Vili JK2 . Ei mitään keskinkertaista

Vilillä on nyt siis JK2-titteli.
Saimme peruutuspaikan Säkylään ja vaikka kakkosluokan koe tuli hiukan liian äkkiä ykkösen jälkeen, päätin lähteä käymään tuolla. Oman yhdistyksen jälkikokeet olivat samana päivänä ja niissä olin ratamestarina ja rämmin etukäteen testailemassa ja merkkailemassa jälkiä kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja. Koirat saivat paljon liikuntaa ja Vili muutaman kunnon jäljenkin. Hommat hoituivat kuitenkin hienosti koepäivänä ilman minuakin :) Säkylässä seurasin kyllä koko ajan tilannetta: jäljen yksi polkija lähti, kakkosen palasi, metsään jäi yksi kreppi, muuten kaikki hyvin jne.
Kuudesta kisaajasta viisi sai tuloksen, eli hyvin meni kotijoukoilla.
Säkylässä oli sotilaallinen meininki alusta asti: jäljelle lähtijät pantiin kirjaimellisesti riviin, tai oikeastaan kolmeen. Maastot olivat aivan mahtavat: Virttaan varalaskupaikan lähellä silmänkantamattomiin tasaista kangasmaastoa.
Saimme jäljen numero kaksi ja melkein samantien tuli lähtö. Vili ruopaisi tapansa mukaan menemään niin, että sammaleet pöllysivät ja kääntyi hyvin määrätietoisesti vasemmalle. Olin varma, että suunta oli oikea. Vaan ei, "takaisin janalle" kuului takaa. Jostain syystä Vili on nyt viime aikoina alkanyt kammeta vasemmalle. Takajälki siis. Sen jälkeen ei mitään muuta kuin puksutettiin menemään ja Vili nosteli tasaisin  väliajoin keppejä, kaikki kuusi kappaletta. Mulla oli sports tracker päällä ja se näytti jäljen pituudeksi 1,1 kilsaa. Aikaa meni 16 minuuttia, käytettävissä olisi ollut puoli tuntia. Vili vauhti oli suurimmaksi osaksi siedettävää, vain kepeiltä piti ryysiä jatkamaan.
Jäljeltä pisteitä 166, kun takajäljestä rokotettiin neljä pojoa. Tuomari oli kirjannut papereihinsa: "hieno lähtö!"
Esineruutuun menoa jouduttiin jonkin verran odottelemaan. Tässä Vili keräsi aika kovat kierrokset. Ruutu oli jännästi niin, että oikea kulma oli mäen päällä, puita hyvin harvassa. Oikealta aloitettiin kuten aina. Ja niinhän Vili taas sinkosi tantereelle kuin nappi housuista, ensin oikeaan kulmaan ja sitten takarajaa pitkin vasemmalle. Tiesin heti maaston nähtyäni, että tässä on semmonen ruutu, jossa kaasutellaan eikä etsintä mene ihan oppikirjamaisesti kaistaleittan, vaikka sellaista on paljon hinkattu. Aika nopsasti Vili nosti vasemmalta takaa esineen ja sitten heti perään keskeltä edestä toisen. Esineet olivat aika pieniä, toinen jokin väritön letkunpätkä. Aikaa meni 1,5 minuuttia.
Tuomari oli tyytymätön "liian kovaan vauhtiin" ja nappasi siitä kaksi pistettä. Itse olin tyytyväinen Viliin: se toi esineet suoraan mulle, luovutti hienosti eikä mälvännyt kumpaakaan.
Maastosta yhteispisteet 194, eli ei huono.
Sitten tottiskentälle. Se oli pieni peltopläntti  maatilan takapihalla... Tiesin joutuvani (taas) numerolla neljä ensin paikkamakuuseen. Pariksi oli tulossa sakemanninarttu, jonka ohjaaja kävi kysymässä, häiritseekö mun koiraani hänen rekkunsa haukkuminen. Totta mooses häiritsee. Yritin kuitenkin olla huolestumatta.
Kun aikaa oli, otin Vilin autosta hyvissä ajoin tutustumaan ympäristöön, käytiin pikku kävelyllä ja hengailtiin kentän laidallakin. Sitten tehtiin rentoutumistreeniä ja pikkuisen seuraamista palkaten ja kaikki jäävät pariin kertaan, hienosti. Vili oli kivassa moodissa. Saatiin jopa pikku paikkamakuutreenikin, kun Johanna H. heitteli Jakelle kapulaa. Sain palkattua Vilin tässäkin hyvistä paikoista.
