Tuloksia ja talvitauko peekoosta

Vili kolmisen vuotta sitten,. Nyt se on jo iso poika, jolla on JK3 ja EK3 ykköstuloksin. Mutta edelleen se on  "puolikesy luonnonlapsi", äärimmäisen  rakastettava adhd-kakara

Olemme käyneet Vilin kanssa kahdessakin EK-kokeessa ja sillä on nyt EK2- ja EK3-koularit.

EK2, KALAJOKI 29.9., Sami Isopahkala

Koe kulki rantaloman nimellä (raaka tuuli ja kylmä kuin mikä) ja sinne lähdimme kolmen koplalla, eli matkassa mukana olivat myös Sara+Tarmo ja Saara+Kyy. Vuokrasimme kivan mökin ja olimme kaksi yötä. Kaikinpuolin hauska ja onnistunut reissu!
Maasto
Koe alkoi jäljellä. Kaikki kepit, mutta janalta lähti kaksi pistettä "ryntäämisestä", minusta vähän turhaan, koska Vili eteni luotisuoraan otti varmasti jäljen oikeaan suuntaan. 58 p.
Seuraavaksi pudotettu, joka meni muuten hyvin, mutta Vili pysähtyi haistamaan matkalle pystytettyä, alokasluokan matkaa merkkaavaa keppiä. Siitä pois yksi piste. 19 p.
Sitten tarkkuus. Ja voihan kökkö: Vili ilmaisi esineen maahanmenolla, loikkasin ruutuun ja kappas: en löydäkään esinettä. Minuutti kuluu ja sitten tulee jo tuomarikin etsimään. Ei löytynyt koskaan, seuraavalle piti tehdä uusi ruutu. Ilmeisesti pikkuesine hupsahti jonnekin syvälle paksuun jäkälään eikä smöyhimisestä huolimatta suostunut enää ilmaantumaan. 0 p.
Jos tarkkuuden nollaus potuttikin pienen hetken, niin haku kohensi mielialaa kummasti.  Vili teki kaiken aivan oppikirjamaisesti ja saatiin ansaitusti täydet pisteet eli 70 p.
Tottis
Olimme toisessa parissa, Vili suoritti ekana. Melkein suoraan autosta kentälle, joka oli pieni ja laidat täynnä jos jonkinlaista härpäkettä. Vili virittyi tapansa mukaan välittömästi vinkumaan ja jatkoi piipitystä noutoihin saakka taukoamatta. Teki kuitenkin kaikki liikkeet hienosti ja ihmeen tarkasti, vinkumisesta huolimatta sen mieliala ei ollut kovin paha. Itsekin olin aika rento.
Ninpä saimme  kokonaispisteiksi 89, mistä olin mielissäni. Tuomarointi oli asiallisen tiukahkoa.
Loppupisteet 265, eli vallan mainio suoritus.
Tarmo nappasi ykköstuloksen ja  Kyy myös kakkostuloksen,. Hyvillä mielin lähdimme sunnuntaina ajelemaan (4 tuntia... ) kotia kohti. Hirvittelimme kyllä, että kahden viikon päästä olisi heti EK3-koe.

EK3, HÄMEENKYRÖ 13.10., Mikael Kallio
Tämä oli siitä poikkeuksellinen EK-koe, että se alkoi tottiksella.
Olimme Vilin kanssa nro 1.
Vili aloitti ulinan samalla hetkellä, kun jalkani osui kentän reunaan... Mökä oli pahempaa kuin Kalajoella ja Vili oli paljon hermostuneempi ja keskittymättömämpi. Pystyi kuitenkin  tekemään hommat ilman liikevirheitä ja paikkasi noudoilla paljon. Onnistuin antamaan niin järeät irrotuskäskyt, että irrotti sentään kapuloista ekoilla käskyillä, luojan kiitos. Mutta mielenmtila oli mitä oli.
Pisteitä kuitenkin 86, missä omasta mielestäni oli muutama liikaa.
Maasto
Täällä kaikki sujui mallikkaasti: esineruudussa meni kolme pistettä mälväämisestä, ihan aiheellisesti. Vili kikkaili harvinaisen reteästi ja irrottamisessakin oli vaikeuksia. Nauratti kyllä yleisöä taas pöljäilyllään. Kaameat ylikierrokset. Toiset kaksi pistettä lähti hausta, jossa yksi pisto jäi vajaaksi ja toisella piilolla pyöri levottomasti ja vähän liian kaukanakin.
Maastopisteet yhteensä 195.
Yhteispisteet 281, eli ensimmäinen ykköstulos EK:sta. Valiokello on siis käynnistynyt sekä jäljeltä että EK:sta.

