Soitin Häkkisen Vesalle (tuomaroi mm. tulevaa PK SM:ää) ja kyselin vähän noista EK-tulkinnoista. Sain vahvistuksen omille käsityksilleni :) En kylläkään puhunut mitään omista kokemuksistani, kyselin ihan yleisesti.
Ensinnäkin pudotettu: koiran EI tarvitse seurata vierellä, se saa "seilata" edessä tai takana, kunhan tulee mukana. Jo pelkästään maasto aiheuttaa sen, ettei seuraamista ole mielekästä edes vaatia. Käsimerkki yhdessä käskyn kanssa lähetyksessä ON sallittu, siitä ei pitäisi rokottaa pisteen pistettä.
Tarkkuus: ruutuun saa mennä ottamaan esinettä vastaan, jos on ilmoittanut, että koira ottaa esineen suuhun ja ohjaaja hakee esineen. Esineen pudottamisesta maahan tässä tilanteessa ei periaatteessa pitäisi vähentää mitään.
Tästä meidän olisi siis pitänyt saada täydet pisteet 16 sijasta.
Hällä väliä näillä sinänsä, mutta hyvä tietää, kun jatkaa treenejä ja kun kertoo kokeesta aloittelijoille.
maanantai 31. toukokuuta 2010
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Kotimaanmatkailu, osa 2: EK2
Käväisimme Hiskin kanssa Raahessa, eihän sitä nyt metsää lähempää löydy. Kilometrejä mittariin kertyi 1100. Kyseessä oli etsintäkoe, alokkaassa viisi koiraa, avoimessa yksi (His) ja voittajassa kaksi.
Tuomarina Juhani Petäjistö, oikein mukavanoloinen heppu, jonka kanssa olin tosin monesta tulkinnasta eri mieltä: en sitä tietenkään ääneen sanonut.
Koko perjantaipäivä hurahti - kirjaimellisesti - pohjoista kohti ajellessa ja taukoja pidellessä ja yö nukuttiin makeasti kivassa maatilamatkailupaikassa Siikajoen rannalla.
Lauantaiaamuna hommat alkoivat jäljellä, mitä toivoinkin. Jälki lähti ihan janan kauimmaisesta päästä ja lopussa se kulki pitkän pätkän ihan tien viertä. Maasto oli oikein miellyttävää - suopursuakin vain kohtuullisesti - ja jälki Hiskille kakunpala. Pisteitä täydet 50.
Sitten hakuun: toivorikkaana katselin silmänkantamattomiin ulottuvia tasaisia mäntykankaita teiden varsilla ja kuvittelin kirmaavani sellaisilla. Totuus oli karumpi: hakumaasto oli vetistä suonreunaa ja sen tuhannen ryteikköä ja kivikkoa, oikein rakkaa, jonka päällä oli petollisen liukasta jäkälää. Hiski oli hyvässä vireessä ja motivoitunut, näin heti alueelle tullessa, että se haistoi maalimiehen vasemmassa kulmassa ja lähetin sinne. Vähän aikaa puskat heiluivat ja sitten tultiinkin rullan kanssa. Maalimies oli leveähkön metsäojan takana - tai oikeastaan kahdenkin, ikäänkuin"saaressa". Muutama koira ei ollut suostunut ylittämään ojia.
Sitten oikeaan kulmaan tyhjä, pisto jäi vähän matalaksi, mutta en ruvennut korjaamaan. Toinen tyhjä vasemmalle, oikein hyvä laatikkopisto. Sitten taas lähetys oikealle ja näin jo Hiskin nenän asennosta, että siellä on ukko, äärimmäisessä takakulmassa. Se oli sitten siinä, aikaa meni runsaat neljä minuuttia. Tuomari otti kaksi pistettä "laajoista pistoista". Hmmm, ei ne kyllä mitenkään erikoisen laajoja olleet, pikemminkin siitä liian matalasta pistosta olisi voinut nipistää pojon pari.
Nyt His joka tapauksessa näytti oikealta hakukoiralta. Pisteitä 78.
Voittajaluokan toinen koira keskeytti tässä vaiheessa.
Esineruutu: maasto taas jotain epämääräistä suonreunaa, suopursua sun muuta. "Vastaanotto" vasemmassa kulmassa, josta vein Hiskin lähetykseen oikealta. Lähetyksen jälkeen en sitten enää koiraa nähnyt, koska se hääräsi takarajalla, jota peitti läpitunkematon tureikko. Pian se kuitenkin tuli pienen nahkaremmin palasen kanssa - koesäännön mukaan selvästi alamittainen esine. Toisellä lähetyksellä sama juttu: ei hajuakaan, missä koira touhusi, mutta sieltä se jonkin ajan kuluttua pinkoi tunnistamaton muoviliuska suussaan. Aika pahat esineet, sanoisin.
Kolmas esine olisi kuulemma ollut aika edessä keskellä, pikkuriikkinen pehmolelu.
Aika riitti hyvin. Yksi piste otettiin "alueen ulkopuolella työskentelystä". Hengessäni sanoin, että miten niin, mutta ääneen en sanonut mitään. Siis 29 pistettä.
Pudotettu: hyvä rata ja hyvin merkattu. His seurasi huonosti ekan 50 metriä ja huomautin sille kerran. Sen jälkeen pysyi hyvin mukana. Hieno nouto ja palautus.
Pieni yllätys oli, että tuomari sakotti seuraamisesta (edisti vähän) peräti kolme pojoa. Heta on saanut 17 pistettä huomattavasti heikommista suorituksista jopa voittajaluokassa.
Tarkkuus: Puiset kulmakepit - aijai sentään - ja esine ihan yhden kulmakepin vieressä. His löysi kuitenkin sen melkein heti. Menin ruutuun vastaanottamaan ja His pudotti ruuvin vasta käskyn jälkeen, mutta onnistuin lipsauttamaan sen taas maahan, mutta ihan käden viereen.
Nyt tuli tulkinta, jota en osta: tuomarin mukaan en olisi saanut mennä ruutuun, kun koira oli ottamassa esinettä. Koesäännön mukaanhan ruudussa saa olla vaikka koko ajan...Ja lisäksi hän oli sitä mieltä, että koska nostin esineen maasta, homma ei mennyt oikein. Ilmaisuksi olin ilmoittanut saman kuin aina, eli "koira ottaa esineen suuhunsa" ja ottihan se. Pisteitä pois peräti neljä, eli pojoja tuli 16.
Tämä on ihan sama juttu kuin jos esineruudussa otettaisiin kuusi pistettä siitä, että koira pudottaa esineen liian aikaisin. Haluan tarkistaa tämän tulkinnan.
Maastopisteitä joka tapauksessa koossa yhteensä 190, mihin tietysti olin erittäin tyytyväinen.
Tottis
Kerrankin oltiin ekassa parissa, kello neljä iltapäivällä kylläkin. Ja nyt tapahtui kaikenlaista mielenkiintoista...
Paikallamakuu ensin, kuinkas muuten. Makasi rauhallisesti kuulemma, mutta nousi vasta toisella käskyllä ylös - Erittäin hyvä.
Seuraaminen. Pitkä suora meni hyvin, ei juuri vilkuilua, paitsi ihan lopussa, jipii! Mutta ei puhettakaan painamisesta kuten treeneissä, vaan seurasi suht väljästi. Muuten oli mukavan rennon oloinen, ei jännittynyt. Nopeudenvaihdot menivät myös hyvin - ja sitten: henkilöryhmä lähti menemään paikoilleen, kun oltiin tulosuoran päässä ja Hiskiltä herpaantui ote. Henkilöryhmässä se hyppäsi yhtä ihmistä vasten (!!!) eikä vaan hypähtänyt, vaan suorastaan jäi siihen notkumaan. Että niiiin rento poika :( Alkoi hillittömästi naurattaa (onneksi), annoin lisäkäskyn ja matka jatkui. - Tyydyttävä.
Istuminen: - erinomainen (valmisteleva osuus muka kunnossa, kaukana siitä, paskanmarjat) - Erinomainen
Maahanmeno: Olisi kuulemma saanut mennä nopeammin maahan ja siirtyi vinoon sivulle. - Erittäin hyvä.
Seisominen: - Erinomainen.
Nouto: - Erinomainen
Hyppy: kolhaisi takaisintullessa takajalkansa ja jäi vinoon eteen. Minun moka: olin yksinkertaisesti liian lähellä estettä. Lisäksi minä pudotin kapulan, kun olin jo ottanut sen... - Hyvä
A-este: - Erinomainen, vaikka siirtyikin vinoon sivulle
Eteenmeno: uusi valmistelevan osuuden käskysana käytössä, lähti maha viistäen seuraamaan/paimentamaan oletettua palloa. Hieno eteenmeno, paiskautui salamana maahan ehdittyään jo melkein metsään (tuomari antoi aivan liian myöhään luvan käskyyn), lähdin menemään kohti - ja puolivälissä matkaa His nousi seisomaan! Se nuuski kuono ylhäällä ilmaa ja sitten painui takaisin maihin syyllisen näköisenä.
Tämä meni sitten puutteelliseksi, nyyh, Hiskin bravuuri :(
Tottispisteet yhteensä 86
Yhteispisteet 276 ja EK2
Hiski hoiti taas kerran osuutensa uljaasti, hieno pieni koira: edellisen päivän se vietti kutakuinkin kokonaan autossa, sitten yön vieraassa paikassa ja koko päivän reuhdottiin oudoissa maastoissa. Sää oli paras mahdollinen: ei juuri satanut, lämpötila siinä 10 asteen tienoilla, oli helppo hengittää. Hiski söi ja joi hyvin.
Sen ainoa raivostuttava piirre näissä tilanteissa on räyhääminen muille koirille, siihen ei tepsi näköjään mikään.
Oli tosi kivaa porukkaa, pohjoisen väki on leppoisaa ja huumorintajuista :) Sitäpaitsi siellä oli tosi hyviä koirakoita: vallankin yksi aivan upea briardi ja sen taitava ohjaaja.
Nyt tarvis varmaan alkaa opetella voin tottista...
Tuomarina Juhani Petäjistö, oikein mukavanoloinen heppu, jonka kanssa olin tosin monesta tulkinnasta eri mieltä: en sitä tietenkään ääneen sanonut.
Koko perjantaipäivä hurahti - kirjaimellisesti - pohjoista kohti ajellessa ja taukoja pidellessä ja yö nukuttiin makeasti kivassa maatilamatkailupaikassa Siikajoen rannalla.
Lauantaiaamuna hommat alkoivat jäljellä, mitä toivoinkin. Jälki lähti ihan janan kauimmaisesta päästä ja lopussa se kulki pitkän pätkän ihan tien viertä. Maasto oli oikein miellyttävää - suopursuakin vain kohtuullisesti - ja jälki Hiskille kakunpala. Pisteitä täydet 50.
Sitten hakuun: toivorikkaana katselin silmänkantamattomiin ulottuvia tasaisia mäntykankaita teiden varsilla ja kuvittelin kirmaavani sellaisilla. Totuus oli karumpi: hakumaasto oli vetistä suonreunaa ja sen tuhannen ryteikköä ja kivikkoa, oikein rakkaa, jonka päällä oli petollisen liukasta jäkälää. Hiski oli hyvässä vireessä ja motivoitunut, näin heti alueelle tullessa, että se haistoi maalimiehen vasemmassa kulmassa ja lähetin sinne. Vähän aikaa puskat heiluivat ja sitten tultiinkin rullan kanssa. Maalimies oli leveähkön metsäojan takana - tai oikeastaan kahdenkin, ikäänkuin"saaressa". Muutama koira ei ollut suostunut ylittämään ojia.
Sitten oikeaan kulmaan tyhjä, pisto jäi vähän matalaksi, mutta en ruvennut korjaamaan. Toinen tyhjä vasemmalle, oikein hyvä laatikkopisto. Sitten taas lähetys oikealle ja näin jo Hiskin nenän asennosta, että siellä on ukko, äärimmäisessä takakulmassa. Se oli sitten siinä, aikaa meni runsaat neljä minuuttia. Tuomari otti kaksi pistettä "laajoista pistoista". Hmmm, ei ne kyllä mitenkään erikoisen laajoja olleet, pikemminkin siitä liian matalasta pistosta olisi voinut nipistää pojon pari.
Nyt His joka tapauksessa näytti oikealta hakukoiralta. Pisteitä 78.
Voittajaluokan toinen koira keskeytti tässä vaiheessa.
Esineruutu: maasto taas jotain epämääräistä suonreunaa, suopursua sun muuta. "Vastaanotto" vasemmassa kulmassa, josta vein Hiskin lähetykseen oikealta. Lähetyksen jälkeen en sitten enää koiraa nähnyt, koska se hääräsi takarajalla, jota peitti läpitunkematon tureikko. Pian se kuitenkin tuli pienen nahkaremmin palasen kanssa - koesäännön mukaan selvästi alamittainen esine. Toisellä lähetyksellä sama juttu: ei hajuakaan, missä koira touhusi, mutta sieltä se jonkin ajan kuluttua pinkoi tunnistamaton muoviliuska suussaan. Aika pahat esineet, sanoisin.
Kolmas esine olisi kuulemma ollut aika edessä keskellä, pikkuriikkinen pehmolelu.
Aika riitti hyvin. Yksi piste otettiin "alueen ulkopuolella työskentelystä". Hengessäni sanoin, että miten niin, mutta ääneen en sanonut mitään. Siis 29 pistettä.
Pudotettu: hyvä rata ja hyvin merkattu. His seurasi huonosti ekan 50 metriä ja huomautin sille kerran. Sen jälkeen pysyi hyvin mukana. Hieno nouto ja palautus.
Pieni yllätys oli, että tuomari sakotti seuraamisesta (edisti vähän) peräti kolme pojoa. Heta on saanut 17 pistettä huomattavasti heikommista suorituksista jopa voittajaluokassa.
Tarkkuus: Puiset kulmakepit - aijai sentään - ja esine ihan yhden kulmakepin vieressä. His löysi kuitenkin sen melkein heti. Menin ruutuun vastaanottamaan ja His pudotti ruuvin vasta käskyn jälkeen, mutta onnistuin lipsauttamaan sen taas maahan, mutta ihan käden viereen.
Nyt tuli tulkinta, jota en osta: tuomarin mukaan en olisi saanut mennä ruutuun, kun koira oli ottamassa esinettä. Koesäännön mukaanhan ruudussa saa olla vaikka koko ajan...Ja lisäksi hän oli sitä mieltä, että koska nostin esineen maasta, homma ei mennyt oikein. Ilmaisuksi olin ilmoittanut saman kuin aina, eli "koira ottaa esineen suuhunsa" ja ottihan se. Pisteitä pois peräti neljä, eli pojoja tuli 16.
