To-iltana Levekin tokotreeneissä
Paljon koiria ja paljon toimintaa kentällä, hyvä, hyvä.
Paikallamakuu. Erittäin rauhallinen ja keskittynyt oli His ollut. Kaikki muutkin koirat tosi hienosti.
Seuraamista. Edistämistä havaittavissa. Yritin korjata "ajamalla päälle", auttoikin. Sekä pitkää että pätkää. Sivulta peruuttaminen tökkii: erittäin tiivis, mutta peruuttaa itsensä ihan liian taakse. Otin sitten namin käteen, kun muu ei auttanut. Juoksuaskeleita en edelleenkään pysty ottamaan yhtään, mutta käännöksiä tehtiin runsaasti.
Luoksetuloja/pk-tottis. Arvasin, että tässä käy näin. Tuli kolme kertaa suoraan sivulle, kun olin ottanut sekaisin niitä sivulle ja eteen-tuloja.
Luoksetuloja/toko; läpijuoksuina.
Tunari. Läheltä. Paljon kapuloita. Ensin oma vähän erilleen eteen, sitten taakse ja sitten pari kertaa muiden sekaan ympyrään. Oli hiukan epävarmempaa kuin kotiphassa (häiriöitä ympärillä tosi paljon), mutta toi joka kerta oikean eikä klähminyt. Hyvä His!
Ruutu. Hiski ei edelleenkään hahmota koko ruutua, juoksee vaan jonnekin. Olisi varmaan ollut himpun verran helpompaa opettaa tämäkin homma pentuna - katselin, että Merkka esim. osasi ruudun jo puolivuotiaana. Vähänkö noloa :(
Kouluttaja suositteli kosketusalustaa ja namia, ei innosta. Mulla on nyt vaan semmonen pakkomielle, että haluan opettaa Hiskille tämän "jontemaisesti" niin, ettei ruutu tarkoita rynnimistä namin etsintään tai pallolle hullunkiilto silmissä.
Taidan jättää koko juoksemisosuuden toistaiseksi pois ja aloittaa uudestaan pelkästä ruudusta ja paikasta, siis loppupäästä. Ja palkka tulee multa.
Treenin lopuksi hengailtiin vielä pitkään parkkiksella muiden koirien kanssa ringissä , ihan vaan juoruilemassa. Se teki taas näköjään Hiskille oikein hyvää. Alkaisko sen pörhistely aavistuksen verran laantua...?
Haku
Levekiläisten ja tavesilaisten yhteistreeni Sääksjärvellä perjantai-iltapäivän ratoksi :)
Hiski tekee jostain kumman syystä vasemmalle takapistoja ja muutenkin tekee sinne tyhjät pistot huonommin. Siksi otin treenin, jossa suoria ja eteenpäin kääntyviä vasuripistoja vahvistettiin. Haluan myös vähän "kaventaa" Hiskin pistojen laajuutta.Suorapalkat, kuusi maalimiestä, kolme tyhjää. Monta hämypiiloa.
Eka tyhjä vasempaan nurkkaan (umppari ylisyvällä). Lähti suoraan, kävi tarkistamassa piiloon ja kääntyi melko mukavasti eteenpäin, vihelsin pois. Oikeasta kulmasta hiukan eteenpäin oli maalimies valmiina, taas ylisyvällä. His lähti vinoon, vihelsin takaisin, nyt suoraan.
Vasemmalle lähti ukko kävelemään ja kääntyi syvällä eteenpäin. Hyvä pisto. Oikealle hyvä tyhjä, matkalla käytetty piilo, hienosti ohi. Vasemmalle taas etenevä+kääntyvä mm tiheään kuusikkoon. Hyvä. Oikealle tyhjä, teki ensin liian matalan piston, mikä johtui siitä, että lähetin jo tutkitulle alueelle, hyvä minä. Uusinta hienosti.
Vasemmalle taas näkyvästi menevä, kääntyvä ukko, pisto jees. Oikealla valmis ukko noin 30 metrissä, ok.
Vasemmalla hakkuuaukolla ukko suoraan edessä tosi kaukana, ääniapu.
Olipas tosi, tosi kiva treeni, vaihteeksi mukavaa, kun mukana oli koirakoita, jotka on ihan samassa vaiheessa kuin mekin. Hiski taas oli valloittavan iloinen, motivoitunut ja ikionnellinen pieni koiranpoika! Voi, kun se pysyisi tuommoisena! Aurinkokin paistoi suorastaan lämpimästi, ihan uskomatonta tähän aikaan syksyllä.
Sunnuntaiksi saatiin kutsu Eloketun hakuleirille Parkanoon: innolla lähdössä. Kun vaan nilkka kestäisi...
perjantai 29. lokakuuta 2010
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Jälki ja lisukkeet
Jälki
Keskiviikkoaamuna tavattiin Tarja S.+Hoski-bouvier Lempäälässä. Tein Hokkaselle pelastusjäljen, eli kökin itse jäljen päässä ja Tarja polki Hiskille noin alokkaan pituisen jäljen runsaiden kulmailujen - sekä suoria että teräviä - kera. Kuusi keppiä. Jäljellä oli myös ns. paluuperä. Jälki ei ollut tuon pitempi, koska nilkka vaivaa edelleen aika pahasti. Kuusi kpl keppejä. Jana oli nyt aika lyhyt.Vanheni kaksi tuntia.
Hiskillä oli mestarin otteet. Janalla veti vähän vinoon, mutta en pidä pahana virheenä. Muuten homma sujui mahtavasti: kaikki kepit nousivat helposti ja iloisesti, missään kohtaa ei oikeastaan ollut ongelmia, kulmissa oli varma tahti. Paluuperän His kyllä oikaisi...
Yhteislenkki Heta +nulikat Hiski ja Hoski teki myös terää.
Vieraat jäljet siis Hiskille tosi nannaa, lisää niitä.
Heta sai vielä etsiä Hoskilta jääneen avaimen ja ihmeen helposti se sen löysikin, vaikka alue oli aika suuri.
Tottikset/tokot:
Ideaparkin parkkiksella Tarjaa odotellessa hirmupitkää seuraamista>Hiskillä hämmästyttävän hyvä asenne ja suorastaan liikuttava kontakti. Myös lähtöjä eri suuntiin. Ei palkkaa, vain suulliset kehut.
Tunari. Ensin laitoin ison kasan viereen oman eteen. Hyvin. Sitten toiselle puolelle, edelleen hyvin. Sitten kasan taakse. Taas hyvin. Sitten kolme toistoa niin, että kapulat oli ympyrässä ja oma siellä joukossa eri paikoissa. Haisteli tosi nätisti ja toi joka kerta oikean. Kannattaa näköjään aloittaa helpoista, se rauhoittaa Hiskiä selvästi ja se keskittyy hyvin, kun on varma asiastaan.
Ruutu>pitkältä matkalta. Ensimmäisellä kerralla meni suoraan oikeaan paikkaan, sitten ei enää osannutkaan, vaan pysähtyi aina ruudun eteen :) Mentiin sitten monta kertaa yhdessä, näytin paikan ja lopuksi vein pallonkin. En halua paineistaa tässäkään Hiskiä yhtään, se vaan hermostuu ja alkaa sählätä, jos ei tajua täysin, mitä ajan takaa. Tehdään kaikessa rauhassa tätä, ei ole kiirettä.
Noudot: metalli>hyvin. Kaksikiloinen hämyillen. Ei mennyt halpaan, kun annoin seuraa-käskyn enkä nouto-käskyä, mutta sitten ei uskaltanut enää noutaa nouto-käskyllä reppana, vaan tarjosi aina vaan tiiviimpää seuraamista ja kontaktia...Oli ihan hermona jo. Oli pakko ottaa uusi perusasento ja näyttää käsimerkki.
Peruuttamista, luoksetuloja läpijuoksuina paljon. Kiertoja, ihan huvin vuoksi.
Kaukoissa olen nyt tehnyt vain sei-is-vaihtoja. Alkoi nimittäin kuitenkin kiusata se, että His siirtää takajalkojaan siinä eteenpäin, vaikka siis etupää pysyy. Nyt olen saanut takakintut pysymään paikoillaan - takapalkalla. Palkka vain, kun mikään ei liikahda.
Keskiviikkoaamuna tavattiin Tarja S.+Hoski-bouvier Lempäälässä. Tein Hokkaselle pelastusjäljen, eli kökin itse jäljen päässä ja Tarja polki Hiskille noin alokkaan pituisen jäljen runsaiden kulmailujen - sekä suoria että teräviä - kera. Kuusi keppiä. Jäljellä oli myös ns. paluuperä. Jälki ei ollut tuon pitempi, koska nilkka vaivaa edelleen aika pahasti. Kuusi kpl keppejä. Jana oli nyt aika lyhyt.Vanheni kaksi tuntia.
Hiskillä oli mestarin otteet. Janalla veti vähän vinoon, mutta en pidä pahana virheenä. Muuten homma sujui mahtavasti: kaikki kepit nousivat helposti ja iloisesti, missään kohtaa ei oikeastaan ollut ongelmia, kulmissa oli varma tahti. Paluuperän His kyllä oikaisi...
Yhteislenkki Heta +nulikat Hiski ja Hoski teki myös terää.
Vieraat jäljet siis Hiskille tosi nannaa, lisää niitä.
Heta sai vielä etsiä Hoskilta jääneen avaimen ja ihmeen helposti se sen löysikin, vaikka alue oli aika suuri.
Tottikset/tokot:
Ideaparkin parkkiksella Tarjaa odotellessa hirmupitkää seuraamista>Hiskillä hämmästyttävän hyvä asenne ja suorastaan liikuttava kontakti. Myös lähtöjä eri suuntiin. Ei palkkaa, vain suulliset kehut.
Tunari. Ensin laitoin ison kasan viereen oman eteen. Hyvin. Sitten toiselle puolelle, edelleen hyvin. Sitten kasan taakse. Taas hyvin. Sitten kolme toistoa niin, että kapulat oli ympyrässä ja oma siellä joukossa eri paikoissa. Haisteli tosi nätisti ja toi joka kerta oikean. Kannattaa näköjään aloittaa helpoista, se rauhoittaa Hiskiä selvästi ja se keskittyy hyvin, kun on varma asiastaan.
Ruutu>pitkältä matkalta. Ensimmäisellä kerralla meni suoraan oikeaan paikkaan, sitten ei enää osannutkaan, vaan pysähtyi aina ruudun eteen :) Mentiin sitten monta kertaa yhdessä, näytin paikan ja lopuksi vein pallonkin. En halua paineistaa tässäkään Hiskiä yhtään, se vaan hermostuu ja alkaa sählätä, jos ei tajua täysin, mitä ajan takaa. Tehdään kaikessa rauhassa tätä, ei ole kiirettä.
Noudot: metalli>hyvin. Kaksikiloinen hämyillen. Ei mennyt halpaan, kun annoin seuraa-käskyn enkä nouto-käskyä, mutta sitten ei uskaltanut enää noutaa nouto-käskyllä reppana, vaan tarjosi aina vaan tiiviimpää seuraamista ja kontaktia...Oli ihan hermona jo. Oli pakko ottaa uusi perusasento ja näyttää käsimerkki.
Peruuttamista, luoksetuloja läpijuoksuina paljon. Kiertoja, ihan huvin vuoksi.
Kaukoissa olen nyt tehnyt vain sei-is-vaihtoja. Alkoi nimittäin kuitenkin kiusata se, että His siirtää takajalkojaan siinä eteenpäin, vaikka siis etupää pysyy. Nyt olen saanut takakintut pysymään paikoillaan - takapalkalla. Palkka vain, kun mikään ei liikahda.
tiistai 26. lokakuuta 2010
Esineitä jälleen yms
Maanantaiaamuksi oli sovittu Mia S.:n kanssa jäljentämistä, mutta taas ilmojen haltija tai mikälie esteri heitti räntäsateen justiinsa sunnuntai-illaksi. Koska maa oli valkoinen vielä ma-aamuna, päätettiin perua homma. Ihan kiitettävästi sitten olikin muuta matalalentoa koko päiväksi ja koirat oli kutakuinkin keskenään kotona.
Tiistaiaamuna tehtiin kahden tunnin juoksentelulenkki ja His hauskutti itseään koko rahan edestä. Humputtelun päätteeksi vielä esinesulkeiset.
