Hakua jälleen.
Savontiellä Hiskille 250 metrin rata, neljä maalihenkeä. Emmä nyt oikein muista muuta kuin että meni aika hyvin: viimeisen mm:n päästin nostamaan kylläkin aika kaukaa ja lisäksi paahtoi melkein koko matkan keskilinjaa pitkin (ehkä 75 metriä), kun sai hajun.Ai niin ja yksi oli ihan lähellä keskilinjaa ja nosti hienosti pistolta palatessaan. Tyhjät kulmat. Jaksoi hyvin, vaikka oli kuuma, leikkikin jopa kiihkeästi.
Tyhjiä melkoinen pläjäys, muistaakseni oioin vain yhden.
Toinen haku 30 asteen helteessä, saunamaiset olosuhteet ja pirusti paarmoja, hirvitti jo mennessä. Uusi paikka. Maalimiehet kulmissa, oikea kallion takana häkkipiilossa, ei ongelmia. Vasen mm ojassa, kuusen alla ja hyvin peitettynä muutenkin. Teki kulmaan aika hyvän piston, mutta ei saanut hajua. Aijai. Uusi lähetys.
Sitten oli tyhjiä jotain viitisen kappaletta, joista viimeisellä poika alkoi selvästi uuvahtaa ja haistoi myös jonkin riistaeläimen, söi ruohoa ja kusaisikin siinä, mistä tuli kyllä palautetta. Sain kuitenkin tekemään vielä yhden hyvän piston ja sai palkaksi nostaa toiselta puolelta mm:n.
Hirveän kuumissaan His kyllä oli eikä pystynyt edes kunnolla syömään. Melkein jo eläinrääkkäystä :(
Tottikset edelleen kotipihaosastoa ja sielläkin vain lähtöjä, lähtöjä, peruasentoja, perusasentoja. Kai kerran olen ottanut noudon ja kerran hypyn. Beaglestä on saatu kyllä aika mahtavat häiriöt. Kerran käytiin Viinikanpuistossa vähän yrittelemässä tottista ja His oli ihmeen vaisu, joten lopetettiin aika lyhyeen.
Ja yksi esineruutu, helteessä sekin. Kaistalehakuna, ensin kolme oikealla, kaksi vaikeaa ja yksi sikavaikea.
Sitten keskelle keskelle ja vasemmalle kaistalle eteen ja taakse. Normaalit esineet, normaalit paikat.
Kaikki vaikeuksitta.
torstai 27. kesäkuuta 2013
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Haut ja peeaat
Helsinginkeikan jälkeen Savontiellä palauttava hakutreeni: ääniavuilla kolme ukkoa +näytöt, maalimiehet hetsasivat.
Toinen hakutreeni Savontiellä kolmeen pekkaan Saran ja Marja-Leenan kanssa: oikealla kulmassa ukko valmiina, siirtyi. Radan lopussa - vajaa 200 metriä - ukko valmiina kuopassa hyvin peitettynä.
Tallaamaton alue ei näyttänyt haittaavan yhtään.
Ekalla ukolla ei palkkaa, muut hetsasivat.
Hyvä tyhjä vasempaan kulmaan. Yritin laskea askeleita, noin 50 aina siirtymään, mutta se on kyllä vaikeeta, kun pitää tsekata niin montaa muutakin asiaa samalla. Pillillä pois, ei tullut itse. Ei löytänyt ekalla pistolla siirtynyttä, aijai, vaan tarvitsi uuden lähetyksen. Tyhjät pistot - yhtä lukuunottamatta - hyviä. Tätä korjasin pariinkin otteeseen.
Palkkasin kahdesta hyvästä tyhjästä.
Viimeinen mm ok ja näyttö ok.
Hakutreeni 3. kaksi maalimiestä, noin 200 metrin rata. Eka mm vasemmalla noin 100 metrissä, toinen oikealla lopussa. Tallaamaton alue.