Tämä on ihan sama juttu kuin jos esineruudussa otettaisiin kuusi pistettä siitä, että koira pudottaa esineen liian aikaisin. Haluan tarkistaa tämän tulkinnan.
Maastopisteitä joka tapauksessa koossa yhteensä 190, mihin tietysti olin erittäin tyytyväinen.
Tottis
Kerrankin oltiin ekassa parissa, kello neljä iltapäivällä kylläkin. Ja nyt tapahtui kaikenlaista mielenkiintoista...
Paikallamakuu ensin, kuinkas muuten. Makasi rauhallisesti kuulemma, mutta nousi vasta toisella käskyllä ylös - Erittäin hyvä.
Seuraaminen. Pitkä suora meni hyvin, ei juuri vilkuilua, paitsi ihan lopussa, jipii! Mutta ei puhettakaan painamisesta kuten treeneissä, vaan seurasi suht väljästi. Muuten oli mukavan rennon oloinen, ei jännittynyt. Nopeudenvaihdot menivät myös hyvin - ja sitten: henkilöryhmä lähti menemään paikoilleen, kun oltiin tulosuoran päässä ja Hiskiltä herpaantui ote. Henkilöryhmässä se hyppäsi yhtä ihmistä vasten (!!!) eikä vaan hypähtänyt, vaan suorastaan jäi siihen notkumaan. Että niiiin rento poika :( Alkoi hillittömästi naurattaa (onneksi), annoin lisäkäskyn ja matka jatkui. - Tyydyttävä.
Istuminen: - erinomainen (valmisteleva osuus muka kunnossa, kaukana siitä, paskanmarjat) - Erinomainen
Maahanmeno: Olisi kuulemma saanut mennä nopeammin maahan ja siirtyi vinoon sivulle. - Erittäin hyvä.
Seisominen: - Erinomainen.
Nouto: - Erinomainen
Hyppy: kolhaisi takaisintullessa takajalkansa ja jäi vinoon eteen. Minun moka: olin yksinkertaisesti liian lähellä estettä. Lisäksi minä pudotin kapulan, kun olin jo ottanut sen... - Hyvä
A-este: - Erinomainen, vaikka siirtyikin vinoon sivulle
Eteenmeno: uusi valmistelevan osuuden käskysana käytössä, lähti maha viistäen seuraamaan/paimentamaan oletettua palloa. Hieno eteenmeno, paiskautui salamana maahan ehdittyään jo melkein metsään (tuomari antoi aivan liian myöhään luvan käskyyn), lähdin menemään kohti - ja puolivälissä matkaa His nousi seisomaan! Se nuuski kuono ylhäällä ilmaa ja sitten painui takaisin maihin syyllisen näköisenä.
Tämä meni sitten puutteelliseksi, nyyh, Hiskin bravuuri :(
Tottispisteet yhteensä 86
Yhteispisteet 276 ja EK2
Hiski hoiti taas kerran osuutensa uljaasti, hieno pieni koira: edellisen päivän se vietti kutakuinkin kokonaan autossa, sitten yön vieraassa paikassa ja koko päivän reuhdottiin oudoissa maastoissa. Sää oli paras mahdollinen: ei juuri satanut, lämpötila siinä 10 asteen tienoilla, oli helppo hengittää. Hiski söi ja joi hyvin.
Sen ainoa raivostuttava piirre näissä tilanteissa on räyhääminen muille koirille, siihen ei tepsi näköjään mikään.
Oli tosi kivaa porukkaa, pohjoisen väki on leppoisaa ja huumorintajuista :) Sitäpaitsi siellä oli tosi hyviä koirakoita: vallankin yksi aivan upea briardi ja sen taitava ohjaaja.
Nyt tarvis varmaan alkaa opetella voin tottista...
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Jälki sun muu
Jälki
Keskiviikkoaamuna, runsas 400 metriä, 5 keppiä. Tuli turhankin pahaan maastoon, alku vaikutti lupaavalta, sitten muuttui risuryteiköksi, kivikoksi ja vattupöheiköksi. Haastetta siis. Jana muutaman kymmenen metriä, oikealle. Tunnin vanhennus, mutkia ja kulmia riittävästi.
Hiski lähti päättäväisesti takajäljelle, annoin mennä tielle asti, jäin paikoilleni. Kauan se siellä hääräsi ja sitten pinkaisi takaisin ja - otti uudestaan takajäljen! Nyt ei mennyt ihan niin kauaa, kun tuli takaisin ja lähti oikeaan suuntaan. Sen verran ilmeisesti nosti kierroksia toi alkusähellys, että vauhtia oli vähän liikaa ja kaksi keppiä jäi matkalle. Ei harmittanut yhtään: Hiskin mieliala ja keskittyminen on edelleen jäljellä sitä mitä haluan ja se pysyi erittäin hyvin reitillä kamalassa maastossa.
Namipurkki putosi jonnekin matkalle, joten hain Hetan autosta jäljen jälkitarkastajaksi. Hetihän purkki löytyi ja Heta ehti rusauttaa sen rikkikin, ennen kuin toi mulle...Eka keppi siltäkin jäi bongaamatta, ihme juttu, minäkin näin sen tällä kertaa ja Heta meni melkein päältä.
Tottis
1. Levekin parkkiksella jäljen vanhentumista odottaessa. Ensin tylsistytin Hiskin: sidoin sen puuhun ja jätin siihen aika pitkäksii aikaa. Tarjosi seuraamista suorastaan kiihkeästi sen jälkeen ;) palkkasin yllärinä taistelemalla. Taisteluleikkiä>irrotus>sivulle pikku pätkä seuraamista> taistelua>irrotus>sivulle jne. Ihan hirveä vire, painaa niin pahasti, etten pysty kävelemään - tätähän tässä taas haettiin...
Lopuksi uudella käskysanalla eteenmeno. Jokohan se osaisi tuon...
2. Pellolla samat jutut, paitsi, että ensin leikin ja tottistelin Hetan kanssa ja kylvin palloja pellolle. Hiski ei välittänyt palloista yhtään, vaan alkoi heti tarjota kontaktia!
"Tarkkuus", joka siis onkin pudotettu esine (latojan huom.)
Pellolla, pitkästä heinikosta ei hanskaa näkynyt yhtään, voittajaluokan matka, vilkas tie lähellä. Ei olisi alkuun malttanut seurata, ja kyttäsi autoja, mutta loistava nouto ja palautus.
Keskiviikkoaamuna, runsas 400 metriä, 5 keppiä. Tuli turhankin pahaan maastoon, alku vaikutti lupaavalta, sitten muuttui risuryteiköksi, kivikoksi ja vattupöheiköksi. Haastetta siis. Jana muutaman kymmenen metriä, oikealle. Tunnin vanhennus, mutkia ja kulmia riittävästi.
Hiski lähti päättäväisesti takajäljelle, annoin mennä tielle asti, jäin paikoilleni. Kauan se siellä hääräsi ja sitten pinkaisi takaisin ja - otti uudestaan takajäljen! Nyt ei mennyt ihan niin kauaa, kun tuli takaisin ja lähti oikeaan suuntaan. Sen verran ilmeisesti nosti kierroksia toi alkusähellys, että vauhtia oli vähän liikaa ja kaksi keppiä jäi matkalle. Ei harmittanut yhtään: Hiskin mieliala ja keskittyminen on edelleen jäljellä sitä mitä haluan ja se pysyi erittäin hyvin reitillä kamalassa maastossa.
Namipurkki putosi jonnekin matkalle, joten hain Hetan autosta jäljen jälkitarkastajaksi. Hetihän purkki löytyi ja Heta ehti rusauttaa sen rikkikin, ennen kuin toi mulle...Eka keppi siltäkin jäi bongaamatta, ihme juttu, minäkin näin sen tällä kertaa ja Heta meni melkein päältä.
Tottis
1. Levekin parkkiksella jäljen vanhentumista odottaessa. Ensin tylsistytin Hiskin: sidoin sen puuhun ja jätin siihen aika pitkäksii aikaa. Tarjosi seuraamista suorastaan kiihkeästi sen jälkeen ;) palkkasin yllärinä taistelemalla. Taisteluleikkiä>irrotus>sivulle pikku pätkä seuraamista> taistelua>irrotus>sivulle jne. Ihan hirveä vire, painaa niin pahasti, etten pysty kävelemään - tätähän tässä taas haettiin...
Lopuksi uudella käskysanalla eteenmeno. Jokohan se osaisi tuon...
2. Pellolla samat jutut, paitsi, että ensin leikin ja tottistelin Hetan kanssa ja kylvin palloja pellolle. Hiski ei välittänyt palloista yhtään, vaan alkoi heti tarjota kontaktia!
"Tarkkuus", joka siis onkin pudotettu esine (latojan huom.)
Pellolla, pitkästä heinikosta ei hanskaa näkynyt yhtään, voittajaluokan matka, vilkas tie lähellä. Ei olisi alkuun malttanut seurata, ja kyttäsi autoja, mutta loistava nouto ja palautus.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Kivasti kastui...
...nimittäin maanantaina metsässä. Mutta eipä tuo mitään, eikä Hiskiä varsinkaan haitannut yhtään. Maanantain puuhat:
Pudotettu
Taas paha maasto umpimetsässä (ylivaikeita, niin kisassa on sitten helppoja :)), matkaa lähes voittajan verran. Lisäksi vähän eksyin omilta merkeiltäni, joten reittikin oli vähän epäselvä. Hanska lisäksi muurahaispesän vieressä... Vähän kesti, eli luultavasti on joutunut hiukan etsiskelmään, mutta kohta joka tapauksessa kiidätettiin mammalle kirjavaa lasten kurahanskaa hirmuista vauhtia.
Esineruutu
Täysimittainen, haastava alue. Neljä esinettä, yksi oikeaan takakulmaan, yksi keskelle kaatuneen puun taakse monttuun, yksi ihan eteen ja yksi taakse vasempaan kulmaan.
Halusin Hiskin juoksevan ihan suoraan sinne oikeaan kulmaan ja kun ei ekalla kerralla mennyt, kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Tästä His ei selvästikään tykännyt, vaan möksötteli korvat lurpalla...
Hiukan oli vaikeuksia kolmannen löytämisessä. Neljäs jätettiin suosista sen rungon taakse ja käytiin lopuksi yhdessä ihmettelemässä, että "voi hitsi, siellähän luuraa ihana ESINE!".
Jälki/janatreenit
Toinen jäljennysä vasemmalle, toinen oikealle, vähän pitemmät janat, ekalla kaksi keppiä, toisella heti alun jälkeen kulma ja keppi. Vasenta tarkisti vähän matkaa taaksepäin ja palasi itse oikeaan suuntaan. Toiselle lähti heti suoraan. Kepit nosti riemukkaasti ja sai niistä herkkupalkat.
Tiistaina vielä kolmas janatreeni: janalla nyt pituutta kunnolla, jälki vasempaan. Itsevarma nosto, hyvä.
Esinetreeni: lempipallo ihan taakse oikeaan kulmaan, kaistaleelle, ideana vahvistaa pitkälle suoraan menemistä. Kummaa vasemmalle pyrkimystä nytkin - jouduin taas kerran korjaamaan.
Tarkkuus
Sama ruutu, eri esineitä eri paikoissa. Hyvin löysi kaikki.
Esineen luovutuksia on treenattu joka päivä, sekä pieniä että isoja. Saa nähdä, miten tässä käy, kun His on nyt sitä mieltä, että ellei luovutus kelpaa, niin mä pidän ittelläni sitten koko roskan...Eli jos en hyväksy ensimmäistä räkäisyä, poika ottaa jullitteluilmeensä, pitää esineen suussaan ja napsauttaa kitusensa kiinni. Näin sitä kehitellään kätevästi uusia mielenkiintoisia ongelmia, kun aletaan korjata entisiä :(
Tottikset
Kotipihalla: 1. Pallosulkeiset. 2. Silja istui "kentällä" ja taputteli käsiään, vihelteli ja tömisteli. Kehuin ja palkkasin Hiskiä kontaktista sekä perusasennossa että seuraamisessa.
Koivumäen kenttä, Teisko: ensin yksin>palkat ja leikki hyvästä kontaktista. Lyhyt paikallamakuu ja palkka heti sen jälkeen kontaktista. Sitten iIlmo virittelysanan jälkeen Jannelle Paulan ja Lillin kanssa, Lilli paikallamakuuseen. Palkka kontaktista. Monta aloitusta peräkkäin: kontakti tipahti heti, jos en lähtenyt liikkeelle heti käskyn aikana, viivettä ei saa olla yhtään. Kumma juttu. Yksi pitkä seuraamispätkä kentän reunaa kohti, joka meni hyvin. Paikka ihan liian edessä, mutta viis nyt siitä.
Haku
Koivumäki. Hiskille vain etukulmat, joissa maalimiehet taas noin 60 metrissä. Ensimmäinen ilman palkkaa, toinen superpalkan kera. Iltaruoka keskilinjalla.
Suoremminkin olisi herra Vemmelsääri voinut loikkia. Pitänee ottaa nyt oikein "maalimies on aina suoraan edessä"-tehokuuri.
Pudotettu
Taas paha maasto umpimetsässä (ylivaikeita, niin kisassa on sitten helppoja :)), matkaa lähes voittajan verran. Lisäksi vähän eksyin omilta merkeiltäni, joten reittikin oli vähän epäselvä. Hanska lisäksi muurahaispesän vieressä... Vähän kesti, eli luultavasti on joutunut hiukan etsiskelmään, mutta kohta joka tapauksessa kiidätettiin mammalle kirjavaa lasten kurahanskaa hirmuista vauhtia.
Esineruutu
Täysimittainen, haastava alue. Neljä esinettä, yksi oikeaan takakulmaan, yksi keskelle kaatuneen puun taakse monttuun, yksi ihan eteen ja yksi taakse vasempaan kulmaan.
Halusin Hiskin juoksevan ihan suoraan sinne oikeaan kulmaan ja kun ei ekalla kerralla mennyt, kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Tästä His ei selvästikään tykännyt, vaan möksötteli korvat lurpalla...
Hiukan oli vaikeuksia kolmannen löytämisessä. Neljäs jätettiin suosista sen rungon taakse ja käytiin lopuksi yhdessä ihmettelemässä, että "voi hitsi, siellähän luuraa ihana ESINE!".
Jälki/janatreenit
Toinen jäljennysä vasemmalle, toinen oikealle, vähän pitemmät janat, ekalla kaksi keppiä, toisella heti alun jälkeen kulma ja keppi. Vasenta tarkisti vähän matkaa taaksepäin ja palasi itse oikeaan suuntaan. Toiselle lähti heti suoraan. Kepit nosti riemukkaasti ja sai niistä herkkupalkat.