Nyt alkoi Vilin kanssa hyvin intensiivisen treenirupeaman jälkeen  PIIIITKÄ talvitauko, varsinkin tottiksesta, jonka kohdalla mietintämyssy on erittäin syvällä päässä. Ainakin pallo-/lelupalkka jää nyt kokonaan pois kentältä. Se vain selvästi pahentaa asiaa/turhaumaa.
Vili on aloittanut agilityn lainakuskin kanssa ja saa nyt puskea energiaansa siihen. Harvakseltaan käymme myös hakutreeneissä ja ehkä tekemässä muutaman jäljen ennen lumentuloa. Keväällä katsotaan, mikä on tilanne.


 

Välitilitystä

Kesä on hurahtanut kuumissa merkeissä ja treenailut on pakostakin jääneet normaalia vähemmälle.
Itse kävin PK SM-kisoissa polkaisemassa ensin EK-kokeessa yhden jäljen ja olin sen jälkeen keppien vastaanottajana. Seuraavana päivänä talsin jälkikokeessa kaksi jälkeä ja otin taas keppejä vastaan. Kivat kisat ja hyvä tunnelma! Vili pääsi lauantaina vähän fiilistelemään.

Jotain sentään on tehty. Vilin tottiksessa edelleen pääpaino mielialatreeneissä, eli äänettömyyden tavoittelussa. Nollatoleranssia haetaan. Joskus onnistuu, aina ei. Ehkä keskimäärin kuitenkin on edistytty. Ideana edelleen, että toiminta lakkaa heti ja palkan mahdollisuus poistuu, kun pienikin vingahdus kuuluu. Seuraamisessa se ei edelleenkään ole riittävän rento, yhteistreeneissä siis. Kun ollaan yksin tai kaksin, se ei ole läheskään yhtä jännittynyt. On tehty suht paljon ilmoittautumistreeniä toisen koiran kanssa.
Noutoja ei ole oikeastaan treenattu lainkaan, vain kapulatelineen lähestymistä. Metrisellä hämytreenejä so Vili istumaan toiselle puolelle ja minä huutelen toiselta puolelta erilaisia sanoja kuten "tomaatti", "sukkahousut" ja "siideri". Jossain kohtaa sitten "hyppy". Joskus palaan toiselle puolelle palkkaamaan hyvästä keskittymisestä eikä hyppyä tule ollenkaan. Treenikaveri kuuntelee toisella puolella, tuleeko piippausta. Ei ole vinkunut tuossa enää aikoihin. Hyvä treeni.
Uimaan Vili pääsee nykyään vain kunnollisen (ja hiljaisen!) ja keskittyneen seuraamisen kautta. Itse uiminenhan on sitten kamalaa kauhomista.

Jälki pojalta sujuu kuin tanssi: ei takajälkiä, hienot kulmat, kepit tarkasti ja harhajälkiäkin on testattu. Ei mene halpaan. Nyt koitan vähän piilotella keppejä.

Esineruudussa ei erikoista: välillä Vili sortuu tosin hiukan esineen tappamiseen. Ihan pakko...

Haun edistymiseen olen nyt hyvin, hyvin tyytyväinen. Keksin lopultakin ilmaisuun sopivan riittävän selkeät systeemit (ja hyvät maalimiehet!) ja ilmaisut alkavat olla niin kohillaan, että mietin jo vakavasti kokeeseen menoa.

Tarkkuus. Aika täydellistä nyt

Pudotettu. Tehty kakkosen rataa. Nyt kulkee hyvin, kun hokasin keinon kitkeä pois hanskan ravistelu löytöpaikalla ennen tuontia so vaihto vielä ihanampaan palkkahansakaan. Eilen tosin vauhtia oli niin paljon, että Vili kiisi hanskan yli lähtöpisteeseen asti. Hyvin palasi vaihdista hakemaan uudestaan, tulipahan tuokin kokeiltua.

Hirveesti tekisi mieli kokeeseen, mutta kun jälki- ja EK-kokeita ei kertakaikkiaan ole! Yksi oma EK-koe on elokuun lopulla ja siinä olen itse ratamestarina... Ja tottis on kyllä edelleen melkoinen mysteeri. Maastoissa Vili olisi valmis kolmosluokan kokeeseen kaikissa kolmessa lajissa.