Sitten kentän laidalle ilmoittautumaan parin kanssa, jonka koira huusi suoraa huutoa jo tässä vaiheessa. En pitänyt kiirettä, vaan otin Vilin ihan samalla tavalla mukaan kuin teen treeneissä: istumisesta ja rauhallisesti kehuen. Ilmoittautumisessa parin koira haukkui taukoamatta, tuomarin puheesta en kuullut mitään.
Kun vein Viliä paikkamakuuseen, kehuin sitä hiljaa kontaktista, huomasin, että sillä alkoi jo pokka pettää. Merkin viereen päästyämme se putosi heti maihin ennen käskyä, mutta tuomari ei tätä noteerannut.
Sakemanni huusi ja kiljui ja haukkui sitten koko suorituksensa läpi: ehkä oli muutaman sekunnin hiljaa silloin, kun oli kapula suussa, muuten ei hetkeäkään. Olin ihan varma, että tuomari keskeyttää. Itse yritin hengittää syvään ja olla hermoilematta, mutta kiristelin kyllä hampaitani ja kiroilin itsekseni. Vili oli onneksi hiljaa myös heittojen ajan. Tuntui muuten ihan hemmetin pitkältä aika...
Vili oli kääntynyt taas hiukan kentälle päin. Kun nostin sen ylös, tiesin heti, ettei hyvä heilu. Eikä heilunut. Perusasennossa Vili kesti vielä (vinkui tosin), mutta kun lähdettiin liikkeelle, se lysähti taas paimennusasentoon: nenä maata kohti (ei kuitenkaan haistellut), kroppa matalana. Pitkä suora oli karsea, vähän hätkähti paukkujakin. Käännöksen jälkeen sain vähän ryhtiä hommaan, varsinkin vauhdinmuutokset auttoivat. Henkilöryhmä meni vähän sinnepäin.
Jäävissä seuruu oli yhtä kamalaa. Vili ei selvästi keskittynyt yhtään, niinpä istuminen meni maahanmenoksi ja seisomisesssa meni maihin, mikä ei todellakaan ole normaalia. Ja luoksetulossa hyppäsi suoraan sivulle, mitä ei myöskään ole tapahtunut pitkiin aikoihin.
Sitten noutoihin. Tasamaanouto sinänsä hieno, mutta hitsasi kiinni kapulaan, mikä kertoo paineistumisesta.
Metrinen hyppy oli oikein hyvä, tässä irrotti kapulasta heti, mutta yritti ottaa sen multa uudestaan, kun nostin... 
A-esteellä irrotuskin jo onnistui sataprosenttisesti, sai vissiin jo purra tarpeekseen. Missään noudoissa ei mälvännyt kapulaa, mistä olen iloinen.
Eteenmeno oli joka suhteessa täydellinen, muistaakseni jopa seuraaminen oli tässä jo siedettävää.  Sitä ei ole oikeastaan vierailla kentillä treenattu ollenkaan. Vain kotipihassa ja metsäteillä tyhjään lähetyksiä.
Lopputulos: Puutteelliset seuraamisesta, istumisesta ja seisomisesta, erittäin hyvät tasamaanoudosta ja metrisestä hypystä, erinomaiset paikkamakuusta, a-esteetä ja eteenmenosta. Vili-boy on äärimmäisyyksien mies, ei mitään tyhmiä tyydyttäviä tai hyviä.
Loppupisteiksi tuli 85, muutaman pisteen saimme kyllä varmaan lahjaksi parin haukkumisen takia.
Itselleni jäi valitettavasti aika paska fiilis: oli uskomattoman huono tuuri, että pariksi sattui tuollainen möykkääjä. En muista koskaan ennen kokeessa tällaista sattuneen aikaisempien koirieni kanssa. En usko, että Hiskikään olisi kovin hyvin kestänyt noin rajua häiriötä. Pari sai pisteikseen 70, eli koulari tuli. En jännittänyt mitenkään kovasti ja ohjasin mielestäni hyvin rauhallisesti ja normaalisti koiraa. Nyt pidetään tauko ja mietitään, miten jatketaan. Vaikea nyt sanoa, mikä osuus Vilin käytöksestä on tuolla parin mölinällä ja mikä sillä "muulla".

