vain lähetin, siirryin ja otin esineen vastaan jne. Koska olen peruspessimistinen suomalainen, pieni ääni päässä piipittää nyt: "kohta taatusti tulee takapakkia." Yritän olla kuulematta.
Hiipeli käyttäytyy kaiken lisäksi esineruudussa kylmän viileästi,keskittyy olennaiseen, ei hötkyile eikä juoksentele turhaan.
Koska Heta oli (taas) viimeinen ja aikaa oli mennyt jo liikaa, neito sai hakea vain yhden esineen, jonka pyysin piilottamaan hyvin. Ei silläkään paljon nokka tuhissut. Lisäksi Heta sai etsiä Hiskiltä maastoon jääneen pallon.

JA LOPUKSI PALJON, PALJON ONNEA ROIHULLE BH:STA!
TOIVOO HISKI-KAMU

perjantai 14. elokuuta 2009

Häiriöitä ynnä muuta

Viikon 3. "jälki"
Poljin semmoisen 150 metriä "pitkän palautepätkän", kaksi keppiä. Vanheni noin 45 minuuttia.Maasto oli ihan paljasta maata, vain pudonneita lehtiä.
Kun mentiin Hiskin kanssa paikalle, valkoista jäljen merkkiä ei enää ollut siinä puussa, jonne sen jätin. Lähetin Hiskosen kuitenkin jäljelle, josta se kaartoi melkein heti poluntapaiselle, ei minun jälkeäni siis. Oikealle jäljelle kyllä päästiin ja molemmet kepit nousivat.
Jäi askarruttamaan se kadonnut merkki ja kävin vielä jälkikäteen oikein etsimässä sitä. Ei ollut pudonnut, se oli kertakaikkiaan hävinnyt jäljettömiin. Ihan varmasti siis sitä polkua pitkin oli joku tullut ja vienyt merkin. Mutta miksi? Alkoi ihan kylmiä, että joku tarkkailee jostain puiden takaa...Muutenkin vähän semmonen mörkömetsä :( En kyllä mene tuonne enää.

PK-tottis
Toijalan kentällä. Paljon väkeä. Kentän toisessa päässä haravoitiin nurtsin leikkuujätteitä ja toisessa päässä mellasti lauma muksuja ja aikuisia leikittämässä sheltin pentua. Ihan kentän laidalla autoissa räksytettiin oikein urakalla.
Hiski otti ilmoittautumisen sakemanniuroksen kanssa (aika paljon otti häiriöitä taas aloituksessa) ja sitten paikallamakuuseen. Paljon häiriöitä: sakun ohjaaja teki (pyynnöstä) tottista noin 10 metrin päässä, heitteli kapulaa ja huuteli käskyjä tosi kovalla äänellä. Lopuksi viskoi kapulaa Hiskin yli. Huhhuh. Mutta hra Hoo pysyi, pysyi ja pysyi!!!
Sitten seurautin Hiskiä suoraan kohti haravoivia rouvia. Aika lähelle päästiin, ennenkuin Hiskiltä meni hermo ja se lipesi seuraamisesta: haravat (ja harjat yms)on sille ihan hirvee houkutus. Vähän epäreilua, joo.
Hyppy: täydellinen
A-este: samoin
Nouto (kilon kapula): jäi vähän kauas, mutta en korjannut.
Jäävät: edelleen palkka heti liikkeestä. Ok

Pihatottikset
Jatkettu "pallo edessä, mutta sitä ei saa ottaa"-teemaa. Paranee. Nyt enää vilkuilee, ei kyttää. Lisäksi seuraamisessa oikean paikan hakemista, paljon käännöksiä. Ei ole kauheesti painanut, mutta liian edessä tuppaa olemaan.
Jääviä nopeilla palkoilla. Opetan valmistelevan osuuden "vihjeitä" ;)

