Tilitys

Joka vanhoja muistelee ja niin edelleen...
Mutta kun kisarumba on nyt takanapäin, muistelen silmäänpiston uhallakin hitusen.
Koekausi ei olisi voinut loppua parempiin fiiliksiin! Kankaanpään lähes täydellinen suoritus hakukokeen joka osa-alueella oli riemu- ja työvoitto, olkoonkin, että rata oli helppo.
Koko kesän on tuntunut siltä, että haku on - treenikaverit sitä jankutusta  joutuivat kestämään (anteeksi!) - "paska laji". Tympeä mieliala jäi päälle SM-kisoista, joista ei enää sen enempää, mutta vähän väärä käsitys koiran taidoista siellä taisi syntyä.
Mutta en mä muutoinkaan täysin tyytyväinen ollut, kun tavoitteena on sellainen tekninen ja tottismainen työskentely, jota haussa nykyään vaaditaan.
Ilmeisesti olen aivan viime aikoina onnistunut löytämään oikeat treenitavat ja oikeat treenattavat asiat. Ja sitäpaitsi haku nyt  kertakaikkiaan on laji, jossa koira kypsyy hitaammin tai ainakin sen valmennus jokaikiseen nippelijuttuun kestää tosi kauan, varmaan viitisen vuotta. Perusetsinnän koiralle opettaa puolessa vuodessa.
Ilmaisukoukerot olen joutunut oppimaan kantapään kautta - osittain naurettavien tulkintojen takia. Mutta hyvä niin: ainakin tiedän (ehkä), mitä kaikkea tuomarin päähän saattaa pälkähtää...
Ja edelleen voin olla tyytyväinen siihen(kin), että valeilmaisujen määrä on nolla - sekä treeneissä että kisoissa. 
-------------------------------------------------------------------------
EK: kokonaisuutena kisat menivät hyvin ja rotumestaruuskin tuli, mutta SM-kisa oli hirveä pettymys, joka kirvelee vieläkin, sillä Hiski on oikeasti huippu EK-osaaja, jota olen valmentanut nimenomaan eekoohon pikkupennusta asti. Voipi olla, että EK - vaikka rakas laji onkin ollut - jää nyt tuon pettymyksen takia tauolle - tuskin saan itseäni enää psyykattua lajin pariin. Ehkä palaan siihen sitten, kun Hiski on eläkeiässä.
--------------------------------------------------------------------------
Jälki ei olisi tällä kaudella oikeastaan voinut mennä paremmin kuin meni: viisi koejälkeä (eekoot mukaanlukien): ei yhtään takajälkeä, jokaiselta jäljeltä löytyivät kaikki kepit, kaikki Hiskin nostamina, hyvin erilaisia maastoja ja erityyppisiä janoja. Kaikista kolmesta varsinaisesta kisajäljestä tuli täydet pisteet. Hiski on Jälkikoira isolla Jiillä. Hiskihän myös valioitui jäljeltä tänä vuonna.
-------------------------------------------------------------------------
Kuudesta kokeesta neljässä esineruudusta nousi kolme esinettä, yhdessä kaksi ja yhdessä vain yksi (se kirottu SM...).
-------------------------------------------------------------------------
Tottis on ollut nousujohteista. Tokon treenaaminen söi keväällä aikaa tottiksen treenaamiselta ja hypyn treenaaminen piti aloittaa ihan alusta. Mutta kehitys on kehittynyt. Tottiksen pisteet kronologisessa järjestyksessä: 83 (jolla ei päästy maastoon...), 89, 92, 92, 94, 96 ja 97. Voisiko tuon selvemmin sanoa? Jotain on vissiin tehty oikeinkin...Ja nyt voidaan kumota se väite, että runsas kisaaminen pilaa tottiksen. Meillä on käynyt juuri päinvastoin.
Kankaanpään kisassa tuli niin hyvä mieli tottisarvosteluja kuunnellessa, ettei tosikaan. Kun tuomari kehuu ihan sydämensä pohjasta sekä koiraa että ohjaajaa ja se myös näkyy hänestä - vaikka siis muistaa mainita virheetkin - olo on kuin lottovoittajalla. Tätä fiilistä  yritän nyt vaalia ja viedä mukanani ensi kauden kisoihin.
--------------------------------------------------------
Ainiin: olihan se tokokin...Hiskistä tuli toukokuussa tokovalio. Miksiköhän tuo ei tunnu oikein miltään? Varmaan siksi, että toko ei ole minun lajini, ei nappaa niin yhtään.

Uudet kujeet? 
Hakutreenit ovat edelleen menneet tosi hyvin. Ehkäpä sittenkin ensi kesän - noh, katsotaan nyt.  
Hakua ja esineitä yritetään treenata läpi talven, tottista myös. Hallivuoroja en ota ollenkaan. Seuraaminen on se ikuisuusprojekti, jota treenataan, muu kaipaa oikeastaan vain ylläpitoa. Se pitäisi saada levollisemmaksi, paikkaa taaksepäin ja kontakti kestäväksi. Ja fiilis hyväksi...
Viestiin yritän saada kunnon otteen, vaikka vasta yhden kerran tuota on Levekin leirin  jälkeen päästy treenaamaan.Uskon kyllä, että se on Hiskin laji.
.Ja FH-jälkeä jo aloin treenata. Yllättävän vaikeita peltojäljet ovat Hiskille vaan olleet, en oikein tiedä miksi. Mutta ei se  mitään. Kokeisiin kuulemma on melkein mahdoton päästä :(

Hyvästi, kesä

Kai se sitten on hakukoira(kin)