Ja koko ajan sivumennen sanoen satoi. Olin märkä ja palelin. Jäljellä saattoi olla pieni tauko, tottiksessa satoi aika kovaakin.
Hiski oli mukana ja autossa melkein koko päivän, ressukka. Koitin sitä kyllä joka välissä vähän jaloitteluttaa.

----------------------------
Koetta muuten edelsi kolmen viikon hyvin intensiivinen tottiksen treenaaminen (kaksi kertaa päivässä). Tai itse asiassa siis treenasimme paljon, paljon perusasentoa ja lähtöjä ja lyhyitä seuraamispätkiä. Ja jääviä... Noutoja ja esteitä ei paljonkaan.
Teimme myös paljon "pentutreeniä", imuttamista ja paikalla käännöksiä.
Kentällä treenasimme paljon paikallamakuuseen menoja, toisen koiran kapulanhakuja sen aikana ja sen jälkeen seuraamista lyhyistä pätkistä palkaten.
Odottamista treenasimme joka ikinen päivä eri paikoissa.
Kolme "kisamaista" treeniä vierailla kentillä vieraitten koirien kanssa mahtui myös tähän jaksoon.




 

Huhhuh, mitä kaikkea onkaan tapahtunut

Vili, noutopoika JK1

His seuraa Paimion SM-kisoissa

Nyt on niin paljon päivityksiä tekemättä, että kirjaan vain päällimmäiset.

Hiskin viimeiset SM-kisat
Ura alkoi Paimiosta ja päättyi Paimioon, kahdeksan SM-kisaa peräkkäin kaikenväriset mitalit ja monta joukkuemitalia, ihan huikeaa ja haikeaa.
Kolme kertaa haussa, kolme EK:ssa ja kaksi jäljellä.
Viimeisessä kisassaankin jäljellä His venyi hienosti: tottis ei tosin ollut ihan parasta Hiskiä ja se kiersi metrisen, mutta 84 pisteella pääsimme kuitenkin maastoon.
Siellä Hiski teki kaiken vimpan päälle: hyvä jana, kaikki kepit ja kolme esinettä ruudusta. Pisteet eivät vain enää mitaleille riittäneet, mutta seitsemäs sija maan parhaiden jälkikoirien porukassa ei ole todellakaan huono saavutus. Loppupisteet 280,5.
Hienoja muistoja jäi SM-kokeista paljon, uskomattomia onnistumisia ja vain muutama pettymys.

Hiskin pejä-tulos
Ihan ex tempore saimme päähämme käydä pelastusjälkikokeessa, joka oli Tampereella Teiskossa ja jossa oli tilaa. Ikinä ei ole moista Hiskin kanssa treenattu eikä myöskään peko-tottista, jossa on mm moottorisaha ja koira henkilöryhmässä.
Kyllähän Hiski tuonkin selvitti, tietenkin. Eli pejä-a on nyt myös Hiskin ansioluettelossa.

Vilin BH
Viliboy rykäisi bh-kokeen läpi varsin mallikkaasti 25.8. Mitään ei jäänyt oikeastaan hampaankoloon, seuraaminenkin oli niin mallikasta, että oksat pois.Minä vaan jännitin enemmän kuin SM-kisoissa. Suutakin kuivasi niin, etetei meinannut saada ääntä.

