Taas vörkkii

Huh: Vilin viikon takainen sekoilu vaikuttaa tilapäiseltä mielenhäiriöltä. Tuli mieleen semmoinen, että paikalla (myös kentällä) oli juoksuinen narttu, joka saattoi sekottaa nuorukaisen pään.
Joka tapauksessa nyt näyttää hyvältä, Vilin tottis siis. En lähtenyt lisäpalkkaukseen enkä helpottamaan, vaan tein täysin päinvastoin: vaikeutin ja vähensin palkkaa ja se on toiminut. Olen nyt kylmän rauhallisesti ottanut Vilille kaikki bh-kokeen liikkeet putkeen ilman palkkaa, pelkällä laumalla. Vasta lopuksi kunnon palloleikki. Vain kehuja ja niitäkin harvakseltaan. Kehut olen myös pitänyt aika hillittyinä.
Lisäksi olen ottanut Vilin suoraan autosta hommiin. Pikku lenkki toki ensin alle. Mutta ei mitään leikkiä eikä kikkailuja. Kyllähän se siinä portilla vähän vinkuu ja muutama ihan pieni vingahdus saattaa käskyjen jälkeen kuulua. Mutta tuskin niitä kukaan muu edes kuulee. Ja liikkeiden aikana ei kuulu yhtään mitään. Painaa se jonkin verran, mutta ei pahasti. Onpahan tiivistä.
Jäljet ovat menneet oikein hyvin, kaksi vierastakin jälkeä on saatu. Toinen avoimen luokan jälki. Kaikki hienosti. 

Huikeeta ja vähemmän huikeeta

Vilpertistä edelleen: Ässämmien jälkeen on tehty kaksi jälkeä, Sara polki 500-metrisen ja itse askelsin 1,2 kilsaa pitkän jäljen kaameeseen maasto: triljoona kulmaa ja kaikenmaailman pyöritystä, mäkiä ja risukkoa ja ojien yli kahlaamisia. Molemmat olivat superhyperhienoja. Kepit nousi ja poika puksutti kuin veturi. Ja yhtä kovaakin. Jäljenpolkemisessa mulla meni 35 minuuttia, ajamisessa 20... Välillä melkein silmissä musteni, sillä oli kauhean painostava keli ja maasto oli järkyttävän rankkakulkuista. Vili ei ollut edes väsynyt, olisi jaksanut leikkiä vielä päälle vaikka kuinka.

Sitten se vähemmän huikee, eli BH-kurssin tottis. Heti kättelyssä, eli parkkiksella näkyi, että Vili otti hirmuiset pultit oudoista koirista, se oli tosi stressaantuneen oloinen, vinkui ja sähläsi. Ja mikä kummallisinta, pallokaan ei oikein kelvannut :(.
Seuraaminen oli silkkaa yliyrittämistä, Vili painoi niin, etten meinannut pystyä kävelemään. Ja valitettavasti myös vinkui, jopa haukahteli. Eli mieliala oli aivan hanurista ja tunsin itseni ihan kädettömäksi, kun en saanut poikaa rennoksi tavallisilla konsteilla.
Paikallamakuu sujui kyllä hienosti, mutta kaikki muu oli aika takkuista, kontaktikin putoili ja välillä jopa nenä painui välillä maata kohti. Itse olin mielestäni ihan rela enkä hermostunut yhtään.
Mä en nyt oikein tiedä, mikä tää juttu on, kun olemme käyneet paljon  kentällä yksin tai kaksin jonkun kanssa ja kimppatreeneissä säännöllisesti  ja pääsääntöisesti kaikki on sujunut mukavasti, joskus jopa tosi hienosti. Ja aksakoiria pyörii normisti parkkiksella tuttujen koirien lisäksi. Oli oma kenttä ja pääasiassa tuttuja ihmisiä, rutiinit tehtiin kuten yleensäkin, erilaista oli vain muutama uusi koira parkkiksella ja ilmoittautuessa. Pitää toivoa, että tämä oli vain jokin tilapäinen mielenhäiriö ja takaisku, joka ei toistu...
Mutta kieltämättä on vähän höhlä fiilis. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä:viikon päästä kurssilla pitäisi saada homma pelaamaan kyllä paljon, paljon paremmin.
Mutta tämmöstähän tää koiraharrastus on: ei aina mene kaikki tuubiin :)