Esineruutu
Tallasin vain rajat. Tuttuun tyyliin heitin ensin kolme esinettä peräkkäin oikealle valmiiksi. His lankesi vanhaan syntiinsä: juoksi nenä maassa rajoja pitkin. Kyllä ne esineetkin sieltä tulivat enkä paljon puuttunut touhuun, seisoa jäpitin vaan samassa paikassa.
Sitten kaksi esinettä keskelle peräkkäin: eka edestä heitettynä, toinen takaa. Etuesineen löysi heti, taakse ei meinannut irrota suoraan sitten millään. Helpotin kävelemällä ja tuijottamalla takarajaa kohti, en lähettänyt.
Kolmannet esineet vein Hiskin nähden ja heitin vasemman sivurajan yli peräkkäin. Ei ollut yhtään helpompaa. Taka- ja etuesineen kanssa Hiski tahkosi pitkään ja juoksi kuin tuli hännän alla.
Hiskonen haki siis peräti kahdeksan esinettä. Alle tehty lenkki ei tuntunut missään.
Tarkkailin Hiskin toimintaa koko ajan ihan viileästi ruudussa - jossa oli hyvä näkyvyys - ja siinä on paljon hyvää, jos kohta huonoakin.
Plussat:
Motivaatiossa ei nyt ole vikaa eikä toivottavasti enää tulekaan. His tekee töitä täysin palkein ja jatkaa, vaikkei esinettä meinaa löytyä. Ei sijaistoimintoja tms. Onnistuin paineistamaan koiran e-ruudussa kesällä, enää en tee samaa virhettä. Palkkasin ja kehuin aina "tyhjiltä" poistuloista myös.
His ei juuri mälvää eikä pudottele esineitä, vaan luovuttaa nätisti vaikka esine olisi mitä materiaalia eikä myöskään vaihda esineitä kesken kaiken (kop,kop).
Miinukset:
Hiski takertuu helposti jälkeen, joten teen tallaamattomia ruutuja edelleen: koiran pakko nostaa nenä maasta. Ohjattavuudessa on runsaasti parantamisen varaa, en kuitenkaan halua siinäkään painostaa, vaan yritän edelleen saada Hiskosen itse tajuamaan lohko kerrallaan-etsimisen idean.
Vauhtia on myös liikaa, mistä aiheutuu helposti etuesineen yli juokseminen. Tästä(kin) syystä seuraavaksi teen kaistaleita, joihin laitan pienet/hyvin piilotetut/vaikeat esineet.
Hiskin pitäisi olla mahdollisimman rauhallinen aloituksessa.
Lopuksi otin vielä metsätiellä luoksekäskyjä läpijuoksuina lukuisan määrän, peruuttamista ja stoppeja. Ja muutaman luoksetulon pysäytyksen, käsy+askel. Toimi :)
Ruutu. Hiski tykkää tästä ihan hulluna, vaikka ei yhtään tajuakaan, mitä siltä pyydetään, kunhan juoksee eteenpäin ja jää seisomaan jonnekin :)
Ja ruokakupilla niitä kaukoja: joskus kaikki, joskus vaan osa.
Tiistaiaamuna tehtiin kahden tunnin juoksentelulenkki ja His hauskutti itseään koko rahan edestä. Humputtelun päätteeksi vielä esinesulkeiset.
Esineruutu
Tallasin vain rajat. Tuttuun tyyliin heitin ensin kolme esinettä peräkkäin oikealle valmiiksi. His lankesi vanhaan syntiinsä: juoksi nenä maassa rajoja pitkin. Kyllä ne esineetkin sieltä tulivat enkä paljon puuttunut touhuun, seisoa jäpitin vaan samassa paikassa.
Sitten kaksi esinettä keskelle peräkkäin: eka edestä heitettynä, toinen takaa. Etuesineen löysi heti, taakse ei meinannut irrota suoraan sitten millään. Helpotin kävelemällä ja tuijottamalla takarajaa kohti, en lähettänyt.
Kolmannet esineet vein Hiskin nähden ja heitin vasemman sivurajan yli peräkkäin. Ei ollut yhtään helpompaa. Taka- ja etuesineen kanssa Hiski tahkosi pitkään ja juoksi kuin tuli hännän alla.
Hiskonen haki siis peräti kahdeksan esinettä. Alle tehty lenkki ei tuntunut missään.
Tarkkailin Hiskin toimintaa koko ajan ihan viileästi ruudussa - jossa oli hyvä näkyvyys - ja siinä on paljon hyvää, jos kohta huonoakin.
Plussat:
Motivaatiossa ei nyt ole vikaa eikä toivottavasti enää tulekaan. His tekee töitä täysin palkein ja jatkaa, vaikkei esinettä meinaa löytyä. Ei sijaistoimintoja tms. Onnistuin paineistamaan koiran e-ruudussa kesällä, enää en tee samaa virhettä. Palkkasin ja kehuin aina "tyhjiltä" poistuloista myös.
His ei juuri mälvää eikä pudottele esineitä, vaan luovuttaa nätisti vaikka esine olisi mitä materiaalia eikä myöskään vaihda esineitä kesken kaiken (kop,kop).
Miinukset:
Hiski takertuu helposti jälkeen, joten teen tallaamattomia ruutuja edelleen: koiran pakko nostaa nenä maasta. Ohjattavuudessa on runsaasti parantamisen varaa, en kuitenkaan halua siinäkään painostaa, vaan yritän edelleen saada Hiskosen itse tajuamaan lohko kerrallaan-etsimisen idean.
Vauhtia on myös liikaa, mistä aiheutuu helposti etuesineen yli juokseminen. Tästä(kin) syystä seuraavaksi teen kaistaleita, joihin laitan pienet/hyvin piilotetut/vaikeat esineet.
Hiskin pitäisi olla mahdollisimman rauhallinen aloituksessa.
Lopuksi otin vielä metsätiellä luoksekäskyjä läpijuoksuina lukuisan määrän, peruuttamista ja stoppeja. Ja muutaman luoksetulon pysäytyksen, käsy+askel. Toimi :)
Ruutu. Hiski tykkää tästä ihan hulluna, vaikka ei yhtään tajuakaan, mitä siltä pyydetään, kunhan juoksee eteenpäin ja jää seisomaan jonnekin :)
Ja ruokakupilla niitä kaukoja: joskus kaikki, joskus vaan osa.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Superhiski vauhdissa
Sunnuntaina teemana esineet eri muodoissa.
Esineruutu
M-L, Virva, Liisa, Lili ja mä ynnä koirat mukana.
Hiskille neljä vierasta esinettä, kolme normikokoista, yksi selvästi alamittainen. Yksi oikealle keskelle, toinen keskelle eteen ja kaksi vasemmalle peräkkäin, keskelle ja ihan takanurkkaan.
Ei olisi juuri voinut mennä paremmin: His toi kaikki oikeassa järjestyksessä, ei siis sinkoillut sinne tänne, vaan meni juuri sinne, minne lähetin. Ja nopeasti, hommassa ei mennyt kaikkiaan varmaan kuin pari minuuttia.
Tarkkuus
Marja-Leenan kanssa. Esineenä pienenpieni muovipää, jota Vici-rotikka ei löytänyt ilman apua. Lisäksi se mylläsi koko ruudun ihan ylösalaisin, mikä ei haitannut Hiskiä yhtään. Hiski bongasi esineen heti, mutta paikallistamisessa meni hetki. Pudotti hiukan liian aikaisin, muuten loistosuoritus.
Pudotettu
Tehtiin melko haastava rata: kaksi polun ylitystä, pusikko ja jyrkähkö mäki+kivikko. Seuraaminen oli ällistyttävän hyvää, ei yrittänyt oikeastaan yhtään edelle. Itse hanskan haku sujui taas kuin tanssi.
Olipas harvinaisen onnistuneet esinetreenitjoka lohkolla. Pitkä tauko on tehnyt pelkästään hyvää näköjään :)
Pihassa vielä vähän tokottelua:
Ruutu
Paljon toistoja vähän eri etäisyyksiltä niin, että kävin aina näyttämässä paikan ennen lähetystä. Halusin monta onnistumista peräkkäin ja niitä sitten tulikin ihan roppakaupalla tällä systeemillä.
Tunari
Paljon toistoja myös, halusin tässäkin onnistumisia. Otin ensin ison kasan ja laitoin oman siihen viereen, mutta His ei meinannut millään löytää sitä, vaan touhusi kasan kimpussa. Sitten ihan pelkkää omaa muutama kerta ja lehdillä peitettynä. Sen jälkeen taas kasa ja oma oli sivummalla. Nyt hiffasi idean. Sitten monta kertaa vielä paljon kapuloita ympyrään ja oma joukkoon. Sujui hyvin ja saatiin monta onnistunutta toistoa.
Metallinouto
Monta toistoa näitäkin: oman kanssa ei mitään ongelmia, kiertää myös hienosti kapulan taakse. Tein myös niin, että heitin, mutta en antanutkaan "nouda"-käskyä. Halpaan meni, mutta oppi taas ehkä jotain :)
Esineruutu
M-L, Virva, Liisa, Lili ja mä ynnä koirat mukana.
Hiskille neljä vierasta esinettä, kolme normikokoista, yksi selvästi alamittainen. Yksi oikealle keskelle, toinen keskelle eteen ja kaksi vasemmalle peräkkäin, keskelle ja ihan takanurkkaan.
Ei olisi juuri voinut mennä paremmin: His toi kaikki oikeassa järjestyksessä, ei siis sinkoillut sinne tänne, vaan meni juuri sinne, minne lähetin. Ja nopeasti, hommassa ei mennyt kaikkiaan varmaan kuin pari minuuttia.
Tarkkuus
Marja-Leenan kanssa. Esineenä pienenpieni muovipää, jota Vici-rotikka ei löytänyt ilman apua. Lisäksi se mylläsi koko ruudun ihan ylösalaisin, mikä ei haitannut Hiskiä yhtään. Hiski bongasi esineen heti, mutta paikallistamisessa meni hetki. Pudotti hiukan liian aikaisin, muuten loistosuoritus.
Pudotettu
Tehtiin melko haastava rata: kaksi polun ylitystä, pusikko ja jyrkähkö mäki+kivikko. Seuraaminen oli ällistyttävän hyvää, ei yrittänyt oikeastaan yhtään edelle. Itse hanskan haku sujui taas kuin tanssi.
Olipas harvinaisen onnistuneet esinetreenitjoka lohkolla. Pitkä tauko on tehnyt pelkästään hyvää näköjään :)
Pihassa vielä vähän tokottelua:
Ruutu
Paljon toistoja vähän eri etäisyyksiltä niin, että kävin aina näyttämässä paikan ennen lähetystä. Halusin monta onnistumista peräkkäin ja niitä sitten tulikin ihan roppakaupalla tällä systeemillä.
Tunari
Paljon toistoja myös, halusin tässäkin onnistumisia. Otin ensin ison kasan ja laitoin oman siihen viereen, mutta His ei meinannut millään löytää sitä, vaan touhusi kasan kimpussa. Sitten ihan pelkkää omaa muutama kerta ja lehdillä peitettynä. Sen jälkeen taas kasa ja oma oli sivummalla. Nyt hiffasi idean. Sitten monta kertaa vielä paljon kapuloita ympyrään ja oma joukkoon. Sujui hyvin ja saatiin monta onnistunutta toistoa.
Metallinouto
Monta toistoa näitäkin: oman kanssa ei mitään ongelmia, kiertää myös hienosti kapulan taakse. Tein myös niin, että heitin, mutta en antanutkaan "nouda"-käskyä. Halpaan meni, mutta oppi taas ehkä jotain :)
lauantai 23. lokakuuta 2010
Raunioiden rajamailla tottista ja vähän esineistöä
Heräsin lauantain vastaisena yönä siihen, että oksennusääniin. Hetahan se siellä ykäsi sukkaani olohuoneen karvamatolle. Nuorempana se harrasti paljonkin tätä vaateparsien yms nieleskelyä - ruokavalioon kuului runsaan sukkaosaston lisäksi kokonaisia sukkahousuja ja verkkokassi.
Päivän vietin töissä PPK:n raunio-B-kokeessa. Kiva ilma ja hyvää jauhelihasoppaa, ei yhtään hassumpaa, vaikka tulikin kyyhötettyä muutama tovi betonirenkaassa :)
Ennen koetta otin Hiskille parkkiksella runsaitten häiriöitten kera (koiria, autoja, 9-millisen ääniä, betonimylly, haukkumista yms yms) tottista.