Tiistaina vielä kolmas janatreeni: janalla nyt pituutta kunnolla, jälki vasempaan. Itsevarma nosto, hyvä.
Esinetreeni: lempipallo ihan taakse oikeaan kulmaan, kaistaleelle, ideana vahvistaa pitkälle suoraan menemistä. Kummaa vasemmalle pyrkimystä nytkin - jouduin taas kerran korjaamaan.
Tarkkuus
Sama ruutu, eri esineitä eri paikoissa. Hyvin löysi kaikki.
Esineen luovutuksia on treenattu joka päivä, sekä pieniä että isoja. Saa nähdä, miten tässä käy, kun His on nyt sitä mieltä, että ellei luovutus kelpaa, niin mä pidän ittelläni sitten koko roskan...Eli jos en hyväksy ensimmäistä räkäisyä, poika ottaa jullitteluilmeensä, pitää esineen suussaan ja napsauttaa kitusensa kiinni. Näin sitä kehitellään kätevästi uusia mielenkiintoisia ongelmia, kun aletaan korjata entisiä :(
Tottikset
Kotipihalla: 1. Pallosulkeiset. 2. Silja istui "kentällä" ja taputteli käsiään, vihelteli ja tömisteli. Kehuin ja palkkasin Hiskiä kontaktista sekä perusasennossa että seuraamisessa.
Koivumäen kenttä, Teisko: ensin yksin>palkat ja leikki hyvästä kontaktista. Lyhyt paikallamakuu ja palkka heti sen jälkeen kontaktista. Sitten iIlmo virittelysanan jälkeen Jannelle Paulan ja Lillin kanssa, Lilli paikallamakuuseen. Palkka kontaktista. Monta aloitusta peräkkäin: kontakti tipahti heti, jos en lähtenyt liikkeelle heti käskyn aikana, viivettä ei saa olla yhtään. Kumma juttu. Yksi pitkä seuraamispätkä kentän reunaa kohti, joka meni hyvin. Paikka ihan liian edessä, mutta viis nyt siitä.
Haku
Koivumäki. Hiskille vain etukulmat, joissa maalimiehet taas noin 60 metrissä. Ensimmäinen ilman palkkaa, toinen superpalkan kera. Iltaruoka keskilinjalla.
Suoremminkin olisi herra Vemmelsääri voinut loikkia. Pitänee ottaa nyt oikein "maalimies on aina suoraan edessä"-tehokuuri.
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Loppuviikon touhut
Perjantai-iltana vietettiin Lempäälässä PPK:n pienryhmän saunailtaa aivan ihanassa kesäsäässä.
Lauantaipäivä taas hurahti Levekin luonnetestitalkoissa. Sunnuntaina olin vain katsomassa Herin ja Roihun testaamista - ja muutaman muunkin.
Muut koiramaiset puuhat:
Tottisrintama: melkein pelkkää kontaktinottoa ja seuraamista, yllätys, yllätys. Kotipihassa joka päivä, Levekin kentällä sunnuntaina, häiriönä kentällä autot ja autoissa möykkäävät koirat. Su-ip Toijalan kentällä, ensin yksin Hiskin kanssa (ukkonen jyrisi oikein kunnolla ja vettäkin tuli): kontaktipätkiä kentän reunaa kohti, nouto, hyppyeste ja A-este. Joku vino sivullesiirtymä, muuten ok. Puunkiertoja yllärinä
Eteenmeno, uusi käskysana valmistelevaan osaan, palkka multa. Toimi.
Sitten kentälle tuli peruskurssilaisia ehkä noin 20 koiraa. Otin Hiskin uudestaan kentälle ja tylsistytin. Aikansa muita koiria tuijoteltuaan se alkoi tarjota seuraamista, palkkailin kontaktin pysymisestä ja otin pari pientä seuraamispätkää kentän reunaa kohti, paikallamakaavan koirarivistön ohi.
Tarkkuudet
Pari kertaa kotipihassa suht helpoilla esineillä. Edelleen luovutus pääosassa. Odotutan vähän, ennenkuin annan käskyn. Alkaa sujua. Tässä on kyse enemmänkin MINUN kouluttautumisestani, ei Hiskin.
Pudotetut
1. Jonkinlainen tien aihio, avon matka. Lähti kuin Nato-ohjus, palasi, katsoi kysyvästi, en tehnyt mitään, pyyhkäisi uudestaan matkaan ja tuli hanskan kanssa.
2.Tein sikavaikean radan sankkaan metsään, osa matkasta oli suorastaan ryteikköä, ei juuri näkyvyyttä, kivikkoa yms. Avon matka, hiukan ylikin. Jännitti, miten poika tästä selviää. Hienosti selvisi, ei mitään ongelmia!
Heta testasi radat etukäteen ja totesi kelvollisiksi :)
Jälki
Luonnetestin aikana ryysin tallamaan jäljen ja ajoin sen tuomarien tauolla...Pituus noin 400 metriä, viisi keppiä, pari tietä matkalla, ei ylityksiä, vaan tietä pitkin suhausta tai edestakaisin. Muutama kulma. Noin tunnin vanha.
Jälki nousi hyvin ja heti oikeaan suuntaan. Yksi keppi Hiskiltä jäi ja olisi jäänyt viimeinenkin: se ei selkeästi edes haistanut, olin piilottanut sen korkeaan mustikkavarvikkoon. Pistin kuitenkin etsimään erikseen.
Keppisulkeiset
Illalla kotipihassa vielä kahdeksan kepin "jono", kepit noin 15 metrin välein, osa pieniä ja vaikeissa paikoissa. Runsaan tunnin vanhennus. Ei janaa, vaan suoraan jäljelle sivusta kävely. His nosti jokaisen kepin mainiosti ja sai iltaruokansa niistä. Kiva pikku treeni kaatosateessa.
Lauantaipäivä taas hurahti Levekin luonnetestitalkoissa. Sunnuntaina olin vain katsomassa Herin ja Roihun testaamista - ja muutaman muunkin.
Muut koiramaiset puuhat:
Tottisrintama: melkein pelkkää kontaktinottoa ja seuraamista, yllätys, yllätys. Kotipihassa joka päivä, Levekin kentällä sunnuntaina, häiriönä kentällä autot ja autoissa möykkäävät koirat. Su-ip Toijalan kentällä, ensin yksin Hiskin kanssa (ukkonen jyrisi oikein kunnolla ja vettäkin tuli): kontaktipätkiä kentän reunaa kohti, nouto, hyppyeste ja A-este. Joku vino sivullesiirtymä, muuten ok. Puunkiertoja yllärinä
Eteenmeno, uusi käskysana valmistelevaan osaan, palkka multa. Toimi.
Sitten kentälle tuli peruskurssilaisia ehkä noin 20 koiraa. Otin Hiskin uudestaan kentälle ja tylsistytin. Aikansa muita koiria tuijoteltuaan se alkoi tarjota seuraamista, palkkailin kontaktin pysymisestä ja otin pari pientä seuraamispätkää kentän reunaa kohti, paikallamakaavan koirarivistön ohi.
Tarkkuudet
Pari kertaa kotipihassa suht helpoilla esineillä. Edelleen luovutus pääosassa. Odotutan vähän, ennenkuin annan käskyn. Alkaa sujua. Tässä on kyse enemmänkin MINUN kouluttautumisestani, ei Hiskin.
Pudotetut
1. Jonkinlainen tien aihio, avon matka. Lähti kuin Nato-ohjus, palasi, katsoi kysyvästi, en tehnyt mitään, pyyhkäisi uudestaan matkaan ja tuli hanskan kanssa.
2.Tein sikavaikean radan sankkaan metsään, osa matkasta oli suorastaan ryteikköä, ei juuri näkyvyyttä, kivikkoa yms. Avon matka, hiukan ylikin. Jännitti, miten poika tästä selviää. Hienosti selvisi, ei mitään ongelmia!
Heta testasi radat etukäteen ja totesi kelvollisiksi :)
Jälki
Luonnetestin aikana ryysin tallamaan jäljen ja ajoin sen tuomarien tauolla...Pituus noin 400 metriä, viisi keppiä, pari tietä matkalla, ei ylityksiä, vaan tietä pitkin suhausta tai edestakaisin. Muutama kulma. Noin tunnin vanha.
Jälki nousi hyvin ja heti oikeaan suuntaan. Yksi keppi Hiskiltä jäi ja olisi jäänyt viimeinenkin: se ei selkeästi edes haistanut, olin piilottanut sen korkeaan mustikkavarvikkoon. Pistin kuitenkin etsimään erikseen.
Keppisulkeiset
Illalla kotipihassa vielä kahdeksan kepin "jono", kepit noin 15 metrin välein, osa pieniä ja vaikeissa paikoissa. Runsaan tunnin vanhennus. Ei janaa, vaan suoraan jäljelle sivusta kävely. His nosti jokaisen kepin mainiosti ja sai iltaruokansa niistä. Kiva pikku treeni kaatosateessa.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Jotain sentään
Kokeen jälkeen ollaan otettu iisisti, mutta jotain sentään (melkein) joka päivä on puuhailtu. Ja molemmat koirat on uineet kuin viimeistä päivää: Hiskin kuullen ei voi sanoa sanaa "uimaan" (ei myöskään "huilii", koska se muistuttaa ko sanaa) eikä "rantaan". Noi tietävät kolmivärisen honkkelin salamaa nopeampaa syöksähtämistä veteen....
Tottikset
Kotipihassa etupäässä, Heta häiriköimässä, muutakin häiriötä. Kunnon odottelut aina ennen treeniä. Ei käskyjä, vaan tarjoamista etupäässä. Palloista luopumista, kontakteista ja eripituisista seuruupätkistä hyvät palkat.
Muutaman kerran jäävät, palkat heti
1-2 kilon kapulan noutoja, taaksepäin ketjutusta.
Kaikki toiminut aivan mainiosti.
Hautx2, "ylisyvät" radat (KUUMA)
1. Suorapalkoin, lelupalkat, viisi maalimiestä, eka ja vika avuilla. Ok, leikki parempi kuin ruoka
2. Kolme maalimiestä valmiina, irtorullat, lelupalkat. Vasempaan kulmaan vaati taas kaksi lähetystä.
Tarkkuus
Muutama ruutu kotipihassa. tavoitteena saada His pitämään esinettä hiukan pitempään, että ehdin saada kourani alle. Naksulla. Nojoo...
Pudotettu
Avoimen luokan matka. Ei mitään eroa alokkaaseen. Nappijuttu
Tottikset
Kotipihassa etupäässä, Heta häiriköimässä, muutakin häiriötä. Kunnon odottelut aina ennen treeniä. Ei käskyjä, vaan tarjoamista etupäässä. Palloista luopumista, kontakteista ja eripituisista seuruupätkistä hyvät palkat.
Muutaman kerran jäävät, palkat heti
1-2 kilon kapulan noutoja, taaksepäin ketjutusta.
Kaikki toiminut aivan mainiosti.
Hautx2, "ylisyvät" radat (KUUMA)
1. Suorapalkoin, lelupalkat, viisi maalimiestä, eka ja vika avuilla. Ok, leikki parempi kuin ruoka
2. Kolme maalimiestä valmiina, irtorullat, lelupalkat. Vasempaan kulmaan vaati taas kaksi lähetystä.
Tarkkuus
Muutama ruutu kotipihassa. tavoitteena saada His pitämään esinettä hiukan pitempään, että ehdin saada kourani alle. Naksulla. Nojoo...
Pudotettu
Avoimen luokan matka. Ei mitään eroa alokkaaseen. Nappijuttu
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Kesäretki Keski-Suomeen: tuliaisina EK1
EK1, Uurainen
Nyt tiedän, missäpäin Suomea on Uurainen...ja voin suositella: oli kyllä kaunista, ainakin miljuuna järveä ja mahtavia maastoja. Taidan muuttaa sinne :)
Ajeltiin hra Hiskosen kanssa kaikessa rauhassa jo perjantai-iltana semmoseen ajokoiraihmisten suosimaan vaatimattomaan majapaikkaan (12 e/yö), että saatiin nukkua aamulla pitempään. Heta jäi kotiin, sillä lappoi hoitajia siellä vähän väliä.
Aamulla järjestäjät tarjosivat hyvät aamukahvit hiihtomajalla (järven rannalla) kaikkine lisukkeineen. Samana päivänä oli EK1 (viisi koirakkoa) ja VK1 (3). Viestikoiria ei kylläkään aamun jälkeen näkynyt. EK-tuomarina oli Raimo Karppinen. Maasto ensin. Arvonnassa saatiin viimeinen numero, muuta en osaa enää odottaakaan :(
Haku
Suoraan autosta radalle, jossa tuomari jo odotti, matkaa noin 10 metriä. Ei hyvä Hiskille (eikä mullekaan). Alue oli ihan tasaista, aika puutontakin, vasemmalla ihan vieressä oli metsäjärvi, alusta korkeaa suopursua ja muuta varvikkoa. Keskilinja merkattu harvakseltaan umpimetsään. His oli heti, että "mikä maa, mikä valuutta". Ehti merkata kaksi kertaa alle 10 metrin matkalla ja kulki koko matkan kuono maassa.Itse onnistuin saamaan välittömästi aikaan hirveän jännityskipsin :(
Lähetin ensin vasemmalle, josta tuli ajoittain pieniä tuulenpuuskia. His lähti suoraan ja kääntyi 20-30 metrin kohdalla ulos (!) alueelta, luultavasti siksi, että siinä meni tie ihan vieressä. Jo suorittaneet koirakot kuljeskelivat siellä...huusin pois ja lähetin oikealle. Surkea pisto. Etenin vähän ja lähetin uudestaan vasemmalle: vino pisto tosi kauas. Arvasin, että tulee rullan kanssa, kuten tulikin.
Sitten taas oikealle: teki piston aivan liikaa eteenpäin, kutsuin pois. Ja muistaakseni lähetin taas vasemmalle, kunnes uskoin, että siellä ei enää ole mitään, ja päätin keskittyä oikeaan puoleen. Oikeasta kulmasta jäi kaihertamaan epäilys ja päätin lähettää vielä kerran melkein samasta paikasta. Nyt His upposi tarpeeksi kauas, jolloin sopiva tuulenpuuska auttoi saamaan hajun maalimiehestä. Mm oli kuin olikin siinä kulmassa. Kerrankin kannatti olla luottamatta koiraan ja luottaa itseensä. Tuomarikin sanoi jo olleensa aika varma, että maalimies jää nostamatta.
Molemmat piilot olivat havuilla peitettyjä maapiiloja.