Vilin JK1
Eikä siinä sitten kauaa BH-kokeen jälkeen viivytelty, kun jo löysimme itsemme oman yhdistyksen jälkikokeesta. Kovin paljon ei ehditty esimerkiksi telineitä treenata ja eteenmenoa tuskin lainkaan, kun olimme keskittyneet pitkään BH-kokeen liikkeisiin.
Jälki: Koko aamun satoi saavista kaataen, mutta sade alkoi hellittää maastoon lähdon aikoihin. Saimme arvonnassa jäljen nro neljä ja odottelua oli vajaa puolisen tuntia, jonka Vili jaksoi vinkua jokseenkin koko ajan. Janalle Vili yritti karata jo pariinkin kertaan, kaarsi vähän vasemmalle, mutta suoraan ja nosti hyvin jäljen oikeaan suuntaan. Janalta päivän parhaat pisteet, eli 39/40.
Vili jäljesti hyvin, mutta hiukan jotenkin"laajasti" - epäilen, että sitä häiritsivät jäljen kreppaajien vanhat jäljet tuoreiden alla. Tai sitten vaan sade oli levittänyt hajua. Yksi välikeppi jäi: maasto oli hyvin risukkoista ja erittäin, erittäin märkää. Välikepistä lähti -20 eli jäljeltä yhteispisteet 149/170.
Esineruutu oli kakunpala: Vili lähti hyvin ja toi heti oikealta takaa esineen, ei edes mälvännyt. Pisteitä 30/30.
Tottikseen sain Vilin ihan kivaan moodiin: kävimme kunnon kävelyllä, jossa seurautelin ja palkkailin sitä rentoudesta ja ihan ennen kentälle menoa vielä sain sen seuraamaan keskittyneesti. Tässä vaiheessa näytti hyvältä. P-makuu oli ensin. Vili vingahteli hiukan, kun jätin sen paikalleen. Se oli kuitenkin ihan hiljaa siihen asti, kunnes suorittavalle  koiralle heitettiin tasamanoudon kapula. Silloin takaani kuului vertahyytävä uuuu-kiljunta ja hikeä alkoi pukata pintaan. "Ampaiseeko se kapulan perään?" Sama toistui joka kerta, kun kapula lensi ja koira nouti. Kun pääsin hakemaan Viliä, se oli kääntynyt poikittain kenttää kohti. Nostin ja seurautin ja näin heti, että nyt ei hyvä heilu. Eikä tosiaan sitten muuten heilunut. Ei häntäkään. 
Voi sanoa, että Vilin seuraaminen romahti aivan täysin - ei jälkeäkään siitä iloisesta ja innokkaasta kaverista, joka mulla oli mukana bh-kokeessa. Vili piti kyllä paikkansa, mutta laahusti matalana eikä ottanut kontaktia yhtään ainoaa kertaa ennen henkilöryhmää! Aivan kamalaa, olin ihan järkyttynyt, yritin tuomarin kuulumattomissa antaa sille pari kertaa lisäkäskynkin, mutta ei mitään vaikutusta.
Tästä tuli kuitenkin hyvä, mikä oli liikaa.
Jäävissä Vilin seuraaminen oli jo hivenen parempaa ja liikkeet se teki oikein hyvin, samoin luoksetulon.Näistä erittäin hyvät.
Noudot olivat jokseenkin loisteliaita, muutama pikkuvirhe, mutta voimaa ja viettiä ja intoa piisasi. Ei mitään pikkusievää todellakaan. Ei mälvännyt ja irrotti hyvin. Vinkumista kyllä siellä täällä.Näistä kaikista erinomaiset.
Eteenmenon valmistelavan osuuden seuraaminen olikin sitten ainoa seuraaminen, jonka Vili teki kunnolla, ällistyttävää kyllä. Päätin, että karjaisen käskyn niin, ettei jää arvottavaa. Vili   ponkaisi vauhdilla eteen ja putosi yhdellä käskyllä maahan.
Tottiksesta tuli seuraamisen kamaluudesta huolimatta 93 pistettä, mistä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Mutta tuo paikallamakuun saaliskooma on saatava kuntoon. Siihen on nyt tehty tarkka suunnitelma.
Saldona koulutustunnus JK1, ykköstulos 272, ei ollenkaan huono alku "uralle".

Olimme Vilin kanssa myös Levekin maastoleirillä Loimaalla, Hiski jäi porukoiden kanssa kotiin. Leirillä treenasimme jälkeä. esineruutua, tarkkuusruutua ja pudotettua esinettä. Kivaa oli.

Niin ja Hiski kokeili peltojälkeä, joka näytti oikein hyvältä. Eiköhän me ruveta paapan kanssa treenaamaan FH-jäljelle, ihan vain siksi, että silläkin olisi jotain tekemistä.

Vilin haku on toistaiseksi tauolla, keskitytään nyt jälkeen.