Ensin levitin ison kasan palloja kentälle ja sitten His paikallamakuuseen. Kokeilin sivullekutsumista pallojen ohitse ja keskeltäkin (idea Hanna T.:n blogista :)). Hyvin oli poika kuulolla ja tuli napakasti sivulle vilkaisemattakaan palloja. On niistä pallosulkeisista ollut jotain hyötyä :) Monta toistoa ja sitten otin maasta eteenkäskyllä. Laakista onnistui oikein tämäkin! Muutama toisto näitä myös. Poika oli kuulolla ja tarkkana.
Sitten heitin kapulan, mutta en antanutkaan noutokäskyä, vaan liki-käskyn. Tässä meinasi Hiskille tulla moka: nytkähti aika pätkän eteenpäin jo, mutta palasi. Toisella kertaa oli heti jo tarkempi. Ei palkkaa.
Sitten seurautin pitkänpitkiä pätkiä sinne tänne, myös pallomeren keskeltä ja ympäri. Ei mitään ongelmia. Hieno kontakti ja hyvä paikka, kerran jouduin huomauttamaan, kun toinen koira alkoi haukkua melkein vieressä. Ei palkkaa.
Eteenmeno. Ensimmäisellä kerralla lähti ihan vinoon, huusin pois ja lähetin uudestaan, onnistui. Maahanmeno, vapautus ja palkka vasta lyhyen seuraamisen jälkeen.
Kiertoja. Muovilaatikon ympäri, pysähtyi jo valmiiksi, pöh. Otin kierrolla monta eteentuloa pallolle.
Luoksetulo. Pysähdyksen kera, hui. Otin kokeeksi aika lyhyeltä matkalta uuden käskysanan kanssa. Stop-käskyllä askel Hiskiä kohti. Toimi kolme kertaa peräkkäin kuin junan vessa: His stoppasi siten kuin haluan sen pysähtyvän. Voiskohan sen "käsimerkin" korvata "jalkamerkillä? Jäsen kuin jäsen...Tämä on nyt tähän mennessä toiminut parhaiten, vähänkö olen ylpee, kun keksin tuon ihan itse (siis jos tämä ei nyt ole vain sattumaa).Sitten läpijuoksuja.
B-kokeen jälkeen otin vielä aidan sisäpuolella uuden annoksen häiriöseuraamista. Ensin käännöksiä ja kontaktia ja sitten taas ylipitkää seuraamista eri suuntiin. Hyvin pelitti.
Jossain välissä perjantaina tallasin täysimittaisen esineruudun rajat. Vein kolme pientä, kovaa esinettä (vähän tarkkuusruutuesineitä isompia) oikealle peräkkäin ja lähetin molemmat koirat hakemaan. Heta toi keskiesineen, Hiski edestä ja takaa. Molemmat käyttivät hienosti nenäänsä.
Päivän vietin töissä PPK:n raunio-B-kokeessa. Kiva ilma ja hyvää jauhelihasoppaa, ei yhtään hassumpaa, vaikka tulikin kyyhötettyä muutama tovi betonirenkaassa :)
Ennen koetta otin Hiskille parkkiksella runsaitten häiriöitten kera (koiria, autoja, 9-millisen ääniä, betonimylly, haukkumista yms yms) tottista.
Ensin levitin ison kasan palloja kentälle ja sitten His paikallamakuuseen. Kokeilin sivullekutsumista pallojen ohitse ja keskeltäkin (idea Hanna T.:n blogista :)). Hyvin oli poika kuulolla ja tuli napakasti sivulle vilkaisemattakaan palloja. On niistä pallosulkeisista ollut jotain hyötyä :) Monta toistoa ja sitten otin maasta eteenkäskyllä. Laakista onnistui oikein tämäkin! Muutama toisto näitä myös. Poika oli kuulolla ja tarkkana.
Sitten heitin kapulan, mutta en antanutkaan noutokäskyä, vaan liki-käskyn. Tässä meinasi Hiskille tulla moka: nytkähti aika pätkän eteenpäin jo, mutta palasi. Toisella kertaa oli heti jo tarkempi. Ei palkkaa.
Sitten seurautin pitkänpitkiä pätkiä sinne tänne, myös pallomeren keskeltä ja ympäri. Ei mitään ongelmia. Hieno kontakti ja hyvä paikka, kerran jouduin huomauttamaan, kun toinen koira alkoi haukkua melkein vieressä. Ei palkkaa.
Eteenmeno. Ensimmäisellä kerralla lähti ihan vinoon, huusin pois ja lähetin uudestaan, onnistui. Maahanmeno, vapautus ja palkka vasta lyhyen seuraamisen jälkeen.
Kiertoja. Muovilaatikon ympäri, pysähtyi jo valmiiksi, pöh. Otin kierrolla monta eteentuloa pallolle.
Luoksetulo. Pysähdyksen kera, hui. Otin kokeeksi aika lyhyeltä matkalta uuden käskysanan kanssa. Stop-käskyllä askel Hiskiä kohti. Toimi kolme kertaa peräkkäin kuin junan vessa: His stoppasi siten kuin haluan sen pysähtyvän. Voiskohan sen "käsimerkin" korvata "jalkamerkillä? Jäsen kuin jäsen...Tämä on nyt tähän mennessä toiminut parhaiten, vähänkö olen ylpee, kun keksin tuon ihan itse (siis jos tämä ei nyt ole vain sattumaa).Sitten läpijuoksuja.
B-kokeen jälkeen otin vielä aidan sisäpuolella uuden annoksen häiriöseuraamista. Ensin käännöksiä ja kontaktia ja sitten taas ylipitkää seuraamista eri suuntiin. Hyvin pelitti.
Jossain välissä perjantaina tallasin täysimittaisen esineruudun rajat. Vein kolme pientä, kovaa esinettä (vähän tarkkuusruutuesineitä isompia) oikealle peräkkäin ja lähetin molemmat koirat hakemaan. Heta toi keskiesineen, Hiski edestä ja takaa. Molemmat käyttivät hienosti nenäänsä.
torstai 21. lokakuuta 2010
Voihan nilkka :(
Nilkka on aina vaan tosi kipeä. Estää pitkät lenkit ja olen nyt muutenkin koittanut hiukan säästellä sitä.
Mutta semmosta tokoon ja vähän PK-tottikseenkin vivahtavaa ollaan Hiskin kanssa tehty, ei kuitenkaan mitään, missä joutuisi ottamaan yhdenkään juoksuaskeleen :(
Joka aamu seuraamista (ylipitkää) nameilla kellarikäytävällä. Nilkuttamiseni ei tunnu haittaavan Hiskiä.
Eteenmenot. Pirkkahallin kentällä. Vein taas Hiskin kanssa yhdessä joukon palloja sinne normipäähän ja sitten otettiin vaan seuraamista, lähtöjä ja käännöksiä lähinnä. Sen jälkeen eteenmenoja kaikkiin muihin suuntiin kuin palloille. His oli vähän yllättynyt ja yritti ensin vinoon sinne palloille, mutta lopulta sain sen menemään suoraan "vääriin" päihin. Lopuksi vielä seuraamista ja sitten haettiin yhdessä ne pallot pois. En siis antanut Hiskin ottaa itse.
Parkkiksella ruutua. Se aina yhtä suuri arvoitus: joskus menee suoraan oikeaan paikkaan, joskus ei. Ehkä se siitä joskus. Ruutua ollaan otettu myös pihassa kerran pari.
Kaukot myös ja muistaakseni ne pelittivät tuolla aika hyvin. Kotona kaukoja on treenattu joka päivä, olen ollut ihan edessä välttääkseni ainakin eteenpäin liikkumisen. Takapää pompsahtaa edelleen S-I:ssä eteenpäin, mutta etutassut pysyy. Liikkeissä ei enää yleensä erehdy eikä tarvitse toista käskyä.
Luoksetuloja. Hyvin, suoraan.
Peruuttamista jatkettu. Siinä His alkaa olla aikamoinen mestari, vahinko, ettei tuo ole erikseen arvosteltava liike :)
Torstai-iltana onnuin Levekin toko-treeneihin.
Ensin paikallamakuu. His oli maannut sammarin ja rotikan välissä hievahtamatta ja tuijottanut koppia, jonka takana olin.
Seuraamista, missä His oli vähän liiankin hyvässä vireessä: pomppi ja painoi.
Metallinouto. Oho: vieras kapula, jota Hiski ei yllättäen voinutkaan sietää...Tarttuminen inhotti ja räkäisi kapulan jalkoihini. Uusinta ei ollut juuri parempi. Jassoo, näitä pitää siis treenata, oma metallikapula on jo ihan jees.
Tunarit. Eka: otti heti oikean, pudotti ja hammasteli joka ikisen läpi. Lopuksi otti taas oikean ja toi. Uusinta: klähmi taas jokaista ihan antaumuksella, mutta toi kyllä sitten oikean. Pihassa on nyt tehnyt tätä samaa: käy kaikki kapulat läpi, mutta ottaa lopulta oikean. Epävarmuusvaihe? Liikaa virettä?
On se hyvä, ettei ole kiikarissa mitään voivoi-luokan koetta vielä aikoihin. Siihen valmistautuminen meinaan ottaa vielä aikaa.
Esine-etsintä. Sisällä, pienehköjä metalliesineitä 10 kpl, molemmat etsivät yhtaikaa. Lopputulos 5-5. Lopputulos sama, vaikka tyyli on aika erilainen.
Mutta semmosta tokoon ja vähän PK-tottikseenkin vivahtavaa ollaan Hiskin kanssa tehty, ei kuitenkaan mitään, missä joutuisi ottamaan yhdenkään juoksuaskeleen :(
Joka aamu seuraamista (ylipitkää) nameilla kellarikäytävällä. Nilkuttamiseni ei tunnu haittaavan Hiskiä.
Eteenmenot. Pirkkahallin kentällä. Vein taas Hiskin kanssa yhdessä joukon palloja sinne normipäähän ja sitten otettiin vaan seuraamista, lähtöjä ja käännöksiä lähinnä. Sen jälkeen eteenmenoja kaikkiin muihin suuntiin kuin palloille. His oli vähän yllättynyt ja yritti ensin vinoon sinne palloille, mutta lopulta sain sen menemään suoraan "vääriin" päihin. Lopuksi vielä seuraamista ja sitten haettiin yhdessä ne pallot pois. En siis antanut Hiskin ottaa itse.
Parkkiksella ruutua. Se aina yhtä suuri arvoitus: joskus menee suoraan oikeaan paikkaan, joskus ei. Ehkä se siitä joskus. Ruutua ollaan otettu myös pihassa kerran pari.
Kaukot myös ja muistaakseni ne pelittivät tuolla aika hyvin. Kotona kaukoja on treenattu joka päivä, olen ollut ihan edessä välttääkseni ainakin eteenpäin liikkumisen. Takapää pompsahtaa edelleen S-I:ssä eteenpäin, mutta etutassut pysyy. Liikkeissä ei enää yleensä erehdy eikä tarvitse toista käskyä.
Luoksetuloja. Hyvin, suoraan.
Peruuttamista jatkettu. Siinä His alkaa olla aikamoinen mestari, vahinko, ettei tuo ole erikseen arvosteltava liike :)
Torstai-iltana onnuin Levekin toko-treeneihin.
Ensin paikallamakuu. His oli maannut sammarin ja rotikan välissä hievahtamatta ja tuijottanut koppia, jonka takana olin.
Seuraamista, missä His oli vähän liiankin hyvässä vireessä: pomppi ja painoi.
Metallinouto. Oho: vieras kapula, jota Hiski ei yllättäen voinutkaan sietää...Tarttuminen inhotti ja räkäisi kapulan jalkoihini. Uusinta ei ollut juuri parempi. Jassoo, näitä pitää siis treenata, oma metallikapula on jo ihan jees.
Tunarit. Eka: otti heti oikean, pudotti ja hammasteli joka ikisen läpi. Lopuksi otti taas oikean ja toi. Uusinta: klähmi taas jokaista ihan antaumuksella, mutta toi kyllä sitten oikean. Pihassa on nyt tehnyt tätä samaa: käy kaikki kapulat läpi, mutta ottaa lopulta oikean. Epävarmuusvaihe? Liikaa virettä?
On se hyvä, ettei ole kiikarissa mitään voivoi-luokan koetta vielä aikoihin. Siihen valmistautuminen meinaan ottaa vielä aikaa.