Hyvää oli se, että ukot löyty, ettei tullut valeilmaisuja, käyttäytyminen piiloilla, poistulot alueelta kutsuttaessa ja suorat viennit näytöille sekä se että His ylimalkaan jaksoi työskennellä, hyvä vauhti. Asteita oli 29...
Huonoa: surkeat pistot, rullan pudotukset liian kaukana (alkaa tehdä paineessa tuota), alueelle tulon "vireettömyys".
Mutta taas tiedetään, mitä treenata. Eikä Hiskin kanssa ole mitään asiaa haun ylempiin luokkiin vielä.
Pisteitä 80-2=78, joka oli ehdottomasti liikaa.
Jälki
Tässä ei mitään huomauttamista, aikaa meni janoineen tasan viisi minuuttia, Hiski ilmaisi itse ,kaikki kepit (joista viimeinen oli noin 10 metrin päässä autosta...)
Pisteitä täydet 50
Esineruutu
Lähetys oikeasta kulmasta, esine (pieni vauvan sukka) löytyi heti. Minä taas hätäilin pois ottamisessa, josta meni piste.
Pisteitä 30-1=29
Eli koulariin tarvittavat pisteet jo tässä vaiheessa kasassa, ei paineita.
Pudotettu
Rata umpimetsässä, matkalla karseita risukasoja, jotka His kiersi vasemmalta, minä oikealta. Muuten odotetusti loistosuoritus, jota tuomarikin hehkutti.
Pisteitä täydet 20
Tarkkuus
Legendaarista: Hiski löysi kahden euron kolikon ihan heti, minä ampaisin ottamaan sitä, His pudotti kolikon, en saanut koppia, vaan se putosi sammalikkoon. Enkä löytänyt sitä siinä minuutissa, joka on aikaa! Tuomari sanoi nähneensä sen koko ajan...
Eli Hiskille olisi tästä kuulunut 20 pistettä, mutta minun kämmini takia saatiin pyöreät 0. Ikinä ei ole näin käynyt. Noin minuutin otti ankarasti pattiin.
Tasoissa siis oltiin: His (melkein) mokasi haun, minä taas ryssin tarkkuuden. Vähän ajan kuluttua jo nauratti.
Yhteispisteet maastosta 177 (Hiskin "oikeat" pisteet olisi olleet 197;))
Viimeisenä oleminen oli sikäli inhottavaa, että koko ajan oli kiire seuraavaan osioon. Esineruudusta huudettiin jo suoraan pudoteteltavien esineiden tarkistamiseen jne. En ehtinyt huoltaa kunnolla Hiskiä. Se ei suostunut juomaan mitään eikä syömään (sen vähän mitä söi, oksensi saman tien) eikä myöskään halunnut leikkiä (KUUMA), mutta keksin päästää sen aina suorituksen jälkeen pikaisesti pulikoimaan läheiseen vesilampeen. Itse en ehtinyt pistää suuhuni mitään, mutta join varmaan ämpärillisen.
Maasto-osuuden jälkeen ajeltiin majalle, jossa odotti jauhelihasoppa ja kahvi, ihanaa!
Tottis
Tottis oli läheisen kyläkoulun pihassa: punainen koulurakennus mäen päällä, toisella puolella pelto ja maalaistalo. Hiekkapohjainen kenttä, ei varjon häivääkään missään.
Tottis tehtiin kolmen rinkinä, His ensin paikallemakuuseen (kuinkas muuten). Se seurasi upeasti makuuseen ilman mitään käskyä. Ajattelin jo, että jes, nythän tämä onnistuu... Sitten tauolle, jonka aikana ajattelin pystyväni hiukan virittelemään poikaa. Eihän siitä mitään tullut, kun ei se siinä pätsissä halunnut leikkiä.
Sitten suorittamaan kisan viimeisenä, kello oli noin kolme. Paikallemakuuseen vietyä riiseniä yritettiin varmaan viisi minuuttia saada makuuasentoon, jonka ajan His tuijotteli tapahtumaa silmä kovana. Ja siitähän se taas lähti - nimittäin HK1:n tottiksen toisinto :(
Seuraaminen: pitkä suora oli suoraan sieltä, minne ei päivä paista. Ei kontaktia, seilasi puolen metrin päässä, kytsi riiseniä (ärsyke) ja kentän laitaa (ärsyke) vuorotellen. Loppu oli parempi, mutta hlöryhmä taas syvältä. Onneksi oli aivan varautunut tähän, en kuvitellutkaan, että pari pallosulkeistreeniä vielä mitään korjaisi.
Olin varma, että His kyllä pelastaa tilanteen loppuliikkeissä.
Eli arvostelu: seuraaminen>puutteellinen (aivan aiheesta), istuminen>tyydyttävä (hidastin kuulemma ennen käskyä), maahanmenosta ja luoksetulosta eteenpäin pelkkää erinomaista. Tuomari hehkutti, miten upeasti loppuliikkeet meni. Itsekään en huomannut edes pikkuvirheitä: His teki kaiken kuin kone, tuli sivullekin suoraan komeasti, kaikki oli täsmällistä ja vauhdikasta. Voi vitsi, mitkä tottispisteet olisi mahdollista saada, jos seuraamisesta saataisiin edes hyvä. Enää en välittäisi pätkääkään, seuraisiko edessä vai takana, painaisiko, olisiko kyyryssä yms, kunhan SEURAISI! Tuomari sanoi nyt, että näyttää siltä, kuin koira "pelkäisi jotain". Edellinen tuomarihan sanoin, että koira oli "apaattinen."
Tottispisteet joka tapauksessa 90
Eli yhteensä pisteitä 167, kakkostulos. Luokkavoitto: viidestä koirakosta kaksi sai tuloksen.
Järjestäjät tarjosivat lopuksi vielä pullakahvit ja jokainen osallistuja sai samanlaisen kassin, jossa oli mm kaksi hienoa lelua, puruleluja ja makupalanäytteitä. Arvokas lasti.
Oli tosi mukava reissu, nautin matkasta. Ainoa huono puoli oli se liiallinen helle. Toivottavasti ei montaa kertaa tarvitse noin kuumassa enää kisata tänä kesänä. Ei silti, että toivoisin sateista tai muuten huonoa kesää.
Se tuli joka tapauksessa selväksi, että Hiskillä on valmiudet EK:ssa ylempiin luokkiin. Joten eikun avoon :)
Nyt tiedän, missäpäin Suomea on Uurainen...ja voin suositella: oli kyllä kaunista, ainakin miljuuna järveä ja mahtavia maastoja. Taidan muuttaa sinne :)
Ajeltiin hra Hiskosen kanssa kaikessa rauhassa jo perjantai-iltana semmoseen ajokoiraihmisten suosimaan vaatimattomaan majapaikkaan (12 e/yö), että saatiin nukkua aamulla pitempään. Heta jäi kotiin, sillä lappoi hoitajia siellä vähän väliä.
Aamulla järjestäjät tarjosivat hyvät aamukahvit hiihtomajalla (järven rannalla) kaikkine lisukkeineen. Samana päivänä oli EK1 (viisi koirakkoa) ja VK1 (3). Viestikoiria ei kylläkään aamun jälkeen näkynyt. EK-tuomarina oli Raimo Karppinen. Maasto ensin. Arvonnassa saatiin viimeinen numero, muuta en osaa enää odottaakaan :(
Haku
Suoraan autosta radalle, jossa tuomari jo odotti, matkaa noin 10 metriä. Ei hyvä Hiskille (eikä mullekaan). Alue oli ihan tasaista, aika puutontakin, vasemmalla ihan vieressä oli metsäjärvi, alusta korkeaa suopursua ja muuta varvikkoa. Keskilinja merkattu harvakseltaan umpimetsään. His oli heti, että "mikä maa, mikä valuutta". Ehti merkata kaksi kertaa alle 10 metrin matkalla ja kulki koko matkan kuono maassa.Itse onnistuin saamaan välittömästi aikaan hirveän jännityskipsin :(
Lähetin ensin vasemmalle, josta tuli ajoittain pieniä tuulenpuuskia. His lähti suoraan ja kääntyi 20-30 metrin kohdalla ulos (!) alueelta, luultavasti siksi, että siinä meni tie ihan vieressä. Jo suorittaneet koirakot kuljeskelivat siellä...huusin pois ja lähetin oikealle. Surkea pisto. Etenin vähän ja lähetin uudestaan vasemmalle: vino pisto tosi kauas. Arvasin, että tulee rullan kanssa, kuten tulikin.
Sitten taas oikealle: teki piston aivan liikaa eteenpäin, kutsuin pois. Ja muistaakseni lähetin taas vasemmalle, kunnes uskoin, että siellä ei enää ole mitään, ja päätin keskittyä oikeaan puoleen. Oikeasta kulmasta jäi kaihertamaan epäilys ja päätin lähettää vielä kerran melkein samasta paikasta. Nyt His upposi tarpeeksi kauas, jolloin sopiva tuulenpuuska auttoi saamaan hajun maalimiehestä. Mm oli kuin olikin siinä kulmassa. Kerrankin kannatti olla luottamatta koiraan ja luottaa itseensä. Tuomarikin sanoi jo olleensa aika varma, että maalimies jää nostamatta.
Molemmat piilot olivat havuilla peitettyjä maapiiloja.
Hyvää oli se, että ukot löyty, ettei tullut valeilmaisuja, käyttäytyminen piiloilla, poistulot alueelta kutsuttaessa ja suorat viennit näytöille sekä se että His ylimalkaan jaksoi työskennellä, hyvä vauhti. Asteita oli 29...
Huonoa: surkeat pistot, rullan pudotukset liian kaukana (alkaa tehdä paineessa tuota), alueelle tulon "vireettömyys".
Mutta taas tiedetään, mitä treenata. Eikä Hiskin kanssa ole mitään asiaa haun ylempiin luokkiin vielä.
Pisteitä 80-2=78, joka oli ehdottomasti liikaa.
Jälki
Tässä ei mitään huomauttamista, aikaa meni janoineen tasan viisi minuuttia, Hiski ilmaisi itse ,kaikki kepit (joista viimeinen oli noin 10 metrin päässä autosta...)
Pisteitä täydet 50
Esineruutu
Lähetys oikeasta kulmasta, esine (pieni vauvan sukka) löytyi heti. Minä taas hätäilin pois ottamisessa, josta meni piste.
Pisteitä 30-1=29
Eli koulariin tarvittavat pisteet jo tässä vaiheessa kasassa, ei paineita.
Pudotettu
Rata umpimetsässä, matkalla karseita risukasoja, jotka His kiersi vasemmalta, minä oikealta. Muuten odotetusti loistosuoritus, jota tuomarikin hehkutti.
Pisteitä täydet 20
Tarkkuus
Legendaarista: Hiski löysi kahden euron kolikon ihan heti, minä ampaisin ottamaan sitä, His pudotti kolikon, en saanut koppia, vaan se putosi sammalikkoon. Enkä löytänyt sitä siinä minuutissa, joka on aikaa! Tuomari sanoi nähneensä sen koko ajan...
Eli Hiskille olisi tästä kuulunut 20 pistettä, mutta minun kämmini takia saatiin pyöreät 0. Ikinä ei ole näin käynyt. Noin minuutin otti ankarasti pattiin.
Tasoissa siis oltiin: His (melkein) mokasi haun, minä taas ryssin tarkkuuden. Vähän ajan kuluttua jo nauratti.
Yhteispisteet maastosta 177 (Hiskin "oikeat" pisteet olisi olleet 197;))
Viimeisenä oleminen oli sikäli inhottavaa, että koko ajan oli kiire seuraavaan osioon. Esineruudusta huudettiin jo suoraan pudoteteltavien esineiden tarkistamiseen jne. En ehtinyt huoltaa kunnolla Hiskiä. Se ei suostunut juomaan mitään eikä syömään (sen vähän mitä söi, oksensi saman tien) eikä myöskään halunnut leikkiä (KUUMA), mutta keksin päästää sen aina suorituksen jälkeen pikaisesti pulikoimaan läheiseen vesilampeen. Itse en ehtinyt pistää suuhuni mitään, mutta join varmaan ämpärillisen.
Maasto-osuuden jälkeen ajeltiin majalle, jossa odotti jauhelihasoppa ja kahvi, ihanaa!
Tottis
Tottis oli läheisen kyläkoulun pihassa: punainen koulurakennus mäen päällä, toisella puolella pelto ja maalaistalo. Hiekkapohjainen kenttä, ei varjon häivääkään missään.
Tottis tehtiin kolmen rinkinä, His ensin paikallemakuuseen (kuinkas muuten). Se seurasi upeasti makuuseen ilman mitään käskyä. Ajattelin jo, että jes, nythän tämä onnistuu... Sitten tauolle, jonka aikana ajattelin pystyväni hiukan virittelemään poikaa. Eihän siitä mitään tullut, kun ei se siinä pätsissä halunnut leikkiä.
Sitten suorittamaan kisan viimeisenä, kello oli noin kolme. Paikallemakuuseen vietyä riiseniä yritettiin varmaan viisi minuuttia saada makuuasentoon, jonka ajan His tuijotteli tapahtumaa silmä kovana. Ja siitähän se taas lähti - nimittäin HK1:n tottiksen toisinto :(
Seuraaminen: pitkä suora oli suoraan sieltä, minne ei päivä paista. Ei kontaktia, seilasi puolen metrin päässä, kytsi riiseniä (ärsyke) ja kentän laitaa (ärsyke) vuorotellen. Loppu oli parempi, mutta hlöryhmä taas syvältä. Onneksi oli aivan varautunut tähän, en kuvitellutkaan, että pari pallosulkeistreeniä vielä mitään korjaisi.
Olin varma, että His kyllä pelastaa tilanteen loppuliikkeissä.
Eli arvostelu: seuraaminen>puutteellinen (aivan aiheesta), istuminen>tyydyttävä (hidastin kuulemma ennen käskyä), maahanmenosta ja luoksetulosta eteenpäin pelkkää erinomaista. Tuomari hehkutti, miten upeasti loppuliikkeet meni. Itsekään en huomannut edes pikkuvirheitä: His teki kaiken kuin kone, tuli sivullekin suoraan komeasti, kaikki oli täsmällistä ja vauhdikasta. Voi vitsi, mitkä tottispisteet olisi mahdollista saada, jos seuraamisesta saataisiin edes hyvä. Enää en välittäisi pätkääkään, seuraisiko edessä vai takana, painaisiko, olisiko kyyryssä yms, kunhan SEURAISI! Tuomari sanoi nyt, että näyttää siltä, kuin koira "pelkäisi jotain". Edellinen tuomarihan sanoin, että koira oli "apaattinen."
