HETAN JA HISKIN HUSEERAUKSET

Tavallista ja hiven kisamaista

2012-02-12T09:27:00.000-08:00

Tokoa siis ohjelmassa jälleen.
Maneesi: Kera Miikun, Roihun ja Priiman perjantai-iltana. Aloitimme metallihypyllä ja teimme kaikki liikkeet liikkuroituina, osa palkatta. '
Hyvää:
Hyppy>mainio. Ohjattu>mainio Tunari>mainio. L-tulo, noh, otettiin vain läpi.
Seuraamisessa paljon käännöksiä ja pysähdyksiä, Hiski tuntui hyvin valppaalta. Mutta: se tosiaan "osaa lukea ajatukset" eli alkaa kääntyä jo heti, kun liikkuri sanoo "täyskäännös"! Ei sentään yksi lähde eri suuntaan kuten kuulemma eräs koira on tehnyt. Hämykäskyä kehiin siis.
Hyvät merkillemenot: ei jälkeäkään edellisen maneesinitreenin koomailusta.
Ongelmakohtia: zeta. Oli jotenkin epävarma (itse olin liian "löysä"?) ja istui seisomisen (m-i-s). Käsiapua ei siis voi jättää pois....
Kaukot: kaukaa. Seisomaan oikein hyvin, siitä palkka. Istumaan nousussa pompsahti eteenpäin kunnolla. Hinkattiin tätä eri matkoilta Miikun ja Priiman melskatessa takana. Olikin paha: His jopa arpoi likkeitä, jota se ei yleensä tee.
Ruutu: mustat nauhat hiekalla ja aika pimeää, ylipitkä matkaa. Meni epävarmasti ja jäi eteen. Ei kertakaikkiaan vaan hahmottanut. En ole silti huolissani tästä.
Oikein hyvä fiilis jäi treenistä.

Lauantaiaamuna käväisimme Tamskin kisamaisissa treeneissä tallilla: listallamme oli seuraaminen, ohjattu ja tunari+paikallamakuu.
Seuruun aikana oli tosi pahat haukku- yms häiriöt ja liikkuri kulki pitkin kenttää, samoin "tuomari". Hiski ei ollut yhtä pätevä kuin edellisiltana, muttei huonokaan. Vilkuilua esiintyi.
Seuraamisen jälkeen His ei ottanut kontaktia millään, tätä ihmettelin, kunnes huomasin, että joku ihana pörröinen koiranpentu rallattelee pitkin kenttää. Hiski tietysti seurasi sitä silmä tarkkana.
Ohjatusta ja tunarista en keksi mitään huomauttamista.Olin mahdottoman tyytyväinen poitsuun!
"Kisan" jälkeen vielä Lilin ja kumppaneiden kanssa vähän treeniä. Otimme p-istumisen, ok. Lisäksi jääviä, sekä törpötellen että ilman. Kaukot, ensin peruuttamista, sitten kaukaa>palkka heti seisomisesta ja sitten istumisesta, vielä läheltä koko setti. Lopuksi ihan kisamaisesti kaikki vaihdot. Ja 100-prosenttisesti oikein, sähäkästi ja liikkumatta yhtään! Jeee!
Luoksetulonkin otin, ihan kokonaisena. Makuusta tulosta vauhtipalkka. Oikein hyvä. Lopuksi vielä läpi, vähän jo himmaili...
Ruudun paikkaa haimme kahteen ruutuun lopuksi.
Yhdessä vaiheessa hoffiuros pöllähti aika uhkaavin elein meidän viereen ja His ehti jo terhentyä. Hoffin omistaja sai nopsasti koiransa ruotuun ja me jatkettiin siitä, mihin jäätiin. Hiskille ei jäänyt mitenkään tilanne päälle, olin mielissäni. Jo tallille tullessa ohitimme läheltä pari nuorta urosta, joille Hiippari yritti kukkoilla, mutta ehdin estää. Puri sitten vähän rättiä ennen kuin aloitettiin ja oli treeneissä ihan kuosissa.

Marjamäki:
Su-ilta. Kummasti ehdittiin touhuta vähän kaikenlaista ja oli oikein hauskaa, vaikka olin vähän väsynyt mennessä. His oli niin täpöillä mukana, että hertttileijaa. Humputeltiin ja leikittiin paljon eikä säästelty palkoissa tällä kertaa. Ensin p-istuminen, ok. Teemana oli luoksetulo ja siinä Hiski meni retkuun Sari L:n karjahdellessa vienolla(!!!) äänellään käskyjä ihan vieressä, kun kävelin poispäin. His oli likkunut parikymmentä senttiä. Kaukoja tehtiin paljon peruuttamalla ja sitten ihan kisamaisesti. Vautsi, että osasi hienosti! Törpön kiertojakin oikein kunnon vauhtipalkalla.
Herra H. Hörökorva on mahtava :)))

Hetalle kuuluu muuten oikein hyvää. Se on hämmästyttävän reipas ja jaksaa lenkkeillä (paljon vapaana, sori). Olen tehnyt sille mielenvirkistykseksi pentutreeniä, esimerkiksi luoksetuloja ja asennonvaihtoja. Niissä se on kyllä uskomattoman hiiiiidas. Se myös yrittää aina niin kovasti jumpata taustalla, jos treenaan Hiskin kanssa jotain. Aina puolisen minuuttia myöhässä....
Hetaliini on myös alueen epävirallinen, mutta äärimmäisen tarkka kadunlakaisija: ei sellaista roskaa olekaan, jota se ei poimisi kadulta (tai kaivaisi lumihangesta) mukaansa. Aina viedään roskikseen ja neito saa ansaitun palkan.
Ja ammuskellutkin olen lähinnä metsälenkkien yhteydessä.

Pakkaspäivien puuhia

2012-02-06T01:21:00.000-08:00

Yltiöpositiivista ehkä, mutta oikein sutjakkaasti on mänt hallihommat. Hiippari on ollut ilmiselvästi taas onnellinen koiranpoika. Onhan niitä virheitä varmaan, jos hakemaan lähdetään, mutta fiilis on ollut mainio ja se on pääasia.
Tallilla Lilin yms kanssa.
Lili teki seuraamista liikkuroidessaan hyvän huomion: "sehän lukee sun ajatuksesi". His tosiaan reagoi äärettömän pieniinkin eleisiin. Liikkurin käskyttäessä oma olemus varmaan muuttuu, kun pitää kuulostella, mitä tehdään seuraavaksi. Eli kisoissa saattaa olla kyse yliyrittämisestä. Tässä taas oppimisen paikka - ohjaajalle.
Merkit menivät unelmaisen hyvin (!). Ja kaukoissa edistymistä: tein enemmän kaukokaukoja kuin lähikaukoja ja palkkasin paljon jo perusasennossa pysymisestä ja ensimmäisestä liikkeestä.
Marjamäessä su-iltana olikin taas heihulinaa. Hiski oli loistavassa mielentilassa ja ihanan innokas, vaikka edelliskerralla olin joutunut ihan lopuksi huomauttamaan sille toiselle urokselle pörhistelystä. Tosin p-istumisessa selkä agihäiriköijiin/käytävälle päin se näytti siltä, että "pelasta mut mamma". Pysyi kuitenkin, korppikotkana. P-makuussa yritti haistella ja nyt laitoin ensimmäisen kerran namin käpälien väliin. Se kyllä halvaannutti.Miikku yritti saada menemään maihin meidän omalla "massu"-käskyllä, mutta ei onnistunut.
Otin enimmäkseen kaukoja, ensin peruutusta ja sitten His oli koko ajan niin, että sen selän takana oli kamalat häiriöt. 90-prosenttisesti se silti teki hienosti, pitkältäkin matkalta! Korvat oli luimussa päätä pitkin, silti pystyi tekemään. Vähänkö kivaa :)))
Ohjattu (merkit erikseen mallia super), tunari (paljon, paljon kapuloita, hetsauslähetys, vauhtipalkka), metallihyppy, seuraamispätkät>kaikki hienosti ja ennenkaikkea hyvällä asenteella. Seuraamisessa palkkailin aina hyvästä kontaktista, kun mentiin jotain estettä tai törppöä kohti.

Törppö sekä maassa että peilissä

2012-02-02T02:43:00.000-08:00

Käytiin Hiskin kanssa taas maneesissa, kun näillä viimoilla ei lenkkeily nappaa.

Alkuun otettiin jääviä hypyn kautta - His tajusi äkkiä homman, vain istuminen oli alkuun vähän nihkeää. Tämä oli kivaa!

Sitten...Piti suit sait sukkelaan ottaa muutamat törpöt, ilman ruutuunmenoa. Hiskipä hiipi puoliväliin ja kääntyi väijymään ruutua, aina uudestaan. Siinä alkoi vähitellen jo savu tupruta korvista ja ääni kiristyä. Sehän auttaakin...Loppujen lopuksi His ei enää liikahtanut juuri mihinkään, meni niin sanotusti lukkoon. Kun vihdoin annoin "törpön" sijasta "kierrä"-käskyn, lähti kuin nappi housuista ja kääntyi hienosti "seisolla" törpön takana.

Samat kuviot sitten toisintoina ohjatun törpölle menon kanssa (kapulat valmiina).

Jotain muutakin tehtiin: ainakin ruudun paikkaa ja loistava tunari, jossa His kaivoi käytännössä oman kapulakasan alta, loistavia luoksetuloja ja vähemmän loistavia kaukoja, mutta suurin osa tunnista kului tuohon riivatun törpöttelyyn.

Olin ääliö, mutta olen itselleni armollinen ja annan mahdollisuuden korjata käytöstäni. Onneksi Hiski kestää mun torveilujani ihmeesti.

Mutta taas pitää muistaa, että:

- jos koira tekee virheen, auta sitä tekemään oikein äläkä anna toistaa virhettä

- teetä virheen jälkeen jotain, mitä koira varmasti osaa

- ei palkkaa korjatusta suorituksesta

Palkkauksesta:

- törpöillä ei enää lentele pallot, vaan vien lelun. Sama juttu kaukojen kanssa. Pallot ovat nyt toistaiseksi pannassa näissä, ne jumittavat ja stressaavat.

- kaukoissa vien palkan niin, että menen kunnolla koiran taakse ja annan palkan vasta sieltä. Ei enää yhtäkään etusuunnasta/sivulta tulevaa palkkaa kaukoista, ei edes taskun kaivelua matkalla! Takapalkka jumittaa

Uutta kokeiltavaa:

- nuuskimisen estämiseksi luoksetulon jättöpaikalle namia kuonon eteen

- kauko-ohjauksessa jalat harallaan: auttaa ehkä koiraa tunnistamaan liikkeen (olenkin ihmetellyt tota monien toko-ohjaajien haara-asentoa...)

- kaukojen palkkauksessa palkka aina ensimmäisestä istumisesta/seisomisesta, jotta koira on hereillä myös kisoissa

- opetetaan koira katsomaan, kun liikkeenohjaaja vie oikean kapulan ensin; muita vietäessä katsoo ohjaajaan

- siirtymätreeni: koira perusasennossa, liikkuri sanoo "kiitos", ohjaaja kiittää koiraa kuten kokeessa.Odotetaan, että koira tarjoaa seuraamista.Seuruutetaan koira ilman käskyä seuraavalle liikepaikalle.Otetaan perusasento ja palkitaan koira lelulla tai namilla.

Hauskanpitoa Marjamäessä ja muuallakin

2012-01-29T23:54:00.000-08:00

Viikon tokoilut on tokoiltu maneesissa ja tallilla viikolla ynnä Marjamäessä su-iltana.
Sarjassamme erikoisia ilmiöitä: Hiski meni maihin luoksetulon stopissa ensimmäistä kertaa. Ja toi kaksi kertaa peräkkäin väärän tunarikapulan. Ensimmäiselle ei ole mitään järjellistä selitystä, jälkimmäiselle on: sössittiin Miikun kanssa tunarikapulat niin, että M. laittoi Hiskille kaksi kapulakasaa minun omista kapuloistani, joita olen käyttänyt muilla ja klähminyt moneen kartaan...Täysi väärinkäsitys.
Hiskin kunniaksi pitää sanoa, että se haisteli ensimmäistä kapulakasaa huolestuneen näköisenä, lopulta otti epävarmasti yhden ja kun se ei kelvannut, valkkasi toisen. Kolmas oli "oikea" (!) ja vasta silloin hokasin, mitä tuli tehtyä. Normaalilla tyylillä ei ollut mitään ongelmia. Näin sitä koiraa koetellaan :(
Käskytetyt seuraamiset sujuivat epätavallisen hyvin sekä maneesissa että tallilla, vaikka ruutua, tötteröä sun muuta härpäkettä oli viljalti.
Tallilla Lilin kanssa otimme lähinnä vain eri liikkeiden osia, vain seuraamista pitkät pätkät. Kivat treenit nämäkin :)

Marjamäessä oli minimöllitokot: p-makuun ja p-istumisen lisäksi kolme liikettä. Agikoirien möykkä koetteli taas kuuloelimiä, lisäksi lämmityspuhallin piti karmeaa ääntä. P-makuu yhdessä alokaskoirien kanssa. Hiskin toiselta puolelta lähti heti litomaan heeleri, sitten toiselta käppänä. Dödö petti?
P-istuminen meni myös hyvin, ei ollut haistellut tms. Liikkeinä otimme zetan, ohjatun ja tunarin. Zeta (S-M-I) meni aika hyvin, kaikki asennot oikein. Ohjattu oli myös mainio sikälikin, että vasen kapula (joka haettiin) oli aivan ruudun edessä. Inansa vino palautus. Tunari oli sataprosenttinen ja annoin nyt superpalkaksi kapulan pureskeltavaksi.
Sittenpä olikin ylellistä, kun saimme Saijan kanssa koko kentän kaksistaan käyttöömme yli tunniksi. Kerrankin oli tilaa! Ja tuli hirnuttuakin poskilihakset kipeiksi, kiitos Hiskin ja Nerin. Nerille tehtiin paikallapysymistreeniä esteen edessä niin, että minä hoin "käskyä", kun Saija oli heittänyt metallikapulan. His makoili siinä esteen toisella puolella aika lähellä. Ihan yllättäen se syöksähti kapulalle ja ennenkuin ehdin kissaa sanoa, karautti eteeni sen näköisenä, että "eihän tosta tule hittojakaan, antakaas, kun mää näytän." Vein Hiskin vähin äänin takaisin. En voinut olla vihainen, kun His ei kesällä suostunut edes koskemaan metallikapulaan...
Uusi yritys ja nyt Saija jo antoi "hyppy"-käskyn: nyt Neri ja His ampaisivat kapulalle yhtaikaa, mutta Neri oli nopeampi, ärähti Hiskille, nappasi kapulan ja palautti asiallisesti.
Vielä testattiin hommaa niin, että His istui vieressäni ja Saija antoi takaa hyppy-käskyn. Kas, kas, taas Hiippari meni halpaan :)
Muuten ehdimme vaikka mitä, aika tehtiin paljon kaukoja, niin, että häiriöt olivat takana. Se on selvästi Hiskille se vaikea juttu. Yritin pitää Hiskin huomion itsessäni heilumalla, tömistelemällä, heittelemällä palloa yms yllättävää, kävin välillä palkkaamassa perusmakuusta. Saatiin onnistuneita(kin) runsaasti asentoja, eri pituisilta matkoilta (kiitos vinkistä, Piia K.!)
Ruutu kokonaisena, hämykäskyjä, ei kutsua. Lisäksi paikanhakua, hyvin. Luoksetulon stoppi ja loppupää erikseen. Ja paaaaljon perusasentoja, tiheästi palkaten.
Ennen "koetta" kokeilin Susanin virityksiä mm pallolla ja namien etsimisellä. Ne toimivat hyvin siihen saakka, kunnes käytävälle pölähti aussiuros, joka oli jostain syystä (tuijotti?) Hiskin mielestä aivan hirveä. Ei kiinnostanut pallo, ei namit, ei mikään. Siinä tilanteessa ei vain ole muuta vaihtoehtoa kuin niskaperseote. Muu ympäristö kertakaikkiaan katoaa Hiskin tajunnasta.
Mutta muuten oli kertakaikkisen hauskat treenit, kiva ja rento fiilis. Tykkäsin:))))

Ilmaisu/motivaatio
Sääksjärvellä lauantaina jatkettiin näyttötreenien merkeissä. Tällä kertaa viisi näyttäytyvää maalimiestä, joista yksi melkein tapissa. Käsky "vedä" ja sitten jarruttamalla perille. Maalimiehet leikkivät kahdella leulla ja kuljtettivat vähän matkaa keskilinjan suuntaisesti. Oikein hyvin sujui jälleen!

On tokoiltu ja hakuiltu

2012-01-22T00:07:00.000-08:00

Tokot
Tallilla Lilin kanssa. Otimme ainakin ohjatun, ruudun, zetan ja tunarin liikkuroituna. Korjaussarjassa kapulan hakua vinosta (edelleen vaikeaa), luoksetulon jätön jännitettä, yksittäisiä jääviä. Kiitos, Lili, seurasta ja avusta!
Marjamäessä Levekin vapaavuorolla. Kenttä oli täynnä tötteröitä ja agitelineitä. Muutenkin oli järkyttävät häiriöt: agikoirat huusivat ja mellastivat kahdella viereisellä kentällä. Tämmöinen touhu nostaa Hiskin vireen maaniselle tasolle, se pureutuu silmät muljahdellen palloonkin kuin pieni piraija. Liikkeet se tekee apinan raivolla, mutta keskittyminen kärsii, selvä se.
Otimme seuraamista, zetaa (eri versioina), kaukoja takakierrolla ja luoksetuloa läpijuoksuna ja jätöistä palkaten. Ruutu, pariin kertaan, ei luoksetuloa.
Sitten vähän kikkailua: metallihyppy niin, että ensin lähetys ruutuun, sitten metskun nouto ja hyppy takaisin. Hyvin! Tunarikapulat telineen taakse (iso kasa), "hyppy"-käsky ja heti perään "oma". Ensin otti mitä sattui, uusinnalla jo haisteli ja otti oman>palkka lennosta.
Tässä vaiheessa omat hermot oli riekaleina ja korvat soi eli lopetimme.
Maneesissa: liikkuroituna kaikki liikkeet kisamaisesti, luoksetulo läpijuoksuna ja kaukoja vähän ihan läheltä takapalkalla, pari ihmistä takana häiriköimässä. Myös p-istuminen ja p-makuu. Istumisessa selvästi olisi ollut hinku haistella, sain kiellettyä.
Oikeastaan kaikki muu meni oikein hyvin - ihan superisti suorastaan - paitsi seuraaminen (ensimmäinen liike), joka oli kamalaa. Hiippari vilkuili vähän väliä - kerran jo ärähdin, mutta ei juuri vaikutusta - keskittyminen mätti pahasti. Muuten Hiski oli kyllä hyvässä vireessä. Ruudun paikka on ollut pitkään paljon parempi kuin syksyllä. Ehkä se sitkeä paikanhakutreeni on tuottanut tulosta..
Maneesi on tosi mahtava treenipaikka, kun siellä pääsee palkkaamaan kunnolla eikä tartte koko ajan kytätä, onko jonkun tiellä. Hiski rakastaa sitä, että saa vetää rundia lelun kanssa. Oli niin kivaa, kiitos "seuralaiset"!
Haku
Sääksjärvellä lauantaina viisi koiraa ja neljä hlöä. Melkein sama treeni kuin viimeksi, eli pelkät näytöt "vedä"-käskyllä. Nyt en yrittänytkään juosta henkihieverissä, vaan kriteerinä vain se, että liina oli kireänä koko ajan. Olin valmistautunut pysähtymään, jos veto herpaantuisi. Mutta katin kontit: hyvin meni ja Hiipparilla oli älyttömän hauskaa, kun jokainen (4 kpl) mm leikki kahdella lelulla ja kuljetti vähän matkaa eteenpäin.
Päälle vielä pitkä lenkki ja kauppareissu. Kotiin palasin keikalta molemmat jalat litimärkinä. Hakumetsässä oli solahtanut ensin vasen jalka ojan ylityksessä jään läpi ja sitten oikea sulaan vesilammikkoon lumen alla.

Narunjatkot so haku ynnä tokot

2012-01-16T00:23:00.000-08:00

Haku
Ilmaisun opetus alkoi nyt alusta uudelleen, tavoitteena vireen nosto näytölle mennessä. Takaperin ketjutus/pelkkä näyttö. Aloitimme paoin: uusi käskysana" vedä" ja His suoraan juoksevan mm:n perään ja leluun kiinni. Minä olen aina narunjatkeena. Neljä toistoa. Ensin His ei älynnyt lähteä minnekään, kolmannella kerralla jo alkoi kirkastua, että mamman roikkumisesta huolimatta saa vetää kieli sinisenä. Keväällä sitten tiedetään, pysyykö veto päällä näytölle mennessä. Ja jäänkö minä henkiin...
Tokot
Lilin kanssa tallilla: paljon seuraamista (liikkuroituna) ja runsaasti tötteröitä, yksi kisapitkä osuus ilman palkkaa, Lili myös superhäiriköi >paikka liian edessä ja pomppi, mutta His oli rento ja iloinen. Liikkuroituna: ruutu, muuten kisamaisesti, mutta vain "käsky, käsky, käsky" eikä mukaan kutsua. Ohjatun oikea, palautus vinoon. Tunari> paljon kapuloita. Metallihyppy lennosta palkaten. Ynnä paljon humputtelua.
KK: halli:. p-istuminen ja -makuu. Luoksetulo läpi sekä taka- että etupalloin. Kaukoja yksi kerrallaan palkkana kiertäminen + vähän peruuttamista. Askelluksia, pallo näkyvillä. Ruudun paikka ja ruudussa pysyminen "käskykäskyin". Paljon humputtelua
Marjamäki: pienessä tilassa julmetusti tötteröitä, seitsemän koiraa ja yhdeksän ihmistä, ynnä agiliitäjiä kaksi viereistä kenttää pullollaan, huhhuh. Eipä siinä ihmeitä mahtunut. P-makuu ja -istuminen kuitenkin. Ruudussa pysyminen, luoksetulon rauhallisesta odotuksesta takapalkka, tunari (loistava), seuraamista pujotteluna muiden välissä. Kapulan tuontia vinosta, joka ei nyt oikein onnistunut. Metallihyppy kokonaisena>mainio
Hiskillä on ollut pahimmissakin häiriöissä erinomainen asenne ja vire, aivan eri maailmasta kuin kisoissa. Tötteröitä se ei ole vilkuillut, eipä juuri ihmisiäkään. Kumma juttu.

Ja taas minä pahoitin mieleni

2012-01-09T23:52:00.000-08:00

Katsoin aamulla Lilin Porissa ottamat videot ja järkytyin. En laita niitä tänne, ettei muillekin tule paha mieli. Seuraaminen on kamalaa (eikä todellakaan ansaitse ysiä!) - katsoin vertailun vuoksi vuosi sitten treeneissä otetun videon ja ero on valtavan suuri, paljon huonompaan suuntaan. Vapautuneisuus ja tekemisen riemu puuttuu nyt kokonaan. Hiskin ilme on ahdistunut, se pälyilee ja on surkean näköinen. En tykkää, en niin yhtään. Kaikki aina uhkaavat lopettaa, kun menee huonosti, mutta kyllä mullekin tuli jo mieleen, että lopetan tokokisaamisen kokonaan, jos se tekee koirastani näin tuskaisen oloisen. Mulle on loppujen lopuksi ihan yksi ja hailee, onko siellä jotain teknistä häikkää ja miten paljon pisteitä tulee, tärkeintä on, että tekeminen on koirankin mielestä hauskaa! Siis nimenomaan tokossa, joka on meille se humputtelulaji.Nyt homma näyttää videolta siltä, että ohjaajalla on kyllä oikeinkin kivaa, mutta koiralla tosi kurjaa. Kummallinen tilanne...Eikä kannata kenenkään tulla muistuttamaan, että bc vain teeskentelee surkeaa eikä sitä saa sääliä, sillä nyt en suostu uskomaan. Tokotreeneistä His kyllä yleensä tykkää hullun lailla.
Hiskille vieraat paikat (ja ne vieraat koirat...) aiheuttavat saletisti ylimääräistä painetta. Se näkyy levottomuutena ja keskittymättömyytenä. Tämmöisessä tilassa His ei yleensä halua esim. ollenkaan leikkiä, näin kävi sunnuntainakin.
Näinpä siis olemme jälleen perimmäisen kysymyksen, eli mielentilan äärellä. Kyllä ne temput koiralle opettaa, mutta se moodi ja ilme...
Ei-hyvästä mielentilasta huolimatta His pystyy tekemään hommia kohtuullisesti, mutta ei läheskään niin hyvin kuin osaisi. Esimerkiksi maton haistelu ei tulisi Hiskille treeneissä mieleenkään, sitä se tekee vain ja ainoastaan kisoissa ja näköjään halleissa erityisesti. Palkattomuudesta tuskin on kyse. Sunnuntaina Hiippari jopa kuikuili taakseen kaukoissa (yleisö ja muita koiria takana), mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen.
Ilmiö on tokossa (ja PK-tottiksessakin) sama kuin "pahasti häiriöisessä" tarkkuusruudussa: paineistava paikka ja tilanne>matala vire>ei pysty keskittymään kunnolla.
Pahiten tämä näkyy evl-tokossa seuraamisessa, zetassa ja kaukoissa, jotka ovat nyt Hiskille huonon vireen liikkeitä.Tunari voisi olla sellainen myös, mutta sen mä olen saanut kohdilleen vaihtelemalla palkkaamistapaa ja treenitapoja ynnä nostamalla virettä ja koiran itsetuntoa ihan sikana. Tämä oikeastaan vähän lohduttaa. Zetaan ja kaukoihin pitää saada samaa ytyä.
Zetassa ollaan kyllä menossa parempaan suuntaan, sain langanpäästä kiinni jo: asennot olivat oikeita ja nopeita eikä seuraaminenkaan ollut nyt niin kammottavaa kuin Tuuloksessa. Videolla touhu näytti jopa siedettävältä. Liikkeeseen saa varmaan jännitettä vaikka jättämällä palkka nokan eteen ja lisäämällä yllätysmomentteja.
Kaukoihin täytyy keksiä parempi palkkatapa, vaihtelua ja lisää draivia. Namipalkkaus on lopetettava kokonaan. Ai niin: nyt His tuli eteenpäin heti ensimmäisessä vaihdossa maa-sei, joka ei suinkaan ole tavallista. Vaikea on ollut sei-istu, joka nyt meni mallikkaasti.
Luoksetulossa taas täytyy tehdä sellaista treeniä, jossa hyvässä alkuasennossa pysymisestä tulee palkka. Muuten (treenaamattomuudesta huolimatta) olen tähän liikkeeseen nyt tyytyväinen, kun muistelee, että olin jo sitä mieltä, ettei stopista tule ikinä mitään.
Merkkiä lakkaan nyt vähäksi aikaa treenaamasta erikseen. Ruutu ja ohjattu kaipaavat kipeästi paljon liikkuroitua perustreeniä. Ja kapulan palautuksia täytyy muistaa ottaa vinosta erikseen. Metallihyppyä pitänee ylimalkaan vain treenata, pito on taas menossa kalistelun puolelle...
Mutta se on ainakin varmaa, että seuraavat treenit on ILOISET!!!
Ja tämän seuraamisen mä haluan takaisin, vaikkei se virheetöntä olekaan:

http://www.youtube.com/watch?v=e0qkpqBmV9U

EVL 1 291 pistettä ja....

2012-01-08T04:10:00.000-08:00

...KP ynnä luokkavoitto, mutta pisteet tulivat siis Kurtilta. Eli kuten Katri sanoi lauantaina: menkää nyt jo oikealle tuomarille. Joo mennään - jonain päivänä! Mutta vielä nyt maistuvat säälipisteetkin :)

Aloitimme siis Hiipparin kanssa koekauden tokokisoilla Porissa, jonne pääsimme yllättävän helposti. Lili lähti kärkkymään voi-paikkaa, jota ei ikävä kyllä herunut. Mutta muuten oli tosi kiva reissu joka suhteessa! Velipoika Huikin oli saanut paikan ihan viime hetkellä.
His ei ollut ihan parhaassa mahdollisessa vireessä: tuomarikin totesi, että koira oli levoton. Vieras halli ja vieraat koirat näköjään teettävät tätä. His ei esim. halunnut leikkiä ollenkaan suoritusten jälkeen. Tähän nähden se suoriutui hienosti.
P-istuminen ja p-makuu: 10-10. Lilin mukaan oli porsas haistellut p-makuussa.
Seuraaminen: 9. No ei todellakaan ollut ysin arvoista, ei. Kiva ja aika haastava seuraamiskaavio, paljon kaikkea :)
Zeta (I-S-M): 9. Eikä tämäkään ysiä olisi ansainnut. Annoin seisomisessa hyvin pienen käsiavun. Ja unohdin sitten kuitenkin kertoa, mikä liike tulee.Teki kyllä liikkeet oikein, mutta seuruu oli huonohkoa (kävelin tahallisen hitaasti, mikä näytti kuulemma kamalalta) ja istumisessa haisteli maata törkeästi. Oli hilkulla, etten potkaissut
Luoksetulo: 9,5. Puoli pistettä meni ei-tarkkaavaisuudesta lähetysasennossa. Enkä muistanut antaa odota-käskyä, sekin saattoi vaikuttaa. Hyvät pysähdykset ja vauhti.
Ruutu: 8. Grrrr. Olisi ollut tosi hieno muuten, mutta oli ampaissut liikkeelle liikkurin käskystä! Just kun mä kehuin, ettei noteeraa niitä...tosin eipä juuri ole liikkurin kanssa tätä treenattukaan.

----------------------
Ohjattu: 9. Jäi törpön eteen ja olisin voinut lähettää siitä, mutten halunnut, vaan annoin uuden käskyn. Vasemman haku, joten oli vähän vino palautuskin.
Metalli/hyppy:10. Toi vaikean näköisesti pää vinossa, mutta vauhdikkaasti. Siinä ja siinä, ettei pudottanut. Tämä homma näköjään taantuu välittömästi, ellei sitä treenaa.
Tunari: 10. Täysin virheetön alusta loppuun.
Kaukot: 7,5. Eteni saman verran kuin Tuuloksessa, jossa tästä heltisi vain 5,5...
Lili moitti minua monesta pöllöilystä ihan aiheellisesti :))) Kun en jännittänyt yhtään (ei kerrassaan mitään pelissä), olo oli vähän turhankin rento. Sori, Lili, yritän parantaa tapani, ettei sun tartte hävetä.
Lili myös videoi homman, mutta sattuneista syistä en ole ihan varma, laitanko tänne ;)
Suuret kiitokset matkaseurasta ja tärkeistä huomioista!!!
Ja onnittelut Hannalle ja Huille, jotka tekivät kahdesta nollasta huolimatta ykköstuloksen! Ne muut liikkeet olivat siis tosi hienoja!
Viikon varrella tuli treenattua aika vähän. Maneesissa olin ihan yksin torstaina ja yritin tehdä kaikki liikkeet. To-aamuna pikatreeni Tamskin tallilla. Kaukoja on tehty kotinurkissa eri etäisyyksiltä.
Tunarin treenaamista olemme harrastaneet niin, että piilotan lumihankeen kaksi kapulaa ja laitan koirat hakemaan ne kilpaa. Kivaa ja rentouttavaa.
KK:n hallille pe-illaksi oli tarkka viimeistelysuunnitelma, joka meni persilleen, kun heti alkuun sinne tuupattiin pakettiauto ja peräkärry ja purettiin erilaista estelastia. Estettä - eikä juuri mitään muutakaan vermeitä - ei ollut. Loppujen lopuksi tehtiin pelkkiä kaukoja - ihan syvältä- ja p-istuminen ja p-makuu.

Kot, kot ja kop, kop ynnä tavoitteet

2012-01-03T06:11:00.000-08:00

Eli Kana-areena-tokoilu Längelmäellä Tending-koirien kanssa aloitti komeasti treenivuoden heti uudenvuodenpäivänä. Kahdessa vartin erässä touhuttiin - me ekan kerran vasta neljän maissa iltapäivällä tosin ja vähän alkoi edellisyön valvominen tuntua (tämänvuotinen maailmansota loppui meilläpäin vasta aamupuolella yötä).
Ei ne kehätekemiset niinkään, vaan kaikki se, mitä tapahtui muualla, ilahdutti kovasti. His oli tosi rauhallinen joka paikassa, ei juuri minkäänlaista pörhistelyä (paitsi Uunolle). Inton kanssa makoilivat kentän reunalla rinta rinnan vapaina. Paikallamakuuta tuli ainakin tunti putkeen - ja paikallaistumistakin - epävirallisesti - puolisen tuntia. Lisäksi tuli taas todettua, ettei Hiski piittaa juurikaan muiden käskyistä eikä reagoi pahemmin liikkurin käskyihin. Tätähän me ollaan treenattu aika paljon ihan vaan omilla hämykäskyillä.

Hiski teki ensimmäisessä osassa ohjattua, ensin vain törpölle. Sanoin haluavani oikean ja sitten lähetin ihan vasemmalle, loistavaa, alkoi väsymys tehdä tepposia. Hiski teki tietty kuten käskettiin.
Sitten hinkattiin zetaa, jossa ehdin jo ennen uudenvuodenpäivää kokea jälleen uuden valaistumisen, toivottavasti nyt lopullisen. Eli se Hiskin levottomuus ja keskittymättömyys johtuu selvästi niistä tötteröistä, joista se ei voi "päästää irti". Ilman niitä se ottaa asennot oikein. Tästä taas päästään siihen, että on tehtävä PALJON pelkkää seuraamista tötteröltä tötterölle, jotta ne menettävät merkityksensä ja palkattava satunnaisesti matkalla. Ja muistettava ehdottomasti kertoa etukäteen, mitä tehdään. Nyt sitten treenattiin ensin sitä seuraamista ja sitten vielä erikseen asentoja, joissa annoin seisomiseen voimakkaan käsiavun. Tämä sujui jo ihan mukavasti. Niin ja Katilta sain neuvon antaa seuraamiskäsky vähän myöhemmin, niin koira pääsee nätimmin mukaan. Totta!.
Sitten tunari, hyvin tietty. Ja lopuksi vielä seuraamista, joka ei ollut kaikkein kamalinta lajissaan, His ei ainakaan painanut pahasti ja piti kontaktin. Ei vaan malttanut istua pysähdyksissä, ne mun pitää muistaa tehdä terävämmin. Oikealle käännöksistä sain raadilta noottia: ovat kuulemma kaarroksia.
Toisessa osassa otettiin ruutu, menomatkalla monta tötteröä. Ensin taisi pysähtyä merkin eteen. Vauhditin vähän. Ruutuun jäi ihan oikeaan etunurkkaan, joten päälle vielä paikanhakua.
Sen jälkeen kaukoja. Todistajien läsnäollessa tuli todetuksi, että "kyllä se läheltä osaa". Lohduttaudun sillä, että aika monella näytti tämän liikkeen kanssa olevan vaikeuksia.
Loppuun vielä luoksetulo läpi.
Katjan pyynnöstä Zen, Into ja Hiski tekivät vielä paikallamakuun alku- ja loppuosan yleisön taputtaessa, mekastaessa ja kannustaessa. Hiskillä ei mitään vaikeuksia.
Juhlava oli lopetus, kun kaikki koira (yli 25?) olivat 1-2 metrin välein ensin p-istumisessa ja sitten p-makuussa. Yksi ohjaaja kuljeskeli pennun kanssa rivistön edessä. Hiski oli hienosti. Olin nulikkaiseen ja koko päivään niin tyytyväinen kuin vain olla voi :)))
------------------------------------------------------------
Vuoden 2012 tavoitteet
Täytyy kai nämä tänäkin vuonna kirjata. Vuosi on merkittävä sikälikin, että L-pennuilla on tänä vuonna ensimmäinen syntymäpäivä, vaikka karkauspäivän lapset neljä vuotta täyttävätkin.
Hiskin tavoitteet:
Jäljeltä tarttis kalastaa se kolmas ykkönen, että saisi tuosta mussukasta kolmoiskäyttövalion :)
Ehkä käymme huvin vuoksi jossain EK-kokeessa ja kenties kesäretkellä jossain kivassa hakukokeessakin, jos paikka saadaan..
PK-SM-kisoihin osallistutaan, jos ollaan terveinä kumpikin, kop, kop. Laji onkin sitten eri juttu, nythän voisi valita jo kolmesta. Ans kattoo.
Jostain syystä NOM ei nappaa pätkääkään, ehkä mä olen saanut matkustusresuamiskiintiöni täyteen entisessä elämässäni. SM-tokotkaan ei vaan oikein iske, vaikka sinnekin jo päästäisiin ihan evl:ään. Ne on niin kaukanakin, jossain Savonmualla...
Tokokisoissa käydään, mutta valioitumisella ei ole kiirettä, tulee sitten, kun on tullakseen.

Ja kun en jaksa aina hinkata aina yksiä ja samoja juttuja, tekisi mieli kokeilla jotain uutta lajia. Vaikka viestiä, kun vain saisi jonkun lahjottua tai kiristettyä sinne toiseen päähän rataa.
Ja ipor-haku kiinnostaisi myös. Uusissa säännöissä on kuulemma yhdistetty ketteryys ja tottis. Sinne on myös tullut joku kumma pussin läpi juoksu, kaukokäskyt ja ryömiminen taas on jäänyt pois.
Mondeoring taitaa olla poissa laskuista, vaikka sekin voisi olla jännää :))) Ja joku (taas) ehdotti, että alkaisin harrastaa Hiipparin kanssa suojelua, kun sillä näyttäisi olevan taipumuksia siihenkin. Mutta ehkä ei sittenkään.
.
Hetan tavoitteet:
Toivottavasti neito pysyy yhtä reippaassa kunnossa kuin tänäkin vuonna ja pääsee yhä autoon itse.
Esineitä Heta saa etsiä ja kesällä leikkiä lasten kanssa. Muuten paljon lenkkejä vapaana ja köllöttelyä pehmeällä ynnä sopivasti ja riittävästi hyvää safkaa ja säännöllistä rapsuttelua.

Edelleenkään tämä koiraharrastus ei saa ruveta olemaan työtä. Motto: jos ei huvita, niin olkoon.

Treenivuosi päättyi maneesitokoon

2011-12-31T00:38:00.000-08:00

Toko
Perjantai-iltana Kravin tallin maneesissa kahden tunnin aika, viisi koirakkoa. Oli kunnolla TILAA ja reilusti aikaa, eli aivan mainiot treenit, vaikkei kaikki ihan mallikelpoisesti mennytkään.
Tehtiin Hiipparin kanssa ensin kaikki evl-liikkeet pääsääntöisesti ilman palkkaa Miikun liikkuroimina.
Tiivistelmä: seuraamisessa vinoja perusasentoja ja muutakin häikkää, ruudussa jäi liian eteen, muuten ok, luoksetulossa luovutti taas Paavon järkyttävän vinoon, muuten hyvä, luoksetulon stoppi oli tosi huono, metallihypyssä ei huomauttamista, tunnarissa ei huomauttamista, kaukot (läheltäkin) jännittyneet ja lisäksi pieni pompsahduskin (aaaaargh!), zeta oli järkyttävän kamala: levoton (Tuuloksen toisinto) ja viimeisen asennon eli seisomisen istui (taas)p-istuminen me unohdettiin. Paikallamakuu ok, p-istuminen me unohdettiin.

Toisella kierroksella korjaussarjaa: luoksetulo läpijuoksuna ja sitten stoppeja takapalkalla, jonka jälkeen alkoi välittömästi ennakoida, joten palkka minulta. Sain hyviä stoppeja. Kaukojakin takapalkalla vaihteeksi, ensin peruuttamista tietysti. Aika kivasti.
Jäävissä teki sitkeästi yhä uudestaan saman virheen: istui kaikki seisomiset. Tämä on kyllä mystinen liike nyt. Kokeilin myös Oilin blogista pöllimääni kuuntelukikkaa: lähettelin pallolle, mutta annoin matkalla käskyjä "istu", "seiso", "massu". Se toimi, mutta ainahan nämä alkuun näyttää toimivan... Pitää vissiin ruveta harkitsemaan sitä fyysistä apua, voisihan se olla vaikka jotain silmien muljauttelua. Mutta mistä se ihmeellinen levottomuus tähän tulee ja miten siitä pääsisi, se on arvoitus.

Kaikinpuolin antoisaa vuotta 2012 koiraväelle!

Treenikavereille vielä kerran tuhannet kiitokset avusta!!!

Tämmöisiä luonnonihmeitä (siis taustalla...) putkahtelee meidän maastoihin.

Ennen ja jälkeen myrskyn

2011-12-29T07:36:00.000-08:00

Tuntuu tapanin myrsky pyyhkäisseen muistinkin mennessään: tiistaina unohdin autuaasti viedä Hiskin hieroja-Terhille. Onneksi Terhikiltti otti meidät vielä vastaan. Hiskin molemmat lavat olivat vähän arat ja selässäkin jotain kiristystä. Nätisti kellahtelee nykyään käsiteltäväksi.
Tokot
Aatonaattona kävimme KK:n hallilla puuhastelemassa jotain pientä. Ainakin tunari tehtiin liikkuroituna ja ylenmäärin häiriköitynä, kaukoja pakitelttiin ja zetaa talsittiin. Metallihyppy myös. Siinä yllättäen ennakoi sivulle siirtymisen kaksikin kertaa. P-makuu ok.

Joulupäivän iltana karkasin juhlahulinasta pariksi tunniksi Marjamäkeen. Siellä Saijan liikkuroimana tunari, jossa hupsistakeikkaa toi väärän. Saattoi sillä olla jotain tekemistä asian kanssa, että olin vähän koskenut niihin muihinkin kapuloihin...
Ruutu myös liikkuroituna. Hiskillä oli nupit niin kaakossa - tai missä lie - kuin ikinä olla voi. Kun se oli merkillä, käänsin päätäni ruutuun päin, jolloin poika alkoi kallistua ruudun suuntaan kuin laiva myrskyssä - tästä kallistumasta se sitten purjehti sujuvasti ilman käskyä kohti ruutua. Uusinnalla sama juttu. Kun sitten lopulta monen yrityksen jälkeen sain sen odottamaan käskyä ja ruutuun, se valahti silmät loistaen suoraan maihin: "kato, kyllä mä tän osaan". Ja sama uusintana.Ja uusintana ja...
Ohjattua viilattiin myös pelkkänä merkille menona ja sitten Paavon hakuna. Kammottavan vino palautus.
Zeta myös liikkuroituna, mutta niin, että palkkailin sekä oikeista asennoista että muutenkin satunnaisesti. Nyt kun His ei ole enää ottanut vääriä asentoja, yritän saada pidettyä parempaa ilmettä yllätyspalkoilla. Vasemmalle käännös on jostain syystä zetassa sikamaisen huono.
Metallinouto vauhtipalkalla.
Kaukoja peruuttamalla, kuinkas muuten, Roihun kierrot inhottavana häiriönä. Silti pystyi tekemään asennot oikein ja pitämään takajalat paikoillaan (läheltä siis), mahtavaa. Seuraamisen askelluksia pitkästä aikaa.
Paikallamakuu ja p-istuminen ookoot.