Halusin testata Hiskin hakutason "oikeassa" hakukokeessa, kun EK-kisojen haut ovat olleet vähän mitä sattuu.
Saimme paikan Kankaanpäästä. Viikolla oli melkoinen tuska saada vaihdettua nastat alle talven yllätettyä taas kerran autoilijat. Olivatkin todella tarpeen, sillä  Kankaanpäässä vallitsi täysi talvi.
Hakurata oli tasaisella mäntykankaalla, ihana paikka! Helpohko alue, mutta pari risteävää tietä antoi lisähaastetta, samoin  hämypiilot, joita oli siellä täällä rataa. Sain risteilytettyä Hiskin tosi hyvin: koiran näki melkein koko ajan ja se oli helppo kutsua pois hyvään aikaan. Paria lukuunottamatta Hiski teki loistavat, syvät laatikkopistot ja tuli pois joko itse tai pillin kutsumana.
Eka ukko oli noin sadassa metrissä vasemmalla, toinen kai jossain parinsadan metrin tienoilla ja viimeinen aivan äärimmäisessä takanurkassa maapiilossa. Kaikki olivat Hiskille kakunpaloja. Aikaa meni 12 minuuttia...
Ilmaisuista täydet pisteet, tuomari kehotti muitakin ottamaan niistä oppia, öhöm. Kaksi pistettä lähti työskentelystä: toinen niistä parista matalasta pistosta, toinen ohjaajan kiireestä, hehheh.
Mutta siis huippupisteet 168.
Voittajassa kaikki olivat rullakoiria (4 kpl) ja runsas hämypiilojen määrä tuotti vaikeuksia. Kaikki  muut koirat tekivät valeilmaisuja, muutama useamman.
Esineruutu
Ei paha: kolme esinettä vajassa kahdessa minuutissa. 30 p.
Tottis
Jäljellä oli tässä vaiheessa enää yksi voi-pari, kaksi muuta oli keskeyttänyt.  Kun aloitimme, alkoi sataa tiskirätin kokoisia lumihiutaleita. His ensin p-makuuseen. Sieltä sitten nostin ylös hiskinmallisen lumipaakun, kun oli meidän suoritusvuoro.
Tuomari aloitti meidän arvostelumme sellaisilla kehuilla, että olin pillahtaa itkuun. Miinuksia meni vajaista perusasennoista, muuta en oikein muista, kun olin niin liikuttunut. 97 pistettä.
Yhteispisteiksi kertyi siis hämmästyttävät 295 pojoa. Kaipa hakua sitten on pakko jatkaa... Hiski oli ainakin tänään aivan liekeissä hakuradalla. Ja kerrankin tehtiin hommia yhdessä.

Se sujui :)

Tänään hakutreeneissä onnistui kaikki, myös tyhjät pistot: ne olivat tarpeeksi syviä ja suoria, His kääntyi hyvin takarajalla eteenpäin, ei takapistoja, ei matalia pistoja, ei vinouksia. Kolme maalimiestä. Olisi ollut semmoinen 170 pisteen keikka :) On meinaan treenattu (eli korjattu, korjattu ja korjattu...) pelkkää suoraanmenoa aikalailla viime aikoina - oliskohan nyt vihdoin jokin loksahtanut kohdilleen? Kun pitkän aikaa on tuntunut siltä, että homma junnaa täysin paikoillaan.
Tai sitten tää oli vaan sattumaa - pitäisköhän lopettaa tähän, niin jäisi hyvä fiilis...

Mutapainia Parkanossa

Tulipahan ryvettyä mudassa ja nähtyä sekin päivä, että Hiippari tulee pudotetun radalta takaisin ilman hanskaa...
Tarkemmin sanottuna pyrähdimme sunnuntaina EK-kokeessa Lilin ja Herin seurana Parkanossa, kun saimme peruutuspaikan. Parkanossa pitää kerran kaudessa käydä, kun sieltä jää aina hauskoja muistoja. Eikä tämäkään kerta pettänyt ;)
Jälki tietty ensin. Jana oli mielenkiintoinen pujottelurata tiuhaan kasvavien männynnysien välistä. Kyllä His sen kohtuusuoraan selvitti ja nosti (taas:))))) jäljen oikeaan suuntaan. Pientä pöljäilyä (nosti päänsä, palasi pätkän matkaan ja palasi taas takaisin) tosin harrasti, kun  justiinsa takaa kaahasi auto, jossa räkytettiin täysillä. Pari pistettä lähti tuosta.
Jälkeä kuvaa parhaiten jäljenpolkijan kommentti (=Maisa T., SM-kisojen hopeamitalisti) "siinä oli ainakin 80 ojaa, jotka konttasin läpi"...Ei ehkä ihan kahdeksaakymmentä, mutta ei paljon puuttunutkaan. Oli käynyt niin, että jäljiltä oli käyty repimassä krepit ja osa jälkimaastoista oli kaadettu. Järjestäjät olivat joutuneet ottamaan käyttöön hätäsuunnitelman, joka meidän kohdalla oli ojitettu suo höystettynä hakkuuaukealla. Ensialkuun suohon putosi joka askeleella noin pohjetta myöten, on muuten tehokasta jalkajumppaa. Sitten oli niitä valtaojia. Kun viime aikoina on satanut hieman, lähes pystysuorat saviseinämät olivat liukasta löllöä, josta ei otetta saanut mitenkään. Niinpä putosin jokaisen ojan pohjalle vähintään kolme kertaa. Siitä olisi kyllä saanut näpsää kuvaa juutuupeen. Eihän Hiskillä mitään ongelmia ollut, se oli ihan liekeissä ja napsi kaikki kepit, tietty. Minähän en ole ikuna yhtäkään keppiä jäljiltä löytänyt.
Jäljeltä esineruutuun, jossa His nosti kaikki esineet>30 pistettä. Ihan tyytyväinen en silti ollut. koska Hiippari jumittui kiertämään vasenta puolta yhä uudestaan ja aikaakin meni neljä minuuttia, mikä on Hiskille paljon. Jälkikäteen tuli kyllä mieleen, että siellä vasemmalla oli juostu paljon enemmän esineitä viemässä, kun me oltiin neljänsinä eikä oikealla puolelle ollut yhtään esinettä...Tuskin kävivät enää alkutallauksen jälkeen oikealla. Eli annoin Hiskille synninpäästön.
Sitten pudotettuun. Vanha, tuttu rata, tämä nyt on se kuuluisa kakunpala, jos mikään. No just. Seuraaminen oli jo ihan outoa: His imppasi koko matkan maata. Lähti hakemaan kuin nappi housuista ja siinä melkein vihellellen odottelin, että muutaman sekunnin kuluttua kumpareen takaa ryysii rusakko punainen hanska hampaissaan. Vaan ei näy. Eikä näy. Eikä näy - sitten näkyy rusakko, vaan ei hanskaa.
Oli tapahtunut seuraavaa: kolmevärinen rusakko kiitää mahanalus jalkoja täynnä suoraan esineen yli, jatkaa ja jatkaa tien yli parkkipaikalle asti, ihmettelee hetken, kääntyy, haistelee ohimennen jotkut pissat matkalla, ei kiinnitä hanskaan mitään huomiota ja jatkaa matkaansa pokkana takaisin. Nollahan siitä napsahti. Vähän niinkuin moilasena olin.
Vasta kun palasin porukoitten luokse, joku huomautti, että "opiskelittekos te sitä viestiä hiljaittain?" Heureka! Levekin leirillä kaksi viikkoa sitten hinkattiin edestakaista juoksuttamista. mikä oli Hiskistä ihan sairaan hienoa. Tulikos sen jälkeen treenattua pudotettua - eipä tainnut tulla ;)
Otin siinä samassa paikassa vielä uusinnan ja kyllähän His sitten muisti kupletin juonen ja teki täydellisen suorituksen.
Haku. Voi hyvää päivää. Hanurista koko homma. Mitä enemmän treenataan, sitä huonommaksi  menee. Aukea suopursikkorata, oikeastaan ei ollenkaan puita, vasemmalla vähän kallioita. Lähetin Hiskin ensin oikealle, kaarsi jossain kohtaa eteenpäin ja jatkoi sen verran päättäväisesti menoaan, etten viheltänyt takaisin. Olisi pitänyt. Hiippari juoksi koko alueen läpi, ja oli jo ylittämässä keskilinjaa radan lopussa (varmaan haistoi mm:n toisella puolella), jolloin vihelsin pois. Tuli sentään, lähetin vasemmalle ja taas His kaarsi eteenpäin, ei mennyt tähänkään kulmaan (montakohan kulmatreeniä on tehty...). En viheltänyt pois (koska sain siitä ajan loppumisesta SM-kisoissa jonkun trauman)  ja niinpä Hiippari sitten kaahasi taas sinne sataseen ja tuli rullan kanssa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tuomari ei pysynyt meidän perässä, seistiin varmaan minuutti siellä piilolla. Keskilinjalle palatessa His sikaili oikein huolella: ei seurannut ja kusaisikin kerran. Lähetin uudestaan oikeaan kulmaa, jonne herra nyt  suvaitsi ampaista suoraan ja nosti maassa makaavan ukon.
Me ei siis liikuttu keskilinjan alusta metriäkään...Eihän semmoisesta työskentelypisteitä irtoa. En ollut  tyytyväinen itseeni enkä Hiskiin  enkä varsinkaan meidän yhteistyöhön. Ilmaisut sentään olivat ok.
Tuomariharjoittelijaa (ei mikään poikanen, vaan kokenut hakutuomari...) homma nauratti. Sanoi, jotta "pitää kyllä ihailla ohjaajan kylmäverisyyttä ja rauhallisuutta." No, onhan tuokin jotain. 63/70 p.
Seuraavana oli tarkkuusruutu, johon mennessä aloin Hiskille jo aika tiukkana. Esine nousikin ripeästi ja nikottelematta. 20/20 p.
Tottis
Meitä oli enää kolme kuudesta jäljellä, me oltiin Lilin ja Herin parina. Hiski oli ollut koko päivän lievästi sanoen vallaton/kuriton, joten vähän hirvitti, mitä hommasta ylimalkaan tulee. Päädyin käyttämään "ravisteltava ennen käyttöä"-tekniikkaa. Otin tiukan seuraamissession ennen kentälle menoa ja lisäksi puhuttelin Hiskin ynnä otin kiukkuisen  asennon ja asenteen heti kättelyssä. Se tepsi!
Hiski oli ihan, että "ahaa, sori mamma, kyllä mä teen parhaani." Ja teki kanssa. Paikallamakuu oli ensin.
Saimme jopa seuraamisesta erinomaisen, taisi muuten olla urallamme peräti ensimmäinen kerta. Ei se kyllä erinomainen ollut, erittäin hyvä ehkä.
Kaikki muu meni kutakuinkin nappiin, A-esteelle possu kyllä nyt varasti. Maahanmeno olisi saanut olla nopeampi ja stoppi muistaakseni myös. Mutta pisteitä joka tapauksessa 96, jihuu! Kauden parhaat pojot, koko ajan on parantuneet.
Tottispisteet on menneet näin: 83, 89, 94, 92, 96. Ei kovin paha. EK:ssa on kuitenkin jo pitkä päivä takana ennen tottista, eli turnauskestävyyttä löytyy.