Tottispisteet joka tapauksessa 90
Eli yhteensä pisteitä 167, kakkostulos. Luokkavoitto: viidestä koirakosta kaksi sai tuloksen.
Järjestäjät tarjosivat lopuksi vielä pullakahvit ja jokainen osallistuja sai samanlaisen kassin, jossa oli mm kaksi hienoa lelua, puruleluja ja makupalanäytteitä. Arvokas lasti.
Oli tosi mukava reissu, nautin matkasta. Ainoa huono puoli oli se liiallinen helle. Toivottavasti ei montaa kertaa tarvitse noin kuumassa enää kisata tänä kesänä. Ei silti, että toivoisin sateista tai muuten huonoa kesää.
Se tuli joka tapauksessa selväksi, että Hiskillä on valmiudet EK:ssa ylempiin luokkiin. Joten eikun avoon :)
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Hakutreenit ja pallosulkeiset jatkuivat...
Tottis
Teiskossa, Koivumäen kentällä jatkoin ennen hakutreenejä aamulla aloittamiani pallosulkeisia. Kenttä taas täyteen tavaraa, palloja etupäässä, paikallamakuumerkit ynnä muut myös. Sitten Hiski kentälle ja samat kuviot kuin aamulla. Kyllä se siitä jumittamisesta nytkin lopulta irti päästi, kun en antanut periksi. Otin seuraamista sekä pitkittäin että poikittain. Lopulta sain seurautettua pojan pallojen YLITSE ilman vilkuilun häivääkään! Ihan silkkaa - äänetöntä - tahtojen taistelua tämä on. Lopuksi taas se rättileikki, jossa Hiski on nyt jopa raivokkaampi kuin yleensä.
Haku
Hiskille vain kaksi maalimiestä, eka oikeassa kulmassa ja toka vasemmalla, aika radan lopussa. Pistot: löytö, tyhjä, tyhjä, löytö. Hyvät laatikkopistot, kaikki muukin ok. Se pakollinen kauneusvirhe: ekan mm:n palkkauksen jälkeen oli kovakorvainen ja jäi nuuskimaan jotain. Kymppi miikka siis :)
Heta sai vielä lopuksi etsiä yhden esineen metsästä.
Nyt pidetään kahden vuorokauden täysi treenitauko ennen lauantaista EK1-kisaa.
Teiskossa, Koivumäen kentällä jatkoin ennen hakutreenejä aamulla aloittamiani pallosulkeisia. Kenttä taas täyteen tavaraa, palloja etupäässä, paikallamakuumerkit ynnä muut myös. Sitten Hiski kentälle ja samat kuviot kuin aamulla. Kyllä se siitä jumittamisesta nytkin lopulta irti päästi, kun en antanut periksi. Otin seuraamista sekä pitkittäin että poikittain. Lopulta sain seurautettua pojan pallojen YLITSE ilman vilkuilun häivääkään! Ihan silkkaa - äänetöntä - tahtojen taistelua tämä on. Lopuksi taas se rättileikki, jossa Hiski on nyt jopa raivokkaampi kuin yleensä.
Haku
Hiskille vain kaksi maalimiestä, eka oikeassa kulmassa ja toka vasemmalla, aika radan lopussa. Pistot: löytö, tyhjä, tyhjä, löytö. Hyvät laatikkopistot, kaikki muukin ok. Se pakollinen kauneusvirhe: ekan mm:n palkkauksen jälkeen oli kovakorvainen ja jäi nuuskimaan jotain. Kymppi miikka siis :)
Heta sai vielä lopuksi etsiä yhden esineen metsästä.
Nyt pidetään kahden vuorokauden täysi treenitauko ennen lauantaista EK1-kisaa.
Heureka!
Hiskin paha tauti, eli seuraamisen koomaantuminen, eteenvilkuilu ja kontaktin tippuminen on mietityttänyt (jopa alitajuisestikin) aikalailla. Otin ja luin uudestaan Jonten viimekesäiset leiriterveiset. Samaan saumaan sattui Koirakuiskaajan pallopakkomielteisen kääpiöpinserin "kuntouttaminen" Livillä ynnä muutamien koiraihmisten aihetta liippaavat blogit (ja päälle päätteeksi vielä Salme Mujusen saalisviettipohdinnat). Nyt alkaa pikkuhiljaa muodostua käsitys siitä, mistä on kyse ja ehkäpä jopa siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. Lyhyesti sanottuna uskon, että pohjimmiltaan puhutaan erittäin saalisviettisen koiran "kääntämisestä" laumavietille. Teinkin viime kesänä niitä Jonten kokeiluja, mutta minkä ihmeen takia olen jättänyt ne :((
Niinpä kävin tänä aamuna Hiskin kanssa taas Pirkkahallin kentällä kokeilemassa muutamia juttuja. Ensin kylvin kentän täyteen palloja, kentän laidan täytin kaikenlaisilla härpäkkeillä myös, reunoille vein paikoillemakuumerkit. Lisäksi jätin Hetan ensin paikallamakuuseen, sitten annoin sille pallon, jonka kanssa se alkoi kivasti ja tyytyväisenä kikkailla kentällä.
Hiskin ilme oli näkemisen arvoinen, kun toin sen kentälle, lisäksi se jähmettyi päästä hännänkärkeen asti. En antanut sille mitään käskyä, mutta tein olemuksestani niin jämäkän kuin pystyin. His hakeutui viereeni ja alkoi tietysti tuijotella palloja ja muuta rekvisiittaa. Seisottiin. Ja seisottiin. Ja seisottiin...Vähitellen His alkoi tarjota kontaktia. Otin kuuluvan sisäänhengityksen jälkeen muutaman askelen, kontakti putosi heti, jolloin käännyin ja palasin takaisin. Taas seisottiin. Tätä tehtiin puolisen tuntia. En huomautellut, enkä kehunut, en ylimalkaan sanonut sanaakaan koko aikana, mutta koitin olla tyytymättömän oloinen aina vilkaisun ilmaantuessa.
Tuli karmean kuumakin, mutta jatkoin sitkeästi edestakaista sahaamista. Kerta kerralta Hiskin ote parani: ja lopulta sain seurautettua sen upeasti ilman yhtäkään vilkaisua sen ison pallon ja muiden kentän reunan ihanuuksien ohi semmoset reilut 70 askelta. Sittenpä repäisimme pelihousumme riemusta! Palkka tuli taskustani: eli repimislelut, palloihin en antanut koskea edelleenkään eikä His enää niistä ollut edes kiinnostunut.
Nyt on ensimmäistä kertaa sellainen tunne, että olen perimmäisten ongelmien äärellä ja ratkaisu (ehkä) on näköpiirissä, tosin kaukana vasta, toistoja varmaan tarvitaan kyllä triljoona.
Eli: Hiski osaa seurata ja tietää, mitä sen pitäisi tehdä, mutta saalisvietin vallassa - kun saalisärsyke ilmantuu kentälle tai jopa kun sillä on päässään mielikuva, että saalis ON jossain siellä - ollessaan se ei voi itselleen mitään. Tilannetta pahensi selvästi eteenvientiesineen mukaantulo kuvioihin. His pitää siis saada luopumaan saaliin ajatuksesta ja siirtymään laumavietille.
"Alkuun" palaaminen (tiheä palkkaus, motsku näkyvissä) vain pahentaisi seuraamisen levottomuutta ja kasvattaisi saaliin merkitystä. Nyt pitää vaatia, pakottaa luopumaan saaliista eikä koiraa saa "sääliä". Ei minkäänlaista lirkuttelua, houkutteluja eikä hyvittelyä välillä. Koira tarjoaa, ja jos ei kelpaa, otetaan uusiksi. Käskyjä ei oikeastaan tarvita, koska perusidea on, että kentällä seurataan ohjaajaa - koko ajan. Tässä on se etu myös, ettei käytöstään tarvitse kisoissa muuttaa, vaan olemus ja systeemit ovat aina samanlaisia, olipa kisa tai treenit. Ja jos homma alkaa tosissaan pelittää, se ratkaisee myös siirtymien ongelmat ja vähentää kaikenlaista säätämistä ja supattelua kentällä, myös kisoissa.
Kun ongelmana ovat esimerkiksi pallot, niitä ei karteta, vaan niistä opetetaan päästämään irti, mennään suoraan ongelmaa "päin" ja otetaan se haltuun.
Saalispalkka tulee vasta ihan lopuksi ja se on aina yhteinen leikki kahdella lelulla.
En siis käytä mitään pakotetta, en suullista enkä fyysistä, vaan pelkästään omaa kroppaani ja hengitystä.
Jonten mukaan koiran "masentumista" ei tässä tilanteessa saa pelätä, olin senkin ihan unohtanut.
Itse asiassa samantapainen palkkaamattomuus/tehokuurihomma käytiin läpi Hiskin telineopetuksessa. Sehän näytti aluksi ihan toivottomalta: pelkkää kyttäämistä ja vaanimista, edes istuminen telineen eteen ei onnistunut. Aika hyvin tuo nykyään sujuu eikä Hiskille ole tuosta mitään traumaa jäänyt.
Se miksi tilanne pahenee paikallamakuun jälkeen, vaatii vielä vähän lisäpohdintaa...Mutta laumavietin pysyminen yllä kentällä koko suorituksen ajan olisi lääke tuohonkin.
Juu, eikä nyt enää tarvitse muuta kuin todistaa tä hypoteesi oikeaksi ;).
Niinpä kävin tänä aamuna Hiskin kanssa taas Pirkkahallin kentällä kokeilemassa muutamia juttuja. Ensin kylvin kentän täyteen palloja, kentän laidan täytin kaikenlaisilla härpäkkeillä myös, reunoille vein paikoillemakuumerkit. Lisäksi jätin Hetan ensin paikallamakuuseen, sitten annoin sille pallon, jonka kanssa se alkoi kivasti ja tyytyväisenä kikkailla kentällä.
Hiskin ilme oli näkemisen arvoinen, kun toin sen kentälle, lisäksi se jähmettyi päästä hännänkärkeen asti. En antanut sille mitään käskyä, mutta tein olemuksestani niin jämäkän kuin pystyin. His hakeutui viereeni ja alkoi tietysti tuijotella palloja ja muuta rekvisiittaa. Seisottiin. Ja seisottiin. Ja seisottiin...Vähitellen His alkoi tarjota kontaktia. Otin kuuluvan sisäänhengityksen jälkeen muutaman askelen, kontakti putosi heti, jolloin käännyin ja palasin takaisin. Taas seisottiin. Tätä tehtiin puolisen tuntia. En huomautellut, enkä kehunut, en ylimalkaan sanonut sanaakaan koko aikana, mutta koitin olla tyytymättömän oloinen aina vilkaisun ilmaantuessa.
Tuli karmean kuumakin, mutta jatkoin sitkeästi edestakaista sahaamista. Kerta kerralta Hiskin ote parani: ja lopulta sain seurautettua sen upeasti ilman yhtäkään vilkaisua sen ison pallon ja muiden kentän reunan ihanuuksien ohi semmoset reilut 70 askelta. Sittenpä repäisimme pelihousumme riemusta! Palkka tuli taskustani: eli repimislelut, palloihin en antanut koskea edelleenkään eikä His enää niistä ollut edes kiinnostunut.
Nyt on ensimmäistä kertaa sellainen tunne, että olen perimmäisten ongelmien äärellä ja ratkaisu (ehkä) on näköpiirissä, tosin kaukana vasta, toistoja varmaan tarvitaan kyllä triljoona.
Eli: Hiski osaa seurata ja tietää, mitä sen pitäisi tehdä, mutta saalisvietin vallassa - kun saalisärsyke ilmantuu kentälle tai jopa kun sillä on päässään mielikuva, että saalis ON jossain siellä - ollessaan se ei voi itselleen mitään. Tilannetta pahensi selvästi eteenvientiesineen mukaantulo kuvioihin. His pitää siis saada luopumaan saaliin ajatuksesta ja siirtymään laumavietille.
"Alkuun" palaaminen (tiheä palkkaus, motsku näkyvissä) vain pahentaisi seuraamisen levottomuutta ja kasvattaisi saaliin merkitystä. Nyt pitää vaatia, pakottaa luopumaan saaliista eikä koiraa saa "sääliä". Ei minkäänlaista lirkuttelua, houkutteluja eikä hyvittelyä välillä. Koira tarjoaa, ja jos ei kelpaa, otetaan uusiksi. Käskyjä ei oikeastaan tarvita, koska perusidea on, että kentällä seurataan ohjaajaa - koko ajan. Tässä on se etu myös, ettei käytöstään tarvitse kisoissa muuttaa, vaan olemus ja systeemit ovat aina samanlaisia, olipa kisa tai treenit. Ja jos homma alkaa tosissaan pelittää, se ratkaisee myös siirtymien ongelmat ja vähentää kaikenlaista säätämistä ja supattelua kentällä, myös kisoissa.
Kun ongelmana ovat esimerkiksi pallot, niitä ei karteta, vaan niistä opetetaan päästämään irti, mennään suoraan ongelmaa "päin" ja otetaan se haltuun.
Saalispalkka tulee vasta ihan lopuksi ja se on aina yhteinen leikki kahdella lelulla.
En siis käytä mitään pakotetta, en suullista enkä fyysistä, vaan pelkästään omaa kroppaani ja hengitystä.
Jonten mukaan koiran "masentumista" ei tässä tilanteessa saa pelätä, olin senkin ihan unohtanut.
Itse asiassa samantapainen palkkaamattomuus/tehokuurihomma käytiin läpi Hiskin telineopetuksessa. Sehän näytti aluksi ihan toivottomalta: pelkkää kyttäämistä ja vaanimista, edes istuminen telineen eteen ei onnistunut. Aika hyvin tuo nykyään sujuu eikä Hiskille ole tuosta mitään traumaa jäänyt.
Se miksi tilanne pahenee paikallamakuun jälkeen, vaatii vielä vähän lisäpohdintaa...Mutta laumavietin pysyminen yllä kentällä koko suorituksen ajan olisi lääke tuohonkin.
Juu, eikä nyt enää tarvitse muuta kuin todistaa tä hypoteesi oikeaksi ;).
tiistai 11. toukokuuta 2010
Kisamainen tottis ja Hämeenkyrön keikka
Tottis 1.
Maanantai-iltana Pirkkahallilla vesisateessa. Oikein numeroliivit päällä, Minna K. tuomaroi. Neljä koirakkoa, eli kaksi paria.
Hiskin kanssa oltiin toisen parin viimeisiä, parina iso kultsu-uros, joka kiinnosti kyllä poikkeuksellisen kovasti... Otettiin ilmo kahteen kertaan.