  

Taas vörkkii

Huh: Vilin viikon takainen sekoilu vaikuttaa tilapäiseltä mielenhäiriöltä. Tuli mieleen semmoinen, että paikalla (myös kentällä) oli juoksuinen narttu, joka saattoi sekottaa nuorukaisen pään.
Joka tapauksessa nyt näyttää hyvältä, Vilin tottis siis. En lähtenyt lisäpalkkaukseen enkä helpottamaan, vaan tein täysin päinvastoin: vaikeutin ja vähensin palkkaa ja se on toiminut. Olen nyt kylmän rauhallisesti ottanut Vilille kaikki bh-kokeen liikkeet putkeen ilman palkkaa, pelkällä laumalla. Vasta lopuksi kunnon palloleikki. Vain kehuja ja niitäkin harvakseltaan. Kehut olen myös pitänyt aika hillittyinä.
Lisäksi olen ottanut Vilin suoraan autosta hommiin. Pikku lenkki toki ensin alle. Mutta ei mitään leikkiä eikä kikkailuja. Kyllähän se siinä portilla vähän vinkuu ja muutama ihan pieni vingahdus saattaa käskyjen jälkeen kuulua. Mutta tuskin niitä kukaan muu edes kuulee. Ja liikkeiden aikana ei kuulu yhtään mitään. Painaa se jonkin verran, mutta ei pahasti. Onpahan tiivistä.
Jäljet ovat menneet oikein hyvin, kaksi vierastakin jälkeä on saatu. Toinen avoimen luokan jälki. Kaikki hienosti. 

Huikeeta ja vähemmän huikeeta

Vilpertistä edelleen: Ässämmien jälkeen on tehty kaksi jälkeä, Sara polki 500-metrisen ja itse askelsin 1,2 kilsaa pitkän jäljen kaameeseen maasto: triljoona kulmaa ja kaikenmaailman pyöritystä, mäkiä ja risukkoa ja ojien yli kahlaamisia. Molemmat olivat superhyperhienoja. Kepit nousi ja poika puksutti kuin veturi. Ja yhtä kovaakin. Jäljenpolkemisessa mulla meni 35 minuuttia, ajamisessa 20... Välillä melkein silmissä musteni, sillä oli kauhean painostava keli ja maasto oli järkyttävän rankkakulkuista. Vili ei ollut edes väsynyt, olisi jaksanut leikkiä vielä päälle vaikka kuinka.

Sitten se vähemmän huikee, eli BH-kurssin tottis. Heti kättelyssä, eli parkkiksella näkyi, että Vili otti hirmuiset pultit oudoista koirista, se oli tosi stressaantuneen oloinen, vinkui ja sähläsi. Ja mikä kummallisinta, pallokaan ei oikein kelvannut :(.
Seuraaminen oli silkkaa yliyrittämistä, Vili painoi niin, etten meinannut pystyä kävelemään. Ja valitettavasti myös vinkui, jopa haukahteli. Eli mieliala oli aivan hanurista ja tunsin itseni ihan kädettömäksi, kun en saanut poikaa rennoksi tavallisilla konsteilla.
Paikallamakuu sujui kyllä hienosti, mutta kaikki muu oli aika takkuista, kontaktikin putoili ja välillä jopa nenä painui välillä maata kohti. Itse olin mielestäni ihan rela enkä hermostunut yhtään.
Mä en nyt oikein tiedä, mikä tää juttu on, kun olemme käyneet paljon  kentällä yksin tai kaksin jonkun kanssa ja kimppatreeneissä säännöllisesti  ja pääsääntöisesti kaikki on sujunut mukavasti, joskus jopa tosi hienosti. Ja aksakoiria pyörii normisti parkkiksella tuttujen koirien lisäksi. Oli oma kenttä ja pääasiassa tuttuja ihmisiä, rutiinit tehtiin kuten yleensäkin, erilaista oli vain muutama uusi koira parkkiksella ja ilmoittautuessa. Pitää toivoa, että tämä oli vain jokin tilapäinen mielenhäiriö ja takaisku, joka ei toistu...
Mutta kieltämättä on vähän höhlä fiilis. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä:viikon päästä kurssilla pitäisi saada homma pelaamaan kyllä paljon, paljon paremmin.
Mutta tämmöstähän tää koiraharrastus on: ei aina mene kaikki tuubiin :)