Esine-etsintä. Sisällä, pienehköjä metalliesineitä 10 kpl, molemmat etsivät yhtaikaa. Lopputulos 5-5. Lopputulos sama, vaikka tyyli on aika erilainen.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Haku taas
Saatiin järkättyä tiistaina viiden PPK-koirakon ip-hakutreenit Sääksjärvelle, sama paikka kuin sunnuntaina. Kaksi uutta maalimiestä.
Jatkettiin suorapalkkoja, varmaan jätänkin nyt ilmaisut tauolle aika pitkäksi aikaa ja vahvistan muita asioita.
Hiskille samantapainen treeni kuin sunnuntaina, mutta kolme maalimiestä, eka ja viimeinen umpparissa, keskimmäinen maastopressun alla. Rata runsaat 250 metriä. Hyvä tuuli vasemmalta. Paljon tyhjiä. Palkkana nami+lelu.
Tyhjät pääsääntöisesti hyviä, syviä eikä ihan järkyttävän laajojakaan. Yritin huutaa pois ajoissa. Muutamaa pistoa taas jouduttiin vähän hinkkaamaan. Erityisesti vasemmalle, aika aukealle paikalle His ei vastatuuleen meinannut irrota millään: "Kun ei siellä ketään ole." "Ei niin, mutta sinne on silti vaan mentävä." Palkkasin taas itse onnistuneista tyhjästä pistoista pallolla, tämä toimii oikein hyvin.
Kaksi kertaa lähti nyt myös takapistolle, molemmat sinne vasemmalle tuulen puolelle. Näihin pitää nyt käydä käsiksi toden teolla.
Ensi kerralla otetaan varmaan enemmän maalimiehiä ja vähemmän tyhjiä.
Seuraamista tehtiin aamusella kellarikäytävällä imuttamalla, myös käännöksiä, pysähdyksiä, lähtöjä eri suuntiin. Peruutukset ynnä luoksekäskyn opetus jatkui. Ja kaukoja tietty ruokakupilla.
Jatkettiin suorapalkkoja, varmaan jätänkin nyt ilmaisut tauolle aika pitkäksi aikaa ja vahvistan muita asioita.
Hiskille samantapainen treeni kuin sunnuntaina, mutta kolme maalimiestä, eka ja viimeinen umpparissa, keskimmäinen maastopressun alla. Rata runsaat 250 metriä. Hyvä tuuli vasemmalta. Paljon tyhjiä. Palkkana nami+lelu.
Tyhjät pääsääntöisesti hyviä, syviä eikä ihan järkyttävän laajojakaan. Yritin huutaa pois ajoissa. Muutamaa pistoa taas jouduttiin vähän hinkkaamaan. Erityisesti vasemmalle, aika aukealle paikalle His ei vastatuuleen meinannut irrota millään: "Kun ei siellä ketään ole." "Ei niin, mutta sinne on silti vaan mentävä." Palkkasin taas itse onnistuneista tyhjästä pistoista pallolla, tämä toimii oikein hyvin.
Kaksi kertaa lähti nyt myös takapistolle, molemmat sinne vasemmalle tuulen puolelle. Näihin pitää nyt käydä käsiksi toden teolla.
Ensi kerralla otetaan varmaan enemmän maalimiehiä ja vähemmän tyhjiä.
Seuraamista tehtiin aamusella kellarikäytävällä imuttamalla, myös käännöksiä, pysähdyksiä, lähtöjä eri suuntiin. Peruutukset ynnä luoksekäskyn opetus jatkui. Ja kaukoja tietty ruokakupilla.
maanantai 18. lokakuuta 2010
Kotitokoa
Äsken tehtiin kaukot iltaruokakupilla. Näin ne meni: I-M/etupää tulee eteenpäin, kun menee maahan. Takapää pysyy paikoillaan
M-I/etupää tulee eteenpäin, takapää pysyy
S-I/takalisto siirtyy istuessa eteenpäin, etujalat pysyy. Tää on siis ainoa vaihto, jossa takapää liikkuu
I-S/etujalat tulee eteenpäin, takapää pysyy
S-M/molemmat päät pysyy paikoillaan.
Jonkun päänhän siinä on pakko siirtyä, kun koira "lyhenee" istuessaan. Mää tajusin tuon vasta hiljattain, hyvä minä :(
Tämä varmaan kelpaa meille, kun me ei tähdätä tokossa huipulle ;) On tää toko aika nysväämistä...
Ja päivällä otettiin hyppyjä 80 senttisen esteen yli niin, että heittelin kapulaa kaikkkiin mahdollisiin vääriin paikkoihin. Ei kiertämisen häivääkään.
Tunnarix3. Rauhoitin ensin. Joka kerta oikein. Jokohan uskaltaisi pidentää matkaa?
Kontaktia, lähtöjä, sivuaskeleita. Mukavasti.
Nouto. Vaihto vauhdista leluun.
Peruttamista+stoppeja.
Luokse-käskyä.
M-I/etupää tulee eteenpäin, takapää pysyy
S-I/takalisto siirtyy istuessa eteenpäin, etujalat pysyy. Tää on siis ainoa vaihto, jossa takapää liikkuu
I-S/etujalat tulee eteenpäin, takapää pysyy
S-M/molemmat päät pysyy paikoillaan.
Jonkun päänhän siinä on pakko siirtyä, kun koira "lyhenee" istuessaan. Mää tajusin tuon vasta hiljattain, hyvä minä :(
Tämä varmaan kelpaa meille, kun me ei tähdätä tokossa huipulle ;) On tää toko aika nysväämistä...
Ja päivällä otettiin hyppyjä 80 senttisen esteen yli niin, että heittelin kapulaa kaikkkiin mahdollisiin vääriin paikkoihin. Ei kiertämisen häivääkään.
Tunnarix3. Rauhoitin ensin. Joka kerta oikein. Jokohan uskaltaisi pidentää matkaa?
Kontaktia, lähtöjä, sivuaskeleita. Mukavasti.
Nouto. Vaihto vauhdista leluun.
Peruttamista+stoppeja.
Luokse-käskyä.
Hetaliini on nyt 8-vuotias
Syntymäpäivän kunniaksi Heta on saanut nakkiherkkua ja kimpaleen kuivattua mahaa. Lisäksi se sai tehdä mamman kanssa metsälenkin ilman Hiskiä. Se on yhtä juhlaa, kun ei tarvitse koko ajan kytätä, mitä käsittämättömyyksiä se nulikka taas harrastaa.
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Hakustelu
Sunnuntai-iltapäivän ratoksi hakutreenit Sääksjärvellä. Uusi itse löytämäni ja merkkaamani hyvä rata, 250 metriä. Kahdeksan (8!) koirakkoa.Kohtuutuuli vasemmalta.
Hämypiiloja oli tosi paljon, uusiakin, hyvä, hyvä.
Hiskille neljä maalimiestä, suorapalkat, kolme ekaa maalimiestä valmiina, viimeinen mm meni paikoilleen tien kautta toisen puolen tyhjän piston aikana. Aika paljon tuli tyhjiä, jotka olikin treenin teema. Eka pisto (tyhjä) vasemmalle oli huono ja se uusittiin peräti kolme kertaa. Puolivälin tienoilla tuli toinen paikka, jossa tyhjää hinkattiin kolmeen kertaan, tällä kertaa oikealle. Kummallakin reitillä oli hämypiilo, jonka tarkistaminen jotenkin sotki Hiskin pasmat. Otin pojan kaikilta tyhjiltä vastaan pallon kanssa, kun se luoksetuleminen on ollut kokeissa monen tyhjän jälkeen vähän nihkeetä...
Muut tyhjät His teki hyvin. Yritin viheltää sen pois, ennenkuin se ehti juosta sen sadan metrin rundinsa. Muutaman kerran taisin jopa onnistua. Rauhoitin Hiskiä myös pistojen välillä, se tekee näköjään pojalle hyvää.
Maalimiesten löytämisessä ei ollut ongelmia, viimeiselle tosin jouduin lähettämään uudestaan. Hyvä treeni ja oli kaikinpuolin mukavaa: hyvä ilma ja herkkujakin tarjolla koemenestysten ansiosta. Ja pitkästä aikaa Miikku ja Roihukin mukana, tervetuloa takaisin! Radiopuhelimet oli taas tarpeen.
Nilkkakin kesti, oli tosin aika lujilla ja jouduin irvistelemään melkoisesti. Huomenna menen ostamaan kunnon nilkkatuen.
Aamulla treenattiin taas kellarikäytävällä: kaukoja, luokse-käskyä ja peruuttamista+stoppia. Kaikki hienosti. Kaukot sujuu nyt pitkältäkin matkalta. Nyt ihmettelen taas, miten sen m-i-homman pitäisi oikein mennä. Hiskin etujalat pysyy siinä paikallaan, mutta takapää tulee vähän eteenpäin. Tarttisko sen mennä toisinpäin.....
Hämypiiloja oli tosi paljon, uusiakin, hyvä, hyvä.
Hiskille neljä maalimiestä, suorapalkat, kolme ekaa maalimiestä valmiina, viimeinen mm meni paikoilleen tien kautta toisen puolen tyhjän piston aikana. Aika paljon tuli tyhjiä, jotka olikin treenin teema. Eka pisto (tyhjä) vasemmalle oli huono ja se uusittiin peräti kolme kertaa. Puolivälin tienoilla tuli toinen paikka, jossa tyhjää hinkattiin kolmeen kertaan, tällä kertaa oikealle. Kummallakin reitillä oli hämypiilo, jonka tarkistaminen jotenkin sotki Hiskin pasmat. Otin pojan kaikilta tyhjiltä vastaan pallon kanssa, kun se luoksetuleminen on ollut kokeissa monen tyhjän jälkeen vähän nihkeetä...
Muut tyhjät His teki hyvin. Yritin viheltää sen pois, ennenkuin se ehti juosta sen sadan metrin rundinsa. Muutaman kerran taisin jopa onnistua. Rauhoitin Hiskiä myös pistojen välillä, se tekee näköjään pojalle hyvää.
Maalimiesten löytämisessä ei ollut ongelmia, viimeiselle tosin jouduin lähettämään uudestaan. Hyvä treeni ja oli kaikinpuolin mukavaa: hyvä ilma ja herkkujakin tarjolla koemenestysten ansiosta. Ja pitkästä aikaa Miikku ja Roihukin mukana, tervetuloa takaisin! Radiopuhelimet oli taas tarpeen.
Nilkkakin kesti, oli tosin aika lujilla ja jouduin irvistelemään melkoisesti. Huomenna menen ostamaan kunnon nilkkatuen.
Aamulla treenattiin taas kellarikäytävällä: kaukoja, luokse-käskyä ja peruuttamista+stoppia. Kaikki hienosti. Kaukot sujuu nyt pitkältäkin matkalta. Nyt ihmettelen taas, miten sen m-i-homman pitäisi oikein mennä. Hiskin etujalat pysyy siinä paikallaan, mutta takapää tulee vähän eteenpäin. Tarttisko sen mennä toisinpäin.....
lauantai 16. lokakuuta 2010
Hiski ja lelukoirat mätsärissä
Olipa hirvee suksee: lelukoirilla nimittäin.Vili voitti sarjansa ja Laikku oli viides. Hieno suoritus ottaen huomioon, miten villejä molemmat lelurekut olivat automatkalla olleet :) Palkintoja lelukoirat saivat enemmän kuin olen saanut muutamasta kymmenestä koirakisasta vuosien varrella yhteensä. Paris Hilton- hauva joutui jäämään autoon ja mökötti kuulemma paluumatkalla.
Hiskin näytelmämenestys ei ainakaan heti ensiesiintymisestä lähtenyt nousukiitoon. Sininen nauha tuli pariarvostelussa "tuomarilta" silmää räpäyttämättä ja sinisten katsemuksessa His taisi lentää kehästä ensimmäisenä ;) Mutta olihan se arvattavissakin, ettei Hiskin karheankaunista ajokoiramaista, takakorkeaa olemusta osata kaikissa piireissä arvostaa. Voipi olla työn takana se hoo...
Sinänsä Hiskin käytös kehässä oli melko siedettävää. Eihän se sivulla osaa ravata ja kaikenlaista pientä häröilyä esiintyi, mutta ei se mitään järkyttävää hepuliakaan saanut missään vaiheessa eikä häpäissyt meitä mitenkään pahasti. Ellei oteta huomioon sitä, että His ensin änkesi itsensä "tuomarin" syliin ja sitten ojentautui koko pituudessaan pussaamaan. Eli kokemus oli ihan positiivinen.