Esineruutu
Kovalla kiireellä - dead line-päivä - etsimään sopivaa, vierasta paikkaa, jonne kuuluisi liikenteen melu (Hiskiä häiritsee). Löysinkin sellaisen pienen ajelun jälkeen 190-tien varrelta: ruudun takaosassa oli lisäksi mäennyppylä, eli haastetta, aika paljon pusikkoa.
Ruutu 50x50, esineet normiesineitä selvästi pienempiä ja vaikeampia, 3 kpl. Yksi oikeaan takakulmaan, mäen taakse, yksi keskelle, kolmas keskelle vasemmalle.
Lähti kuin hauki rannasta kohti oikeaa kulmaa - ja bingo - haistoi keskellä olevan, heitti uparit ilmassa, haki ja toi Se oli pieni muovirinkula (n. 5x2 sm) eikä varmaan haise kovasti. Sitten pisto sinne oikeaan kulmaan, josta toi hihaheijastimen. Kolmas oli jo vähän vaikeampi, aikamoisen pusikon keskellä. Lähetin keskeltä ruutua. Joutui tarkentamaan vähän pidempään, mutta mielestäni sai hajun kyllä jo hyvin pian lähetyksen jälkeen. Kertaakaan poitsu ei käynyt kysymässä minulta, mitä tehdään. Ja tulihan se pieni huovanpalakin sieltä, aikaa meni kaikkiaan hiukan päälle kolme minuuttia.
Heta sai hakea vain yhden (kiire), sen muovisen, jonka piilotin hyvin tiheään pusikkoon.Hoffineiti löntysteli ruudussa omia aikojaan, en puuttunut hommaan mitenkään ja aika pian sekin omalla tyylillään esineen löysi.

Viikon 4. jälki/janatreeni
Piti tehdä kaksikin pikku jälkeä/janaa, mutta aika loppui ja siinä paikassa tien toisella puolella oli pelkkää ryteikköä. Siis tyydyttiin yhteen, jana noin 35 metriä oikealle, reagoi jälkeen heti ja kaarsi oikeaan suuntaan. Jälki oli alle 100 metriä ja siinä oli vain kaarroksia. Keppi lopuss, palkka ja hilluminen.

Ja nyt kokoukseen suunnittelemaan piirimestaruuskisoja, joihin taitaa olla tulossa aika monta tuttua :))

torstai 13. elokuuta 2009

Hiskonen jäljestää hyvin

Jälki 1
Oma
Pituus: n. 700 metriä
Ikä: 2,5 tuntia
Kulmia: 4 kpl suoria, 1 terävä. Kolme tienylitystä, joista yksi koirien pissatusreitillä
Keppejä: 7 kpl (havu-), osa tooosi pieniä
Jana: n. 35 m

Jana oli hiukan hankala: His pyrki molempiin suuntiin ennen varsinaista jälkeä. Melko varmasti paikassa oli paljon muitakin jälkiä (marjastajien yms) tällä kohtaa. Jälki nousi kuitenkin heti oikeaan suuntaan. Yhden tien ylityksen tein niin, että jälki jatkuikin tien jälkeen tien vierustaa pitkin. Tämä oli aika vaikea rasti, mutta ilman apua His sen mainiosti selvitti. Koirien pissatusreitillä jäi haistelemaan yhtä kohtaa ja pissasi päälle (tottakai, Herra Iso Karju), mutta jatkoi taas matkaa kuin tyhjää vaan. Kaikki kepit nousivat. Hyvä poika Hiskonen!