His ensin paikallamakuuseen, mikä ihan ookoo jälleen.Viennin aikana kyllä koitti nuuskia maata, samoin poistullessa. Aijai sentään :(
Seuraaminen: Unohdin, että kentän reunalla oli telineessä ISO PALLO! Katastrofin ainekset siis valmiina. Noin kymmenen askelen jälkeen (pelkkää eteenpäin kyttäämistä) laitoin Hiskin maihin ja hain pallon pois. Mutta ei pallonkuvaa niin vain pienen bc-pojan päästä nirhata: vaikka palloa ei enää siellä kentän reunalla ollut, reunaa oli silti pakko kyylätä. Otin peruuttamista, sivuaskeleita, käännöksiä, mutta ei mikään ei enää oikein auttanut. Pallon kuva jäi Hiskin verkkokalvoille ja siinä pysyi :(
Sama kyttääminen jatkui jäävissä - itse liikkeissä ei valittamista.
Luoksetulo. Ok.
Nouto: lievä banaani ja vino palautus, ennakoi sivulletulon.
Hyppy: no problem, paitsi ettei meinannut suostua irrottamaan.
A-este. Sama juttu...
Eteenmenoa ei nyt sattuneesta syystä otettu.
Tottis 2.
Sulkavuoressa vielä myöhään ilallla, kun palautin numeroliivejä. Ylipitkiä seuraamisia ja niistä palkka. Mainio kontakti ja vire.
Tiistaina hurautettiin Lilin kanssa Vaiviaan, Hämeenkyröön ja touhuttiinkin aika monenlaista.
Tottis
1. Ennen Lilin tuloa otin Hiskin kentälle sillä asenteella, että se saa itse tulla pyytämään tekemistä. Ja kyllä se sitten anelikin! En antanut mitään vihjettä tai käskyä, marssin vain kentällä, otin sivuaskeleita, peruutelin, kääntyilin ja sitten otin vielä piiitkän seuraamisen. His kulki vieressä ja tarjosi nättiä paikkaa ja hienoa kontaktia. Lopuksi hyvän pitkän kontaktipätkän jälkeen kahden nahkarätin kanssa leikkiä ja autoon.
2. Toisella kertaa Qira oli ikentällä Lilin kanssa ja vein ensin Hiskin paikallamakuuseen. Se on ruvennut selvästi inhoamaan tätä: oli heti sen oloinen, että "ei kai taas, yäk."
Paikallamakuun jälkeen puhti olikin sitten taas poissa...Lelu kainalossa olisi auttanut, mutta halusin kokeilla, mitä tapahtuu, jos en palkkaa enkä näytä lelua. Kohtuullisesti meni siihen asti, kunnes tultiin kentän reunaan: siinä taas kontaktit heitettiiin huitsiin (joo-o, kentän reunalla ON viime kesänä ollut pallo...). Niinpä hengailtiin siellä metsänraunassa edestakaisin, kunnes His uskoi, ettei mitään palloa todellakaan ole kätketty pajupuskaan tai tungettu turpeen sisään.
Seuraaminen takaisinpäin alkoi myös huonosti, kun nyt piti kytätä Qira-muoria kentän toisessa päässä.
Vasta sitten taas sujui, kun häiriöt poistuivat. Palkkasin vasta todella pitkän hyvän pätkän jälkeen. Huh, huh.
Jälki
Katsottiin tieltä muka hyvä paikka jäljelle, jonka Lili talloi. Todellisuudessa alue oli puolittain suota ja suonsilmäkkeitä, suopursua sun muuta puskaa puolireiteen.Hiskiä ei ajoittain näkynyt pöheiköstä ollenkaan. Se aloitti reippaasti nuuskuttaen, otti takajäljen tielle asti, josta palasi. Eka keppi ok ja viimeinenkin löytyi, mutta kaksi on edelleen siellä rämeessä tai mikä letto se nyt ikinä olikaan. Ei väliä, His taisteli kuitenkin urhoollisesti loppumerkille asti jäljellä pysyen.
Pudotettu
Lili kulki Herin kanssa viereistä tietä. Ihan sama Hiskille,vaikka olisi ollut koko plutoona, pääasia, että saa juosta kuin viimeistä päivää. Hetakin lönkötteli hanskan kuljeksimasta.
Tarkkuus
20 sentin kolikko jäkälikössä, lehdellä peitettynä, pienessä kuopassa, aika kova tuuli. Heta ei löytänyt kolikkoa! Se meni taas sijaisille: alkoi nyhjätä yhdessä kulmassa, kyllästyin katselemaan touhua, vein neidin autoon ja otin Hiskin kehiin. Sillekin oli vaikea homma, mutta löysi lopulta kolikon, jes! En ottanut aikaa, mutta kai se alle viiden minuutin jäi.
Vihonviimeiseksi tein vielä Hiskille ihan lyhyen jäljen (pitkä jana), jolle laitoin kymmenkunta keppiä. Kyllähän His niitä napsi nätisti, en viitsinyt laskea, jäikö joku.
Kivasti hurahti päivä, pidettiin kunnon evästaukokin aurinkoisessa metsässä. Kiitos Lili!
Maanantai-iltana Pirkkahallilla vesisateessa. Oikein numeroliivit päällä, Minna K. tuomaroi. Neljä koirakkoa, eli kaksi paria.
Hiskin kanssa oltiin toisen parin viimeisiä, parina iso kultsu-uros, joka kiinnosti kyllä poikkeuksellisen kovasti... Otettiin ilmo kahteen kertaan.
His ensin paikallamakuuseen, mikä ihan ookoo jälleen.Viennin aikana kyllä koitti nuuskia maata, samoin poistullessa. Aijai sentään :(
Seuraaminen: Unohdin, että kentän reunalla oli telineessä ISO PALLO! Katastrofin ainekset siis valmiina. Noin kymmenen askelen jälkeen (pelkkää eteenpäin kyttäämistä) laitoin Hiskin maihin ja hain pallon pois. Mutta ei pallonkuvaa niin vain pienen bc-pojan päästä nirhata: vaikka palloa ei enää siellä kentän reunalla ollut, reunaa oli silti pakko kyylätä. Otin peruuttamista, sivuaskeleita, käännöksiä, mutta ei mikään ei enää oikein auttanut. Pallon kuva jäi Hiskin verkkokalvoille ja siinä pysyi :(
Sama kyttääminen jatkui jäävissä - itse liikkeissä ei valittamista.
Luoksetulo. Ok.
Nouto: lievä banaani ja vino palautus, ennakoi sivulletulon.
Hyppy: no problem, paitsi ettei meinannut suostua irrottamaan.
A-este. Sama juttu...
Eteenmenoa ei nyt sattuneesta syystä otettu.
Tottis 2.
Sulkavuoressa vielä myöhään ilallla, kun palautin numeroliivejä. Ylipitkiä seuraamisia ja niistä palkka. Mainio kontakti ja vire.
Tiistaina hurautettiin Lilin kanssa Vaiviaan, Hämeenkyröön ja touhuttiinkin aika monenlaista.
Tottis
1. Ennen Lilin tuloa otin Hiskin kentälle sillä asenteella, että se saa itse tulla pyytämään tekemistä. Ja kyllä se sitten anelikin! En antanut mitään vihjettä tai käskyä, marssin vain kentällä, otin sivuaskeleita, peruutelin, kääntyilin ja sitten otin vielä piiitkän seuraamisen. His kulki vieressä ja tarjosi nättiä paikkaa ja hienoa kontaktia. Lopuksi hyvän pitkän kontaktipätkän jälkeen kahden nahkarätin kanssa leikkiä ja autoon.
2. Toisella kertaa Qira oli ikentällä Lilin kanssa ja vein ensin Hiskin paikallamakuuseen. Se on ruvennut selvästi inhoamaan tätä: oli heti sen oloinen, että "ei kai taas, yäk."
Paikallamakuun jälkeen puhti olikin sitten taas poissa...Lelu kainalossa olisi auttanut, mutta halusin kokeilla, mitä tapahtuu, jos en palkkaa enkä näytä lelua. Kohtuullisesti meni siihen asti, kunnes tultiin kentän reunaan: siinä taas kontaktit heitettiiin huitsiin (joo-o, kentän reunalla ON viime kesänä ollut pallo...). Niinpä hengailtiin siellä metsänraunassa edestakaisin, kunnes His uskoi, ettei mitään palloa todellakaan ole kätketty pajupuskaan tai tungettu turpeen sisään.
Seuraaminen takaisinpäin alkoi myös huonosti, kun nyt piti kytätä Qira-muoria kentän toisessa päässä.
Vasta sitten taas sujui, kun häiriöt poistuivat. Palkkasin vasta todella pitkän hyvän pätkän jälkeen. Huh, huh.
Jälki
Katsottiin tieltä muka hyvä paikka jäljelle, jonka Lili talloi. Todellisuudessa alue oli puolittain suota ja suonsilmäkkeitä, suopursua sun muuta puskaa puolireiteen.Hiskiä ei ajoittain näkynyt pöheiköstä ollenkaan. Se aloitti reippaasti nuuskuttaen, otti takajäljen tielle asti, josta palasi. Eka keppi ok ja viimeinenkin löytyi, mutta kaksi on edelleen siellä rämeessä tai mikä letto se nyt ikinä olikaan. Ei väliä, His taisteli kuitenkin urhoollisesti loppumerkille asti jäljellä pysyen.
Pudotettu
Lili kulki Herin kanssa viereistä tietä. Ihan sama Hiskille,vaikka olisi ollut koko plutoona, pääasia, että saa juosta kuin viimeistä päivää. Hetakin lönkötteli hanskan kuljeksimasta.
Tarkkuus
20 sentin kolikko jäkälikössä, lehdellä peitettynä, pienessä kuopassa, aika kova tuuli. Heta ei löytänyt kolikkoa! Se meni taas sijaisille: alkoi nyhjätä yhdessä kulmassa, kyllästyin katselemaan touhua, vein neidin autoon ja otin Hiskin kehiin. Sillekin oli vaikea homma, mutta löysi lopulta kolikon, jes! En ottanut aikaa, mutta kai se alle viiden minuutin jäi.
Vihonviimeiseksi tein vielä Hiskille ihan lyhyen jäljen (pitkä jana), jolle laitoin kymmenkunta keppiä. Kyllähän His niitä napsi nätisti, en viitsinyt laskea, jäikö joku.
Kivasti hurahti päivä, pidettiin kunnon evästaukokin aurinkoisessa metsässä. Kiitos Lili!
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Kevään eka vieras jälki +esineruutu
Sunnuntai-iltana ajelimme Jannen ja Lilin kanssa Pirkkalan uusiin ja ihmeellisiin maastoihin.
Esineruutu
Koko ruutu, melko haastava maasto. Hiskille kolme isohkoa Lilin esinettä. Ekalla lähetyksellä teki pienen lurauksen ruudusta ulos. Seuraavat kolme pistoa varmoja ja suoria ja jokaisella tuli esine. Aikaa meni pari minuuttia.
Jälki
Lili polkaisi Hiskille noin EK-kokeen alokkaan pituisen jäljen/neljä keppiä/kaksi kulmaa. Vanheni 1,5 tuntia.
Hiski oli juuri sopivassa mielentilassa jäljestykseen: rauhallinen, keskittynyt, rento, mutta iloinen. Janalla ei ryysimistä (!!!), suunta varma. His etsii nyt keppejä tosissaan ja määrätietoisesti, ei pelkästään jäljestä. Hiski on näköjään saanut noista helpoista jäljistä ihan rutkasti itsevarmuutta sitten viime syksyn.
Esineruutu
Koko ruutu, melko haastava maasto. Hiskille kolme isohkoa Lilin esinettä. Ekalla lähetyksellä teki pienen lurauksen ruudusta ulos. Seuraavat kolme pistoa varmoja ja suoria ja jokaisella tuli esine. Aikaa meni pari minuuttia.
Jälki
Lili polkaisi Hiskille noin EK-kokeen alokkaan pituisen jäljen/neljä keppiä/kaksi kulmaa. Vanheni 1,5 tuntia.
Hiski oli juuri sopivassa mielentilassa jäljestykseen: rauhallinen, keskittynyt, rento, mutta iloinen. Janalla ei ryysimistä (!!!), suunta varma. His etsii nyt keppejä tosissaan ja määrätietoisesti, ei pelkästään jäljestä. Hiski on näköjään saanut noista helpoista jäljistä ihan rutkasti itsevarmuutta sitten viime syksyn.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Arvatkaa, mitä Hiski teki muurahaispesässä?
Vastaus: kävi kakalla. Juu-u. Sillähän on semmoinen viehko tapa, että sen tunkee takapuolensa jonnekin korkealle asioidessaan. Saapi olla mätäs, kanto tai lumikasa talvella. Tasamaa ei tarkoitukseen sovellu. Kaikenlaisia paikkoja on nähty, mutta ei vielä tätä: His kiipesi runsaan metrin korkuisen muurahaispesän päälle ja alkoi vääntää torttua...Ikävä kyllä en ehtinyt saada kuvaa. Pesän asukkaat olivat täydessä työn touhussa, mutta ei se Vemmelsäärtä häirinnyt. Mahtoi yhdyskunnassa vallita melkoinen hämminki...
Mutta asiaan. Torstain treenit:
Jälki, jana/keppitreeni
Kaksi lyhyttä jäljennysää, kepit päissä pian kulman jälkeen. Noin tunnin vanhoja, toinen oikealle, toinen vasemmalle. Laitoin kepit vaikeisiin paikkoihin.
Kaikki hyvin. Jäljet nousivat oikeaan suuntaan. Hiskillä on nyt varsin mainio keppimotivaatio. Vietimme kunnolla aikaa kepeillä, istuskelin oikein kaikessa rauhassa.
Pudotettu
Metsän keskellä. En uskalla kauheasti pidentää matkaa, kun pelkään, että His siinä hirveässä vauhdissaan lennähtää esineen ohi kokeessa, kun matkaa on vain vaivaiset 50 metriä. Kaikki meni hyvin tässäkin.
Tarkkuus
Ei ihan pieni esine, mutta hankalan mallinen, koukku. Ihan edessä, peitettynä. Puiset nurkkakepit. Helppoa kuin heinänteko molemmille koirille.
Tottis
Perjantaina Pirkkahallin kentällä Lilin ja Herin kanssa.
Vihjesanan jälkeen pallo kainalossa paikallemakuuseen kuljetus, siitä käännöksen jälkeen pallon pudotus. Ei makuuta. Sitten Hiski otti noudon leluun vaihdolla, hyvin. Molemmat esteet. Hyvin meni, vaikka heitin kapulan A-esteen taakse tosi vinoon. Sitten autoon.
Sitten paikallemakuuseen vienti vihjesanan jälkeen, mutta ei palkkausta. Tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoon.
