 |
| Normitilanne pihassa: Hiski torveilee keppinsä kanssa ja Vili väijyy |
Todennäköisesti viimeiset ulkotottikset Levekin kentällä oli tässä taannoin. Vilin kanssa aloitettiin vauhdikkaasti Ilonan ja Millin kanssa kapulatreeneillä. Vili oli taas niin pro! Tehtiin sekä vauhtinoutoja että luovutuksia. Paluussa se tuppaa tekemään banaania, siihen auttaa kyllä pakoonjuoksu.
Kun porukkaa oli paikalla enemmän, päätimme kokeilla myös henkilöryhmää. Se oli hankalaa, ennenkaikkea siksi, että ääntelystä ei yllättäen meinannut tulla loppua ja siksi oli vaikea ajoittaa palkkaamista.
Wuffin hallilla iltana muutamana Vili tempaisi ekan ryhmäpaikallamakuunsa. Pari minuuttia. Seuruuta tietysti myös, imuttamalla ja lelulla, liikkeestä maahanmenoja, avuin tietty. Muutama luoksetulo, jotka olivat vähän tahmeita, semmosta "täh, mitäs tää ny on"-tyyppiä.
Olemme käyneet myös Vuhuun hallilla "tavoitteellisten pentujen treeneissä", ihan häiriöiden ja erilaisen ympäristön takia. Viliä olisi ihan tajuttomasti kiinnostanut esim. vieressä häröilevä russelin pentu. Paljon perusasentojumppaa nameilla, nopeita maahanmenoja. Kouluttaja huomautti Vilin lonkallemenosta, jonka kanssa pitääkin ruveta olemaan tarkempi. Jo istumisasennossa olisi kuulemma toivomisen varaa, se "harottaa". Hyvä huomio.
Saimme äkkilähtönä peruutusvuoron SDP:lle "kisaavien koirien" ryhmään. Öööhöm ja huhhuh - mutta meni ihan mukavasti,Vili keskittyi kivasti. Sielläkin tehtiin ryhmämakuu ja jopa ihan kisamaisesti kaksi minuuttia. Hienosti Vili pärjäsi, jäin tietysti ihan lähelle ja palkkasin tiuhaan. Ensimmäistä kertaa myös minuutin ryhmäistuminen kisamaisesti, hyvin sekin.
Sitten seuraamista hyvissä häiriöissä lelun kanssa. Vähän jääviä, pysähtyen ja avuin. Paljon leikkiä.
Ja vielä pari noutoakin. Vili ei halunnut luopua kapulasta, se on jo liian ihana. Pari luoksetuloa, taas vähän ällistyneen oloinen rekku.
Mutta kaikenkaikkiaan erittäin postiivinen sessio. Otamme nyt vakipaikan tästä ryhmästä.
Ja 21.1. pääsimme uudestaan (hirmuisessa pakkasessa) käymään SDP:llä. Seurautin Viliä agitelineitten vierestä ja sepäs oliskin aika vaikeaa, hyvä, hyvä häiriö, hyvä.
Sivulle siirtymisiä edestä, mitä on nyt jumpattu kotonakin. Melkoisen pompun kanssa tämä tapahtuu :D
Kokeilimme myös pikkuisen ihan matalaa uutta hyppytelinettä. Ymmärtää idean, riittää.
Ja Hiskin kanssa taas kaikenlaista pöljäilyä. On oikeastaan tosi mukavaa, kun ei tartte kauheesti välittää, kunhan kehittelee erilaisia tsydeemejä ja His on täysillä mukana.
Ja nyt olemme myös muutaman kerran treenanneet Vilpertin kanssa "tuomarille" ilmoittautumista ja luoksepäästävyyden tarkistamista. Eihän siinä mitään muuta ongelmaa ole kuin hillitön pusuttelu, mutta eiköhän sekin siitä.
Kaikenkaikkiaan: olen Vilin tottiksen suhteen luottavainen. Seuraamisesta tulee hieno tai tosihieno, ellen onnistu nyt sössimään (mikä on tietenkin enemmän kuin todennäköistä). Vilillä on mahtava asenne ja meillä on hyvä yhteinen tekemisen meininki, mitä on kyllä rakennettukin. Tämä on sikäli historiallista, että seuraaminen on ollut mulle kaikkien koirien kanssa inhokki. Olisko mahdollista, että mä olen oppinut jotain?
Sen verran filosofointia, että aina vaan paremmin ymmärrän nyt Vilin kanssa sen, miten paljon ohjaajan oma mielentila vaikuttaa.Vili on niin herkkä koira, että se ei varmaan anna helposti anteeksi, jos päästän oman fiilikseni repsahtamaan. Parempi sitten olla treenaamatta.
Ja sunnuntaina 17.1. oli kentällä pienimuotoiset maastotreenit. Vili harjoitteli piilonkiertoja molemmin puolin "keskilinjaa". Tässä on tarjoituksena saada pojalle lihasmuistiin, että oikealle puolelle pistolle lähetettäessä piilo kierretään oikealta vasemmalla - liike jatkuu vasemmalle, jonne palkka lentää - ja vasemmalle lähetettäessä vasemmalta oikealle. Eli opetetaan takapistojen välttämistä. Hakuhan on nykyään hyvin pitkälti tottis-/tekniikkalaji.
22.1.Kävimme tänään Vilin kanssa eläinlääkärissä. Siltä on kolmesta varpaasta kynsi lohjennut kärjestä, aika paljon tullut vertakin. Kynnet eivät kuitenkaan ole lähteneet lohkeamaan kynsivallia kohti. Varmuuden vuoksi ab-kuuri ja kynsiä pitää putsata ja tarkkailla tiiviisti, nuolemaan ei saa päästää yhtään. Ei Vili ole kyllä yrittänytkään.
Olipa poika taas reipas ja iloinen. Ja pussaileva... Ja painoi muuten 17,3 kiloa.Painoa on kertynyt 1,5 kk:ssa 400 grammaa lisää. Veikkaukseni on, että Vilistä tulee kutakuinkin Hiskin kokoinen kaveri. Se on hyvä koko ;)
 |
| Mitäs sihtailet? |