Lajin vaihto: EK1

Vilin kanssa kävimme EK-kokeessa. Tuli vähän äkkilähtö, kun kolmiseuraotteluun piti saada Lvekin joukkueeseen kolmas osallistuja. Ei nyt sitten löytynyt muita. Vasta syksyllä oli tarkoitus startata Vilpertsan kanssa EK:ssa, mutta aattelin, että mikä jottei. Kokeillaan. Enkä kadu.

Ensin esineruutu Niihaman tottiskentän lähellä. Ruutu oli karsea: pusikkoa, matalaa kuusta ja ties mitä rytöä. Koiraa ei lähetyksen jälkeen juuri nähnyt, eli ei paljon pystynyt ohjailemaan. Vili kuskasi kuitenkin mulle kaksi esinettä 1,5 minuutissa ja sai täydet 30 pistettä ainoana koirana kahdeksasta. Itse olisin vähentänyt pisteen siitä, ettei meinannut irrottaa ekasta esineestä.

Sitten ajettiin 40 minuutin matka muihin maastoihin jonnekin hevonkuuseen Ylöjärven perukoille. Siellä aloitettiin jäljellä. Jana oli täydellinen, mutta eka keppi jäi matkalle. Tällainen vain 40 minuuttia vanhentunut jälki on Vilille vaikea, osasin varuatua, että noin voi käydä. Jäljen ajossa meni kuusi minuuttia (käytettävissä olisi ollut 20...), eli olisi hyvin ehditty hakea se eka keppi, mutta minä pöljä en löytänyt enää janalle Eihän sitä nyt noin lyhyellä matkalla mitään sport trackereita tarvita Siinä meni 10 pojoa. Eli pisteitä 50/60

Etukäteen jännittävin osio, eli haku, sujuikin sitten yli odotusten. Kehuttiin yhteistyötä, ohjausta ja hallintaa. Vili teki sairaan hienot pistot ja nosti molemmat ukot. Työskentelyyn meni aikaa kolmisen minuuttia (aikaa olisi ollut 8). Ilmaisuista meni odotetusti kaksi pistettä kummastakin. Oli mahtavaa nähdä homma koetasolla. Pisteitä 66/70. Kyllä pojasta vielä hakukoirakin leivotaan.
Pudotetun esineen radalla kämmäsin, kun valmistellut koiraa kunnolla ja se kokemattomana luuli ensin olevansa esineruudussa, eli sivulla kulkemisen sijasta rynnisti eteenpäin. Muuten kaikki bueno. Pisteitä 19/20.
Viimeisenä tarkkuusruutu. Vili oli keskittynyt ja pysyi ruudussa hyvin. Puolen minuutin nuuskuttelun jälkeen se suorastaan heittäytyi maahan ja kahden euronkolikko oli suoraan sen nenän edessä ja helppo poimia. Pisteitä 20/20.
Kaikki osiot tehtiin melkein putkeen, kun osallistujia oli vain kolme.
Maastosta pisteitä 185

Sitten kaahattiin taas takaisin kentälle, jossa kutakuinkin suoraan autosta suoritukseen. Tottiksessa oli kolmen rinki, jota inhoan, mutta arvoin m eille numeron yksi, eli ´pääsimme ekana suorittamaan. Vili tuli hyvässä mielentilassa kentälle ja oli ihan hiljaa ilmoittautumiseen asti. Ekan perusasennon jälkeen se sitten kiljui taas koko pitkän suoran käännökseen asti, sen jälkeen oli hiljaa. Loppu oli mallikelpoista seuraamista. Kaikki valmistelvat osuudet taas vonkui.
Ei yhtään liikevirhettä ja paljon vähemmän pikkuvirheitä kuin jälkikokeessa. Jäävistä arvosana hyvä, johtuen huonosta seuraamisesta ja sivulletulojen ennakoinneista.
Kaikki noudot erinomaisia, tasamaanouto suorastaan loistava, hyppy ilmava, Irrotukset hyvin. Eteenmeno erittäin hyvä (huono seuruu), paikallaolo erinomainen.
Tottiksesta pisteitä 89. Hiukan syö naista nuo seuruiden volinat, kun tuomari sanoi, ettei voi antaa kokonaisarvosanaksi erittäin hyvää ääntelyn takia. Mutta kyllä me ne vielä selätetään. nih.
Kokonaispisteet 274. Olen tyytyväinen, että uskallettiin kokeeseen.