Keskiviikkona pyrähdys Levekin kentälle (ei lunta, mutta ihan jäässä). Nyt sitten hinkattiin merkille menoa. Sitä ei näköjään kannattaisi ottaa kuin yksi kerta, toistoista His menee ihan pökkelöksi, eli hipsuttelee varovaisesti kuin ohuella jäällä tai jää jopa eteen. Ruudussa pysähtyy aina vaan liian eteen ja niinpä oikeaa paikkaa haettiin tällä kertaa moneen kertaan eri suunnista. Ohjatussa ensin merkkiä (se jähmeys siirtyi sitten tännekin), sitten sekä vasen että oikea kapula. Muuten ok, mutta vasemmalta toi ihan vinoon, sen jälkeen vielä monta kertaa pelkkää tuontia.
Luoksetulossa ensin läpi ja sitten kokonaisena, valui mielestäni vähän. Sitten taas läpi, kokonaisena ja läpi. Hyvin nyt.
Zeta eri paikoista palkaten. Ei vääriä asentoja ja oli hyvin tarkkana muutenkin.
Tunari. Hyvin.
Seuraamista, juoksua ja käännöksiä ynnä askelluksia. Erityisesti monta täyskäännöstä juoksusta, joka on mulle vaikea.
Kaukoja, edelleen peruuttamisen kautta, matkaa ehkä viisi metriä. Ja napakymppi!
Huhhuh, tulipa touhuttua paljon enemmän kuin oikeastaan piti...

Vuoden 61. esineruututreeni
Viisi koirakkoa ja hyvin tallattu ja hyvin merkitty ruutu lumettomassa, vihreässä metsässä torstaiaamuna.
Hiskille jälleen 3x3 esineen treeni, tällä kertaa aloitus keskeltä. Alkaa näyttää vähän siltä kuin haluaisin, eli poika pysyy suht koht hyvin etsintälohkolla. Intoa olisi taas piisannut vaikka 30 esineeseen. Pari kummaa pikkujuttua: ei selvästikään olisi halunnut nostaa kumihanskaa ja vaihtoi yhden esineen lennosta, hupsista.

Hoot aloittivat jo

2011-12-22T07:26:00.000-08:00

Iloa, valoa, lepoa ja sielun sulosointuja jouluunne!

Kaverukset Heta ja Hiski ottivat jo varaslähdön joulunviettoon.

- Pikku-ukkoja näköjään liikenteessä. Ei paljon kiinnosta.

- Mua kyllä kiinnostaisi, mutta oletan, ettei mamma anna tappaa noita otuksia.

- Oliskohan tuolla mulle jotain?

- Annas kun mää näytän.


- No okei, okei, odotetaan sitten jouluaattoon, jos on kerta pakko.

Maneesitreenit ja kateuskortti

2011-12-19T23:56:00.000-08:00


Palkka. Hiski tappaa tunnarikapulan

Sunnuntai-iltana pääsimme Hiskin kanssa Kravin tallille Multisiltaan maneesitreeneihin. Eipäs olla ennen tuommoisessa paikassa treenattukaan. Aikaakin oli ruhtinaalliset kaksi tuntia. Hiski viis veisasi hevosenhajuisesta mestasta ja oli julmetun kovassa vedossa.

Tehtiin hommia kolmen koirakon ryhmissä, kolme porukkaa samaan aikaan, hyvin mahduttiin ja sopivasti oli häiriöitä. Sari K. liikkuroi. Ensin ruutu, joka oli muuten oikein hyvä, paitsi, että Hiski jäi liian eteen, joten tehtiin muutama paikanhaku.
Sitten ohjattua ensin niin, että kapulat olivat aivan lähellä, pelkkä törppö alkuun. Pätevä merkille meno, kapuloista ei mitään haittaa. Uusinnalla tahti hidastui, joten otimme vielä kilpajuoksun. Sitten Sari vei kapulat kisamatkalle. Törpölle menossa riittävä vauhti, mutta jäi katsomaan oikeaa (ei minua), eli sitä, joka vietiin ensimmäisenä, pah. Hyvä haku ja palautusvauhti, palkka lennosta. Hmmm - tätä tarttis ehdottomasti saada tehtyä lisää nimenomaan liikkuroituna.
Sitten tunnari muuten kisamaisesti, mutta Sari vei ison kasan omia kapuloita (kapuloissa sekä minun että Sarin hajua) aika lähekkäin ja laittoi tuoreen oman aivan niiden keskelle. Ja nappiin meni: ei turhaa tarkistelua, vaan haistelua vain sen verran, että oma osui kohdalle, sitten reipasvauhtinen palautus.
Välissä paikallamakuu kuuden muun koirakon kanssa. His jäi hankalan näköiseen asentoon, mutta ei reppana uskaltanut korjata sitä.
Toisessa osiossa otimme vain zetaa/jääviä. Ensin kokonaisena kisamaisesti m-i-s, jossa istui seisomisen. Sitten käskytettynä ihan vaan peräkkäin m-s-i, jossa porsasteli istumisen maahan kaksi kertaa ihan pokkana! Vasta kolmas yritys osui ja upposi. Tässä meillä on pikku joulupähkinä purtavaksi :) Vaihtoehdot: a. Hiippari ei kuuntele/keskity kunnolla, kun ollaan kisamaisissa/vieraissa ympyröissä, b. se häiriintyy liikkurista, c. se ei osaa/erota käskyjä, d. on paineessa/ahdistunut. Pidän todennäköisimpänä vaihtoehtoa a.
Oli tosi kiva treenata maneesissa, kiitos Sari K., Piia K. ja knit!
Mutta voi jösses, että olin likainen, kun tulin kotiin! Housut oli polvia myöten tahmeassa nhiekassa. Ja tavallisella pallolla ei tuolla tee mitään, pitää olla reikäpallo, tai oikeastaan vähintään viisi, koska hiekka tarttuu kaikkeen kuin tauti.

Maanantaina kokeilin metsälenkin yhteydessä heti noita jääviä ja kas, kas: herra Hiipparsson veteli istumiset kylmän rauhallisesti joko maihin tai jäi seisoksimaan. Tulipa mieleen vielä vaihtoehto e: poitsu on nyt parissa tokokisassa jo oppinut (ja ehkä jossain treenissäkin, jota en muista), että väärästä asennosta ei seuraa yhtikäs mitään, sama siis, mihin asentoon sitä jämähtää.
Niinpä käskytin nopeassa tempossa eri asentoja ja voivottelin suureen ääneen vääriä+vein mokasta aina heti autoon (sori, operantistit). Sitten otin Hetan kanssa asennonvaihtoja ja kehuin sitä kovasti Hiskin katsellessa. Minkä jälkeen taas Hiski kehiin. Alkoi muuten homma pelittää ihan eri tavalla, selvästi oli karvakorva tarkkana kuin porkkana eikä virheitä enää tullut. Onnistumisista riekuttiin. Tämmöstä peliä nyt sitten vissiin pidetään. Otetaan takaperin hommaa myös eri versioina.

3xtarkkuusruutu
Olen tullut siihen tulokseen, että Hiskin virettä tarkkuusruututyöskentelyssä on syytä nostaa, jotta se kestäisi mahdolliset häiriöt (se SM...) paremmin. Tarkkuushan on opetettu sille pelkästään namipalkalla, kun alkuun pelkäsin, ettei se pysty keskittymään korkeassa vireessä. Niinpä ruutu on välillä ollut vähän nihkeänpuoleinen, vaikka His 99-prosenttisesti esineet löytääkin.
Eli nyt tein kolme ruutua peräkkäin niin, että His sai katsella, kun talloin ruutua ja pallo oli odottamassa vieressä. Etsimisessä tai luovutuksessa ei mitään ongelmia, vaikka kaikki esineet olivat tosi pieniä ja vaikeissa paikoissa. Tässäkin käytin kateuskorttia: Heta sai vielä etsiä kaksi esinettä niin, että His katseli vierestä, sitten autoon.
Ensi kerralla taidan jopa nostattaa Hiskiä taisteluleikillä ennen etsimistä.

Tämmöistä joulunalusaikaa tällä kertaa

(Ihme)hiippareita metsän siimeksessä

2011-12-17T09:50:00.000-08:00


Joulut... - eikun Marja-Leena kipittää viemään esinettä mystiseen metsään.


Vici nauttii vaivalla ansaitttua palkkaansa. Ei siinä kerkiä liivejä kokonaan riisua.


Roippanen taisi löytää jotakin. Vai mikä taistelu menossa?


Neri päämäärätietoisena.


Lukalla taas on suunnasta ihan oma näkemyksensä.

Ja sitten me ryypättiin.

Esineruutu nro 58
Päivänä muutamana ihan itsekseni. Kolme esinettä peräkkäin vasemmalle. Etuesine ensin - bravo- sitten takaa. Keskimmäinen esine sitten kanittikin, kun alueen pikki kulkeva tie veti pojan imuunsa kerta toisensa jälkeen. Piti oikein kunnolla muistuttaa, että SUORAAN. Kun suunta lopulta löytyi ja esine myös, jätin tähän.
Tarkkuusruutu
Avain nipusta. Mitäpäs tuossa muuten paitsi, että kun pääsin takaisin autolle, huomasin, että avainnipusta puuttui auton avain. Heta, eli se briljantimpi esinekoira istui lukitussa autossa. Hämärää pukkasi jo ja pientä paniikkia sen myötä. Hiski ei osaa partioiden hakea oikein mitään, sillä pitää olla selvästi tallattu ruutu, putkiaivo kun on. Löysin sitten avaimen ihan itse ilman nokkaeläimiä, mikä helpotus.

Esineruutu nro 59
Sääksjärvellä lauantaina maastokauden päättäjäiset Saijan, Miikun, Liisan ja Marja-Leenan kanssa. Heikkikin kävi näyttämässä uudehkoa Rio-bc-pakkaustaan.
Kerrankin hyvin tallattu ruutu! Hiskille 3x3 treeni. Aika mukavasti haastetta, kun ruudussa oli jo käynyt neljä koiraa, laskujeni mukaan siellä oli ollut jo 12 esinettä, kaikki eri paikoissa ynnä muutamatkin pissat ja kakat. Oikealta aloitus. Keskeltä ja takaa hyvät löydöt. Etuesine olikin oikein kunnon kuopassa ja sen tarkentamisessa His joutui oikein uurastamaan. Keskimmäisestä kolmikosta takaesine oli vaikeahko (kovamuovinen valkoinen pikkukoira).
Vasemman rivin esineet Hiski napsi tarkasti ja nopeasti järjestyksessä: edestä, keskeltä ja takaa. Palkkoja niukasti. Yhdeksän esineen jälkeen Hiippari oli sen näköinen, että koska ruvetaan hommiin. On se hurja työnarkomaani.
Heta sai hakea vielä punaisen tossun ja oli tukehtua intoonsa.
Treenin päälle hörpittiin glögiä ja syötiin tuoreita torttuja ja pipareita, nam. (kiitos Liisa ja Miikku!).
- Kuvien laatu ei päätä huimaa, oli melko haasteellinen kuvauskeli.

Viikolla on piipahdettu kerran pikaisesti Pirkkahallin kentällä tekemässä vähän ohjattua (törppöä lähinnä) ja zetaa. Kakeja myös tietysti - aina peruutuksen jälkeen, olen jopa lisännyt matkaa yhteen metriin, jipii, ja takajalat pysyvät nyt siinäkin. Optimismia ilmassa :)


Vahva tuotemerkki ja brandi, kaikkien maastotreenien symboli: oranssi aluhame.

Täsmätreeniä

2011-12-13T06:53:00.000-08:00

Toko
Lauantaina Marjamäen tokokisoissa oli ohjatun kapuloille ja ruutuun lähetys samalta merkiltä, mikä oli joillekin koirille ylivaikeaa. Päätin kokeilla Hiskin kanssa heti samaa (siinä tarvitaan paljon tilaa) ja tarkoitus on muutenkin ollut skarpata vähän varsinkin ohjattua, joka on sujunut epäilyttävän helposti.
Joten tiistaina kauppareissun yms yhteydessä koukkaistiin Levekin kentän kautta. Aika kiitettävästi siellä oli lunta, mutta eikun toimeen silti.
Ensin ohjattua, kummatkin puolet, molemmat mallikkaasti, vauhtipalkat, ei ollenkaan luovutuksia. Sitten ruutua, laakista hyvin sekin. Sen jälkeen alettiin tehdä pelkkiä törpölle menoja niin, että vein Hiskin istuessa ensin kapulat paikoilleen. Hiskillä on aina ensimmäinen merkki paras, sen jälkeen alkaa hidastaa. Niinpä juostiin merkille kilpaa, se on Hiskistä aivan mahtavaa.
Itselläni syttyi nyt vasta (!) sellainen ledlamppu päässä, että koiran pitää tietysti kääntyä merkillä katsomaan ohjaajaa, jolloin vasta on varmaa, että se näkee, mihin suuntaan mamma viittilöi. Jokseenkin itsestään selvää kaikille oikeille tokoilijoille...Joka tapauksessa tehtiin lukuisia toistoja, joissa kaikissa His seisoi kivasti minuun päin ja sai siitä heti palkan. Näytti siltä, että myös Hiskille syntyi jonkinlainen ahaa-elämys. Aikaisemmin se on toljottanut merkillä niitä kapuloita. Merkki näyttää olevan Hiskille herkkä liike enkä halua painostaa. His yrittää kyllä toimia oikein, kunhan ohjaajantorvelo vaan tietäisi, mitä haluaa.
Tunnari on toinen, jossa olen välttänyt kaikkea painostamista ja yritän pitää sen rentona ja hauskana hommana.Tänään esim. tehtiin pelkkää oman hakua lumihangesta ja His sai pistää löytämänsä kapulat päreiksi asti. Hassua, että se vaikka olen välillä palkannut sitä noin, se ei luovutuksissa pureskele ikinä yhtään. Tai ehkä juuri siksi...
Vein vielä vasemman ja oikean kapulat vaihteeksi vähän leveämmälle ja lähemmäksi, että hakukaari paranisi.
Sitten tehtiin vielä lähetyksiä toiselle merkille, eli ruutuun päin niin, että heittelin ohjatun kapulat matkalle. Ensin His jähmettyi suolapatsaaksi, mutta kun tehtiin tätäkin kilpajuoksuna, Hiippari vapautui. Viimeiset merkillemenot kapulaviidakon läpi se juoksi jo täysillä, kun otettiin lähetyksiä lennosta.
Kerrankin maltoin treenata kunnolla jotain enkä yrittänyt ahnehtia kaikkea kerralla :)

Ahteri pysyi ja kyllä se on tokokoira!

2011-12-12T00:13:00.000-08:00

Viikon huomio: minä valitsin Hiskin puolesta maastolajit, mutta Hiski valitsi ihan itse tokon. Siitä on - ohjaajasta huolimatta - kehittymässä iloinen ja taitava tokopoika. Asenne on niin ihana eikä mitään tartte tällä hetkellä vääntää yhtään, koska se haluaa tehdä oikein. Vissiin tokogeenit on puhjenneet, terveisiä ja kiitoksia vaan Glendalle ja Luckylle ynnä muillekin karvaisille (lähi)sukulaisille. Onnea muuten Mervi Annikille Pieksämäen hienosta tokotuloksesta!
Vuosi sitten blogijutuissa ruikutin Hiskin keskittymättömyyttä yms sisähalleissa. Nyt hävettää. Ongelmia ei tänä syksynä ole juuri enää näkynyt. Hiski on nyt kaiketi jäänyt niin tokotokoon, ettei se enää häiriinny pahasti ympäristötekijöistä. Kopkop, koputtaa päätään.

Torstaiaamuna kävimme Lilin kanssa tekaisemassa esineruudun nro 57 Kyötikkälään. Hyväksi havaitulla 3x3 systeemillä edelleen. Juoksuinen Heri oli ennen Hiskiä ruudussa ja se kyllä näkyi hiukan nuorukaisen työskentelyssä: alkuun esiintyi aika villiä sinkoilua, joka tasaantui parin tiukan huomautuksen jälkeen. Muuten ihan oukkidoukki: etuesineet tosin nousevat aina viimeisinä.

Tokot
Esineruuden jälkeen siirryimme Hiipparin kanssa kentälle tokoilemaan. Otimme ainakin Hiskin lempparin eli ruudun, ohjatun, zetan, luoksetulon lopun ynnä kaukoja, tietenkin. Ruudussa His taisi mennä ensimmäiselläkertaa suoraan maihan. Myös pelkkää paikanhakua ruudussa. Mainio oli hän.

Perjantai-iltana KK:n hallilla aloitimme välittömästi tunnarilla, kun Sari oli sopivasti käytettävissä liikkuriksi. Kapuloita toistakymmentän epämääräisesti, oma ihan keskellä. Muuten kisamaisesti. Superisti toimi, nätti haistelu ja varma tuonti. Häiriöinä lapsia ihan vieressä ja räkyttävä koira.
Kaikki muukin meni yli odotusten ja hauskaa oli. Ohjatussa oikean haku: melkein vieressä makoili vieras koira. His ei piitannut siitä yhtään. Teimme myös zetan kokonaisena, ruudun (ei saanut oikeaa matkaa), myös montahämyä=muka-lähetys, mutta ei lähetystä, vaan jotain muuta. Ja oho - kaukoja.
Talsimme myös pitkähkön seuraamisen yhdessä Kipinän kanssa. Saimme mahtavat häiriöt, kun Kipinälle huudeltiin kaikenlaista käskyä, eipä mennyt Hiippari halpaan. "Ruutu" oli kyllä paha -poika joutui oikein pinnistämään. Seuraaminen oli tosin aika levotonta. Luoksetulon loppupää otettiin myös.
Lopuksi kahden minuutin p-istuminen. Se olikin aika mielenkiintoinen, kun Hiskin vierestä lähti uroskoira litomaan eikä suostunut tulemaan ohjaajan luo. Otus kävi noin kahden sentin päässä Hiskistä ja hiippaili sen ympärillä muutenkin. Hiskillä nousi häntä, niskakarvat ja korvat, mutta ahteri pysyi maassa! Vitsi, olin tyytyväinen, tulipa tämäkin koettua.
Paikallamakuussa (evl-tyyliin) ei erikoista - hiukan haisteli mattoa - Sari järjesti kaikenlaista häiriötä koirille.
Lauantaina kävimme katsomassa tokokisaa Marjamäessä ja otin sielläkin tunnarin niin, että ihan vieressä oli muita koiria ja kaikenlaista muutakin hälinää - ei mitään ongelmaa :)

Haku nro 44
Su-aamuna ensimmäistä kertaa oikein kunnon pöperölumessa. Hiskille kuusi ukkoa suoraan edessä. Maalimiesten piti kuljettaa Hiipparia takarajalla aina 30 askelta eteenpäin, mutta homma levisi kuin Jokisen eväät, kun Hiski oli sitä mieltä, ettei se viitsi jäädä nokkimaan jotain maksamakkaran palasia, vaan karkasi keskilinjalle mamman luo, jolla oli sentään LELU. No, toisaalta hyvä niinkin, sitähän tässä on vähän haettukin. Muuten ei mitään ihmeellistä, paitsi, että His oli poikkeuksellisen kiinnostunut maahajuista ja syykin selvisisi, kun lopuksi alkoi bylsiä Marja-Leenan hihaa -Vicillä kuulemma juoksu lopuillaan...

Toko
Marjamäki su-iltana. Kivasti natsasi taas. Kuusi koirakkoa hääräsi sumpussa, mutta ei mitään hätää. Tunari otettiin jälleen (nostatuksen jälkeen) ekana ja siinä minä taas mokasin, Hiski ei. Kapula kello yhdessä, Hiski nosti sen varmasti ja Sari peukutti, jostain syystä (!) luulin kuitenkin, että oli väärä ja lähetin uudestaan kapuloille, kehumatta. His kiersi ja kaarsi ja töni kapuloita, mutta ei ottanut mitään. Aloin jo vaikeroida, että "miksi tää on nyt näin vaikeeta", kun joku ystävällisesti kiljaisi, että "sehän toi jo oikean." Just. Hiski sai sitten palkan siitä, ettei nostanut mitään, ei paha. Jos Hiippari kestää nämä mun tunarimöhläni, niin se kestää mitä vaan.
Otettiin kaukojen ja zetan lisäksi ruutua, luoksetulon loppu, stoppeja kierron kautta, ohjattu, jossa His yritti taas oikean sijasta keskimmäiselle, pysäytin. Siitä hyvä haku. Tästä meinaa näköjään tulla tapa, tarttis varmaan tehdä jotakin.
Ihan lopuksi kahden minuutin p-istuminen. Ruutu oli muutaman metrin päässä ja Hiski jäi istumaan kaula venyneenä ruutua tapittaen. Siinä se oli pysynyt koko kaksiminuuttisen...
Hiski oli kyllä sunnuntaina aika tuhmana (tuhmien sukuahan se onkin) muille koirille: se irvisteli lenkillä Neriparalle (joka vaan yritti leikkiä) rumasti ja ärähti oikein kunnolla hallilla treenien jälkeen valkkarille (joka tosin aloitti) ja vielä ulkona sakemannillekin.

Lenkeillä olemme kaukoilleet ahkerasti peruutustaktiikalla. Edelleen ihan läheltä. Ongelmavaihto on edelleen sei-is. Siinä osaaminen vaihtelee. Mutta pääasia, että Hiskillä on ollut hauskaa :)
Viikon päästä päästään kokeilemaan maneesitreeniä ensimmäistä kertaa - kiva.

Alkuviikosta treenattiin puistossa zetaa Hiskin kanssa ja Heta kulki mukana oikealla puolella. Se teki jokaisen liikkeen Hiskin perässä - hyyyyvin hitaasti - katsoi aina ensin, mitä His teki. Hetalla on näissä eri käskytkin, joten ei se voi osata käskyjä noudattaa. Mutta matkimallahan tuosta selviää :)

Toko. Jälki. Haku. Ja esineet tietty

2011-12-04T09:45:00.000-08:00

Toko(t)
Alkuviikko oli kisanjälkeistä huilia.
Olen funtsaillut vähän zetaa: sen kanssa olen lähtenyt soitellen sotaan, eli sitä ole treenattu kokonaisena käyt katsoen ollenkaan. Pelkkiä asentoja on kyllä, mutta en saa Hiskiä treeneissä tekemään vääriä. Lisäksi zetassa näyttäisi toimivan jokin mielentilajuttu. Homma pilkotaan nyt osiin ja yritetään selvittää sen anatomia. Alkuun ainakin tulee jokin vihjesana ja asentoja treenataan eri järjestyksissä systemaattisesti.
Kaukoja me treenataan nyt aina ensin peruuttamalla, siitä sitten nopeita asennonvaihtoja, läheltä toistaiseksi kaikki. Kriteeri: takajalat ei saa liikkua milliäkään. Eikä mitään apuvälineitä jalkojen eteen tms.

Torstaina tallilla Lilin kanssa tokoiltiin 1,5 tuntia. Agiliitäjät ensin häiritsivät vähän herraa. Huutelin itse erilaisia hämykäskysanoja.
Treenasimme: kaukoja siis peruutellen ja nopein asennonvaihdoin. Tämä on selvästi Hiskistä hauskaa ja se jopa heiluttaa nyt häntäänsä, kun se aikaisemmin on näyttänyt piestyltä.
Zetaa. SIM, SMI ja ISM. Ihan kunnolla tötteröitä kiertäen. Ei yhtäänvääriä asentoja tietenkään.
Ruudun merkkiä. Myös ruutuun menoja niin, että ohjatun kapulat olivat heti merkin takana. Ensimmäisellä lähetyksellä meinasi tuoda kapulan, toisella jo tajusi. Lähetin myös ruutuun ja sieltä hakemaan kapulaa. Bueno.

Ohjatun merkki ja Jyrkin nouto/ok. Metallihyppy, palkka lennosta/ok. Perusasentoja: enimmäkseen ok, mutta oli mättöäkin.

Tunari. Lili laittoi toistakymmentä kapulaa pitkittäin niin, että kapuloiden päät olivat noin sentin päässä toisistaan. Oma aika keskellä. His meni suoraan omalle ja toi iloisesti. Epäilyttävän helpon näköistä...Luoksetuloja läpijuoksuna.
Paljon palkkaamista, palauttava, kiva treeni.
Perjantaina tehtiin siirtolapuutarhan parkkiksella edelleen zetaa, kaukoja, perusasentoja ja luoksetuloa, jossa muutin maastatulon käskysanan.

Jälki nro 76
Tällä kertaa s-puutarhan uudelle puolelle. Mahtipaikka treenailla jälkeä pimeässä, kun alueella on katuvalot :). Pituutta runsas kilometri. Jälki kulki enimmäkseen lyhyellä nurmikolla, mutta myös hiekalla, mullalla ja sorassa, mökkien nurkilla ja teitä pitkin. Teiden ylityksiä, mutkia, kulmia ja loppuun erittäin terävä piikki/paluuperä: paluujälki kulki ihan menojäljen vierellä. Yhden kepin (5) jätin kulmaan. Vanheni runsaat 1,5 tuntia, jonka ajan satoi reilusti.
Jäljelle meno taas ilman lähetyksiä ihan läheltä, haluan edelleen vahvistaa sitä oikeaa suuntaa. Suunta oikea (26/3). His haki alussa selvästi "tukea" jäljen sivuilta, ajoi aika korkealla nenällä ja seilasi. Jäljen puolivälistä alkoi pitää nenän tiukasti maan tuntumassa ja pysyi paljon tarkemmin jäljen päällä. Aika loogista kai: metsäjäljellä hajua on varmaan yhtä paljon ympäröivissä puskissa, varvuissa ynnä muissa "korkeassa" kasvullisuudessa kuin maassa ja His on ajellut enimmäkseen metsässä. Matalaksi leikatulla nurmikolla on kannattavampaa pitää nokka maassa, ja vähitellen totuus Hiskille valkeni...Kulmaan (aika alussa) laittamani keppi (vaahteranlehti päällä) jäi, koska Hiippari veteli kulman suoraksi. Muut kepit (kaikki piilossa) se nosti hyvin.
Yksi vaikea paikka matkalla oli ja kun His oli sen selvittänyt, kehuin vähän. Lopun piikillä se käyttäytyi mielenkiintoisesti: kääntyi hyvin ja lähti ajamaan takaisinpäin ihan hyvin, mutta palasi takaisin. Se kävi varmaan 3-4 kertaa "ottamassa vauhtia" "selvältä" jäljeltä, eli varmisteli yhä uudelleen. Aika jännä juttu, eikä mielestäni paha ollenkaan. Parempi, että varmistaa kuin että ajaa väärää jälkeä.
Häiriöitä: fasaanikukko palloili jäljellä ja ihan pensasaidan takana, muutaman metrin päässä haukkui koira. Haukku sai Hiskin nostamaan päätä ja pörhistymään, mutta "jälki"-käskyllä jatkoi. Sattui olemaan keppikin juuri siinä pian, kiva. Hyvin ajettu, taas kerran, pieni mies :)

Haku nro 43
Sääksjärvi, lauantai, 5 koirakkoa. Mahtava sää: aurinko paistoi, oli paras mahdollinen kuviteltavissa oleva treenikeli ja lisäksi metsä oli kaunis kuin mikä mystisine valaistuksineen.
Hiskille: ukko (ylisyvällä piilopiilossa), tyhjä, tyhjä, tyhjä, ukko, 4xtyhjä ja ukko. Ensimmäiselle ja viimeiselle näyttö, ekalle myös hallinta. Keskimmäinen noin 100 metrin syvyydessä (!) ei-tuulenpuolella. Kylläpähän His-rusakko taas loikiskeli.Yhdellä tyhjällä änkesi väkisin takapistolle, mikä johtui selvästikin siitä, että siellä oli oltu piilossa edelliselle koiralle. Vähän huono juttu. En päästänyt menemään taaksepäin.
Vihelsin juuri, kun oli menossa keskimmäiselle ukolle, oli viis veisannut vislauksesta ja hyvä niin. Risteilytystä sekä heitellen että lievin pysähdyksin. Tämä paranee.Olihan taas kivat treenit parin viikon hakutauon jälkeen :)))

Esineruutu nro 56
Sunnuntaiaamuna Lilin kanssa Kangasalla. Hiskille 3x3 systeemillä lohkotreeni. Hyvä oli Hiskonen. Oikein hyödyllistä treeniä tämä: näitä teemme varmaan paljon taas talven mittaan.

Tarkkuusruutu
Lilin tallaama ruutu ja Lilin esine. Ei erikoista.

Ja lopuksi kunnon lenkkeilyä: mahtavaa, kun edelleen pääsee liikkumaan metsässä pitkin ja poikin uppoamatta kaulaansa myöten hankeen.'

Su-iltana jälleen tokoa Marjamäen hallilla. Kivat agihäiriöt. Ihan ensimmäiseksi ilman mitään esivalmisteluja tunari liikkuroituna, kellotauluna, His toi väärän (!), en kuullut siinä mekkalassa, kun liikkuri siitä sanoi ja palkkasin oikein komeasti ja kehuen! Sitten oli pakko ottaa kolme uusintaa, joissa ei mitään häikkää. Mikälie black out Hiskille sattunut siinä härdellissä. Mitäs muuta sitten kuin kaukoja, zetaa (ei oikein kyllä mahtunu), parit stopit kierron kautta, metallinouto vauhtipalkalla ynnä sairaan hieno (yleisön suusta :)) ohjattu liikkuroituna,

Loppulaskelma

2011-11-29T06:01:00.000-08:00

Tehdäänpäs pieni yhteenveto, kun viimeinenkin vuoden 2011 kisa on ohi.
Hiski kisasi vuoden aikana PK-puolella kolmessa jälkikisassa, kahdessa hakukisassa ja kahdessa etsintäkokeessa, eli kävi yhteensä seitsemässä PK-turnauksessa. Yhdestä ei tullut tulosta ollenkaan (huonon karman Harjavalta/jälki), SM-kisoista EK:sta tuli kakkostulos ja lopuista viidestä kokeesta vahva ykkönen.
Kolmesta käydystä tokokisasta voittajaluokasta herui ykkönen, ensimmäisestä erivoista kolmostulos ja toisesta ykkönen.
Ja näytelmästä saimme heinäkuussa jopa EH:n, jeejee.

Käyttövalionarvot napsahtivat etsintäkokeesta ja hausta. SM-kisoista tuli tasapisteet pronssimitalistin kanssa, mutta "vain" neljäs sija - tämä jäi ihan pikkasen kaivelemaan. SM-kisat olivat meille muutenkin melko dramaattiset.
Vuoden parhaana saavutuksena pidän SM-kisojen tottiksen 98 pistettä, just siksi, että siihen liittyi niin valtava lataus. Voi olla, ettei mikään kisatulos enää koskaan ylitä sitä fiilistä, kun sunnuntai-iltapäivänä - puolitajuttomana kipeän selän takia ja epäonninen maasto takana - tottiksen päätyttyä kuulin tuomarin sanovan nuo uskomattomat pisteet. Semmoinen oppihan siitä tuli, ettei ikinä kannata heittää hanskoja tiskiin, ennenkuin koko kisa on käyty.
Vuoden tavoitteet olivat "vain" valioituminen EK:sta sekä JK3 ja TK3. Viimeksimainittua nyt ei sitten edes alettu yrittää, kun ei huvittanutkaan hinkata niitä voi-liikeitä.
Vuosi on siis taas ylittänyt moninkertaisesti kaikki tavoitteet.
----------------------------------------------------------
Mutta onhan me treenattukin - oikeastaan vähän niinkuin puolivahingossa, kun se on ollut niin hauskaa. Järkytyin suorastaan, kun laskeskelin noita treenimääriä.
Hakutreenejä on ollut marraskuun loppuun mennessä yhteensä 42. Ja muutamassa ehditään vielä ennen vuoden loppua käydä. Hakutreeneihin kuluu keskimäärin kolmisen tuntia/treeni + matkat, eli semmoset 150 tuntia on vietetty haun parissa...
Jäljet: piti laskea ihan uudestaan, voiko tämä pitää paikkansa, mutta piti se. Eli jälkiä on ajettu yhteensä 75 kappaletta (kisajäljet mukana)! Yhdistin laskuissa kolme janatreeniä yhdeksi jäljeksi. Jäljistä vain pieni osa on ollut vieraiden tekemiä, ehkä noin 15 kappaletta. Kilometrejä en osaa laskea, mutta jäljistä suurin osa on ollut alle kilsan pituisia. Jotain 50 kilometriä noista ehkä tulisi. Jälkeä olemme tänä vuonna treenanneet enemmän kuin minään aikaisempana vuonna.
Esineruutujakin on tehty 55 kappaletta! Eipä totisesti voi väittää, ettei esineitä olisi treenattu. Tarkkuusruutuja en laskenut enkä pudotetun esineen treenejä, mutta tarkkuusruutujakin on varmasti tullut tehtyä kymmenittäin, pudotettuja aika vähän itse asiassa.

Kisoissa (sitä Harjavallan selvästi kirottua jälkeä en laske...) EK mukaan lukien Hiskiltä ei ole tänä vuonna jäänyt maastoon yhtään keppiä eikä treeneissäkään pahemmin. Joka ikisessä kisassa se sen sijaan tänä vuonna otti takajäljen.
Haussa - mukana etsintäkokeen hakuosuus - Hiskiltä ei ole koskaan jäänyt yhtään maalimiestä nostamatta, ei tänä vuonna eikä viime vuonnakaan. Yhteensä se on elämänsä aikana löytänyt kisoissa 34 ukkoa, eli kaikki, joita erilaisiin piiloihin on pistetty. Melkein jokaisessa kisassa tuomarit ovat kuitenkin moittineet liian laajoista pistoista. Eli mikä nyt sitten on oikeasti se "liian" laaja pisto? Hiskin tekemät pistot ovat selvästi Hiskin tapaiselle nopealle, dynaamiselle ja hyvänenäiselle koiralle sopivia ja se pystyy niillä hehtaaripistoillaankin haravoimaan alueen kattavasti. Jos ei pystyisi, ukkoja jäisi väkisinkin joskus löytymättä. Ei tuo nyt voi pelkästään hyvää tuuria olla.
Esineruudusta se on tänä vuonna nostanut yhtä vaille kaikki esineet (21/20). Se ainoa jäi tietysti SM-kisoissa.

Tokon teemaviikko ja sen kiva päätös: evl1

2011-11-27T09:02:00.000-08:00

Viikolla on keskitytty tokoon, muuhun ei ole aika riittänyt.
On treenattu Levekin kentällä, Pirkkahallin kentällä, Sulkavuoren kentällä, Tamskin tallilla ja Koirakoutsin hallilla. Ihanaa, kun ei ole liian kylmää (eikä kolmea metriä lunta), ulkona voi tehdä vaikka mitä, kun vaan löytää vähän valoa. Mä saan varmaan kohta turpiini, kun kehun näitä kaamoskelejä...
Tokoviikon kirkkaana johtotähtenä ovat tuikkineet ne hiivatin kaukot: kaukoja peruuttamalla,kaukoja takapalkalla, kaukoja kiertämällä, kaukoja namipalkka tassujen edesä, kaukoja asennonvaihdot nopeassa tahdissa. Kaukoja kotona, työhuoneella, kellarikäytävällä, pihassa, parkkipaikoilla, kentillä, puistoissa, kadulla, metsässä, halleissa. Helpompi sanoa, missä EI olla kaukoiltu.
Perjantaina alkoi näyttää siltä, että His oli pääsemässä vähän jyvälle: se istui aina ihan älyttömän hitaasti ja selvästi sillä oli ankara harkinta päällä. Hyvä, hyvä!
Seuraamisen treenaamisessa pääpaino on edelleen ollut perusasennoissa. Tunarin tein pari kertaa niin, että laitoin kasan itse pari viikko sitten lääppimiäni kapuloita ja niiden keskelle tuoreesti käsitellyn. Ei minkäänlaista ongelmaa.
Muuten on touhuttu sikin sokin sitä sun tätä. Ohjatussa on treenattu erityisesti merkille menoa, jossa parhaan vauhdin Hiskille saa, kun juoksee itse vähän matkaa mukana :)
Jääviä enimmäkseen heti palkaten.
____________________________________-
Sunnuntaina päästiin testaamaan tokotasoamme oikein virallisissa tokokisoissa, kun tuli kutsu varapaikalta - ties kuinka monennelta, ei pitänyt olla mitään mahiksia. Tuomarina vanha tuttu PK-kisoista, Ossisetä Harjula.
Kisapaikka oli kauppakeskus Tuulosen parkkihalli, hirveä mesta. Inhottava taustameteli koostui humisevista putkista, koirien mekkalasta ja mitä erilaisimmista moottoriäänistä. Joulusesongin takia liikennettä hallissa todella riitti. Hallissa kaikui ikävästi. Lisäksi alusta oli kauhistuttavan LIUKAS. Luulin, että mattoa olisi ollut vähän enemmän.
Hiski ei ole koskaan treenannut moisessa paikassa, ei edes käynyt, joten odotukset eivät olleet ihan huikeat. Oli silti jotenkin kiva fiilis.
Meidän vuoromme oli iltapäivällä kolmen pintaan, kisan viimeisenä koirakkona, kuinkas muuten. Katselin muiden suorituksia ja totesin, ettei Osvald kauhean ankarasti tuomaroinut.
Liikkeet tehtiin kahdessa erässä. Ensimmäinen satsi:
P-istuminen ja p-makuu: 10 +10.
Seuraaminen: 8. Liikaa, mutta antoi seuraamisesta melkein kaikille muillekin liikaa minun mielestäni. His ei ollut oikein iskussa, mikä ei ollut sinänsä ihme tuossa paikassa.
Luoksetulo: 9,5. Aika makea. Puoli pistettä meni ehkä tarmokkaasta maton (tässä oli siis matto) haistelusta alkumakuussa.
Metallihyppy: 10. Tässäkin oli matto ja kapula kieri aika pitkälle matolta ulos. Hiski joutui hiukan etsimään sitä. Tuosta ei kuitenkaan rokotettu, en tiedä, olisiko pitänyt. Muuten ihan täydellinen hommeli.
Ruutu: 10. Valkoiset ruutunauhat vaaleanharmaalla lattialla, lisäksi valkoisia pysäköintiruutumerkkejä vieressä. Ennen merkille lähetystä His katseli ruudun suuntaan, ja köhäisin hiukan, jolloin sain sen katsomaan merkkiä. Loppu sujui hienosti. Hiskin tultua sivulle tallasin tosin sen tassulle ja se rääkäisi.
-------------------------------
Toiselle kierrokselle lähdin aika rennosti, kun alku oli mennyt niin hyvin.
Zeta/sei-maa-is: 6. Hiski oli jotenkin ihan pihalla, haahuili miten sattui ja seisoi istumisen.
Ohjattu: 9. Kerrankin saan kehua omaa toimintaani! Hiski liukui (siis kirjaimellisesti) jotenkin ihmeellisesti merkille, annoin sille Jyrkituo käskyn, jolloin se sinkosi suoraan kohti keskikapulaa ja sain viime tingassa huudettua "seiso". Uudella käskyllä toi ihan hienosti oikeanpuoleisen. Näitä pysäytyksiä ei ole edes treenattu, kun ei ole ollut tarvetta...
Tunari: 10. Wautsi wau-luokkaa. Haisteli vasemmalta oikealle ja nappasi heti oman, kun tuli kohdalle. Nopea ja hieno palautus.Aika monelta koiralta Ossisetä otti pisteitä pureskelusta.
Kaukot: 5,5. Jipii, eipäs mennyt nollille, olin oikein tyytyväinen! Siirtymä oli tarkalleen 15 senttiä, mulla on nykyään aika harjaantunut silmä tässä ;)
Loppupisteet 279, eli ensimmäinen ykköstulos EVL:stä, 2./6. Pisteet olisivat hikisesti riittäneet ykköseen, vaikka kaukoista olisi tullut nolla. Viilattavaa riittää vaikka kuinka paljon, mutta tämä on hyvä alku:)
Arja ja Zac voittivat luokan, tietysti. Zacin kaukot olivat niin hienot ja taisivatkin saada kympin niistä. Onnea!

Suu messingillä-viikonloppu

2011-11-20T09:27:00.000-08:00

On ihan voittajafiilis: viikonloppuna oltiin ahkeria ja kaikki sujui.
Haku
Lauantaiaamuna Sääksjärvellä hakuiltiin neljän muun koirakon kera, oli yksi uusi maalimieskin. Hiskille kulmaukot valmiina, sitten kolme tyhjää, ukko, tyhjä ja ukko. Kolme ensimmäistä suorapalkoin (ruoka), viimeiselle näyttö ja lelupalkka. Ruoka piiloilla ei hurjista Hiipparia niin pahasti kuin lelupalkka ja minulla oli keskilinjalla ihana narupallo, johon Mr Reikäpää sai aina purkaa itseään.
En keksi mitään valittamista. Onnistuin jopa risteilyttämään, oh lalaa. Yhden vinoon lähteneen piston uusin. Risteillessä Hiski lähtee helposti vinoon toiselle puolelle, ellen ole skarppina. Oli nääs PILLI (oikeastaan kaksikin) mukana ja sen kanssa His tikittää kuin kello. Pistot olivat sopivan levyisiä ja -syviä. Olkoonkin ongelman kiertämistä ;)
Jälki
Sunnuntaina Orivedentien varressa hoffiporukan kanssa. Ilkka polki Hiskille jäljen, runsaat 700 metriä. Neljä keppiä, kaksi tuntia. Lili sotki loppupuolella jälkeä noin 50 metrin matkalta heti tuoreeltaan, eli harhat olivat täsmälleen samanikäisiä oikean jäljen kanssa.
Tieltä katsoen maasto näytti loistavalta, mutta Ilkka oli onnistunut suuntaamaan ihan järkyttävään risukkoon: moisessa hakkuutähderämeikössä ei olla vielä oltukaan, vaikka pahoissakin paikoissa on rämmitty. Jopa Hiskillä oli ajoittain vaikeuksia edetä - meikätädistä puhumattakaan ...
Tehtiin ensimmäistä kertaa niin, että His näki, kun jäljentekijä lähti (oikealle). Eipä siitä mitään hyötyä ollut, koska Hiippari otti takajäljen - tai no, se jäljesti taaksepäin pari liinanmittaa ja kääntyi itse. Kokeessa olisi kuitenkin tulkittu takajäljeksi (saldo nyt 25/3). Yhden pienen hukkakiepin Hiski teki sellaisessa paikassa, jossa jälki meni metsästä heti kepin jälkeen aivan tukkoonkasvaneelle aukolle: saattoi siinä joku eläimenjälkikin olla. Hienosti se palasi samaan paikkaan, jossa oli jäljen hukannut ja nosti jäljen rauhallisesti uudestaan.
Harhoihin Hiski ei juurikaan reagoinut - hämmästyttävää! Jäljestys oli varmaa, kaikki kepit nousivat vaivattomasti. Ilkka oli nokkelasti jättänyt kaksi keppiä aika peräkkäin alkuun ja kaksi keppiä peräkkäin loppuun.
Jäljestä tuli paljon vaikeampi kuin olin etukäteen suunnitellut, mutta hyvä niin. Hiski selvisi hommasta komeasti. Saa mun puolestani vaikka tulla talvi tämmöisen mahtijäljestyksen jälkeen :))) Kiitos Ilkka ja Lili!