Positiivista ei sen sijaan ollut, että ennen lähtöä kotipihassa talonmiehen husky pääsi irti fleksistään (55 kiloa, laumanjohtaja) ja kävi Hiskin päälle. Sain käteni väliin ja Hiski vimmoissaan erehtyi tikkaamaan sormeeni, joka turposi. Pahalla äänellä sain huskyn irti ja niskaperseotteella Hiskin autoon.
Lisäksi kovia kokenut vasen nilkkani muljahti siellä mätsärissa ja nyt pahasti. Näin tähtiä, joka kerta kun painoin kytkintä paluumatkalla.
Nyt on kääre, koho ja kompressori jalassa ja sormea jomottaa. Pah. Huomenna menen hakutreeneihin, vaikka kainalosauvoilla.
Ja otettinhan me hiukan kontaktitreeniä siinä kehien reunoilla. Tiukkaa teki. Ja kaukot kertaalleen läheltä, jotka en sijaan onnistuivat ihmeen hyvin: laakista oikein, siksi en toistattanut. Ja paljon peruuttamista+stoppeja, jotka sujuvat nykyään todella upeasti. Ynnä uusia "luokse"-käskyjä myös muutama.
Perjantaina Hiskillä oli elämänsä ensimmäinen partiotreeni, kun se haki pitkässä liinassa Kalle ja Aapoa
piiloistaan puistossa. Ei se hassummin pärjännyt. Hyvä pelastuskoira(kin) siitä tulisi.
torstai 14. lokakuuta 2010
Tokoa
Ei päästy torstai-aamuna Hanna T.:n, Huin ja lapsukaisten kanssa jäljentämään kamalan kelin takia, joten otettiin pikku sisätokot työhuoneessa+kellarikäytävällä.
Ensin hinkattiin kaukoja. Koitin merkata aloituspaikan matolla. Huomasin, että olen itsekin vähän pihalla: tuleehan se koiran etupää väkisinkin eteenpäin i-m-vaihdossa... Siis jos takapää pysyy paikallaan ja sehän pysyy. M-s:ssä pitäisi (kai) pitää paikkansa sekä edessä että takana. Otettiin aika monta toistoa tuota versiota, tietokonelaukku Hiskin edessä.
Sitten lähtöjä ja seuraamista käytävällä. Hienoa!
Jäävät myös kaikki. Ja luoksetulo.
Luoksetulon/stopin uudelleenrakennusta. Pilkkomalla ja niin, että liike erottuu kunnolla pk-luoksetulosta. Olen nyt aika varma, etten saa tuota toimimaan riittävän hyvin vanhoilla eväillä. Ei toimi kierto, ei käsky, ei käsky+käsimerkki, ei pelkkä käsimerkki, vaan aina ottaa sen askeleen tai pari. Tai pysähtyy vaanimaan palloa ilman mitään käskyä. Nyt ajattelin opettaa ensin käskysanan ("luokse") aika lyhyeltä matkalta, vähän eri asento ja edeltävät merkit kuin "tavallisessa" pk-luoksetulossa, namipalkka. Näitä tehtiin muutama kymmenen toistoa.
Suunnittelen myös juurruttavani äkkistopin naksulla Hiskin kaaliin edestä peruuttamisen yhteydessä, jossa His pysähtyy kuin seinään ja pääsee palkkaamaan riittävän hyvästä pysähdyksestä, namipalkka. Olen hyväksynyt aivan liian usein aivan liian huonoja stoppeja ja palkannut niistä, hyi minua. Näitä peruutusstoppeja tehtiin parikymmentä kertaa, toistoja pitää varmaan tehdä tuhat.
Sitten vaan yhdistän "luokse"-käskyn ja "stopin" aluksi myös lyhyeltä matkalta niin, että otan stop-käskyn yhteydessä aluksi askelen Hiskiä kohti kuin peruutukseen lähdössä, sitten jätän askelen pois. Helppoa kuin heinänteko.Niinhän sitä luulisi, hehheh... Mutta idea ainakin tuntuu hyvältä ;))Jos jouluun mennessä saisi edes jotain aikaan tässä.
Pikkuesineiden etsimistä/luovutusta lampaantaljalta lattialla myös :)
Ennen pimeäntuloa tehtiin vielä yli kahden tunnin metsälenkki. Rakensin samalla uutta hakurataa koirien juoksennellessa vapaana. Tarkoitus oli mennä vielä illalla vähän tokoilemaan Levekin kentälle. Märkä räntä kasteli kuitenkin niin perusteellisesti, että jätin väliin.
Ensin hinkattiin kaukoja. Koitin merkata aloituspaikan matolla. Huomasin, että olen itsekin vähän pihalla: tuleehan se koiran etupää väkisinkin eteenpäin i-m-vaihdossa... Siis jos takapää pysyy paikallaan ja sehän pysyy. M-s:ssä pitäisi (kai) pitää paikkansa sekä edessä että takana. Otettiin aika monta toistoa tuota versiota, tietokonelaukku Hiskin edessä.
Sitten lähtöjä ja seuraamista käytävällä. Hienoa!
Jäävät myös kaikki. Ja luoksetulo.
Luoksetulon/stopin uudelleenrakennusta. Pilkkomalla ja niin, että liike erottuu kunnolla pk-luoksetulosta. Olen nyt aika varma, etten saa tuota toimimaan riittävän hyvin vanhoilla eväillä. Ei toimi kierto, ei käsky, ei käsky+käsimerkki, ei pelkkä käsimerkki, vaan aina ottaa sen askeleen tai pari. Tai pysähtyy vaanimaan palloa ilman mitään käskyä. Nyt ajattelin opettaa ensin käskysanan ("luokse") aika lyhyeltä matkalta, vähän eri asento ja edeltävät merkit kuin "tavallisessa" pk-luoksetulossa, namipalkka. Näitä tehtiin muutama kymmenen toistoa.
Suunnittelen myös juurruttavani äkkistopin naksulla Hiskin kaaliin edestä peruuttamisen yhteydessä, jossa His pysähtyy kuin seinään ja pääsee palkkaamaan riittävän hyvästä pysähdyksestä, namipalkka. Olen hyväksynyt aivan liian usein aivan liian huonoja stoppeja ja palkannut niistä, hyi minua. Näitä peruutusstoppeja tehtiin parikymmentä kertaa, toistoja pitää varmaan tehdä tuhat.
Sitten vaan yhdistän "luokse"-käskyn ja "stopin" aluksi myös lyhyeltä matkalta niin, että otan stop-käskyn yhteydessä aluksi askelen Hiskiä kohti kuin peruutukseen lähdössä, sitten jätän askelen pois. Helppoa kuin heinänteko.Niinhän sitä luulisi, hehheh... Mutta idea ainakin tuntuu hyvältä ;))Jos jouluun mennessä saisi edes jotain aikaan tässä.
Pikkuesineiden etsimistä/luovutusta lampaantaljalta lattialla myös :)
Ennen pimeäntuloa tehtiin vielä yli kahden tunnin metsälenkki. Rakensin samalla uutta hakurataa koirien juoksennellessa vapaana. Tarkoitus oli mennä vielä illalla vähän tokoilemaan Levekin kentälle. Märkä räntä kasteli kuitenkin niin perusteellisesti, että jätin väliin.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Harvinaista herkkua
Nimittäin vieraan polkema jälki keskiviikkoiltapäivänä. Minuuttiaikatauluun sain sovitettua treffit Tarja S.:n kanssa Sääksjärvellä. Poljin Hokkaselle 350 metriä pitkän jäljen ja Tarja Hiskille jäljen, joka gepsin mukaan oli lähes 600 metriä.Kuusi keppiä.
Hokkasen pätevän suorituksen jälkeen ajettiin meidän jälki, joka oli vanhentunut runsaan tunnin.
Voi että, miten Hiski oli pätevä! Olin ihan mykistynyt. Jana ei nyt ollut ihan parasta a-ryhmää, se oli vissiin 50 metriä pitkä ja Hiski sekoili siinä melkoisesti. Mutta itse jälki oli HIENO.
Kulmia oli ihan tajuton määrä, oli suoraa ja terävää, oli polun ja tien ylityksiä, puunrunkojen ylityksiä, kivikkoa, siksakkeja ja ties mitä. Tarja oli tehnyt ihan mahtavan haastellisen jäljen, iso kiitos!!!
Kaikki kepit nousivat epäröimättä ja Hiski jäljesti sataprosenttisen varmasti. Tästä ei jäljenajo enää parane :D
Tottikset
Ei meinaa muistaa enää, mitä on tehty...Maanantaina ainakin oltiin Pirkkahallilla, jossa oli niukasti häiriöitä, valitettavasti.
Vietiin yhdessä eteenmenopallot ekaksi kentän reunaan ja sitten otettiin vähän seuraamista ja nouto. Nouto oli löysä ja vino ja uusittiin eikä sittenkään oikein kunnollinen. Ei ollut oikein noutofiilistä pojalla.
Eteenmeno, mutta ei palloille asti, mikä hyvä. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo ynnä hillumista.
Lisäksi yritettiin treenata parkkiksella kaukoja, jotka ei sujuneet ja luoksetulon pysäytyksiä, jotka ei myöskään sujuneet, tietenkään. Aloitan tämän liikkeen nyt kokonaan alusta, ei tuu mittään.
Pihatokossa kaukoja. M-S nyt tökkii urakalla aina, kun ollaan ulkona. Joko liikkuu tai tarjoaa istumista. Keittiössä osaa ihan hyvin :(
Tunnari x 3, kaikki oikein, jipii!
Hyppynoutoa, 80 sentin esteellä, kapulanheitot vinoon joka suuntaan. Ei yhtäkään kiertämistä.
Keskittymistä/kontaktia/lähtöjä kaikkiin suuntiin ja pikku pätkät seuraamista. Hienosti.
Ruutu x 2. Ensin lähetyxs läheltä. Hyvin. Sitten kaukaa - edelleen hyvin, vau!
Luoksetulon pysäytyksen uudelleenohjelmointi. Uusi käskysana, lyhyt matka, pilkotaan liike lopusta. Ajatus pitää nyt ensin "ajaa sisään."
Hokkasen pätevän suorituksen jälkeen ajettiin meidän jälki, joka oli vanhentunut runsaan tunnin.
Voi että, miten Hiski oli pätevä! Olin ihan mykistynyt. Jana ei nyt ollut ihan parasta a-ryhmää, se oli vissiin 50 metriä pitkä ja Hiski sekoili siinä melkoisesti. Mutta itse jälki oli HIENO.
Kulmia oli ihan tajuton määrä, oli suoraa ja terävää, oli polun ja tien ylityksiä, puunrunkojen ylityksiä, kivikkoa, siksakkeja ja ties mitä. Tarja oli tehnyt ihan mahtavan haastellisen jäljen, iso kiitos!!!
Kaikki kepit nousivat epäröimättä ja Hiski jäljesti sataprosenttisen varmasti. Tästä ei jäljenajo enää parane :D
Tottikset
Ei meinaa muistaa enää, mitä on tehty...Maanantaina ainakin oltiin Pirkkahallilla, jossa oli niukasti häiriöitä, valitettavasti.
Vietiin yhdessä eteenmenopallot ekaksi kentän reunaan ja sitten otettiin vähän seuraamista ja nouto. Nouto oli löysä ja vino ja uusittiin eikä sittenkään oikein kunnollinen. Ei ollut oikein noutofiilistä pojalla.
Eteenmeno, mutta ei palloille asti, mikä hyvä. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo ynnä hillumista.
Lisäksi yritettiin treenata parkkiksella kaukoja, jotka ei sujuneet ja luoksetulon pysäytyksiä, jotka ei myöskään sujuneet, tietenkään. Aloitan tämän liikkeen nyt kokonaan alusta, ei tuu mittään.
Pihatokossa kaukoja. M-S nyt tökkii urakalla aina, kun ollaan ulkona. Joko liikkuu tai tarjoaa istumista. Keittiössä osaa ihan hyvin :(
Tunnari x 3, kaikki oikein, jipii!
Hyppynoutoa, 80 sentin esteellä, kapulanheitot vinoon joka suuntaan. Ei yhtäkään kiertämistä.
Keskittymistä/kontaktia/lähtöjä kaikkiin suuntiin ja pikku pätkät seuraamista. Hienosti.