Tyhjiä erinäinen määrä, kahta pistoa korjasin saattamalla useampaankin kertaan ja yksi takapistokin oli pitkästä aikaa. Ei ihan parasta Hiskiä.
1. Ongelmat kaikissa treeneissä: ohjaajan siirtyminen sopivasti: ilman pilliä menee liian kauas, minun on juostava keskipinjalla pysyäkseni perässä. 2. Jos pisto joudutaan uusimaan useamman kerran, ei tahdo tulla sivulle, menee hannaamiseksi.
Nyt pitää miettiä erittäin tarkkaan, mitä teen näitten kanssa.
Esineruutu
Haun jälkeen joku kerta. Viisi esinettä/kaistalehaku: ensin oikealla yksi edessä, yksi takana, sitten keskellä yksi keskellä ja vasemmalla yksi keskellä, yksi takana.
No problem, hienosti nousivat kaikki.
Tottis
Noooo, mitähän tästä ny sanois...On hajalla taas koko seuraamipaketti. Nokialla oli kisamainen treeni, jossa todettiin se, minkä tiesinkin: seuraamisen paikka on liian edessä ja pa:t ihan paskat. En jaksanut itse oikein keskittyä.
Perusasennot ja paikka on siis olleet ainoat asiat, mitä ollaan talvella treenattu, kivakiva ja kyllä kannatti.
Niinpä olen pitkästä aikaa treenannutkin tokoa, eli tein Hiipparille takapihalle tokoruudun. Rentouttaa sekä koiraa että ohjaajaa, kun saa vaan humputella ilman mitään paineita. Merkille lähetyksiä olen ottanut niin, että lähden kokonaan alta pois, jos ei istu kunnolla eikä pidä kontaktia.
Ja ihan imuttamalla on nyt otettu paikallaan pyörimistä + naksuttelua oikeasta paikasta, ei mitään käskyä. Ja lähtöjä, lähtöjä, lähtöjä. Ja mietin taas käskysanan vaihtamista...Hähää, ei enää pöhöä, vaan joku ihan tavallinen, mitäs siitä sanotte sananviilaajat? Eipä siis voitaisi olla enempää lähtöruudussa jälleen. Laskin, että joka päivä pitäisi saada noin 50 perusasentotoistoa vähintään.
Mitään muuta tottista ei sitten olekaan treenattu, ei noutoja, ei jääviä, ei hyppyä eikä varsinkään - yäk - eteenmenoa.
Häiriötreeniä on ollut paljon, kun mukulat potkii palloa ynnä muuta ja beagle ryysii jaloissa ja sotkee koko ajan.
Toinen hakutreeni Savontiellä kolmeen pekkaan Saran ja Marja-Leenan kanssa: oikealla kulmassa ukko valmiina, siirtyi. Radan lopussa - vajaa 200 metriä - ukko valmiina kuopassa hyvin peitettynä.
Tallaamaton alue ei näyttänyt haittaavan yhtään.
Ekalla ukolla ei palkkaa, muut hetsasivat.
Hyvä tyhjä vasempaan kulmaan. Yritin laskea askeleita, noin 50 aina siirtymään, mutta se on kyllä vaikeeta, kun pitää tsekata niin montaa muutakin asiaa samalla. Pillillä pois, ei tullut itse. Ei löytänyt ekalla pistolla siirtynyttä, aijai, vaan tarvitsi uuden lähetyksen. Tyhjät pistot - yhtä lukuunottamatta - hyviä. Tätä korjasin pariinkin otteeseen.
Palkkasin kahdesta hyvästä tyhjästä.
Viimeinen mm ok ja näyttö ok.
Hakutreeni 3. kaksi maalimiestä, noin 200 metrin rata. Eka mm vasemmalla noin 100 metrissä, toinen oikealla lopussa. Tallaamaton alue.
Tyhjiä erinäinen määrä, kahta pistoa korjasin saattamalla useampaankin kertaan ja yksi takapistokin oli pitkästä aikaa. Ei ihan parasta Hiskiä.