Jälki 2
Oma
Pituus: runsaat 800 metriä . Piti tehdä kilsa, mutta päädyin aika epätoivoiseen maastoon ja lisäksi olin ihan eri suunnassa kuin piti. Gepsistä ei ole hyötyä, jos sitä pitää taskussa ja kattoo vaan lopussa. Mutta ilman gepsiä en olisi osannut takaisin autolle, jonne sitten olikin jäljen päästä toiset 800 metriä…
Ikä: 3 tuntia (vesisade)
Kulmia: rutosti. Terävä kulma ei ollut pelkästään terävä, vaan piikki ja paluujälki meni noin 30 metriä päässä tulojäljestä. Ups.
Kepit: 7 kpl, alimittaisia tikunnysiä
Jana: noin 20 metriä
Heta oli mukana, kun poljin jälkeä. Loppupäässä paikalle pöllähti jostain kaksi koiraa, aussi ja nahkacollie, jotka räksyttivät aikansa ja häipyivät, kun joku kutsui.
Ajo: His nosti hyvin jäljen, mutta tarkisti taas takajälkeä melkein liinanmitan. Pitäisköhän ruveta toikin kieltämään, kun tuomarit on niin hätäisiä?
His jäljesti upeasti. Hetan jäljet eivät tuntuneet häiritsevän mitenkään. Tein tahallani aika alussa niin, että kiskoin poitsun kaksi kertaa oikein kunnolla pois jäljeltä (kun vielä muistin, missä se menee). Halusin nähdä, lähteekö hra Hoo uudestaan jäljelle tämmöistenkin häiriöitten jälkeen. Ja lähtihän se!!! Kehuin hiukan, kun se kolmannen kerran sitkeästi vänkäsi jäljelle. Piikin kohta meni ihan superisti.
Neljännen kepin jälkeen tuli hukka: sillä paikalla, jolla vierailijakoirat olivat käyneet His alkoi nuuskuttaa jotain mätästä ja nosti tietysti jalkaa päälle. Siinä herpaantui Hörökorvalta ote hetkeksi ja se lähti painamaan kulmasta yli liian kauas. Menin perässä ja hetken päästä ei ollut haisuakaan, missä ollaan. Ei voitu jättää hommaa kesken ja palata autolle, kun en yhtään tiennyt, missä se on… (GPS autossa, nerokkaasti). Ei auttanut kuin yrittää vähän hahmottaa suuntaa, mistä tultiin ja koittaa saada His nostamaan jälki uudestaan. Koko ajan se yrittikin vimmatusti. Tietysti alkoi vielä sataa kaatamalla.
Mutta eikös tuo ihana pieni koiranpoika lopulta hissannut meidät takaisin sille 3,5 tuntia lionneelle jäljelle ja sitä pitkin ja polulle, josta osasin jo itsekin autolle! Joka ikinen keppi nousi. Hiski The Ihmepoika: korjasi kyllä mokansa ihan viimeisen päälle!

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Intoa piukassa taas

Yritän pitää periaatteena, että kisojen ynnä muiden stressaavien pläjäysten jälkeen pidetään kunnollinen tauko, jonka aikana koira saa palautua stressistä ja muusta rasituksesta.
Tokoa, lyhyesti
Kylläpä Hiski-poika olikin tauon jälkeen kerrassaan iloinen ja reipas ja leikki hyvin! Ja tarjosi hienosti kontaktia.
Paikallamakuu: 4 min. Olin piilossa. Pysyi hyvin, vaikka vierestä lähdettiin ja kaikenlaista muutakin häiriötä oli vähintään riittävästi.
Seuraaminen: tosi nättiä, ei painanut.
Kaukoja: peppu pompsahti eteenpäin taas. Sain hyvät neuvot. Käsimerkki kokonaan pois, palkka vain kehuna. Heti parani.
Lopuksi nouto: kahden kilon lainakapula. Täydellinen suoritus

Pyydettiin Levekin 1-joukkueeseen tokon piirimestaruuskokeeseen 19.9. Olisin mielelläni mennyt, mutta olen ilmoittautunut Hiskin kanssa rajavartijoiden vetämälle metsäjälkileirille Kiteelle 18.-20.9. Harmi.

Pihatottis
Teemana: ”saat mammalta pallon palkaksi, kun luovut edessä olevan kyttäämisestä”. Siis padottiin. Muistaakseni kuusi toistoa, pallo noin 10 metrin päässä edessä (sitä ei saanut ottaa), toinen minulla kädessä. Kyttääminen väheni selvästi joka toistolla. Tätä jatketaan.
Seuraaminen: paikan korjaamista
Muutenkin tarjosi hyvin kontaktia.
Jäävät (i+m+s): palkka heti liikkeestä.