Heri ja Lili ottivat tuosta vaan EK3-koularin, jihaaaaaa! Upeeta, mahtavaa, onnea! Hienot maastopisteet, tottiksessa Heriä alkoi jo vähän kyrsiä, mutta pisteet ylittivät komeesti koularirajan. Lopputuloksena vahva kakkostulos 261 :)))

Nyt kun me ei enää treenata tokoa, käytän tokon hinkkaamiseen kuluneen ajan muuhun käytöstreeniin yms kurinpitoon lenkeillä, on meinaan vähän lipsuttu.

Hiskin vahvin osaamisalue on kyllä jälki, vaikka sitä on treenattu vähiten. Haun kohtaloa harkitsen nyt ihan tosissani. Annan meille vuoden aikaa: jos silloin junnataan samassa pisteessä kuin nyt, laji saa jäädä. Jos ei viiden vuoden aktiivisella treenillä saa koiraa tekemään kisoissa kunnollisia tyhjiä laatikkopistoja, niin tuskin siinä seuraavat viisi vuottakaan auttaa.
 

Uusi laji!

Me kun ollaan Hiipparin kanssa tämmösiä palveluskoirailun sekatyömiehiä, niin päätettiin kokeilla taas uutta lajia. Tai siis minä päätin, mutta ei Hiskillä mitään asiaa vastaan näyttänyt olevan. 
Levekin maastoleirille Siivikkalaan saatiin viikonloppuna Nummelan pariskunta kertomaan viestistä ja näyttämään vähän mallia koirillaan.
Leiriläistenkin koirat pääsivät juoksentelemaan edestakaisin. Kaikki koirat olivat päteviä ja tykkäsivät touhusta eikä His tehnyt poikkeusta. Rapa roiskui, kun nulikka paahtoi menemään. Kyllä tekisi mieli jatkaa, saa nyt nähdä, onnistuuko treenikaverien kanssa kakkosohjaileminen jatkossa, kun ei perheestä löydy sitä toista päätä.
Leiri oli oikein antoisa: lauantaina ehdittiin viestin lisäksi esineruutuilla ja jälkeillä ja sunnuntaina hakuiltiin sateessa koko päivä. Hiipparikin teki pitkästä aikaa kunnon pitkän radan ja tukun tyhjiä. Olin oikein tyytyväinen, vaikka jouduinkin uusimaan paljon pistoja. Mutta pysyin rauhallisena, hyvä minä :) Ohjaajan pysyminen tyynenä taitaakin olla meillä se juttu...
Lopuksi hukattiin ensin yksi koira, sitten yksi ohjaaja. Kun hukattu koira oli löytänyt eksyneen ohjaajan (vahingossa), hukattiin sankarikoiran ohjaaja. Joka sitten ei ollutkaan hukassa, vaan etsimässä koiraansa. Sen pituinen se. 