Esineruutu
Jäljen vanhentumista odotellessa. Hiskille neljä esinettä melkoisen risukkoisessa maastossa. Kaksi edessä, yksi keskellä ja yksi takana keskellä. Edestä ja takaa esineet nousivat hyvin (His tarkensi hartaasti), mutta keskiesine tuotti vähän vaikeuksia. Hyvä suoritus taas tämäkin.
Varsinainen hoffi, alias Heta hengaili ja tallaili ja sai etsiäkin vähän.
Toko
Su-iltana Marjamäen hallissa. Olihan kylmä!!! Ahdasta oli myös, kun kuusi koirakkoa hääräsi samalla kentällä, agiesteitäkin kenttää pienentämässä. Agikoirat viereisellä kentällä kiljuivat kurkku suorana, käytävälläkin joku kimitti. Omat korvat soivat ja käskyt joutui melkein huutamaan.
P-istuminen. Vähän korppikotkamainen asento: meteli selvästi ahdisti Hiipparia. Mutta pysyi kyllä paikoillaan.
Perusasentoja eri suunnista ja eri matkoilta kutsuen+askelluksia. Oikeastaan enimmäkseen aika hienosti tällä kertaa, alkaisiko treenaaminen näkyä? Ihan liikuttavaa yritystä kautta linjan.
Tunari. Omatoimisesti. iso kasa, oma keskellä, ihan agikentän vieressä (!). Täydellinen :)))
Kaukoja. Peruutuksen kautta sei-is, lukemattomia kertoja (kiitos, Laura, muistutuksesta!). Tämä on Hiskistä hyvin hauskaa ja se jaksaisi tehdä tätä vaikka kuinka paljon.
Hyppy metallin kanssa. Varmaan aika kylmä kapula, mutta ilmekään ei värähtänyt.
Ohjattu. Liikkuroituna. Ensin niin, että kapulat olivat aivan merkin lähellä, vain törpölle menoa runsain hämykäskyin. Ei mitään vaikeuksia, vaikkei se vauhti nyt ihan päätä huimannutkaan. Sitten merkiltä Paavolle -ja aijai, oli lähteä liikkurin käskystä. Uusittiin ja käskyä toisteltiin. Katsoi kyllä suuta aukoen Jyrkiä ja olin ihan varma, ettei mene vasemmalle, mutta tekikin ihan sairaan hienon kaarroksen ja haki hyvällä draivilla Paavon.
Jes!
Paikallamakuu evl-tyyliin. Ihan lopuksi. Hyvin.
Hiski oli tosi kivassa mielentilassa. Vaikka meteli selvästi kiusasi, se skarppasi hirmu hyvin. Oikeastaan kaikki tuntui hyvältä.

Kivoja jälkiä ja kaukoilua

2011-11-18T09:32:00.000-08:00

Tiistaina Hiski kävi taas hieroja-Terhillä. Täysin rentona retkotti hän, mitään kipukohtia ei löytynyt, vaikka vähän jännäsin, onko ahkera jäljestäminen jättänyt jumeja.
Keskiviikkona juoksin Ideapark-keikan yhteydessä Hiipparille snadin, palauttavan vauvajäljen, vain 200 metriä, yksi keppi. Kahden tunnin vanhennus. Oikea suunta>23/2. Pimeää oli, mutta otsalampun kanssa onnistui hyvin :)

Torstaiaamuna tokoiltiin Lilin ja Herin kanssa tallilla. Tehtiin ainakin perusasentojumppaa, jäävät heti palkaten moneen kertaan (kaikki oikein) metallihyppy alusta loppuun (superhieno!), ohjattua, mutta vain merkille asti ilman kapulan hakua, kapulat ihan lähellä. Ei vaikeuksia, vauhtikin paranee.
Tunari kahteen kertaan (muita liikkeitä välissä) niin, että Lili oikein kunnolla hieroi vieraita kapuloita käsiinsä. Ensin yksi iso kasa, toisessa setissä kolme. Ensimmäinen oli selvästi aika vaikea: His nosti kyllä oman, mutta pudotti ja jatkoi haistelua, toi kuitenkin oman. Toisella kertaa oli jo varmempi.
Sitten kaukoja. Läheltä hyvin, Lilin ottamalta videolta näkyy, miten sei-is-sei- muuttuu pompsahduksiksi, kun siirryn kauemmas. Kaukoja on tehty kotona joka ikinen ilta ja sanomattakin lienee selvää, että kyllä se kotona osaa.

Ja täällä ne murheenkryynit:

http://www.youtube.com/watch?v=hlyu7yaxONY&feature=feedu

Esineruutu, kateuspohjalta. Tallasin vain reunat ja vein Hetan ja Hiskin katsellessa 10 esinettä eri puolille ruutua. Yksi oli avain, ihan edessä. Sitten päästin koirat irti ja sinkoilemaan. Tasatulos 5-5. Hiski toi yllättäen sen avaimen.
Viimeiseksi jäi tunnarikapula, joka oli vaikeassa paikassa mättäiden välissä. Hauskan näköistä, kun molemmat koirat haistoivat sen ja koittivat hännät heiluen kovasti tarkentaa. Hiski luovutti kesken, höh - Heta jäi nysväämään ja otti voiton kotiin. Hyvä Hetaliini!

Perjantaiammuna taas palattiin taas haasteellisen jäljen pariin.
Poljin Kyötikkälään noin 800 metriä pitkän jäljen, kolme keppiä, paljon erityyppisiä kulmia. Maasto sinänsä siellä on helppoa, mutta lenkkipolkuja kulkee ristiin, rastiin. Harhoja siis riitti. Lisäksi järjestin jäljen noston ihan puhtaalle hiekalle - yhtään en arvannut, kuinka tuossa käy. Hyvin kävi! His meni vähän jäljen yli, sitten oikein säpsähti ja palasi ja hyvin, hyvin tarkasti nosti jäljen vasemmalle, eli oikeaan suuntaan (24/2). Loppu oli silkkaa kakunpalaa: Hiski jäljensi erittäin itsevarmasti ja kaikki kepit (keskimmäinen vähän piilotettuna) se nosti helposti. Aika ihanaa, ettei se yhtään ole ottanut nokkiinsa noista hirvestyspöllytyksistä :)))
Toko
Koirakoutsin hallilla pe-iltana.
Paikallaistuminen. Meni hyvin. Hiskin olisi kyllä selvästi ihan hirveästi tehnyt mieli haistella mattoa. Sittenpä taas perusasentoja (aika hyvin), jääviä (hyvin), metallihyppy (hyvin), kaukoja (huonosti, huoh), ruudun paikkaa ja ruudusta tuloa, merkkiä niin, että ohjatun kapulat oli ihan lähellä ja erikseen Paavon ja Jyrkin nouto läheltä. Loppuun vielä perusasentosatsi ja sivulle-eteen-sivulle-eteen-jumppaa.

Julmetut jäljet, hillitön haku ja muutakin

2011-11-14T07:28:00.000-08:00

Jäljet
1. Perjantaina Tarja S. polki Hiipparille Urjalan metsiin pitkän jäljen - miten pitkän, se ei koskaan selvinnyt, sattuneesta syystä. Kuusi keppiä, kaksi tuntia.
Jäljennosto oli aikamoista sählinkiä johtuen siitä, että paikassa risteili polkuja ja sitten jälki meni vielä heti tien yli. Kun His ajoi tielle lisäksi polkua pitkin, vedin sen pois ja soitin Tarjalta lisäohjeita. Ihan oikeinhan His oli menossa, hyvä minä ääliö. Siinä säätäessä sitten jäi ensimmäinen keppi.
Matkan varrella oli kamalasti polkuja (osa varmaan hirvien ja peurojen) ja aika monessa paikassa mentiin pitkät pätkät polkua pitkin. Kolme keppiä nousi kuitenkin hyvin ja jäljestys oli ensiluokkaista. Gepsin mukaan oltiin matkattu jo 1,3 kilometriä. His paineli taas kerran kapeaa peuranpolkua, mutta ei näyttänyt eläintä ajavalta. Mutta sitten tultiin multapellon laitaan, selvät sorkanjäljethän ne siinä. Pidin Hiipparille melkoisen puhuttelun.
His sai kyllä nostettua vielä jäljen uudestaan ja loppukeppikin löytyi eli sai ruokansa.
Maanantaiaamuna piti mennä uudestaan Urjalaan, mutta päivästä tuli murheellinen, sillä Tarja joutui viemään Nella-riisenin lopetettavaksi. Minulla oli kunnia olla vielä perjantaina maalimiehenä hienolle pelastuskoiralle. Voimia, Tarja suuressa surussa, ikävä on varmasti kova :(

2. Poljin itse 1,3 kilometriä pitkän jäljen Niihamaan. Siellä riittää hirviä! Maasto suorastaan höyrysi hirvenläjistä. Tein sikavaikean jäljen: kuljin hakkuuaukealla sorkanjälkien vieressä ja yli ja tein kulmia keskelle jätöskasoja. Itse jälki oli yhtä kulmasykeröä ja välillä meno- ja paluujäljet menivät ihan vierekkäin. Piikkejä oli monta. Näin kamalaa jälkeä en olisi kehdannut tehdä kellekään muulle. Ihan lopussa oli polku, jota pitkin tulikin just sopivasti lenkkeilijä, kun oltiin lähdössä ajamaan.
Selvä takajälki, saldo 22/2. En päästänyt vilkasliikenteiselle tielle, vaan kommentoin vaan "oho." Muuten Hiski jäljensi kuin pieni veturi. Hirvenjäljet ja -jätökset eivät tehneet siihen nyt mitään vaikutusta. Noin kilometrin kohdalla tuli ihmehukka: jostain syystä Hispander oikaisi yhden mutkan helpossa paikassa ja jouduin nostattamaan jäljen uudestaan. Lopussa se tarkisti liinanmitan harhaa, mutta palasi takaisin.
Kaikki seitsemän eri kokoista keppiä Hiski nappasi hienosti. Mainio jälkikoira Hiippari on, kilometrejä mittariin vaan lisää!

Haku
Lauantaina Sääksjärvellä. Pyysin hartaasti, etteivät treenikaverit enää koskaan päästäisi minua hakuilemaan ilman pilliä. Se on nyt nimittäin aukottomasti todistettu, ettei Hiskiä saa hakualueelta pois ilman puhallusvälinettä. Suunnitelmassa oli heti alkuun neljä tyhjää, ja myöhemmässä vaiheessa vielä kaksi lisää: jokaisella Hiippari veteli melkoiset hehtaarijuoksentelut eivätkä kaikki pistot ihan viimeisen päälle suoriakaan olleet. Hiski kyllä kestää onneksi uudelleen lähettelyä vaikka kuinka paljon. Yksi suorapalkkaukko, kolme näyttöä. Olipahan hilpeää ja jokseenkin hillitöntä irti maasta-meininkiä. Merkkejä kerättiin melkein käsikopelolla pimeässä.

Tokot
Sunnuntai-iltana Marjamäen hallilla. Viisi koirakkoa, kahta puolta kenttää agiliitäjät. Ensin p-istuminen, hyvin. Sitten p-makuu lyhennettynä, mutta maahanmenot ja -nousut evl-tyyliin. Lisäksi poukkoilimme koirien ympärillä niin, että kävimme "väärien" koirien vieressä ja takana seisomassa. Hyvin makasi hra Hiskonen, vaikka olikin vähän kummissaan..
Luoksetuloja siten, että kaikki koirat makasivat vierekkäin rivissä ja yksi kerrallaan kutsuttiin luokse. Ei ongelmia.
Sitten otin pelkkiä perusasentoja, jääviä ja kaukoja läheltä. Lisäksi tunari kisamaisesti liikkuroituna. Hiippari potkaisi kapulat levälleen, mutta toi kyllä oman.
Aijuu, ja sitten ruudun loppuosaa, eli maasta sivulletuloja eri suunnista. Tässä oli monella sunnuntain tokokisassa aikamoisia ongelmia.
Maanantaina jäljen vanhentumista odotellessa Niihaman parkkipaikalla ohjelmassa ohjattu monena eri versiona: palkka heti alkuasennosta, pelkkää merkille menoa, kapulan hakuja eri kohdista tuonnista palkaten ja näitä vaihdellen, toistoja.
Sitten luoksetuloa läpijuoksuna, seisomisesta maahan, maasta loppuosaa. Ja lopuksi vielä läpijuoksu.
Ynnä perusasentoja. Oikealle siirtymissä jää aina vaan vinoon. Kaukoja ihan pienillä kädenliikkeillä. Sain idean Hanna-Marin suorituksesta ollessani katsomassa tokokisaa sunnuntaina. Hänellä oli tosi huomaamattomat liikkeet ja aloin ihmetellä, missä välissä mun käsimerkkini on muuttuneet hillittömäksi huitomiseksi...Hyvin His ne miniliikkeet noteerasi ainakin läheltä.
Hiskin perusasennot, kiitos Lili:
http://www.youtube.com/watch?v=eDxQqjUa2fM

Tarkkuusruutu tien vieressä, koirien kusetuspaikassa. Molemmat koirat haki metallirinkulan, kumpikin hyvin.

Rankka jälki ja pyttyilyä

2011-11-10T08:02:00.000-08:00

- Olispa noi edes palloja...

Hra Hispander kahmi Tavesin Vuoden koira-kisassa pystilastin, onneksi kaksi kiertopalkintoa on hukan teillä. Se sai paras hakukoira-kiertopalkinnon (hukassa)+oman pystin, paras etsintäkoira-kiertopalkinnon (hukassa) +oman pystin ja Aatun pytyn, joka annetaan monipuolisimmin PK-lajeja harrastaneelle koirakolle. Kärnän Sari ja Kurt haalivat kaikki jälkipokaalit. Osallistuin ensimmäistä kerran kisaan, aikaisemmin olen unohtanut koko homman, eiköhän tää kerta riitäkin.

Pituudeltaan tai maastoltaan keskiviikkoinen jälki ei ollut rankka, mutta muuten...Tallasin jäljen taas siirtolapuutarhan nurmikoille ja teille ynnä niiden vierustoille ja jatkoin portista ulos lähipuistoon. Lisäksi mukana oli vaikka mitä kulmajekkuja ja piiiitkä matka "melkein" paluuperää, eli askeleet eivät olleet ihan päällekkäin, mutta aivan vierekkäin. Kulkijoita riitti ja yhdessä paikassa auto oli parkkeerattu suoraan jäljen päälle. Lisäksi ihan vieressä jyrisi vilkasliikenteinen Nekalantie. Keppejä kuusi, kaikki mallia miniatyyri.
Pääsääntöisesti jäljestys sujui hyvin (nosto oikeaan suuntaan,19/1). Pari, kolme hankalaa paikkaa, vaikein tietysti puistossa. Siellä muiden koirien hajujen haistelu alkoi olla melkein ylivoimainen houkutus, mutta ei His siihen lopulta kuitenkaan langennut. Yhdessä kohdassa oltaisiin ehkä menty hukan teille, ellen olisi tiennyt, minne jälki kulkee. Kaikki kepit löytyivät vaivattomasti.
Tokot
Siirtolapuutarhan päärakennuksen takana parkkiksella. Ruutu nyt oli aika hyvä ja ohjatun nouto. Mutta kaukoissa oli totaalikipsissä, osasi vain istua, ei mitään muuta. Vain jos kumarruin suoraan päälle, meni maihin. Hauskuus kaukana.Vähän hankala palkata tästä.
Ja sitten menin kokeilemaan luoksetuloa. Läpijuoksu ok, stoppi ok, mutta maahanmeno peestä. Sitten yritin pelkkää maahanmenoa lennosta. Ei tullut mitään, ei. Pysähtyi seisomaan noin kahden askeleen päästä ehkä 20 kertaa. Lähdin juoksemaan taaksepäin ja huutelin iloista "hii"-kutsua, jolloin hipsutteli hyvin, hyvin varovasti ja säikähtäneen näköisenä perässä. Oikein rattoisaa.
Torstaiaamuna Lilin ja hoffityttöjen kanssa tehtiin perinteinen tallikeikka. Hiskille piti ottamani kisamaisesti kaikki liikkeet, mutta ei suunnitelma meni vähän läskiksi. Lili liikkuroi osan.
Ensin tehtiin pelkkiä perusasentoja, jotka Lili videoi. Kai siellä jokunen suorakin seassa oli. Zeta, jossa sekoilin jotain ja His istui seisomisen. Kai näitä tarttis treenata joskus.
Ruutu. Oli vinosti nurkassa, mustat nauhat tummanharmaalla pohjalla. Varsinaisen törpön lisäksi meillä oli valmiina luoksetulomerkit. His kipitti törpölle ihan hyvin, sitten "ruutuun"-käskyllä luoksetulomerkin taakse ja siitä taas seuraavalle. jne. Mitäs olen mennyt ottamaan törpöltä törpölle-treeniä :) Aika monta kertaa jouduttiin hinkkaamaan, ennenkuin hra Hispander tajusi kupletin juonen. Sekin ehkä auttaisi, jos Mr Kyllä Minä Tiedän vähän kuuntelisi.
Metallinouto. Muuten vallan hieno, mutta ihan peevelin vino sivulletulo.
Ohjattu. Jyrkin nouto. Ei mitään valittamista.
Tunari. Hyvä haistelu ja varma nosto, mutta hipsuvarpaili takaisin.
Luoksetulo. Kutakuinkin täydellinen. Ja edellispäivänä ei tullut mitään.
Kaukot. Otin ihan läheltä. Hyvät vaihdot eikä liikkunut milliäkään! Ja edellispäivänä ei osannut tätäkään yhtään...
Ihan lopuksi vielä lähetin Hiskin uudelleen ruutuun: Qira-muori (12,5 vee) oli nyt vapaana ja lähti haukkuen Hiskin perään. Pysäytin Hiskin ruutuun ja Qira jäi sen eteen haukkumaan. Hiski odotti lisäohjeita nätisti seisten. Aika hyvä häiriö, kiitos Qira ;))) Ja kiitos taas Lili ja likat muutenkin taas!
Yhtään ei nyt harmita, ettei olla saatu paikkaa kisoihin. Hiski ei itse asiassa osaa oikein viimeisen päälle mitään, yhtä ja toista vähän sinnepäin (kun en ole osannut opettaa, kai se muuten). Onneksi ei ole kiirettä eikä toko-kokeita täälläpäin näytä keväällä juuri olevankaan.

Tarkkuusruutu
Liliä odotellessa tallin parkkikselle, pohja lähinnä sepeliä, muutama ruohonkorsi seassa. Miniavain kivien välissä. Ruudussa pysyminen oli selvästi tavallista vaikeampaa, esineen löytymisessä ei ongelmia.

Tallasin to-aamuna Hiipparille myös palauttavan jäljen. Pitäisi muistaa ujuttaa vaikeiden jälkien sekaan aina näitä helppoja. Mittaa muutama sata metriä ja päässä jättikeppi, josta His ilahtui oikein kovasti. Ainoa vaikea juttu oli jäljen nosto melko paljaalta maalta, ei ongelmaa, oikea suuntaa, siis>20/1.

Paluuperiä, esineitä ja hallitoko

2011-11-07T00:24:00.000-08:00

Onpa mahtava tällainen lämmin marraskuu. Yhtään ei haittaa, vaikka on pimeää ja sumuista. Ei ole hyttysiä eikä ei hirvikärpäsiä, ei ole hikistä eikä toisaalta tarvitse raapia auton ikkunoita jäästä ja niin edelleen. Ja pystyy tekemään jälkiä :)
Jäljet
Tallasin jäljen samoihin maisemiin, joissa His lähti maanantaina hirvestämään. En tainnut osua pahimpaan paikkaan kylläkään. Kolme keppiä - yksi aivan pieni. Pituutta jäljellä jotain 600 metriä., ikää kaksi tuntia. Monta tien ylitystä, yhtä tietä pitkin loppupuolella kävelin vähän matkaa. Kun Hiskin kanssa sitten lähestyttiin tuota paikkaa, kaksi ihmistä käveli tiellä samaan suuntaan kuin olin mennyt. Kohta siihen tupsahti myös nainen kultsukan kanssa, jäi seisomaan siihen. Hiskillä meni vähän pasmat sekaisin ja sillä oli aika työ löytää taas jälki.
Muuten tuo oli superjäljestystä. Kaikki kepit löytyivät helposti. Harhoja on nyt saatu treenattua melkoisesti.
Paluuperät ja sensuuntaiset
Innostuin muistelemaan parin vuoden takaisia rajamiesten jälkioppeja ja päätin kokeilla, miten Hiskiltä sujuisivat paluuperät. Eli siis jälki, jossa jäljentekijä tulee samaa reittä takaisin kuin on mennytkin. Marja-Leena teki lauantaina Sääksjärvelle ohjeitteni mukaan sellaisen. Ensimmäinen meni vähän pieleen, joten teki vielä toisenkin. Piikin päässä kummallakin jäljellä oli keppi.
Ei ollut helppoa: His ei millään tajunnut, mihin jälki jatkui sieltä piikiltä, yritti varmaaan kymmeniä kertoja hakea jälkeä eri ilmansuunnista, reppana. Ensimmäiseltä jäi loppukeppi löytymättä, mutta kehuin silti kovasti poikaa, koska se oli yrittänyt kaikkensa ja oli ihan lyödyn oloinen, kun tultiin tielle.
Toinen paluuperä meni jo vähän paremmin ja molemmat kepit löytyivät. Hakemista oli kyllä paljon tässäkin.
Sunnuntaina tein mökillä taas kaksi paluuperää, toisen viereiselle uimarannalle, osittain hiekkapohjalle. Molemmat piikit päättyivät vedenrajaan. Vaikeita olivat. Ei voi ymmärtää pieni mies, mihin jälki katoaa... Saatiin ne sentään monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen ajettua lopppuun ja kaikki kepitkin löytyivät.
Ma-aamuna poljin jäljen Nekalan siirtolapuutarhaan, loistava paikka ja aivan asunnon vieressä! Jälki kulki paljaalla nurmikolla/sammaleessa etupäässä, yksi kolmasosa kivituhkalla tien sivussa, mökkien porttien edessä. Viisi pienenpientä keppiä siltä varalta, että jos joku ei löydy, nurtsille ei jää lojumaan mitään halkoa. Kolme kepeistä piilotin lehtikasojen alle. Aluksi oli kulma kulman perään kymmenen metrin välein ja His oli vähän ihmeissään. Nopeasti se pääsi kuitenkin jäljen imuun ja ajoi tosi tarkasti ja ihmeen rauhallisesti metsäjälkeen verrattuna. Mukana oli myös melkein paluuperä, piikki, mutta en kävellyt ihan menojäljen päältä, vaan noin puoli metriä sen sivussa samansuuntaisesti. Nyt His osasi ajaa takaisinpäin aivan helposti. Kiva kikkailujälki, menen tuonne ehdottomasti uudestaan nyt, kun siellä on vain vähän ihmisiä. Tiedä, vaikka innostuttaisiin vielä FH-jäljestäkin :)
Ai niin: yksi jäljennosto näistä oli takajälki, eli nyt on saldo 18/1.
Esineruutu
Marja-Leenan kanssa, Vici-rotikkanarttu häiriönä ruudun vieressä, paitsi, ettei se ollut mikään häiriö, koska on tyttö. Höh.
Normiruutu. Hiskille taakse keskelle pieni muoviesine. Kaksi eteen, piilotettuina. Kivasti vörkki poika. Yksi esineistä taas palkaton.
Toko
Marjamäen hallissa ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Agikoirat vieressä möykkäämässä. Aluksi kahden minuutin istuminen, muistaakseni viisi koirakkoa. Oikein mallikkaasti.
Sitten askelluksia ryhmäliikkeenä. Perusasennot syvältä, loppua kohti kuulemma paranivat.
Sitten otettiin ryhmäpaikallamakuu niin, että koirat olivat ihan lähekkäin ringissä, hännät kohti keskustaa. Lopuksi kävelimme jonossa koirien ympäri. His oli vähän hämmentynyt, mutta hyvin makasi.
Tässä välissä taas perusasentoja, paremmin nyt.
Muutama merkiltä merkille-lähetys, ei huippuvauhtia.
Sitten alkoi takuta...Yritin tehdä kaukoja (ma-sei-maa) siinä agikentän vieressä. Hiskiltä herpaantui ote tässä vaiheessa täysin: se ei keskittynyt yhtään, vaan vilkuili naapurikentälle ja teki mitä sattui. Otimme sitten muutaman ihan läheltä taaakse kiertojen kera ja lopetimme siihen.
____________________________________________
Syksyn tultua remmilenkkejä on taas tehty tiuhaan ihmisten ilmoilla ja vanha tuttu ongelma putkahti saman tien pintaan. Yhden haukun kanssa toisten koirien ohitukset ovat koko ajan sujuneet hyvin, mutta kahden rekun kanssa tilanne karkaa liian usein lapasesta.
Päätin, että homma pannaan nyt kuntoon. Joten nyt olen opettanut Hetalle "oikea"-käskyn (oppii se vanhakin!), jolla se siirtyy oikealle sivulleni. Hiskille taas annan "sivu"-komennon, jolla se tulee vasemmalle, kytätköön, kunhan pysyy. Heta saa ohituksen jälkeen palkaksi namin, Hiski hanskani. Tämä toimii ihan oikeasti, tosin aivan läheltä-ohituksia vielä välttelen. Hiski on ollut ehdottomasti se kovempi luu tässä urakoinnissa.

Älyttömän taitavaa ja vähän älytöntäkin touhua

2011-11-03T07:47:00.000-07:00

Jälki
Tuula tallasi keskiviikkoaamuna Kangasalan Alaselle aivan uuteen paikkaan, melkoisia korkeuseroja sisältäneen, 500 metriä pitkän jäljen, kolme keppiä, kaksi tuntia vanhennusta. Paljon kulmia, alusta helppo. Todennäköisesti harhoja, koska on suosittua lenkkimaastoa.
Jälki lähti vasemmalle. Jälleen hieno ja varma nosto heti oikeaan suuntaan (13. kerta peräkkäin). Jatkokin kakunpalaa, paitsi ihan lopussa, kun olin käynyt vahingossa Hetan kanssa talsimassa juuri siinä kohtaa, mihin jälki päättyi...Mutta kyllä se oikea jäljenpääkin sieltä löytyi ja loppukeppi oli heti sopivasti.
Kaikilla kepeillä vietettiin hartaasti aikaa leikkien ja nameja heitellen. Halusin Hiskille tästä jäljestä superpositiivisia kokemuksia sen hirvestysepisodin jälkeen. Mitään angstia ei pojalle ollut jäänyt sen ankeahkosta lopetuksesta...
Esineruutu
Ruutu oli järkyttävässä paikassa: etualalla oli monttu, oikeastaan eräänlainen suppa,ja takaosassa kohosi melkein kohtisuora jyrkänne. Emme pystyneet konttaaamaan siitä ylös kuin parista kohtaa, joten tallasimme poikittain alta ja päältä ja vain nojailimme seinämään. Tuula vei Hiskille neljä esinettä, kaksi jyrkänteen päälle, yhden montun pohjalle oikealle eteen ja yhden vasemmalle, niin ylhäälle rinteeseen kuin pystyi.
Olin asennoitunut siihen, että tulee ongelmia eikä His mene sen jyrkänteen yli, ei ainakaan heti. Mutta se kapusi ketterästi kuin kolmivärinen rusakko jyrkännettä ylös ihan sinne minne lähetinkin. Neljä lähetystä, neljä esinettä, aivan mahtava Hiipparainen! Melkein tuli tippa silmään, niin järjettömän hieno esitys oli, lähes suu auki sitä seurattiin. Jos olisi ollut kisa ja olisin ollut tuomari, olisin antanut Hiskille 35 pistettä ja papukaijamerkin.
Heta sai hakea yhden esineen ja se reppana yritti epätoivoisesti kiivetä jyrkänteen päälle, vaikken edes lähettänyt sitä ja esine oli edessä. Sitten se kankea kökkerö vielä putosi ojanpenkalta ojan pohjalle eikä meinannut päästä ylös. On se aika riipaisevaa katseltavaa :( Tein sille vielä pienen jäljenkin lopuksi ja se oli ihan onnessaan.
Toko
Tamskin Tallilla Lilin ja Herin kanssa taas. Ei oikein huvittanut hinkata mitään, joten tein Hiskille temppuradan. Poika hyppyesteen taakse istumaan, esteen toiselle puolelle metallikapula ja sen jälkeen nurkassa ruutu. Ruudusta oikealle kymmenen metrin välein kaksi törppöä ja niiden jälkeen kymmenen metrin päähän Lili teki tunarikapulakasan: paljon kapuloita ihan lähekkäon ja oma siellä keskellä. Itse seisoin ruudun takana käskyttämässä.
Eihän homma heti onnistunut, mutta sain lopulta Hispanderin metsku suussa ruutuun - se oli se vaikea osuus - törpöille meni hyvin ja tunarin haki törpön takaakin rauhallisesti haistellen, siitä vasta ensimmäinen palkka.
Lili vei vielä ohjatun kapulat niin, että ruutu oli heti niiden takana ja parin törppöhämyilyn jälkeen lähetin Hiipparin Paavolle. Ruutu häiritsi kuten oli tarkoituskin ja Hiski yritti kovasti keskimmäiselle. Sain pysäytettyä ja Paavo tuli haettua.
Lopuksi kaukoja tai vain maa-sei-maa, palkkana taakse kiertäminen>pallo. Oli vaan vaikeaa, kun ei se puolitoistametrinen, punainen pylväs millään sattunut silmään, vaan kierrettävää etsiessä piti hypätä aina ensin kolme kertaa edestakaisin esteen yli ja sitten vielä kiivetä agi-aalle ja pois sieltä...
Jossain välissä otettiin Hiskin kanssa pitkästä aikaa pudotettukin. Eli puskettiin vain hakkuuaukeaa pitkin, pusikkoon, ei mitään "uran" tapaistakaan missään. Kyllähän poika lempihanskansa hakee vaikka mistä.
Ja tarkkuusruutu lennosta samalla reissulla kuivuneeseen heinikkoon. Esineenä nanokokoinen metallijoku. Piilotin sen huolella heinikkoon ja vielä kuivia lehtiä päälle. Heta ensin. Löysi heti ja hukkasi samantien. Olin jo varma, että nielaisi, mutta löysi uudestaan.
Hiskille laitoin esineen eri paikkaan, mutta piilotin hyvin myös. Haki silti ihan suoraan, pöh. Miten näitä pystyy enää vaikeuttamaan?

Jakomielinen jälki

2011-10-31T07:26:00.000-07:00

Miikku tallasi Hiskille ma-aamuna runsaan kilsan pituisen jäljen, viisi keppiä.
Mentiin ajamaan Hispanderin kanssa kahden tunnin kuluttua niin, etten edes tiennyt, mihin suuntaan jälki lähtee. Lähetin ensimmäistä kertaa aikoihin oikein kunnolla, ja His suuntasi varman oloisesti oikealle, mutta teki heti mutkan kohti tietä. Nonni, takajälki, ehdin ajatella. Mutta Hiippari jatkoikin jäljestystä tien toiselle puolelle: Miikku oli tehnyt varsinaisen hämyn, hyvä, hyvä! Eli nyt tuli jo 12. peräkkäinen jäljennosto oikeaan suuntaan. Ja ihan kohta mentiin taas tien yli alkuperäiselle puolelle, nyt jopa risteyksen kautta. Kyseessä on varsin käytetty lenkkireitti. Hiski jäljesti aivan upeasti, ei mitään epäröintiä missään kohtaa ja kolme keppiä nousi mallikkaasti. Ehdin jo ajatella, että nyt tuli kymppi plussa-jälki. Ei pitäisi nuolaista ennenaikaisesti.
Ehdin juuri vilkaista gepsistä, että oli tultu runsaat 700 metriä. Olimme keskellä Lempäälän (ehkä) pahinta hirvimetsää, jota olen yleensä koittanut vähän vältellä...Silloin His sai ihan yhtäkkiä suoranaisen sätkyn, syöksähti eteenpäin kuin sähköjänis ja tiesin heti, että nyt ollaan hirven perässä. Sanoin pari kertaa painokkaasti "hyi" ja "jälki": Ei minkäänlaista vaikutusta, His painoi menemään kuin heikkopäinen. Siinä ehdittin jo ryysiä monta kymmentä metriä. Joten pysähdyin, kerroin selväsanaisesti, mitä mieltä touhusta olen ja keskeytin homman siihen. Otin kiinni pojan kaulapannasta, en antanut sen edes nuuskia enkä merkkailla matkalla, vaan kuskasin suoraan autoon niin, että hippulat vain vinkuivat. Aamuruoka jäi siis saamatta.
Toivon todella, että tästä hirvestyksestä jäi Hiskille mahdollisimman paska fiilis ;)
Ensin kaksi kolmasosaa täydellistä jäljestystä joka suhteessa ja sitten lopussa pääsin rysän päältä puuttumaan riistanajoon. Täydellinen treeni!
Haluan jäljen ehdottomasti tuonne uudestaan mahdollisimman pian. Olisipa tosi kiintoisaa nähdä, tekeekö Hiippari uudestaan saman tempun.
Jälkien vanhentuessa tokoiltiin Levekin kentällä. Niitä samoja juttua vaan, ei mitään ihmeempää.

Pienesti ja äkkiä

2011-10-30T09:08:00.000-07:00

Hetasta jäi julkistamatta virallinen 9-vuotisfoto. Laitetaan nyt sellainen hiukan myöhässä. Iisisti ottaa ikäneito.

Kiireinen viikko takana, mutta kun His kulkee paljon mukanani, aina jossain välissä pientä treenintynkää pystyy järjestämään. Esimerkiksi perjantaina Vihiojan frisbee/leikkipuiston ohi ajaessa äkkiä auto parkkiin ja pinkaisemaan 200-300 metriä pitkä jälki + kolme keppiä. Hommassa meni viisi minuuttia. Tosin huomasin heti, ettei mukana ollut jälkiliinaa eikä minkäänlaisia palkkoja.
Kahden tunnin kuluttua (venyi oikeastaan 2,5 tuntiin) palasin rikospaikalle ja lähdin Hiskin kanssa kävelemään. Jäljen lähellä sanoin vaan ohimennen "oliskos jossain jälki?" Hiippari oli vähän äimänä, mutta löi kumminkin nokan maahan. Ja jälleen epäröimättä jäljennosto oikeaan suuntaan. (11.kerta peräkkäin). Olihan se jäljenajo aika tuskaista, kun nurmikko oli varmaan joka siunaaman neliösentiltä täynnä ihmisten ja koirien jälkiä ja frisbeehemmoja poukkoili siellä täällä, mutta kyllä Hispander jäljellä aina välillä pysyi - ja putosi siltä - löysi taas jne. Vähän siinä taisi pojalle jo paniikkiakin pukata. Ensimmäinen keppi löytyi, toinen jäi, ei mitään väliä. Kolmaskin varmaan olisi varmaan jäänyt, mutta autoin sen verran, että jäin ennen keppiä paikalleni seisomaan. Tässä meni toiset viisi minsaa. Palkaksi loppukepistä Hispander sai tappaa mun oikean käden nahkahanskani.

Agrimarketissa käydessä tallasin pikapikaa Hiskille tarkkuusruudun parkkipaikan viereen rikkaruohojen sekaan, hyvät häiriöt ympärillä. Nosti esineen hienosti. Nyt oli mukana jopa kissanruokapurkki palkaksi. Hommassa meni yhteensä kuusi minuuttia.

Torstaina mentiin matalalentoa koko päivä.
Aamulla tokoiltiin Lilin ja Herin kanssa tehotunti Tamskin tallilla. Hiski otti ainakin metallihypyn, tunarin, jossa vähän sähläsi, ohjatun (Jyrkin)ja vissiin ruudunkin. Ja Lili katsoi meidän perusasentoja, jossa riittää työmaata.
To-iltana olimme Nokian kentällä tottiksen yhteistreeneissä hyvin valaistulla treenikentällä, ylellistä. Piti ottaa kisamaisesti, mutta päädyin kuitenkin tekemään vähän eri tavalla. Hiski oli Veikan parina. Otin seuraamisen pysähdyksiä ja oikea tuomari Jani H. katsoi, miten perusasennot onnistuivat. Osa onnistui, osa ei. Palkkauksia välillä. Jäävät, istu ja maa heti palkaten, seiso luoksetulon kera. Tuli vinoon, pöh. Sitten tasamaanouto ilman palkkaa, siirtymät telineille ja niistä palkat, suorituksia. Pari kertaa annoin palautetta kontaktin pudottamisesta. Ei eteenmenoa.
Paikallamakuu kokonaisena, jossain välissä haisteli maata>huomautus.
Lopuksi vähän hengailtiin kentällä, jolla oli muitakin koiria/uroksia, tekee Hiskille hyvää.
Kivat treenit, kiitos Hannahoo järjestämisestä!

Lauantain kauppareissulla Suurjaon takana tyhjällä parkkiksella tokoiltiin taas hieman, tehtiin mm. sarja kakeja Susanin neuvomalla menetelmällä: palkkana kiertäminen taaksepäin. Monta toistoa läheltä maa-sei. Ainakin tämä oli Hiskistä älyhauskaa. Jatkan nyt tätä, vähitellen matkaa pidentäen. Tein reippaasti jopa ruudun ja laitoin ohjatun kapulat (vuorossa Paavo) ruudun lähelle. His meni heti halpaan ja yritti kaksi kertaa ängetä kapulan hakemisen sijasta ruutuun, sain pysäytettyä. Toi lopulta, palkka lennosta. Iso, hälisevä poikajoukko tuli siihen pyörillään sopivasti, seurautin Hiskin välistä. Vielä lähetyksiä kahden törpön välillä.

Haku
Sääksjärvellä sunnuntaina. Hiskille suunnitelman mukaan viisi maalimiestä, toiselle ja viimeiselle ukolle piti olla näytöt.Siis piti, mutta tokalta mm:ltä His loikki iloisesti pallo suussaan: Saija oli luullut että se otti rullan, mutta olikin vohkinut salamana pallon jostain pressun uumenista. Lopussa piti olla aika monta tyhjää, mutta sain hädin tuskin tyhjät molemmille puolille, kun His haistoi tietty maalimiehen kaukaa.
Tuli niitä tyhjiä siinä alkupäässä ja risteilytin onnistuneesti monta kertaa, jee.

Hiski poseeraa syysmaisemassa. Huom: pupuheijastin pehmentää särmän jätkän karheaa olemusta.

Jälkiä ja esineruutuja

2011-10-26T09:29:00.000-07:00

Jäljet
Kaikki jäljet kaksi tuntia vanhoja.
Maanantaina Miikku tallasi Hiskille kaksi jälkeä, molemmat noin 200 metriä, kaksi keppiä kummassakin. Toinen oikealle, toinen vasemmalle. Erona vain se, että toista oli tallaamassa myös bc-neito Prima, toista ei.
Helpot jäljet, helpot alustat.
Jäljennostot edelleen ilman lähetyksiä, taas oikeaan suuntaan (nrot 8. ja 9.). Jälkien ajoissa en havainnut mitään eroja, kepit nosti riemukkaasti.

Keskiviikkoaamuna sitten käytiin jälkeilemässä Hämeenkyrössä, Vaivialla asti Tainan + Lallin ja Pia P.:n +Tuplan kanssa. Jälkimmäisellä muka myös nuoriherra Veikka sekä Viski.
Tallasin jäljet Tuplalle ja Lallille ja Taina Hiskille. Mittaa kilsan verran, keppejä kuusi, pitkä jana, jolle otettiin taas vapaa lähestyminen. Jälki lähti vasemmalle. Varma nosto ja oikea suunta jo kymmenennen kerran peräkkäin!!! Tämä systeemi siis toimii.
Hieno, tarkka ja vahva jäljenajo, kaikki kepit nousivat epäröimättä. Täyden kympin suoritus.
Uskon, että kun jälki on sikavaikea, koira joutuu (ainakin vielä koulutuksen tässä vaiheessa) ponnistelemaan jäljellä pysymisessä niin kovasti, että kepit jäävät vähän toisarvoisiksi. Kun jälki on helpohko, kepitkin nousevat paremmin.
Mutta testataan teoriaa lisää.

Esineruudut
Maanantain ruutu tehtiin niin, että vasen laita kulki hakkuuaukiota pitkin. Neljä esinettä, kaksi edessä, toinen näistä siellä hakkuuaukolla ja se osoittautuikin tosi vaikeaksi. Lisäksi juuri, kun Hiski oli etsimässä sitä, tielle ilmaantui koiranulkoiluttaja uroksen kanssa. Hiski pörhistyi heti, alkoi kytsiä koiraa ja lopetti hakemisen, jouduin käskyttämään sitä moneen kertaan.
Toinen ruutu Vaiviassa keskiviikkona oli myös mielenkiintoinen: ruudun takaosassa oli ensinnäkin muutaman metrin korkuinen penkka lähes ruudun mitalta ja takaosa oli hiekkapohjaista motokrossirataa...
Lisämausteeksi pyysin Piaa tuomaan Viskin ihan ruudun viereen.
Taas neljä esinettä, kaksi takana, kaksi edessä. Hiski osasi kyllä aika pian mennä taakse ja kolme esinettä nousi suht sukkelasti. Viimeinen oli vasemmassa etunurkassa, jonka lähellä Viski oli, haukahtelikin välillä sopivasti. Taas Hiippari pörhisteli, vilkuili Viskiä ja jouduin kieltämään sitä, juuri kun se oli esineen lähellä. Lopulta se meni ihan sijaisille ja alkoi nuhjata yhden puunrungon ympärillä. Nosti se esineen sitten lopulta.
Hiskille pitäisi nyt tehdä kaikki esine- ja tarkkuusruudut niin, että siinä vieressä on joku uros häiriköimässä.
Heta haki kummastakin ruudusta yhden, muilta jääneen esineen. Helposti, tietty.