Esineet, motivaatiotreeni
Suolasin takapihan (n. 50x50 m, suippenee loppupäästä) esineillä. 10 kpl, mm. lusikka ja hammasharja. Päästin molemmat koirat etsimään kilpaa ilman sen kummempia lähettelyitä.
Hiski oli ihan liekeissä: kuusi esinettä tuotiin mulla ihan peräperää ja enemmänkin se olisi varmaan noukkinut, mutta aloin sääliä Hetaa, joka nutasi ja nutasi. Ehti rassukka saada kasaan kaksi esinettä… Hammasharja ja lusikka jäivät.
Ruoka palkaksi kummallekin.

tiistai 11. elokuuta 2009

Heta aamusumussa


Vähän fiilistelyä rannassa - otetaan edelleen rennosti ja stressaamatta jälkikisan jälkeen. His ei kuvassa näy, kun se on jossain vedessä loiskuttelemassa (tietysti).

maanantai 10. elokuuta 2009

Hiski - TheTakapiru


"Jos toi pallo lentää lähelle, olkoon Hetan nakki, mutta jos menee pitkäksi, täältä pesee. Asemissa ollaan."

Joo, ja muuten koirat on torstain jälkeen vain uineet, uineet ja uineet. Ja His on riehunut muuten vaan ikionnellisena villinä ja vapaana koiranpoikana :))

lauantai 8. elokuuta 2009

Testausta

Päivä kului testien merkeissä: aamu- ja iltapäivä hurahti Sulkavuoressa pelastuskoiraksi pyrkiviä testatessa. Kolmestakymmenestä pyrkineestä saimme valituksi 15 kappaletta hyvän tuntuisia koiria ja ihmisiä tulevalle alkeiskurssille.
Illalla testasin Hiskillä havukeppejä. Sellaiset kun nousivat Hämeenkyrössä vähän nihkeän tuntuisesti: His merkkasi (yhden siis jätti), mutta vain kaksi nosti kunnolla ja iloisesti. Ei halunnut siellä myöskään leikkiä kepeillä...
Laitoin siis viisi kpl mäntyisiä keppejä 20-30 metrin välein ihan suoralle jäljelle, jota vanhesin vajaan tunnin (sillä välin poimin litran vattuja). Jana 30 metriä. Ei mitään ongelmaa keppien nostoissa, eli vaihtoehdot nostonihkeyteen ovat: 1. vieras haju, 2. paineistuminen oudossa paikassa/tilanteessa. Tai molemmat yhdessä. Nytkään ei halunnut lopuksi leikkiä pallolla. Outoa.
Punkalaitumellahan (vieras jälki, outo ympäristö) His jätti myös kuudesta kepistä kolme nostamatta enkä usko, että se olisi johtunut siitä, ettei olisi löytänyt.
Hiskillä ei jäljellä pysymisessä näköjään ole mitään ongelmia, keppien kanssa nyt vähän yllättäen on jotakin häikkää. Tätä pitää nyt työstää: vieraita jälkiä ja vieraita paikkoja kehiin.

perjantai 7. elokuuta 2009

Heta fyssarilla

Hetan kanssa käytiin Elina Karhumäen luona. Elinan mukaan Heta on tosi kipeä:
"Heta liikkuu kankeasti, ravissa lonkan koukistus vajaa, ei työnnä takasiaan kunnolla taakse. Oikea etunen liikkuu kankeammin. Askeleessa lapa putoaa tukivaiheessa.
C3 tiukka, Th-rangan keskiosa kipeä, Th-12-L1 kireä, L4-5 todella kipeä. Lonkkien extensio hieman vajaa ja aristaa ääriasentoa. Reisilihaksissa lihasheikkoutta."
Eipä ihme, että ressu tekee töitä "käsijarru päällä" ja on muutenkin ollut aika vaisu.
Pyysin heti ell:ltä puhelimitse Rimadyl-kuurin, katsotaan jatkoa sen jälkeen. Elina puhui akupunktiostakin.
Onneksi Hetan kanssa ei ole kauheasti treenailtu eikä hypätty eikä olla menossa mihinkään kisoihin. Saa kisailut jäädä kokonaan, ellei Heta tule riittävän hyvään kuntoon.

