Hauskanpitoa Marjamäessä ja muuallakin

Viikon tokoilut on tokoiltu maneesissa ja tallilla viikolla ynnä Marjamäessä su-iltana.
Sarjassamme erikoisia ilmiöitä: Hiski meni maihin luoksetulon stopissa ensimmäistä kertaa. Ja toi kaksi kertaa peräkkäin väärän tunarikapulan. Ensimmäiselle ei ole mitään järjellistä selitystä, jälkimmäiselle on: sössittiin Miikun kanssa tunarikapulat niin, että M. laittoi Hiskille kaksi kapulakasaa minun omista kapuloistani, joita olen käyttänyt muilla ja klähminyt moneen kartaan...Täysi väärinkäsitys.
Hiskin kunniaksi pitää sanoa, että se haisteli ensimmäistä kapulakasaa huolestuneen näköisenä, lopulta otti epävarmasti yhden ja kun se ei kelvannut, valkkasi toisen. Kolmas oli "oikea" (!) ja vasta silloin hokasin, mitä tuli tehtyä. Normaalilla tyylillä ei ollut mitään ongelmia. Näin sitä koiraa koetellaan :(
Käskytetyt seuraamiset sujuivat epätavallisen hyvin sekä maneesissa että tallilla, vaikka ruutua, tötteröä sun muuta härpäkettä oli viljalti.
Tallilla Lilin kanssa otimme lähinnä vain eri liikkeiden osia, vain seuraamista pitkät pätkät. Kivat treenit nämäkin :)

Marjamäessä oli minimöllitokot: p-makuun ja p-istumisen lisäksi kolme liikettä. Agikoirien möykkä koetteli taas kuuloelimiä, lisäksi lämmityspuhallin piti karmeaa ääntä. P-makuu yhdessä alokaskoirien kanssa. Hiskin toiselta puolelta lähti heti litomaan heeleri, sitten toiselta käppänä. Dödö petti?
P-istuminen meni myös hyvin, ei ollut haistellut tms. Liikkeinä otimme zetan, ohjatun ja tunarin. Zeta (S-M-I) meni aika hyvin, kaikki asennot oikein. Ohjattu oli myös mainio sikälikin, että vasen kapula (joka haettiin) oli aivan ruudun edessä. Inansa vino palautus. Tunari oli sataprosenttinen ja annoin nyt superpalkaksi kapulan pureskeltavaksi.
Sittenpä olikin ylellistä, kun saimme Saijan kanssa koko kentän kaksistaan käyttöömme yli tunniksi. Kerrankin oli tilaa! Ja tuli hirnuttuakin poskilihakset kipeiksi, kiitos Hiskin ja Nerin. Nerille tehtiin paikallapysymistreeniä esteen edessä niin, että minä hoin "käskyä", kun Saija oli heittänyt metallikapulan. His makoili siinä esteen toisella puolella aika lähellä. Ihan yllättäen se syöksähti kapulalle ja ennenkuin ehdin kissaa sanoa, karautti eteeni sen näköisenä, että "eihän tosta tule hittojakaan, antakaas, kun  mää näytän." Vein Hiskin vähin äänin takaisin. En voinut olla vihainen, kun His ei kesällä suostunut edes koskemaan metallikapulaan...
Uusi yritys ja nyt Saija jo antoi "hyppy"-käskyn: nyt Neri ja His ampaisivat kapulalle yhtaikaa, mutta Neri oli nopeampi, ärähti Hiskille, nappasi kapulan ja palautti asiallisesti.
Vielä testattiin hommaa niin, että His istui vieressäni ja Saija antoi takaa hyppy-käskyn.  Kas, kas, taas Hiippari meni halpaan :)
Muuten ehdimme vaikka mitä, aika tehtiin paljon kaukoja, niin, että häiriöt olivat takana. Se on selvästi Hiskille se vaikea juttu. Yritin pitää Hiskin huomion itsessäni heilumalla, tömistelemällä, heittelemällä palloa yms yllättävää, kävin välillä palkkaamassa perusmakuusta. Saatiin onnistuneita(kin) runsaasti asentoja, eri pituisilta matkoilta (kiitos vinkistä, Piia K.!)
Ruutu kokonaisena, hämykäskyjä, ei kutsua. Lisäksi paikanhakua, hyvin. Luoksetulon stoppi ja loppupää erikseen. Ja paaaaljon perusasentoja, tiheästi palkaten.
Ennen "koetta" kokeilin Susanin virityksiä mm pallolla ja namien etsimisellä. Ne  toimivat hyvin siihen saakka, kunnes käytävälle pölähti aussiuros, joka oli jostain syystä (tuijotti?) Hiskin mielestä aivan hirveä. Ei kiinnostanut pallo, ei namit, ei mikään. Siinä tilanteessa ei vain ole muuta vaihtoehtoa kuin niskaperseote. Muu ympäristö kertakaikkiaan katoaa Hiskin tajunnasta.
Mutta muuten oli kertakaikkisen hauskat treenit, kiva ja rento fiilis. Tykkäsin:))))