Kiitos Miikku! Kiitos Taina ja Pia!

EVL- epikset - hyvä Hiippari!

2011-10-23T06:10:00.000-07:00

Ylökk järjesti jäsenilleen epäviralliset tokisat Mutalan kentällä ja ilmoittauduin Hispanderin kanssa saadakseni liikkurointia/kokemusta/tasontarkistuksen. Kaikkea tätä kertyikin ruhtinaallisesti - odotusaika tosin venyi neljään tuntiin, mutta ihan rattoisasti tuo saatiin kulumaan. Ainoa, mikä hiukan harmitti, oli se, etten älynnyt ottaa Hetaa mukaan, se olisi taatusti ollut aika pistämätön ahmimiskilpailussa...
Mutta siis näin homma eteni, "tuomarina" Hanna-Mari Ikonen, joka mielestäni noudatti sääntöjä hyvin eikä ollut liian lepsu:
Paikkaistuminen ja p-makuu: 10 ja 10. Oli vähän käännellyt istuessa päätään.
Seuraaminen: 8. Tykkäsin itse: kontakti piti hyvin, paikka oli sopiva eikä painanut ainakaan pahasti. Vinoista perusasennoista ihan aiheelliset rokotukset.
Zeta: 7. Järjestys M-I-S. Muuten hyvä, mutta istui vähän yllättäen maahanmenon. Eipä tätä ole treenattukaan yhtään. Vaikuttaisiko PK-tottis, jossa istu on aina ensin?
Luoksetulo: 8. Oikeat pojot. Seisahtui kuin seinään, maahanmenokin hyvä, mutta lopun tuli hiipimällä ja jäi ihmeen kauas. Annoin jostain käsittämättömästä syystä kauhean vihaiset käskyt, His taisi säikähtää.
Ruutu: 9,5. Puoli pistettä meni tahmeahkosta törpölle menosta. Kyttäsi aloituksessa ruutua jo niin, etten uskonut merkille edes menevän. Ruutuun törpöltä lujaa ja suoraan, kas, kun ei ollut mitään seiniä häiritsemässä.
Tauko
Ohjattu: 10! Tästä olen ylpeä. Meni törpölle vauhdikkaasti, teki näyttävän Paavo-noudon ja tuli jopa suoraan eteen.
Metallinouto: 9,5. En nyt yhtään muista, mistä puoli pistettä meni. Hyvä homma joka tapauksessa.
Tunnari: 10. Tämä oli oikeasti täydellinen. Tosi varma suoritus, kunnon haistelu, ei tönimistä, reipas palautus suoraan. On näköjään onnistuttu treenaamaan oikealla tavalla.
Kaket: 0. Tätä jo aavistelin etukäteen. Näin paikaltani, että Hispander oikein ponkaisi kaksi kertaa eteenpäin. Lähes päivittäisestä lähijumpasta kotona ei siis ole ollut kerrassaan mitään hyötyä, His osaa kyllä läheltä tehdä liikkeet ihan oikein, mutta homma muuttuu sen mielestä ihan toiseksi, kun etäännyn. Jostain syystä en saa tämän treenaamisesta otetta.
Loppupisteemme olivat 253,5, suunta on ylöspäin :))). Olin tajuttoman tyytyväinen Hiskiin: se teki kaiken niin hyvin kuin se vain osaa, se oli iloinen eikä koomaantunut liikaa. Väärä liike zetassa oli työtapaturma, jota ei lasketa.

Huvittavaa, että saimme metallinoudosta 9,5 ja ohjatusta kympin. Nuohan menivät Viialassa piirimestiksissä nollille.
Perusasentojen oionta on näköjään pidettävä ohjelmassa ihan jatkuvasti.
Oli todella hyödyllinen keikka. Olin aika mielissäni siitäkin, etten itse möhlinyt ;)

Täälläpäin on muuten oikeaan tokokokeeseen näköjään yhtä vaikeaa saada paikkaa kuin jälkikisaan.

2xtoko+2xjälki+1xhaku=loppuviikon hommat

2011-10-22T07:14:00.000-07:00

Jälkiä
Ensimmäisen tallasin to-aamuna. Onnistuin löytämään suopursuisen paikan lähtöön. Sen jälkeen olikin sitten melkein pelkkää kivilouhikkoa, johon kypsähdin ja mittaa jäljelle taisi tulla vain joku 400 metriä. En edes laskenut keppejä, olisko sinne pari jäänyt. Joka tapauksessa jälki nousi jälleen oikeaan suuntaan (vasen), nyt kuudennen kerran peräkkäin vapaalla tyylillä.
Toinen jälki perjantaiaamuna, nyt mittaa oli 1,1 kilometriä. Jätin jäljelle irtileikatun sormikkaan sormen, sukanpalan ja kangassuikaleen sekä kaksi keppiä. Ihan alussa oli heti sukanpala ja sen jälkeen 20 metrin päässä keppi. Maasto oli helppoa, lukuun ottamatta lopun hakkuuaukeaa, jolla mentiin pätkän matkaa multa- ja hiekka-alustalla. Sen sijaan tein tolkuttoman määrän kulmia, suoria ja piikkejä sekä kivien kiertämisiä. Nyt pidensin janaa tuntuvasti, mutta edelleen vain lähdin kävelemään jälkeä kohti. Jälleen oikea suunta (oikealle), jo seitsemäs.
Kaikki kangasesineet nousivat hyvin, ensimmäinen keppi jäi (kaahasi ekalta esineeltä suoraan yli) ja varmaan olisi jäänyt viimeinenkin, ellen olisi jarruttanut. Se tosin oli vaikeassa paikassa hiekkakuopan pohjalla. Muuten jäljestys oli kympin arvoista.

Tokot
Torstaina Lilin ja Herin kanssa Tamskin tallilla. Tehtiin muistaakseni kaukoja, ihan päin peetä heti, jos matka pitenee metrinkin - "kotona se kyllä osaa" - pelkkää ruudun paikkaa, ei siis lähetystä, ja siitä seuraamaan tuloa. Metallinouto otettiin, hyvin, ja tunnari, oikein hyvin, vaikka kiihdytin Hiipparin hirveille kierroksille ihan vartavasten. Eipä kai muuta.
Perjantai-iltana uudessa paikassa Lielahdessa, Koirakoutsin hallissa. Paikkaistuminen ja -makuu villakoiran ja pötkyläkoiran välissä. Ei oltu piilossa, mikä olikin hyvä, koska hirveästi olisi istumisessa huvittanut haistella mattoa. Pääsin kieltämään. Paikallamakuussa makasi jo hievahtamatta.
Pienesti seuraamista ja perusasentojumppaa, mikä oli huonoa. Miksi tämä taas levähti? Sitten kaukoja, ei voi edetä senttiäkään, muuten ei onnistu, tulee aina vaan eteenpäin.
Luoksetulo. Vaikka ei sitä oikeastaan mahtunut kunnolla tekemään. Hyvin kuitenkin seisahtui ja meni maahankin.
Ruutu, nurkassa. Merkille hyvin, mutta voi jösses, kun ruutuun on pakko ängetä sivusta aina vaan, jos seinä on lähellä. Mikä ihmeen taittovika tolla on? Sittenpä taas pelkkää paikkaa.
Ohjattu. Ensin hämy, ei lähetystä, pelkkää istumista>palkka. Sitten Jyrki, joka oli ihan seinän vieressä ja kas, kun meinasi mennä keskimmäiselle. Sain pysäytettyä. Seinä näköjään hämää tässäkin. Paavo kommelluksitta.
Joo, ja pihassa olen huvikseni kokeillut semmosta, että olen laittanut Hiskin noutamaan kapulan, siitä merkille ja siitä hyppäämään. Aika kivasti tuo sujui muutaman hutikierroksen jälkeen. Aluksi pudotti kapulan aina merkillä.

Haku
Sääksjärvellä la-aamuna. Siirryimme hirvimiesten jaloista paikkaan, jossa varsinkin alueen lopussa maasto nousi jyrkästi tasaisen alueen jälkeen. Hiskille suunnitelmana neljä ukkoa ja neljä tyhjää, näytöt ja näytön hetsaus kolmelle ensimmäiselle. Käytännössä tyhjiä tuli kai seitsemän, kun lähetin Hiskin lopussa niitten mäkien päälle useampaan kertaan ennenkuin saatiin tarpeeksi suorat pistot. Hyvä treeni.

Tulipa muuten mieleen, että Hiski on ollut kuudessa hakukokeessa, joista viidestä se on saanut ykköstuloksen. Lisäksi se on ollut seitsemässä etsintäkokeessa, joissa on hakuosuus. Yhteensä takana on siis 13 kisaa ja yhdessäkään siltä ei ole jäänyt ukko löytymättä tai ilmaisematta.
En tiedä vieläkään, onko Hiski parempi haku- vai jälkikoira....

Jälleen jälki oikeaan suuntaan

2011-10-19T04:27:00.000-07:00

Jälki
Keskiviikkoaamuna poljin Hiskille jäljen Bauhausin taakse, kun oli asioita ko putiikkiin ynnä pariin muuhunkin paikkaan siinä vieressä. Ihan kohtuullisesti saa huomiota, kun pukeutuu viidakkoasuun parkkiksella. Samalla huomasin, että auton oikea takapyörä oli aika lussu. Kiva.
Jälkihaasteet senkun kasvavat: tallasin alkuun jäljen niin, että meno- ja paluujäljet kulkivat 5-10 metrin päässä toisistaan ja niiden välissä meni samansuuntaisesti polku. Alue on puolittaista kaatopaikkaa, kaikenmaailman romua siellä täällä ja talojen kompostit ynnä puutarhajäte ovat vyöryneet sinne joutomaan puolelle. Joka pihasta johtaa polku metsikköön ja koirankusettajaa riittää. Eli harhaa ja hajua piisasi taatusti taas. Mittaa en saanut aikaan 500 metriä enempää. Neljä keppiä. Tasan kahden tunnin vanhennus.
Jälki nousi taas (vapaalla nostatuksella) hienosti oikeen suuntaan (oikealle), jihuu! Nyt siis jo viidennen kerran peräkkäin. His jäljesti aivan erinomaisesti. Muistin aika hyvin, mistä olin mennyt, koska ei oltu missään varsinaisessa metsässä, vaan taajamapusikossa, ja pistin mieleeni maamerkeiksi mm. maastoon heitetyt tietokoneen näytöt, akut ja muovikanisterit. Kaksi ensimmäistä keppiä jäi, toisen niistä löysin itse lehtien alle hautautuneena ja näytin Hiskille, jonka ilme sanoi: oho, mistä sä ton kaivoit? Kaksi seuraavaa Hiski nosti itse.
Olin äärettömän tyytyväinen Hiskin jäljestykseen, vaikka ne kaksi keppiä jäivätkin. En nyt välitä kepeistä, nousee, mitä nousee. Hiippari ei ole koskaan ajanut näin vaikeita jälkiä ja uskon, että se keskitttyy nyt niin kovasti siihen oikean jäljen löytymiseen, että kepit jäävät vähän toiseksi. Kaikkea ei voi saada kerralla. En usko, että Hiskin keppimotivaatiossa on vikaa tai että keppien koolla, määrällä tai puulajilla olisi vaikutusta.
Näin jatketaan.

Heta yhdeksän vuotta. Hiskin jännä jälki

2011-10-18T00:29:00.000-07:00

Heta täyttää tänään yhdeksän vuotta ja siitä tulee päivä päivältä lapsellisempi... - Lilin ottama kuva on hoffien rotumestiksistä Kangasniemeltä kolmen vuoden takaa.

Hiskin kanssa on puuhasteltu mm. hakua sunnuntaina. Palautteleva treeni, kolme ukkoa+näytöt, eikä mitään ihmeellistä tietenkään.
Kun meitä oli vain neljä eikä aikaa mennyt paljon mitään, tehtiin vielä tarkkuusruutu. Hiski haki Nerin jälkeen Saijan pikkuesineen. Ihan ok.

Maanantaiaamuna teimme Miikun ja Roihun kanssa mukavan syysretken Hämeenlinnan raunioradalle, jossa olin Roihulle viisi kertaa maalimiehenä erinäisissä pömpeleissä. Roihu oli pätevä kuin mikä ja meillä molemmilla oli hauskaa.
Esineruudun teimme varsin mielenkiintoiseen paikkaan: jyrkähkö ylämäki ja vasen laita putosi suorastaan jyrkänteeksi. Aika kova tuuli. Tallattiin vain rajat. Roihu haki ensin ja löysi heti etuesineen ja sen jälkeen poisheitetyn jälkikeppinsä ynnä Hetan hukkaamaan narupallon. Kumpikaan ei tosin ollut ruudussa, mutta viis siitä, hienosti haettu kumminkin!
Hiski löysi etuesineen melkoisen juoksentelun jälkeen ja esineen ihan takaa. Kun näihin meni jo viisi minuuttia, päätin jättää kolmannen. Heta haki sitten sydänkukkaronkin muutamassa sekunnissa.
Ennen raunioita olimme polkeneet koirille jäljet, Miikku tallasi Hiskille noin 500-metrisen, neljä keppiä. Pyysin tekemään mahdollisimman haasteellisen jäljen ja se saatiin. Miikulla oli mukanaan myös Priima-neiti. Jälki kulki ihan alussa tien yli, jota pitkin meni justiinsa jäljenteon aikaan ainakin yksi koiranulkoiluttaja.
Otin Hiipparin jäljelle ihan suoraan esineruudun (ja palloleikin) jälkeen. Se ampaisi matkaan hirveällä draivilla, oli suorastaan hurmostilassa koko matkan, pysyi mielestäni kuitenkin koko ajan jäljellä. Tienylitys harhoineen vaati ymmärrettävästi vähän tarkistamista. Jäljennosto taas vapaaseen tyyliin ilman varsinaista lähetystä ja pienen tarkistuksen jälkeen vasemmalle oikeaan suuntaan (jo neljäs kerta peräkkäin!).
Eli: tosi hieno jäljennös lukuunottamatta semmosta pikkuseikkaa, ettei Hispander nostanut kepin keppiä :))) Ei siis edes loppukeppiä. Näin hyvin loppumerkin, enkä jarruttanut yhtään, halusin nähdä mitä tapahtuu. His jatkoi suoraan tielle ja olisi jatkanut varmaan vaikka maailman tappiin.
Siispä poika jäi tällä kertaa kokonaan ilman palkkaa. Jostain syystä itseäni lähinnä nauratti, ei harmittanut pätkän vertaa. Jäljen imu oli vain jostain syystä nyt niin kertakaikkisen koukuttava, että kepit unohtuivat kokonaan. Eipä tässä itsekään aina kaikkea jaksa muistaa :)))
Maanantaina mennään Miikun kanssa uudestaan ja katsotaan, mitä tapahtuu. Odotan mielenkiinnolla.
Kun His oli ollut hetken autossa, laitoin sen vielä nostamaan jäljen sieltä lopusta ja nyt se muisti noukkia loppukepinkin. Ja sai ruokansa.
Kiitos, Miikku, hyvästä jäljestä ja seurasta!

Jälkitason tarkistus

2011-10-14T06:26:00.000-07:00

Jälki
Perjantaiaamuna jälleen jäljelle. Lisäsin haastetta kertarysäyksellä, kun tavan jäljet tuntuivat liian helpoilta Hiskille. Gepsi unohtui kotiin (mitään treenivehkeitä ei saisi ottaa autosta pois minuutiksikaan), mutta jälki oli noin kilsan mittainen. Kaksi tuntia vanha, kuusi keppiä, joista pienin ohuempi kuin lyijykynä ja muut sitä isompia. Yhtä lukuunottamatta kaikki vaikeissa paikoissa. Jäljen poljin suositulle ulkoilualueelle Innilän majan taakse, paikkaan jossa risteilee lenkki- ja luontopolkuja ja -teitä ristiin rastiin, taatusti oli harha poikineen. Heta oli mukana myös, on se tosin ollut ennenkin.
Siksakkasin teiden yli, kuljin välillä tietä pitkin, poikkesin tien viereen ja taas takaisin tielle, tein piikkejä ja kulmia ihan teiden viereen. Kerran kävin käytännöllisesti katsoen yhden talon takapihalla. Puolivälin tienoilla poikettiin alueen hirvimetsässä, Heta oli sen näköinen, että aivan lähellä oli sarvipää. Ihan törkeän vaikea jälki siis. Ajattelin, että hyvä, jos puoleenväliin päästään.
Mutta mitä vielä: veli Vekkikaulus oli sikahyvä! Kaikki kepit se kaivoi esiin puoliväkisin ja jäljenajo oli muutenkin superluokkaa. Janan teimme samalla systeemillä kuin kahtena edellispäivänä, eli kuljin vain vinosti kohti jälkeä, ei lähetystä. Olen selvästi paineistanut Hiskin janalla (varsinkin kisoissa) ja siksi suunta on mennyt arpomiseksi. Nyt siis paineet pois, kunnes jäljennosto on varmaa oikeaan suuntaan 90-prosenttisesti. Tänään(kin) suunta oli oikea.
Kaksi edellistä jälkeä His ajoi vähän sillä asenteella, että "kattos mamma, kun tämä sujuu vaikka silmät kiinni, hohhoijaa", mutta nyt se joutui oikeasti keskittymään, vauhtikin hidastui ajoittain selvästi. Yhden polun kohdalla oli pakko merkata. Kaksi kertaa tien imu (hajut?) oli viedä mukanaan. Jännästi His palaa takaisin ymmärtääkseni siihen paikkaan (aika pitkällekin), jossa on "varma jäljenhaju" ja siitä taas nostaa jäljen uudestaan.

Jäljen vanhentumista odotellessa piipahdettiin Levekin kentällä, jossa otimme ensin ohjattua, aluksi pelkkää törppöä, palkkailin ihan vaan istumisesta. Yritin odottaa niin kauan, että se leukojen lonksuttelu loppuisi, mutta eihän sitä jaksa, kun ei ole koko päivää aikaa. Sitten His haki oikean, eli Jyrkin ja sekin meni taas ihan hienosti, jopa palautus oli nyt ihan suora.
Sitten otimme taas ruudun, seinustalla tietty. ja sivusta sisään tietty. Sitten muutama uusinta ilman merkille menoa eri suunnista, hyvin.

Sitten kikkailuosasto, eli lähetin Hiipparin ensin ruutuun, sitten hyppäämään, siitä hakemaan metallikapulaa ja siitä tunnaria. Hyppyä ei mainannut hiffata, se uusittiin, muuten ihan hienosti. Tunnari (iso kasa + oma) on
sujunut viime aikoina paljon iloisemmin ja vauhdikkaammin kuin aikaisemmin, kiva juttu.

Kepit homeessa ja valiovahvistus

2011-10-13T07:09:00.000-07:00

Tänään tuli Kennelliitosta vahvistus Hiskin KVA:lle - sähköpostin liitteenä, ei siis mitään kultareunaista plakaatia ;)

Haku on ns. pulkassa, joten nyt ahkeraa jäljestystä kehiin lumentuloon saakka.
Jälkikepit olivat ihan kirjaimellisesti homeessa, sillä ne ovat lojuneet muovikassissa liiterin nurkassa: jäljentämistä ei ole harrastettu kertaakaan kahteen kuukauteen. Kahden tunnin jälkiä on ajettu viimeksi kesäkuussa.
Jälki 1. Aloitettiin keskiviikkoaamuna helposta treenistä pitkän tauon vuoksi. Tallasin Hiipparille viitisensataa metriä pitkän jäljen, kahdella normikepakolla varustettuna. Piti tehdä vielä lyhyempi, mutta ajauduin oudossa maastossa vähän liian kauaksi tiestä. Normimaasto - eli meillä siis tautisen risukkoinen - paljon kulmia, kivien kiertoa ynnä muuta mausteeksi.
Janat otan nyt aivan "alusta" - kesää on leimannyt takajälki - eli en lähetä Hiskiä lainkaan, vaan lähestytään jälkeä ihan muuten vaan vähän vinosta. Näinhän me tehtiin, kun His oli pentu. Tänään ainakin homma toimi hyvin: nopea reagointi jälkeen ja oikea suunta, vasemmalle. Hirveä hinku ja vinku pojalla tietenkin oli ja mulla oli täysi työ pysyä kaaharin perässä.Yhdessä kohdassa Hiskille tuli vähän "eiku"-tarkistusta, muuten hyvä homma.
Hiskin jäljen jälkeen iski huono omatunto siitä, ettei Heta ole päässyt pitkään aikaan tekemään oikein mitään, joten polkaisin sille vielä tien suuntaisesti sadan metrin jäljenpätkän ja jätin loppuun kepin. Sitten päästin neidon irti ja jäin itse autolle nojailemaan. Hetken päästä Heta kantoi kepin autolle tyytyväisenä. Mukavan laiskanpulskeaa jäljestystä.
Jälki 2. Torstaina tehtiin melkein keskiviikon toisinto, pituutta jäljellä 600 metriä, keppejä kolme, joista keskimmäinen pienenpieni nysä ja viimeinen piilotettu risukasaan. Tasan kaksi tuntia vanha, kova tuuli, lähes myrsky. Hienosti sujui alusta loppuun, jarrutin vähän. Hyvä jäljen nosti oikeaan suuntaan, oikealle.
Hetalle tein taas pienen jäljen ja nyt laitoin jäljelle muovitulpan. Viittoilin menemään metsään päin ja itse odottelin taas autolla esineen palautusta. Palauttihan se.

Jäljen vanhentuessa tokoiltiin Lilin kanssa Tamskin Tallilla.
Hiskille liikkuroituna alusta loppuun ruutu (seinän vieressä), jossa taas pujahti sivusta sisään ja takamus oli vähän irti maasta - kanteli Lili - (ne norjalaiset takajalat vissiin) ja asento mallia korppikotka.
Sitten tunari liikkuroituna, mutta rennolla tyylillä, eli isohko kasa + oma ja itse seisoin aika lähellä kasaa. Lili huuteli "käsky-käskyä", hyvin pysyi. Nätisti haisteli ja palautti vauhdikkaasti, palkka lennosta.
Ohjattu myös liikkuroituna, mutta niin, että Lili antoi taas ylimääräisiä käskyjä. Takapuoli pysyi maassa, mutta asento tietenkin kojoottimainen. Törpölle meno hitaahko, vasemman haku ja palautus hieno, luovutus jopa (melkein) suora. Hyvä Hiippari!
Metallinoudossa kapula kieri ihan hirmuisen sivuun ja His kiersi takaisin. Vein saman tien esteen taakse ja käskin hypätä, kapula pysyi suussa hyvin koko ajan.

Herin jälkeen sitten pieni kikkailu: lähetys ruutuun, siitä hyppykäsky ja metallikapulan noutokäsky. Hyppäsi jopa takaisin kapula suussaan tosi iloisesti. Nää ketjuliikkeet on kyllä Hiskin mielestä tosi siistejä.
Kiva pieni treeni, kiitos, Lili!

Herra Hakuvalio, eli kolmas ykkönen Ikaalisista

2011-10-09T09:37:00.000-07:00

Hakukoe, Ikaalinen 9.10.
Yllättävänkin viileässä syyssäässä osallistuimme sunnuntaina Ylökkin järjestämään Hannu Mäen 20 koirakon muistokokeeseen (paikalla lopulta "vain" 16 koirakkoa) Ikaalisisissa.
Tottis oli meillä ensin, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Mutta taas kerran kolmen koplalla.
Itse homma meni ihan ookoosti, hampaankoloon jäivät lähinnä vajaat sivulletulot joka ikisessä liikkeessä, missä sivulletuloja oli ynnä löysä ja keuliva seuraaminen. Ja kolmantena harmituksena huonot siirtymät.
Pisteitä herui 92/100, mutta mihinkään henkseleiden paukutukseen ei ole aihetta. Hiski kaipaa selvästi taas kunnon ruotuunlaittoa, eli olisi hyvä saada yksi kisamainen treeni ennen talventuloa.
Esineruutu. Lähetys alamäkeen lenkkeilijöiden ympäröimällä alueella. His nosti kolme esinettä 2,5 minuutissa. 30/30 pistettä.
Hakurata oli aika helppo. Vaikeusastetta nostivat lähinnä aluetta halkovat syvät metsäojat. Lähetin Hiskin ensin oikeaan kulmaan, jonne nokka tuntui osoittavan. Kääntyi kuitenkin puolivälissä poikittain ja lähetin uudelleen kulmaa kohti. Sieltä, ison ojan takaa, noin 20 metriä aluetta eteenpäin nousi ensimmäinen ukko. Toinen oli noin 200 metrissä jälleen ojan takana vasemmalla, kolmas ihan 300 metrissä vasemmassa takakulmasa vielä isomman ojan töyräällä.
Risteilytin Hiskiä, hui sentään (tätä muuten paikataan koko talvi treeneissä...) , ja enimmäkseen se teki homman ihan superisti. Loppupuolella poika sitten päätteli, että keskilinjan voi ylittää ihan itsekin. Muutama matalaksi jäänyt pisto uusittiin.
Tuomari kehui ohjaajan työskentelyä - öhöm - harmooniseksi.
Työskentelystä lähti vain kaksi pistettä (38/40), mutta ilmaisuista peräti kuusi! Tämä oli sama tuomari, joka viime vuonnakin karsi meiltä ilmaisupisteitä oikein urakalla. Ilmaisut olivat nyt ihan samanlaiset kuin Tavesin kokeessa kuukausi sitten. Silloin pisteet 10, 9, 10. Nyt: 8, 9, 7.
Pisteitä lähti ekalla piilolla siitä, tokalla siitä", ettei koira vienyt suoraan piilolle", tokalla siitä, että ohjaaja putosi polvilleen ojaan kesken näytön ja viimeisellä näytöllä siitä, "ettei koira vienyt piilolle tarpeeksi voimakkaasti ."
No, onneksi tulos ei ollut kiinni näistä, vaan pisteitä tuli hausta 162 ja koko kisasta siisyhteensä 284.
Niinpä Hiskista tuli nyt hakuvaliokin, eli se on sitten 2x KVA. Aika mahtavaa! Tämä on ollut iso haaveeni ja nyt se on siis totta. Haku ei ole nykyisellään ihan helppo laji: treenejä on takana pitkälti yli 200, osa keskellä talvea.

Suurensuuret kiitokset kaikille ihanille treenikavereille!!!

Hiskin sijoitus oli 2./9. Voiton vei hieno hakurotikka, Musanterin Indy.
Miikku ja Roihu olivat samassa kokeessa ja ottivat ykköstuloksellaan hienosti luokkavoiton alo-luokassa. Hyvä meidän hakuryhmä!!! Ja kiitos kuvaamisesta, Sara!

Tyytyväiset ohjaajat ja kaikkensa antaneet beeceet Hiski ja Roihu. Yritän tässä sovittaa Hiskille "Käyttövalio"-pipoa, joka saatiin jo Parkanosta toukokuussa. His ei päähineestä piittaisi...

Leuhkat ja pätevät.

Hierontaa ja hommia

2011-10-06T06:57:00.000-07:00

Tiistaina Hiipparipoika hierottiin huolella yltä ja päältä. His taas suorastaan heittäytyi Terhin syliin ja oli ihan ekstaasissa koko ajan. Jumeja ei nytkään löytynyt eikä rentoreiska reagoinut oikeastaan mihinkään.
Ennen hierontaa piipahdettiin Kyötikkälän kentällä ottamassa PK-tottista, kaikki liikkeet. Tosi hyvin nuo menivätkin, mutta mikäs oli mennessä, kun ei ollut minkäänlaista häiriötä ja palkkaakin herui kivasti.
Pieni hakutreeni oli vuorossa torstaiaamuna vesisateessa Miikun ja Saran kanssa. Hiskille molemmat kulmat (vasen korkeahkon mäennyppylän takana) ääniavuin ynnä kolmas eteenpäinkääntyvä, jonka menon His näki. Kaikille näytöt.
Esineruudut. Ensimmäinen ruutu helpohkossa maastossa, viisi normiesinettä. Kolme edessä, yksi keskellä, yksi takana. Etuesineet nousivat taas viimeisinä, mutta kaikki löytyivät alle viiden minsan.
Toinen ruutu oli vaikeassa maastossa: nousua, laskua, monttua ja kaatunutta puuta piisasi, lähellä takarajaa oli käytetty polku. Kaikki esineet (3kpl) tällä kertaaHiskin palloja, kaksi edessä (toinen risukasan keskellä), yksi takana, polun toisella puolen. Nämäkin nousivat hyvin ja Hiski oli melkoisen tohkeissaan, kun ruudusta löytyi omia palloja. Siistiä!
Jotain tokoonkin vittaavaa on jossain välissä tehty, tunaria ainakin ynnä kaukoja ruokakupilla.

Kuin Strömsöössä

2011-10-02T04:49:00.000-07:00

Haku
Lauantai-iltapäivänä Sääksjärvellä Marja-Leenan, Saijan ja Liisan kanssa, täysimittainen (300 metriä) rata. Pariinsataan metriin asti tasaista, hyvä näkyvyys, lopussa jyrkähkö lasku vasemmalle ja jyrkkä mäki oikealle.
Viisi löytöä - kolme ensimmäistä näytöin, kaksi viimeistä suorapalkoin - ja kuutisen tyhjää. Eka ukko ei palkannut. Hiski oli ihan kone: ainoa kämmi oli oikean etukulman tyhjä, jonne ei ensin meinannut upota riittävän syvälle: tuuli kävi sieltä, tiesi, ettei siellä mitään ole. Sen jälkeen kaikki meni kuin Strömsöössä. Hurja vauhti alusta loppuun eikä teräsmies edes pahemmin läähättänyt ja leikki raivoisasti. Työskenteli loistavasti eteenpäin ja pistot oli syviä. Hyvin tuli pois ja pysyi hanskassa iloisesti.
Hiski on paljon, paljon paremmassa kunnossa kuin kesällä, mutta me onkin tehty tosipitkiä metsälenkkejä vapaana päivittäin, Heta on ollut mukana vain osan matkasta. Kilometrejä en laske, mutta semmosia yli 2-3 tunnin rämmintöjä epätasaisessa maastossa.
Hirmu kivat treenit kaikenkaikkiaan, kaikilla koirilla hommat meni ihan putkeen. Jäi hyvä mieli toistenkin puolesta.
Tokoa on edustanut muutama pihassa tehty tunari. Rentoutta tavoiteltu. Kaikki virheettömästi, kuinkas muuten. Lisäksi otimme lauantai-iltapäivänä pihassa perusasentojumppaa ja hyppytekniikkkoulua pitkästä aikaa.

Silkkaa tokoa

2011-09-29T07:52:00.000-07:00

Torstaiaamuna Lilin kanssa Tamskin tallilla.
Kokeilimme taas nurkassa olevaa ruutua, jonne koiranpoika sukkuloi jälleen sujuvasti sivusta sisään. Sitten paikanhakua monta monituista kertaa. Homma menee nyt niin, että me tehdään pelkkiä seinäruutuja toistaiseksi. Treenasimme myös törpölle lähetyksen odottelua (jota ei siis tullut) Lilin käskyttäessä>palkka kunnollisesta istumisesta perusasennossa.
Tunnari. Kolme kasaa, joista yhdessä oma. Seisoin itse vähän lähempänä. Haisteli tosi nätisti ja nosti oman, palkkasin lennosta.
Ohjattu, ilman ohjaamista. Eli Lili vei kapulat kisamaisesti ja käskytti, mutta en lähettänyt mihinkään, vaan vapautin ja palkkasin hyvästä asennosta.
Herin jälkeen taas tunnaria. Nyt riekutin Hiskiä kunnolla ennen suoritusta. Kolme kasaa jälleen. Ja aijai. Paljon huonommin teki hän nyt - toi jopa väärän. Muutama toisto - välissä aina nostatus - ei kovin hyviä nämäkään. Mutta siis myös kiihdyttävän liikkeen jälkeen korkeassa vireessäkin on pystyttävä keskittymään, eli näitäkin harjoituksia jatketaan.
Hyppy metallin kanssa - tässä ei ole ollut enää ongelmia, eipä nytkään.
Ruudussa paikkaa haettiin vielä uudestaan, sitten vähän seuraamista, jossa ei nyt painanut yhtään :)
Lopuksi vielä tunnari. Iso kasa hajuttomia ja oma keskellä. Tämä meni taas seuraamisen jälkeen vallan mainiosti, palkka lennosta tuonnista.
Kaiken Hiski teki täysillä. Lisäksi Lili huomasi, että Hiski ei enää välittänyt aidan takana räksyttävistä ja juoksevista agikoirista mitään. Totta! Toivottavasti olotila pysyy ja pysyy...

Maastossa ja kentällä

2011-09-28T04:36:00.000-07:00

Myöhäisiltapäivänä tiistaina nappasin Sinin ja sakunpentu Hukan Tasenteelta autoon ja hurautettiin Pälkäneelle, jossa tapasimme Miikun ja Tuulan ynnä rekkunsa. Tallasimme runsaan 100 metrin hakuradan Hiskille ihan uuteen, kivaan maastoon. Aurinko paistoi, ah autuutta!
Viisi pistoa. Oikean kulmaan tyhjä, vasemmalla ukko kodassa, sitten oikealle löytö roskiksesta, sen jälkeen tyhjä ja oikealla syvällä tiheässä kuusikossa kökki viimeinen ukko. Kaikille näytöt. Ei kerrassaan mitään valittamista tällä(kään) kertaa: suorat syvät pistot, napakat näytöt ja hyvin pysyi hallinnassa, tuli jopa hyvin sivulle tyhjiltä. Mukava pieni treeni ja hyvä Haku-Hiskonen!
Haun päälle vielä esineruutu, kolme vierasta esinettä. Kaksi ihan edessä, yksi takana keskellä. Muuten ok, mutta hiusharja ei selvästikään kuulu Hiskin suosikkeihin. Ei se sitä räkinyt, mutta ilme oli paljonpuhuva: "Yäk."

Keskiviikkoaamuna sitten Miikun ( + Ennan, 1 vee) kanssa Levekin kentällä. Otin ensin PK-tottista, eteenmenoa lukuunottamatta. Hiskillä oli nupit niin kaakossa kuin olla voi. Seuraamisessa painoi ihan törkeästi, mutta en jaksa tota murehtia. Virheitä: seisomisessa oli liikkunut. Hypyssä kolautti takaisintullessa. Muuta en ainakaan muista.
Lopuksi tokoa. Törppöjä valmiina kentällä siellä sun täällä. Otettiin ohjattua Jessican neuvojen mukaan, eli ei heti merkille lähetystä, kun kapulat on viety, vaan vapautus siitä, ja lennosta merkille. Haettiin lopuksi vasen, muuten hyvin, mutta se luovutus...Sitä on pihassa harjoiteltu jonkin verran, mutta ei ainakaan vielä näkynyt tuloksia.
Sitten tunnari, Miikku liikkuroi. Vähän tönkköä oli ja pientä arpomista taas, vaikka oman toikin. Pitää kentällä/hallissa varmaan rentouttaa hommaa välillä.
Ruutu. Olin tehnyt ruudun tällä kertaa kopin seinän viereen, ihan uuteen paikkaan. Olin etukäteen melko varma, ettei His mene oikein ruutuun, seinä jotenkin häiritsee. Avoimella kentällä ei ole mitään ongelmaa. Ja niinhän siinä kävi, ihmepuikkimista kulmasta sisään. Ihan suosista sitten tehtiin paikanhakua eri suunnista. Eli tätä pitää vaan treenata paljon hallikokeita varten.
Kaikillle suurkiitokset hyvästä treeniseurasta taas!

Jessican opissa

2011-09-25T23:46:00.000-07:00

Sunnuntaina olimme Hiskin kanssa Jessica Svanljungin tokokoulutuksessa Niihamassa koko päivän. Pitkästä aikaa sääkin oli säällinen.
Joka koirakko sai tehdä kaksi 15 minuutin pätkää. Otimme ensin ohjatun noutoa, jossa ilmoitin ongelmaksi hitaan merkille menon ja vinot kapulan palautukset. Ynnä yleisesti sen tötteröiden vaanimisen.
Tehtiin liikkuroituna. Hispander ei nyt sitten mennytkään niin älyttömän hitaasti merkille, joskin J. myönsi, että voisi se homman nopeamminkin tehdä. His "kiinnittyy" jo valmiiksi niihin kapuloihin, minkä tiesinkin. Hiski teki myös sen saman, minkä Akaan kisoissakin: istui ensin perusasentoon, mutta nosti takapuolensa ylös ennen lähetystä, mitä en itse huomannut. Liikettä lähdettiin työstämään rikkomalla kaavaa, eli liikkkurin "käsky" >vapautus, sitten perään lennosta merkille lähetys. Sitten Jessica heitteli kaploita ihan muuten vaan Hiskin ollessa vapaana, minä annoin "liki"-käskyn ja ja palkkasin hyvistä perusasennoista. Kerran His meni Jessican viereen tarjoamaan seuraamista :D
Päätin nyt, että alan käyttää tokokisoissa ihan samaa systeemiä kuin PK-kisoissakin, eli liikkeiden välit seuraten ja perusasentoihin kunnon "liki"-käsky eikä mitään "vähän sinnepäin"-juttuja. Kuvittelin, että tokokisoissa pitää olla jotenkin yleisrennompi, mutta erilainen käytös taitaa vaan sekottaa koiran päätä.
Vinoihin palautuksiin Jessica tarjosi tapaa, jota me ollaan jo alettu tehdäkin, eli kapulan nouto (heitto) vähitellen vinompaan ja vinompaan.
Toisessa osassa kaukoja, joissa sählättiin Hiskin kanssa kaikkea mahdollista vääristä asennoista massiiviseen eteenpäintuloon. Jessica tahtoi tietää meidän kriteerin, jota ei ole...Nyt tehdään pelkkää namijumppaa, eli takaisin ihan alkuun.
Lopuksi otettiin vielä paikalla istuminen ja -makuu ryhmässä. Istumisessa sattui kurja välikohtaus, kun porouros hyökkäsi Hiskin vieressä vasemmalla istuneen bc-uroksen kimppuun ja ne tappelivat oikein kunnolla aivan Hiskin nenän edessä. Huuto ja mekkala oli melkoinen. Hiskiä olisi selvästi himoittanut syöksyä sekaan, vaan eipä uskaltanut. Ennen tapausta ilmassa oli ollut jo sähköä: tappelun aloittanut koira oli eleistä päätellen aivan hyökkäysvalmis ja mainitsinkin siitä ohjaajalle. Molempien koirien omistajille tapaus oli järkytys. Itselleni vain vahvistui toimintatapa: koira viedään aina kentän reunalta valmiina (tiukan) käskyn alla riviin ja pidetään käskyn alla joka ikinen hetki.
Paikallaolot sujuivat kuulemma Hiskiltä kympin arvoisesti. Hiski oli iloinen ja innokas koko ajan.

Tykkäsin kovasti Jessican tyylistä. En tehnyt muistiinpanoja ja lisäksi minulta meni osa koulutuksista ohi, kun kävelytin vähän väliä Hetaa, jolla oli kova ripuli, minkä takia jouduin ottamaan sen mukaan. Tässä linkki Piia K.:n sivuille, hän näyttää kirjanneen kaiken tarkasti ylös: http://piiakarine.vuodatus.net/

Hyvässä vedossa

2011-09-24T05:43:00.000-07:00

Lauantaiaamuna hakuiltiin Sääksjärvellä pitkällä radalla, jonka olin edellisenä päivä käynyt merkkaamassa. Loistava, uusi paikka, ja luvallinenkin vielä. Lisämausteena ihan päältä ujeltavat Hornetit ynnä joku metsästäjä, joka räiski aika lähellä. Koirat ei olleet moksiskaan, hyvähermoista sakkia.
Hiski teki 12 pistoa, kaikilta löytö suoraan edestä, osa valmiina, osa ääniavuilla. Teemana eteneminen ja suorat pistot. Hienosti meni: His olisi vaivatta pistoillut toisen mokoman, ei painanut väsy, ei edes läähättänyt pahemmin. Poika on nyt hyvässä kunnossa. Maalimiehet kuljettivat koiraa leikittämällä aina vähän matkaa takalinjalla eteenpäin ja itse huutelin keskilinjalle.
Kun virtaa tuntui kovasti riittävän, tallasin Hispanderille hakutreenin jälkeen vielä esineruudunkin. Melko hankala maasto - nousua ja laskua - ja sairaan vaikeat, pienet esineet, kaksi ihan edessä, yksi vasemmalla lähellä sivurajaa montussa ja neljäs takana risukasojen keskellä.
Etu- ja keskiesineet His löysi helposti, mutta takaesinettä (!) ei millään. Se oli pieni kaasuletkun pätkä, joka on ennenkin ollut vaikea. Menin vähän lähemmäksi ja nousihan sekin sitten.
Huomenna on sitten vuorossa Jessica S.:n tokokoulu Niihamassa.

Toimi taas...