1. Ongelmat kaikissa treeneissä: ohjaajan siirtyminen sopivasti: ilman pilliä menee liian kauas, minun on juostava keskipinjalla pysyäkseni perässä. 2. Jos pisto joudutaan uusimaan useamman kerran, ei tahdo tulla sivulle, menee hannaamiseksi.
Nyt pitää miettiä erittäin tarkkaan, mitä teen näitten kanssa.
Esineruutu
Haun jälkeen joku kerta. Viisi esinettä/kaistalehaku: ensin oikealla yksi edessä, yksi takana, sitten keskellä yksi keskellä ja vasemmalla yksi keskellä, yksi takana.
No problem, hienosti nousivat kaikki.
Tottis
Noooo, mitähän tästä ny sanois...On hajalla taas koko seuraamipaketti. Nokialla oli kisamainen treeni, jossa todettiin se, minkä tiesinkin: seuraamisen paikka on liian edessä ja pa:t ihan paskat. En jaksanut itse oikein keskittyä.
Perusasennot ja paikka on siis olleet ainoat asiat, mitä ollaan talvella treenattu, kivakiva ja kyllä kannatti.
Niinpä olen pitkästä aikaa treenannutkin tokoa, eli tein Hiipparille takapihalle tokoruudun. Rentouttaa sekä koiraa että ohjaajaa, kun saa vaan humputella ilman mitään paineita. Merkille lähetyksiä olen ottanut niin, että lähden kokonaan alta pois, jos ei istu kunnolla eikä pidä kontaktia.
Ja ihan imuttamalla on nyt otettu paikallaan pyörimistä + naksuttelua oikeasta paikasta, ei mitään käskyä. Ja lähtöjä, lähtöjä, lähtöjä. Ja mietin taas käskysanan vaihtamista...Hähää, ei enää pöhöä, vaan joku ihan tavallinen, mitäs siitä sanotte sananviilaajat? Eipä siis voitaisi olla enempää lähtöruudussa jälleen. Laskin, että joka päivä pitäisi saada noin 50 perusasentotoistoa vähintään.
Mitään muuta tottista ei sitten olekaan treenattu, ei noutoja, ei jääviä, ei hyppyä eikä varsinkään - yäk - eteenmenoa.
Häiriötreeniä on ollut paljon, kun mukulat potkii palloa ynnä muuta ja beagle ryysii jaloissa ja sotkee koko ajan.
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Rankka reissu
Olihan melkoisen rankka - ja lopussa vähän dramaattinenkin - pääkaupunkikeikka. Ja taas olen touhunnut vahvasti mukavuusalueeni ulkopuolella, eli kisannut helteessä.
Hiskin kanssa SBCAK:n yhdistysmestiksissä, lajina vaihteeksi haku.
Käytin ensimmäistä kertaa navigaattoria eikä Hesan runsaskaistainen tiestö ole ehkä se paras paikka tuon opetteluun. Noh, Takkatie löytyi, mutta tarkempaa osoitetta ei ollut eikä mitään opasteita, joten pyörin sitten siellä Vermon nurkilla parikymmentä minsaa. Onneksi aikaa oli hyvin.
Kisakeskus oli Talin frisbeegolfkentän vieressä ja pitää ihan erikseen mainita, että oli aika mielenkiintoista, kun ei ollut minkäänlaista toilettia mailla eikä halmeilla. Eikä edes metsää, vain puistoa...