torstai 6. elokuuta 2009

Hiskille JK1 6.8. 174+92

Jälkikoe, alo, Hämeenkyrö 6.8.
Ihan ensiksi pitää rehellisesti sanoa, ettei Hiski ole ihan "koekypsä". Siksi (ankaran harkinnan jälkeen) päädyin siihen, että mennään sellaiseen kokeeseen, joka on suhteellisen lähellä, tutulla kentällä ja jossa on ystävällismielisesti suhtautuva tuomari (Timo Nopanen). Olin myös päättänyt, että käyn "omaa kisaa", eli testaan Hiskin paineenkestävyyttä ja reagointia kisatilanteessa, yms, en niinkään ajattele kilpailemista ja tulosta.
Jälki
Meillä oli jälki nro 3. Jana meni hyvin: His lähti suoraan, mutta poikkesi sitten takajäljelle. Tuomari huusi harmittavasti takaisin janalle jo, ennenkuin edes koko liinanmitta oli mennyt (sääntöjen mukaan saa jäljestää 15 m taaksepäin). His olisi kääntynyt ihan just takaisin, tunnen merkit. Se lähti sitten ajamaan jälkeä oikeaan suuntaan hyvin varman oloisesti.
Jälki oli itse asiassa yllättävän haasteellinen. Ensimmäinen kulma oli heti muutama kymmenen metriä janalta lähdöstä, seuraavakin aika pian. Katselin jo tieltä, että "tuonne alokasluokan jälki ei ainakaan voi mennä": mutta menipäs vaan. Nimittäin semmoiseen rinteeseen, jossa oli hakkuutähteet - kuivia männynoksia - kasattu monen kymmenen metrin matkalle. Jälki meni sitä risukasaa pitkin! Sitten tuli aika tiuhaa, kitukasvuista männikköä ja lopulta hiekkateiden risteys. Melkein iski jo pieni paniikki. Mutta His nosti jäljen jostain sieltä tienristeyksen takaa ja jatkoi päättäväisesti matkaa. Sitten jo tultiinkin autotien varteen ja His nappasi viimeisen kepin. Onneksi luotin koiraan.
Yksi keppi jäi, se ensimmäinen. Olisin lähtenyt hakemaan sitä - aikaa oli vaikka kuinka - mutten uskaltanut, kun arvelin, ettei tuomari ollut vielä tullut pois sieltä jälkien loppupäästä ja olisi nähnyt. Jäljellehän ei sääntöjen mukaan saa mennä uudestaan. Ja oikein arvasinkin.
Tätä jälkeä ei taatusti oltu krepattu eikä maastoon tutustuttu etukäteen. Mutta olin hurjan tyytyväinen Hiskiin: se selvitti vaikean jäljen ihan kympillä.
- pisteitä 144 (yksi keppi -20, takajäljestä -6 p)

Treenattavaa erityisesti: havupuukepit! Niitä Hiski vähän vierasti, semmoisia kun ei ole juuri ollut, vain erilaisia lehtipuita. Muuten jatketaan kuten tähänkin asti.

Esineruutu
Lähetin oikealta, teki suoran piston takanurkkaan ja siitä eteni takalinjalla hiukan eteenpäin, sai hajun ja toi esineen. Meni ehkä 30 sekuntia.
- 30 pistettä.

Tottis
Oltiin toisessa parissa, suoritimme ensimmäisinä, parina collienarttu. His vahtasi silmä kovana neidin asettumista paikallemakuuseen. Huoh.
Pitkä suora oli vähän semmosta tuskaa kuin se on viime aikoina ollut: pientä vilkuilua, ei vankkaa otetta hommaan. Ampumisessa collie sinkosi ohjaajan luo ja sekin häiritsi Hiski-herraa. Takaisinpäin tullessa alkoi sitten painaa, ei kovin pahasti kuitenkaan. Itse tein tosi huonon täyskäännöksen ja muutkin käännökset olivat aika kömpelöitä. Henkilöryhmä ok.
Istuminen, maahanmeno ja luoksetulo. ok.
Tasamaanouto ok.
Hyppy. His viipyi kumman kauan esteen takana, sitten ponnisti ihan läheltä ja hyppäsi takaisin esteen vasemmasta nurkasta, kolautti vähän takajalkojaan ja tuli pahasti vinoon eteen. Katsojat kertoivat jälkeenpäin, että Hiski oli liukastunut aika ilkeän näköisesti alastullessaan ja jäänyt sen jälkeen hetkeksi katselemaan estettä. Hyppäsi kuitenkin silti takaisin, liikuttavan ihana pieni poika!
A-este. Nappiin :)
Eteenmeno. Edisti senverrann, että oli pakko antaa lisäkäsky. Itse eteenmeno oli huippu: piikkisuora, salamannopea ja sikanopea maahanmeno. Koko kokeen ylivoimaisesti paras. Useimmat koirat (myös avon) lähtivät vinoon (aika moni meni jopa kentän sivuun paikallamakuumerkille), eivät menneet maahan jne.
Erinomaisia olivat istuminen, maahanmeno/luoksetulo, tasamaanouto, A-este ja paikallamakuu.
Hyviä olivat seuraaminen, hyppy ja eteenmeno (muistaakseni).
- pisteitä 92

