HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Jälkimatka jatkuu: JK3








Uskaltauduin Vilin kanssa oman yhdistyksen JK3-kokeeseen. Maastoista olin aika vakuuttunut, koska Vilin jäljestys on ollut koko kevään valioluokkaa eivätkä esineruudutkaan huonosti ole menneet, joskin siellä voi Vilin temperamentilla sattua ja tapahtua yhtä sun toista.
Tottis on edelleen meidän murheenkryyni, ja siinä Vilin kulloinenkin mielentila. Kun olemme kaksin tai muutaman treenikamun kanssa kentällä, Vili tekee kaiken hienosti ja pakka pysyy aikalailla kasassa. Mutta heti kun väkeä on enemmän,  ongelmia alkaa tulla. Olemme yrittäneet järjestää mahdollisimman kisamaisia tilanteita ja Vili on klaarannut ne vaihtelevasti.

Tottista on treenattu ahkerasti on koko talvi. Erityisesti täsmätreeniä on tehty paikkamakuussa, jossa opetin Vilille talven mittaan leuka-maassa-paikkamakuun. Ja lisäksi on treenattu paljon "lähtöjä" eli pelkkää perusasentoa ja tehty kuuntelutreeniä sekä kotona, hallissa että kentällä, koska Vili kiihtyneenä ei välttämättä keskity eikä kuuntele käskyjä yhtään, vaan arpoo liikkeeksi mitä sattuu.
Halusin nyt testata "turvallisella" omalla kentällä, missä oikeasti mennään.

Itse koepäivä oli lämmin, ei onneksi ihan niin kuuma kuin edellinen, mutta maasto oli pölisevän rutikuiva. Tunnin odottelun jälkeen pääsimme jäljelle, Vilillä nupit kaakossa.. Janalla Vili teki jonkun oudon tarkistuksen heti janan alussa, liekö jonkun eläimen jäljet siinä häirinneet, mutta jatkoi sitten hyvin. Jälki lähti melkein 50 metristä, Vili tsekkasi jäljen oikein hyvin ja lähti oikeaan suuntaan.
Sitten puksuteltiin, Vilillä oli kiivas tahti kuten tavallista, mutta teki silti tarkkaa työtä. Mentiin melkein 500 metriä eikä yhtään keppiä noussut... Alkoi epäusko jo kalvaa. Ajattelin, että kuivuus taisi sittenkin tehdä tepposet eikä Vili haista pölyt nenässä keppejä. Sitten Vili bongasi häntä heiluen ekan kepin ja alkoihan niitä nousta tasaiseen tahtiin loppua kohti. Kutoskepille päästessä aikaa oli mennyt 20 minuuttia, eli vasta puolet sallitusta ajasta.
Jäljenpolkija oli unohtanut jättää ekan kepin ja lisännyt sen sitten loppupäähän :) Oli ohjaajalle oikein opettavainen kokemus. Ja Viulihän on ajanut paljonkin jälkilä, joissa on vain yksi keppi lopussa.
Jäljellä oli kaavion mukaan seitsemän suoraa kulmaa ja kaksi terävää. Kaikki kulmat Vili veti tosi hienosti. Yhtäkään keppiä en löytänyt itse. Olin Vilin  työskentelyyn mahdottoman tyytyväinen, se ylitti odotukseni. Meidän treenityyli on osunut nappiin: koira luottaa itseensä, sillä on suunnaton motivaatio sekä jäljestämiseen että keppien löytämiseen ja minä luotan koiraan. Edelleenkään Vili ei halua kepeistä palkkaa, sille riittää, että keppi löytyy ja minä kehun. Juomaankaan Vili ei ehtinyt, valelin vain vedellä sen kuonoa. Lopussa se ei ollut yhtään väsynyt.
Pisteitä jäljeltä 166. Neljä pistettä lähti janalta.

Esineruudussa ei kauaa nokka tuhissut: Neljä esinettä kiidätettiin, suorastaan ampaistiin minulle ajassa kaksi minuuttia ja muutama sekunti päälle. Pisteitä 29: yksi pojo lähti (ihan ansaitusti) ekalla esineellä kikkailusta, sitä piti pikkusen riepotella ennen tuontia.
Tuomarilla (Virve Köppä) oli melkein ns monttu auki: "Enpä ole aikoihin nähnyt mitään yhtä hassua". Nyt ei sentään tuotu kahta esinettä kerralla. Vili oli neljän esineen jälkeen sen näköinen, että "ei voi olla totta, joko tää ny loppu".
Maastosta huikeat 195 pistettä.