Vilin vipinät

Vilin kanssa on touhuttu kaikenlaista.
Haussa siirryttiin kiintorullaan, mikä sujui heti hyvin. Pikku ongelma tuli, kun heti kolmannessa kiintorullatreenissä päätin ottaa mukaan umpparin. Siinä Vili meni haukkumoodiin, eikä meinannut millään tajuta ottaa kaulastaan rullaa. Umpparia treenattiin sitten hiukan pihassa erikseen ja kyllähän viksu pikkumiäs sitten jo alkoi homman älytä. Viimeisessä hakutreenissä umpparilla pääsi enää pari pikku haukahdusta. Mielentila haussa on muuten ollut kiva.
Jälkiä on tehty aika harvakseltaan ,kun olen keskittynyt Hiskiin sillä saralla. Mitään erityistä ei niissä ole tapahtunut: vauhtikin on laantunut siedettävälle tasolle ja kepit ovat nousseet hyvin. Motivaatio ei voisi olla parempi. Janaa on vähän pidennetty ja muistaakseni poika ei ole ottanut nyt ainoatakaan takajälkeä. Kepeillä ei jäädä nutaamaan, sitä Vili ei edelleenkään siedä: vähän kepin pureskelua, lihapulla naamariin ja menoksi.
Esineruuduissa meno ollut aika - öööö - irtonaista, kaistaleilla mennään edelleen sitkeästi. Mutta nenä toimii ja motivaatio on täälläkin tapissa..
Tottis tuntuisi olevan aika kivalla mallilla, ykisttäisinä liikkeinä ja palkaten ainakin, mutta en mä usko, että palkattomuudesta Vilille isoa ongelmaa tulee, kun sillä on niin hyvä vire.  Kun olemme kaksin kentällä, pihaustakaan ääntä ei kuulu missään vaiheessa, vaikka menisin Vilin kanssa suoraan hommiin. Mutta heti kun paikalla on muita ihmisiä tai koiria, pikku vingahduksia saattaa tulla, vaihtelevasti. Mitä pitempään treenataan, sitä vähemmän ääntä. Vilin kanssa ei todellakaan toimi se, että treenien pitäisi olla lyhyitä.Kun tehdään hommia, niin sitten tehdään.
Seuraamisessa Vili on nyt alkanut painaa aikalailla, jos palkka ei ole näkyvillä (vaikka ei ääntele), on jo melkoisen vaikea kävellä... Se yliyrittää selvästi. Otin uudestaan kainalopalkan käyttöön ja painaminen väheni heti.
P-makuu Vilillä on tosi vahva, siitä en ole lainkaan huolissani.
Luoksetulo on suora ja kiva. Erikseen on aika paljon tahkottu edestä sivulle siittymistä ja ne ovat nyt aika näyttäviä. Jäävissäkään ei mitään ihmeellisä. Tuppaa tosin välillä jäämään vähän vinoon, sitä pitää työstää jotenkin.
Tasamaanoutoja ei juuri ole treenattu, enemmänkin loppupäätä, eli luovutuksia. Ok, ei pureskelu niissä.
Metristä hyppyä ei nyt ole treenattu lainkaan. Jyrkkä a-este muutaman kerran ja se on ihan hyvä.
Eteenmeno muutaman kerran pallolle ja pari kertaa tyhjään. Omalla kentällä ihan hyvin.

Ja BH-kurssi alkaa kohta. Iik

Vilistä pidettiin hyvä huolta, kun olimme Hiskin kanssa PK SM:ssä

Hiskistä erikseen päivitys, kunhan ehdin.