Pitkä paikallamamakuu taas, varmaan 15 minuuttia Herin ja Lilin leikkiessä. Lili haukutti Heriä myös.
Vihjesanan jälkeen kuljetus lähtöpaikalle. Siitä ilman perusasentoa seuraamiseen, palkka kainalosta käännöksen jälkeen. Hiskin vire oli taas laskenut paikallamakuusta...ei se kovin pahasti haitannut, mutta ero oli olemassa.
Vielä luoksetulo läpijuoksuna eikä muuta.
Mutta asiaan. Torstain treenit:
Jälki, jana/keppitreeni
Kaksi lyhyttä jäljennysää, kepit päissä pian kulman jälkeen. Noin tunnin vanhoja, toinen oikealle, toinen vasemmalle. Laitoin kepit vaikeisiin paikkoihin.
Kaikki hyvin. Jäljet nousivat oikeaan suuntaan. Hiskillä on nyt varsin mainio keppimotivaatio. Vietimme kunnolla aikaa kepeillä, istuskelin oikein kaikessa rauhassa.
Pudotettu
Metsän keskellä. En uskalla kauheasti pidentää matkaa, kun pelkään, että His siinä hirveässä vauhdissaan lennähtää esineen ohi kokeessa, kun matkaa on vain vaivaiset 50 metriä. Kaikki meni hyvin tässäkin.
Tarkkuus
Ei ihan pieni esine, mutta hankalan mallinen, koukku. Ihan edessä, peitettynä. Puiset nurkkakepit. Helppoa kuin heinänteko molemmille koirille.
Tottis
Perjantaina Pirkkahallin kentällä Lilin ja Herin kanssa.
Vihjesanan jälkeen pallo kainalossa paikallemakuuseen kuljetus, siitä käännöksen jälkeen pallon pudotus. Ei makuuta. Sitten Hiski otti noudon leluun vaihdolla, hyvin. Molemmat esteet. Hyvin meni, vaikka heitin kapulan A-esteen taakse tosi vinoon. Sitten autoon.
Sitten paikallemakuuseen vienti vihjesanan jälkeen, mutta ei palkkausta. Tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoon.
Pitkä paikallamamakuu taas, varmaan 15 minuuttia Herin ja Lilin leikkiessä. Lili haukutti Heriä myös.
Vihjesanan jälkeen kuljetus lähtöpaikalle. Siitä ilman perusasentoa seuraamiseen, palkka kainalosta käännöksen jälkeen. Hiskin vire oli taas laskenut paikallamakuusta...ei se kovin pahasti haitannut, mutta ero oli olemassa.
Vielä luoksetulo läpijuoksuna eikä muuta.
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Keskiviikon metsäpaketti
Keskiviikko 5.5.
Aamulla Sääksjärvellä.
Tarkkuus
Normiruutu sammalikossa, jota pöyhin oikein kunnolla. Esine oikeassa takakulmassa, neliskanttinen metallipala, mikälie. Peitin vähän lehdillä.
Heta ensin. Lady lankesi samaan touhuun kuin hoffimestiksissä Kangasniemellä: juuttui kihnuttamaan yhtä ja samaa paikkaa ikäänkuin esine kasvaisi siihen, jos tarpeeksi uskoo asiaan.
Arvelin, että tuo olisi Hiskillekin vaikea, mutta Mr Hispander yllätti iloisesti. Ei mennyt varmaan kuin 20 sekkaa, kun esine oli nappaistu. Hyvä His!
Pudotettu
Aloitin ajouraa pitkin, mutta poikkesin jatkamaan reittiä suoraan metsään, kun tie teki mutkan, vähän haastetta siitäkin. Pudotuksen jälkeen matkaa noin 80-90 metriä. Hetan esivalmistelun jälkeen taas Hiskin vuoro. Helppo nakki, kuinkas muuten :)
Jälki, kevään neljäs
Matkaa noin 350 metriä, neljä keppiä, joista viimeisen peittelin huolella lehtien alle. Kaksi kulmaa, paljon mutkia. Jana n. 20 metriä. Ikää runsas tunti.
Hiski tarkisti vähän matkaa takajälkeä, mutta palasi. Kaikki kepit nousivat epäröimättä. Eka kulma oli heti ensimmäisen kepin jälkeen. Siitä His painoi vauhdilla ohi ja haki jäljen uudestaan aika kaukaa sivulta kaartaen. Toinen kulma ihan ok.
Hyvä vauhti. Keskityin kepeillä rauhoittumiseen ja kepeiltä lähtemiseen rauhallisesti (tai siis siihen pyritään).
Haku
Illalla Sääksjärvellä. Otettiin kaikille koirille "sisääntulotreenit". Heta sai tallata ja taantui häiriköimään kuin pikkupentu.
Hiskille nyt vain kaksi maalimiestä, irtorullat. Hyvin meni muuten paitsi, että Hiskin omatekoisen näyttöliinan jousto-osa katkesi...On hiukka dynaamista toi näytölle lähtö. Hyvä, ettei katkennut kisoissa.
Aamulla Sääksjärvellä.
Tarkkuus
Normiruutu sammalikossa, jota pöyhin oikein kunnolla. Esine oikeassa takakulmassa, neliskanttinen metallipala, mikälie. Peitin vähän lehdillä.
Heta ensin. Lady lankesi samaan touhuun kuin hoffimestiksissä Kangasniemellä: juuttui kihnuttamaan yhtä ja samaa paikkaa ikäänkuin esine kasvaisi siihen, jos tarpeeksi uskoo asiaan.
Arvelin, että tuo olisi Hiskillekin vaikea, mutta Mr Hispander yllätti iloisesti. Ei mennyt varmaan kuin 20 sekkaa, kun esine oli nappaistu. Hyvä His!
Pudotettu
Aloitin ajouraa pitkin, mutta poikkesin jatkamaan reittiä suoraan metsään, kun tie teki mutkan, vähän haastetta siitäkin. Pudotuksen jälkeen matkaa noin 80-90 metriä. Hetan esivalmistelun jälkeen taas Hiskin vuoro. Helppo nakki, kuinkas muuten :)
Jälki, kevään neljäs
Matkaa noin 350 metriä, neljä keppiä, joista viimeisen peittelin huolella lehtien alle. Kaksi kulmaa, paljon mutkia. Jana n. 20 metriä. Ikää runsas tunti.
Hiski tarkisti vähän matkaa takajälkeä, mutta palasi. Kaikki kepit nousivat epäröimättä. Eka kulma oli heti ensimmäisen kepin jälkeen. Siitä His painoi vauhdilla ohi ja haki jäljen uudestaan aika kaukaa sivulta kaartaen. Toinen kulma ihan ok.
Hyvä vauhti. Keskityin kepeillä rauhoittumiseen ja kepeiltä lähtemiseen rauhallisesti (tai siis siihen pyritään).
Haku
Illalla Sääksjärvellä. Otettiin kaikille koirille "sisääntulotreenit". Heta sai tallata ja taantui häiriköimään kuin pikkupentu.
Hiskille nyt vain kaksi maalimiestä, irtorullat. Hyvin meni muuten paitsi, että Hiskin omatekoisen näyttöliinan jousto-osa katkesi...On hiukka dynaamista toi näytölle lähtö. Hyvä, ettei katkennut kisoissa.
tiistai 4. toukokuuta 2010
Tiistain askareet
Tottis
Heti aamusta Sääksjärvellä Tamskin sisähallissa Lilin ja Miikun kanssa. Häiriöinä agilityesteitä ja ruutukiekkoja. Hiskille ihan uusi paikka.
Teemana edelleen siirtymät/vire.
Paikallamakuu
Virityssanan jälkeen palkkasin heti sisääntultua tipauttamalla pallon kainalosta, sitten olikin helppo viedä Hiski paikallamakuuseen järkyttävän hienossa kontaktissa ja hyvällä paikalla.
Koira makoilivat yhdessä kuutisen minuuttia (me mentiin ovesta ulos), sitten Lili ja Miikku hakivat koiransa pois ja alkoivat touhuta niiden kanssa, Hiski-poika jatkoi makuutaan 12 minuuttiin asti. Oikein rauhallisesti ja hyvin makasi.
Istumaannousun jälkeen taas vihjesana, siitä pieni pätkä kävelyä hienossa kontaktissa ja palkka. Vautsi, miten hienosti!
Sitten suoraan maahanmeno-käsky>palkka ja leikkiä.
Leikin jälkeen taas vihjesana>palkka, palkka pois ja agi-A:n eteen. Siinä treenattiin muutama kapulan sivuunheitto: kapula törkeän kaukana sivulla. Ei kiertänyt.
Sitten taas vihjesana>kävelypätkä>palkka ja leikkiä. Siitä suoraan makuuseen, josta hyvä luoksetulo läpijuoksuna.
Loppuslut ja autoon.
Yritän nyt muuttaa Hiskin mielentilaa paikallamakuussa. Se on opetettu ja palkattu siitä 100-prosenttisesti namilla, mikä on aikaansanut rauhallisen pysymisen, mutta sivutuotteena ehkä aiheuttanut vireen laskemisen. Nyt kun His varmasti jo osaa tuon, yritän saada paikallamakuussa aikaan vireen patoamisen, kun His tietää odottaa lelupalkkaa. Sillä vireellä sitten pitäisi pärjätä se siirtymä, seuraaminen ja jäävät. Ans kattoo...
Pudotettu
Nyt hakkuuaukealla, valmistelevan lisäksi matkaa noin 80 metriä. Hetan jälkeen Hiski. Ei mitään huomauttamista: nappisuoritus jälleen.
Tarkkuus
Hakkuuaukealle myös: kuivaa, pitkää heinää. Esineenä hylsy. Kova tuuli. Heta ensin, joutui hiukan etsimään. Hiski bongasi nyt esineen ihan heti ja nappasi nätisti.
Heti aamusta Sääksjärvellä Tamskin sisähallissa Lilin ja Miikun kanssa. Häiriöinä agilityesteitä ja ruutukiekkoja. Hiskille ihan uusi paikka.
Teemana edelleen siirtymät/vire.
Paikallamakuu
Virityssanan jälkeen palkkasin heti sisääntultua tipauttamalla pallon kainalosta, sitten olikin helppo viedä Hiski paikallamakuuseen järkyttävän hienossa kontaktissa ja hyvällä paikalla.
Koira makoilivat yhdessä kuutisen minuuttia (me mentiin ovesta ulos), sitten Lili ja Miikku hakivat koiransa pois ja alkoivat touhuta niiden kanssa, Hiski-poika jatkoi makuutaan 12 minuuttiin asti. Oikein rauhallisesti ja hyvin makasi.
Istumaannousun jälkeen taas vihjesana, siitä pieni pätkä kävelyä hienossa kontaktissa ja palkka. Vautsi, miten hienosti!
Sitten suoraan maahanmeno-käsky>palkka ja leikkiä.
Leikin jälkeen taas vihjesana>palkka, palkka pois ja agi-A:n eteen. Siinä treenattiin muutama kapulan sivuunheitto: kapula törkeän kaukana sivulla. Ei kiertänyt.
Sitten taas vihjesana>kävelypätkä>palkka ja leikkiä. Siitä suoraan makuuseen, josta hyvä luoksetulo läpijuoksuna.
Loppuslut ja autoon.
Yritän nyt muuttaa Hiskin mielentilaa paikallamakuussa. Se on opetettu ja palkattu siitä 100-prosenttisesti namilla, mikä on aikaansanut rauhallisen pysymisen, mutta sivutuotteena ehkä aiheuttanut vireen laskemisen. Nyt kun His varmasti jo osaa tuon, yritän saada paikallamakuussa aikaan vireen patoamisen, kun His tietää odottaa lelupalkkaa. Sillä vireellä sitten pitäisi pärjätä se siirtymä, seuraaminen ja jäävät. Ans kattoo...
Pudotettu
Nyt hakkuuaukealla, valmistelevan lisäksi matkaa noin 80 metriä. Hetan jälkeen Hiski. Ei mitään huomauttamista: nappisuoritus jälleen.
Tarkkuus
Hakkuuaukealle myös: kuivaa, pitkää heinää. Esineenä hylsy. Kova tuuli. Heta ensin, joutui hiukan etsimään. Hiski bongasi nyt esineen ihan heti ja nappasi nätisti.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Kaikkea kivaa :)
Maanantaina oli oikeastaan tarkoitus pitää leirin jälkeen huilipäivä, mutta kun oli niin hieno ilma ja Hiski oli metsässä sen näköinen, että "eiks ny edes jotain voitaisi tehdä, hei", niin päätin sitten (töiden kustannuksella) puuhastella jotain pientä pitkän lenkin lisäksi.
Jälki
Tai oikeastaan kaksi kpl jäljennysiä, muutama kymmenen metriä pituutta molemmilla, ja kummankin päässä keppi. Janat 10-20 metrin välillä. Vanhenivat tunnin verran. Eka oli ihan suora, eikä siinä mitään, hiukan Hiski tarkisti takajälkeä, mutta kääntyi.
Toinen jälki teki kaarroksen tieltä tielle. His lähti päättäväisesti takajäljelle, päästin irti liinasta ja annoin mennä vapaasti, jäin itse paikoilleni seisomaan. Aikansa Vemmelsääri puuhaili tiellä, nuuski ja ihmetteli. Sitten yhtäkkiä se ampaisi janan kohdalta takaisin metsään, vilkaisi mua ("huijasit!") ja rynnisti kuono maassa oikeaan suuntaan. Annoin sen mennä (en edes ottanut liinasta kiinni), otin vain muutaman askelen sen perään. Melkein saman tien His tuli jo keppi suussa takaisin. Olihan hauska katsoa, miten Hiskillä syttyi lamppu ja miten se minulta mitään kyselemättä ratkaisi asian. Panostan nyt jäljellä oikeaan mielentilaan (sekä koiran että varsinkin omaani), ennen kuin lähdetään rynnimään mitään kilsan jälkiä. Syksyllähän jälki jäi siihen pisteeseen, ettei me kumpikaan oltu ihan tyytyväisiä. Näyttää siltä, ettei Hiskille ole jäänyt mitään hampaankoloon :)
Tarkkuusruutu
Löysin hauskan paikan mäenrinteestä: ruudussa oli jäkälää, pitkää kanervaa ja risuja. Esineenä avain. Voimakas tuuli, avain vasemmassa yläkulmassa, hyvin piilossa. Heta ensin: suoraan esineelle.
Hiskillä taisi mennä minuutin verran, se ylitteli taas hiukan rajoja, ei pahasti kuitenkaan.
Pudotettu
Tein "radan" ihan metsään, ei siis polkua tai mitään selkeää uraa. Pudotuksen jälkeen matkaa noin 70 metriä. Tuuli kävi lähetyspaikalta päin, eli ei tuonut hajua esineestä. Heta sai hakea ensin, iisi nakkihan tuo sille oli.
Hiski oli ehkä vähän innoissaan...Otin seuraamaisen ihan vimpan päälle, en antanut edistää enkä nuuskia yhtään. Lähti kuin nappi housuista, vähän viivähti, en tiedä, mitä touhusi, kun ei ollut näköyhteyttä koiraan. Luultavasti paaahtoi esineen ohi. Tuli kuitenkin ihan hyvin hanska suussa.
Ensi kerralla otetaan jo vähän pitempi metsärata.
Lopuksi tein uusilla hienoilla Fiskarsin tehosaksillani ison kasan jälkikeppejä. Olipa helppoa!
Tottis
Pirkkahallilla, PPK:n vuorolla, paljon väkeä.
Teemana siirtymät/vire niissä.
Ensin ilmo ihan vieraalle tuomarille Herin ja Lilin kanssa. Pallo kainalossa, vihje "hommiin", aloituspaikalle ja palkka. Leikkiä.
Pallo kainalooon>vihje> paikallemakuuseen kävely, vapautus pallolle käännöksen jälkeen, ennen makuuta. Leikki.
Paikallamakuu, noin 10 minuuttia. Kentällä rutosti häiröitä: haukkuvia koiria, lenteleviä leluja, Herin luoksetuloravi ihan vierestä.
Istumaan käskyllä, vihjesana>kävelyä>palkka suoraan kainalosta.
Sitten maasta luoksetulo (ei valmistelevaa) läpijuoksuna paikallamakuussa olevan Herin nenän edestä, leikkiä ja autoon.
Jälki
Tai oikeastaan kaksi kpl jäljennysiä, muutama kymmenen metriä pituutta molemmilla, ja kummankin päässä keppi. Janat 10-20 metrin välillä. Vanhenivat tunnin verran. Eka oli ihan suora, eikä siinä mitään, hiukan Hiski tarkisti takajälkeä, mutta kääntyi.
Toinen jälki teki kaarroksen tieltä tielle. His lähti päättäväisesti takajäljelle, päästin irti liinasta ja annoin mennä vapaasti, jäin itse paikoilleni seisomaan. Aikansa Vemmelsääri puuhaili tiellä, nuuski ja ihmetteli. Sitten yhtäkkiä se ampaisi janan kohdalta takaisin metsään, vilkaisi mua ("huijasit!") ja rynnisti kuono maassa oikeaan suuntaan. Annoin sen mennä (en edes ottanut liinasta kiinni), otin vain muutaman askelen sen perään. Melkein saman tien His tuli jo keppi suussa takaisin. Olihan hauska katsoa, miten Hiskillä syttyi lamppu ja miten se minulta mitään kyselemättä ratkaisi asian. Panostan nyt jäljellä oikeaan mielentilaan (sekä koiran että varsinkin omaani), ennen kuin lähdetään rynnimään mitään kilsan jälkiä. Syksyllähän jälki jäi siihen pisteeseen, ettei me kumpikaan oltu ihan tyytyväisiä. Näyttää siltä, ettei Hiskille ole jäänyt mitään hampaankoloon :)
Tarkkuusruutu
Löysin hauskan paikan mäenrinteestä: ruudussa oli jäkälää, pitkää kanervaa ja risuja. Esineenä avain. Voimakas tuuli, avain vasemmassa yläkulmassa, hyvin piilossa. Heta ensin: suoraan esineelle.
Hiskillä taisi mennä minuutin verran, se ylitteli taas hiukan rajoja, ei pahasti kuitenkaan.
Pudotettu
Tein "radan" ihan metsään, ei siis polkua tai mitään selkeää uraa. Pudotuksen jälkeen matkaa noin 70 metriä. Tuuli kävi lähetyspaikalta päin, eli ei tuonut hajua esineestä. Heta sai hakea ensin, iisi nakkihan tuo sille oli.
Hiski oli ehkä vähän innoissaan...Otin seuraamaisen ihan vimpan päälle, en antanut edistää enkä nuuskia yhtään. Lähti kuin nappi housuista, vähän viivähti, en tiedä, mitä touhusi, kun ei ollut näköyhteyttä koiraan. Luultavasti paaahtoi esineen ohi. Tuli kuitenkin ihan hyvin hanska suussa.
Ensi kerralla otetaan jo vähän pitempi metsärata.
Lopuksi tein uusilla hienoilla Fiskarsin tehosaksillani ison kasan jälkikeppejä. Olipa helppoa!
Tottis
Pirkkahallilla, PPK:n vuorolla, paljon väkeä.
Teemana siirtymät/vire niissä.
Ensin ilmo ihan vieraalle tuomarille Herin ja Lilin kanssa. Pallo kainalossa, vihje "hommiin", aloituspaikalle ja palkka. Leikkiä.
Pallo kainalooon>vihje> paikallemakuuseen kävely, vapautus pallolle käännöksen jälkeen, ennen makuuta. Leikki.
Paikallamakuu, noin 10 minuuttia. Kentällä rutosti häiröitä: haukkuvia koiria, lenteleviä leluja, Herin luoksetuloravi ihan vierestä.
Istumaan käskyllä, vihjesana>kävelyä>palkka suoraan kainalosta.
Sitten maasta luoksetulo (ei valmistelevaa) läpijuoksuna paikallamakuussa olevan Herin nenän edestä, leikkiä ja autoon.
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Jälki ja hakuoppia hakemassa
30.4.
Jälki
Noin 300 metriä pitkä, neljä keppiä, 45 minuuttia vanha. Jana noin 15 metriä, jälki vasempaan. Pari kulmaa, jälki meni välillä tietä pitkin ja poikin. Ei mitään valittamista: kaikki palaset kohdallaan.
1.-2.5.
Hakuleiri
Pääsin vapuksi hyvään seuraan: Helsingin palveluskoiraharrastajien leirille kokeneeseen ja motivoituneeseen hakuporukkaan (7 koirakkoa) Vesilahdelle. Olipa mahtava anti (ja kova kuri...)! Kouluttajana oli Mari Hyytiäinen (Kennel Eloketun), topakka taskukokoinen tytteli.
Lauantaina otin Hiskille normitreenin: maalimiehet kulmissa (toinen hiukan kulmasta teenpäin), sitten piti ottaa kaksi tyhjää ja valmiit ukot molemmin puolin suoraan edessä. Melko haastava maasto, jossa oli paljon kaatuneita puita.
Jouduin tempaisemaan Hiskin suoraan autosta maastoon ja se oli jotenkin hämillään. Lisäksi radallle mennessä ja radan alussa oli paljon peuran karvaa ja jätöksiä, jotka selvästi häiritsivät Vemmelisen keskittymistä. His ei tehnyt kumpaankaan kulmaan tarpeeksi syvää pistoa, vaan jouduin lähettämään molempiin uudestaan.
Kun Hiskin mieliala ei näyttänyt ihan parhaalta mahdolliselta, päätin tässä vaiheessa luopua tyhjistä ja edettiin suoraan kahdelle viimeiselle maalimiehille. Kolmannelle His ei taaskaan irronnut tarpeeksi, vaan piti lähettää uudestaan. Viimeiselle sentään upposi ekalla lähetyksellä.
Rullien (kiintorulla) kanssa ei ollut mitään ongelmia, mutta kaikki maalimiehet valittivat, että His oli törkeillyt ennen rullan ottoa: pussannut, härkkinyt, hypännyt päälle!
Ei ollut ihan Hiskin parhaita treenejä tämä, mutta ei aina voi kaikki onnistua :) Kaikki muutkin koirat toimivat vähän alivireisesti eikä yksikään tehnyt kunnon pistoja.
Iltapäivällä otin Hiskille vain ukot molempiin kulmiin niin, että His näki, kun maalimiehet menivät piiloon, sitten vein sen pois toisen koiran treenin ajaksi ja sitten poika pääsi hakemaan. Olipa intoa! Molemmat ukot suorapalkoin.
Sunnuntaina mulla oli taas metsässä ihan toinen koira, Hiski-poika, joka oli oma iloinen ja innokas itsensä.
Otimme ihan erilaisen treenin, jollaista ei ole tehty koskaan ennen: vasen puoli ensin ns. sisääntuloina, eli joku porukasta vei Hiskin toiselle puolelle ihan takarajalle, eteni siellä ja minä kutsuin sen ihan tietyllä tavalla tarkan suunnitelman mukaisesti Marin ohjeiden mukaan luokse ja lähetin maalimiehelle toiselle puolelle. Viimeinen sisääntulo otettiin toiselle puolelle. Hiski toimi nyt ihan sairaan hyvin. Joka ikinen viidestä pistosta oli luotisuora ja määrätietoinen, jokaiselta toi rullan hienosti eteenpäin (tätäkin treenattiin). Maalimiehillä oli sekä ruoka- että lelupalkka. Hieno homma, että on vielä toi lelukorttikin, jonka voi ottaa esiin, jos potkua pitää kaivaa lisää.
Nyt kaikki maalimiehet seisoivat. Hiski oli hyppinyt päin ihan sikana :( Ei siis kannata jatkaa tuota.
Tätä käytöshommaa aletaan nyt työstää. Hiskin käyttäytymisessä näytöillä ei ole moittimista, se menee maahan kuten on opetettu. Sikailu liittyy selvästi rullan ottoon. Hiskihän on opetettu tarkistamaan hyvin, onko palkkaa vain otetaanko rulla (ja rulla on aina ollut maassa, jalan alla tms). Mutta se tekee nyt samalla näköjään ruumiintarkastuksen :)) Toisaalta kyse voi olla myös epävarmuudesta kiintorullan kanssa ja mm:n häirintä on todennäköisesti ainakin osittain sijaistoimintaa.
Nyt otetaan joka tapauksessa irtorullatreenejä ja katsotaan, mitä asialle pystyy tekemään.
Kauheasti tuli tietoa, vinkkejä ja mietittävää. Oli tosi kiva katsoa muiden treenaamista ja sitä, millä tavoin ongelmia ratkottiin.
Jälki
Noin 300 metriä pitkä, neljä keppiä, 45 minuuttia vanha. Jana noin 15 metriä, jälki vasempaan. Pari kulmaa, jälki meni välillä tietä pitkin ja poikin. Ei mitään valittamista: kaikki palaset kohdallaan.
1.-2.5.
Hakuleiri
Pääsin vapuksi hyvään seuraan: Helsingin palveluskoiraharrastajien leirille kokeneeseen ja motivoituneeseen hakuporukkaan (7 koirakkoa) Vesilahdelle. Olipa mahtava anti (ja kova kuri...)! Kouluttajana oli Mari Hyytiäinen (Kennel Eloketun), topakka taskukokoinen tytteli.
Lauantaina otin Hiskille normitreenin: maalimiehet kulmissa (toinen hiukan kulmasta teenpäin), sitten piti ottaa kaksi tyhjää ja valmiit ukot molemmin puolin suoraan edessä. Melko haastava maasto, jossa oli paljon kaatuneita puita.
Jouduin tempaisemaan Hiskin suoraan autosta maastoon ja se oli jotenkin hämillään. Lisäksi radallle mennessä ja radan alussa oli paljon peuran karvaa ja jätöksiä, jotka selvästi häiritsivät Vemmelisen keskittymistä. His ei tehnyt kumpaankaan kulmaan tarpeeksi syvää pistoa, vaan jouduin lähettämään molempiin uudestaan.
Kun Hiskin mieliala ei näyttänyt ihan parhaalta mahdolliselta, päätin tässä vaiheessa luopua tyhjistä ja edettiin suoraan kahdelle viimeiselle maalimiehille. Kolmannelle His ei taaskaan irronnut tarpeeksi, vaan piti lähettää uudestaan. Viimeiselle sentään upposi ekalla lähetyksellä.
Rullien (kiintorulla) kanssa ei ollut mitään ongelmia, mutta kaikki maalimiehet valittivat, että His oli törkeillyt ennen rullan ottoa: pussannut, härkkinyt, hypännyt päälle!
Ei ollut ihan Hiskin parhaita treenejä tämä, mutta ei aina voi kaikki onnistua :) Kaikki muutkin koirat toimivat vähän alivireisesti eikä yksikään tehnyt kunnon pistoja.
Iltapäivällä otin Hiskille vain ukot molempiin kulmiin niin, että His näki, kun maalimiehet menivät piiloon, sitten vein sen pois toisen koiran treenin ajaksi ja sitten poika pääsi hakemaan. Olipa intoa! Molemmat ukot suorapalkoin.
Sunnuntaina mulla oli taas metsässä ihan toinen koira, Hiski-poika, joka oli oma iloinen ja innokas itsensä.
Otimme ihan erilaisen treenin, jollaista ei ole tehty koskaan ennen: vasen puoli ensin ns. sisääntuloina, eli joku porukasta vei Hiskin toiselle puolelle ihan takarajalle, eteni siellä ja minä kutsuin sen ihan tietyllä tavalla tarkan suunnitelman mukaisesti Marin ohjeiden mukaan luokse ja lähetin maalimiehelle toiselle puolelle. Viimeinen sisääntulo otettiin toiselle puolelle. Hiski toimi nyt ihan sairaan hyvin. Joka ikinen viidestä pistosta oli luotisuora ja määrätietoinen, jokaiselta toi rullan hienosti eteenpäin (tätäkin treenattiin). Maalimiehillä oli sekä ruoka- että lelupalkka. Hieno homma, että on vielä toi lelukorttikin, jonka voi ottaa esiin, jos potkua pitää kaivaa lisää.
Nyt kaikki maalimiehet seisoivat. Hiski oli hyppinyt päin ihan sikana :( Ei siis kannata jatkaa tuota.
Tätä käytöshommaa aletaan nyt työstää. Hiskin käyttäytymisessä näytöillä ei ole moittimista, se menee maahan kuten on opetettu. Sikailu liittyy selvästi rullan ottoon. Hiskihän on opetettu tarkistamaan hyvin, onko palkkaa vain otetaanko rulla (ja rulla on aina ollut maassa, jalan alla tms). Mutta se tekee nyt samalla näköjään ruumiintarkastuksen :)) Toisaalta kyse voi olla myös epävarmuudesta kiintorullan kanssa ja mm:n häirintä on todennäköisesti ainakin osittain sijaistoimintaa.
Nyt otetaan joka tapauksessa irtorullatreenejä ja katsotaan, mitä asialle pystyy tekemään.
Kauheasti tuli tietoa, vinkkejä ja mietittävää. Oli tosi kiva katsoa muiden treenaamista ja sitä, millä tavoin ongelmia ratkottiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)