Ruutu x 2. Ensin lähetyxs läheltä. Hyvin. Sitten kaukaa - edelleen hyvin, vau!
Luoksetulon pysäytyksen uudelleenohjelmointi. Uusi käskysana, lyhyt matka, pilkotaan liike lopusta. Ajatus pitää nyt ensin "ajaa sisään."
maanantai 11. lokakuuta 2010
Jälki ja jotain
Se jotain on kai ollut pientä pihatokoa.
Ainaskin kaukoja on treenattu ja matkaakin välillä pidennelty, ne on menneet taas kotioloissa yllättävän virheettömästi erilaisin variaatioin. Tämä on selvästi Hiskistä semmonen "tehdään tää nyt pois alta, että päästään tekeen jotain kivaa"-liike.
Luoksetulon pysäytystäkin taisin ottaa muutaman kerran ja se taisi myös onnistua, mutta en taida uskaltaa uskoa edistykseen? Pessimisti ei edelleenkään pety.
Ruutu. Tää on ihan hassu homma: välillä tuntuu, että His ihan oikeesti osaa ja menee heti ihan suoraan oikeaan paikkaan, mutta välillä se on taas ihan kuutamolla. Hauskaa sillä ainakin on aina ja mullakin on, kun Hiskiä on niin kiva kattoa, kun se nauttii :). Ruudun paikkaa olen koittanut vaihdella.
Metallinouto. Sain päähäni kokeilla hyppynoutona (vaikka tuskin ikinä evl:ään mennään). Hyvin His hyppäsi ja nouti - ja kiersi pokkana takaisin! Este oli matala. Musta näyttää siltä, että sille on tullut tässä joku oikosulku aivoihin, joka pitää vaan saada pois toistoilla.
Ja muutama keskittyminen/lähtöjä eri suuntiin. Pallo putoaa kainalosta, silloin paikka ja asento on hyvä.Ihan täpöillä ja hyvin tekee.
Tunnaria tarttis ottaa, mutta musta tuntuu, että kaikki kapulat haisee jo samalta, eli minulta. En oikein tiedä, mitä niille pitäisi tehdä, kun keittäminen ei kuulemma ole hyvä ratkaisu.
Mitä te oikeat tokoharrastajat käytetyille kapuloille teette?
Jälki
Pitkän pitkästä aikaa teki mieli polkaista jälki lauantai-iltapäivällä. Niinpä tallasin semmosen 600 metrin jäljen, 6 kpl keppejä. Vanheni 1,5 tuntia.
Kulmia aikamoisesti. Metsätiellä kävelin ensin tien vierustaa, sitten siksakkasin tietä edestakaisin, menin tien yli ja taas toiselle puolelle. Sitten tein pätkän sinne tien toiselle puolelle ja palasin tielle, kävelin pätkän matkaa keskellä tietä, sitten taas menin toiselle puolelle. Semmosta hortoilua siis.
Voi että Hiski oli onnellinen, kun pääsi jäljestämään! Nätisti - joskin aika vinoon (tuuli kävi jäljeltä) - se nosti jäljen oikeaan suuntaan. Eka keppi oli heti alussa ja sekin nousi hyvin. Oltiin jäljestetty semmoset 150 metriä ja lähestyttiin sitä tietä. Justiinsa silloin tietä pitkin meni pariskunta mäyräkoiransa kanssa. Heti tuli mieleen, että hieno homma: nyt voi katsoa, miten Hiski selviytyy tuosta...
Ja selviytyi muuten tosi hienosti! Auttoihan se tietysti, että itse tiesin suunnilleen, mistä olin mennyt, enkä lähtenyt Hiskin perään, kun se vähän aikaa oli menossa väärään suuntaan. Mutta hyvin se taisteli itsensä takaisin oikealle jäljelle ja nosti kepin, eli sai heti palkan onnistumisesta. Uusi sukellus tielle, jolla ne harhat oli, tuotti taas jonkin verran pään/nenänvaivaa, mutta yllättävän hyvin His siitäkin selvisi. Taas oli keppi sopivasti ja hetikohta toinenkin. Hiski oli tosi tarkkana koko ajan. Kerrankin olin fiksu ja päätin antaa loppupalkan jo neljännestä kepistä, vaikka matkaa olisi ollut vielä parisataa metriä. Mutta halusin oikein erityisesti alleviivata Hiskille, että se oli tehnyt TOSI hienoa työtä. Voi että me oltiin iloisia molemmat :D
Ainaskin kaukoja on treenattu ja matkaakin välillä pidennelty, ne on menneet taas kotioloissa yllättävän virheettömästi erilaisin variaatioin. Tämä on selvästi Hiskistä semmonen "tehdään tää nyt pois alta, että päästään tekeen jotain kivaa"-liike.
Luoksetulon pysäytystäkin taisin ottaa muutaman kerran ja se taisi myös onnistua, mutta en taida uskaltaa uskoa edistykseen? Pessimisti ei edelleenkään pety.
Ruutu. Tää on ihan hassu homma: välillä tuntuu, että His ihan oikeesti osaa ja menee heti ihan suoraan oikeaan paikkaan, mutta välillä se on taas ihan kuutamolla. Hauskaa sillä ainakin on aina ja mullakin on, kun Hiskiä on niin kiva kattoa, kun se nauttii :). Ruudun paikkaa olen koittanut vaihdella.
Metallinouto. Sain päähäni kokeilla hyppynoutona (vaikka tuskin ikinä evl:ään mennään). Hyvin His hyppäsi ja nouti - ja kiersi pokkana takaisin! Este oli matala. Musta näyttää siltä, että sille on tullut tässä joku oikosulku aivoihin, joka pitää vaan saada pois toistoilla.
Ja muutama keskittyminen/lähtöjä eri suuntiin. Pallo putoaa kainalosta, silloin paikka ja asento on hyvä.Ihan täpöillä ja hyvin tekee.
Tunnaria tarttis ottaa, mutta musta tuntuu, että kaikki kapulat haisee jo samalta, eli minulta. En oikein tiedä, mitä niille pitäisi tehdä, kun keittäminen ei kuulemma ole hyvä ratkaisu.
Mitä te oikeat tokoharrastajat käytetyille kapuloille teette?
Jälki
Pitkän pitkästä aikaa teki mieli polkaista jälki lauantai-iltapäivällä. Niinpä tallasin semmosen 600 metrin jäljen, 6 kpl keppejä. Vanheni 1,5 tuntia.
Kulmia aikamoisesti. Metsätiellä kävelin ensin tien vierustaa, sitten siksakkasin tietä edestakaisin, menin tien yli ja taas toiselle puolelle. Sitten tein pätkän sinne tien toiselle puolelle ja palasin tielle, kävelin pätkän matkaa keskellä tietä, sitten taas menin toiselle puolelle. Semmosta hortoilua siis.
Voi että Hiski oli onnellinen, kun pääsi jäljestämään! Nätisti - joskin aika vinoon (tuuli kävi jäljeltä) - se nosti jäljen oikeaan suuntaan. Eka keppi oli heti alussa ja sekin nousi hyvin. Oltiin jäljestetty semmoset 150 metriä ja lähestyttiin sitä tietä. Justiinsa silloin tietä pitkin meni pariskunta mäyräkoiransa kanssa. Heti tuli mieleen, että hieno homma: nyt voi katsoa, miten Hiski selviytyy tuosta...
Ja selviytyi muuten tosi hienosti! Auttoihan se tietysti, että itse tiesin suunnilleen, mistä olin mennyt, enkä lähtenyt Hiskin perään, kun se vähän aikaa oli menossa väärään suuntaan. Mutta hyvin se taisteli itsensä takaisin oikealle jäljelle ja nosti kepin, eli sai heti palkan onnistumisesta. Uusi sukellus tielle, jolla ne harhat oli, tuotti taas jonkin verran pään/nenänvaivaa, mutta yllättävän hyvin His siitäkin selvisi. Taas oli keppi sopivasti ja hetikohta toinenkin. Hiski oli tosi tarkkana koko ajan. Kerrankin olin fiksu ja päätin antaa loppupalkan jo neljännestä kepistä, vaikka matkaa olisi ollut vielä parisataa metriä. Mutta halusin oikein erityisesti alleviivata Hiskille, että se oli tehnyt TOSI hienoa työtä. Voi että me oltiin iloisia molemmat :D
perjantai 8. lokakuuta 2010
Ihan vähän kaikenlaista
Ei varsinaisesti ole treenattu, kunhan on puuhasteltu vähän sitä sun tätä, ettei Hiskiltä ihan kuuppa leviä.
Tiistaina otettiin pieni palauttava hakutreeni Kangasalla Lilin avustuksella.
Oikealle tyhjä ja sitten löytö vasemmalta. Tyhjän piti olla semmonen nätti 30 metrin levyinen laatikko: His juoksi varmaan lähemmäs 100 metriä. Ilmaisu ja palkat ukolta. Eipä ollut motivaatio kärsinyt vaikeasta voi-radasta :)
Tokoa
Pihassa on otettu tunnaria, yllättävän hyvin edelleen.
Kaukoja takapalkalla. Aika tahmeeta touhua, mutta periaatteessa ihan oikein.
Seuraamisen lähtöjä eri suuntiin. Ok
Kiertoja. Kymmenen kertaa pelkkiä kiertoja, sitten stoppi. Näitä monta toistoa. Ei pysähdy tarpeeksi nopeasti minun mielestäni. Ei edistystä.
Ruutu. Olen pidentänyt matkaa. Näytin ensin oikean paikan. Jäi monta kertaa seisomaan ruudun eteen odottamaan uutta käskyä. Otin alusta uudestaan, en halua, että tuosta tulee tapa. Paransi. Vein myös pallon ihan ruudun takarajalle. Uskomatonta: meni ruutuun, pysähtyi - eikä koskenut palloon!
Metallikapulan noutoja. Ei mitään ongelmaa.
Torstai-iltana käytiin Levekin kentällä ja oltiin ainoa koirakko viimeisessä ryhmässä, pöh.
Siellä otin tunnarin oikealta etäisyydeltä, käskytyksin, vieraan hajuiset siis. Se matka aiheutti heti syöksähtämisefektin ja sen myötä väärän kapulan tuonnin: "kahmaisen tuosta nyt vaan äkkiä jonkun". 2xuusinta vähän lähempää ja niin, että rauhoitin kunnolla ensin. Nyt haisteli hyvin ja toi oikean kummallakin kertaa. Hyvä His!
Tunnaria ei kyllä voi ottaa ruudun tai noudon jälkeen...
Sitten kaukot ensimmäisen kerran käskytyksellä (siis kaikki asennot). Hupsista: seisomisessa pompsahti eteenpäin ja tarvitsi muihinkin kaksi käskyä. Ihan hajamielisenä. Tämä ei ole Hiskin lemppari, ei. Treeniä, treeniä.
Vielä pitkät pätkä seuraamista käskytyksin. Hirveen hirvee vire, painoi tosi pahasti.
Perjantaiaamuna hierojalla: Hiski suorastaan heittäytyi Terhin syliin :) Terhi ei löytänyt mitään jumeja ja hänen mielestään His on muutenkin hyvässä kunnossa. Ehkä se telineen kiertäminen oli vaan tilapäinen nukahdus/herpaannus. Mutta tarkkaillaan tilannetta.
Tiistaina otettiin pieni palauttava hakutreeni Kangasalla Lilin avustuksella.
Oikealle tyhjä ja sitten löytö vasemmalta. Tyhjän piti olla semmonen nätti 30 metrin levyinen laatikko: His juoksi varmaan lähemmäs 100 metriä. Ilmaisu ja palkat ukolta. Eipä ollut motivaatio kärsinyt vaikeasta voi-radasta :)
Tokoa
Pihassa on otettu tunnaria, yllättävän hyvin edelleen.
Kaukoja takapalkalla. Aika tahmeeta touhua, mutta periaatteessa ihan oikein.
Seuraamisen lähtöjä eri suuntiin. Ok
Kiertoja. Kymmenen kertaa pelkkiä kiertoja, sitten stoppi. Näitä monta toistoa. Ei pysähdy tarpeeksi nopeasti minun mielestäni. Ei edistystä.
Ruutu. Olen pidentänyt matkaa. Näytin ensin oikean paikan. Jäi monta kertaa seisomaan ruudun eteen odottamaan uutta käskyä. Otin alusta uudestaan, en halua, että tuosta tulee tapa. Paransi. Vein myös pallon ihan ruudun takarajalle. Uskomatonta: meni ruutuun, pysähtyi - eikä koskenut palloon!