Mutta asiaan. Maastot ensin, matkaa ehkä 30 kilsaa. Hakukoiria oli yhteensä seitsemän, Hiski neljäntenä suoritusvuorossa, sopivasti keskipäivän jälkeen, pahimmassa paahteessa. Hakurata oli lähes puuttoman kallion päällä, kuinkas muuten. Oli ihan h:n kuuma. Päätin taas etukäteen, että turhaan en pistota. Alkoi hyvin: His teki nätit kulmat ja eka ukko nousi vasemman kulman läheltä. Sadan metrin jälkeen päästin Hiskin liian pitkälle, mistä seurasi se, että se oli ylittänyt keskilinjan, haistanut ukon vasemmalla noin 150 metrissä (50 metrin syvyydessä...), näin vilaukselta, kun se meni rulla suussa kaukana edessäpäin ja etsi minua (opetettu tuomaan hienosti rullaa eteenpäin...). Sitten kun ei löytänyt minua, tuli lopulta ilman rullaa. Nyt tiesin lähettää vasemmalle, tuli uudestaan oikeaan kohtaan ja mentiin näytölle. Huh.
Oikeastaan oli oikein hyvä, ettei löytänyt minua ja saanut palkaksi omatoimisuudestaan nostaa ukkoa.
Loppu oli peruskauraa: viimeinen ukko oli 300 metrissä oikealla ihan tapissa. Näytölle vienti oli tooosi hidas.
Pisteitä meni ihan aiheellisesti siitä keskilinjan ylityksestä ja viimeisestä ilmaisusta. Eli 159, mihin olin erittäin tyytyväinen.
Kaiken kukkuraksi lähdimme hausta poistuessamme väärää polkua ja talsimme suorituksen päälle semmosen balttiarallaa 2-3 kilsan ylimääräisen lenkin.
Ukot oli muuten hauskasti sijoitettu ihan samalla tavoin kuin Saarijärvellä: kaksi vasemmalla ja yksi oikealla.
Vain kaksi koiraa seitsemästä sai hakuradalta tuloksen.
Haun jälkeen ajettiin esineruutupaikan parkkikselle, jossa ei ollut varjon häivääkään missään. Odottelimme siellä yli kaksi tuntia ja yritin viilennellä koiraa parhaani mukaan. Oman huoltoni unohdin kokonaan.
Esineruutu oli taas loistelias: kolme esinettä alle kolmessa minuutissa. Ruutu ei ollut helppo: His oli ainoa koira, joka ek- ja hakukoirista toi kaikki kolme esinettä. Yksi esine oli edessä kaatuneen juurakon päällä. Senkin His tarkensi hienosti. Ruutu oli ihanan varjoisassa oikeassa metsässä.
30 pistettä tuosta.
Sitten ajettiin talla pohjassa tottikseen sinne Talin kentälle.
Kun päästiin paikalle, tuomari ja henkilöryhmä jo odottivat. Jouduin repäisemään koiran suoraan autosta, mitä inhoan enkä ehtinyt itse juoda tai mitään.
His ensin paikallamakuuseen. Suojelupiilon takana ei ollut tuolia ja minua alkoi pyörryttää jo siellä. Yritin välillä nojata ja olla kyykyssä.
Seuruusta ei ole ihan tarkkaa mielikuvaa. Muistan hämärästi, että jossain vaiheessa kuulin tuomarin sanovan: "käännös oikeaan". Olin kävellyt suoraan takaisinpäin ties kuinka pitkälle. En yhtään muista, teinkö nopeudenvaihdokset tms. Koira haahuili jossain metrin päässä ihan ihmeissään. Henkilöryhmästäkään mulla ei ole mitään käsitystä.
Jossain vaiheessa vaan ajattelin, etten kyllä keskeytä, kun maasto meni niin hyvin. Jäävissä olin jo vähän paremmin tajuissani, mutta tein aivan liian lyhyet valmistelevat osuudet ja Hiskin perusasennot olivat ihan peestä. Mutta loppuun päästiin Hiskin hyvän vireen ansiosta. Noudot olivat aivan upeita, sen pystyin noteeraamaan. Metrisen kanssa (pystylaudoitus) oli jälkikoirilla ollut vaikeuksia, Hiskillä ei. Tosi ilmava hyppy.
Pisteitä 86.