Sadas irtorulla. ¨Jämin keikka

Haku: Vilille paukahti sunnuntaina täyteen sadas irtorullantuonti eli sillä on ollut nyt sata maalimiestä, joilla on ollut tarjolla irtorulla. Rullatreenit on aloitettu 18.2. tänä vuonna ja treenejä ollut noin kerran viikossa, yksi noin kuukauden pituinen tauko. Eli viitisen kuukautta tätä on nyt tahkottu. Seitsemänkymmenen rullantuonnin jälkeen mukaan otettiin myös etsintä.
Seuraavassa treenissä käytetään sitten kiintorullaa, koska päätin, että kun sata tulee täyteen, niin saa irtorullat riittää. Kiintorullassa myös pysytään, paitsi että talvella pitää varmaan vielä ottaa irtorullin piilohässäköitä.
Eilinen treeni oli todella, todella hyvä. Vili oli taas tallaamassa jo valmiiksi täysissä varusteissa. Sadan metrin rata, jolla oli kolme maalimiestä, kaikki piilossa vyhtäaikaa valmiina, ensimmäistä kertaa näin. Eka vasemmalla syvällä, noin 30 metriä kulmasta eteenpäin, toka viidessäkympissä oikealla ja kolmas parinkymmenen metrin syvyydessä maapiilossa oikealla sadassa metrissä.
Vili teki kaksi upeaa suoraa, syvää ja eteenpäinkääntyvää pistoa ja kolme hyvää löytöpistoa: viimeisen puski hienosti syvälle ja poimi rullan paluumatkalla maalimieheltä vihellyksestäni huolimatta. Hyvät rullantuonnit: keskimmäisellä koitti jo tunkea sekä irtorullaa että kiintorullaa yhtaikaa suuhunsa.
Mielentila oli alusta loppuun oikein hyvä: maalimiehillä söi ensin ruuan purkista ja sai sitten päälle pallon, jonka kanssa ihan vähän leikittiin. Tämä toimi. Vauhti ei ole vähentynyt yhtään...Pistojen määrä on sataselle oikein hyvä.

Jälki: Lauantaina olimme Saran ja Tiinan kanssa Jämillä ja molemmat pojat saivat vieraan polkeman jäljen, Vili 500 metriä ja Hiski 700. Lisäksi molemmille otettiin esineruutu ja Vilille kolme janaa. jotka tallasin itse.
Hiskin jälki oli täydellinen joka suhteessa, pappa puksutti komeesti. Saran polkemalla jäljellä oli lopussa myös Tiinan tekemät harhat, joista His ei väliuttänyt mitään. Esineruutu oli molemmilla taas mainio: Vili tietysti kaasutteli  kuin viimeistä päivää, mutta neljä esinettä löytyi suht helposti.
Vilille oli selvästi vaikeaa jäljestää  tuollaisessa osittain ihan paljaassa jäkälämaastossa. Oli lisäksi kuuma ja kävi kova tuuli. Kokemattomalle "puskakoiralle" todella haastava alusta ja keli. Jo janoilla huomasin, että Vili joutuu nyt suorituskykynsä ylärajoille. Jo jälkien nostaminen oli tavallista vaikeampaa ja kolmatta se yritti sitkeästi nostaa väärään suuntaan. Selvitti kuitenkin hommat.
Iltapäivällä Tiina polki Vilille 500-metrisen jäljen, kuusi keppiä. Itse söhläsin janan kanssa ja lähetin Vilin ihan väärästä paikasta. Hyvin se kuitenkin jäljen sai nyt ylös ja ajoi tarkasti. Vauhti putosi normaalista puoleen,. ihanaa. Kaksi keppiä kuudesta jäi, mikä ei harmittanut yhtään. Olin todella iloinen, että Vili pysyi kuitenkin niin hyvin jäljellä ja löysi neljä keppiä. Tämmöistä pitää ehdottomasti nyt treenata lisää!
 Lopuksi otimme ihan pikku tottiksen vieraalla kentällä. Omalla kentällä perjantaitottiksen toinen kierros oli Vilille jotenkin hankala, vingututti hieman eikä ollut ihan rento. Parkkipaikalla hengailua on treenattu urakalla.
PKY:n kentällä ralleilijoiden sessa Vili taas tsemppasi oikein hyvin. Aina en ihan käsitä, mikä milloinkin aikaansaa sen "ympäristöhäiriön". Mutta kyllä homma etenee.

Hiski on nyt ilmoitettu PK SM-kisoihin, kahdeksatta kertaa peräkkäin! Pitäisi varmaan ruveta sen kanssa vähän treenaamaan tottistakin. Sitä ei ole tehty oikeastaan juuri lainkaan. Eikä varsinkaan yhtään kertaa kaikkia liikkeitä putkeen tai edes kisamaisen tapaisesti. En uskalla vielä hyppyyttää sitä ontumisen jälkeen. Olen uittanut poikaa edelleen ahkerasti.