Metallikapulan noutoja. Ei mitään ongelmaa.
Torstai-iltana käytiin Levekin kentällä ja oltiin ainoa koirakko viimeisessä ryhmässä, pöh.
Siellä otin tunnarin oikealta etäisyydeltä, käskytyksin, vieraan hajuiset siis. Se matka aiheutti heti syöksähtämisefektin ja sen myötä väärän kapulan tuonnin: "kahmaisen tuosta nyt vaan äkkiä jonkun". 2xuusinta vähän lähempää ja niin, että rauhoitin kunnolla ensin. Nyt haisteli hyvin ja toi oikean kummallakin kertaa. Hyvä His!
Tunnaria ei kyllä voi ottaa ruudun tai noudon jälkeen...
Sitten kaukot ensimmäisen kerran käskytyksellä (siis kaikki asennot). Hupsista: seisomisessa pompsahti eteenpäin ja tarvitsi muihinkin kaksi käskyä. Ihan hajamielisenä. Tämä ei ole Hiskin lemppari, ei. Treeniä, treeniä.
Vielä pitkät pätkä seuraamista käskytyksin. Hirveen hirvee vire, painoi tosi pahasti.
Perjantaiaamuna hierojalla: Hiski suorastaan heittäytyi Terhin syliin :) Terhi ei löytänyt mitään jumeja ja hänen mielestään His on muutenkin hyvässä kunnossa. Ehkä se telineen kiertäminen oli vaan tilapäinen nukahdus/herpaannus. Mutta tarkkaillaan tilannetta.
tiistai 5. lokakuuta 2010
Läpivalaisu
Sunnuntain koe siis tarkastelussa.
Haku
Miten voin olla niin ääliö, että pistotan koiraa ihan törkeän tiuhaan ja kaiken lisäksi alueille, joilla se on jo käynyt? Puolustuksena on pakko sanoa, että en voinut painajaisissanikaan kuvitella, että eka maalimies olisisi 200 metrissä. Toisaalta multa hukkui maastonlukutaito siinä rytäkässä, kun kaahattiin ekalle piilolle: enhän mä edes tiennyt, miten pitkällä se oli.
Hyvää omassa toiminnassani oli koiran kehuminen, josta se selvästi sai potkua ja se, etten tehnyt yhtään mokaa näyttöjutuissa!
Hiski pelitti kaikenkaikkiaan hienosti, varsinkin, kun ajattelee, miten vähän meillä on täyspitkiä ratoja takana: tämä koe mukaanlukien peräti neljä kappaletta ja niistäkin kaksi vähän vajaata...Sellaista määrää tyhjiä pistoja peräkkäin, jonka poika joutui heti alkuun tekemään, ei olisi tullut mieleen edes yrittää. Valeilmaisun vaara oli kyllä jo suuri. Motivaatiossa ei ole vikaa, ja oli mahtavaa nähdä, miten koiran vire nousi ensimmäisestä löydöstä. Eli His kyllä palkkautuu jo löydöstä.
Mutta parannettavaa on silti vielä paljon. Takapistoja tuli nytkin, niihin pitää kiinnittää huomiota erityisesti. Rullan His toi hyvin, mutta jälleen tuli yhdellä mm:llä se ongelma (siellä 300 metrissä ollut toinen ukko), että His ei löytänyt minua, kun tuli rullan kanssa. Kun pisto on ollut vaikka semmoset sata metriä eteenpäin, niin His lähtee liian pitkälle taaksepäin etsimään minua, kun olenkin edennyt tällä välin hyvän matkaa. Treeneissähän (kun ukko on suoraan edessä tai melkein edessä) se tuo yleensä aina rullaa eteenpäin. Näyttöliinan lukon naksuttelua ei saa tehdä, yskiä ei saa. Hmm.
Toinen ongelma on sitten edelleen se "löysä" näytölle vienti. Siinäkin kyllä vaikuttaa se pitkä näyttömatka. Mutta katsellaan nyt: huhut kertovat, että säännöt muuttuisivat niin, että näytölle pitää mennä kävelyvauhtia.
Treenien suunnittelu alkaa heti...
Esineruutu
Tässä ei nyt ollut moitteen sijaa. Hyvä, että sattui helppo ruutu, kaipasinkin sataprosenttista onnistumista ihan Hiskinkin takia.
Tottis
Seuraaminen, tuo lempilajini :( Vaikka siitä nyt irtosikin eh, ei perusongelma, eli kentän reunan kyttääminen, ollut mihinkään kadonnut. His oli ihan samanlaisessa tilassa kuin Nokiallakin, mutta nyt olin itse paljon paremmin varautunut ja sain pidettyä sen lapasessa. Eli His piti paikkansa (ilmiselvästi hirveällä ponnistuksella), mutta vilkuili eteenpäin. Aina kun huomasin sen, vedin henkeä syvään sisäänpäin ja puristin mahan ja pakarat tiukaksi ja His skarppasi. Eli, kyllä, Lea-täti, kontrolloin koiraa kropallani. Olin ihan hikinen ja melkein vapisin, kun homma oli ohi.
Jäävät. Istumisen ja maahanmenon valmistelevissa olin itse lepsumpi (voipunut) ja His pääsi keulimaan. Ja istumisessa se oli kamalan levoton, haisteli possu jopa maata, kun lähestyin. Seisomisen valmisteleva osuus oli ihan hyvä, se kun tehdäänkin eri suuntaan...
Noudoissa ei muuta ongelmaa kuin se hyppyesteen kiertäminen. Pitää nyt selvittää, onko Hiskillä jotain jumeja vai onko syy jossain muussa. Kapula oli ihan hyvässä paikassa, Hiski tuli ihan tyynesti sen kanssa esteen ohi sen näköisenä, että "näinhän tää pitkin tehdä, eikö?" Ei mitään luimistelua eikä epävarmuutta kuten Hetalla aikoinaan, kun se huomasi mokanneensa.
Eteenmenossa His oli jo puoli metriä edessä ja lentoon lähdössä. Tuomarikin naureskeli, että "sitten koira pääsi tekemään lempiliikkeensä."
Erittäin positiivista oli, että kaikki eteentulot olivat suoria ja sopivalla etäisyydellä eikä yksikään sivulle siirtyminen jäänyt vajaaksi. Näitä onkin treenattu aikalailla.
Eli. Seuraamisongelma on ja pysyy, sitä työstetään aina vaan.
Heinilä kehui sekä koiraa että ohjaajaa nyt kovasti, mutta hän onkin tosi kiltti tuomari :)
Ihan erikseen kyllä sitten loppusanoissa mainittiin, että voittajaluokassa oli tosi hyvät koirat ja minun mielestäni nämä kehut olivat kyllä aiheellisia kaikkein kolmen kohdalla.
Haku
Miten voin olla niin ääliö, että pistotan koiraa ihan törkeän tiuhaan ja kaiken lisäksi alueille, joilla se on jo käynyt? Puolustuksena on pakko sanoa, että en voinut painajaisissanikaan kuvitella, että eka maalimies olisisi 200 metrissä. Toisaalta multa hukkui maastonlukutaito siinä rytäkässä, kun kaahattiin ekalle piilolle: enhän mä edes tiennyt, miten pitkällä se oli.
Hyvää omassa toiminnassani oli koiran kehuminen, josta se selvästi sai potkua ja se, etten tehnyt yhtään mokaa näyttöjutuissa!
Hiski pelitti kaikenkaikkiaan hienosti, varsinkin, kun ajattelee, miten vähän meillä on täyspitkiä ratoja takana: tämä koe mukaanlukien peräti neljä kappaletta ja niistäkin kaksi vähän vajaata...Sellaista määrää tyhjiä pistoja peräkkäin, jonka poika joutui heti alkuun tekemään, ei olisi tullut mieleen edes yrittää. Valeilmaisun vaara oli kyllä jo suuri. Motivaatiossa ei ole vikaa, ja oli mahtavaa nähdä, miten koiran vire nousi ensimmäisestä löydöstä. Eli His kyllä palkkautuu jo löydöstä.
Mutta parannettavaa on silti vielä paljon. Takapistoja tuli nytkin, niihin pitää kiinnittää huomiota erityisesti. Rullan His toi hyvin, mutta jälleen tuli yhdellä mm:llä se ongelma (siellä 300 metrissä ollut toinen ukko), että His ei löytänyt minua, kun tuli rullan kanssa. Kun pisto on ollut vaikka semmoset sata metriä eteenpäin, niin His lähtee liian pitkälle taaksepäin etsimään minua, kun olenkin edennyt tällä välin hyvän matkaa. Treeneissähän (kun ukko on suoraan edessä tai melkein edessä) se tuo yleensä aina rullaa eteenpäin. Näyttöliinan lukon naksuttelua ei saa tehdä, yskiä ei saa. Hmm.
Toinen ongelma on sitten edelleen se "löysä" näytölle vienti. Siinäkin kyllä vaikuttaa se pitkä näyttömatka. Mutta katsellaan nyt: huhut kertovat, että säännöt muuttuisivat niin, että näytölle pitää mennä kävelyvauhtia.
Treenien suunnittelu alkaa heti...
Esineruutu
Tässä ei nyt ollut moitteen sijaa. Hyvä, että sattui helppo ruutu, kaipasinkin sataprosenttista onnistumista ihan Hiskinkin takia.
Tottis
Seuraaminen, tuo lempilajini :( Vaikka siitä nyt irtosikin eh, ei perusongelma, eli kentän reunan kyttääminen, ollut mihinkään kadonnut. His oli ihan samanlaisessa tilassa kuin Nokiallakin, mutta nyt olin itse paljon paremmin varautunut ja sain pidettyä sen lapasessa. Eli His piti paikkansa (ilmiselvästi hirveällä ponnistuksella), mutta vilkuili eteenpäin. Aina kun huomasin sen, vedin henkeä syvään sisäänpäin ja puristin mahan ja pakarat tiukaksi ja His skarppasi. Eli, kyllä, Lea-täti, kontrolloin koiraa kropallani. Olin ihan hikinen ja melkein vapisin, kun homma oli ohi.
Jäävät. Istumisen ja maahanmenon valmistelevissa olin itse lepsumpi (voipunut) ja His pääsi keulimaan. Ja istumisessa se oli kamalan levoton, haisteli possu jopa maata, kun lähestyin. Seisomisen valmisteleva osuus oli ihan hyvä, se kun tehdäänkin eri suuntaan...
Noudoissa ei muuta ongelmaa kuin se hyppyesteen kiertäminen. Pitää nyt selvittää, onko Hiskillä jotain jumeja vai onko syy jossain muussa. Kapula oli ihan hyvässä paikassa, Hiski tuli ihan tyynesti sen kanssa esteen ohi sen näköisenä, että "näinhän tää pitkin tehdä, eikö?" Ei mitään luimistelua eikä epävarmuutta kuten Hetalla aikoinaan, kun se huomasi mokanneensa.
Eteenmenossa His oli jo puoli metriä edessä ja lentoon lähdössä. Tuomarikin naureskeli, että "sitten koira pääsi tekemään lempiliikkeensä."
Erittäin positiivista oli, että kaikki eteentulot olivat suoria ja sopivalla etäisyydellä eikä yksikään sivulle siirtyminen jäänyt vajaaksi. Näitä onkin treenattu aikalailla.
Eli. Seuraamisongelma on ja pysyy, sitä työstetään aina vaan.
Heinilä kehui sekä koiraa että ohjaajaa nyt kovasti, mutta hän onkin tosi kiltti tuomari :)
Ihan erikseen kyllä sitten loppusanoissa mainittiin, että voittajaluokassa oli tosi hyvät koirat ja minun mielestäni nämä kehut olivat kyllä aiheellisia kaikkein kolmen kohdalla.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Onnistunut keikka Hämeenkyröön :)
Ei pitänyt kylläkään mennä - hakukisoihin. Olin ilmoittautunut jossain välissä Hämeenkyröön ja joutunut jollekin kaukaiselle varasijalle. Päätin, että kisaankin sitten piirimestiksissä, kun ei kerran paikkaa lohjennut.
Torstai-iltana sitten soitettiin ja aneltiin tulemaan runsaitten peruutusten takia. Hetken miettimisen jälkeen päätin, että mennään nyt sitten, saahan tuosta hyvän maksetun treenin- Matka on lyhyt ja kokeen alkamisaikakin inhimillinen, eli klo 10.