Piirin mestiksissä

Tämmöisen jäljen Hiski ajoi huipputarkasti.

Kisoistahan me taas itsemme Hiskin kanssa löydettiin, piirin PK-sellaisista ja tällä kertaa jäljeltä, se kun näyttää olevan Hispanderin vahvinta osaamisaluetta tällä hetkellä.
Treenit ovat tosin sisältäneet tänä kesänä alle tusinan verran vieraita  jälkiä eivätkä ainoatakaan 1,5 kilometrin pituista jälkeä. Lyhyitä jana- ja keppitreenejä sinne sun tänne.
Ja tottiksen treenaaminen surkean PK SM-keikan jälkeen on ollut suorastaan olematonta.
Jäljelle oli ilmottautunut 12 koirakkoa, joista yksi jäi pois.
Tottis ensin.
Kiteytyksenä: His oli sujuvasti palannut seuraamissikailuunsa (ei ole saanut aikoihin runtua, vain positiivista palautetta...) Tuomari (Matti V.) sanoi, että seuraaminen oli enemmän paimentamista kuin seuraamista ja oikeassa oli. Siirtymät olivat sitä samaa "emmäänyviitti kontaktia pitää"-häröilyä. Metrisen esteen se päätti hypätä ihan itte ilman turhia käskyjen odotteluja, kun jäin muutamaksi sekunniksi arpomaan, uusisinko pieleen menneen heiton. Ihan  hemmetin hienosti hyppäsikin, vaikka kapula oli ihan esteen takana ja hirmu vinossa oikealla. Poika on loikkinut omin päin pihassa  huvikseen pallo suussa esteen yli (siis sen metrisen). Tätä se teettää, kun hyppytreenit onnistuvat  liian hyvin :) Tuo omatoimisuus sitten pudotti hypyn erinomaisesta hyvään.
Kaikki muu oli peruskauraa.
Tuomari sanoi melkein ensimmäiseksi arvostelussaan, että "koira on halukas ja osaava" ja "ohjaajajakin on halukas, muttei osaava." Hekoheko. Selvisi, että ohjaajan osaamattomuus tarkoitti tätä:  unohdin (se treenaamattomuus!), että istumisen jälkeen kävellään vain 15 askelta. Ynnä käskyni eivät kuulemma ole koesäännön mukaisia!!! Matin mielestä ei saisi käyttää kuin niitä käskyjä, jotka on säännöissä mainittu! Eli: "seuraa", "maahan", "seiso", "tuo", "irti", "hyppy" ja "eteen". Minulla on noista käytössä vain "hyppy". Tämmöinen asiantila on  kuulemma ollut esillä tuomarikokouksissa...
Ei MV kuulemma kuitenkaan vähentänyt pisteitä noista - vielä. Olisi kiva pikaisesti tietää, aletaanko tällaista käytäntöä nyt noudattaa yleisemminkin. Pisteitä 92.
Jälki
Arvonnassa numero kuusi. Jäljille köröteltiin (tai oikeastaan kaahattiin) tasan 54 kilsaa jonnekin Sastamalaan. Kun kyselin, onko näkynyt sienestäjiä, jäljen nro kuusi polkija tokaisi, että "se on kyllä kamalan kivistä ja mäkistä maastoa." Vaihdoinpa kiireesti kumpparit vaelluskenkiin...
Jana lähti jyrkähköön ylämäkeen. His eteni vaudikkaasti ja viivasuoraan ja puikkasi 30 metrin kohdalla vasemmalle, palasi tekemään pienen varmistuksen oikealle ja itsevarmasti takaisin vasemmalle. Hieno jana! Sitten mentiin - oli meinaan louhikkoista, JYRKKÄÄ ylämäkeä ja louhikkoista alamäkeä. Kivan liukasta kaatosateen jäljiltä. Ajattelin, ettei aika riitä millään, kun vauhti oli olosuhteiden pakosta välillä  hitaanpuoleista. Hiski napsi keppejä tasaiseen tahtiin. Kepit olivat pieniä ja huomaamattomia: vaalea veistokohta ja numerokin ihan minimaalisia. Hiski otti kulmat todella tarkasti, myös kaksi terävää kulmaa pystyin hyvin erottamaan. Ei minkäänlaista pyörimistä eikä säätämistä. Näytti nauttivan hommasta joka hetki. Lopussa maasto oli jo helpompaa. Siellä oli jo myös varmasti harhoja, mutta eivät tuntuneet missään. Hiski ei vaikuttanut yhtään väsyneeltä jäljen lopussa. Oma kunto kesti loppujen lopuksi tuon 1,5 kilsan ylös-alas-kivikossa kampeamisen oikein hyvin, päinvastoin kuin sen SM-haun juoksun. Kumma juttu.
Kuusi keppiä palautettiin ja ajeltiin hyvillä mielin takaisin Kangasalle. Jäljeltä ansaitut täydet, eli 170.
Ratamestari kyseli vielä kentällä anteeksipyytelevänä, "miten selvisit siitä kauheesta maastosta?"
Esineruutu oli mielenkiintoisesti rinteessä, oikea puoli ylempänä. His toi kaikki kolme esinettä alle kahdessa  minuutissa. Läpikotaisin märän lapsen rukkasen kanssa His nysväsi huolella ja roikotti suupielessään vaikean näköisesti takaisin. Märkiä esineitä on siis treenattava!!! Pistotin järkevästi ja His meni just sinne, minne pitikin.
Esineistä 29, piste meni aiheellisesti rukkasen hylkimisestä.
Yhteispisteet 291, mutta eipä tuolla hellinnyt voittoa, "vain" hopea, sillä Saara ja Pingu ottivat hulppeat 294 pistettä ja nappasivat piirimestaruuden. Tuloksia taisi tulla kaikkiaan viisi kappaletta.
Hiskin suoritus jäljellä (ja esineruudussakin melkein)  oli kutakuinkin täydellinen joka suhteessa. Osaispa olla pilaamatta tätä tasoa.
Tottiksessakin Hiippari on huippu - kunhan (taas kerran...) saan ajattua sille kaaliin, että seuraamisessa ei paimennella.Ja tätäkin kautta superkiitokset järjestäjille: kauhea vaiva on ollut erityisesti jäljissä, kun ne oli tehty todella huolellisesti etukäteen suunnitellen (hankalienkin) maastojen mukaan. Ihan mahtavaa oli myös, että kisaajille oli koko päivän tarjolla ruokaa ja kahvia ilmaiseksi. Mikäs oli kisatessa, vaikka välillä sadekin ropsahteli!