Pisteitä kertyi kokeesta siis 266, 2-tulos, 2. sija/5 koirakkoa, eli paljon, paljon paremmin meni kuin olisin uskaltanut kuvitella.

Olin enemmän kuin tyytyväinen Hiskiin enkä itsekään pahemmin mokannut :)
Timo Nopanen on tunnetusti "löysä" tuomari, joten muutaman pisteen saimme ehkä liikaa. Toisaalta janalta meni minun mielestäni aika turhaan 6 pojoa...
Hiskin tottisliikkeistä kaikki erinomaiset olivat kyllä "oikeasti" erinomaisia. Seuraaminen - hmmm- vähän vaikea sanoa, mutta olettaisin sen ainakin alo-luokan mittapuulla yltäneen tosiaan hyvään, ei siinä mitään sellaista ollut, minkä takia olisi pitänyt pudottaa tyydyttävään. Hypystä myös hyvä oli kohdallaan. Eteenmeno olisi voinut minusta olla jopa erittäin hyvä, valmistelevan osuuden lisäkäsky pudotti kaksi pykälää, vaikka itse liike oli täydellinen. Hyvän sai myös koira, joka maleksi parikymmentä metriä vinoon maata haistellen ja meni laskasti maahan.

Kokeesta tuli hyvää oppia vastaisen varalle. Hiskin ongelmana on siis häiriöherkkys (terävä kuin mikä), sekä tottiskentällä että maastossa (ohiajavat autot). Autoissa haukkuvat koirat ovat sille kauhistus(meillä on treeniporukoissa ilmeisesti liian hiljaisia koiria).
Paineistumisen huomasi myös siitä, ettei jäljen ja esineruuden jälkeen kelvannut lelupalkka...

Seuraavaa koetta (koska ikinä se sitten onkaan) varten tottiksessa erityisesti treenattavaa: 1. seuraaminen, 2. seuraaminen ja 3. seuraaminen. Paikka on nyt ihan syvältä ja vähän muukin. Aloituksia pitää harjoitella edelleen paljon.
Telineitä, tasamaanoutoa ja eteenmenoa ei tarvitse harjoitella kuin satunnaisesti.
Lisäksi ne siirtymät liikkeestä toiseen mietityttävät. Nyt pitkä siirtymä luoksetulosta kapulanhakuun sujui hienosti, mutta paikallemakuuseen meno varsin kehnosti. His pyrki haistelemaan maata koko ajan. Kävi lisäksi niin, että kun oltiin jo siellä merkin lähellä, tönäisin vahingossa (haloo Hanna T.!)Hiskiä jalalla leukaan (kuono oli ihan kengän juuressa). Tuomariharjoittelijana ollut Sandelinin Mia tuli sanomaan mulle jälkeenpäin, että "jos olisit ollut mun kokeessani, olisit lentänyt ulos kuin leppäkeihäs." Sillä ei kuulemma ollut mityään merkitystä, että kyse oli vahingosta, joka tapahtui liikkeiden välillä. Onkohan nyt tuomarikoulutuksessa jokin "kiinnittäkää huomiota potkimisiin-kampanja?"
Lisäksi Mia mainitsi, että käytän voimakkaasti kroppaani. Joo, se on ihan totta, harkitusti ja pokkana tein näin, tässä meidän ekassa "harjoittelukokeessa". Ei ole tarkoitus jatkaa sillä linjalla. Halusin vain, että koira tekee liikkeet tässä ekassa kokeessaan mahdollisiman hyvin, vaikka sitten pienillä avuilla ;)