Tuomari (Eeva Linnala) oli tosi pätevä. Hän oli tietysti ihmeissään ohjaajan toiminnasta, mutta oli niitä harvoja tuomareita. jotka ovat osanneet tulkita Hiskin käytöksen mielestäni nappiin. Eli hän kiitteli kovasti koiran energisyyttä ja vietikkyyttä. Antoi palautetta aivan pienistäkin asioista ja kiinnitti huomiota mm siirtymiin, joista tuomari eivät viimeaikaisissa kokeissa juuri ole puhuneet.
Tottiksen jälkeen istuin puoliksi tajuttomana varjossa autossa melkein kisan loppuun asti Joku ihana sielu antoi jotain palautusjuomaa.
Eli ohjaajan "kohtaus" kentällä oli luultavasti näiden summa: vähäuninen yö, liian vähän juomista ja suoloja helteessä ja hikoilussa, alhainen verenpaine ja jännitys yhdessä.
Loppujen lopuksi Hiskistä kuitenkin leipoutui haun yhdistysmestari 2013 :) Viime vuonna mestaruus tuli EK:sta.
Kolmas peräkkäinen kisaviikonloppu takana. Eiköhän tää riitä.
Hiskin kanssa SBCAK:n yhdistysmestiksissä, lajina vaihteeksi haku.
Käytin ensimmäistä kertaa navigaattoria eikä Hesan runsaskaistainen tiestö ole ehkä se paras paikka tuon opetteluun. Noh, Takkatie löytyi, mutta tarkempaa osoitetta ei ollut eikä mitään opasteita, joten pyörin sitten siellä Vermon nurkilla parikymmentä minsaa. Onneksi aikaa oli hyvin.
Kisakeskus oli Talin frisbeegolfkentän vieressä ja pitää ihan erikseen mainita, että oli aika mielenkiintoista, kun ei ollut minkäänlaista toilettia mailla eikä halmeilla. Eikä edes metsää, vain puistoa...
Mutta asiaan. Maastot ensin, matkaa ehkä 30 kilsaa. Hakukoiria oli yhteensä seitsemän, Hiski neljäntenä suoritusvuorossa, sopivasti keskipäivän jälkeen, pahimmassa paahteessa. Hakurata oli lähes puuttoman kallion päällä, kuinkas muuten. Oli ihan h:n kuuma. Päätin taas etukäteen, että turhaan en pistota. Alkoi hyvin: His teki nätit kulmat ja eka ukko nousi vasemman kulman läheltä. Sadan metrin jälkeen päästin Hiskin liian pitkälle, mistä seurasi se, että se oli ylittänyt keskilinjan, haistanut ukon vasemmalla noin 150 metrissä (50 metrin syvyydessä...), näin vilaukselta, kun se meni rulla suussa kaukana edessäpäin ja etsi minua (opetettu tuomaan hienosti rullaa eteenpäin...). Sitten kun ei löytänyt minua, tuli lopulta ilman rullaa. Nyt tiesin lähettää vasemmalle, tuli uudestaan oikeaan kohtaan ja mentiin näytölle. Huh.
Oikeastaan oli oikein hyvä, ettei löytänyt minua ja saanut palkaksi omatoimisuudestaan nostaa ukkoa.
Loppu oli peruskauraa: viimeinen ukko oli 300 metrissä oikealla ihan tapissa. Näytölle vienti oli tooosi hidas.
Pisteitä meni ihan aiheellisesti siitä keskilinjan ylityksestä ja viimeisestä ilmaisusta. Eli 159, mihin olin erittäin tyytyväinen.
Kaiken kukkuraksi lähdimme hausta poistuessamme väärää polkua ja talsimme suorituksen päälle semmosen balttiarallaa 2-3 kilsan ylimääräisen lenkin.
Ukot oli muuten hauskasti sijoitettu ihan samalla tavoin kuin Saarijärvellä: kaksi vasemmalla ja yksi oikealla.
Vain kaksi koiraa seitsemästä sai hakuradalta tuloksen.