2011-09-22T03:56:00.000-07:00

...haku nimittäin. Keskiviikkoiltana hakuiltiin vaihteeksi ihan eri porukassa, Hiskille uusia maalimiehiä. Poika otti valmiina oikean kulman, tyhjänä vasemman ja sitten neljä ukkoa, jotka kääntyivät takarajalla eteenpäin. Viimeisenä taas valmis äijä. Kaikki suorapalkoin, koska arki-iltana on pakko kiirehtiä.
Kaikki muu oli melko täydellistä, paitsi se kulmatyhjä: oli kaartelua ja pysähdyksiä, jotka johtuivat 99-prosenttisen varmasti siitä, että siinä alussa oli ollut meitä ennen treenanneiden aloittelevien koirien piiloja.
Lopuksi rämmittiin jo kaatosateessa ja melkein pilkkopimeässä. Likomärkänä ja viluisena, auton ikkunat vesihuurusta ummessa ajelin kotiin.
Torstaiaamuna taas Lilin ja Terhin kanssa Tamskin tallilla tokoilemassa. Tehtiin Herille kisamainen treeni.
Hiski otti ensin metskuhypyn, ruudun ja tunarin, käskytyksin. Metsku (pöllytys auttoi...) ja ruutu loistavat, tunarissa arpoi jotain, mutta ei annettu sen pilata hyvää fiilistä, eikä otettu uusintaakaan.
Lopuksi voimisteltiin Hiskin kanssa istumisharjoituksia törpöin miinoitetussa hallissa. Palkka pelkistä kunnollisista sivulla istumisista. Zetan asentoja>palkka heti oikeista. Tosin oli ne oli joka kerta oikeita...Ja PK-luoksetulo loppuun asti ynnä pientä seuraamista: paljon pysähdyksiä ja käännöksiä. Oli aika viihtyisää touhuta hallissa, kun sade lotisi ulkona.
Esineruutu. Joku päivä tuommoinenkin tehtiin. Kolme ihan pientä esinettä aivan edessä, neljäs keskellä ruutua. Ällistyttävän helppo nakki Hiskille.
Tarkkuusruutu. Tätä ei ole otettu kertaakaan SM-kisan jälkeen. Nyt on vissiin ohjaaja selvinnyt nollatraumastaan. Tallasin semmoseen paikkaan, jossa oli sahanpurua, puunkaarnaa, tikkuja ja tuohia. Viisisenttinen tuohirullan alla. Hetihän hra Hoo tuon löysi.

Hirveä haku ja vähän tokoa

2011-09-19T00:13:00.000-07:00

Haku Sääksjärvellä torstai-iltana kuuluu sarjaan "parempi unohtaa." Miten on ylimalkaan mahdollista, että koira, jonka kanssa on harrastettu hakua erittäin aktiivisesti 3,5 vuotta, ei osaa tehdä yhtään kunnollista suoraa pistoa ja yrittää toistuvasti takapistoja yms yms? Esim. oikeaan etukulmaan sain Hispanderin ehkä seitsemännellä lähetyksellä niin, että seisoin itse jo noin kymmenen metrin päässä kulmasta...
Kaiken lisäksi noin 100 metrin kohdalla His bongasi muutaman alueen reunamilla (irti olevan) koiransa kanssa talsivan ihmisen...Tallattua aluetta (ja suunnitelmaa) oli vielä jäljellä, mutta lopetettiin sitten siihen.
Positiivista muuten niin kaaottisessa rytäkässä oli Hiskin maailmaa syleilevän valtaisa innostus, jota en saanut lannistettua edes vihaisella karjumisellani.
Tokoilemassa kävimme Lilin ja Terhin kanssa Tamskin tallilla aamuna muutamana. Törppöjä ripoteltiin runsaasti tatamille. His kävi kuumana. Otimme ainakin ruudun, joka asennettiin silleen vinottain kulmaa kohti ja olikin Hispanderille vaikea rasti. Kisamainen tunnari sen sijaan oli helppo. Metallihypyssä His yritti taas venkoilla ja jäi esteen taakse toljailemaan. Niinpä ravistelin sitä niskanahasta ja kerroin, ettei niin tehdä. Kylläpä sitten onnistui metskukapulan nosto - ja ihan iloisesti kaiken lisäksi.
Vähän perusasentojumppaa ja se oli siinä.

Tottista, esineruutu ja metskutorveilua

2011-09-13T23:44:00.001-07:00

Ja päivämäärä on siis keskiviikko 14.9.
Maanantai oli Hiskille lepopäivä, vain vapaana metsässä juoksentelua ohjelmistossa. Mieluusti pitäisin aina vähintään 2-3 lepopäivää kisojen jälkeen, mutta (taas) piti lipsua, kun sain hyvää treeniseuraa Vatulaan tiistaiaamuna. Eli kolmen ämmän - Miikun, Minnan ja Marian - kanssa käytiin tottiskentällä.Tänään His ei sitten taas tee mitään.
Tottis
Kito-sakemannin parina. Kaikki liikkeet, p-makuu ensin. Palkka ilmoittautumisen jälkeen pitkän suoran seuraamisesta, seuraava vasta eteenmenon jälkeen, muuten suulliset kehut. Hiski oli mainiossa vireessä, pikkuvirheitään tosin teki. Henkilöryhmässä tarkkailtiin erityisesti istumista, jota ei tehnyt kunnolla. Sitä sitten tovi jumpattiin. Toista kierrosta ei otettu.
Esineruutu
Ylellistä tallata esineruutu tämmöiseen paikkaan: tasaista, ei risukkoa ei puskia, eikä kuoppia, joihin rojahtaa joka toisella askeleella. Hiskille neljä esinettä: takakulmissa, keskellä ja edessä. Etuesine oli taas vaikea. Heta sai vielä hakea lapsen kengän ja oli tukehtua intoonsa.
Olipahan mukava syysretki kivassa seurassa, eikä yhtään haitannut, vaikka roiski vettä. Kyllä PK-hommelit on sentään niin tuttuja ja turvallisia, ah ja voih. Ja lopuksi tehtiin vielä pitkä, ihana lenkki.

Ainiin, aloin kiusata Hiskiä metallilla heti sunnuntai-iltana. Metallikapula on ollut lattiallla ennen aamu- ja iltaruokaa, ei mitään käskyjä, en edes katso Hiskiä enkä kapulaa. Ruokakuppi tulee, kun kapula on tuotu mulle. Ensimmäisenä iltana Hispander kävi örisemässä kapulalle, paiskoi sitä käpälillään, tuijotteli vuorotellen sitä ja minua varmaan varttitunnin. Eilisaamuna His jo tempaisi kapulan reippaasti matolta ja kantoi aikailematta kahvipöydän viereen, piti hyvällä otteella, otti perusasennonkin, hyvä, ettei kantapäitä kalauttanut yhteen ja pokannut. Tänä aamuna kokeilin pihassa ja taas alkoi se "onks pakko, jos ei taho"-mulkoilu. Toi kuitenkin lopulta vaikean näköisesti. Aika pässi osaa Hiippari välillä olla.

Latteahko evl-uran aloitus

2011-09-11T07:28:00.000-07:00

Aloitimme sitten Hiskin kanssa evl-uramme. Tai "urasta" ei nyt oikein tässä tapauksessa voine puhua...Jotenkin en jaksanut ottaa ihan tosissani koko hommaa - en edes jännittänyt - eikä aamulla olisi kauheasti olisi huvittanut lähteä kentälle päiväksi notkumaan.
No mentiin nyt sitten kuitenkin. Tuomarina Timo Pussinen. Kaikki liikkeet tehtiin putkeen, eipä ole tuotakaan koskaan treenattu. Olimme kolmantena suoritusvuorossa, 14 koirakkoa luokassa. Olihan touhussa joitakin valopilkkujakin, kahden nollan lisäksi. Mutta mennäänpä järjestyksessä:
Istuminen ryhmässä 9. Oli liikutellut jalkojaan.
Paikalla makaaminen 8. Tarvitsi kaksi maahan-käskyä! Ei hyvää päivää...
Seuraaminen 7. Itse tykkäsin, oli napakkaa menoa. Katsojat olivat sitä mieltä, että pojot lähtivät paitsi tiiviydestä, myös vinoista p-asennoista. Saaplari sentään.
Zeta 8. Ei hajuakaan, mistä livahti pois kaksi pistettä, eikä sitä kerrottu. Kaikki asennot teki oikein.
Luoksetulo 8. Olisi voinut mennä maahan nopeamminkin, stoppi oli hieno.
Ruutu 7,5. Hämmästyin, kun näin pisteet ja se vissiin paistoi naamastakin, koskapa tuomari selitti, että liike olisi muuten ollut täydellinen, mutta kun koira ei ollut kunnolla perusasennossa. Joo, mutta että tuosta 2,5 pistettä...
Ohjattu 0. Tästä en sano muuta kuin että ohjaajan piikkiin menee koko pläjäys.
Metallinouto 0. Ei tuonut. Ei suostunut edes koskemaan - toljotti vain minua uppiniskaisen näköisenä esteen takaa: - Hae kuule ihan ite. Nöyrä bordercollie?
Tunnari.8. Oli minusta oikein hyvä, haisteli siististi, otti heti oman ja toi nätisti, tosin aika hitaasti, mutta niin teki moni muukin.
Kaukot 8. Liikkui vain 2-3 senttiä eteenpäin, teki kaikki vaihdot kertakäskyllä ja nopeasti. Jeee! Tästä olin suorastaan onnellinen.
Tiukka oli linja, kun kerran oli piirimestikset. Ihan tasaisen tiukkaa ei linja valitettavasti ollut: siinä missä alkupään koirat saivat esim. luoksetulosta ja tunarista kasin, lopussa heltisi ihan samanlaisesta suorituksesta ysi.
Hiskiin olin muuten oikein tyytyväinen, mutta yhdessä asiassa se kyllä oli tositosituhmien sukua: ei millään ottanut sitä peevelin perusasentoa liikkeiden alussa, so istunut sivulle. En voinut tokokokeessa oikein pahasti komentaakaan. Tästä tulee kyllä nyt runtua :( Ja se metallihomma pannaan myös nyt järjestykseen, nih.
Tokossa on tyhmää, ettei yhtään tiedä, mistä pisteitä lähtee. Paha tietää, mitä treenata.

Hakustelua ja tokostelua

2011-09-08T23:45:00.000-07:00

Hakua Sääksjärvellä to-iltana, viisi koirakkoa paikalla. Oltiin paikassa, jossa ollaan oltu viimeksi kolmisen vuotta sitten. Pimeä pamahtaa metsässä päälle jo heti kahdeksan jälkeen nykyään, joten pitkää rataa ei enää voi ajatellakaan. Eipä tosin ajateltu kesälläkään: Hiskille otettiin tasan yksi 300 metrin rata ennen viime viikonlopun HK3-kisaa.
Hiskille viisi pistoa, vasen kulma tyhjä (loistava pisto), sitten neljä ukkoa suoraan edessä, kaikille näyttö, mutta vapaalla liinalla>ruokapalkka, minulla pallo keskilinjalla. Kylläpä oli taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta kivaa silti.
Tokot
Hiski tuo ohjatussa kapulan niin, että oikean se palauttaa vinosti oikeaan kylkeen ja vasemman vasempaan ihan tyytyväisenä. Siitä se sitten siirtyy jonnekin sivumaastoon miten sattuu. Ihan karseeta. Olen yrittänyt opettaa sille suoraa eteen tuloa, mutta tuntuu olevan täysin toivotonta. Eilen luovutin ja totesin, että helpompi on opettaa se tulemaan (tässä liikkeessä) suoraan sivulle. Sitten joskus.
Kaukoissa ei myöskään mitään edistymistä ja eilen sekoili tunarissakin: ei nyt sentään väärää tuonut, mutta härkki kapuloita.
Mutta jostain syystä ei paljon haittaa :)

Hiski ruutuilee. Tosi iloisen näköinen? Kuva Lili Scarpellini

Kuvia Niihaman tottiksesta HK3 3.9.

2011-09-06T22:52:00.000-07:00

Tarkkana nyt. Henkilöryhmässä viisi ihmistä

Hiipii, hiipii....

Dynamiittia kuonosta hännänpäähän

Tämähän meiltä sujuu

Hyvä poika. Kuvat Elina Noppari

Tokoja

2011-09-06T02:43:00.000-07:00

Tokoa on hömpötelty eri paikoissa hieman.
Kohtuuhyvällä mallilla-osasto:
Seuraaminen. Jaa-a. Taso vaihtelee.
Zeta. Kertaakaan (neljä kokonaista treeniä) His ei ole tehnyt väärää liikettä, kop, kop. Itse sekoilen, joten olen kuivaharjoitelllut ilman koiraa ja alan pikkuhiljaa oppia.
Tunnari. Ei ole tuonut väärää tai muuten sössinyt, ei kotona eikä kentällä.
Ruutu. Törpölle menoon otin käyttöön (eilen) "kierrä"-käskyn, joka nopeutti hommaa. Ohjautuu oikeaan paikkaan 90-prosenttisesti, mutta 10 prosentissa voipi kyllä käydä niin, ettei löydä koko ruutua :(
Ohjattu. Tässä en uskalla käyttää "kierrä"-käskyä, vaan vanha "törppö" saa kelvata. Lönköttelee merkille kuin vanha koni, mutta ei se mitään. Kertaakaan ei ole yrittänyt tuoda keskimmäistä. Pelottavaa.
P-istuminen ja p-makuu. Eipä ole hamoja tullut, mutta mikäänhän ei ole varmaa.
Luoksetulo. Ei olla pahemmin treenattu, joten ei tämä nyt mitenkään varma nakki ole.
Murheenkryyniosasto:
Metalli/hyppy. Outo juttu, luulin jo, että tämä oli kondiksessa. Ei ole kyllä tätäkään treenattu aikoihin. Kalisuttelee, on pudottamaisillaan: "ei pysty, ei kestä, kamalaa, ällöä". Pakko ottaa tiukka linja.
Kaukot. Huoh, huoh ja huoh. Kun edessä on jotain vaikka kuinka pientä estettä, menee ihan hyvin, samoin, jos seison lähellä, mutta jos siirryn kauas, etenee jopa metrin. Ja huom:. tätä kyllä on treenattu, paljonkin. Mutta ei opi, ei. Tai siis minä en ole osannut opettaa.

HK3 pistein 290 :D

2011-09-03T04:40:00.000-07:00

Hakukoe 3.9.
Tavesin järjestämä koe: tottis Niihamassa, maastot Teiskossa. Kymmenen koiran kokeessa vain viisi koirakkoa. Olimme ainoa voittajaluokan koirakko.
Tottis vedettiin kolmen ringissä, josta en tykkää yhtään. Tuomarina K. Santikko. Olimme ensimmäisenä suorittamassa.
Hiski ei ollut niin hyvässä mielentilassa kuin SM:ssä, se vauhkoontui vaihteeksi provosoivasta sakemanniuroksesta. Sain kuitenkin hanskattua homman aika hyvin. Seuraamisessa näkyi levottomuutta ja kontaktin tippumista,muut liikkeet teki melko hyvin. Esteen takaa ei meinannut löytää kapulaa ja luulin jo, että kiertää. Itselläni oli tosi huono olo, huimasi ja oli kova päänsärky, pari kertaa horjahdinkin.
Pisteitä tuli kuitenkin peräti 96, kumma kyllä.
Henkilöetsintä. Eka ukko oli oikealla jossain 50-100 metrin vaiheilla, seuraava 200 metrin tienoilla vasemmalla ja viimeinen taas vasemmalla lähes 300 metrissä. Käytin nyt pilliä ja se ehkä auttoi vähän pistojen supistamisessa, mutta kyllähän Hispander silti muutaman ihan tolkuttoman laajan piston onnistui luikauttamaan. Se tuli pois kaukaa edestäpäin, kun olin itse edennyt noin 30 metriä. Teki aika hyvät ja syvät pistot kuitenkin ja itse pistotin kohtuullisen järkevästi.
Tuomari - Mia S. - kehui "koiran käyttöä" ja "alueen käyttöä", mutta olisi toivonut hallitumpaa kokonaisuutta ja vähemmän laajoja pistoja. Oho...
Pisteitä 164, yksi piste lähti ihan oikeutetusti keskimmäisestä näytöstä, jolla His ei mennyt ihan piilolle asti.
Sitten melkein suoraan esineruutuun, joka oli - hakkuuaukolla. Aukko kasvoi puolitoistametristä horsmaa. Kun koiran lähetti sekaan, sinne se myös katosi. Hispander toi kuitenkin parissa minuutissa kolme esinettä ja se oli siinä. Täydet 30 pistettä, ei mitään moitittavaa.
Yhteensä siis pisteitä 290. Olen kyllä Hiskiin enemmän kuin tyytyväinen :) Se oli siis meidän toinen ykköstulos. Yksi tarttis vielä hakea...
Koe oli hyvin järjestetty ja tunnelma tosi mukava. Purtavaa oli runsaasti ja sää paras mahdollinen.

- Olinko vähän hyvä? Kuva: Elina Noppari

Minihakua

2011-09-02T00:15:00.000-07:00

Haku vuorossa jälleen torstai-iltana Sääksjärvellä. Mulla oli tosi hutera olo Lyrica-vieroitusoireiden takia. Nyt tiedän, miltä narkkareista tuntuu.
Hiskille vain kolme maalimiestä, kaikille näytöt: Vasemmalla ei ihan kulmassa olevan haistoi heti kättelyssä, tuuli kävi sieltä. Seuraavan maalimiehen nosti ojan pohjalta oikealta suunnitelman mukaan hienolta laatikkopistolta palatessaan. Olin jo viheltänyt pilliin ja His oli kovaa kyytiä tulossa, kun haistoi ukon ja heiti uparit. Upeeta! Kolmas oli tosi syvällä vasemmalla puuston takana, mutta haistoi ryökäle senkin jo keskilinjalle. Puhalsin piruuttani pilliin, vaikka tiesin hyvin, että Hispander on menossa maalimiehelle. Marja-Leena kertoi, että vihellys kuului juuri, kun His oli tulossa piilolle, mutta tyynesti poitsu oli käynyt tarkistamassa, onko akalla palkka, ottanut rullan ja lähtenyt tulemaan keskilinjalle.
Ensimmäiseltä ja toiselta piilolta toin pois hallinnassa, toisella palkkasin itse vasta keskilinjalla, ensimmäisellä takana kulkeva mm palkkasi keskilinjalle mennessä aina, kun His seurasi minua hyvin.
Kaikenkaikkiaan superisti sujunut pikku treeni, josta jäi tosi kiva fiilis. Oltiin nopeita ja treenattiin viisi koiraa kahdessa tunnissa.

Hakuhommissa

2011-08-28T23:48:00.000-07:00

Hakua siis sunnuntai-iltana tavesilaisten kanssa, kaikki maalimiehet vieraita. Hiski oli tällä kertaa aivan superpätevä, olin vallan ylpeä mumelostani. Sää oli tosi hiostava. Mutta onpa metsillä eroa, vain pari, kolme hirvaria tavattiin, ihanaa!
Hispanderille tyhjät kulmat, sitten kolme ukkoa peräkkäin, kaksi tyhjää ja kaksi ukkoa. Ensimmäinen ja viimeinen suorapalkoin, kolme keskimmäistä näytöin.
Hra Hoo teki hienot, suorat laatikkopistot ja aikaansai takanani suorastaan ihastunutta huokailua. Hallinnassakaan ei ollut ongelmia: palkkasin tosin tyhjiltä tuloista pallolla keskilinjalla. Yhtä pistoa korjasin, mutta ei sekään kovin huono olisi ollut.
Ensimmäisellä näytöllä sattui pieni haaveri. Hiskin korvaan meni jotain, kun se oli tuomassa rullaa. Se jäi ravistelemaan päätään ja minä tutkin korvan varmuuden vuoksi, mutta ei siellä enää mitään näkynyt. Hyvin se tämän hässäkän jälkeen vielä näytöllekin lähti.
Kaikenkaikkiaan mallkelpoinen, melkein kympin arvoinen suoritus.
Itse oli ihan puhki kotiin päästyäni: vierailija on suosittu molari ;)

Sillisalaattia, hirvareita ja anopin paplari

2011-08-25T06:38:00.000-07:00

Päivämäärä tossa yläpuolella on päin seiniä: pitäisi olla lauantai, 27.9.

Kylki kyljessä uinnin jälkeen

Melkoista sillisalaattia meidän treenit nykyään ovat.
Tiistai-iltana kävimme tokoilemassa Levekin kentällä, jossa otettiin p-istuminen, liikkuroituna seuraamisen askelluksia ja ensimmäistä kertaa alusta loppuun zeta, liikkuroituna sekin. Ynnä ohjattu nouto ihan oikeana liikkeenä. Ruutu ilman liikkurointia ja seuraamisosuutta, mutta merkiltä ja kaukaa. Ihme ja kumma: kaikki meni ihan nappiin! Olin ihan moilasena.
Keskiviikkoaamuna urakoitiin taas tokon parissa. Lili liikkuroi kaikki evl-liikkeet kisamaisesti kahdessa erässä. Nyt ei mennytkään ihan putkeen...Mikähän onnistui? No, luoksetulo oli aika hyvä, sitä ei ole treenattu maaliskuun jälkeen. Kaikessa muussa oli toivomisen varaa ja itse sekoilin, kun en osaa odottaa niitä käskyjä...Lililtä sain hyviä neuvoja, kiitos!

Keskiviikkoltana hakutreenit, joissa hirvikärpästen suurhyökkäys oli jotain ennen kokematonta. Tukka kuhisi, silmälasit olivat täynnä niitä pirulaisia, samoin korvat. Selkää pitkin mönki hirvariarmeija. Olin lähes hysteerinen, kaiken lisäksi tehtiin 300 metrin rata ja treenaamassaa kuusi koirakkoa. Tänä kesänä ei enää taatusti Savontielle mennä.
Hiskille siis pitkä rata, kolme maalimiestä: yksi mm vasemmalla aika alussa, yksi vähän puolivälin jälkeen oikealla ja yksi ihan lopussa kallion alla vasemmalla, vaikeassa paikassa. Hiski taisi tehdä lähemmäs 20 pistoa, koska uusin ainakin kolme liian matalaa tai vinoa pistoa. Maalimiehet löytyivät hyvin, keskimmäisestä sai hajun tietysti jostain hevonkuusen kaukaa, vaikkei tuullut hiukkaakaan.
Näytöt ok, kovempaakin olisi toki saanut mennä, mutta keli oli tosi painostava. Se sivulletulo on aina vaan tahmeaa, kun olisi pakko päästä heti jatkamaan. Risteilyttää en uskalla, vaikka sitä kai tuomarit nykyään edellyttävät. Ja Hiskihän kyllä risteilisi...Mutta kaikenkaikkiaan oikein hyvä homma.

Torstaiaamuna esineruutu Jonnan ja Lilin kanssa. Hiskille viisi esinettä, joista yksi oli Hiskin oma, rakas pallo, yksi Jonnan anopin papiljotti ;) Lili piilotti pallon huolellisesti mättääseen, josta se näkyi ihan vähän. His löysi pallon hyvän tarkennuksen jälkeen kolmantena esineenä ja siitähän se riemu repesi :)
His oli jälleen superpätevä pieni mies ja noukki esineet helposti, jopa sen anopin paplarin. Ja etsi hyvin edestäkin, oho.

Torstai-iltana jälleen tokoa. Kisamainen treeni Levekin kentällä: yleisöäkin. P-istumisen ja p-makuun lisäksi vain kaksi liikettä, eli tunari - jossa tunaroi, nosti ensin väärän, mutta toi oikean - ynnä ohjatun noudon, joka meni yli odotusten. Ei kai se tätä vielä voi oikeasti osata? Ylimääräisenä vielä törpöltä ruutuun meno, joka oli tällä kertaa täydellinen.
Pe-iltana pikainen, osittainen PK-tottis Toijalassa M-L:n kanssa. Seuraamisessa meinasi taas vähän sikailla ja sai palautetta.
Sunnuntai-iltana vuorossa on taas hakua vieraassa porukassa Koivumäessä, muuten levätään viikonloppu treenailusta.

Apua! Kuka tylsimys on laittanu mun uimaleluni tonne!

On sitä meinaan jotain askarreltu

2011-08-23T00:09:00.000-07:00

Kirsin kanssa käytiin metsäilemässä varhain la-aamuna Sääksjärvellä.
Ennen Kirsin tuloa tein Hiskille ja ajoinkin 200-metrisen jäljen, kaksi keppiä. Pitkä jana. Koitin tehdä lyhyelle jäljelle kaikenlaista kommervenkkiä ja polkujen yli risteilyjä. His selvitti kaikki heittämällä ja otti jäljen oikeaan suuntaan - tietysti.

Sitten puskettiin SM-kisajärjestyksessä esineruutu, pudotettu (vaikeakulkuinen, ylämäkirata ja paha pudotuspaikka) ynnä tarkkuusruutu (jossa Kurnu kävi kieriskelemässä). Esineruudussa neljä pientä ja vaikeaa esinettä: takalulmissa hankalissa paikoissa ja etuesineet Kirsi piilotti,
His bongasi heti tullessa ekan etuesineen ja takaesineetkin se selvitti aika helposti. Toinen etuesine oli vaikeampi.
Pudotetutussa ei mitään kummaa, ei vaan taaskaan meinannut istua lähetyksessä, porsas.
Tarkkuudessa pyysin Kirsin laittamaan kolikon tosi vaikeaan paikkaan. Oli Hiskillä siinä työtä, mutta hyvin selvitti vaikean rastin. Mutta eipä ollutkaan häntä tötteröllä eiköä karvat pystyssä ruutuun mennessään kuten SM:ssä.

Sitten on läpikäyty pari hakutreenit, paljon uusia maalimiehiä. Ensin Toijalassa seitsemän muun koirakon kanssa. Oli treeneillä vähän pituutta...
Hiskille valmis kulmaan, sitten muutamat sisäänvedot, sitten muutama eteenpäin kääntyvä meno ja valmis. Hyvinhän noi.
Sääksjärvellä taas kuusi koirakkoa. Seitsemän pistoa: kaksi tyhjää, kaksi ilmaisua ja hallinta, muut suorapalkoin, yksi ääniapu,. Kaikki muu meni loistavasti, mutta se ohjaajan luoksetulo pistolta tökki taas, vaikka sitä on yritetty korjata. Olisi vaan pakko päästä heti seuraavalle pistolle. Voisin kyllä heittää ylikin, mutta kun His tulee jonnekin viiden metrin päähän tai saattaa jo olla menossa yli ihan itse, mikä ei näytä hyvältä...Ongelma on selvästi pahempi silloin, kun maalimiehillä on pallo- eikä ruokapalkka.

Tottista otettiin ma- aamuna Niihamassa Jonnan, Tuulan ja Elinan kanssa. Tehtiin kaikki liikkeet, välillä palkaten. Seuraamisessa painoi niin, että oli vaikea kävellä.

Tottiksen jälkeen tallattaiin esineruutu alueelle, jossa risteilee paljon lenkkipolkuja, yksi sukkahousumies juoksikin ruudun läpi. Muutenkin vaikea paikka. Hiskille neljä ihan pientä esinettä, joista kaksi edessä, yksi keskellä ja yksi takana. Olin varautunut puolen tunnin etsimissessioon. His haki kaikki muutamassa minuutissa, neljällä pistolla.
Olikohan ässämmien esinejutut Hiskille liian helppoja ?!?

Huilia ja rentoa menoa

2011-08-18T23:57:00.000-07:00

Kovan SM-rääkin jälkeen pitäisi ihan oikeiden asiantuntijoiden neuvojen mukaan lähinnä vain huilia ja tehdä rentoja lenkkejä. Levätä pitäisi oikeaoppisesti vähintään viikko. Pientä treenintynkäää on kuitenkin harrastettu, lähinnä palauttelevia sellaisia.
Terhi hieroi Hiskin perusteellisesti ja edelleen poika on hyvässä kunnossa, pikkuisen kireyttä etupäässä, mutta ei mitään jumeja tms. Hyvä kunto selittyy varmaan runsailla metsälenkeillä, joilla poitsu saa juosta vapaana. Ynnä jokapäiväisellä paljolla uimisella.

Kun saatiin seuraa Kyötikkälään, niin pakkohan oli vähän tokoilla. Ei kovin vakavasti kylläkään. Lili käskytteli vähän seuraamisen askelluksia yms ja sitten otimme ruutua, ohjattua ja tunnarin. Kaikki meni vähän sinnepäin, mutta Hispander oli aivan tohkeissaan ja ikionnellinen. En meinannut saada sitä kentältä pois...Kenttä oli kamalassa kunnossa, heinää kohta polviin asti.

Sitten oli vielä pakko rykäistä esineruutu siihen rinteeseen, samantapainen paikka kuin Lahdessa. Mietin ensin kaikenlaisia pistotushienouksia, mutta sitten päätiin yksinkertaisesti vain lähettää keskeltä ja seisoa samalla paikalla koko ajan. Kaksi edessä, yksi keskellä ja yksi ihan ikeassa takakulmassa. Esineet helppoja.
Taidan lopettaa kaikki pistotusviritykset ja roiskaista koiran vaan jostakin ruutuun, lopputulos on näkäjään kutakuinkin sama. Hetan kanssahan tein näin ja hyvin meni.

Torstai-iltana oli Savontien varressa hakutreenit, joissa Hiskillä ei ollut ollenkaan varsinaista etsintää, vaan kaikki maaalimiehet ääniavuilla ja keskilinjalle tulo ääniavulla myös, risteilyn tapaista. Viisi ukkoa.
Muistin taas, miksi olen koskaan alkanut harrastaa hakua: nautin hommasta tosi paljon. Sää oli paras mahdollinen, porukan kanssa oli kivaa ja innokkaiden koirien kanssa oli hauska touhuta. Ja loppukesän metsä oli vaan kertakaikkiaan niin ihana! Muutama hirvari oli, mutta ei haitaksi asti eikä selkäänkään sattunut liikaa.

Jälkipuinnin aika

2011-08-15T10:57:00.000-07:00

Ihan uutta: tällä kertaa jälkipuinti ei koskekaan tottiksen huonoutta. Peräkylän pessimistin mielestä 98 pisteen suorituksestakin löytyisi varmaan vaikka mitä vikaa, mutta mä en olekaan päässyt jäseneksi. Tottis oli ensiluokkaista ja sillä siisti. No, olihan siinä se eteenmenon valmistelevan osuuden pomppu, mutta ilman sitä homma olisi mennyt jo liiallisuuksiin.
Miksi touhu siis nyt onnistui niin hyvin, kun se on mättänyt melkein koko kesän (ja edellisenkin)? Viime kesänäkin tosin tottis sujui hyvin SM-kisoissa. Tässä on kylläkin tehty hartiavoimin töitä seuraamisen kanssa, suurkiitos kaikille siinä auttaneille! Kisoja edeltävällä viikolla en tuskaisen selän takia pystynyt edes menemään kentälle, vaan kaikki tapahtui pihassa. Hiottiin vain tekniikkaa, ilmeisesti oikein ja oikeita asioita.
Mutta kyllä suurin merkitys oli ja on Hiskin mielentilalla. Arvaan, miksi His teki hyvän suorituksen sekä viimevuotisissa että tämänvuotisissa SM-kisoissa. Yksinkertaisesti siksi, että autot olivat kaukana parkkipaikalla. Se ei nostanut itseään siihen tuttuun raivovireeseen, joka iskee päälle, kun autot räyhäävine koirineen ovat ihan kentän vieressä. Nyt His oli ihan rauhallinen, kun odottelimme kentän reunalla vuoroamme, vieläpä semmoisen kopin suojissa, jossa His ei päässyt katsekontaktiin muiden koirien kanssa.Mitenkään en sitä nostattanut, köllöteltiin vaan ihan rauhassa.

Maastoa sietää ruotia. Jälki oli ihan ok, takajäljestä huolimatta (janoja on treenattu tuhottomasti, ihan turhaan näköjään).Jälkiosuuden loppuosan polku on kartallakin merkitty poluksi (tarkistin), ei tieksi. Sääntöjen mukaanhan jäljet saavat kulkea noin lähellä toisiaan vain, jos niiden välissä on tie. Mutta onneksi ei meitä haitannut, joltakulta muulta tuo saattoi viedä pisteitä.
Haku meni suurin piirtein ennakko-odotusten mukaan. Ehkä homma olisi vörkkinyt hivenen paremmin, ellen olisi unohtanut pilliä autoon. Ilman pilliähän His ei tule tyhjältä pois.
Pudotetussa tuli se helkutin "emmää voi istua"-ongelma. Siinä olisi vaan pitänyt karjaista käsky pahalla äänellä heti, mutta kun en ollut yhtään varautunut.
Mutta miksi esineruutu mätti jossain määrin ja miksi tarkkuus petti kokonaan? Katkeraa sikäli, että molempia ollaan treenattu enemmän kuin mitään muuta... Molemmissa oli ongelmia myös viime vuoden SM:ssä, tosin tarkkuusruudussa sentään selvittiin silloin vain muutaman pisteen menetyksellä.
Epäilen kummassakin edelleen (kuten viime vuonnakin) paineistumista, joka taas johtuu niistä muista, rähjäävistä koirista. Tarkkuusruutuun mennessä Kirsi K.:n grotsku singahti Hiskiä kohti ja aloitti räyhän, josta Hiski meni ihan pois tolaltaan. Lisäksi Veeti (jota His vihaa) tuli vastaan. Tajusin kyllä jo ruutuun mennessä, etteivät asiat ole ihan hyvin. Jälkiviisautena voisi sanoa, että olisi pitänyt vaan pokkana tehdä pieni lenkki (kävi mielessä, mutta meitä jo huudeltiin) tai antaa Hiskin purra kunnolla palloa tai patukkaa. Ehkä olisi auttanut, ehkä ei.
Ruudussa Hiski nuuskutteli kyllä koko ajan, mutta vilkuili oudosti ja haistelu vaikutti lähinnä teeskentelyltä.
Luultavasti oli myös iso virhe tehdä leirillä sellainen paineinen "törkyruutu".
Tein tänään Hiskille ihan samanlaisen ruudun kuin kisoissa oli ja piilotin samanlaisen kolikon samanlaiseen paikkaan. Löytö tuli parissa sekunnissa.
Esineruudun treenaamisesta mulla on jo paljonkin ajatuksia, mutta katotaan nyt. Fakta on, että hyvän ja hyvin treenatun koiran lisäksi onnistumiseen EK:ssa tarvitaan aina myös vähän tuuria, tai ainakaan ei tarvita huonoa tuuria.
Mitalittoman pronssikoiran pitää saada levätä riittävästi. Huomenna Hiskillä on taas hieronta, ihan puhdasta stressinpoistoa.

SM-tottis 98 pistettä:D. Pronssia, vaan ei mitalia :(

2011-08-14T11:59:00.000-07:00

Kotona jo. Hiskin hyvän tottiksen salainen ase, jota ei ollut vielä maastovaiheessa. Tainan hallussa tottiksen ajan. Kiitos!

Sairaan hieno ja sairaan kallis Silverin superpallo. Olemassa myös isompi versio, jonka myös ostin. Vielä kalliimpi...

Lupasin kirjoittaa taas vasta, kun on jotain "kunnollista" kirjoitettavaa.
Mielestäni nyt on: saatiin PK-SM-kisoissa Lahdessa tottiksesta 98 pistettä!!!Oikeastaan kaikki muu on tämän rinnalla valjua. On meinaan tottista sen verran väännetty ja sen takia murehdittu. Olosuhteetkaan eivät olleet parhaat mahdolliset: jäimme sunnuntaina kaikista EK-koirakoista ainoina roikkumaan iltapäiväryhmään, suoritimme nollakoiran kanssa. Kaikki muut pääsivät tekemään tottiksen aamupäivällä. Eli notkuttiin odotellessa siellä sun täällä ja selkää särki niin, että näin tähtiä, kävin jo välillä makoilemassa sisällä olevilla paareilla.
Tiesin heti, kun tultiin kentälle, että nyt lähtee. Tuomarina Pirjo Kylänpää. Kaikki muut liikkeet olivat erinomaisia paitsi seuraaminen ja eteenmeno. Eteenmenon valmistelevassa hyppäsi eteenpäin noin viiden askelen jälkeen, muuten His teki kaiken ei-hiskimäisen tarkasti: ei vinoja perusasentoja, ei ennakointeja, ei vinoja eteentuloja, ei törmäämistä, ei esteen kosketusta, ei pureskeleua. Lähes täydellinen suoritus oikeasti. Itsekään en sössinyt, mikä on ihme. Leijailin suorastaan homman jälkeen :)
Olin ennen tottista sanonut Hiskille, että annan sille tarkkuusruutumöhlinnän anteeksi, jos se tekee 100 pisteen tottiksen. ja melkein mokoma onnistuikin! Katselin, ettei muissakaan lajeissa monta 98 pisteen tottista ollut.
Ihan uskomatonta: me räpeltäjät!

Jos nyt vähän jossitellaan, niin tarkkuusruutuun karahti meidän kultamitali: huonollakin ruututuloksella se olisi tullut heittämällä. Hiski otti ruudusta nollan, mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen (kahdeksan ek-koetta takana). Ruutu ei ollut vaikea eikä esinekään. Olin melkoisen järkyttynyt, tähän en ollut varautunut yhtään.
Esineruutu oli myös pieni pettymys: siinä Hiski juoksenteli reikä päässä takaosassa ja niin etuesine jäi.
Jäljeltä nousivat kaikki kepit, monilta muilta niitä jäi paljon. Lopussa jälki kulki polun reunaa ja polun toista reunaa noin 10 metrin päässä tuli vastaan toinen jäljestäjä...joka oli sivumennen sanoen käynyt jo meidän jäljellä. Oli vähällä, ettei loppukepppi jäänyt siinä rytäkässä. Kepit olivat pienimpiä koskaan kisoissa näkemiäni. (Ulkoilu)maastossa tungeksi myös kaikenmaaailman aamukävelijää ja hölkkääjää.
Pudotetussakin tuli lievä ylläri: His ei suostunut istumaan lähetyksessa ja siitä rokotettiin peräti kolme pojoa. Muuten suoritus oli aivan huippu, sanoi tuomari (Ossi Harjula).
Haku sujui Hiskin perinteisellä tyylillä: lähetys oikealle>ukon nosto 75 metristä, lähetys vasemmalle>ukon nosto 100 metristä. Tuomari pyyhki hikeä ja kiroili: "tämmöset koirat pitäisi lailla kieltää." Mitäs siinä muuta voi kuin pyydellä anteeksi. Eipä ole pistojen laajuus treeneistä kutistunut...
Loppujen lopuksi saimme kasaan 254 pojoa, eli saman verran kuin Eppu ja hoffi-Rico. Pronssimitali annettiin kuitenkin maastopisteitten perusteella Epulle ja Ricolle, joille suon sen ilomielin. Me olimme siis joka tapauksessa jaetulla kolmannella sijalla Hiskin kanssa, vaikka virallisesti olimme neljänsiä. Viime vuonna olimme viidensiä, edistystä, sano.

Pidän kyllä meitä myös pronssimitalisteina. Kultamitalinkin ratkaisi selvästi parenpi tottis. Miksi vain tasapisteissä homma arvotaan maastopisteiden perusteella? Reilumpaa olisi jakaa mitali. Pientä ketutusta havaittavissa seuraavana päivänä...

Kultamitalin nappasi Hanna O., tutusti yhdellä pisteellä. Tottis ratkaisi: Piia R.:llä ja keskarilla oli tottiksessa huono tuuri: voi sanoa, että heiltä kullan vei irtoheinä, josta koira ei löytänyt kapulaa.
Ylökkin joukkue, johon Hiskin kanssa kuuluttiin, voittti kisojen joukkuekullan, eli palkintopallille päästiin tänäkin vuonna.
Hui-velipoika voitti jäljellä pronssia - kovasti onnea - ja muutkin tendingläiset pärjäsivät käsittämättömän hienosti.
Maastossa oli taas kiva ja kannustava tunnelma, majapaikkamme oli eksoottinen ja majapaikan emäntä - hmmm - mielenkiintoinen. Päällimmäiseksi jäi joka tapauksessa hieno fiilis tottiksesta :D
Ja nyt treenataan vaihteeksi tokoa, jos jotain treenataan. Mutta ensin huilitaan kunnolla.

Ja pöh

2011-08-08T01:24:00.000-07:00

Kaikki on surkeaa räpeltämistä tämän selän kanssa. Treeniblogin pitämi nen on muutenkin ihan turhaa. Kirjoitan sitten, jos sattuu tulemaan jotain kunnollista asiaa. Tuskin tulee.