maanantai 3. elokuuta 2009

Maanantain tottisahkeroinnit

PK-tottis, Vaivian kenttä
Kumpikin kentällä neljässä erässä, vuorotellen. Palkattomia liikkeitä kummallakin, etukäteissuunnitelman mukaan
Hiski
1.
Leikki palloilla, kontaktinottoa
- jäi jumittamaan pallonsa kanssa, jätin kentälle ja menin autoon istumaan. Tuli häntä koipien välissä autolle, palattiin eikä enää jumittanut :)
2.
Seuraamista pätkissä, pysähdyksiä ja vasemmalle käännöksiä, pysähdyksiä heti niiden jälkeen. Vain aloituskäsky, suulliset kehut hyvistä paikoista. Sujui hyvin, kontakti kesti, painoi kyllä jonkin verran, mutta ei kovin pahasti. Paikka liian edessä enimmäkseen, koitin kehua oikeasta paikasta. Ei muuta palkkaa kuin ne kehut.
Jäävät liikkeet ja luoksetulo. Molemmat hyvin, luoksetulo suora, jäi yllättäen pikkasen kauas, ei pahasti kuitenkaan. Vain kehupalkka näistäkin
Tasamaanouto. Hyvin, kuten aina, palautti aivan suoraan ja tiiviisti, vaikka heitin ihan kamalan vinoon >lelupalkka ja leikkiä
3.
Pitkä seuraaminen
- kun lähestyttiin kentän reunaa, kontakti tippui, alkoi edistää ihan törkeesti, eli kyttäsi eteenmenoa. Meinasin hermostua. Hengitin syvään ja laitoin Hiskin vähäksi aikaa paikallamakuuseen ja mietin, mitä teen. Päätin vaan jatkaa kentän reunaa kohti (sinne oli tosi pitkä matka), minkä teinkin, mutta pysähtelin, mutkittelin ja tein käännöksiä vasemmalle. Se vähän kesti - mutta sujui loppujen lopuksi kuitenkin ihan siedettävästi, käytiin ihan kentän päässä tekemässä täyskäännös ja jatkettiin taas. Takaisinpäin seuraaminen olikin taas ihan hyvää...
Ei palkkaa, vain hyvät suulliset kehut + taputukset
A-este. Laakista oikein (heitin aika vinoonkin), suora hieno palautus > lelupalkka

Hyppyä en nyt ottanut enkä varsinkaan eteenmenoa, huh.
4.
Silkkaa leikkiä
- jossakin aika lähellä ammuttiin kuin tilauksesta monta kertaa leikin aikana. Hiskillä ei viiksikään värähtänyt

Heta
1.
Leikkiä, kontaktista pallo lensi ynnä muuta
2.
Tasamaanouto. Hyvin. Ei palkkaa
Eteenmeno. Hyvin>pallopalkka
3.
Seuraamiskaavio. Erinomainen. Ei palkkaa
Kaikki jäävät liikkeet+ luoksetulot. Ainakin oli oikeassa asennossa joka kerta. Luoksetulot jopa epähoffimaisen nopeat :) Ei palkkaa
Hyppy. Hyvä. Ei palkkaa
A-este. Kankeahko, mutta ok >herkkuruokapalkka
4. Leikkiä, joka tosin ei enää ladya huvittanut pätkääkään...Kuumakin oli.

Illalla vielä sain päähäni laittaa Hiskin paikallamakuuseen pikkupoikien jaliskentän viereen. Pallo ja potkijat oli helppo nakki, mutta sitten toisella puolella alkoi koirarähinä: His nousi salamana istumaan ja kääntyi metelin suuntaan. Laitoin aika kovakätisesti ja -äänisesti takaisin. Pitäisi varmaan äänittää koirien haukkua ja rähjäämistä jossain suojelukentän reunalla ja soitella sitä kotona taustamusana...

Nyt on tottisteltu niin, että korvista nousee savu, eli meikäläisen mittapuulla jo vähän liikaakin.