Ja  muutama päivä Vilin EK-kokeen jälkeen Hiskillä todettiin melko paha sydänvika. Vähän veti apeaksi. Hiski syö nyt lääkkeitä lopun ikäänsä ja toivon, että se saisi niiden avulla vielä elää monta hyvää ja puuhakasta vuotta.

Jälkimatka jatkuu: JK3

Uskaltauduin Vilin kanssa oman yhdistyksen JK3-kokeeseen. Maastoista olin aika vakuuttunut, koska Vilin jäljestys on ollut koko kevään valioluokkaa eivätkä esineruudutkaan huonosti ole menneet, joskin siellä voi Vilin temperamentilla sattua ja tapahtua yhtä sun toista.
Tottis on edelleen meidän murheenkryyni, ja siinä Vilin kulloinenkin mielentila. Kun olemme kaksin tai muutaman treenikamun kanssa kentällä, Vili tekee kaiken hienosti ja pakka pysyy aikalailla kasassa. Mutta heti kun väkeä on enemmän,  ongelmia alkaa tulla. Olemme yrittäneet järjestää mahdollisimman kisamaisia tilanteita ja Vili on klaarannut ne vaihtelevasti.

Tottista on treenattu ahkerasti on koko talvi. Erityisesti täsmätreeniä on tehty paikkamakuussa, jossa opetin Vilille talven mittaan leuka-maassa-paikkamakuun. Ja lisäksi on treenattu paljon "lähtöjä" eli pelkkää perusasentoa ja tehty kuuntelutreeniä sekä kotona, hallissa että kentällä, koska Vili kiihtyneenä ei välttämättä keskity eikä kuuntele käskyjä yhtään, vaan arpoo liikkeeksi mitä sattuu.
Halusin nyt testata "turvallisella" omalla kentällä, missä oikeasti mennään.

Itse koepäivä oli lämmin, ei onneksi ihan niin kuuma kuin edellinen, mutta maasto oli pölisevän rutikuiva. Tunnin odottelun jälkeen pääsimme jäljelle, Vilillä nupit kaakossa.. Janalla Vili teki jonkun oudon tarkistuksen heti janan alussa, liekö jonkun eläimen jäljet siinä häirinneet, mutta jatkoi sitten hyvin. Jälki lähti melkein 50 metristä, Vili tsekkasi jäljen oikein hyvin ja lähti oikeaan suuntaan.
Sitten puksuteltiin, Vilillä oli kiivas tahti kuten tavallista, mutta teki silti tarkkaa työtä. Mentiin melkein 500 metriä eikä yhtään keppiä noussut... Alkoi epäusko jo kalvaa. Ajattelin, että kuivuus taisi sittenkin tehdä tepposet eikä Vili haista pölyt nenässä keppejä. Sitten Vili bongasi häntä heiluen ekan kepin ja alkoihan niitä nousta tasaiseen tahtiin loppua kohti. Kutoskepille päästessä aikaa oli mennyt 20 minuuttia, eli vasta puolet sallitusta ajasta.
Jäljenpolkija oli unohtanut jättää ekan kepin ja lisännyt sen sitten loppupäähän :) Oli ohjaajalle oikein opettavainen kokemus. Ja Viulihän on ajanut paljonkin jälkilä, joissa on vain yksi keppi lopussa.
Jäljellä oli kaavion mukaan seitsemän suoraa kulmaa ja kaksi terävää. Kaikki kulmat Vili veti tosi hienosti. Yhtäkään keppiä en löytänyt itse. Olin Vilin  työskentelyyn mahdottoman tyytyväinen, se ylitti odotukseni. Meidän treenityyli on osunut nappiin: koira luottaa itseensä, sillä on suunnaton motivaatio sekä jäljestämiseen että keppien löytämiseen ja minä luotan koiraan. Edelleenkään Vili ei halua kepeistä palkkaa, sille riittää, että keppi löytyy ja minä kehun. Juomaankaan Vili ei ehtinyt, valelin vain vedellä sen kuonoa. Lopussa se ei ollut yhtään väsynyt.
Pisteitä jäljeltä 166. Neljä pistettä lähti janalta.

Esineruudussa ei kauaa nokka tuhissut: Neljä esinettä kiidätettiin, suorastaan ampaistiin minulle ajassa kaksi minuuttia ja muutama sekunti päälle. Pisteitä 29: yksi pojo lähti (ihan ansaitusti) ekalla esineellä kikkailusta, sitä piti pikkusen riepotella ennen tuontia.
Tuomarilla (Virve Köppä) oli melkein ns monttu auki: "Enpä ole aikoihin nähnyt mitään yhtä hassua". Nyt ei sentään tuotu kahta esinettä kerralla. Vili oli neljän esineen jälkeen sen näköinen, että "ei voi olla totta, joko tää ny loppu".
Maastosta huikeat 195 pistettä.