On taidettu taas tehdä jotain

2011-08-05T08:15:00.000-07:00

Nyt ei muisti pelaa: se on vissiin tämä lääkitys, joka ei ole kohdillaan. Keskiviikkoaamuna taisin tehdä parit janat hautuumaan liepeille. Ne taisivat mennä hyvin.
Ja sitten taidettiin ottaa hieman tottista/tokoa Levekin kentällä. Ainakin ruutu, ja sekin taisi mennä hyvin. Muutama merkki/törppökin. Ja sitä halvatun seuraamista, tai oikeastaan niitä pirun perusasentoja ynnä sivullesiirtymiä (ohjaajan asenteessa havaittavissa pientä kypsymistä?). Ei mitään mielikuvaa, miten sujuivat. Sama juttu jäävien kanssa, mutta sen muistan, että semmosia treenattiin. Vauhtinouto oli ohjelmistossa myös ja luoksetuloja läpijuoksuina.
***
Keskiviikkoiltana oli Eteläpuistossa kisamainen tottistreeni neljän muun koirakon kanssa. Häiriöitä oli oikein roppakaupalla, vaikkei ammumista harrastettukaan. Kuumakin oli ja hiekkakenttä.
Hiski suoritti ensin. Seuraaminen oli huonoa, muttei toivottoman huonoa (pakko yrittää olla postiivinen, vaikka hampaat irvessä). Meni kuulemma maahan hitaasti (tämäkin vielä!). Sitten teki ne kaikki tavalliset pikkuvirheensä, ei niitä jaksa enää edes luetella.
Paikallamakuupaikka oli ihan kävelytien vieressä ja Hiskin pää pyöri koko ajan, hohhoijaa. Siinä vaiheessa kun villakoiran taluttaja päästi koiransa parin metrin päähän Hiskista, lähdin piilosta. Session jälkeen Hispander veti kieli sinisenä järveä kohti, siis uimaan pääsi hän.
Lopuksi otettiin vielä Lilin kanssa vähän lisää seuraamista. Lili katsoi Hiskin paikan ja asennon ja sai raipalla (!) Hiskiin korjaamaan tosi hyvin. Koiraa ei siis hakata sillä raipalla, vaan kosketaan kevyesti, toim. huom.
Ja tehtiinpä taas ruutukin, johon ensin meni sivusta sisään, vaikkakin oikeaan paikkaan. Ja parit törpöt päälle.
Kiitokset kanssatreenaajille!
***
Torstaiaamuna kotipihassa lapsilauma yritti huudella Hiskille sen seuratessa "maahan", "istu", "eteen" jne, mutta ei saanut aikaan oikein mitään. Sitten paikalle tuli tytär, jolla on aika samanlainen möreä ääni kuin minulla ja johan alkoivat Hiskiparan korvat heilua hämmennyksestä. Häiriintyi selvästi, mutta ei mennyt lankaan.
***
Haku
Tämän muistan, koska meni niin hyvin :))) Hiskille näyttö-/hallintatreeni. Kolme ukkoa näköetäisyydellä, kaikille näytöt. Hallinnassa keskilinjalle: pari maalimiestä palkkasi paluumatkalla, yhden kerran palkkasin itse matkalla. Lopuksi neljäs ukko kaukana valmiina>suorapalkka. Maanantaina olisi tilaisuus vielä ottaa hömpöttelytreeni outojen maalimiesten kanssa oudossa maastossa, mutta katotaan nyt.
***
Perjantaina meillä oli sitten Vatulan metsissä jossain Ikaalisissa grande finale so kenraaliharjoitus-tottistreeni: mukana kahdeksan koirakkoa. Ihan uusi ja outo kenttä.
His oli ensin paikallamakuussa. Haisteli alussa ja Hanna T. vinkkasi siitä (kiitos!), joten pääsin huomauttamaan. Lopun makasi nätisti. Palkkasin hyvästä ylösnoususta.
Tuula katsoi Hiskin seuraamisen ja vinkkasi aina, kun asento ja paikka oli hyvä, palkkailin niistä. Tein myös äkkipysähdyksiä, joista näkyi hyvin, miten huono asento Hiskillä oli. Seuraaminen kuulemma parani selvästi juoksuosuuden jälkeen. Palkkasin myös jäävien valmistelevien seuraamisista samalla systeemillä. Jäävien asnnoista hetipalkka. Luoksetulo niin, että pallo oli leuan alla. Ei hyvä: älyhidas ja jäi kauas. Estehyppy hyvä,. vein kapulan esteen taakse. A-este samoin ok, mutta vajaa sivulletulo, hitto. Eteenmeno myös hyvä. Palkkasin myös sen valmistelevasta osuudesta, koska se oli Tuulan mukaan tosi hyvää seuraamista.
Tasamaanouto vauhtinoutona.
Treenin jälkeen Hiskille vielä p-istuminen, hyvin pysyi.
Ja lopuksi Tuula maastoutui ammuskelemaan ja huutelemaan törkeyksiä, kun leikitin yms Hispanderia kentällä (suojelukoirat sunnuntaina kentällä samaan aikaan meidän tottiksen kanssa...). Eipä tuo pahemmin hetkahtanut.
Kiitos porukalle avusta ja seurasta!!!
***
Esineruutu
Tottiksen jälkeen tallottiin Tuulan kanssa e-ruutu nousevaan rinteeseen, avoin maasto. Hiskille neljä esinettä, molempiin takakulmiin, keskelle ja eteen vasemmalle. Yksi esine syvässä kuopassa, helpohkot esineet: lapsen sukka, kukkaro, pieni dami ja istutuslapio. Hiskillä oli hyvä draivi, iloinen ja motivoitunut ote hommaan ja esineet nousivat ripeästi. Tätä ei siis enää oteta ennen kisoja.
***
Sitten janoja...Tuula oli polkenut yhden jäljen pätkän oikealle. Takajälki tielle asti>autoon. Itse poljin jäljet oikealle ja vasemmalle. Takajäljet molemmista tielle>autoon. Eli kolme takajälkeä peräkkäin, kiva.
Sitten tehtiin lenkki ja taas nostettiin taas yksi jäljenpätkä. Oho: oikea suunta. Vahinko varmaan. Jäljennostot on kyllä hienoja, varmoja ja suoria - mutta vikasuuntaan, jösses...Janatreeniä jatketaan, ei voi mitään.

Paluu arkeen

2011-08-02T09:48:00.000-07:00

Komeittenkin pitää painaa töitä. Niinpä Mr Hispander on palannut sorvin ääreen. Itseltäni rusahti selkä - armoton hermosärky - ja kuljen huumehöyryissä eli ankarasti doupattuna.

Jäljet nrot 46 ja 47
Lihasulassa maanantai-iltana. Ensimmäinen jälki oli Lilin polkema 500-metrinen, jana 40 metriä. Loistava, suora jana ja oikea suunta. Keppejä jäi, loppukeppi myös eikä palkkaa näin ollen tullut. Maasto oli kyllä paha: melkein pelkkää suopursikkoa ja neljä isoa ojaa ynnä ysitien vartta. Mutta silti...
Toisen jäljen poljin itse ja piilotin kepit huolella suopursujen yms alle. Itse jälki vain parisataa metriä. Takajälki ja uusinnallakin vähän janasekoilua, aloin itse väsähtää ja selkää särki pirusti, joten en enää jaksanut ajattaa tielle. Jarrutin koko ajan, se lisää näköjään tarkkuutta, haisteli ja kaivoi kepit esiin kepit antaumuksella.
Esineruutu
Kolme esinettä keskilohkolla peräkkäin. Oikein hyvin meni.
Tarkkuusruutu
Pienenpieni, ruosteinen avain korkeassa kanervikossa. Hyvin.

Tiistai-iltana Kirsin kanssa Vuohiontiellä tehtiin taas yhtä sun toista.
Jälki nro 48
Pituutta 300 metri. Kolme keppiä, helppo maasto. Jana 40 metriä vasemmalle, suora ja oikea suunta. Muutenkin kaikki ok. Jarrutin koko matkan.
Pudotettu esine
Normimaasto. Lähetys vähän lähempää. Oli loikkinut esineen yli ja heittänyt ilmassa uparit.
Tarkkuus
Polkupyörän venttiili Kirsin tallaamassa ja myös Kurnun sotkemassa ruudussa. 100-prosenttinen suoritus.
Esineruutu
Kolme esinettä peräkkäin oikealla lohkolla. Kumman kauan kesti ennen kuin eka löytyi ja hääräsi tosi kauan takarajalla, nosti kuitenkin kauimmaisen viimeisenä.Ei ihan reippainta Hiskiä.

Tokot/tottikset
Perusasentoja aamuin illoin, koossa kohta 200 kpl.
Näytösluontoisesti vieraille pihassa tunnari, jossa monen eri ihmisen tekemiä kapulakasoja ja yhdessä oma. Tämä se jaksaa aina vaan ihastuttaa ihmisiä :) - Miten se tuon osaa? Voihan vitsi!
Seuraamista, jossa penskalauma yritti saada Hiskin raiteiltaan vaikka miten. Eipä onnistunut.
Paikallamakuussa sama juttu: mukulat heittelivät palloja ynnä muuta Hiskiparan yli ja vieressä. Pää pyöri ja korvat heiluivat, mutta pysyi ja pysyi.
Kaukoja piti myös esittää yleisölle, mutta ne menivät päin peetä. Tai siis asentojen vaihdot onnistuivat hyvin, mutta eteni ihan törkeästi, kun ei oltukaan terassin reunalla.

Veli Vee - virallinen valio :)))

2011-07-31T11:06:00.000-07:00

Veli Veehän on Hiski, joka oli "Lauran pentuna" nimeltään Veli Vekkikaulus. Eli Hiski on nyt sitten kunnolla KVA, kun espanjalaissetä lykkäsi sille peräti EH:n tänään Porin kv-näyttelyssä. Vielä puuttuu paperivahvistus, mutta kai tuo on vain muodollisuus.
Olikin kiva retki Poriin raviradalle: ihan erilainen päivä kuin Pirkkahallin karmeassa ahtaudessa. Kehän reunalla oli mukavia ihmisiä, jotka neuvoivat hymyilemään tuomarille. Minähän sitten irvistelin kuin jakoavain koko ajan. Enpä tosin tiedä, oliko tosta apua, voipi olla, että ukko piti mua umpihulluna ja halusi äkkiä eroon. Jännitin hampaiden katsomista, kun His päätti murista Taina A.:lle Punkalaitumella vastaavassa tilanteessa oikein kunnolla. Mutta Hispander oli varsin valloittava ja tuomari kehui koiran luonnetta "miellyttäväksi". Onhan se - enimmäkseen...
Eipä espanjalaissetä paljon Hiskiä kopeloinut eikä mielestäni katsonutkaan. Luulen, että ymmärsi ihan alusta asti kupletin juonen. Kun se sininen nauha otetiin esille, tuulettelin oikein kunnolla ja suu oli korvissa ihan pinnistämättä. Kehäsihteeri kysyi, tuliko koirasta valio ja myönsin. Asia selitettiin tuomarille, joka myös hymyili leveästi ja tokaisi, että "kyllä minä sen jo arvasin."
Tämä tuomari kehui niitä asioita, joita edellinen tuomari moitti. Älyvapaata touhua. Nyt Hiskin pää ja kaula olivatt hyvät, viimeksi pää oli liian pieni ja kaula lyhyt. Tuskin noissa on parissa kuukaudessa mitään muutosta tapahtunut. Hännästä ei nyt puhuttu mitään, vaikka ihan tötteröllä se nytkin oli. Selkälinja on kuulemma hyvä, mutta "could have a little bit more of bones. He needs more substance, especially more coat." Joo, niin varmasti, mutta olen varma, ettei niiltä turkkikoirilta löytynyt pehkon alta semmosia lihaksia kuin Hiskillä on :)
Hispander käyttäytyi melko hyvin muutenkin, pientä pörhistelyä esiintyi tottakai.
Lopuksi otettiin sivummalla vähän perusasentoja (paranevat), eteentuloja ja maasta ylösnousuja, joissa olen nyt käyttänyt jämäkämpää käskyä - tuntuu tehoavan.
His sai palkaksi uuden vesilelun (on niitä aika monta jo ennestäänkin...), kun ei löytynyt semmosta kahvallista isoa palloa, jota kovasti etsin. Ja herkkuja tietysti.

Upouusi uimalelu ja Riitan ja Pekan lahjoittama valiopokaali.

- Saiskos tätä nyt lähteä kokeilemaan?

Toimii!

- Onko pakko jo lopettaa?

Tending-leirillä

2011-07-30T02:19:00.000-07:00

Keskiviikko
Paikalla vain PK-ässämmiin menijät, eli täsmätreeniä.
Tottis
Kisamaisesti, Ässän parina. His suoritti ensin. Seuraaminen ei ihan törkeimästä päästä, muttei missään mielessä hyvää. Telineitä en ottanut. His ei ollut oikein sopivassa mielentilassa, oli hermostuneen oloinen. Virheet: seisoi istumisen (voi hemmetti), vino eteentulo luoksetulossa (voi peeee). Paikallamakuu levotonta eikä noussut ensimmäisellä. Varmaan muitakin, mutten muista. Ei lainkaan hjyvä, ei....
Pudotettu
Tehtiin sikasikakamalankamala rata vinottain 3-4 soratien yli. Täydellinen suoritus Hiskiltä.
Esineruutu
Sirke ja Hanna O. olivat ideoineet "hauskan" (Sirken ilmaisu) esineruudun. Oli kyllä tosi hauska :( Ruutu sisälsi motokrossaajien käyttämät sorabaanat, joiden reunat oli osittain niin jyrkät, ettei niitä pystynyt inehmo kiipeämään. Eihän Hispander-reppana löytänyt kuin yhden esineen, kahden kanssa autoin menemällä lähelle. Hautovan kuuma ilma eikä pienintäkään tuulenvirettä.
Tarkkuus
Pienenpieni arpakuutio, jonka His löysi hyvin ja otti, mutta räkäisi.
Torstai
Haku
Hakuradan alku niitten sorateitten risteyksessä. Kulmat ääniavuin, sitten valmiit. Kaksi ilmaisua. Ok hommeli muuten, mutta takaryöskentelyn makua ilmassa, mikä johtui melko varmasti siirtyvistä maalimiehistä.
Esineruutu
Nyt oli tavallinen metsämaasto. Hiskille kolme esinettä. Pelkkää hyvää: kolmella suoralla pistolla kolme esinettä.
Tarkkuus
Ruutu pissautettiin sekä nartulla että uroksella vaikeusasteen lisäämiseksi (kaikkea sitä pitääkin kokeilla). Hiskiä inhotti ihan simona ja sen oli pakko nostaa koipea, mutta nosti se esineenkin.
Toko
Ansu koulutti. Kysyin apuja seuraamiseen. Aika yllättävää. Sain aikaan malliksi tosi huonon seuraamispätkän. Ankaran raadin mukaan kyse on siitä, ettei Hiski osaa edes perusasentoa, eli se on aivan liian edessä ja auraa, minkä kyllä tiesin. Sain pyyhkeitä siitä, että olen auttanut koiraa aivan liikaa. Lähtökohta on, että Hiskin pitää itse aktiivisesti etsiä oikeaa paikkaa, kunhan sille on ensialkuun kerrottu, mikä on se oikea paikka. Nyt siis tehdään pentutreeniä, ohjataan namilla oikeaan paikkaan. Seuraavassa vaiheessa se pyydetään sivulle eri suunnista enkä saa katsoa sitä yhtään tai tehdä mitään liikettä sen auttamiseksi, Sitten 1-2 askeleen liike ja nopea pysähdys ja taas koiran pitää itse korjata paikka, ei pienintäkään apua sille. Mahdollisesti jo 500 toiston jälkeen alkaa kuulemma jotain tulosta tulla. Tätä se teettää, kun on tyhmä ja laiska ja lisäksi treenaa liikaa yksin.
Aloitin jo heti saman iltana noin 50 toistolla.
Perjantai
Toko
Ohjattua, johon sain hyviä ohjeita. Ruutu, hyvin ensin kisamaisesti, sitten paikan hakua. Ruutu näyttäisi olevan aika hyvin hanskassa. Merkkiä/törppöä harjoiteltiin myös.
Esineruutu
Kunnon ruutu taas, otin vain kaksi esinettä, ne ihan hyvin.
Jälki
Katja polki 350 metriä pitkän jäljen, kolme keppiä. Jana oli pitkä ainakin 40 metriä. His eteni suoraan ja vauhdikkaasti, mutta mielestäni meni jäljen yli (!) ja kääntyi ihmemutkan kautta ensin takajäljelle, palasi itse. Hillitön hirvimetsä, jälki kulki suoraan hirven makuupaikan yli. Oli ihan h:n kuuma, Hiskin keppien nosto ei ole varmaan ikinä ollut yhtä velttoa: se vain roikotti keppiä suupielessään. Keskityin jarruttamiseen, vaikkei vauhtia kauheesti ollutkaan.
Tarkkuus
Ihan paistinpannuolosuhteissa Katjan tekemä normiruutu. Hitaampaa liikehdintää en ole Hiskillä tarkkuusruudussa ikinä nähnyt, oli ihan hyytelöä, mutta esine nousi nopeasti.

Perusasentotreeniä nyt sitten joka mutkassa. Lauantaiaamuun mennessä toistoja oli jo toista sataa, ei enää namikättä apuna, mikä edistys. Nyt se tulee oikeaan paikkaan jo yli 50-prosenttisesti. Apuohjaaja olisi kyllä kipeästi tarpeen...

Tilannekatsaus: hyvällä mallilla>pudotettu, esineruutu, jälki, tarkkuus. Hiukan kysymysmerkki>haku. Arvaamattomin>tottis. Viimeksimainittuun siis on nyt pakko panostaa eniten.

Että tämmöinen esineruutu. Sirke odottaa Riskin kanssa, Hanna O. viilettää viemään esineitä.

Sirke kaivelee hakuvermeitä, Nina tankkaa nestettä.

Hakualueen oikeaa etukulmaa.

Ja tästä talon läpi lähetys vasempaan etunurkkaan. Mökin takana taas soratien ylitys.

Jälkiä, pudotettu ja pupu

2011-07-25T10:32:00.000-07:00

Jälkiä
On tehty kolme kpl, kaikissa sama teema: eka keppi toisten keppien ja risujen seassa noin 100 metriä lähdöstä, kulman jälkeen. Jäljet vain parisataa metriä. Janat ovat olleet 30-40 metriä: oikealle, oikealle, vasemmalle ja kaikki ovat menneet hyvin, kop, kop.
Kaksi kertaa His on porhaltanut sen ensimmäisen keppikasassa olleen kepin ohi, mrrrrrr. Tuosta kyllä huomaa, että pojan jäljestys on aika huoletonta, varsinkin helpossa maastossa. Kolmas kerta onnistui kepin osalta, mutta sillä His lähti melkein heti jäljennoston jälkeen seuraamaan marjastajan jälkeä (jonka näinkin). Noh, pääsin korjaamaan eikä tuo Hiskin vika noin jäljen alussa edes ollut. Tälle jäljelle järjestin vielä semmoisen lisämausteen, että tein kulman ihan tien viereen. Ja siis tiellä paljon jälkiä. Kyllähän Hispander siellä tiellä ensin kävi ihmettelemässä.
Pudotettu
Pellolla, yli polven ulottuneessa kuivassa heinässä/ohdakkeissa. Hauskaa, kun koiran näki koko ajan vilistävän siellä heinikossa. Eihän tossa mitään vaikeaa ollut.
Toko/tottis
Törppöä ja suuntia siellä sun täällä. Mun mielestäni His on oppinut merkin ällistyttävän nopsasti tai voi olla, että kaikki koirat oppii sen hyvin, mä en vaan ole tiennyt. Ja muutama kerta ruutua ihan kisamatkoin törpöltä. Ihmeen hyvin.
Pihassa hyppelytekniikkaa ja kapulatreeniä. Vinoonheittoja, joista palkka välillä heti edestä, välillä vasta sivulta.
Ma-iltana käytiin Eteläpuistossa (miten mä olen unohtanut tämän paikan!) ja saatiin varsin hyviä häiriöitä. Siellähän on joka puolella pyöriä, koirantaluttajia ja kävelijöitä, mutta lisäksi menossa oli agiharkat kentän päässä ja kesken treenin jänöjussi järjesti ihan ekstrakattauksen: olin lähettelemässä Hiskiä merkiltä eri suuntiin, kun pupunroikale ilmaantui jostain ja istahti kaikessa rauhassa alle 10 metrin päähän Paavo-kapulasta.Ja istui. Ja istui. Istui hievahtamatta kuin jänöjussipatsas. Hiski yritti jo tuijottamalla saada sitä liikenteeseen ja minä taputtelin käsiäni. Mutta ei Hispander lähtenyt pupua moikkaamaan, hyvä poika. Käännettiin sitten pitkäkorvalle selkämme ja jossain vaiheessa se oli suvainnut poistua.
Otin Hiskille pitkän seuraamispätkän suoraan kohti räkyttäviä agilitaajia ja ihme kyllä se seurasi koko matkan hienosti eikä kontakti tipahtanut kertaakaan.
Lopuksi ilmoitin Hiskille, että nyt poika "uimaan" ja se oli ihan moilasena. Mitä, missä? Vanajavesihän jäi kotipihaan. Mutta kun Pyhäjärven ranta oli ihan vieressä, His sai pulahtaa sinne. Tällä kertaa kyllä toisten koirien hajut veivät voiton kaikista muista palkoista. Ihana sniffauslenkki, jonka aikana His merkkasi paikat valehtelematta viiden metrein välein.

Metsässä

2011-07-23T02:26:00.000-07:00

Hitsinhitsi, kun pitäisi treenata niin montaa EK-juttua...
Jälki
EK:n mukainen normijälki joka suhteessa. Jana 40 metriä, jälki oikealle. Maasto "tavallista" hirvimetsää, ruokintapaikkakin ihan keskellä. Marjastajien suosimaa aluetta myös.
Loistava suora jana ja lähtö heti oikeaan suuntaan, jeejeejee. Ensimmäinen keppi jäi. Lisäksi poika nosti muutaman kerran päätään sen näköisenä, että hirvi hiippaili jossain. Jatkoi kyllä hommiaan heti, kun huomautin. Luulen tietäväni, miksi keppi ei noussut: jätin mäntykepakon tahallani metsäkoneen tienpohjalle (tiellä ei yleensä koskaan ole keppejä ollut), jossa oli paljon muutakin mäntyistä tikkua, kepinpätkää ja risua. Kolme muuta keppiä piilotin varpujen alle, tämä yksi oli ihan näkyvissä, mutta siis muiden keppien seassa.
Mentiin sitten jäljestyksen päätteeksi ihan vaan kävelemään sinne maastoon jääneelle kepille päin ja His nosti sen ilman mitään käskyjä. Taidan järjestää Hiskille seuraavallakin kerralla tällaisen ansan.
Esineruutu
Otettiin motivaatiotreeni, kun e-ruudut on viime aikoina olleet aika rankkoja ja pitkäkestoisia. Samalla myös pistotreeni. Tallasin koko ruudun, mutta vein pikkuesineen ihan eteen oikealle ja Hiskin oman frisbeen oikeaan takakulmaan. Lähetin oikeasta kulmasta. His reagoi välittömästi hyvin pikkuesineeseen ja toi. Heti perään nousi frisbee takakulmasta. Jätettiin tähän, sain mitä hain ja olin oikein tyytyväinen :)
Tarkkuusruutu
Pieni muoviesine, joka tietysti löytyi heti, kun mitään häiriöitä ei ollut.

Sadetta ja paistetta

2011-07-22T11:15:00.000-07:00

Kisamainen PK-tottis, Nokia
Melkoisesti pudotti vettä, jyrähteli ja salamoi torstaina, kun kokoonnuttiin isohkolla porukalla Nokian majalle tottistelemaan.
Hiski suoritti ensin grotskun parina. Ei kai se kamalan huonokaan ollut, kivassa vireessä ainakin. Kaksi kertaa pölläytin ilmoon mennessä kuikuilusta ja kontaktin tippumisesta pitkän suoran lopussa takaisin tullessa. Palkat seuraamisen lopuksi, istusta, seisosta, eteenmenosta ja paikallamakuusta.
Virheet/treenattavaa: seuraamisessa kaikenlaista pientä väärän paikan lisäksi + mm. ei istunut kunnolla hlöryhmässä, ennakoi yhden sivulletulon telineillä, hipaisi menohypyssä (oho). Ja oli kuulemma taas teputtanut kovasti telineen takana, voi itku.
Haku
Hiskille to-iltana EK-rata, eka ukko oikeassa kulmassa ja toka kuopassa ihan vasemmassa takakulmassa. Hallinta mukana ja eka ei palkannut. Yksi hämypiilo. Yllättäen saatiin ihan tyhjiäkin, taisi tulla peräti viisi kappaletta. Pääasiassa hyvät, syvät pistot ja hyvät rullantuonnit.
Virheet/treenattavaa: nykäisin taas ikävästi ensimmäiselle näytölle lähdössä, His oli lentää taaksepäin, mistä seurasi vauhdin hiipuminen. Minä ääliö en opi millään tota näyttötekniikkaa. Seuraavaksi saa maalimiehet vähän huudella.
Viimeisellä ukolla ei meinannut löytää minua: katseli pitkään rulla suussa kauempaa, että missä pirussa se mamma on. Tässä tuli semmonen moka, että muu porukka oli jäänyt pahasti jälkeen ja olin jo edennyt alueelta ulos. Lisäksi pitää muistaa pitää yllä sitä pientä puheenpörinää.
Viimeinen tyhjä pisto jäi matalaksi ja uusittiin. Sitten sainkin huutaa monta kertaa pois. Pilli unohtui...
Toko
Perjantai-aamuna Lilin kanssa Levekin kentällä hikisissä merkeissä.
Ihan alkuun ihan pikkuisen seuraamista namein, käännöksiä, Lili naksutteli.
Sitten törpön muistuttelua, sitten ihan kunnolla lähetys merkille (hyvin!) ja siitä ruutuun. Nappiin meni.
Ohjattua. Päätin toimia Jonten neuvojen mukaan. Eli kapulat ensin vasemmalle ja oikealle melkein 90 asteen kulmaan merkistä. Ensin Paavo ja palkka, sitten Jyrki. Ja toistoja. Eli ei ollenkaan kapulan tuontia vielä, vain suuntien kaaliin ajamista. Lähetys törpöltä. Hyvin sujui tämä.
Tunnari kisamaisesti. Hyvin löysi ja otti oikean, mutta palautus hipsuttelua. Pitänee taas tehdä leluun vaihtoa lennosta, että saisi vähän vauhtia.
Herin jälkeen vielä uudestaan ruutua eri suuntaan, kun Lili teki toisenkin ruudun. Nyt olikin vaikea: valkoiset nauhat ja keltaiset tötsät, ei ensin löytänyt koko ruutua. Otettiin suosista ihan vain oikean paikan hakua eri puolilta ja läheltä..
Tottis
Toijalan kenttä, pe-illan huumaa eli lähinnä hikeä.
Enimmäkseen auttelin Marja-Liisaa hypyttämään Viciä. Hiskille ensin vähän namiseuraamista ja pyörimistä molempiin suuntiin, sitten luoksetulo läpijuoksuna, tasamaanouto vauhtinoutona ja eteenmeno.
Toisessa erässä vain ylipitkä suora seuraaminen (noin 90 askelta), jossa yritin saada kontaktin tippumaan. Ei onnistunut. Lopussa Hiskiä odotti ylläri: suoraan seuruusta palkaksi uimaan Tarpianjokeen. Vähän poika oli että "uimaanko?" Mitä, missä järvi?!?
Pienet, iloiset tehotreenit :)

Hierontaa ja tehopäivä ynnä -ilta

2011-07-20T13:08:00.000-07:00

Janat/jälkitreenit
Tiistai oli periaatteessa lepopäivä, koska silloin Hiskillä oli hieroja. Mitään kipukohtia ei löytynyt ja poika rentoutui sydämensä pohjasta.
Ennen hierojalle menoa kipaistiin pikaisesti Kyötikkälässä, jossa ei oikeastaan voinut tehdä mitään kunnolla pitkän ruohon takia. Hiukan seuraamista, eteenmeno ja jäävät heti-palkalla.

Janat/jälkitreeni
Tiistaiaamuna menomatkalla myös kaksi janaa metsään, molemmat jäljet oikealle, janoilla pituutta n. 30 metriä Ensimmäisellä His lähti taas vasemmalle ja menin perässä. Juuri ennen kuin tultiin tielle, jokin "hitsi tää ei menny näin"-lamppu syttyi, poika heitti uparit ja lähti päättäväisesti takaisinpäin. Kokeessahan tämä olisi ollut takajälki ilman muuta, mutta oli hyvä, että Hiski tajusi homman itse ja sai palkan oivalluksestaan.
Loppukeppi oli vasta ojan takana ihan tien vieressä. Huvittavaa, että His etsi keppiä hiki päässä sieltä ojan metsän puolelta pitkän aikaa ennen kuin meni ojan yli. Onpa tainnut tulla jätettyä semmoiseen paikkaan muutama kerta liikaa...
Toinen jana meni ihan nappiin :)
Keskiviikkoaamuna tein pellolle neljä janaa. Kahdelta ekalta jälki lähti vasemmalle, kahdelta seuraavalta oikealle. Janojen pituudet 20-40 metriä. Osa oli pitkässä heinikossa, osa ihan vastaniitetyssä ruohossa. Tällä kertaa ei mitään ongelmia missään. Jokainen jana suoraan ja jokainen jälki heti oikeaan suuntaan, His jäljensi todella tarkasti. Kiva kuin mikä. Ehkä siellä toissapäiväisellä pellolla oli rusakko tai mäyrä loikkinut juuri janojen päällä.

Tokojuttuja
Levekin kentällä keskiviikkoaamuna.
Seuraamista nameilla tyyliin muutama askel, käännös, askel pari, pysähdys ja palkka. Hiskin paikka oli hyvä ja muutenkin seuraaminen poikkeuksellisen korrektia.
Sitten ruutua, ensin paikan hakemista läheltä eri suunnista. Sitten törppöä, johon His tarvitsee vielä useita käskyjä.Ruutuunlähetyksiä törpöltä 20 metrin päästä. Törpölle lähetin ensin läheltä, mutta pidensin siinäkin matkaa.
Ohjattua. Palloilla sekä Paavo että Jyrki. Vein Hiskin aina törpön taakse ja näytin paikan.
Sitten pidettiin tauko, jonka aikana poimin litran vadelmia. Tauon jälkeen samat systeemit, mutta ensin ohjattu ja sitten ruutu. Niin ja ohjatussa tällä kertaa oikein kapulat.Otettiin vain paavoja.
Piti ottaa jotakin muutakin, mutta kentällä oli niin kuuma, ettei huvittanut enää. Heta sai hömpötellä myös kentällä.

Ke-iltana Toijalan metsissä seuraavat lajit:
Esineruutu
Mitattiin oikein narulla, että varmasti oli 50x50 metriä. Porukkaa "katsomossa" runsaasti. Aukeaa, mutta maastovaihteluja. Vieno tuuli oikealta. Hiskille neljä esinettä: oikea ja vasen takakulma, keskellä ja vasemmassa etunurkassa.
Ei ihan Hiskin parhaita esityksiä, oli vähän nihkeenä. Kuumuus selvästi haittaa Hiskiä. Oikealta lähdettiin ja oikeaan takakulmaan asti ei irronnut, vaan puikkaili siellä täällä. Ensin nousi, hohhoijaa, vasemman etukulman esine, sitten keskeltä, takaa vasemmalta ja vihonviimeiseksi oikeasta takakulmasta. Lähetyspaikkaoli tässä vaiheessa ihan ruudun toisesta päästä...
Haku
Kuusi koirakkoa. Hiskille vain kaksi maalimiestä: oikealla kompostihäkissä lähellä keskilinjaa ja vasemmalla etunurkassa.
Oikein mallikkaasti His kävi tarkistamassa oikean kulman ja takaisintullessaan bongasi piilon. Tähän näytttö ja hallinta.
Toinen suorapalkalla.
Tarkkuusruutu
Uskon perusteellisesti kaivamassa ja pissaamassa ruudussa muoviruuvi. Aikaa meni paljon, hilkulla, olisiko riittänyt. Selvästi Uskon jättämät jäljet häiritsivät.
Pudotettu esine
Tässä vaiheessa olin jo yksin pimenevässä metsässä .- kello lähestyi kymmentä. Rata oli sikavaikea: välillä risukkoa, kaksi tien ylitystä, pitkää ruohoa ja lopussa hiekkakuopan pohja! Olin aika epäileväinen, kun Hiskikin vaikutti vähän vaisulta. Mutta mitä vielä: hienosti Hispander hanskan kiidätti mulle ja jaksoi hyvin leikkiäkin.
Aikamoinen treenipäivä - ja huomenna taas.

Tyylinsä kullakin

2011-07-19T07:20:00.000-07:00

- Eiks kukaan voi heittää? Hei, oikeesti, heittäisitte nyt!

- Mulle ei tarvi ainaskaan heittää. Mä en nimittäin luovu tästä mistään hinnasta.

Holtitonta menoa haussa, muutakin törppöilyä

2011-07-18T11:13:00.000-07:00

Haku
Su-iltana Toijalan porukan kanssa Riisikkalassa, seitsemän koirakkoa. Uusi maasto ja suurin osa vieraita maalimiehiä (yksi ihan oikea mieskin). Oikea puoli nouseva mäntyrinne, jonka yli ei nähnyt, vasemmalla tasainen, harvahko kuusimetsä, ihan alussa pusikkoa. Ylisyvät tallaukset.
Hiskille mm, mm, tyhjä, mm, mm, tyhjä, mm. Kaikilla maalimiehillä ruokaa, mulla pallo. Ensimmäinen mm maapiilossa noin 15 metriä keskilinjalta maastoon päin, parikymmentä metriä etureunasta eteenpäin. Tuollaista ihkaoikeaa vanerilevyllä peitettyä maapiiloa Hiskillä ei ole koskaan ennen ollut. Lähetin kulmasta ja His hyökkäsi kuin valkotornado etukulmaan ja sieltä jonnekin hevonkuuseen. Huusin mielestäni tosi pian takaisin, mutta silti se tupsahti ulos jostain 50 metrin kohdalta ja oli kaiken kukkuraksi kiitämässä pokkana keskilinjan yli, joka sattui olemaan leveä soratie. Jouduin kieltämään aika pahalla äänellä... Voihan pahka. Eikä siis nostanut takaisin tullessaankaan sitä maapiiloukkoa. Uusi lähetys ihan piilon kohdalta. Jännitin, osaako ottaa rullan. Hyöri vähän aikaa piilon ympärillä ja päälläkin, mutta otti lopulta rullan. Näyttö siis tähän ja piilolla "hallinta", joka oli mennä plörinäksi, kun His ei oikein kuunnellut täälläkään.
Seuraava ukko nousi ihan nätisti. Kolmas oli se tyhjä, joka jouduttiin ottamaan osittain jo Hiskin "tutkimalle" alueelle, mistä seurasi, ettei poika olisi halunnut enää lähteä sinne. Loogista kyllä.
Loppu muuten hyvin, mutta ne sivulletulot keskilinjalla olivat aika syvältä. Pakko tiukentaa hallintaa, touhu oli melkoista anarkiaa välillä.

Ennen hakua ehdin odotellessa ottaa tarkkuusruudun, jossa esine - pieni metallirunkula - oli piilotettuna kaarnanpalan alla. Meni suoraan esineelle, pöh.

Tokot/tottikset
Pihassa su-päivällä törppöiltiin. Eli nyt His osaa mennä merkille/törpölle ainakin lyhyeltä matkalta. Muutamat Paavot myös ja Jyrkin aloitus. Ruutua myös hieman. Ja hyppyä: nyt tehtiin matalalta esteeltä vinoonheittelyjä ja rataa. Sivulle-eteen-siirtymisiä myös.Tunnari vierailevan henkilön huolellisesti käpälöimillä kapuloilla kisamaisesti. Ihan hieno. Kaukot terassin reunalla roikkuen monta kertaa. Pitäisköhän tätä tehdä joskus jossain muuallakin?
Ma- iltana sitten Pirkkahallilla kaikki PK-liikkeet, ilmo Paulan ja Maisan kanssa, jäävistä heti palkka, palkka myös vauhtinoudosta ja lopuksi tietysti. Painoi ja edisti seuraamisessa ihan sikana.
PK:n jälkeen vielä parkkipaikalla törpöttelyä, sekä Paavo ynnä Jyrki ja ruutu. His alkoi olla aika väsähtäneen oloinen, mesoi vissiin vähän liikaa vedessä päivällä.

Janat/jälki
Törppöilyä harrastimme myös ma-aamuna, kun tein pellolle kaksi janaa, jälki lähti molemmissa melkein 40 metristä, oikealle. Kummassakin oli jäljen alussa ensin lihapulla ja sitten vähän matkan päässä keppi.
Ensimmäinen jana oli silkkaa sekoilua: His yritti sekä vasemmalle että oikealle jo 10 metrin kohdalta, sitten taas 10 metrin päästä eikä edennyt suoraankaan millään. Lopulta löysi menojälkeni ja annoin jäljentää tielle, sinne jäivät pulla ja keppi. Savu alkoi jo tupruta korvista.
Toinen meni jo paljon paremmin, vaikka siinäkin Hiski yritti kerran jo kääntyä ennen jälkeä. Onko jana vaan pellolla näin paljon vaikeampi kuin metsässä? Pitänee jatkaa kokeilua. Vahinko vaan, että naapurin isännän kaikki viimekesäiset lähirehupellot ovat nyt kauralla :(

Esineruutu ja jälki + riistahöyste

2011-07-16T04:35:00.000-07:00

Että mä tykkään tämmöisestä sateisehkosta heinäkuusta! Treenaisin vaikka koko ajan, jos vaan ehtisi ja kehtaisi. Puistattaa ajatellakin viime kesän läkähdyttäviä helteitä ja sitä hikistä pakkopuuhastelua.
Esineruutu
La-aamuna. 3x3 esineen systeemilllä yhä. Nyt laitoin aina isoimman etuesineeksi ja His näki sekä keskiesineitten että vasemman lohkon esineiden viennin. Joka kerta Hiskin tuontijärjestys oli silti sama: ensin takaa, sitten keskeltä ja viimeksi edestä...
Ensimmäisellä lohkolla oli eniten pyrkimystä poikittaisjuoksenteluun lohkon ulkopuolelle, mutta nyt ei enää palannut jo tarkistetuille lohkoille. Kaksi kertaa hiffasi keskiesinettä tuodessaan etummaisen ja oli vaihtaa. Oikein hyvä, olen päässyt kieltämään jo kolme kertaa vaihdon yrityksen. Jatketaan näin.
Jälki numero jotain noin 40?
Hupsis, eipä ole tehnyt yhtään oikeaa jälkeä kuukauteen. Nyt poljin EK-jäljen mittaisen jäljen, neljä keppiä, joista ensimmäinen 100 metrissä ja toinen heti sen jälkeen, kaksi viimeistä ihan peräkkän. Runsaasti kulmia ja yksi tien ylitys. Jäljen tein sikapahaan hirvimetsään, jota viime kesänä välttelin. Vanheni 1,5 tuntia, jonka ajan satoi reippaasti.
Jana jäi vähän liian lyhyeksi, alle 20 metrin. Jälki lähti nyt vasemmalle ja His arpoi melkoisesti suuntaa - se jarruttaminen selvästi vaikuttaa, eli kun jarrutan, tahtoo kääntyä, vaikka olisi menossa oikeaan suuntaan. Pakko jatkaa janatreenejä ja vahvistaa oikeaa suuntaa.
Jäljellä His otti kerran aivan selvästi vainun hirvestä: se sai aivan silminnähden eräänlaisen sätkyn, "sähköistyi". Sanoin vain ihan napakasti "jälki" . Se riitti ja poika jatkoi kiltisti jäljentämistä. Jeee!!!Loistavaa!!!'
Muuten ei mitään ihmeellistä, kepit nousivat eikä vaikeuksia ollut.

Vaikka mitä kivaa to-pe

2011-07-15T11:31:00.000-07:00

Haku
Vihdoinkin hakua torstai-iltana kahden viikon tauon jälkeen. Treenasin edelleen tyhjiltä tuloa ja etenemistä, myös keskilinjahallintaa. Hiskille mm, tyhjä, tyhjä, mm, tyhjä, mm. Maalimiehillä ruoka, minulla narupallo. Kaikki muuten erinomaisesti - pistot syviä ja suoria, mutta ensimmäisellä tyhjällä pistolla Hispander ehti kiitolaukata koko alueen läpi ja viimeisellä tyhjällä oli singota suoraan keskilinjan yli toiselle puolelle. Vauhtia oli aivan järkyttävästi. Mutta kyllä poika nauttikin hommasta :)))
Tarkkuus 1
Treenin jälkeen Marja-Leenan kanssa. M-L teki ruudun. Esineenä viiden sentin kolikko, jonka His löysi heti.
Pudotettu
Mustikanpoiminnan lomassa pe-aamuna omatekoinen rata, osittain polulla. Seuraaminen on kyllä tässä nyt niin hienoa, ettei tosikaan. Eikä missään muussakaan valittamista.
Tarkkuus 2
Marjanpoiminnan oheistuote tämäkin. Vaikea paikka: monttuja, mättäitä ja koloja täynnä koko alue ja lisäksi pitkää mustikanvarpua ja saniaisia. Esineenä musta pieni leegopalikka, jonka laitoin montun pohjalle varpujen alle. Lisäksi konttasin ruudussa, revin mättäitä, istuin ja syljeskelin - kaikkea se tämä koiraharrastus teettää. Hiskillä oli tuikein ilmeensä, kun se tutki keskittyneesti ruutua. Aikaa meni melkein kolme minuuttia, mutta löytyi! Luovutus hyvä. Nyt pitää vaan ruveta kieltämään suoraan ruudusta lelulle ryntääminen - tällä palkkauksella ruutuun on nyt tullut ihan eri tatsi kuin viime kesänä.
Muuten koirat saivat harrastaa marjametsässä kolme tuntia stressinpoistoriekuntaa ihan muuten vaan. Saatiin mustikoitakin aika kivasti. Ja His oppi syömään niitä suoraan mättäistä.

Toko/tottis
Toijalan kenttä, pe-iltana.
Tokojuttuja pitkästä aikaa oikein kentällä ensin: metallihyppy. Ok.
Ruutu. Ensin läheltä, törpöltä. Hyvä. Sitten kaukaa, myös törpöltä. Hyppyeste oli matkan varrella, joten His päätti kiertää sen kautta. Hmm. Uusinta hieno, just oikea paikka.'
Sitten opeteltiin vähän ohjattua, M-L avusti. Vasemmalla ja oikealla iso pallo, keskellä kapula. Paavolle lähettelin törpöltä, jonne asettelin Hiskin. Jyrki jätettiin vielä rauhaan. Eihän tossa mitään - vielä tässä vaiheessa.
Sitten tunari, kisamaisesti. Eipä olisi voinut mennä paremmin :)
Tottis: otin takaperoisesti. Ilmo Saijalle. Ensin eteenmeno, hyvä tietysti eikä keulintaakaan - ei palkkaa. Sitten hyppy, pitkästä aikaa. Ilman kosketuksia mennen tullen, mutta oli kuulemma taas teputtanut esteen takana, voivoi. Uusinta, ei sipsutusta. Tästä palkka.
A-este. Ei erikoista. Ei palkkaa.
Seuraaminen. Kerran vilkaisi Saijaa ja Marja-Liisaa ja sai pöläytyksen.
Mukavassa vireessä oli hra Hiskonen, kiva treeni, hyvä mieli.

Tokoa ja metsäilyä

2011-07-14T00:49:00.000-07:00

Keskiviikkona aamupäivällä tokoiltiin ylen innokkaan lapsityövoiman avustuksella pihassa.
Aluksi Hiskille lämmittelynä ja yleisön pyynnöstä eriasteista hyppelehtimistä.
Sitten seuraamista, jossa oli hurjat häiriöt: sitä saa, mitä tilaa. Hiskiparka sai seurata mm määkimisen. ammumisen, naukumisen, konttaamisen, pupuhyppelyjen, taputtelujen ja kiljahdusten tahdissa. Kerran pojan pokka petti ja siitä heti huomautus. Tosin en lasten nähden voinut käyttää ihan pelottavinta tyyliä.
Sitten tunnari, jossa mukelot saivat tehdä mieleisiään kasoja ja omat laitettiin aika pahoihin paikkoihin kasojen keskelle. Helppoa kuin heinänteko silti Hiskille.
Ja juoksusta seiso takapalkan kera. Kalle, 10 vee, apparina. Kalle esitteli hyvin havainnollisesti, miten nopeasti Hiski oli pysähtynyt :)
Lopuksi ruutua, yksi kpl. Ruudun edessä taas vaikka mitä härpäkkeitä. Hienostihaa hää mänt.
Nyt mulla on muuten merkillekin käsky: "törppö." Tuskin maltan odottaa ensimmäistä evl-koetta, että pääsen sanomaan ohjatussa noudossa "törppö" ja sitten perään "Paavo" tai "Jyrki".
Esineruutu
Lihasulassa keskiviikkoiltana hoffitusten kanssa. Vietnamilainen marjanpoimija haahuili ruudussa ja sen ulkopuolella...Hiskille jälleen lohkoittain 3x3 esinettä=9 kpl, enimmäkseen vieraita ja mälvättyjä. Jokunen niistä oli vaikea, mutta ihan kelpo suoritus kaikenkaikkiaan ja hyvin poika jaksoi puurtaa.
Janatreeni/jälki
Tutut sävelet: 3 kpl janoja, jälki oikealle. Ekalla säätöä, varmasti oli jokin muu jälki/jälkiä sillä kohtaa myös. Kaksi muuta reippaasti oikeaan suuntaan., hyvä, hyvä.

Metsämenoa ja Paavo

2011-07-12T10:00:00.000-07:00

Janatreeni/jälki
Jälleen kolme janaa/jäljenpätikkää, kaikki oikeaan. Ensimmäisellä Hiski lähti heti oikeaan suuntaan, tarkisti ja kääntyi takajäljelle, mutta tällä kertaa palasi ripeästi takaisin oikealle. Jarrutin koko ajan kunnolla. Seuraavat kaksi janaa hienosti heti oikein. Nyt siis jarrutan reilusti aina sekä oikeaan suuntaan että takajäljelle menoissa, eli His ei ainakaan voi päätellä mitään jarrutuksesta. Palkka eli vahvistus tulee aina nopeasti. Näitä nyt tehdään säännöllisesti.
Esineruutu
Täysimittainen ruutu hapekkaassa sadesäässä. Etsin avoimen paikan, koska se näyttää olevan Hiskille pahempi rasti kuin pusikkoruudut: juoksentelua tulee enemmän. Ensin vein kolme esinettä peräkkäin oikealle lohkolle: eteen, keskelle ja ihan taakse, kulmaan. Kaksi esineistä oli Hiskin omia palloja.Takaesine olikin nyt yllättäen se vaikea ja sorruin jo lievään painostukseenkin.
Välillä käytiin nostamassa jäljet ja taas jatkettiin. Seuraavaksi samalla systeemillä esineet keskilohkolle. Tällä kertaa His toi ihan takaa esineen ja tuodessaan haistoi etuesineen ja oli hilkulla, ettei vaihtanut. Pääsin kieltämään, oikein hyvä.
Seuraavan satsin vein paikoilleen niin, että His näki viennit. Piilottelin kuitenkin esineitä. Hyvällä asenteella Hiski loputkin haki.
Poitsu nuuskutteli siis yhteensä yhdeksän esinettä eikä motivaatiossa näkynyt hiipumisen häivääkään. Palloja lukuunottamatta esineet olivat normikamaa. Osan tuonneista palkkasin, osan jätin palkkaamatta. Viimeisestä tuli aamuruoka.
Hyvä treeni. Näitä lohkoetsintöjä lisää. Jokin tolkku pistoissa pitää saada säilymään.
Heta haki vielä yhden esineen.
Toko
Pihassa vaan. Tarjosi heti seuraamista suorastaan raivokkaasti. Ei edes ollut tarkoitus sitä ottaa.
Ruutu. Merkiltä, ruutu uudessa paikassa ja ruudun edessä hämyinä kiviä (!) ja iso kanto. Eipä nuo Hiskiä tosin hämänneet. Hyvä meininki.
Hyppyrata. Ihan rennosti vaan.
Ohjatun alkeita (oho). Olen pohtinut käskysanoja ankarasti ja päätynyt Paavoon (vasen) ja Jyrkiin (oikea). Siis Arhinmäki ja Katainen. Tänään aloitin Paavolla: pallo vasemmalle ja viittomia siihen suuntaan. Tästä se lähtee - kai.
Tunnari. Ensin pitkähkölle nurtsille iso kasa ja oma rykelmän keskelle ruoholla peitettynä. Kakunpala. Sitten uudestaan oma vähän eri paikassa. Sama juttu. Sitten keksin peitellä vähän kaikkia kapuloita ruoholla. Nyt His käyttäytyi oudosti: meni heti omalle, pudotti ja alkoi nuuskuttaa nurtsia kapuloiden ympärillä, otti taas oman, pudotti ja nuuskutti ruohoa, ei siis kapuloita. Nojoo: olin just palkannut Hiskin läskinpalalla ja sitten sillä samalla kädellä revin sitä ruohoa.
Viimeinen kerta terassilla kisamaisesti. Hyvin.
"Uimaan" on nyt sellainen Red Bull-sana, että taidan ottaa sen virityssanaksi kentälle. Katotaan, saako Hiski siivet...

Ja sitten me taas treenattiin

2011-07-11T11:03:00.000-07:00

Kisamainen tottis
Neljän koiran ja viiden hlön voimin Vaiviassa ma-aamupäivällä. Yritimme tehdä hommasta niin kisamaisen kuin suinkin mahdollista: koirien tarkistusten yms kuvioiden lisäksi myös "tuomarin" arvostelu pareittain. Itse yritin parhaani mukaan hyperventiloida, mutta en mä mitään kisajännitystä päälle saanut. Oli tosi kivaa, kun ehdimme myös ruotia ongelmakohtia, kun väkeä ei ollut kauheasti eikä kellään ollut kiire.
Hiskille otin kaikki muut liikkeet paitsi telineet.
Hiskin parina oli sille aivan outo grotsu-uros ja miesohjaaja. His ensin p-makuuseen.
Seuraaminen. En usko, että "koe" meni Hiskiin täydestä, koska se seurasi täysin epäkisamaisesti: painoi, esti ja poikitti niin, etten meinannut päästä kävelemään. Siis se toinen ääripää, toinenhan on se laamailu ja haahuilu. Miten tollanen tyylilajin laidasta toiseen heittely on edes mahdollista? Hlö-ryhmässä Tarjan yllätti hillitön yskänkohtaus, joka sai Hiskin pudottamaan kontaktin. Otin nulikan heti käsittelyyn, melskasin ja möykkäsin. Latojan huom: koiraa ei ko käsittelyssä satuteta yhtään, se vaan säikäytetään kunnolla.
Sitten vielä pätkä seuraamista ja palkka.
Jäävät. Valmistelevissa sama kaiku askelten kuin seuraamisessa muutenkin, eli virettä tirskui, seisomisessa oli ottanut pari askelta perään.Lisäksi taisi (ensimmäistä kertaa) törmätä hiukan molemmissa eteentuloissa.
Tasamaanouto ok, heitto vaan oli surkean lyhyt. Telineitten eteen seurautin käskyn alla, seisottiin siinä hetki perusasennossa ja kehuin kontaktista. Muutaman kerran jouduin siirtymissä puuttumaan seuraamiseen, mutta nekin sujuivat kyllä paljon paremmin kuin oikeissa kokeissa....
Eteenmeno ok.
Hiskin asenne oli aivan erinomainen, mutta epäselväksi tosiaan jäi, tajusiko poika kupletin juonen, se on melkoisen vaikea huijattava. Painamiseen ja poikittamiseen en kyllä ala puuttua mitenkään nyt.
Uusintakierroksella otin vain seisomisen, ensin kävelystä ja sitten juoksusta takapalkalla. Takapalkka näkyy toimivan.

Pudotettu
Itse asiassa tehtiin tämä jo ennen tottista. Hiski oli ikionnellinen!
Esineruutu
Ruutu laski loivaan alamäkeen. Etuesine oli nyt vaikea. Turhan paljon poikittaisjuoksentelua ruudun keskiosassa.
Tarkkuus
Ihan itse tekaisin ja laitoin helpohkosti kolikon.
Janat/jälki
Kolme kappaletta janoja: kaikilla jälki lähti oikealle. Kahdella jätin pallon aika lähelle alkua, vain kolmannella keppi.
Kahdella ensimmäisellä sama kaava: His ajoi jälkeä oikeaan suuntaan melkein liinanmitan ja kääntyi sitten takajäljelle. Lähdin perään ja annoin jäljestää tielle. Siellä sanoin "oho" ja pistin autoon. Kolmannella His lähti heti oikeaan suuntaan. Kepistä ruoka. Lähetin vielä keskimmäiselle jäljelle ja nyt osasi lähteä oikeaan suuntaan ja löysi pallon. Jolla tosin ei jaksanut leikkiä.
Ongelma on todellakin se, että jos en pian lähde perään, Hiski kääntyy takaisin. Tämä on nyt opetettava pois vaikkapa niin, että yritän jarruttaa janalla mahdollisimman paljon silloinkin kun His lähtee oikeaan suuntaan. Hiski ei näköjään opi mitään siitä, että se jäljestää tielle ja saa sitten heti uuden yrityksen.
Poika oli kyllä aika puhki kaiken tämän touhuamisen jälkeen: sehän on viikon ollut aika vähällä liikunnalla ja lisäksi se on edelleen antibioottikuurilla.
Mutta oli hyödyllinen ja hauska päivä, kiitos kaikille!

T-alkuiset touhut

2011-07-09T01:12:00.000-07:00

Tarkkuusruudut
Aina vain pienempiä esineitä ja hankalampia piilotuksia, esim pienen kannon päällä lehdillä peitettynä minimaalisen pieni metallirinkula. Joutui kyllä etsimään aika kauan. Tai (alle puoli senttiä halkaisijaltaan) muovijoku syvällä montussa mustikkavarpujen alla. Välillä aina helpompia esineitä. Intoa ainakin on nyt kovasti.
Tottikset
Torstai- ja perjantai-iltoina Toijalan kentällä tassu hyvin paketoituna. Torstaina paikalla paljon väkeä, oli tokotreenit samaan aikaan.
Seuraamiset. Torstaina henkilöryhmä ja pitkää suoraa, nopeudenvaihdoksia. Ihan hienosti, myös aikalaistodistusten mukaan, ei törttöilyjä.
Perjantaina Marja-Liisan kanssa ilmoittautuminen virtuaalituomarille, Vici kovaäänisesti p-makuuseen ja siellä vielä sopimuksen mukaan kaikenlaista säätöä ja mekkalointia. His joutui olemaan tosi kauan perusasennossa käskyn alla. Hyvin piti pojalla pokka. Siitä eteenmeno ilman palkkaa. Sitten seuraamista, myös ilman palkkaa koko kaavio. Painoi ja yli-yritti, mutta eipä taas ollut kisahaahuilusta tietoakaan, eli en päässyt puuttumaan nytkään. Hetsailin vielä pätkiä niin, etten päästänyt aina lelulla, vaan jatkettiin matkaa.
Jäävistä istu ja maahan ja seisomisen valmistelevasta palkka.
Tasamaanouto. Hyvinhän se. Telineitä en uskaltanut vielä ottaa, mutta seurautin hyppyesteen eteen ja palkkasin siinä.
Toisessa erässä vielä Hiskille heti luoksetulo ja sitten seuraamista: käännöksiä, askelluksia, pysähdyksiä ja pyörimistä. Yritin myös saada Hiskin retkahtamaan niin, että heittelin perusasennossa leluja eteen ja sivulle. Kontakti ei pudonnut kertaakaan. Voi hyvät hyssykät, miten tämän omistautumisen saisi siirrettyä kisoihin... Eteen-sivulle-siirtymisiä. Vasta ihan lopuksi leikkiä.
Siinähän se. Kuuma oli kuin h:ssä, mutta Hiski oli aivan tohkeissaan.

Hidasta toipumista. Voi vankiparkoja :(

2011-07-07T06:16:00.000-07:00

Hiskin anturahaava umpeutuu hitaasti - tylsää. Kolme vuorokautta pieniä remmilenkkejä kolme kertaa/vrk sujui vielä hyvin, mutta nyt alkaa poika kaivatakipeästi äksöniä. Mikään tossu tai sukka ei jalassa ulkona pysy.
Olemme tehneet pihassa voitavamme, mikä tarkoittaa tarkkuusruutuja, tunnareita, kaukoja, paikallamakuun ylösnousuja (nopeutusta), edestä sivulle siirtymisiä ynnä "seuraamista" niin, että pyörin paikallani.
Kaiken Hiski tekee niin liikuttavalla innolla, että täytyy varmaan alkaa pitää sitä sisällä ja äärimmäisen vähällä liikunnalla muulloinkin...
Tunnaria on tehty monena eri versiona ja perheenjäsenen klähmimillä kapuloilla. Hiski on tässä ihan pro: haistelee rauhallisesti ja ottaa joka kerta oman nätisti, vaikka tehtäisiin kuinka paljon toistoja.
Kaukoissa on eteenpäin siirtymää maa-seiso-vaihdossa, muuten ok.
Tarkkuusruudussa His on myös ihan superhessu: en pysty piilottamaan enää mitään enkä mitenkään niin, ettei löytäisi helposti. Muutama hiukan hätäinen luovutus on uusittu.

Tällaista typerää tossua muka tarttis pitää. Kohta lähtee.

Vammaisurheilua

Uuden koiratarhan vangit. - Aika hirveetä, ollaan oltu täällä jo ainakin 10 minuuttia.

Tassuhaava ja rokotukset

2011-07-04T04:39:00.000-07:00

Hiski alkoi ontua sunnuntaiaamuna, piteli vasenta jalkaansa ylhäällä, kiljahtelikin.
Löysin polkuanturasta pienen haavan ja koko antura oli turvonnut ja punainen. Onneksi oli maanantaille molempien koirien rokotus. Eläinlääkäri totesi anturan tulehtuneeksi ja määräsi 10 päivän antibioottikuurin. Ehtii varoaika täpärästi loppua ennen Porin näyttelyä. Ell oli sitä mieltä, että kokonainen viikko pitäisi tehdä vain lyhyitä remmilenkkejä, mutta katotaan nyt...
Kaikki maastotreenit joka tapauksessa putosivat pois. Tietysti just, kun mulla oli tälle viikolle paljon suunnitelmia. Viime viikko meni ihan plörinäksi kaikenlaisen muun ohjelman takia, viikonloppuna oli muun muassa kekkerit 30 hengelle.
Vaisu Hiski-ressu on: varmaan tassu on tosi kipeä. Ell oli sitä mieltä, ettei annettaisi kuitenkaan kipulääkettä, ettei poika lakkaa varomasta jalkaa. Ja tassusidettä ei laitettu, jotta haava ei haudu. Suihkuttelua ja Betadinea plus se antibioootti nyt sitten vaan.
Hiski alkaa muuten olla melko pulska poika, painoi 21 kiloa. Kun Heta taas painaa enää reilut 28 kiloa, ne alkaa vissiin kohta olla samanpainoiset...

Hellehaku

2011-06-30T23:00:00.000-07:00

Haku
Torstai-iltana puskettiin hikeä hakumetsässä Sääksjärvellä, viisi koirakkoa paikalla.
Hiskille: tyhjä, ukko, tyhjä, ukko, tyhjä, tyhjä, ukko. Kaikilla suorapalkat. Miikku oli apparina ja kertoi, miten His meni, itse vain etenin. Kiitos!
Helle vei vähän vauhtia jopa Hispanderista, joka suostui juomaankin kesken kaiken, oho. Ihan mallikkaasti teki silti hommia, kaksi kertaa korjattiin liian matalaksi jäänyt tyhjä pisto ja kiltisti poitsu lähti uudelleen.
Hyvät treenit, joskin nihkeänpuoleiset.

Kertarytinää

2011-06-28T23:30:00.000-07:00

Tottis
Tiistai-iltana hikoilimme Ylökkin järjestämässä tottiskoulutuksessa Mutalan kentällä, kouluttajana Johanna Nivala. Johannaa kehutaan kovasti, eikä syyttä, tykkäsin.
Olin jo etukäteen kertonut, että haluaisin niin kisamaisen seuraamistreenin kuin mahdollista, jotta virhe saataisiin esiin. Päätin (ja Johanna kehotti) antaa Hiskin ensimmäisellä kierroksella tehdä virheensa niin, etten huomauta siitä lainkaan.
His meni täysillä halpaan! Oli outo kenttä, paljon outoja ihmisiä ja poika karmeessa raivotilassa autokoirien takia jo kentälle tullessaan. Sittenpä haistatteli hommalle (kuvaannollisesti) koko rahan edestä, nopeudenvaihteluissa alkoi petrata ja hlö-ryhmässä oli jo kuosissa.
Harvoin kai ohjaaja on tyytyväinen, kun koira tekee sikahuonon suorituksen, mutta nyt minä olin :))) Palkkaa ei tullut, vaan poitsu lykättiin niine hyvineen autoon.
Johanna oli kyllä selvästi hämmentynyt Hiskin ala-arvoisesta seuraamisesta, vaikka olin varoittanut. Sanoi myös, ettei ole aikaisemmin nähnyt tämmöisiä bortsuja kuin His ja Hui (joka teki hyvin korrektin suorituksen).
Johannan tuomio: Hiski on sitä sorttia koiranpoikaa, joka on pidettävä joka hetki kentällä käskyn alla ja jokaisesta virheestä on huomautettava perusteellisesti. Paljon kisanneen koiran annetaan tehdä virhettään pitempään ja sitten rytisee niin, että tuntuu - mutta vain kerran. Sen jälkeen EI missään nimessä korjaamisesta palkata eikä edes kehuta, vaan jatketaan heti käskyn alla matkaa. Jossain matkalla hillityt kehut hyvästä työstä. Seuraamispätkät saavat olla suht pitkiä ja vasta lopussa leikitään.
Aina välillä sitten kaavan rikkomisia, tiuhaa palkkaamista ja jekkuja.
Sinänsä mielenkiintoista, että Hanna ja Hui saivat aika erilaiset menettelyohjeet kuin me.

Toisella kierroksella tulimme kentälle jälleen kisamaisesti, mutta ilman paria, Minun mielestäni Hiski tiesi heti, että nyt ei olla kisoissa. Johanna sanoi, että tulin itse kentälle jämäkämmin.
Joka tapauksessa Hiskin seuraaminen oli paljon parempaa (tosin se oli ja on ihan väärässä paikassa, mutta siitä nyt viis). Virhe saatiin esiin vasta ihan kentän päässä ja Johanna käski puuttua. Karjaisin ja ravistelin Hiskiä, mutta se ei Johannalle riittänyt. Takaisinpäin mennessä His oli tarkkana. Johanna häiriköi parhaansa mukaan ja saikin Hiskin pari kertaa vilkaisemaan, mistä taas myllytyskehotus. Nyt annoin Hiskille kunnon kyytiä, ja se oli aika hämmästyneen näköinen - mutta ei yhtään surkea, vaan skarppasi sen jälkeen heti hienosti ja näytti kuulemma "vireiseltä". Lopuksi piti hetsata lelulla, jota ei saanut antaa koiralle.
Vielä taidettiin tehdä pätkä seuraamista ja siitä hurja palkka - autoon.
Johanna oli sitä mieltä - ja itsekin olen - että ongelmat johtuvat pitkälti paljosta ja liian varhaisesta kisaamisesta, koira on oppinut kisoissa väärän tunnetilan. Johannan mukaan Hiski vaikuttaa seuraamisessa kyllästyneeltä.

Muidenkin treenit olivat mielenkiintoisia. Olin erittäin tyytyväinen illan antiin ja ehkä sain pikkuisen lisää toivoa seuraamisen treenaamiseen. Nyt pitäisi vaan saada tosi paljon niitä todella kisamaisia treenejä, joissa on paljon porukkaa ja kokonaisia ohjelmia. Yksin - tai edes kaksin - treenaamisessa ei ole enää mieltä. Kapulan luovutusta, hyppyjä ja sivullesiirtymisiä yms viilauksia pystyn treenaamaan kotipihassakin.
Suurkiitos Ylökkille koulutuksen järjestämisestä ja Johannalle hyvästä koulutuksesta!

Seuraamista treenataan toistaiseksi näin (sikäli kun pystytään):
- kisamaisia treeneja
- vierailla kentillä (mistähän niitäkin löytäis?)
- virhettä annetaan tehdä pitempään ja sitten siihen puututaan kunnolla kertarytinällä
- korjaamisesta ei kehuta, vaan jatketaan matkaa ja kehutaan vasta sitten, mutta ei pitkiä lätinöitä
- leikkiminen: pitää muistaa välillä vain hetsata, lelua (saalis) ei aina annetakaan. Lopuksi kunnon saalisleikki, johon saa purkaa itsensä
- nopeudenvaihdoksiin kunnon juoksu, ei hiihtelyä. Ja pysähtymiset nopeiksi, ei himmailla
- mausteeksi välillä vaihtelua ja tiuhaakin palkkaa. Pallon heittely pois (tää ei ollut Johannan ohje, ihan itse funtsin)
- siirtymissä vaaditaan täyttä seuraamista joka hetki, ei tippaakaan löysiä
- imuttamista namilla oikeaan paikkaan päivittäin (oma ajatus)

Ennen tottistreenejä päivällä käytin hyväkseni lapsikatrasta ja tehtiin pihassa vähän tokojuttuja.
Ensin vähän hyppelyjä radalla ja korkean esteen yli.
Sitten ruutua, merkiltä. Niin hienosti :)
Kaukot, 10 metristä, kaikki laakista oikein - ja nopeasti. Mielestäni ei siirtynyt.
Luoksetulon stoppi, vain maahanmeno. Mahtavasti!
Tunnari, jota ei ole tehty moneen kuukauteen. Ensin muksut saivat tehdä omia kasojaan ja oma laitettiin vähän sivuun, lehtien alle. Hyvin. Sitten kaikenmoisia versioita, ja lopuksi ihan kisamaisesti niin, että kapulat oli melkein kiinni toisissaan. Hiski haki joka kerta oikean, ilman mitään häröilyjä.
Vielä kikattava, sinne tänne vellova noin metrin mittaisista koostuva henkilöryhmä.
Lopuksi mukelot saivat uittaa sekä Hiskin että Hetan.
Ja taas ihmettelen, miksi treenata, kun kaikki menee ilman treenejä niin paljon paremmin? ;) Ainakin tokossa...

Pihassa olen myös välillä huijannut Hiskiä niin, että, kun se luulee olevansa menossa ruutuun, annankin "hyppy"-käskyn. Tai toisinpäin. Kuuntelua, kuuntelua.

Ei treenin treeniä, hiiohoi!

2011-06-27T23:41:00.000-07:00

Ei olla treenattu mitään! Porukkaa on lappanut edes sun takaisin ja muonavahvuus on ollut melkoinen - ja on edelleen.
Hiskikin on viettänyt taas hyvin ansaittua lomaa ja keksinyt kaikenlaista omaa kivaa. Tärkein koiramainen tapaus juhannuksen tienoilla oli se, että Hispander päätti kieriä juuri tyhjennetyssä kuivakäymäläsatsissa - ennen ruokailua tietysti. Vajaa pullollinen shampoota ja melkoinen määrä uintikierroksia tarvittiin, ennen kuin pojasta saatiin suhteellisen hajuton.
Juihannusaattopäivänä keskityttiin allaolevaan tuotokseen ihmisten kesken. Kasvissyöjien kannattaa nyt klikkautua pois sivulta ;)


Rosvopaisti on valmista.

Tänä iltana on tottistreenit - yritän psyykata itseäni myönteiseksi....

Haku Sääksjärvellä

2011-06-23T10:57:00.000-07:00

Torstai-iltana Sääksjärvellä. Juuri ennen treenejä tuli vettä kaatamalla, mutta treenit saatiin vedettyä läpi lähes sateettomassa säässä. Neljä koirakkoa.
Hiskille ukko, ukko, tyhjä, tyhjä, ukko, tyhjä, ukko. Ukoilla suorapalkat/ruoka. Miikku katsoi tyhjillä Hiskin pistot, itse etenin rivakasti. Huusin pois ja palkkasin keskilinjalla lelulla. Hyvät, syvät tyhjät. Viimeiseen pistoon asti kaikki meni loistavasti. Viimeisellä His teki matalan lurauksen eteenpäin, sitten toisen ja muistaakseni vielä kolmannenkin. Ihan kuin olisi jäljestellyt jotain. Sitten poika alkoi mennä jo sijaisille, eli kävi kusaisemassa ja alkoi syödä ruohoa. Piti oikein suutahtaa. Viimeinen lähetys onnistui hyvin, Saija oli onneksi ihan suoraan edessä ja His sai iltaruokansa ja leikit päälle. Oli uusia hienoja lelujakin :)
Hiskin rullakin tipahti sillä viimeisellä pistolla, tai siis jollakin niistä. Pitänee viedä suutarille.
Keräilin treenien jälkeen vielä juuri hakattuja pikkukoivuja juhannuskoivuiksi. Hyödyllinen treeni.

Työtä ja tuskaa, vähän huviakin

2011-06-22T23:20:00.000-07:00

Pitää oikein pinnistellä, että muistaisi, mitä on tehty viime viikon kisojen jälkeen.
Tottikset
Ainakin kävimme maanantai-iltana PPK:n yhteistreeneissä Pirkkahallilla ja jossain välissä keskenämme pikaisesti Kyötikkälässä ynnä Levekin yhteistreeneissä, joissa tosin kentällä ei ollut meidän lisäksemme kuin pari koiraa.
Olen nyt (vaihteeksi, taas, jälleen, hahaa, mikä vitsi) seuraamisen kimpussa. Josta tosin arvelen, että ei-kisamaisista treeneistä ei ole enää hitonkaan hyötyä, mutta eipä ole hyötyä feikkikisoistakaan näköjään (kiva asenne, eikö?)
Olen saanut paljon hyviä vinkkejä, kun vaan osaisi soveltaa...Kiitos Laura, Katri ja monet muut!
Olen nyt tehnyt treeniä, jossa ideana on, ettei His tiedä koskaan, milloin se yli-ihana eteenmeno tulee. Eteenmeno on palkka superhyvästä seuraamisesta. Pirkkahallilla tehtiin ainakin 10 eteenmenoa, eri suuntiin kenttää.
Lisäksi olen kokeillut sitä "signaalia" ennen häröilyyn puuttumista. Pirkkahallilla kytsimistä esiintyikin jonkin verran. Ja Pirkkahallilla Hiskillä oli jopa kurkkari ja remmi - ja minulla niin p-a fiilis, ettei tosikaan. Hiski oli ihan vauhko eikä edes halunnut leikkiä sen nyppimisen jälkeen, eli ei se pakote ainakaan Hiskin virettä nosta. Jälleen kerran huomasin, että vihaan ihan oikeasti remmistä rempomista ja olen surkea siinä. Ja se varoitussignaali pitäisi opettaa ensin kunnolla jossain ihan muualla, eihän siitä muuten ole mitään hyötyä.
Semmoinen olo jäi lopuksi, ettei kummallakaan ollut yhtään kivaa.
Hengailtiin lisäksi pitkään parkkiksella ihan vaan muuten autojen ja koirien sessa, mikä taas oli hyvä juttu ja sitä pitäisi tehdä enemmän.
Kyötikkälässä otin monta eteenmenoa seuraamisesta ja homma pelitti kivasti. Koitin olla kisamaisen ankea ja päättäväinen.
Levekin kentällä oltiin taas ilman remmiä. Hiski yritti ihan hirveästi ja tarjosi joka hetki maailman hienointa seuraamista - siis minun mielestäni, tuskin kenenkään muun. Eteenmenoja taas paljon. Ja hengailua/siedätystä erityisesti sen mudipakettiauton liepeillä, josta aina kuuluu taukoamaton älämölö. Hiski saa siitä aina vaan semmoiset raivarit, että oksat pois. Tukkapöllyä tuli oikein kunnolla. Huoh.
Esineruutu
Lihasulassa keskiviikkoiltana hoffiporukan mukana. Tehtiin ruutu möyritylle, risukkoiselle ja kivikkoiselle hakkuuaukealle, kova tuuli. Kisamainen fiilis, oli paljon yleisöä ja vieras "tuomari". Hiski oli kumman verkkainen Lilinkin mielestä, mutta haki kyllä hyvin ja riittävän tehokkaasti kaikki kolme esinettä. Pitää taas ottaa motivaatiotreenit jossain välissä.
Tarkkuus
Lilin polkema ruutu ja Lilin esine, häiriöitä, koska autot ihan vieressä, hyvä. Ihan tien vieressä, mistä syystä todennäköisesti His ylitteli tavallista enemmän rajoja. Muuten etsi hyvin ja luovutti säntillisesti.
Janat, 2 kpl, eli jälki nro 34
Molemmat janat oli turhan ryteikköisessä paikassa. Molemmat oikealle, koska se on selvästi nyt se vaikeampi suunta ja joka ikinen kisajälki on muuten lähtenyt oikealle!
Ensimmäisellä tietysti takajäljelle, enkä päästänyt tielle asti, koska siellä oli muita koiria. Käänsin siis - vähän ärtyisästi, kun alkaa pikkasen jo riepoa nämä takajäljet ja väsynytkin olin. Loppu ok.
Toisella jäljellä heti oikeaan suuntaan ja iltaruoka.
Tokojuttuja
Sen verran, että ennen aamuruokia on jumpattu kaukot terassin reunalla. Ne sujuvatkin ihan hienosti.
Ruudun rakensin takapihalle ilman nauhoja ja olen nyt lähettänyt Hiskin ruutuun merkiltä. Merkille menoa en vielä ole alkanut opettaa. Mutta ruutu vörkkii - kumma kyllä - nyt mallikkaasti.
Hierojalla
Hiski on edelleen kuulemma oikein hyvässä kunnossa, jumeja ei löytynyt, mutta muuten His oli sitä mieltä, että Terhin olisi syytä keskittyä enemmän hänen upean mahansa rapsutukseen kuin varsinaiseen hierontaan.

Kuvia jälkikisojen tottiksesta 16.6.

2011-06-19T01:49:00.000-07:00

Tämän homman minäpoika hallitsen.

Tässä tää nyt sitten olisi.

Ponkaisen hipaisematta yli, vaikkei siltä näytä.

Herttinen mikä huiska!

Aika tyytyväisen näköinen toi mamma nyt.

Vaan ei tässä: todistuskappale nro 1. Se tosiaan on puolen metrin päässä. Ohjaajalla pukkaa tuskanhikeä.

Todistuskappale nro 2. Korvat luimussa, pelokkaan näköinen koiraparkahan se siinä. Ihan eri poika kuin vaikkapa tokovideolla talvella.Varmaan on piesty siniseksi ennen kentälle tuloa.

Ihan naurattaa: onko kivempaa hommaa kuin kaksikiloisen kantaminen!

Kuvat: Jukka Wirzenius. Ja kuvat eivät ole suoritusjärjestyksessä...

Kisamaiset tottikset + EK-setti

2011-06-17T23:14:00.000-07:00

Tottis
Kyötikkälässä bc-porukkaa mukavasti perjantai-iltana.
Tehtiin kaikki liikkeet. Ei valitettavasti noussut seuraamisongelma esiin. Hiski seurasi kuin unelma - ainakin minulle riitti oikein hyvin - aivan eri koira kuin Pirkkahallilla noin vajaa vuorokausi aikaisemmin.
Yritin tehdä kaiken niin kisamaisesti kuin mahdollista: olin jäykkä ja totinen, mentiin samoin virittelyin ilmoittautumaan kuin yleensäkin ja jopa jännitin vähän (en tarpeeksi). Paikka oli tuttu (torstai-illaan kokeessa paikka vielä tutumpi), osa ihmisistä Hiskille outoja, esim. "tuomari". Ilmoittauduimme tarkoituksella uroksen (Veikan) kanssa. Parkkipaikalla Hiski yritti jo uhota autossa meuhkaaville Veikalle ja Veetille, josta pölläytin sen oikein kunnolla. Sille jäi kuitenkin vimma "päälle" ja annoin sen juuri ennen kentälle menoa saalistaa lelua, jota se puri apinan raivolla.
His meni ensin paikallemakuuseen, jossa palkkasin sen hienosta seuruusta siirtymässä, mutta en enää p-makuun jälkeen.
Seuraamisten (lukuunottamatta eteenmenon) lähdöissä His "nyökähti", so sen kontakti tipahti ja puutuin asiaan nippaisemalla sitä niskakarvoista ja sitten kehuin korjaamiksesta. Sen jälkeen ei tarvinnut huomauttaa. Tätä ei vaan pääse tekemään "oikeissa" kisoissa ja pahaa pelkään, että His tietää sen.
Palkkasin pääosin suullisesti, seisomisesta tuli ensimmäinen lelupalkka, sen jälkeen palkkasin siirtymästä hyppyesteelle. Oli siellä häikkää muissa liikkeissä, esim. kolautus hyppyesteeseen takaisintullessa ja kapulan luovutus lähellä seisoneelle Hanna T.:lle A-esteellä (!), mutta nyt kiinnostaa vain seuraaminen, seuraaminen ja seuraaminen.
Lopussa Hiski ei enää halunnut leikkiä ollenkaan.
Hiski tietää siis satavarmasti, milloin ollaan "oikeissa" kisoissa ja milloin ei, vaikka kuinka yritettäisiin eroa pienentää.
Ohjaajan tottiskisakäytöksestä siis kaikki on kiinni. Vaihtoehdot: 1. lobotomia, 2. beetasalpaaja/Diapam, 3. itsesuggestio, 4. ohjaajan vaihto.
Mutta nyt tehdään varmaan vähän aikaa pelkästään tokojuttuja, sillä saa kivaa vaihtelua ja nollautuu omakin pää! Alan ehkä opettaa Hispanderille merkkiä ja ohjatun noutoja.
Kiitos kaikille mukana olleille!
-------------------------------------------------------
Lauantaina värkkäiltiin Kirsin kanssa EK-juttuja melkein neljä tuntia Sääksjärvellä.
Pudotettu
Hyvä seuraaminen, mutta sitten ylläripylläri: Hiski tuli takaisin ilman hanskaa! Tämmöistä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Lähti kyllä liikenteeseen ihan reikä päässä ja oli juossut aika paljonkin "radan" sivusta tielle asti ja sieltä kaahannut melkein hanskan yli! Liikaa virtaa vissiin. Toisella kertaa ok. Kaipa tätäkin tarttee treenata silloin tällöin...
Esineruutu
Tallattiin vain puolikas ruudun leveys. Kirsi heitti esineet peräkkäin oikealle sivulle, kolme kappaletta. His teki teki hienosti töitä sillä puolella, mistä lähetin ja toi esineet nopeassa tahdissa: etuesine ensin, sitten keskeltä ja lopuksi takaa.
Tarkkuus
Kirsi oli tehnyt hyvän ja haastavan ruudun: klähminyt käsin oikein huolella parin kannon ympärykset ja istunut ruudussa! Esineenä pieni klemmari. Hiski teki varmaan hienoimman tarkkuusruutusuorituksensa ikinä: nuuskutti joka neliösentin ja pysyi loistavasti ruudussa. Luovutti mallikkaasti vasta käskyn jälkeen suoraan käteen. Olin Hiskin keskittymiseen äärettömän tyytyväinen, sillä tarkkuusruutu ei ole ollut ihan Hiskin topten-listan ykkösenä.
Janat
Pari ihan lyhyttä jäljenpätkää, eka vasemmalle, toka oikealle. Vasemmalle lähti (tietysti) heti oikeaan suuntaan, mutta pienen kuusen oksien alle piilotettu keppi jäi. Aijai: ei palkkaa.
Toisella (tietysti) ajoi takajäljen tielle asti, en puuttunut mitenkään, palasi täyttä laukkaa ja nosti oikeasta suunnasta kepin, joka oli sopivasti ihan lähellä. Nyt palkka. Tää vasemmalle veto on jännä juttu.

JK3- toinen ykkönen

2011-06-16T13:26:00.000-07:00

Jälki nro 32, eli janat, 5 kpl
Molempiin suuntiin, eri pituisia, eri päivinä, vaihteleva menestys. Kampeaa helposti näköjään vasemmalle.

JK3, Tampere, Ipo-klubin järkkäämä, maastot Kangasalla Tuomarina Kari Santikko + harjoittelija. Tottis oli Pirkahallilla, joka on oikeastaan meidän "kotikenttä", eli Hiski on ihan pikkupennusta käynyt siellä ja se on sille mieluinen paikka.
Sain peruutuspaikan (varasin, kun en tiennyt, tuleeko Hämeenkyröstä tulosta) ja päätin sitten lähteä, vaikka tottis maistuukin ihan puulta nyt. Ratamestarina touhusi Grönin Harri, eli jäljet ja kepit olivat varmasti vimpan päälle, mikä ei kaikissa paikoissa ole aina ihan varmaa ;)
Jälki, siis nro 33 ensin. Saatiin numero yksi. Jana oli ihan "tulotien" alussa, kaikki autot jätettiin yhteen rytäkkään ja janalle käveltiin. Ensimmäisen kerran meidän jäljestyshistoriassa minä itse mokasin janan: Hiski lähti vetämään vinoon oikealle ja minä neropatti aloin hokea sille "suoraan", "suoraan" ja pidin vähän liinasta vastaankin, jolloin Hiski kääntyi ja lähtikin vasemmalle - takajäljelle.
No, sitten ei enää mitään vaikeuksia ollutkaan. Pelästyin vähän, kun huomasin, että alussa jälki kulki pitkät pätkät ysitien vartta, rekat jyrisivät ihan vierestä: kaksi vuotta sitten jäljestyksestä ei sellaisessa paikassa olisi tullut mitään. Hiski nosti kiltisti kaikki kepit eikä aikaakaan mennyt kuin runsas 25 minuuttia. Jälki oli kyllä varmasti riittävän pitkä eikä kovin helpossa maastossakaan. Laskin, että mentiin ainakin 5-6 kertaa leveän metsäojan yli. Risukkoakin oli ihan riittävästi.
Jäljeltä siis 164 pistettä.
Melkein samantien kutsuttiin sitten esineruutuun, ei juuri huiliaikaa. Hiski nosti silti kolme esinettä vajaassa kahdessa minuutissa.'
Ruudusta 30 pojoa.
Maasto yhteensä 194 pistettä, eli tismalleen sama kuin Hämeenkyrössä.
Sitten ajettiin talla pohjassa tottikseen Tampereelle.
Parkanon ja Hämeenkyrön toisinto. Seuraamisien aikana hra ei ottanut kertaakaan (!) kontaktia meikäläiseen. Pidin ryhdin ja katsoin eteenpäin, mutta silmäkulmastani näin, että Hiski seilasi taas korvat luimussa, missä sattui. Eipä ainakaan painanut, kun oli puolen metrin päässä. Hlöryhmässä nuuhkaisi jotakuta. Tästä tyydyttävä. Itse olisin antanut puutteellisen.
Homma lähti menemään päin perää jo ilmoittautumisessa, kun saatiin pariksi vesikoira, joka oli kuulemma edellisessä kisassa "karannut kentältä." Ohjaajalla oli suuria vaikeuksia koiransa kanssa sekä ilmossa että paikallamakuussa. Hiski oli jo siinä vaiheessa poissa tolaltaan ja häiriintynyt.
Tuomariharjoittelija antoi arvostelun. Selitti jotain "jaksotuksesta, joka olisi saanut olla parempi". Siis minkä jaksotus ja millä lailla? En jaksanut kysellä.
Muut liikkeet: istumisen meni taas maihin, eli puutteellinen. Tämä liittyy selvästi huonoon/keskittymättömään seuraamiseen.
Muissa jäävissä rokotettiin (taas) siitä valmistelevasta osuudesta. Erittäin hyvät.
Nouto oli erittäin hyvä. En tiedä, mistä verotettiin. "Ohjaaja katsoi koiraa ennen heittoa." Täh? Eikö saisi?
Esteet erinomaiset, samoin eteenmeno. Eteenmenon valmisteleva osuus oli seuraamisosuuksista paras!
Paikallamakuusta nousemiseen tarvitsi taas kaksi käskyä, porsas.
Pisteitä 87, ja sanon heti, että kyllä en ole yhtään tyytyväinen, koska koira oikeasti osaa seurata.
Yhteispisteet 281 ja toinen ykköstulos ja 1. sija, ainoa voi-luokan tulos. Ensi vuonna sitten ehkä se kolmas.

Puuvanhuksen lähtö

2011-06-14T07:10:00.000-07:00

Rantasaunamme edessä varmaan 150 vuotta seissyt koivu antoi periksi kesän 2011 ensimmäisessä rankkasateessa ja upotti laiturin kellukkeineen ja tikkaineen. Rantanäkymä meni kertarysäyksellä uusiksi.
Lisäksi valtavan ja oksaisen puun kalastamisessa vedestä on kova urakka...Saunavihtoja olisi muutamaksi vuodeksi.

Hiskille jälki(kin) - Hetalle laatuaikaa

2011-06-14T04:11:00.000-07:00

Tyypillinen asetelma: Heta + lapset touhuavat, Hiski väijyy taustalla.

Jälki nro noin 31
Tiistaiaamuna. Pituutta 1,5 km, kaksi tuntia vanha, vänkyrää, kulmia ja tienylityksiä. Kolme keppiä, normimaasto.
Jana meni säätämiseksi, mikä oli oma moka: mitäs aloitin vilkkaasti liikennöidyn koirareitin alkupäästä, jossa risteilee paljon polkuja. Lopulta His löysi oikean ikäisen jäljen - takasellaisen. Jäin paikoilleni ja vähän ajan päästä poika kääntyi.
Itse jäljessä ei mitään erikoista, mutta eka keppi, n. 250 metrissä, lähellä kävelytietä, jäi nostamatta. Puolijuoksua porhallettiin koko matka. Käytiin sitten vielä Hetan kanssa hakemassa hassattu keppi - jonka Heta haistoi tieltä hyvin - ja tein ihan vain Hetan kanssa pitkän lenkinkin päälle. Neito on jäänyt viime aikojen tohinassa vähän hunningolle eikä ole oppinut koskaan rentoutumaan metsälenkeillä, jos Hiski on mukana. Sen on pakko koko ajan pitää nulikkaa silmällä ja komentaa, mikä on aika rasittavaa kaikille.
Esineruutu
Tallasin leveydeltään noin 25-metrisen ruudun. Oikean puolen siitä sotkin oikein huolella, vasemman jätin vähemmälle teputtamiselle. Esineet (4 kpl) suht peräkkäin vasemmalle lohkolle, lähetin vasemmalta ja pysyin sillä puolella koko ajan. Onnistui mainiosti: His työskenteli vain sillä "esinealueella" ja toi vaikeatkin tavarat. Aivan edessä - kuopassa ja mustikanvarpujen alla - ollut esine jäi viimeiseksi ja olisi ehkä sinne jäänytkin, jos olisin siirtynyt lähetyslinjalla enemmän eteenpäin. Mutta hyvä testi Hiskille.
Tottis
Ma-iltana ensin Niihamassa Lilin kanssa. Ihan vähän lähtöjä ja kontaktia.
Sitten Pirkkahallin kautta vielä Lempäälään mennessä, joku tervu siellä treenasi myös. Taas lähtöjä ja kontaktista palkkaamista ja pätkä seuraamistakin pitkästä aikaa, apuva. Se oli hyvää. Hyppyeste, lelu lelusta, ei luovutusta eikä mitään jäykistelyjä.
Ai niin ja ollaanhan me otettu peräti kaksi kertaa ruutu: ensin Toijalan kentällä Saijan ruutu pe-iltana ja maanantaina Lilin tekemä ruutu Niihamassa. Molemmat laakista hienosti ja suoraan oikeaan paikkaan. Miksi me tätä ollaan treenattu, kun ilman treeniä menee paljon paremmin?!?

Hakua Koivumäessä koko päivä

2011-06-12T09:12:00.000-07:00

Huhhuh, onpa pää vielä tavallistakin pehmeämpi helteisen metsäpäivän jäljiltä.
Koko sunnuntaipäivä hurahti Koivumäen maastoissa Niemisen Reijan opissa. Kuusi koirakkoa oli paikalla. Tallattiin 300 metrin rata, mutta koko rataa käytti loppujen lopuksi vain Hiski.
Olin etukäteen ilmoittanut Hiskin ongelmiksi laajat pistot/tyhjiltä pistoilta paluun, eli tulee kyllä pois, mutta ei halua tulla ohjaajan luokse asti...
Otettiin homma niin, että minä palkkasin Hiskin lelulla joka kerta, kun se tuli pois tyhjältä. Lisäksi uutena asiana: en itse lainkaan katsonut koiran perään, kun se lähti pistolle, vaan appari teki sen. Itse etenin rivakasti ja appari ilmoitti, koska koiraa saa kehua ja koska sen voi kutsua pois. Lisäksi tallaukset tehtiin 70 metriin.
Teeneissäkin pitää alkaa ottaa His ensimmäisenä nyt, kun treenataan tyhjiä, ettei alueella ole niitä houkuttelevia, haisevia makuuksia ja piiloja.
Hiskille neljä maalimiestä ja kymmenkunta tyhjää pistoa. Mielestäni se selvisi urakasta tuossa helteessä erittäin, erittäin hyvin. Kaksi pistoa uusittiin, kun ne jäivät vähän vajaiksi/viistoiksi. His jaksoi loistavasti koko radan eikä ollut mitenkään erityisen puhki edes treenin jälkeen, vaan jaksoi leikkiä vielä reippaasti kuten jokaisella mm:llä. Ilmaisuja ei otettu.
Muitakin hyviä vinkkejä (ja muidenkin treeneihin) päivän mittaan kertyi. Kokeillaan niitä sitten joskus.
Tottis
Jos sitä nyt siksi voi sanoa: perjantai-iltana paahteisella Toijalan kentällä nopeasti vauhtinouto, estehyppy, matala A, luoksetulo ja eteenmeno. Ei askeltakaan seuraamista.

Haku ja janat

2011-06-09T23:44:00.000-07:00

Haku
Torstai-iltana myöhään Sääksjärvellä. Hiskille ukko, ukko (kulmat ylisyvällä), tyhjä, tyhjä ja ukko. Ilmaisut kaikkiin. Toinen mm ei palkannut. Poistulot hallinnassa.
Muuten hyvä, mutta eka tyhjä taas tolkuttoman laaja, joskin syvä ja laatikko. Lisäksi toisen tyhjän jälkeen sivulletulo takkusi pahemman kerran, olisi niin kovin mielellään ryysinyt suoraan yli. Kun yhden kohdan saa kuntoon, seuraava mättää :( Nyt pitää ottaa satsi niitä keskilinjalle kutsumisia maalimiehiltä, jotka pitävät koirasta kiinni. Sunnuntaina on Reijan hakukoulutus, saas nähdä, löytyykö uusia vinkkejä hommaan. Hiton kuumaa vaan luvattu, hiostaa jo etukäteen ajatuskin koko päivästä hyttysmetsässä.Onneksi ei olle menossa toko-ässämmiin :) Onnea kovasti kaikille, jotka osallistuvat!
Janat
Ennen hakutreeniä kävin polkaisemassa kaksi jäljenpätkää, toinen oikealle, toinen vasemmalle, yksi keppi. Toinen jana noin 40 metriä, toinen runsas 10. Kepit piilotin: toinen oli kuopassa, toinen kunnolla varvikon seassa.
Ensimmäisellä janalla taas se sama kaava: pätkä oikeaan suuntaan, sitten "eiku" ja käännös takaisin, eli takajälki. Nyt yksinkertaisesti paheksuin. Toinen, se pitempi oli oikein hyvä. Täytyypä tarkkailla myös, onko janan pituudella jotain merkitystä. Keppien löytymisessä ei mitään ongelmaa.
Tottikset ei innosta edelleenkään. Hiski olisi vedessä koko ajan, sille kasvaa tätä menoa evät ja kidukset.

Kun ei huvita...

2011-06-08T00:32:00.000-07:00

...treenata tottista, niin ei sitten ole treenattu. Siis minua ei huvita, Hiskiltä ei ole kysytty. Lähinnä seuraamisen treenaamiseen on motivaatio nyt (lopultakin) täysin mennyt, joten olkoon. Hiski on saanut uida sydämensä kyllyydestä, juoksennella ja kaahottaa kaikenlaista ihanan joutavaa.
Janoja olen tehnyt muutaman ja uskon keksineeni syyn takajälkeen, eli lähinnä siihen, miksi His alkoi juuri kisoissa harrastaa takajäljestystä.
Se menee joka kerta näin: Hiski nostaa jäljen oikeaan suuntaan, jäljestää liinanmitan ja kääntyy takaisin. Tämä johtuu melko varmasti siitä, että treeneissä tiedän, mihin jälki menee ja lähden nopeasti koiran perään. Kokeissa taas odotan sen säädetyn liinanmitan. His siis päättelee kokeissa, että "aha, mamma ei tullutkaan, ollaan siis menossa väärään suuntaan." Kun nyt olen treenatessakin malttanut odottaa sen liinanmitan, käy aivan samalla tavalla. Nytpä pidennän vähäksi aikaa liinaa ja katsotaan, mitä tapahtuu. Aivan varmasti Hiski joka tapauksessa tietää oikean suunnan.
Peruutin varatun ja maksetun EK-kokeen, jonka piti olla lauantaina. Ei nyt huvita sekään sen seuraamisen takia.

EK-touhuja Pomarkussa + haku

2011-06-05T11:20:00.000-07:00

Perjantaipäivän vietimme Hiskin kanssa Pomarkussa, holskujen leirillä EK-juttuja kouluttamassa. Opinpa siinä itsekin muutaman uuden asian :) Kiva ja innostunut kuuden koirakon porukka, avoimia, iloisia koiria (kaikki karkkareita).
Hiski sai samalla myös treenata vieraassa maastossa.
Pudotettu esine
Ei ihan loistokas rata, vähän rämpimistä. Pikkasen alussa häröilyä, johon pääsin heti puuttumaan.
Tarkkuusruutu
Hiski viimeisenä ruutuun, johon oli pissattu, siinä oli kieritty, sitä oli tongittu ja erilaisia esineitä oli siirrelty ympäri ämpäri ruutua. Esineenä hylsy, jollaista ei ole ennen ollut. Eipä olisi voinut olla parempi löytö ja luovutus.
Esineruutu
Koska edellisenä päivänä oli ollut palkaton koeruutu, en halunnut ottaa liian vaikeaa rastia. His oli viimeinen ruudussa, johon oli taas pissailtu montakin kertaa ja esineitä oli ollut ties missä. Neljä esinettä, joista yksi takana ja kolme ihan edessä. Nosti kaikki etuesineet, siihen lopetettiin. Ei haistellut pissoja eikä itsekään nostellut koipea.

Haku
Sunnuntai-iltana Sääksjärvellä. Jumankekka sitä hyttysten määrää! Homma meinasi mennä ihan huitomiseksi.
Hiskille kulmissa valmiit ukot>ilmaisut>hallinta. Viimeksimanittu teki tiukkaa, kun maalimies kulki edellä. Lisää tätä lajia.
Sitten kaksi ukkoa, joiden menon yliylisyvälle His näki. Kääntyivät alueella eteenpäin parikymmentä metriä>suorapalkat.

Kolmen kolmosen suora koossa

2011-06-02T11:17:00.000-07:00

Hiski on nyt sitten aakkosjärjestyksessä EK3, HK3, JK3. Tykkään tämmösestä harmoniasta :)

Eli jälkikoe, Hämeenkyrö 2.6. Tuomarina Jani Heinilä
Jälki
Hiskillä oli vesiripuli heti aamusta...
Takajälki: näitä se nyt alkoi kokeissa harrastaa, huvinsa kullakin. Päästiin taas hiekka-aavikolle, josta jälki jatkui suopursusuolle, jossä oli heti piikki. Siinä Hiskillä olikin vähän pähkäiltävää, jälki palasi sinne Saharaan. Muuten jälki oli kakunpala, kepit samoin, kaiiki nousivat. Yhä omituisemmaltä vaikuttaa se Harjavallan jälki.
Esineruutu
Kolme esinettä ajassa neljä minuuttia, kuuma paikka, voimakas sivutuuli.Täydet pisteet
Maasto yhteensä 194 pistettä
Tottis
Seuraaminen ja kaikki valmistelevat osuudet jokaisessa liikkeessä sieltä, minne ei päivä paista. Istumisen meni maihin, loput erittäin hyvää ja erinomaista. Valopilkku: hyppäsi hyvin!
90 pistettä
Yhteensä siis 284 pojoa, eli vahva ykköstulos
Yritän nyt olla masentumatta tuosta kisaseuraamisesta, johon ei näytä auttavan mikään. Ehkä mä lopetan kokonaan sen treenaamisen, se on näköjään turhaa ajanhukkaa. Kun en vaan saa pakettia pysymään kasassa, en millään.
Mutta kokonaistulokseen olen tietysti enemmän kuin tyytyväinen :D

Pientä parsintaa

2011-06-01T00:06:00.000-07:00

Jälki nro 28
Maanantaina onnistuin taas löytämään eteläisen pallonpuoliskon hirveimmän viidakon jostain Valkeakosken tien varrelta (tieltä katsottuna näytti ihan hyvältä). Kompuroin sinne kivikkoon/risukkoon hampaat irvessä 1,3 km pitkän jäljen, kolme kepakkoa.
Ajettiin 2,5 tunnin päästä, His jäljensi kuin juna, janakin oikeaan suuntaan (tai siis vasempaan) ok. Toisella kepillä (noin 800 metrissä) päätin, että lopetetaan tähän, ei kertakaikkiaan huvittanut enää rämpiä. Hiskiä olisi huvittanut, hyvä niin.
Tottikset
Ma-iltana Niihamassa Lilin kanssa. Lili häiriköi parhaansa mukaan sekä varsinaisessa seuraamisessa että jäävien valmistelevissa. Ei palkkaa. Paljon oli yhteistreeneissä kaikenlaisia muitakin häiriöitä. Hiski skarppasi niin, että melkein säälitti. Miksei kokeessa...? Lili katsoi seisomisen, josta luoksetulo>palkka. Lisäksi hyppy, joka ok>palkka.
Tiistaiaamuna käytiin myös Pirkkahallilla, ja otin paljon lähtöjä, eri suuntiin. Namipalkkaa seuraamisen vaihtelevista pätkistä. Ja jäävät, tietty. Ja hyppy, tietty. Ynnä vauhtinouto, tietty.
Tiistai-iltana ryysittiin hektisen päivän päätteeksi Levekin yhteistreeneihin, paljon koiria. Yhteinen paikkamakuu. Lähtöjä, eripituisia seuraamispätkiä, kaikki jäävät ja maasta luoksetulo. Lyhyet, mutta tehokkaat treenit.
Pihassa on myös otettu seuraamista noin miljoona toistoa, kaikkina mahdollisina kuviteltavissa olevina versioina. Ynnä terapiahyppyjä joka siunaaman käänteessä.

Esineruutu
Tiistaiaamuna. Puhdas motivaatiotreeni. Tallasin täysimittaisen ruudun, vein kahdeksan esinettä ja päästin molemmat koirat yhdessä etsimään. Hiski oli metrin ilmassa jo ennen aloitusta. Homma olisi pitänyt videoida: His ampaisi reikä päässä taakse (takaraja oli 10 metriä metsäojan takana ja siellä oli esineitä), rva Hovarontti jäi kaikessa rauhassa haravoimaan etukenttää ja toikin nopeassa tahdissa kaikki etuesineet. Tasapeli siitä taisi loppujen lopuksi tulla.
Otin Hiskille vielä uusinnan niin, että vein kolme helpohkoa esinettä eteen. Nyt oli nenukki auki pojalla. Hauska treeni sekä mulle että koirille :)

Huominen jälkikoe ei nyt kyllä jännitä tippaakaan :D Tuntuu siltä kuin olisi menossa vain reenaamaan. Huomisiltana vielä konserttiin ja perjantaiaamuna anivarhain auton nokka ohti Pomarkkua, jossa pitäisi vihkiä holskuporukkaa EK-kokeen saloihin. Osaispa...

Kiitosten ja kumarrusten paikka

2011-05-29T04:38:00.000-07:00

Hiski näyttää tänään tasan samannäköiseltä (piti liittää kuvakin, mutta ei nyt siirry) ja torveilee ihan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mutta eihän se olekaan vielä täysvalio, kun ulkonäköhyväksyntä puuttuu ;).
Itsestäni alkaa vasta nyt tuntua siltä, että on saavutettu jotain siistiä. Kun tämä koiraurheilu ei ole minulle kovin järjestelmällistä tavoitteisiin pyrkimistä, vaan enemmänkin sarja kaikenlaisia päähänpistoja, niin olen aina vähän hämmästynyt, kun jokin tulos napsahtaa. Ja nyt kohdalle sattui oikein tämmöinen valiojuttu :)))

Siinä vaiheessa, kun koira on KVA, on joka tapauksessa kiitosten aika. Hetarouvan jo olen kiitellyt, jokin tärkeysjärjestys sentään ;)
Lämpimät kiitokset siis ihan kaikille treenikavereille avusta ja seurasta! Ennen kaikkea on ollut hauskaa (enimmäkseen)! On lisäksi haukattu raitista ilmaa enemmän kuin tarpeeksi ja siinä sivussa saatu muutama miljoona hyttysenpistoa, hirvikärpäshyökkäyksiä, kastuttu napaa myöten ja hikoiltu. Ynnä naarmutettu autoja ja itseämme.
Riittaa ja Pekkaa kiitän (taas) hartaasti tuosta kultakimpaleesta, joka lykättiin kainaloon keväällä 2008. Melkein tasan 3 vuoden ja 3 kuukauden ikäisenä tuo nulikkaiseni siis sai KVA:han tarvittavat PK-tulokset kasaan. Kun vielä jostain löytyisi tuomari, joka "arvostaisi ajokoiran näköistä bordercollieta" (Järvisen Helenan, Parkanon koetoimitsijan kommentti).

Pakollinen retostelu
Yleisesti ottaen Viljamaa artvosteli meitä aika ankarasti, mitä en ollenkaan valita.
Jälki
Hyvää:
- napakka jäljenajo ja keppien varmat ja iloiset nostot
Huonoa:
- janatyöskentely. Jotain häikkää janalla oli: ainakin jäljen numero oli viety puuhun samana aamuna ja varmaan teputeltu siinä ympärillä, koska His tökkäsi heti alussa nenänsä maahan ja oli vähän hämmentyneen oloinen, ei normaalia janakäytöstä.
Tuomari muuten jäi tielle koko jäljenajon ajaksi, eli oli odottamassa, kun tulimme takaisin autolle... Katseli meidän menoamme tieltä niin pitkään kuin pystyi. Jotain sanoi Hiskin jäljenajostakin, mutten yhtään enää muista, mitä..
Haku
hyvää:
- näyttötreenit+valjaiden vaihto näyttävät auttaneen näyttöongelmaan, eli nyt on sitä vauhtia. Pari kertaa olin jo eilen kaatua. Olen saanut myös omat rutiinini piilolla järjestykseen
huonoa:
- hallinta, jonka kehnous pääsi yllättämään. His meni ihan pokkana odottamaan uudelleen lähetystä keskilinjan toiselle puolelle, kun minä rämmin vielä jossain pöpelikössä. Lisäksi se oli liian kiinnostunut edellä kulkevasta tuomarista. Luokatonta häröilyä>tehotreeniä
- laajat pistot. En usko, että pystyn tekemään tälle mitään enkä taida edes haluta. Nythän His siis nosti ukon 100 metristä eikä varmasti olisi tullut viheltämällä pois, koska varmaan sai hajun heti, kun lähti tekemään "kulmaa."
Esineruutu
hyvää:
- sitkeää puurtamista
huonoa:
- ei kovin systemaattista hommaa, juoksi ristiin rastiin. Toisaalta en voi tietää, mitä hajuilmiöitä puuskittainen tuuli aiheutti, His yritti selvästi kovasti hakeutua tuulen alapuolelle. Takana työskentely: Hiskiltä ei yleensä kyllä ne etuesineet jää löytymättä. Itse toimin nyt oikein. Jatketaan kuten tähänkin asti.
Pudotettu ja tarkkuus
- vain positiivista. Ruudussa pysymiseen pitää kiiinnittää erityisesti huomiota, ylittelystä kuulemma rokotetaan nyt herkästi
Tottis
Seuraaminen
Pelkkä huonoa sanottavaa tällä kertaa...Eipä ole käsitystä, mikä laukaisi vanhan keulimis-kyttäämisreaktion. Kättelypaikalle seurasi vielä kuin unelma. Ongelma ei siis ole lopullisesti poistunut päiväjärjestyksestä.
Otan nyt taas joka tapauksessa tehostetusti häiriö-/korjaustreenejä a la Suski kehiin.
Jäävät. Se pirun seuraaminen mätti näissäkin. Näitä on kyllä treenattu paljon. Seisomista ollaan myös tehotreenattu>palkka heti stopista, mutta ei näköjään ole ihan kunnossa vieläkään, jatketaan tehotreeniä.
Kaikki muu: ylläpitotreenejä, paitsi hyppäämistä tehostetusti. Noudot näyttävät hyviltä eikä ainakaan kahdessa kokeessa ole juuri esiintynyt vinoja eteentuloja eikä vajaita sivullesiirtymisä. Näitä kuitenkin erikseen jumppana.
Ohjaaja pitää lisäksi lähettää sähköshokkihoitoon tai lobotomiaan.

Viljamaalla on ihan omat kuviot tottiksessa: seurasi koirakoiden perässä paikallamenoon ja tuli myös ihan viereen seisomaan, kun koira käskettiin ylös. Eteenmenossa tuli myös maahankäsketyn koiran luokse...

Se on siinä: KVA (n-lytulosta vaille) :D

2011-05-28T09:53:00.000-07:00

EK3-koe
Parkano, tuomarina Matti Viljamaa
Aamulla satoi kaatamalla, sen jälkeen tuli sadekuuroja ja lopuksi jo paistoi. Aikaa meni kuuden koiran kokeessa melkein 10 tuntia...
Jälki (nro 28, kai)
Janalla ihme säätöä. His oli edennyt runsaat 10 metriä, kun se poikkesi vasemmalle ja minä perässä. Tuomari huusi: "Ei se siinä mene." Väärä jälki siis, päättelin. Temmoin Hiski lähemmäs janaa, mutta se tökkäsi itsepintaisesti nokkansa maahan ja jäljesti vaan. Jälkeenpäin Viljamaa totesi, että Hiski nosti jäljen janan väärältä puolelta, takajäljeltä mutta siis oikeaan suuntaan. Kepit nousivat vailla epäilyksen häivää.
Jäljeltä pisteitä 47/50
Haku
Mukavan avointa maastoa. His noteerasi välittömästi ukon oikeassa kulmassa. Sieltä tultiin heti rullan kanssa. Sitten vasempaan kulmaan, jonne Hiski upposi suoraan ja sitten katosi. Arvasin jo, mitä tapahtuu - runsas minuutti ehkä siinä meni ja rulla suussahan se taas ilmaantui, eikun näytille. Kaksi pistoa ja valmista tuli.
Tuomari vähän kakisteli ja valitti, ettei oikein päässyt arvioimaan koiran työskentelyä... Ilmaisuista antoi kuitenkin täydet kympit. Jipii, mahtavaa, edistystä!!! Kehui minun touhujani piiloilla, samoin koiran käytöstä. Miinusti superlaajasta pistosta ja vissiin siitä myös, että His ei kulkenut riittävän hyvin mukana ekalta piilolta.
Pisteet 76/80
Esineruutu
Tämä vähän hirvitti, kun viimeiset treenit menivät aika käteen. Vasemmalta sivulta kävi erittäin kova puuskainen tuuli. Aloitin oikealta ja alku tuntui tuskaiselta, esineen esinettä ei noussut, vaikka His kovasti etsi ja välillä näytti jo haistaneenkin jotain. Homma vaikutti taas vähän juoksentelulta, mutta onneksi maltoin olla puuttumatta. Pari kertaa His kävi oikealta sivulta alueen ulkopuolellakin. Lopulta esineitä alkoi löytyä ja loppujen lopuksi aikakin riitti ihan hyvin.
Viljamaa rokotti pisteen siitä, että "koira työskenteli niin paljon alueen takaosassa." Höh. kyllä se etuesineenkin silti nosti. Muuten kehui kyllä.
29/30
Pudotettu
Enpä usko, että koira voisi tehdä tätä paremmin. Sitä mieltä oli tuomarikin :)
20/20
Tarkkuusruutu
Tässä vaiheessa alkoi jo jänskättää todella. Ei hätää, His hoiti homman kotin täysin pistein, vaikka täälläkin tuuli melkoisesti. "Täydellinen suoritus", sanoi hra tuomari.
20/20
Yhteispisteet maastosta 192
Tottis
Huhhuh. Ehkä en mene kaikkiin yksityiskohtiin. Sanon vaan, että Viljamaa kehui koiraa ihmeesti, ohjaajaa ei niinkään... Hiski lähti nimittäin seuraamaan vanhalla kyttäämis-/keulimisasenteella ja minulta meni pasmat täysin sekaisin. En ollut yhtään varautunut tähän. Kovalevy päässäni pamahti tyhjäksi ja yritin vain epätoivoisesti ajatuksen ja hengityksen ja ties minkä meditaation voimalla saada koiran kontaktiin ja oikeaan paikkaan, ja onnistuinkin jotenkuten. Samalla unohdin nopeudenvaihdokset ja pysähdyksen... Ihan oikeasti. Muistin ne vasta henkilöryhmästä poistuttuani. No, hommahan meni puutteelliseksi ohjaajan takia. Vähänkö hävetti. Tästä kuulen kyllä parkanolaisilta kauan. Ja ihan aiheesta.
Erinomaiset: nouto ("upea kaikin puolin ja voimakas pito tuonkokoiselta koiralta"), hyppy (!!!, tästä olen onnellinen!!!), a-este, eteenmeno ja p-makuu.
Erittäin hyvät: jäävistä istu ja maahanmeno, karseat valmistelevat osuudet. Seisominen oli tyydyttävä, koska ohjaaja kuulemma otti kaksi kävelyaskelta ennen juoksua ja koira liikkui paikaltaan askeleen.
Mutta suureksi ihmeekseni: 90 pistettä! Viljamaa selvästi arvosti Hiskin toimintaa.
Yhteensä pisteitä siis 282 pistettä ja kolmas ykköstulos, eli pienellä hra Hiskosella on nyt sitten näytelmätulosta vaille käyttövalion arvo. Sain järjestäjilta pytyn lisäksi pipan, jossa lukee käyttövalio :)
Kotona annoin ensimmäiseksi Hetalle kunnon nakkiherkut. Heta-koutsin ansiota oikeastaan on, että olen kiinnostunut EK:sta ja siltä olen myös oppinut paljon, vaikka Hetan EK-ura päättyikin yhteen voi-ykköseen. Se on myös sparrannut Hiskiä vaikka kuinka.
Nyt on siis yksi tavoite saavutettu :) Hauska sattuma on, että Hiskin veli Hui sai samana päivänä Hämeenkyrössä kolmannen ykkösensä jäljeltä tismalleen samoin pistein 192-90 :) Onnea velipoika!!!

Keskitason alle, paitsi tottis

2011-05-26T03:36:00.000-07:00

Toijalan perämetsissä keskiviikkoiltana hääräiltiin neljän muun koirakon kanssa yhtä sun toista. Jotkut ottivat hakuakin, mutta se me Hiskin kanssa jätettiin väliin. Mikään ei sujunut ihan superisti. Kokeen pitäisi kai sitten mennä hyvin - uskoo, kuka uskoo.
Pudotettu esine
Metsään tehty rata, ihan tien vieressä. Minna K. käveli tiellä. Alussa häröili seuraamisessa. Mikä tähänkin nyt iski? Muuten tietysti ok.
Jälki nro 27
EK-kokeen mittainen ja mukainen, Tarja S. polki. Muuten ihan hyvin ja kaikki kepit nousivat, mutta otti takajäljen, tämän kevään kolmannen. Oli jo menossa pitkälle oikeaan suuntaan, kun yhtäkkiä päättikin kääntyä takaisin. Mikä siinä on, että 20 jäljennostoa mene putkeen ja sen jälkeen alkaa säätö ja sähläys? Luulisi, että rutiini ja kokemus auttaisi, mutta asia on näköjään justiinsa päinvastoin.
Esineruutu
Koko kevään heikoin esitys. Jotenkin toisaikaista touhua, päätöntä juoksentelua ja jonninjoutavaa haistelua, kusaisikin taas. Aikaa meni varmaan 10 minuuttia, ennen kuin sai kolme esinettä kasaan. Vähän näyttää siltä, että Hiski tekee huonon suorituksen esineruudussa, jos sen edellä ruudussa on käynyt vahva uros, joka on mahdollisesti vielä merkkaillutkin. Tällä kertaa se oli Hoski-boy.
Tarkkuusruutu
Minnan esine. Kuopi maata pitkästä aikaa ja ylitteli ihan reilusti ruudun rajoja. Vähän ponneton esitys muutenkin. Voi hyvänen aika...
Tottis
Torstaiaamuna tämän lajin kenraali Levekin kentällä sujui sentään ihan mukavissa fiiliksissä. Otin kaikki liikeet, A:n matalalla esteellä, koska jyrkkää ei ole. Oikeastaan ei jäänyt mitään hampaankoloon. Hyppykin onnistui taas ilman mitään kommervenkkejä.

Haku

2011-05-25T03:10:00.000-07:00

Sääksjärvellä tiistai-iltana, viisi koirakkoa. Sateessa, kuinkas muuten. Montakohan kertaa olen kastunut viime päiviä läpimäräksi? Tekee tässä nuhassa ja yskässä kivan gutaa.
Hispanderille äijät syvällä kulmissa, niistä näytöt, ei palkkaa, paluut keskilinjalle hallinnassa. Nämä oikein hyvin. Kolmas ukko sikasyvällä samassa paikassa, jonne His ei lauantaina suostunut etenemään tyhjälle. Eikä muuten suostunut nytkään. Oli jo ihan sijaisilla kaikista lähetyksistä. Otettiin sitten vielä neljäskin ukko sinne samalle puolelle, vähän eteenpäin, edelleen sikasyvälle. Nythän muuten rusakko lensi suoraan. Molemmista suorapalkat.
Nyt ainakin treeneissä näytöille mennään hirveetä vauhtia. Saa nähdä, koska telon itteni.

Hyvä vire - parempi mieli

2011-05-23T23:39:00.000-07:00

Tottis 1
Sunnuntaina Toijalan kentällä yhteistreeneissä. Malikoirakon parina kaikki liikkeet oikeoppisine siirtymineen. Suoritukseen ensin. Ensimmäinen palkka seisomisesta, sitten vauhtinoudosta, sitten hypystä (toisesta kerrasta, ensimmäisessä kosketus)ja lopuksi heti paikalleviennin jälkeen.
Palkkaamattomat siis: seuraaminen (myös hlö-ryhmä), istu, maahan ja l-tulo, A-este ja eteenmeno.
Seuraamisessa painoi, muuten hyvä (vaikea kävellä, liian pitkä ruoho), myös hlöryhmä, paitsi, ettei kuulemma istunut siinä kunnolla.Yksi vajaa sivullesiirtymä (a-esteellä). Oikein passeli ja tarkkaavainen vire.

Tottis 2
Niihamassa ma-iltana.
Aika paljon silkkaa humputtelua vaihteeksi. Hiski oli kivoissa fiiliksissä eikä edes pöhissyt ihan tolkuttomasti parkkipaikalla. Tehtiin seuraamisen askelluksia ja käännöksiä, nopeudenvaihdoksia ja yksi ihan sairaan pitkä suora pätkä. Henkilöryhmä, jossa oli yksi koirakin. kaikki jäävät, luoksetulo läpijuoksuna. Eteenmeno ja hyppyjä, sekä matalalla että metrisellä. Ei taaskaan kiertämisen aikeitakaan.
Lisäksi eteen-sivulle-eteen-jumppaa.

"Jäljet" nro 25 ja 26:
Sunnuntaiaamuna kävelin pitkin mökkitonttia mutkittelevan jäljen ja jätin kepin päähän. Lähdin parin tunnin päästä kulkemaan Hiskin kanssa jäljen alkupäätä kohti. His hoksasi aika pian jäljen ja lähti nuuskuttamaan, siis vapaana, en puuttunut mitenkään asiaan. Pian poika jo kaahotti keppiä minulle ja sai aamuruokansa.
Ennen Toijalan tottikseen menoa illalla kävin kävelemässä neljä pikku pätkää yhden tien viereen, jokaisen päässä keppi, kaikki hyvin piilotettuina. Palatessa päästin Hiskin vapaaksi ja katsoin mitä tapahtuu. Nosti ne kaikki,:) Joskus tein tämmöisiä pieniä keppijekkuja Hetalle paljonkin.Nyt neito sai hakea vain yhden.

Tarkkuusruudut pihassa: su-iltana muovinen esine, ma-aamuna 10 sentin kolikko, molemmat piilotettuina. Ei Hiskiä enää saa vipuun, heti löytää. Sapuskat näistä.

Viikon 20 varrelta

2011-05-21T06:01:00.000-07:00

On meinaan jäljennetty flunssan kourissa. Yhteensä 10 jälkeä viikossa, lyhyitä ja pitkiä. Mitään erityistä keppiongelmaa ei ole näkynyt. Aina joku keppi jää matkan varrelle, mutta mitään "hylkimisreaktiota" en ole havainnut.

Maanantai 16.5.
Tottis
Pirkkahallilla. Pallo koko ajan kentän laidalla.
Hiskille ensin seuraamista pitkä suora eteenpäin, käännöksen jälkeen palkka. Hyvin luopui pallosta, ei tarvinnut huomauttaa vilkaisuista.
Sitten kaikki jäävät peräkkäin. Nopeat palkkaukset jännitteestä.
Hyppyjä. Rakensin radan roinasta, jota kentältä löytyi. Ensin pukkihyppelyä matalien yli. Sitten aloin korottaa viimeistä estettä. Hyppelyjä muuten vaan, edestakaisin moneen kertaan, myös ihan läheltä suoraan istuma-asennosta, jotta His käyttäisi takapäätään. Sitten dami suussa esteen toisella puolelle (n. 80 senttinen) ja sitten heitin damin ja hyppäytin edestakaisin.
Sen jälkeen otin käyttöön vanhan harjasesteen. Ensin ilman mitään ja sitten dami suussa esteen takaa, lopuksi edestakaisin.No problem.
Lopuksi kunnon metriselle esteelle, ensin muuten vaan, sitten dami suuhun ja sen jälkeen heittämällä edestakaisin monta toistoa. Ei hipaisuakaan. Tosin en ottanut kapulaa ollenkaan ja seisoin sivussa, en esteen takana.
Jälki nro 15
Kangasalla, Lili polki. Vasemmalle. Pituutta 700 metriä, kulmia, neljä keppiä.

Tiistai 17.5.
Pudotettu esine, Toijalassa ennen hakutreeniä. Toimii kuin junan vessa.
Haku
Toijalassa. 7 pistoa, kuusi maalimiestä. Kolme suorapalkkaa, kolme näyttöä.Ok.
Jäljet nro 16-17
Aamu: itse tallustelin, 300 metriä matkaa, neljä kulmaa, yksi terävä. Vasemmalle. Keppi päässä >aamuruoka.
Illalla lyhyt oma jälki läheisen joutomaan nurtsille. Vasemmalle, monta kulmaa, loppukepistä ruoka.

Keskiviikko 18.5.
Zombiena lentsusta ja valvomisesta.
Tottis
Pihassa. Seuraamista. Jäävät kertaalleen.
Hyppyjä. Ensin lämmittelyä, sitten metrinen kapulan kanssa moneen kertaan. Ei mitään ongelmia. Ilmavat hypyt.
2xtarkkuusruutu. Pihassa oma esine ja Lihasulassa Lilin esineellä.
Esineruutu
Kaistale, noin 15 metriä leveä. Kolme Lilin esinettä peräkkäin.Ok
Jäljet nro 18-20
- Aamujälki taloyhtiön nurmikolle + puistoon. Vasemmalle. Yksi keppi taas päässä, aamuruoka siitä. Välillä oli parinkin metrin päässä jäljeltä. Harhoja varmaan melkoisesti.
Iltajäljennökset: Lilin kanssa Lihasulassa.
- Lili polki runsaat 100 metrisen, kulmia. Oikealle. Yksi keppi. Otti kevään toisen takajäljen, muuten jees.
- Itse kävelin lisäksi noin 300 metrisen, kaksi keppiä. Suoria +terävä kulma. Vasemmalle lähtö. Itaruoka.

Torstai 19.5.
Jäljet nro 21-22
Aamu: pihaan+puistoon, siis nurtsille, lyhyt jälki, kaksi terävää kulmaa. Oikealle. Kova tuuli ja sade. Aamuruoka.
Illalla poljin jäljen Iidesjärven rantaan, taimitarhan nurmikolle (pitkää heinää ja voikukkaa jo enimmäkseen). Taas kaksi terävää kulmaa kolme tienylitystä ja pari suoraa kulmaa. Matkaa muutama sata metriä. Oikealle. Kaksi tuntia vanha. Keppi päässä>iltaruoka. Hieno ja tarkka jäljestys, rauhallinenkin. Itsellä pukkasi kuumehikeä.

Perjantai 20.5.
Jälki nro 23
Poljin taas yhden yskityn ja räityn yön jälkeen Iidesjärven rannan ruohikolle 300-400 metriä. Paljon suoria kulmia, kolme terävää ihan peräkkäin, lopussa pitkä suora, keppi päässä. Oikealle. Tämäkin oli hieno.
Jälki nro 24
Hanna T. tallasi Hiskille noin 1,4 km pitkän jäljen. Ah, noita Hämeenkyrön maastoja! Vähän toista kuin meidän "viidakkoveitsellä etenet, jos etenet"-ryteiköt. Tosin Hanna oli löytänyt makean hiekkapohjaisen, auratun hakkuuaukean, joka ylitettiin kahteenkin kertaan, joten päästiin kokeilemaan paljaassa hiekassa jäljestystäkin ;) Neljä keppiä, vajaan kahden tunnin vanhennus. Pitkähkö jana, jälki oikealle. Vähän epävarma ja vinokin jäljen nosto, oikeaan suuntaan lopulta kuitenkin.
Jäljestys oli mahtavaa, terävänkin otti piikkiin asti. Yhdessä kohtaa His viipyi varmaan monta minuuttia: minäkin näin jäkäläpohjalla selkeät kengänjäljet ja His selvästi vertaili ja arpoi siinä oikein olan takaa. Lähti sitten ihan eri suuntaan kuin ne jäljet. Olin, että "nonni, tää oli sitten tässä." Mutta Hannan jäljillä siinä vaan mentiin. Monta tienylitystä, joissa ei mitään ongelmia. Kulmia aikamoinen määrä.
Harmillista, että kolmoskeppi jäi, mutta sitä en jää suremaan. Se oli ollut hakkkuuaukealla. Matkalla oli sekä kuivaa jäkäläpohjaa, hiekka-aavikkoa, mustikkatyypin rehevää metsää ja vähän suorpursikkoakin. Notta alustanvaihteluja piisasi.
Kiitos Hanna, oli kiva ja haastava jälki!
Esineruutu
Ei ihan Hiskin parasta, mutta kelvollista. Nosti taas jalkaa taas...
Tottis
Nopea koukkaus Vaivian kentällä: alle seuraamista pitkähkö pätkä, sitten kaikki jäävät liikkeestä palkaten. Aika kivan tuntuista. Hyppyjä pallon ja damin kanssa metristä ylitellen sujuvasti ja ilmavasti.

Lauantai 21.
Haku
Lentsu alkaa helpottaa, luojan kiitos.
Hiskille tuli neljä ukkoa ja varmaan kymmenen tyhjää pistoa, kaikki melkein samaan paikkaan. Suunnitelman mukaan piti olla viisi ukkoa ja kolme tyhjää. Ensimmäinen tyhjä otettiin vastatuuleen ja sinnehän His ei siis mennyt. Ei niin millään. Kun ei siellä kerta ketään ollut. Tai jos meni vähän sinnepäin, niin kääntyi taaksepäin piilolle, jossa oli ollut maalimies. Kalisteltiin sarvia oikein kunnolla. Että mää inhoan haussa tätä vääntämistä ja kun en viitsinyt Hetan kanssa vääntää, niin sen tyhjät pistot oli mitä oli. Hiskin kanssa näitä hinkattu, mutta ei vaan näköjään mene jakeluun, mikä vähän kieltämättä potuttaa. En millään voinut hyväksyä niitä 30 metrin lurauksia ja selviä taaksepäinpistoja, joten edettiin aina vähän syvemmälle ja lähettelin uudestaan. Jonkinlainen pisto siitä lopultatuli, tosin kun His kerran kääntyi eteenpäin, niin haravoi yksintein hehtaarin.
Sitten kokematon (ja varmaan huonosti ohjeistetttu) maalimies antoi vahingossa loppupalkan piilolla, jonka piti olla palkaton, joten homma loppui sitten siihen.

Illalla vielä hyppykarkelointia. Ennen sitä kuitenkin seuraamista ja jäävät, ilman palkkaa.. Hyppy taas ensin lämmittelemällä "radalla", sitten vähitellen kohti metristä. Nyt tehtiin kapulan kanssa, mutta edelleenkään en seisonut esteen takana. Hyvät, ilmavat hypyt.

Harjavallassa on huono karma

2011-05-14T23:25:00.000-07:00

Kaksi peräkkäistä lauantaita on mennyt sen verran tympeissä tunnelmissa, ettei koiraharrastus juuri nyt tunnu kovin palkitsevalta.
Harjavaltaan en enää ikinä mene ja jos on pakko ajaa ohi niin ajan ohi. Kolme kertaa olen käynyt siellä kisoissa - kerran Hetan/haku kanssa ja kaksi kertaa Hiskin/jälki kanssa ja kertaakaan ei ole tullut maastosta tulosta. Pitäkööt mäntykankaansa.
Eilisestä JK3:n jälkisuorituksesta ei jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa. Homma menee minulta sen verran yli hilseen, etten pysty sitä edes analysoimaan. His ajoi jäljen keskittyneesti ja hyvin ja löysi tasan yhden kepin. Se siitä.
Kummallisinta on, etten minäkään nähnyt yhtään keppiä, vaikka ainakin se ainokainen oli hellaklapin kokoinen jööti. Ajoimme jäljen uudestaan vielä kisojen päättymisen jälkeen ja gepsin mukaan His ajoi sen aivan kaavion mukaisesti.
Janalla otti sitten kauden ensimmäisen takajäljen. Itse jana luotisuora ja vauhdikas, jäljennosto salamannopea.
Tottiksesta herui 83 pistettä. Siinä tuli kaksi mokaa, jotka laskivat arvosanaa. Jäävien istumisessa meni maihin ja hypyn kiersi jälleen, mikä on aika masentavaa. Nämä siis puutteelliset.
Erinomaiset: paikallamakuu, eteenmeno, a-este, nouto. Nämä ovat yleensäkin Hiskin vahvimmat liikkeet.
Erittäin hyvät: seuraaminen (jipii!), jäävistä maahanmeno keuli (valmistelevassa osuudessa pahasti).
Hyvä: jäävien seisominen (oli ottanut muutaman askeleen, hyi)
Heikkosen arvostelussa toistuivat: "suorittaa voimakkaasti ja energisesti, reagoi nopeasti käskyyn, pitää voimakkaasti". Kertaakaan ei sanonut, että "olisi saanut tehdä vielä nopeammin" jne. Tosin ihan alussa mainitsi, että "kyseessä on rauhallinen koira", hehheh. Kehui koiran teknistä osaamista ja meidän yhteistyötä.
Tehotreenin paikka:
- jäävät, jäävät ja jäävät. Kaikkien valmistelevat osat erityisesti. Väärä asento istumisessa oli uskoakseni ihan satunnainen työtapaturma.
- hyppy, huoh ja huoh. En vaan edelleenkään tiedä, mitä tälle teen, kun ongelma tulee esiin näköjään vain kokeissa. Kaipa me vaan jatketaan noita hyppykarkeloita. Mutta jos en saa asiaa kuntoon, SM-kisat jätetään väliin.
Hiskin esineruutu oli loistava: kolme esinettä 2,5 minuutissa. Ruutu oli kyllä helppo - His ehti siinä ajassa jo pissatakin. Esineet valtavia verrattuna niihin, joilla me yleensä treenataan. Piste meni jalannostosta.

Onnea vielä Huille ja Hannalle hienosta ykköstuloksesta!
Kisassa oli muutenkin kova tulostaso: mm hoffikoirakko Eppu + Rico KVA/haku) esim. taisiovat ottaa maastosta täydet 200 pistettä. Lämpimästi aina läikähtää, kun hoffipari pärjää hyvin :)

Vähän vaihtelua

2011-05-12T00:22:00.000-07:00

1. Aika pimeetä touhua roikkua tässä terassin reunalla.Yli ei muka saa tulla.


2. Nuuh. Ei tämä.

- tämäkö?

- eiku...


- jes, tämä se on!	!

Toisin sanoen to-aamuna tehtiin Hiskin kanssa 1. kaukoja ja 2. tunaria ennen aamuruokaa. Kivaa vaihtelua noin biljoonan hypyn jälkeen...

Hiskin näytelmäarvostelu kuuluu muuten näin:
"Head not to my liking. Eyecolour good. Muzzle ok. Foreleg good. Would like more reach of neck. Shoulderplacement ok. Topline ok. Hind(?)leg angulation and hock ok. Movement ok. Tailcarriage is too high".