Ilmaisu/motivaatio
Sääksjärvellä lauantaina jatkettiin näyttötreenien merkeissä. Tällä kertaa viisi näyttäytyvää maalimiestä, joista yksi melkein tapissa. Käsky "vedä" ja sitten jarruttamalla perille. Maalimiehet leikkivät kahdella leulla ja kuljtettivat vähän matkaa keskilinjan suuntaisesti. Oikein hyvin sujui jälleen!

On tokoiltu ja hakuiltu

Tokot
Tallilla Lilin kanssa. Otimme ainakin ohjatun, ruudun, zetan ja tunarin liikkuroituna. Korjaussarjassa kapulan hakua vinosta (edelleen vaikeaa), luoksetulon jätön jännitettä, yksittäisiä jääviä. Kiitos, Lili, seurasta ja avusta!
Marjamäessä Levekin vapaavuorolla. Kenttä oli täynnä tötteröitä ja agitelineitä. Muutenkin oli järkyttävät häiriöt: agikoirat huusivat ja mellastivat kahdella viereisellä kentällä. Tämmöinen touhu nostaa Hiskin vireen maaniselle tasolle, se pureutuu silmät muljahdellen palloonkin kuin pieni piraija. Liikkeet se tekee apinan raivolla, mutta keskittyminen kärsii, selvä se.
Otimme seuraamista, zetaa (eri versioina), kaukoja takakierrolla ja luoksetuloa läpijuoksuna ja jätöistä palkaten. Ruutu, pariin kertaan, ei luoksetuloa.
Sitten vähän kikkailua:  metallihyppy niin, että ensin lähetys ruutuun, sitten metskun nouto ja hyppy takaisin. Hyvin! Tunarikapulat telineen taakse (iso kasa), "hyppy"-käsky ja heti perään "oma". Ensin otti mitä sattui, uusinnalla jo haisteli ja otti oman>palkka lennosta.
Tässä vaiheessa omat hermot oli riekaleina ja korvat soi eli lopetimme.
Maneesissa: liikkuroituna kaikki liikkeet kisamaisesti, luoksetulo läpijuoksuna ja kaukoja vähän ihan läheltä takapalkalla, pari ihmistä takana häiriköimässä. Myös p-istuminen ja p-makuu. Istumisessa selvästi olisi ollut hinku haistella, sain kiellettyä.
Oikeastaan kaikki muu meni oikein hyvin - ihan superisti suorastaan - paitsi seuraaminen (ensimmäinen liike), joka oli kamalaa. Hiippari vilkuili vähän väliä - kerran jo ärähdin, mutta ei juuri vaikutusta - keskittyminen mätti pahasti. Muuten Hiski oli kyllä hyvässä vireessä. Ruudun paikka on ollut pitkään paljon parempi kuin syksyllä. Ehkä se sitkeä paikanhakutreeni on tuottanut tulosta..
Maneesi on tosi mahtava treenipaikka, kun siellä pääsee palkkaamaan kunnolla eikä tartte koko ajan kytätä, onko jonkun tiellä. Hiski rakastaa sitä, että saa vetää rundia lelun kanssa. Oli niin kivaa, kiitos "seuralaiset"!
Haku
Sääksjärvellä lauantaina viisi koiraa ja neljä hlöä. Melkein sama treeni kuin viimeksi, eli pelkät näytöt "vedä"-käskyllä. Nyt en yrittänytkään juosta henkihieverissä, vaan kriteerinä vain se, että liina oli kireänä koko ajan. Olin valmistautunut pysähtymään, jos veto herpaantuisi. Mutta katin kontit: hyvin meni ja Hiipparilla oli älyttömän hauskaa, kun jokainen (4 kpl) mm leikki kahdella lelulla ja kuljetti vähän matkaa eteenpäin.
Päälle vielä pitkä lenkki ja kauppareissu. Kotiin palasin keikalta molemmat jalat litimärkinä. Hakumetsässä oli solahtanut ensin vasen jalka ojan ylityksessä jään läpi ja sitten oikea sulaan vesilammikkoon lumen alla.