Tokoa, oho

Ihan puolivahingossa ja harkitsematta tuli ilmottauduttua Levekin ja Tamskin toko-ystävyysotteluun. Kiinnosti kyllä kuulla Riitta Räsäsen arvioita.
Ei ehditty treenata oikeastaan juuri ollenkaan (toukokuussa kunnolla viimeksi...), kahtena tiistai-iltana kävin Levekin treeneissä ja totesin, että His oli esimerkiksi unohtanut kokonaan evl-paikallamakuun: meni maihin ja nousi ihan miten sattui. Tunarissakin oli ihmeellistä epävarmuutta ja ruudussa se jäi sujuvasti nauhojen eteen, merkille menossa ennakoi pysähdykset jne jne. Itse en muistanut, mitkä käskyt mulla oli kaukoissa ja luoksetulossa. Notta ei kovin suuret odotukset olleet, mutta eipä juuri mitään paineitakaan.
Kaikki menikin sitten ihan yli odotusten, liikkeet suurinpiirtein tässä järjestyksessä.
Seuraaminen 7,5. Arvasin, ettei RR tästä tykkää, mutta olin ihan onnessani: Hiskiltä ei kontakti tipahtanut kertaakaan, se tuntui hyvältä ja napakalta. Tuomari taisi moittia "levotonta takapäätä" (ihan kuin olisin kuullut tämän ennenkin...) ja liian hidasta hidasta kävelyä, jossa "koiran takapää melkein painui maahan" . Ei kuulemma painanut kovin pahasti. Mutta ei vinoja perusasentoja yms, eikä varsinkaan kytännyt valmista ruutua, jeeee!
Ruutu 9. Ihan hieno, en muista, mistä piste, luultavasti banaanisivulletulosta.
Luoksetulo 8,5. En meinannut muistaa käskyjäni...ja annoinkin sitten makuusta väärän käskyn, joka aiheutti hämmennyksen ja superhitaan eteentulon. 
Tunari 9,5. Nytkähti liikkurin käskystä. Tästä muuten Pirkko B. keväällä nirhaisi kokonaiset kaksi pojoa...
---------------------------------------
Zeta 8,5. Huono seuraaminen kuulemma, mulle kelpas :)
Ohjattu nouto. 9,5. Hiukan vino luovutus, muuten hieno.
Kaukot 8,5. Justiinsa seiso-käskyn kohdalla joku otti koiralleen luoksetulon kehän takana, His käänsi päänsä ja jouduin antamaan uuden käskyn. Liikkui RR:n mukaan viisi senttiä.
Metallinouto 10.
Paikallamakuu 9,5. Meni hitaasti maihin.
P-istuminen 10.
Yhteispisteet 288.
RR on kyllä tuomari paikallaan. Ymmärsin jokaisen pistemenetyksen, kaikki olivat ihan perusteltuja, mutta eivät liioiteltuja, tokosääntöjen mukaisia. Linjakin piti mielestäni hyvin: alemmissa luokissa arvostelu oli hiukan löysempää ja se on ihan ookoo.
Riittaa nauratti mun "pöh"-käskyni ja kysyi, onko tarkoitus joka kerta säikäyttää koira.
Varmasti hyvään lopputulokseen vaikutti, että oltiin kotikentällä ja sekä Hiski että minä oltiin aika rentoja, kerran näinkin! Yksi ilonaihe: ei ainoatakaan vajaata sivulletuloa, RR vahti näitä tarkkaan, hyvä niin ;)
Olipas hienoa, kun mukana oli niin monenrotuisia koiria: oli ainakin länsiylämaanterrieri, heeleri, corgi, lagotto, pari erilaista spanielia, collie, rotikka, holsku, samojedinkoira, noutaja ja bc. Nostan kyllä hattua kaikille ja korkealle!
Leivoin kanttiiniin mokkapaloja, joita en ole ikinä tehnyt: nekin onnistuivat :) Lopuksi purettiin vielä kentältäviritykset ja syötiin kiusaukset päälle. Kiva päivä!
Joo ja Levek voitti pitkästä aikaa ;)

Sujuuhan se

Haku nro 23
Se oli sitten siinä - eli viimeinen treeni tätä lajia to-iltana ennen seuraavaa viikonloppua. Kun älyää suunnitella tarpeeksi helpot treenit, niin kaikki onnistuu. Tosin maalimiehet raportoivat Hiskin melkein pelottavasta raivopäisyydestä piiloilla, oli nääs vetolelut tarjolla. Totteli kyllä pilliä hyvin. Back to basics: ei kikkakolmosia, norjalaisia sekametsiä eikä kuljetteluja tai muita hienouksia, joissa ohjaaja alkaa sekoilla ja sössii koko treenin. Hienot pistot, kaksi upeaa laatikkoa, kaksi maalimiestä suoraan edessä, osui ja upposi. Kolme suorapalkkaa ja viimeiselle näyttö hetsattuna. Tietenkään en ottanut yhtään tyhjää - mitä sitä pilaamaan hyvää fiilistä  inhorealismilla ;)
Voi, kun menisi näin hyvin Hyvinkäällä...

Lauantaiaamuna puolestaan vihoviimeinen varsinainen jälkitreeni (nro 31): EK-mittainen ja -mallinen, pitkä jana, Lili taas tallasi, kiitos jälleen! Päättäväinen nosto hiukan vinoon - sallitun rajoissa - oikealle. Pienet kepit, 4 kpl, kaikki nousivat varmasti. Voi, kun menisi näin hyvin....
Esineruutu nro 37
Taakse oikealle, keskelle eteen ja vasemmalle lohkolle keskelle, kaikki jollain lailla piilotettuina. Loistosuoritus.
Ja: voi, kun menisi näin...
Tarkkuus nro 20
10 sentin kolikko aivan vasemman takakepin vieressä. Joutui hiukan etsimään, mutta niin helkutin hienosti ja keskittyneesti, ettei tosikaan. Kehuin työskentelystäkin.
Voi kun menisi...
Pudotettu nro 12
Keskenämme Hiskin kanssa, en merkannut. Kakunpalaa alusta loppuun. Voi kun...
On varmaan ihan pakko tehdä vielä yksi pudotettu, ettei Hyvinkäällä ole numero 13. Ai miten niin taikauskoinen?
Mutta muuten maastot on nyt viimeistelty Enää treenata kuin vähän tottista Ma-iltana on kisamainen treeni ja sen jälkeen ehkä pientä korjaussarjaa. Huilia, uimista ja lenkkejä ja uimista. Pää tyhjäksi.