Sitten tottikseen. Tällä kertaa ensin suorittamaan. Olin tässä vaiheessa toiveikas enkä pahemmin edes jännittänyt. Leikitin Vilperttiä ennen kentälle menoa patukan kanssa, mikä taisi olla virhe. Se lähti heti tuomaria lähestyttäessä hipsimään kohti kapuloita, mitä se ei treeneissä enää koskaan tee. Odotti kyllä sitten nätisti ja hiljaa perusasennossa, kun pari vei koiraansa paikkamakuuseen.
Sittenhän se riemu repesi. Heti ekasta askeleesta alkoi rääkyminen: muuta sanaa ei oikein voi käyttää. Vili taisi jopa pari kertaa haukahtaa. Piti koko ajan silti hyvin kontaktia ja painoi niin, että oli välillä vaikea kävellä. Käännöksen jälkeen lopetti huutamisen ja henkilöryhmään tullessa oli jo ihan hiljaa.
Olin etukäteen päättänyt, että keskeytän, jos tämmöstä sattuu, jos maasto on mennyt huonosti. Mutta 195 maastosta, ei pystynyt...
Seuraamisesta arvosana hyvä. Kiljuminen pudotti ainakin yhden pykälän. 
Kaikissa jäävissä sama juttu: jäätävä vinkuminen seuruussa. Kaikki jäävät silti oikein ja kuulemma nopeitakin. Istumiseen annoin tarkoituksella vartaloavun, koska siinä se on  treeneissä jäänyt muutaman kerran seisomaan.
Jäävistä hyvää ja tyydyttävää, valmistelevan osuuden osuuden ääntelyistä rokotettiin tosi paljon.
Sitten kapuloille. Annoin Vilin mennä aika vapaasti, en edes yrittänyt pitää käskyn alla, koska olen huomannut sen pahentavan asiaa tässä vaiheessa.
Tasamaanoudossa heitin kaksikiloista vammakädelläni huonosti, mutta meno kapulalle oli silti melkoisen näyttävä, palautus samoin. Napakka ja kuuluva "anna"-käsky, muttä Vilipä ei irrottanut, eli oli pakko uusia käsky. Sitten hyvin vastahakoinen irrotus.
Tästä taisi tulla tyydyttävä, mikä on harmillista, kun itse liike on niin hieno.
Metrinen oli nyt vanerieste, koska pressueste ei pysynyt tuulessa pystyssä. Vili kolautti mennessä aika pahasti jalkansa, mutta paluuhyppy oli hyvä. Irrotus oli taas vähän vaikea, mutta irrotti sentään ekalla käskyllä.
Tästä hyvä.
A-este oli ihan mallikelpoinen, mutta tästäkin tuli muistaakseni tyydyttävä, koska Vili siirtyi omatoimisesti sivulle ja vielä hypähtelikin siinä.
Eteenmenon seuruussa Vili keuli matalana, piti kyllä paikkansa, itse maahanmeno oli mallikas. Tästäkin silti vain hyvä.
Mielenkiintoista, että Vili oli jo sitten paikallemakuuseen viedessä oikein hyvässä tilassa, seurasi nätisti eiköä vinkunut. Samoin makuusta poistuessa oikein mallikasta seuraamista. Ja näitähän ei arvostella :D
Paikallamakuusta olin kaikkein iloisin: leukamakuu on tuottanut tulosta, Vili pysyi asennossa koko ajan hievahtamatta. Tästä koko kokeen ainoa erinomainen. On me jotain osattu korjata :D Se on sikäli lohjdullista, että ehkä kokonaisuus saadaan vielä kasaan askel/liike kerrallaan

Haettiin korjaussarjaa ja se saatiin. Mieliala/liian kovat kierrokset on se, joka tuottaa kaikki virheet: ääntelyn,. painamisen, irrotusongelmat, vinot perusasennot jne. 

Mutta siis Vili on nyt saanut kaikista kolmesta jälkikokeesta ykköstuloksen ja ensimmäinen ykköstulos käyttövalion arvoon on saavutettu. Kyllä tästä vaan on kiva jatkaa.Nyt välillä EK:_n kimppuun vaihtelun vuoksi

 







 

Ei kommentteja: