HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Jälki ja hakuoppia hakemassa

30.4.
Jälki
Noin 300 metriä pitkä, neljä keppiä, 45 minuuttia vanha. Jana noin 15 metriä, jälki vasempaan. Pari kulmaa, jälki meni välillä tietä pitkin ja poikin. Ei  mitään valittamista: kaikki palaset kohdallaan.

1.-2.5.
Hakuleiri
Pääsin vapuksi hyvään seuraan: Helsingin palveluskoiraharrastajien leirille kokeneeseen ja motivoituneeseen hakuporukkaan (7 koirakkoa) Vesilahdelle. Olipa mahtava anti (ja kova kuri...)! Kouluttajana oli Mari Hyytiäinen (Kennel Eloketun), topakka taskukokoinen tytteli.

Lauantaina otin Hiskille normitreenin: maalimiehet kulmissa (toinen hiukan kulmasta teenpäin), sitten piti ottaa kaksi tyhjää ja valmiit ukot molemmin puolin suoraan edessä. Melko haastava maasto, jossa oli paljon kaatuneita puita.
Jouduin tempaisemaan Hiskin suoraan autosta maastoon ja se oli jotenkin hämillään. Lisäksi radallle mennessä ja radan alussa oli paljon  peuran karvaa ja jätöksiä, jotka selvästi häiritsivät Vemmelisen keskittymistä. His ei tehnyt kumpaankaan kulmaan tarpeeksi syvää pistoa, vaan jouduin lähettämään molempiin uudestaan.
Kun Hiskin mieliala ei näyttänyt ihan parhaalta mahdolliselta, päätin tässä vaiheessa luopua tyhjistä ja edettiin suoraan kahdelle viimeiselle maalimiehille. Kolmannelle His ei taaskaan irronnut tarpeeksi, vaan piti lähettää uudestaan. Viimeiselle sentään upposi ekalla lähetyksellä.
Rullien (kiintorulla) kanssa ei ollut mitään ongelmia, mutta kaikki maalimiehet valittivat, että His oli törkeillyt ennen rullan ottoa: pussannut, härkkinyt, hypännyt päälle!
Ei ollut ihan Hiskin parhaita treenejä tämä, mutta ei aina voi kaikki onnistua :) Kaikki muutkin koirat toimivat vähän alivireisesti eikä yksikään tehnyt kunnon pistoja.

Iltapäivällä otin Hiskille vain ukot molempiin kulmiin niin, että His näki, kun maalimiehet menivät piiloon, sitten vein sen pois toisen koiran treenin ajaksi ja sitten poika pääsi hakemaan. Olipa intoa! Molemmat ukot suorapalkoin.

Sunnuntaina mulla oli taas metsässä ihan toinen koira, Hiski-poika, joka oli oma iloinen ja innokas itsensä.
Otimme ihan erilaisen treenin, jollaista ei ole tehty koskaan ennen: vasen puoli ensin ns. sisääntuloina, eli joku porukasta vei Hiskin toiselle puolelle ihan takarajalle, eteni siellä ja minä kutsuin sen ihan tietyllä tavalla tarkan suunnitelman mukaisesti Marin ohjeiden mukaan luokse ja lähetin maalimiehelle toiselle puolelle. Viimeinen sisääntulo otettiin toiselle puolelle. Hiski toimi nyt ihan sairaan hyvin. Joka ikinen viidestä pistosta oli luotisuora ja määrätietoinen, jokaiselta toi rullan hienosti eteenpäin (tätäkin treenattiin). Maalimiehillä oli sekä ruoka- että lelupalkka. Hieno homma, että on vielä toi lelukorttikin, jonka voi ottaa esiin, jos potkua pitää kaivaa lisää.
Nyt kaikki maalimiehet seisoivat. Hiski oli hyppinyt päin ihan sikana :( Ei siis kannata jatkaa tuota.
Tätä käytöshommaa aletaan nyt työstää. Hiskin käyttäytymisessä näytöillä ei ole moittimista, se menee maahan kuten on opetettu. Sikailu liittyy selvästi rullan ottoon. Hiskihän on opetettu tarkistamaan hyvin, onko palkkaa vain otetaanko rulla (ja rulla on aina ollut maassa, jalan alla tms). Mutta se tekee nyt samalla näköjään ruumiintarkastuksen :)) Toisaalta kyse voi olla myös  epävarmuudesta kiintorullan kanssa ja mm:n häirintä on todennäköisesti ainakin osittain sijaistoimintaa.
Nyt otetaan joka tapauksessa irtorullatreenejä ja katsotaan, mitä asialle pystyy tekemään.
Kauheasti tuli tietoa, vinkkejä ja mietittävää. Oli tosi kiva katsoa muiden treenaamista ja sitä, millä tavoin ongelmia ratkottiin.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kerro tarkemmin mitä oppia erityisesti sait hakumetsässä? Viitsisitsä?
t. Hanna O

Hiippari kirjoitti...

Ööö, sitä tuli tosiaan niin hirveen paljon ja iso osa semmosta, jota ei millään pysty sanallisesti selittään, vaikka kuinka yrittäisi. Sulle nää varmaan sitäpaitsi on ihan itsestäänselviä asioita...
Kaikkein tärkein mulle oli ainakin noi "sisääntulot": eli mm vie koiran takarajaa pitkin paikkaan alueen toisella puolelle paikkaan, josta on näköyhteys ohjaajaan. Ohjaaja huutaa koiraa (kaksiosainen huuto: Sesse, tänne). Koira päästetään vasta, kun se katsoo täsmälleen oikeaan suuntaan (ohaaja ei huuda koiran suuntaan, vaan eteenpäin). Ääniavuilla ja omalla liikkkeellä koiraa ohjataan tulemaan just eikä melkein ohjaajan kohdalle. Muu porukka on eri paikassa, koira ei siis saa mennä sinne. Lähetetään toiselle puolelle maalimiehelle hallintaan oton (tähänkin tuli vinkkiäa, Hiski ei millään malttaisi tulla ihan lähelle) jälkeen. Taas katsotaan huolellisesti paikka, josta koira otetaan rullan kanssa vastaan menemällä alueelle. Taas muu porukka on erillään.
Piilojen paikat katsotaan maastollisesti tarkasti niin, että ne tukee koiran oikeaoppista etenemistä.
Hiski ei ole aina osannut hakea sitä lyhintä reittiä, vaan on saattanut lähteä takaisin samasta paikasta, mistä on piilolle lähetetty.
Lähetyksistä oli puhetta paljon: uudelleenlähetyksiä Mari ei suosittele paimensukuisille koirille juurikaan. Omalla asennolla ja tuijotuksella ("kuin saalista seisova lintukoira")ja etenemällä koiraa autetaan etenemään suoraan, jos se on tehnyt matalan kiepin, ei lähetellä.
Tämmöstä nyt esimerkiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Oli mukava nähdä sinua ja Hiskiä leirillä. Kiitokset seurasta.
Kuri oli tosiaan tiukkaa, mutta itse ainakin pidän Marin tyylisistä kouluttajista. Tsemppiä teille kovasti tuleviin koitoksiin.
t. Marianne ja Coxi