SM-uni

Nyt ne sitten alkoivat, nimittäin SM-painajaiset. En viitsi laittaa fb:een ei-koiraihmisten hämmästeltäväksi, mutta kirjaanpa tänne.
Tämmöistä: olin SM-kisoissa ja jossain maastossa kaivettiin kovasti kuoppia maahan - en yhtään tiedä miksi. Sitten olinkin yhtäkkiä taas kotona ja muistin, etten ollut käynyt ollenkaan esineruudussa. Ajoin talla pohjassa takaisin Hyvinkäälle ja menin poliisiasemalle (!), jossa poliisipäällikkö (vaaleansinisessä aamutakissa!) nuhteli minua ankarasti ja sanoi antavansa mulle sakot (!). Itkeä tirautin ja kysyin, pääsenkö nyt kuitenkin vielä esineruutuun (!). Se luvattiin: kaksi poliisia kuulemma lähtisi mukaan (!). Lähdin kadulle etsimään autoani, joka muuten oli vuokrattu (?) valkoinen Toyota-farmari, jonka olin jo ehtinyt kolhia...
Autoa ei löytynyt mistään. Etsin ja etsin ja hätäännyin kamalasti, kun Hiskikin oli autossa. Sitten löysin kadun varresta kyltin, jossa sanottiin, että kyseinen auto on hinattu väärän pysäköinnin takia pois. Poliisipäällikkökin tuli paikalle ja oli hyvin, hyvin vihainen. Hän selvitti, että auto oli viety kuuden kilometrin päähän kaatopaikalle. Tähän heräsin - aika helpottuneena.
Kannattaakohan mun lähteä ollenkaan?

Vähän taas reenattiin keskiviikkoiltana Lilin kanssa Kyötikkälässä. Nyt vain kivaa ja helppoa. Eli kivakivaesineruutu (nro 36). Kolme helppoa esinettä helpossa ruudussa, kaikki takana, mutta jollain lailla piilotettuina. Kaikki huipusti.
Tarkkuusruutu nro 19
Tavanomainen ruutu, korkeahkoa mustikkavarpua, helpohko esine vasemmassa etukulmassa. Kakunpala.
"Haku" nro 22
Lili piti Hiskiä, minä menin piiloon, huusin ja etenin takarajalla. Lili lähetti, palkkasin heti, leikittiin ja lopuksi toin hallinnassa keskilinjalle. Toiselle puolelle muuten sama juttu, mutta  nyt en palkannut heti, vaan käskytin sivulle ja palkkasin pouolivälissä kuljetusta kohti keskilinjaa.
Tottis
Kyötikkälässä, häiriöitä oli. Kentälle tulo, siitä palkka. Vähän seuraamista ja perusasentoja, kaikki jäävät, eri versioina, tasamaanoutoa eri versioina. Paikallamakuuta.

Jälkeä ja fyssari

Jälki nro 30
Lilikiltti polki maanantaina Hiipparille hyvän - aika vaikean EK-jäljen kamalaan risukkoon. His joutui tekemään töitä olan takaa ja hyvin tekikin. Jana oli pitkä - eteni kuin juna. Kepit mallia mini, 4 kpl, ja kaikki nousivat hyvin. Leirin jälki taisi olla Hiskille liian helppo ja liian helpossa maastossa - haastetta olla pitää.
Pudotettu nro 11
Tehtiin nyt pellolle eikä siinä mitään kummallista ollut.

Tiistaiaamuna kaksi janaa, vasemmalle ja oikealle, lyhyt ja tosi pitkä. Ensimmäistä tarkisti pitkälle takajälkeen, mutta palasi itse. Toinen, yli 50 metrinen - oli suora ja välittömästi oikeaan suuntaan, oikealle. 

Tiistaina His kävi fyssari-Kirsillä. Ihan pientä kireyttä oli selässä oikealla, mutta edelleen todella hyvässä kunnossa ja jumiton. Superhessu on superkunnossa, mikäs se parempi. 

Ässämmien aikataulut tuli eilen. Pieni pettymys oli, ettei sunnuntain aikatauluja ollut eikä maasto-osioiden järjestyksestä mainittu mitään.
EK:hon osallistuu 15 (hyvää) koirakkoa, viesti jäi siis sittenkin toiseksi ;)
Lauantaiaamupäivä joka tapauksessa menee maastossa - mitä sitten siellä puuhataankaan - ja tottikset ovat nyt myös jo lauantaina klo 13 alkaen. Me ollaan Hiskin kanssa ekoja EK:ssa, viimeksi oltiin vihonviimeisinä, aina siis ääripäätä ;) Ollaan siis kuitenkin ensin suoritusvuorossa. Se on mun hermorakenteelleni hyvä juttu. Neljä kenttää pyörii näköjään yhtaikaa.

Kesän toinen tynkäleiri

Rakas murmelini Hiski vuoden aikana ansaittuine valiopokaaleineen (haku, jälki, toko). Viime kesän leirillä jaettua valiopystiä (EK) en enää löytänyt. Hyvä ikuistaa, jos hukkaan nämäkin...

Tending-leiri oli tällä kertaa Virroilla viime hetken peruutuksen takia. Ihan mukava paikka - mutta ei kovin hyvä koiraleirille. Pihapiiristä puuttuivat kokonaan nurmikentät tai itse asiassa kunnon treenikentät ylimalkaan. Liikaa autoja ja kaikenlaista muuta tohinaa. Luvalliset treenimaastot olivat 35 kilometrin päässä, eli jos kaksi kertaa päivässä olisi käynyt tuolla, matkoihin olisi mennyt yli kaksi tuntia! Ratkaisimme asian sitten suoralla toiminnalla...
Tälläkin kertaa oli pakko ottaa Heta mukaan, kun kaikki potentiaaliset hoitajat olivat häipyneet kuka minnekin. Se aina mutkistaa hommaa himpun verran. 
Mulle oli lisäksi annettu huoneeksi mökin yläkerta, jonne johti kamalan liukkaat ja kapeat kierreportaat. Ei toivoakaan saada kuskatuksi Hetaa sinne. Onneksi sain vaihdettua majoituksen ja ihan loistavan vaihtarin teinkin: ikioma rantamökki saunoineen ja suihkuineen:) Yksi koira loukkasi jalkansa noissa portaissa aika pahastikin.
Olin vain perjantain ja lauantain paikalla ja oli oikein rattoisaa, mutta olin valmiiksi jo vähän väsynyt kaiken muun härdellin jäljiltä - varsinaista lomaa en ole ehtinyt tänä kesänä viettää yhtään.
Olin mukana haku-, ek- ja jälkiryhmissä. Tosi kivaa, kun on aina vähän eri treeniporukkaa ja ihan uusia tuttavuuksia eikä tule aina treenattua ihan samojen kanssa. 
Lauantai-iltana jaettiin perinteiset kasvattajien pystit ynnä muut muistohärpäkkeet vuoden varrella menestyneille. Valionarvopyttyjä jaettiin 19 kappaletta ja Hiski kahmi niistä kolme :)))