Vilin vipinät

Vilin kanssa on touhuttu kaikenlaista.
Haussa siirryttiin kiintorullaan, mikä sujui heti hyvin. Pikku ongelma tuli, kun heti kolmannessa kiintorullatreenissä päätin ottaa mukaan umpparin. Siinä Vili meni haukkumoodiin, eikä meinannut millään tajuta ottaa kaulastaan rullaa. Umpparia treenattiin sitten hiukan pihassa erikseen ja kyllähän viksu pikkumiäs sitten jo alkoi homman älytä. Viimeisessä hakutreenissä umpparilla pääsi enää pari pikku haukahdusta. Mielentila haussa on muuten ollut kiva.
Jälkiä on tehty aika harvakseltaan ,kun olen keskittynyt Hiskiin sillä saralla. Mitään erityistä ei niissä ole tapahtunut: vauhtikin on laantunut siedettävälle tasolle ja kepit ovat nousseet hyvin. Motivaatio ei voisi olla parempi. Janaa on vähän pidennetty ja muistaakseni poika ei ole ottanut nyt ainoatakaan takajälkeä. Kepeillä ei jäädä nutaamaan, sitä Vili ei edelleenkään siedä: vähän kepin pureskelua, lihapulla naamariin ja menoksi.
Esineruuduissa meno ollut aika - öööö - irtonaista, kaistaleilla mennään edelleen sitkeästi. Mutta nenä toimii ja motivaatio on täälläkin tapissa..
Tottis tuntuisi olevan aika kivalla mallilla, ykisttäisinä liikkeinä ja palkaten ainakin, mutta en mä usko, että palkattomuudesta Vilille isoa ongelmaa tulee, kun sillä on niin hyvä vire.  Kun olemme kaksin kentällä, pihaustakaan ääntä ei kuulu missään vaiheessa, vaikka menisin Vilin kanssa suoraan hommiin. Mutta heti kun paikalla on muita ihmisiä tai koiria, pikku vingahduksia saattaa tulla, vaihtelevasti. Mitä pitempään treenataan, sitä vähemmän ääntä. Vilin kanssa ei todellakaan toimi se, että treenien pitäisi olla lyhyitä.Kun tehdään hommia, niin sitten tehdään.
Seuraamisessa Vili on nyt alkanut painaa aikalailla, jos palkka ei ole näkyvillä (vaikka ei ääntele), on jo melkoisen vaikea kävellä... Se yliyrittää selvästi. Otin uudestaan kainalopalkan käyttöön ja painaminen väheni heti.
P-makuu Vilillä on tosi vahva, siitä en ole lainkaan huolissani.
Luoksetulo on suora ja kiva. Erikseen on aika paljon tahkottu edestä sivulle siittymistä ja ne ovat nyt aika näyttäviä. Jäävissäkään ei mitään ihmeellisä. Tuppaa tosin välillä jäämään vähän vinoon, sitä pitää työstää jotenkin.
Tasamaanoutoja ei juuri ole treenattu, enemmänkin loppupäätä, eli luovutuksia. Ok, ei pureskelu niissä.
Metristä hyppyä ei nyt ole treenattu lainkaan. Jyrkkä a-este muutaman kerran ja se on ihan hyvä.
Eteenmeno muutaman kerran pallolle ja pari kertaa tyhjään. Omalla kentällä ihan hyvin.

Ja BH-kurssi alkaa kohta. Iik

Vilistä pidettiin hyvä huolta, kun olimme Hiskin kanssa PK SM:ssä

Hiskistä erikseen päivitys, kunhan ehdin.