Narunjatkot so haku ynnä tokot

Haku
Ilmaisun opetus alkoi nyt alusta uudelleen, tavoitteena vireen nosto näytölle mennessä. Takaperin ketjutus/pelkkä näyttö. Aloitimme paoin: uusi käskysana" vedä" ja His suoraan juoksevan mm:n perään ja leluun kiinni. Minä olen aina narunjatkeena. Neljä toistoa. Ensin His ei älynnyt lähteä minnekään, kolmannella kerralla jo alkoi kirkastua, että mamman roikkumisesta huolimatta saa vetää kieli sinisenä. Keväällä sitten tiedetään, pysyykö veto päällä näytölle mennessä. Ja jäänkö minä henkiin...
Tokot
Lilin kanssa tallilla: paljon seuraamista (liikkuroituna) ja runsaasti tötteröitä, yksi kisapitkä osuus ilman palkkaa, Lili myös superhäiriköi >paikka liian edessä ja pomppi, mutta His oli rento ja iloinen. Liikkuroituna: ruutu, muuten kisamaisesti, mutta vain "käsky, käsky, käsky" eikä mukaan kutsua. Ohjatun oikea, palautus vinoon. Tunari> paljon kapuloita. Metallihyppy lennosta palkaten. Ynnä paljon humputtelua.
KK: halli:. p-istuminen ja -makuu. Luoksetulo  läpi sekä taka- että etupalloin. Kaukoja yksi kerrallaan palkkana kiertäminen + vähän peruuttamista. Askelluksia, pallo näkyvillä. Ruudun paikka ja ruudussa pysyminen "käskykäskyin". Paljon humputtelua
Marjamäki: pienessä tilassa julmetusti tötteröitä, seitsemän koiraa ja yhdeksän ihmistä, ynnä agiliitäjiä kaksi viereistä kenttää pullollaan, huhhuh. Eipä siinä ihmeitä mahtunut. P-makuu ja -istuminen kuitenkin. Ruudussa pysyminen, luoksetulon rauhallisesta odotuksesta takapalkka, tunari (loistava), seuraamista pujotteluna muiden välissä. Kapulan tuontia vinosta, joka ei nyt oikein onnistunut. Metallihyppy kokonaisena>mainio
Hiskillä on ollut pahimmissakin häiriöissä erinomainen asenne ja vire, aivan eri maailmasta kuin kisoissa. Tötteröitä se ei ole vilkuillut, eipä juuri ihmisiäkään. Kumma juttu.