 

Homma etenee

Hiskin ontuminen näyttäisi olevan ohi. Mitään syytä sille ei selvinnyt eikä lääkärissä käyty, tuskin  ell olisi osannut sanoa asiasta yhtään mitään. His on uinut joka päivä pitkän lenkin ja uskon, että lihaskunto on ihan ok. On varovaisesti aloiteltu treenaaminen parilla ruututreenillä ja lyhyillä jäljillä, jotka on menneet hyvin. Ruudussa palkkaan taas esineen tuonnista pallolla jo kaukaa, koska paluuvauhti on jostain syystä vähän hidastunut.
Kentällä Hiskin kanssa on käyty kerran:kentälle tuloja ja jääviä. Pitänee vähän tihentää tahtia.
Pitäisi ilmoittaa poitsu ässämmiin viimeistään sunnuntaina.

Vilillä kulkee lujaa, kaikin tavoin. Haussa on keskitytty mielentilaan ja edistyttykin nyt aiheessa. Vilillä on metsälenkeilläkin rulla kaulassa ja valjaat päällä, sillä tavalla se ei yhdistä niihin kierrosten automaattista nostamista tappiin. Heiluva rulla on saanut olla ihan rauhassa, Vili ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Kaksi ekaa maalimiestä jää piiloihin tallauksessa ja Vili pääsee heti etsimään, tämäkin toimii. Irtorullantuonteja nyt 97 kappaletta, enää kolme sitä lajia, koska niin päätin. Eli yksi irtorullatreeni jäljellä. Aika hirmuista tuon perässä on kyllä piilolle juosta epätasaisessa ja kivisessä maastossa, mutta ei mahda mitään. Ruoka ei kyllä vaan palkkana vörki: Vili ei niinsanotusti pääse siinä viettipäämäärään eikä saa purettua itseään. Eli palaamme hillittyyn pallopalkkaan: ei riekkumista, mutta saa mälvätä sitä rakasta palloaan.
Vilillä on edelleen huikean hyvät, näyttävät ja vauhdikkaat suorat pistot, se kääntyy hienosti eteenpäin ja nenä toimii loistavasti. Ilmaisuja ehditään hinkata koko ensi talvi.
Jälki: Vililtä on jäänyt kevään/kesän mittaan metsään yhteensä kaksi keppiä, mikä ei ole paljon mitään. Janat on olleet hurjan hyviä, pari takajälkeä, joista poika on joutunut heti takaisin autoon. Mielialakin alkaa jäljelle lähdettäessä olla aika kiva: ei  enää järjetöntä kaahaamista eikä kiljuntaa, vaikka vauhtia edelleen on. Jäljen nosto on tosi näyttävä.
Jäljestämisessä ei mitään valittamista, yhtään hukkaa ei toistaiseksi ole ollut, vaikka olen koittanut vaikeuttaa jälkiä kovastikin. Kyllä sekin päivä vielä tulee. Ajan suht lyhyessä liinassa ja jarrutan koko ajan. Kepiltä en päästä kaahaamaan.
Tottiksessa on kimppatreeneissä tehty oikeastaan pelkkiä kentälle tuloja. Ensin kunnollinen rentoutumistreeni pallon kanssa (palkka heti rennosta ilmeestä) kentän ulkopuolella, ja kun ilme näyttää hyvältä, pallo taskuun ja kentälle. Sinne mennessä palkka ensin heti kentälle astumisesta, sitten muutaman askeleen seuruusta, sitten perusasennosta, sitten eri pituisista perusasennossa seisomisista, sitten yhdestä askeleesta pa:n jälkeen jne. Lopulta jätän pallon kentän ulkopuolelle ensin  näkyviin ja sitten piiloon ja samat systeemit. Vapautan sitten suoraan palkalle. Yritän olla tosi tarkkana, etten palkkaa kuin rentoutuneesta tilasta. Ei se varmaan joka kerta onnistu, mutta apparia tässä on vähän vaikea käyttää, koska asiaa on hankala selittää.tPaljon toistoja. Kenällä häiriönä kapulateline ja ihmisiä (ja muita koiria kauempana). Viimeksi onnistui jo hyvin toisen koiran kanssa (siis oli hiljaa).