Treenit:
Tottis
Löysin nurmikonpläntin, jonne päästiin ottamaan pikku treeni pareittain. pe-aamuna. Seuraamista, hyppy, tasamaanouto (ei loppuun), jäävät heti palkaten, siirtymiä, p-makuu.  
Haku nro 21
Otin muistaakseni neljä maalimiestä ja yhden ainoan tyhjän ja taas se tyhjä mätti: taaksepäin, jo haetulle piilolle olisi ollut menossa ihan väkisin. Ja kesken piston kolmannelle maalimiehelle meni rypemään ojaan. Onhan se tietysti vähän semmosta, kun tuntikausien kuumassa autossa kökkimisen jälkeen pääsee vapauteen, mutta silti...
Nyt on ihan pakko ennen ässämmiä ottaa yksi täysin idioottivarma treeni ja enempää me ei sitten ehditäkään.
Esineruutu nro 35
Hanna T. ja Pia P. olivat talloneet ihan tokokentän viereen ruudun, jota en hahmottanut yhtään. Lisäksi jälkiä meni  varmaan tosi paljon ruudun ulkopuolellakin Oikealle lähettelin ensin Hiskiä ruudun ulkopuolelle ja ekan esineen nosto kesti kauan. Kaksi muuta ihan hyvin.
Esineruutu nro 36
Neljä esinettä lohkoittain. Oikealla takana ja edessä, keskellä keskellä ja vasemmassa nurkassa oma pallo. Hyvin.
Pudotettu nro 10
Pudotuspaikka melkein autojen vieressä., toisella puolella vilkas autotie Muuten hyvin, mutta oli pysähtynyt matkalla nuuskimaan jotain. Eipä ole tätäkään ennen sattunut.
Tarkkuus nro 18
Viimeisenä viidestä koirasta myllättyyn ruutuun. Oikein hyvin.
Jälki nro 29
Pyysin 500 metrin jälkeä, mutta sain 300-metrisen, eipä tuo haitannut. Neljä keppiä, pitkä jana. Janalla eteni aika vinoon, mutta en korjannut, koska nyt en halua mitään ylimääräistä säätöä. Hieno jäljennosto kuitenkin oikeaan suuntaan, eli oikealle.  Muuten hyvä jäljennös, mutta yksi keppi neljästä jäi. Tämän vuoden neljäs siis. Hiski ajaa selvästi hiukan huolettomammin tota tunnin ikäistä jälkeä, mutta ei voi nyt mitään. His ei halunnut edes leikkiä loppukepillä, ilmeisesti vähän väsähti. Joi tosi huonosti koko leirin ajan ja nesteytys jäi kokonaan tekemättä. Tähän nyt vähän tarkkuutta, hei.

Sillisalaattia

Melkoinen lätinä tuli kirjattua ja onnistuin hukkaamaan koko pläjäyksen, vain yksi S-kirjain jäi näkyviin. Notta silleen. Treenikertoja nyt:
Esineruudut: 34 kpl
Haut: 20 kpl
Tarkkuudet: 17 kpl
Pudotetut: 9 kpl
Jäljet: 28 kpl
Tottista on treenattu (hyvin vähän) siellä sun täällä, osia.
Esineruudut on olleet äärettömän hienoja esityksiä, esimerkiksi pitkässä suopursikossa, tarkkuudessa on nyt myös asenne just kohdillaan, jälki kulkee hyvin ja kepit nousevat, janatkin on taas onnistuneet. Pudotettua en viitsi edes treenata...
Mutta se haku...Aina jokin asia mättää ja harmittaa. Hiski löytää hyvin maalimiehet, sillä on aivan hirveä motivaatio ja hakuhalukkuus, ilmaisut ovat kunnossa, hallinta samoin, mutta eihän tämä kisoissa riitä. Pakko laskea rimaa ja olla tyytyväinen tähän. Näillä on nyt pakko mennä - en millään saa saa pistotekniikkaa silleen viimeisen päälle hiotuksi kuin nykyään pitäisi. Lopetan kertakaikiaan kaikenlaisen kikkailun: ei eteenpäinkuljetuksia, ei sisääntuloja, ei mitään apuja eikä monimutkaisia suunnitelmia enää. Maalimiehet suoraan eteen, koira keskilinjalle nokka kohti piiloa ja lähetys. Back to basics ja luomuhaku kunniaan! Olen lopen kyllästynyt kaikenlaiseen ylimääräiseen veivaamiseen, menee pian ilo koko hommasta.
Huomenna T-leirille. Hauskaa!

Anskun opissa yms

Tottis
Treenitauko ohi: Hiskin kanssa olimme lauantaina A. Loirin tottiskoulutuksessa Mutalassa.
Aivan yllättäen ilmoitin meidän ongelmaksi seuraamisen.
Ongelmaa ei oikein saatu esiin, vaikka Ansku parhaansa mukaan hillui. Lukuunottamatta kentälle tuloa, jossa His vilkuili. Hiski seurasi erinomaisessa vireessä ja oli iloinen nuorukainen, Anskunkin mielestä. Edistämistä en nyt ala korjata, vire on pääasia. Otimme seuraamisen lisäksi pelkkiä siirtymiä (mm kapuloille) ja aloituksia. Eli jatkamme samalla tyylillä.
Oli tosi kiintoisaa seurata muiden treenejä, joista tuli itsellekin muutamia hyviä vinkkejä. Ynnä kokeiltavaa aloittelevien koirakoiden avuksi.
Mutta siis kentälle tulo nyt kuntoon. Siinähän olen antanut Hiipparin vilkuilla, enkä yhtään tajua, miksi. 
Janat, 6 kpl=jälki nro 25
Treenattu noita, vaikka piti olla täysi treenitauko. Syy:  His ei osannut  ollenkaan kääntyä janalta oikealle! No, la-iltana kaksi janaa jo ihan hienosti oikealle.