Haun jälkeen ajettiin esineruutupaikan parkkikselle, jossa ei ollut varjon häivääkään missään. Odottelimme siellä yli kaksi tuntia ja yritin viilennellä koiraa parhaani mukaan. Oman huoltoni unohdin kokonaan.
Esineruutu oli taas loistelias: kolme esinettä alle kolmessa minuutissa. Ruutu ei ollut helppo: His oli ainoa koira, joka ek- ja hakukoirista toi kaikki kolme esinettä. Yksi esine oli edessä kaatuneen juurakon päällä. Senkin His tarkensi hienosti. Ruutu oli ihanan varjoisassa oikeassa metsässä.
30 pistettä tuosta.
Sitten ajettiin talla pohjassa tottikseen sinne Talin kentälle.
Kun päästiin paikalle, tuomari ja henkilöryhmä jo odottivat. Jouduin repäisemään koiran suoraan autosta, mitä inhoan enkä ehtinyt itse juoda tai mitään.
His ensin paikallamakuuseen. Suojelupiilon takana ei ollut tuolia ja minua alkoi pyörryttää jo siellä. Yritin välillä nojata ja olla kyykyssä.
Seuruusta ei ole ihan tarkkaa mielikuvaa. Muistan hämärästi, että jossain vaiheessa kuulin tuomarin sanovan: "käännös oikeaan". Olin kävellyt suoraan takaisinpäin ties kuinka pitkälle. En yhtään muista, teinkö nopeudenvaihdokset tms. Koira haahuili jossain metrin päässä ihan ihmeissään. Henkilöryhmästäkään mulla ei ole mitään käsitystä.
Jossain vaiheessa vaan ajattelin, etten kyllä keskeytä, kun maasto meni niin hyvin. Jäävissä olin jo vähän paremmin tajuissani, mutta tein aivan liian lyhyet valmistelevat osuudet ja Hiskin perusasennot olivat ihan peestä. Mutta loppuun päästiin Hiskin hyvän vireen ansiosta. Noudot olivat aivan upeita, sen pystyin noteeraamaan. Metrisen kanssa (pystylaudoitus) oli jälkikoirilla ollut vaikeuksia, Hiskillä ei. Tosi ilmava hyppy.
Pisteitä 86.
Tuomari (Eeva Linnala) oli tosi pätevä. Hän oli tietysti ihmeissään ohjaajan toiminnasta, mutta oli niitä harvoja tuomareita. jotka ovat osanneet tulkita Hiskin käytöksen mielestäni nappiin. Eli hän kiitteli kovasti koiran energisyyttä ja vietikkyyttä. Antoi palautetta aivan pienistäkin asioista ja kiinnitti huomiota mm siirtymiin, joista tuomari eivät viimeaikaisissa kokeissa juuri ole puhuneet.
Tottiksen jälkeen istuin puoliksi tajuttomana varjossa autossa melkein kisan loppuun asti Joku ihana sielu antoi jotain palautusjuomaa.
Eli ohjaajan "kohtaus" kentällä oli luultavasti näiden summa: vähäuninen yö, liian vähän juomista ja suoloja helteessä ja hikoilussa, alhainen verenpaine ja jännitys yhdessä.
Loppujen lopuksi Hiskistä kuitenkin leipoutui haun yhdistysmestari 2013 :) Viime vuonna mestaruus tuli EK:sta.
Kolmas peräkkäinen kisaviikonloppu takana. Eiköhän tää riitä.
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Vaihteeksi jälkeä
Jostain käsittämättömästä syystä löysin itseni ja Hiskin Kyröskoskelta JK3-kisasta. Jälkiä on tehty tänä keväänä tasan kolme kappaletta, pisin 600 metriä. Yksi vieraan tekemä jälki, peräti 300-metrinen.
Janoja on tehty muutama ja ne ovat enemmän tai vähemmän vituralleen.