Ja taas minä pahoitin mieleni

Katsoin aamulla Lilin Porissa ottamat videot ja järkytyin. En laita niitä tänne, ettei muillekin tule paha  mieli. Seuraaminen on kamalaa (eikä todellakaan ansaitse ysiä!) - katsoin vertailun vuoksi vuosi sitten treeneissä otetun videon ja ero on valtavan suuri, paljon huonompaan suuntaan. Vapautuneisuus ja tekemisen riemu puuttuu nyt kokonaan. Hiskin ilme on ahdistunut, se pälyilee ja on surkean näköinen. En tykkää, en niin yhtään. Kaikki aina uhkaavat lopettaa, kun menee huonosti, mutta kyllä mullekin tuli jo mieleen, että lopetan tokokisaamisen kokonaan, jos se tekee koirastani näin tuskaisen oloisen. Mulle on loppujen lopuksi ihan yksi ja hailee, onko siellä jotain teknistä häikkää ja miten paljon pisteitä tulee, tärkeintä on, että tekeminen on koirankin mielestä hauskaa! Siis nimenomaan tokossa, joka on meille se humputtelulaji.Nyt homma näyttää videolta siltä, että ohjaajalla on kyllä oikeinkin kivaa, mutta koiralla tosi kurjaa. Kummallinen tilanne...Eikä kannata kenenkään tulla muistuttamaan, että bc vain teeskentelee surkeaa eikä sitä saa sääliä, sillä nyt en suostu uskomaan. Tokotreeneistä His kyllä yleensä tykkää hullun lailla.
Hiskille vieraat paikat (ja ne vieraat koirat...) aiheuttavat saletisti ylimääräistä painetta. Se näkyy levottomuutena ja keskittymättömyytenä. Tämmöisessä tilassa His ei yleensä halua esim. ollenkaan leikkiä, näin kävi sunnuntainakin.
Näinpä siis olemme jälleen perimmäisen kysymyksen, eli mielentilan äärellä. Kyllä ne temput koiralle opettaa, mutta se moodi ja ilme...
Ei-hyvästä mielentilasta huolimatta His pystyy tekemään hommia  kohtuullisesti, mutta ei läheskään niin hyvin kuin osaisi. Esimerkiksi maton haistelu ei tulisi Hiskille treeneissä mieleenkään, sitä se tekee vain ja ainoastaan kisoissa ja näköjään halleissa erityisesti. Palkattomuudesta tuskin on kyse. Sunnuntaina Hiippari jopa kuikuili taakseen kaukoissa (yleisö ja muita koiria takana), mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen.
Ilmiö on tokossa (ja PK-tottiksessakin) sama kuin "pahasti häiriöisessä" tarkkuusruudussa: paineistava paikka ja tilanne>matala vire>ei pysty keskittymään kunnolla.
Pahiten tämä näkyy evl-tokossa seuraamisessa, zetassa ja kaukoissa, jotka ovat nyt Hiskille huonon vireen liikkeitä.Tunari voisi olla sellainen myös, mutta sen mä olen saanut kohdilleen vaihtelemalla palkkaamistapaa ja treenitapoja ynnä nostamalla virettä ja koiran itsetuntoa ihan sikana. Tämä oikeastaan vähän lohduttaa. Zetaan ja kaukoihin pitää saada samaa ytyä.
Zetassa ollaan kyllä menossa parempaan suuntaan, sain langanpäästä kiinni jo: asennot olivat oikeita ja nopeita eikä seuraaminenkaan ollut nyt niin kammottavaa kuin Tuuloksessa. Videolla touhu näytti jopa siedettävältä. Liikkeeseen saa varmaan jännitettä vaikka jättämällä palkka nokan eteen ja lisäämällä yllätysmomentteja.
Kaukoihin täytyy keksiä parempi palkkatapa, vaihtelua ja lisää draivia. Namipalkkaus on lopetettava kokonaan. Ai niin: nyt His tuli eteenpäin heti ensimmäisessä vaihdossa maa-sei, joka ei suinkaan ole tavallista. Vaikea on ollut sei-istu, joka nyt meni mallikkaasti.
Luoksetulossa taas täytyy tehdä sellaista treeniä, jossa hyvässä alkuasennossa pysymisestä tulee palkka. Muuten (treenaamattomuudesta huolimatta) olen tähän liikkeeseen nyt tyytyväinen, kun muistelee, että olin jo sitä mieltä, ettei stopista tule ikinä mitään.
Merkkiä lakkaan nyt vähäksi aikaa treenaamasta erikseen. Ruutu ja ohjattu kaipaavat kipeästi paljon liikkuroitua perustreeniä. Ja kapulan palautuksia täytyy muistaa ottaa vinosta erikseen. Metallihyppyä pitänee ylimalkaan vain treenata, pito on taas menossa kalistelun puolelle...
Mutta se on ainakin varmaa, että seuraavat treenit on ILOISET!!!
Ja tämän seuraamisen mä haluan takaisin, vaikkei se virheetöntä olekaan: 

