HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




lauantai 29. huhtikuuta 2017

Sekalaista

Ulos!



Kaikenlaista onb tyllut räpellettyä.
Ainakin parit paimennukset Vilin kanssa on hommailtu ja paimenpoikahan on tietenkin vallan pro. Jossain määrin alkaa ittelläkin suunnat mennä jakeluun. Tietenkin, jos tätä hommaa tosissaan tekisi, niin kerran viikossa vähintään pitäisi treenata. Siihen ei kyllä ole mahiksia. Mutta kivaa vaihtelua ja Vili pääsee vähän touhuamaan sitä, mihin se on tarkoitettu.
Muuten Vili on sekä hakuillut että jäljestellyt. Haussa on nyt otettu mukaan etsintäkin ja maalimiehet ovat enimmäkseen jo viidessäkympissä. Ei isoja ongelmia: haukahduksia tulee aina vaan vähemmän. Tauon jälkeen Vili ei ihan heti muistanut, että piilolle mennään vielä uudestaankin.  Hienot suorat pistot poika viipottaa. Tulee hyvin herkästi nöyränä poikana huudettaessa pois, eli nyt pitää erikseen treenata sitä, että maalimiehelle saa mennä, jos on hajulla, vaikka mamma hyppisi yläpystyä keskilinjalla. On toisaalta aika ihanaakin, kun Vili on niin kuulolla koko ajan ja paljon paremmin ohjattavissa kuin "kyllä mää tiedän nää jutut"-Hiski.
Jäljestys Vililtä sujuu kuin tanssi - siis semmoinen rajunpuoleinen rokkaus tai kiree saksanpolska. Kiire on. Kepit nousee vauhdin hurmasta huolimatta ja ollaankin tehty áika monta yhden kepin>päivän ruoka-treeneijä. Toimii.
Vilin pisin jälki on olöut 1,3 kilsaa, paljon kulmia, neljä keppiä. No problem ja virtaa oli jäljen päässäkin vielä vaikka kuinka. Itse olin kevyesti maitohapoilla.
Esineruudut . noh, sekaan mahtuu Vilin kohdalla aivan täydellisiä sekä vähemmän hyviä. Menee hyvin helposti paineeseen ja lähtee hakemaan lähetyksiä ja pyörimään, jos puutun hommaan.   Mutta esineet Vili löytää eikä esineen kohdalla tietenkään tarvitse hiljentää, pysähtymisestä puhumattakaaan.
Tottis: Vilin kanssa olimme mölli-bh:ssa. Se kyllä olisi aika valmis oikeaankin kokeeseen, mutta en halua viedä vielä. Kentälle tulo ja ilmoittautuminen toisen parina on vielä kovin jännittävä ja aiheuttaa ääntelyä. Niitä pitää treenata ahkerasti. Pientä piippausta edelleen tulee satunnaisesti, mutta enpä kiinnitä siihen juuri huomiota muutebn paitsi, että liike ei jatku ilman hiljaisuutta. Autolla Vili vieläkin kiljuu, mutta ihan sama.

Hiski on treenannut aika paljon samoja juttuja. Se sai kisamaisen hakutreeninkin, missä pääsin pysäyttämään sen rysän päältä eli ylittämästä keskilinjaa.
Jostain syystä Hiskilä jäi parillakin jäljellä Kaisan keppejä nostamatta. Tehtiin sitten pari treeniä, joissa keppejä kylvettiin oikein tiheään. Jana on  ollut taas vähän oikukas ja epävarma (kuten aina kisakauden lähestyessä): His haluaisi aina vaan kääntyä vasemmalle. 
Tottiksesta en osaa oikein sanoa, kun en ole uskaltanut ottaa vielä telineitä ollenkaan.
Mutta eipä ole motivaatio.ongelmia millään osa-alueella, kummallakaan. 








tiistai 4. huhtikuuta 2017

Leireilyä

Tänne se pallo. Hiski pääsi hakuilemaan
Jämin koirahuvipuistossa leireiltiin viikonloppuna mukavan porukan kanssa. Entuudestaan tunsin sakista vain muutaman ihmisen. Kaikki mahdolliset maastolajit: molemmille 2xhaku, 2xjälki (Vilille oikeastaan neljä), 2xesineruutu, 2xpudotettu, 1xtarkkuusruutu.
Kirjaan lähinnä positiiviset ja negatiiviset.
HAKU
Hiski: ensimmäisenä pnä hakuradan syvyys oli molemmin puolin 100 metriä... Hiski ei ole tottunut sellaisiin (enkä edes halua sen tottuvan) ja viimeisen maalimiehen nostamisessa oli ongelmia, koska His kääntyi viidessäkympissä.
Plussat: motivaatio kunnossa, piilokäytös kunnossa, ilmaisut kunnossa.
Miinukset: pistoissa parantamista, yritti jopa kerran keskilinjan yli kaukana edessä. Osan pistän liian syvän maaston piikkiin.
Seuraavana päivänä korjaussarja, jossa kaikkien kuuden piston päässä suoraan edessä maalimies. Suorapalkat viimeistä lukuunottamatta.
Vili: jäi aika vähiin ilmaisut, ekana pnä kolme ja toisena kaksi. Nyt koossa yhteen 65 kpl ilmaisuja.
Plussaa: aika vähän ääntä/haukkua. Varma rullanotto ja kova veto piilolle. Matkaa pidennettiin hieman, maalimiehet nyt 20-30 metrissä.
Miinusta: meinaa kääntyä liian aikaisin takaisin irtorulla suussa=positiivinen ongelma. Jos mm ei anna heti palkkaa, alkaa haukkua. Tälle ei oikein varmaan voi mitään tehdä, pitää vain odottaa, että aika tekee tehtävänsä.
Mutta pikkasen alkaa hirvittää, että ruotsalaisen kiintorullan kanssa pelaaminen voi olla Vilille ylivoimainen houkutus: se roikkuu niin alhalla ja on Vilistä liian  kiva. Pitäisi päästä kunnolla kieltämään tai sitten ottaa se norski käyttöön. Yäk. Aika näyttää.