Siihen nähden Hiskin tulos oli aivan loistava: vain yksi välikeppi jäi, ilmeisesti toiseksi viimeinen. Maasto oli mahtavaa, mutta rutikuivaa, yli puolet jäljestä kulki täysin varjottomassa paistinpannussa. Olin itse pyörtyä ja kilometrin kohdalla His alkoi läähättää ja jäljesti ihan kuono ilmassa, näytti siltä, ettei sillä oikein henki kulkenut. Olin jo ihan varma, että lopettaa kokonaan. Mutta ei, loppuun asti taisteli hän.
Jälki lähti janalta ihan tapista. Alussa oli jokin väärä jälki, joka teki Hiskin jatkamisen vähän epävarmaksi. Pisteitä kuitenkin 39.
Esineruutu oli älyttömän helppo: Hiskiltä meni 1,5 minuuttia. Kuulemma päivän paras suoritus. Lisäksi Hiski toimi juuri niin kuin on treenattu, kaistaleperiaatteella.
Aijuu, se tottis. Oli ensimmäisenä päivän ohjelmistossa. Taas ensimmäisenä suorittamassa ja se keleen keuliminen iski heti taas päälle. Mian mielestä seuraaminen oli sitten taas välillä liian tiivistä. Hmm, enpä tiedä. Mutta tästä aiheellisesti vain hyvä.
Ja sama juttu kaikissa valmistelevissa. Ja kas kummaa: vinot loppuperusasennot olivat taas löytyneet. Kauhistus oli se, että His kuulemma VÄISTI, kun heitin kaksikiloista ja siitä saatiin vain hyvä, mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Tämä nyt tehotarkkailuun.
Pisteitä 92. Tähän en voi olla tyytyväinen, koska His pystyy paljon parempaan.
Yhteispisteet niukka ykköstulos 271. ja koirakoita oli mukana 19 kappaletta. Hui ja Hanna voittivat hienosti, onnea!
Janoja on tehty muutama ja ne ovat enemmän tai vähemmän vituralleen.
Siihen nähden Hiskin tulos oli aivan loistava: vain yksi välikeppi jäi, ilmeisesti toiseksi viimeinen. Maasto oli mahtavaa, mutta rutikuivaa, yli puolet jäljestä kulki täysin varjottomassa paistinpannussa. Olin itse pyörtyä ja kilometrin kohdalla His alkoi läähättää ja jäljesti ihan kuono ilmassa, näytti siltä, ettei sillä oikein henki kulkenut. Olin jo ihan varma, että lopettaa kokonaan. Mutta ei, loppuun asti taisteli hän.
Jälki lähti janalta ihan tapista. Alussa oli jokin väärä jälki, joka teki Hiskin jatkamisen vähän epävarmaksi. Pisteitä kuitenkin 39.
Esineruutu oli älyttömän helppo: Hiskiltä meni 1,5 minuuttia. Kuulemma päivän paras suoritus. Lisäksi Hiski toimi juuri niin kuin on treenattu, kaistaleperiaatteella.
Aijuu, se tottis. Oli ensimmäisenä päivän ohjelmistossa. Taas ensimmäisenä suorittamassa ja se keleen keuliminen iski heti taas päälle. Mian mielestä seuraaminen oli sitten taas välillä liian tiivistä. Hmm, enpä tiedä. Mutta tästä aiheellisesti vain hyvä.
Ja sama juttu kaikissa valmistelevissa. Ja kas kummaa: vinot loppuperusasennot olivat taas löytyneet. Kauhistus oli se, että His kuulemma VÄISTI, kun heitin kaksikiloista ja siitä saatiin vain hyvä, mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Tämä nyt tehotarkkailuun.
Pisteitä 92. Tähän en voi olla tyytyväinen, koska His pystyy paljon parempaan.
Yhteispisteet niukka ykköstulos 271. ja koirakoita oli mukana 19 kappaletta. Hui ja Hanna voittivat hienosti, onnea!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)