http://www.youtube.com/watch?v=e0qkpqBmV9U

EVL 1 291 pistettä ja....

...KP ynnä luokkavoitto, mutta pisteet tulivat siis Kurtilta. Eli kuten Katri sanoi lauantaina: menkää nyt jo oikealle tuomarille. Joo mennään - jonain päivänä! Mutta vielä nyt maistuvat säälipisteetkin :)

Aloitimme siis Hiipparin kanssa koekauden tokokisoilla Porissa, jonne pääsimme yllättävän helposti. Lili lähti kärkkymään voi-paikkaa, jota ei ikävä kyllä herunut. Mutta muuten oli tosi kiva reissu joka suhteessa! Velipoika Huikin oli saanut paikan ihan viime hetkellä.
His ei ollut ihan parhaassa mahdollisessa vireessä: tuomarikin totesi, että koira oli levoton. Vieras halli ja vieraat koirat näköjään teettävät tätä. His ei esim. halunnut leikkiä ollenkaan suoritusten jälkeen. Tähän nähden se suoriutui hienosti.
P-istuminen ja p-makuu: 10-10. Lilin mukaan oli porsas haistellut p-makuussa.
Seuraaminen: 9. No ei todellakaan ollut ysin arvoista, ei. Kiva ja aika haastava seuraamiskaavio, paljon kaikkea :)
Zeta (I-S-M): 9. Eikä tämäkään ysiä olisi ansainnut. Annoin seisomisessa hyvin pienen käsiavun. Ja unohdin sitten kuitenkin kertoa, mikä liike tulee.Teki kyllä liikkeet oikein, mutta seuruu oli huonohkoa (kävelin tahallisen hitaasti, mikä näytti kuulemma kamalalta) ja istumisessa haisteli maata törkeästi. Oli hilkulla, etten potkaissut
Luoksetulo: 9,5. Puoli pistettä meni ei-tarkkaavaisuudesta lähetysasennossa. Enkä muistanut antaa odota-käskyä, sekin saattoi vaikuttaa. Hyvät pysähdykset ja vauhti.
Ruutu: 8. Grrrr. Olisi ollut tosi hieno muuten, mutta oli ampaissut liikkeelle liikkurin käskystä! Just kun mä kehuin, ettei noteeraa niitä...tosin eipä juuri ole liikkurin kanssa tätä treenattukaan.