Piilotetut kepit-leikki kummallekin vielä. Ei mitään käskyä, saivat itse tiellä kulkiessaan hoksata, missä jälki meni ja etsiä jälkeä seuraamalla omatoimisesti keppinsä. Hienosti vörkki. Sapuskat nassuun.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Jälkiä, esineitä, tottista

IHAN EKAKSI: JÄTTIONNITTELUT ÄIPPÄGLENDALLE TÄNÄÄN SAAVUTETUSTA KVA-TITTELISTÄ + PIIRINMESTARUUDESTA!!!

Jäljet, lauantai
Hiski
Jäljen pituus 600 metriä, paljon kulmia, sekä teräviä että vähemmän teräviä, tien ylitys. Jana 30 m. vanheni runsaat 1,5 tuntia. Taisi olla 6 keppiä.
Tarkisti takajälkeä noin liinan mitan, palasi. Hyvä! Ajoi intensiivisesti, oikein nuuskutti. Tien ylityksen kohdalla teki monta tarkistusta, mutta selvisi. En muista, jäikö yksi keppi vai ei, ihan sama: oikein hyvin meni tällä kertaa.
Heta
Jälki nyt yli kilometrin mittainen sisältäen kaikkea mahdollista. Loppui vattupusikkoon, oikein toivoin, että siellä olisi marjastajia, ja toiveeni toteutuikin.
Jäljesti myös hyvin: yksi keppi jäi, kun monen peräkkäisen kulman jälkeen tuli vähän häikkää. Merkkasi puskassa kykkivän marjastajan kaukaa, kehuin siitä ja kehotin jatkamaan jäljestystä, minkä tekikin. Hyvä Heta!

Ilalla molemmat sai vielä hakea jäljestämällä piilotetun kepin pihassa ja saivat siitä iltaruuan.

Jäljet, sunnuntai
Marja-Leena polki Hiskille noin 500-metrisen jäljen, alokkaan standardilla: kaksi kulmaa, 30 metrin jana, 6 keppiä. Vanheni tasan tunnin. Minä poljin Sannalle samanlaisen.
Jälki nousi hyvin oikeaan suuntaan ja koko jäljestys napsahti ihan kohdilleen. Taitava Hiskonen!
Hetalle M-L teki lyhyen jäljen, vain yksi (piilotettu) keppi päässä. Jäljen nosto hyvin, muu myös.

Esineruutu, lauantai
Jannen ja Riikan kanssa. Täysimittainen ruutu 50x50m, vieraat, mälvätyt esineet.
Hiskille vietiin yksi kerrallaan kolme esinettä sivurajoja pitkin, takaa heittäen. Viejää ei tosin näkynyt eteen asti, mutta His oli silti hyvin tarkkaavainen. Siirryin aina etulinjalla seuraavaan lähetyspaikkaan. Treeni meni täydellisesti niinkuin halusin: His ampaisi joka kerta sille lohkolle, jolle lähetin, etsi hetken ja toi esineen. Eli kolme esinettä, kolme lähetystä. Loistavaa :)

PK-tottis, sunnuntai, Pirkkahallin kenttä
Katin ja Roopen kera: Roopelle opetettiin telineitä.
Ensin leikkituokio ja His autoon.
Kentän päällä surrasi kaksi moottorilennokkia (aina jotakin riesaa meidän tottisharkoissa :() - Hiskille taas paha paikka seuraamisessa. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään :(((
Jäävät ja luoksetulo: kai aika hyvin.
Tasamaanouto. Hyvin.
Hyppy. Moitteettomasti.
A-este. Kiersi kerran takaisin, uusinta ok.
Eteenmeno. Super.

Roopen paikallamakuun aikana otin seuraamisen uudelleen: nyt lentsikat oli häipyneet ja homma sujui paljon paremmin.
A-este, loiva: hyvin
Hupaisaa: seuraaminen on nyt Hiskin huonoin liike... Ja ne siirtymät ovat kehnoja, haluaisin, että seuraisi myös liikkeiden välit, mutta taitaa olla vielä liikaa vaadittu.
Heta otti lopuksi vähän seuraamista ja sai hyvää ruokaa.

Keppitreeni veilä kotona molemmille: iltaruoka piilotetun kepin löytymisestä.