Sitten tottikseen. Tällä kertaa ensin suorittamaan. Olin tässä vaiheessa toiveikas enkä pahemmin edes jännittänyt. Leikitin Vilperttiä ennen kentälle menoa patukan kanssa, mikä taisi olla virhe. Se lähti heti tuomaria lähestyttäessä hipsimään kohti kapuloita, mitä se ei treeneissä enää koskaan tee. Odotti kyllä sitten nätisti ja hiljaa perusasennossa, kun pari vei koiraansa paikkamakuuseen.
Sittenhän se riemu repesi. Heti ekasta askeleesta alkoi rääkyminen: muuta sanaa ei oikein voi käyttää. Vili taisi jopa pari kertaa haukahtaa. Piti koko ajan silti hyvin kontaktia ja painoi niin, että oli välillä vaikea kävellä. Käännöksen jälkeen lopetti huutamisen ja henkilöryhmään tullessa oli jo ihan hiljaa.
Olin etukäteen päättänyt, että keskeytän, jos tämmöstä sattuu, jos maasto on mennyt huonosti. Mutta 195 maastosta, ei pystynyt...
Seuraamisesta arvosana hyvä. Kiljuminen pudotti ainakin yhden pykälän. 
Kaikissa jäävissä sama juttu: jäätävä vinkuminen seuruussa. Kaikki jäävät silti oikein ja kuulemma nopeitakin. Istumiseen annoin tarkoituksella vartaloavun, koska siinä se on  treeneissä jäänyt muutaman kerran seisomaan.
Jäävistä hyvää ja tyydyttävää, valmistelevan osuuden osuuden ääntelyistä rokotettiin tosi paljon.
Sitten kapuloille. Annoin Vilin mennä aika vapaasti, en edes yrittänyt pitää käskyn alla, koska olen huomannut sen pahentavan asiaa tässä vaiheessa.
Tasamaanoudossa heitin kaksikiloista vammakädelläni huonosti, mutta meno kapulalle oli silti melkoisen näyttävä, palautus samoin. Napakka ja kuuluva "anna"-käsky, muttä Vilipä ei irrottanut, eli oli pakko uusia käsky. Sitten hyvin vastahakoinen irrotus.
Tästä taisi tulla tyydyttävä, mikä on harmillista, kun itse liike on niin hieno.
Metrinen oli nyt vanerieste, koska pressueste ei pysynyt tuulessa pystyssä. Vili kolautti mennessä aika pahasti jalkansa, mutta paluuhyppy oli hyvä. Irrotus oli taas vähän vaikea, mutta irrotti sentään ekalla käskyllä.
Tästä hyvä.
A-este oli ihan mallikelpoinen, mutta tästäkin tuli muistaakseni tyydyttävä, koska Vili siirtyi omatoimisesti sivulle ja vielä hypähtelikin siinä.
Eteenmenon seuruussa Vili keuli matalana, piti kyllä paikkansa, itse maahanmeno oli mallikas. Tästäkin silti vain hyvä.
Mielenkiintoista, että Vili oli jo sitten paikallemakuuseen viedessä oikein hyvässä tilassa, seurasi nätisti eiköä vinkunut. Samoin makuusta poistuessa oikein mallikasta seuraamista. Ja näitähän ei arvostella :D
Paikallamakuusta olin kaikkein iloisin: leukamakuu on tuottanut tulosta, Vili pysyi asennossa koko ajan hievahtamatta. Tästä koko kokeen ainoa erinomainen. On me jotain osattu korjata :D Se on sikäli lohjdullista, että ehkä kokonaisuus saadaan vielä kasaan askel/liike kerrallaan

Haettiin korjaussarjaa ja se saatiin. Mieliala/liian kovat kierrokset on se, joka tuottaa kaikki virheet: ääntelyn,. painamisen, irrotusongelmat, vinot perusasennot jne. 

Mutta siis Vili on nyt saanut kaikista kolmesta jälkikokeesta ykköstuloksen ja ensimmäinen ykköstulos käyttövalion arvoon on saavutettu. Kyllä tästä vaan on kiva jatkaa.Nyt välillä EK:_n kimppuun vaihtelun vuoksi