----------------------
Ohjattu: 9. Jäi törpön eteen ja olisin voinut lähettää siitä, mutten halunnut, vaan annoin uuden käskyn. Vasemman haku, joten oli vähän vino palautuskin.
Metalli/hyppy:10. Toi vaikean näköisesti pää vinossa, mutta vauhdikkaasti. Siinä ja siinä, ettei pudottanut. Tämä homma näköjään taantuu välittömästi, ellei sitä treenaa.
Tunari: 10. Täysin virheetön alusta loppuun.
Kaukot: 7,5. Eteni saman verran kuin Tuuloksessa, jossa tästä heltisi vain 5,5...
Lili moitti minua monesta pöllöilystä ihan aiheellisesti :))) Kun en jännittänyt yhtään (ei kerrassaan mitään pelissä), olo oli vähän turhankin rento. Sori, Lili, yritän parantaa tapani, ettei sun tartte hävetä.
Lili myös videoi homman, mutta sattuneista syistä en ole ihan varma, laitanko tänne ;)
Suuret kiitokset matkaseurasta ja tärkeistä huomioista!!!
Ja onnittelut Hannalle ja Huille, jotka tekivät kahdesta nollasta huolimatta ykköstuloksen! Ne muut liikkeet olivat siis tosi hienoja!
Viikon varrella tuli treenattua aika vähän. Maneesissa olin ihan yksin torstaina ja yritin tehdä kaikki liikkeet. To-aamuna pikatreeni Tamskin tallilla. Kaukoja on tehty kotinurkissa  eri etäisyyksiltä. 
Tunarin treenaamista olemme harrastaneet niin, että piilotan lumihankeen kaksi kapulaa ja laitan koirat hakemaan ne kilpaa. Kivaa ja rentouttavaa.
KK:n hallille pe-illaksi oli tarkka viimeistelysuunnitelma, joka meni persilleen, kun heti alkuun sinne tuupattiin pakettiauto ja peräkärry ja purettiin erilaista estelastia. Estettä - eikä juuri mitään muutakaan vermeitä - ei ollut. Loppujen lopuksi tehtiin pelkkiä kaukoja - ihan syvältä- ja p-istuminen ja p-makuu.

Kot, kot ja kop, kop ynnä tavoitteet

Eli Kana-areena-tokoilu Längelmäellä Tending-koirien kanssa aloitti komeasti treenivuoden heti uudenvuodenpäivänä. Kahdessa vartin erässä touhuttiin - me ekan kerran vasta neljän maissa iltapäivällä tosin ja vähän alkoi edellisyön valvominen tuntua (tämänvuotinen maailmansota loppui meilläpäin vasta aamupuolella yötä).
Ei ne kehätekemiset niinkään, vaan kaikki se, mitä tapahtui muualla, ilahdutti kovasti. His oli tosi rauhallinen joka paikassa, ei juuri minkäänlaista pörhistelyä (paitsi Uunolle). Inton kanssa makoilivat kentän reunalla rinta rinnan vapaina. Paikallamakuuta tuli ainakin tunti putkeen - ja paikallaistumistakin - epävirallisesti - puolisen tuntia. Lisäksi tuli taas todettua, ettei Hiski piittaa juurikaan muiden käskyistä eikä reagoi pahemmin  liikkurin käskyihin. Tätähän me ollaan treenattu aika paljon ihan vaan omilla hämykäskyillä.