JÄLKI
Hiski: kaksi jälkeä, oma ja Nean talloma. Molemmat 500 metriä, neljä keppiä. Toinen oikealle, toinen vasemmalle. Tunnin vanhennus. Tuubiin, nostotkin oikeaan suuntaan.
Toisen jäljen suuntaa arpoi hetken.
Vili: eka noin 400 metriä, neljä keppiä. Tein ehkä vähän ylivaikean kevään ensimmäiseksi jäljeksi. Monta terävää, kiemuroita, kulmia. Neljä keppiä.
Toinen samantapainen
Kolmannen,  minijäljen tein tien suuntaisesti hakkuuaukon reunaan. Tarkoitus oli kokeilla Kantoluodon antamaa vinkkiä: jos koira kaahottaa jäljen yli, se autoon ja annetaan yrittää uudestaan niin monta kertaa, kunnes rauhoittuu ja alkaa haistella kunnolla..
Tämä epäonnistui sikäli, että Vili ampaisi hiukan yli, mutta palasi takaisin ja nosti jäljen.
Toisen minijäljen tein samalla reseptillä ja siinä jo tarvittiin kolme yritystä, joista viimeinen oli hieno. Tätä tyyliä kyllä nyt jatketaan ehdottomasti.
Plussaa: kaikilla jäljillä kaikki kepit nousivat ja jäljestys alkoi oikeaan suuntaan. Vili selvitti terävät kulmatkin. Viimeisen jäljen tein osittain paljaalle mullalle ja hiekalle, missä poika joutui todella taistelemaan, mutta ei antanut yhtään periksi eikä lopettanut. Minä vain odotin ja annoin pojan ratkaista. Vitsi, että olin iloinen, kun se selvitti homman! Melkein tuli tippa silmään.
Miinukset: liika vauhti, varsinkin kepeiltä ryntäämiset. Niissä jarrutan nyt niin paljon kuin ikinä pystyn. Ei malttaisi odottaa kepillä jatkokäskyä, mutta syö sentään. Hiukan rauhallisempi sentään kuin viime syksynä.

ESINERUUTU
Hiski: kumpikaan ruutru ei ihan Hiskin parhaita, muttei huonojakaan. Täytyy varmaan pitää vähän taukoa ruutuilussa.
Vili:
Plussaa: esineet löytyivät ja palautukset ja luovutukset olivat ihan kelvollisia.
Miinukset: poikkeuksellisen levoton ja äänekäs, pyöri ajoittaain kutakuinkin ympyrää. Ekalla kerralla otin suoraan autosta, ei hyvä. Toisella muistaakseni kyllä purettiin virtaa ennen ruutua, mutta jostain Vili meni epävarmaksi, saattoi olla jokin ihan omassa käytöksessäni, voi olla niin pienestä kiinni. Pitää miettiä tätä.

PUDOTETTU:
Hiski: molemmat ihan hyvin.  Pitää muistaa ottaa välillä jättää eteenluovutus pois, se hidastaa palautusta.
Vili: tehtiin alokkaan rata.
Plussaa: hyvä vauhti menen, tullen, hirveä motivaatio
Miinukset: alku-ulvahdus molemmilla kerroilla liikkellelähdössä. En tykkää. "Kotitreeneissä" pitää nyt tehdä niin, ettei kiljumisen jälkeen lähdetä liikkeelle ollenkaan.
Toisella kerralla alkoi leikkiä (!!!!) pudotetun hanskan kanssa - heitteli sitä iloisesti ja rennosti - ennen kuin lähti tuomaan mulle. Hauskaa muitten mielestä. Juuei. Tässä täytyy vission lopettaa hanskalla palkkaaminen ja vaihtaa palloon. Taas jotain uutta, eipä käy tylsäksi :D

TARKKUUS
Hiski: hauli. Suoraan esineelle ja hyvä luovutsu.
Vili: muovinen nappi. Hyvin tiesi, mitä oli tekemässä, etsi rauhallisestti ja ilmaisi tarkasti maahanmenolla ja nenätökkäyksellä. Bueno, bueno!

Oli rattoisaa ja happirikasta (räntää ja sedattakin). Molemmat pojat oli kyllä ihan mahtavia.