Siis nokka kohti H-kyröä. Mielessä siinteli sellainen ihana, tasainen mäntykangasmaasto, jossa pieni hakukoira ja hänen emäntänsä kirmailisivat kepeästi - eli helppo, kevyt hakusessio.
Haku
Nojoo. Maasto ei ensinnäkään ollut millään mäntykankankaalla, vaan Vesajärvellä, synkässä kuusikossa. Sinänsä ihan jees-rata, keskilinja (taas) kapea polku, vasemmalla kalliota, oikealla tasaisehkoa.
Tarje Vee oli ennen vuoroamme muistutusmaalimiehenä Hiskille, ja se teki varmaan hyvää pojalle.
Aloitin sitten pistotuksen. Pistotin. Ja pistotin. Ja pistotin Ja p- ... Ei nouse ukon ukkoa ja sadan metrin merkki lähestyy. Olin aika varma, että mm on jäänyt jonnekin matkan varrelle ja His alkoi jokaiselta tyhjältä palattuaan olla yhä enemmän maansa myyneen näköinen. Kehuin ja kannustin sitä vuolaasti ja aina vain se reppana vilahti uudelleen metsän siimekseen. Vihdoin His tuli rulla suussa. Väärältä puolelta kaiken lisäksi, oli ylittänyt keskilinjan omia aikojaan.
Eka maalimies oli 200 metrissä, jyrkän kallion takana! Sitten taas juostiin sinne satasen hujakoille keskilinjalle ja lähdettiin eteenpäin. Aikaa oli kulunut jo melkein 15 minuuttia. Hiski sai onneksi löydöstä uutta puhtia ja sen epävarmuus hävisi. Tässä vaiheessa minulta oli maaston taju ihan hukassa. Heittelin vaan Hiskiä kahta puolta ja pian se taas pyyhkäisi rullan kanssa, jäi taas sinne jonon hännille, eikä löytänyt mua. Olin kuitenkin ehtinyt nähdä, että se tuli rullan kanssa ja käskin näyttää. Maalimies oli oikealla puolella aivan 300 metrissä. Vielä paluu juoksujalkaa lähetyspaikkaan ja viimeinen pisto vasempaan: bingo, ukko oli siellä, vihonviimeisessä nurkassa 300 metrissä myös!
Aikaa jäi viisi sekuntia...
Voihan rähmä, mikä rata. Pistotin aivan liian tiuhaan alkuun, kun en millään uskonut, että eka maalimies voisi olla noin kaukana.
Miinuksia meni sitten ilmaisuista (oho): taas oli liian hidas vauhti. Työskentelypisteitä pudotti minun tiuha pistottamiseni ja takatyöskentely (kun lähettelin jo tutkituille alueille) ynnä keskilinjan ylitys. Lisäksi otin vahingossa muutaman askeleen taaksepäin keskilinjalla hermostuksissani. Joo, ja ohjaaja sai aiheellisesti pyyhkeitä maastonlukutaidottomuudesta. Muuta en nyt muista.
Olin niin tyytyväinen Hiskiin, että olin ratketa riemusta. Jos koira tällaisen superradan selvittää, niin "tavalliset" hakuradat on sille kakunpaloja!!!
Pisteitä tuli "vain" 152, mutta sillä ei ollut mulle mitään merkitystä. Tämä oli mahdottoman opettavainen harjoitus ja myös erinomainen koiran motivaation testi: en olisi ikinä pystynyt järkkäämään tämmöistä treeniä. Mutta en kyllä ikinä enää myöskään ylenkatso "kyläkisoja" ylihelppoina. Tämä koe vastasi vaikeusasteeltaan mitä tahansa arvokisoja.
Esineruutu
Ruutu oli vastaavasti sitten helppo: tasaista kangasmetsää. Heti näki, ettei tuolla mitään etuesinettä voi olla, ellei sitä ole kaivettu maahan :)
His toi kaikki kolme esinettä peräperää, nyt se oli oma itsensä esineruudussakin. "Päämäärätietoinen" suoritus, sanoi tuomari. Kuten olikin.
Yksi leluista oli isohko pehmonalle, jonka Tarjan Bertta oli oikeasti pistää poskeensa. Tarja joutu pyydystämään koiran "haavilla" ja toinen puoli lelusta oli jo kuulemma koiran kitusissa.
Tästä ansaitut 30 p, eli maastosta kasassa 182.
Tottis
Laskeskelin mielessäni, että ykköstulokseen tarvittaisiin 88 pistettä. Edelleen olin niin mielissäni hausta, ettei tuolla niin kauheasti ollut väliä.
Päästiin ekana suorittamaan, Tarja ja Bertta parina. Kumma kyllä iski hirveä jännitys päälle: en meinannut pystyä kunnolla hengittämäänkään...Käytin kuitenkin niitä hengitys/jännitystekniikoita ja seuraaminen meni aika kivasti> erittäin hyvä, jipii!!! Tuomari valitti ainoastaan "levottomuudesta".
Jäävät: istumisen ja maahanmenon valmistelevat taas keulittiin>erittäin hyvä. Seisominen> Erinomainen
Nouto>Erinomainen
Hyppynouto>puutteellinen. Kiersi takaisin, mistä tämä telineiden keirtäminen nyt on tullut? Muistan ajatelleeni, että siinä meni ykköstulos
A-este>Erinomainen
Eteenmeno>erittäin hyvä (keuli ehkä hieman...), sairaan hieno juoksu ja maahanmeno.
Paikallamakuu>Erinomainen
Kun tuomari sanoi lopuksi, "...tänään 88 pistettä", olin riemuissani. Pisteet riittivät just ykköseen, eli yhteispisteet 270.
Kyllä jäi hyvä mieli ja maku, tähän olisi oikeastaan hyvä lopettaakin koko kisakausi :)))
Olen treenannut seuraamisen lähtöjä hengitystekniikalla aika paljon. Ainakin nyt näyttäisi siltä, että tämä tepsii Hiskiin. Jatketaan siis näin.
Tottiksen ja esineet arvosteli Jani Heinilä ja haun Katja Kerokoski.
Torstai-iltana sitten soitettiin ja aneltiin tulemaan runsaitten peruutusten takia. Hetken miettimisen jälkeen päätin, että mennään nyt sitten, saahan tuosta hyvän maksetun treenin- Matka on lyhyt ja kokeen alkamisaikakin inhimillinen, eli klo 10.
Siis nokka kohti H-kyröä. Mielessä siinteli sellainen ihana, tasainen mäntykangasmaasto, jossa pieni hakukoira ja hänen emäntänsä kirmailisivat kepeästi - eli helppo, kevyt hakusessio.
Haku
Nojoo. Maasto ei ensinnäkään ollut millään mäntykankankaalla, vaan Vesajärvellä, synkässä kuusikossa. Sinänsä ihan jees-rata, keskilinja (taas) kapea polku, vasemmalla kalliota, oikealla tasaisehkoa.
Tarje Vee oli ennen vuoroamme muistutusmaalimiehenä Hiskille, ja se teki varmaan hyvää pojalle.
Aloitin sitten pistotuksen. Pistotin. Ja pistotin. Ja pistotin Ja p- ... Ei nouse ukon ukkoa ja sadan metrin merkki lähestyy. Olin aika varma, että mm on jäänyt jonnekin matkan varrelle ja His alkoi jokaiselta tyhjältä palattuaan olla yhä enemmän maansa myyneen näköinen. Kehuin ja kannustin sitä vuolaasti ja aina vain se reppana vilahti uudelleen metsän siimekseen. Vihdoin His tuli rulla suussa. Väärältä puolelta kaiken lisäksi, oli ylittänyt keskilinjan omia aikojaan.
Eka maalimies oli 200 metrissä, jyrkän kallion takana! Sitten taas juostiin sinne satasen hujakoille keskilinjalle ja lähdettiin eteenpäin. Aikaa oli kulunut jo melkein 15 minuuttia. Hiski sai onneksi löydöstä uutta puhtia ja sen epävarmuus hävisi. Tässä vaiheessa minulta oli maaston taju ihan hukassa. Heittelin vaan Hiskiä kahta puolta ja pian se taas pyyhkäisi rullan kanssa, jäi taas sinne jonon hännille, eikä löytänyt mua. Olin kuitenkin ehtinyt nähdä, että se tuli rullan kanssa ja käskin näyttää. Maalimies oli oikealla puolella aivan 300 metrissä. Vielä paluu juoksujalkaa lähetyspaikkaan ja viimeinen pisto vasempaan: bingo, ukko oli siellä, vihonviimeisessä nurkassa 300 metrissä myös!
Aikaa jäi viisi sekuntia...
Voihan rähmä, mikä rata. Pistotin aivan liian tiuhaan alkuun, kun en millään uskonut, että eka maalimies voisi olla noin kaukana.
Miinuksia meni sitten ilmaisuista (oho): taas oli liian hidas vauhti. Työskentelypisteitä pudotti minun tiuha pistottamiseni ja takatyöskentely (kun lähettelin jo tutkituille alueille) ynnä keskilinjan ylitys. Lisäksi otin vahingossa muutaman askeleen taaksepäin keskilinjalla hermostuksissani. Joo, ja ohjaaja sai aiheellisesti pyyhkeitä maastonlukutaidottomuudesta. Muuta en nyt muista.
Olin niin tyytyväinen Hiskiin, että olin ratketa riemusta. Jos koira tällaisen superradan selvittää, niin "tavalliset" hakuradat on sille kakunpaloja!!!
Pisteitä tuli "vain" 152, mutta sillä ei ollut mulle mitään merkitystä. Tämä oli mahdottoman opettavainen harjoitus ja myös erinomainen koiran motivaation testi: en olisi ikinä pystynyt järkkäämään tämmöistä treeniä. Mutta en kyllä ikinä enää myöskään ylenkatso "kyläkisoja" ylihelppoina. Tämä koe vastasi vaikeusasteeltaan mitä tahansa arvokisoja.
Esineruutu
Ruutu oli vastaavasti sitten helppo: tasaista kangasmetsää. Heti näki, ettei tuolla mitään etuesinettä voi olla, ellei sitä ole kaivettu maahan :)
His toi kaikki kolme esinettä peräperää, nyt se oli oma itsensä esineruudussakin. "Päämäärätietoinen" suoritus, sanoi tuomari. Kuten olikin.
Yksi leluista oli isohko pehmonalle, jonka Tarjan Bertta oli oikeasti pistää poskeensa. Tarja joutu pyydystämään koiran "haavilla" ja toinen puoli lelusta oli jo kuulemma koiran kitusissa.
Tästä ansaitut 30 p, eli maastosta kasassa 182.
Tottis
Laskeskelin mielessäni, että ykköstulokseen tarvittaisiin 88 pistettä. Edelleen olin niin mielissäni hausta, ettei tuolla niin kauheasti ollut väliä.
Päästiin ekana suorittamaan, Tarja ja Bertta parina. Kumma kyllä iski hirveä jännitys päälle: en meinannut pystyä kunnolla hengittämäänkään...Käytin kuitenkin niitä hengitys/jännitystekniikoita ja seuraaminen meni aika kivasti> erittäin hyvä, jipii!!! Tuomari valitti ainoastaan "levottomuudesta".
Jäävät: istumisen ja maahanmenon valmistelevat taas keulittiin>erittäin hyvä. Seisominen> Erinomainen
Nouto>Erinomainen
Hyppynouto>puutteellinen. Kiersi takaisin, mistä tämä telineiden keirtäminen nyt on tullut? Muistan ajatelleeni, että siinä meni ykköstulos
A-este>Erinomainen
Eteenmeno>erittäin hyvä (keuli ehkä hieman...), sairaan hieno juoksu ja maahanmeno.
Paikallamakuu>Erinomainen
Kun tuomari sanoi lopuksi, "...tänään 88 pistettä", olin riemuissani. Pisteet riittivät just ykköseen, eli yhteispisteet 270.
Kyllä jäi hyvä mieli ja maku, tähän olisi oikeastaan hyvä lopettaakin koko kisakausi :)))
Olen treenannut seuraamisen lähtöjä hengitystekniikalla aika paljon. Ainakin nyt näyttäisi siltä, että tämä tepsii Hiskiin. Jatketaan siis näin.
Tottiksen ja esineet arvosteli Jani Heinilä ja haun Katja Kerokoski.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)