Hiski teki ensimmäisessä osassa ohjattua, ensin vain törpölle. Sanoin haluavani oikean ja sitten lähetin ihan vasemmalle, loistavaa, alkoi väsymys tehdä tepposia. Hiski teki tietty kuten käskettiin.
Sitten hinkattiin zetaa, jossa ehdin jo ennen uudenvuodenpäivää kokea jälleen uuden valaistumisen, toivottavasti nyt lopullisen. Eli se Hiskin levottomuus ja keskittymättömyys johtuu selvästi niistä tötteröistä, joista se ei voi "päästää irti". Ilman niitä se ottaa asennot oikein. Tästä taas päästään siihen, että on tehtävä PALJON pelkkää seuraamista tötteröltä tötterölle, jotta ne menettävät merkityksensä ja palkattava satunnaisesti matkalla. Ja muistettava ehdottomasti kertoa etukäteen, mitä tehdään. Nyt sitten treenattiin ensin sitä seuraamista ja sitten vielä erikseen asentoja, joissa annoin seisomiseen voimakkaan käsiavun. Tämä sujui jo ihan mukavasti. Niin ja Katilta sain neuvon antaa seuraamiskäsky vähän myöhemmin, niin koira pääsee nätimmin mukaan. Totta!.
Sitten tunari, hyvin tietty. Ja lopuksi vielä seuraamista, joka ei ollut kaikkein kamalinta lajissaan, His ei ainakaan painanut pahasti ja piti kontaktin. Ei vaan malttanut istua pysähdyksissä, ne mun pitää muistaa tehdä terävämmin. Oikealle käännöksistä sain raadilta noottia: ovat kuulemma kaarroksia.
Toisessa osassa otettiin ruutu, menomatkalla monta tötteröä. Ensin taisi pysähtyä merkin eteen. Vauhditin vähän. Ruutuun jäi ihan oikeaan etunurkkaan, joten päälle vielä paikanhakua.
Sen jälkeen kaukoja. Todistajien läsnäollessa tuli todetuksi, että "kyllä se läheltä osaa". Lohduttaudun sillä, että aika monella näytti tämän liikkeen kanssa olevan vaikeuksia.
Loppuun vielä luoksetulo läpi.
Katjan pyynnöstä Zen, Into ja Hiski tekivät vielä paikallamakuun alku- ja loppuosan yleisön taputtaessa, mekastaessa ja kannustaessa. Hiskillä ei mitään vaikeuksia.
Juhlava oli lopetus, kun kaikki koira (yli 25?) olivat 1-2 metrin välein ensin p-istumisessa ja sitten p-makuussa. Yksi ohjaaja kuljeskeli pennun kanssa rivistön edessä. Hiski oli hienosti. Olin nulikkaiseen ja koko päivään niin tyytyväinen kuin vain olla voi :)))
------------------------------------------------------------
Vuoden 2012 tavoitteet
Täytyy kai nämä tänäkin vuonna kirjata. Vuosi on merkittävä sikälikin, että L-pennuilla on tänä vuonna ensimmäinen syntymäpäivä, vaikka karkauspäivän lapset neljä vuotta täyttävätkin.
Hiskin tavoitteet:
Jäljeltä tarttis kalastaa se kolmas ykkönen, että saisi tuosta mussukasta kolmoiskäyttövalion :)
Ehkä käymme huvin vuoksi jossain EK-kokeessa ja kenties kesäretkellä jossain kivassa hakukokeessakin, jos paikka saadaan..
PK-SM-kisoihin osallistutaan, jos ollaan terveinä kumpikin, kop, kop. Laji onkin sitten eri juttu, nythän voisi valita jo kolmesta. Ans kattoo.
Jostain syystä NOM ei nappaa pätkääkään, ehkä mä olen saanut matkustusresuamiskiintiöni täyteen entisessä elämässäni. SM-tokotkaan ei vaan oikein iske, vaikka sinnekin jo päästäisiin ihan evl:ään. Ne on niin kaukanakin, jossain Savonmualla...
Tokokisoissa käydään, mutta valioitumisella ei ole kiirettä, tulee sitten, kun on tullakseen.

Ja kun en jaksa aina hinkata aina yksiä ja samoja juttuja, tekisi mieli kokeilla jotain uutta lajia. Vaikka viestiä, kun vain saisi jonkun lahjottua tai kiristettyä sinne toiseen päähän rataa.
Ja ipor-haku kiinnostaisi myös. Uusissa säännöissä on kuulemma yhdistetty ketteryys ja tottis. Sinne on myös tullut joku kumma pussin läpi juoksu, kaukokäskyt ja ryömiminen taas on jäänyt pois.
Mondeoring taitaa olla poissa laskuista, vaikka sekin voisi olla jännää :))) Ja joku (taas) ehdotti, että alkaisin harrastaa Hiipparin kanssa suojelua, kun sillä näyttäisi olevan taipumuksia siihenkin. Mutta ehkä ei sittenkään.
.
Hetan tavoitteet:
Toivottavasti neito pysyy yhtä reippaassa kunnossa kuin tänäkin vuonna ja pääsee yhä autoon itse.
Esineitä Heta saa etsiä ja kesällä leikkiä lasten kanssa. Muuten paljon lenkkejä vapaana ja köllöttelyä pehmeällä ynnä sopivasti ja riittävästi hyvää safkaa ja säännöllistä rapsuttelua.

Edelleenkään tämä koiraharrastus ei saa ruveta olemaan työtä. Motto: jos ei huvita, niin olkoon.