EK-jutut
Sunnuntaiaamuna täyslaidallinen taas ihan keskenämme vain Hetan avustuksella ilman taukoja, suoraan aina edellisestä seuraavaan osioon.
Tarkkuus nro 14
Pitkässä ruovikossa, luulin vaikeaksi. Katin kontit: syöksyi suoraan esineelle.
Janat, kolme kpl=jälki nro 26
Oikealle, vasemmalle, oikealle, eri syvyydet. Ihan superisti. Epäilen, että janaepävarmuus on johtunut siitä, että siirryttiin lennosta kahden tunnin jäljistä tunnin vanhoihin (EK).
Esineruutu nro 31
Tallasin vain rajat ja poikkeuksellisesti vein kaikki neljä esinettä (vaikeita ja vaikeisiin paikkoihin) valmiiksi. Oikealle lohkolle eteen ja taakse, keskelle taakse ja vasemmalle eteen. Lisäksi eri lähetyssivu kuin viimeksi. Voimakas tuuli vasemmalta.Tavallista enemmän poikittaisjuoksua, mutta ihan päämäärätietoisesti ja esineet kyllä löytyivät hyvin: ensin edestä oikealta, sitten takaa oikealta, edestä vasemmalta ja takaa keskeltä. Minun ei kyllä kannata paljon liikkua lähetyssivulla, se vaan häiritsee Hiskiä.
Pudotettu nro 9
Yritin tähänkin hakea maastohaastetta, onnistumatta. Ihan kakunpala.
Kotona Hiippari vielä ui melkoisen matkan.

Kisamaisesti tottista ja maastossa muuta

Kisamainen tottis
Levekin tutttuakin tutummalla kentällä. Hiski iski välittömästi silmänsä Veikkaan ja terhentyi melkoisille kierroksille, joita purettiin tappamalla palloa. His oli Tuplan parina.
Yritin palkkailla taas epätavallisista paikoista. Paikallamakuu oli ensin ja sen jälkeen palkkasin vasta seuruupaikalle siirtymisen pa:sta, seuraamisessa palkkasin  käännöksen ja istumisen jälkeen. Ennen hlö-ryhmää alkoi kuikuilla, annoin tehdä virhettä nyt kunnolla ja sitten annoin huutia. Sen jälkeen seurasi taas kuin enkeli.
Jäävissä palkkasin heti pa:sta (istumista en ottanut ollenkaan), maahanmenosta otin vain lopun, eli suoraan koira maihin, juoksemaan ja läpijuoksusta palkka. Seisomiseen jätin myös suoraan ja tämän otin kokonaisena, ei palkkaa.
Tasamaanouto kokonaisena, hyppy kokonaisena,  a-este myös. Eteenmenopallon Sara oli vienyt molempiin kentän päihin jo ennen meidän suoritusta, eli ne olivat koko ajan näkyvissä (ongelmaa päin näköä!). Seurautin ensin pitkään kohti oikeaa kentän laitaa, monta pysähdystä. Käännöksen jälkeen lähetin Hiipparin väärään päähän kenttää ja vapautin pallolle.
Hyvää:
- rauhallinen p-makuu
- seuraaminen siedettävää (olis voinut olla parempaakin)
- suorat eteentulot eikä vajaita sivulletuloja
- ei nojaamista kapulan luovutuksissa
- ei kosketusta hypyssä
- hyvä a-este
Parannettavaa:
- no se seuraaminen, hahhah
- hiukan liian hidas paluuvauhti tasamaanoudossa = kapula lensi liian lähelle. Kuivaharjoittelua heittämiseen
- takapuoli nousi vähän ennen aalle lähetystä. Eli seuraavaksi vain heittoja, ei kiipeämistä
Haku nro 18
Saijan ja Miikun kanssa lauantai-iltana...
Hiipparille vain neljä pistoa. Teemana eteneminen ja tyhjä. Maalimiehet kulmissa, näyttö (ilman minua) ja kuljetus takarajalla, yliheitto kakkoselle, näyttö ilman minua ja kuljetus takarajalla eteenpäin. Täydellinen tyhjä pisto siitä ja yliheitto kolmoselle, jonka jouduin uusimaan oman huonon asentoni takia. Tätä pitäisi  treenata peilin edessä...
Muuten oikein hyvä hommeli :)
Esineruutu 29
Tehtiin kyllä niin hirveään paikkaan, ettei tosikaan. Oikealla reunalla jyrkänne,  aika edessä tien ylitys ja sen takana pieni "lampi", takareunalla liukasta jäkäläkalliota ja sen takana lasku...
Hiski hoiti mallikkaasti oikean lohkon jyrkänteineen, jolla esine oli ihan takakulmassa ja toinen aivan edessä pusikon sisässä.
Jostain kumman syystäkeskellä takana oleva esine tuotti tuskaa. His harhautui jopa nostamaan taas kaksi kertaa jalkaa Nerin merkkaamiin paikkoihin - mistä sai palautetta.
Hiukan vaisuhko poika oli muutenkin e-ruudussa, olisiko päivän runsaanpuoleinen uiminen verottanut voimia.

Sunnuntaiohjelma meni vähän niinkuin uusiksi - sattuneesta syystä en päässytkään PKY:n treeneihin, joten iltapäivällä ihan keskenäni sitten treenailin. Nonstoppina eekojuttuja, hakua lukuunottamatta. Osiot peräjälkeen niin, että suoritusten välissä oli jotain 10 minuuttia.
Esineruutu nro 30
Suunnilleen samassa paikassa kuin la-iltana. En helpottanut yhtään, päinvastoin. Heta sai hakea ensin yhden esineen ja kehuin ja leikitin sitä kovasti niin, että His näki. Hiskille viisi vaikeaa esinettä vaikeissa paikoissa. Oikealle lohkolle ensin yksi keskelle, keskilohkolle eteen ja taakse ja vasemmalle yksi eteen ja yksi taakse. Oli aika vaikeaa, mutta sitkeästi teki hommia hamaan loppuun asti.
Esineruudusta suoraan jäljelle.
Jälki nro 23
EK-osastoa, mutta vain kolme keppiä. Kulmaa kulman perään ja kepit huolellisesti piilotettuina eri tavoin. Pitkä jana. Muuten hyvä, mutta jäljennettyään liinanmitan oikeaan suuntaan, kääntyi takajäljelle. Peeveli! Ärähdin pitkästä aikaa, voihan kehno.
Jäi sen verran hampaakoloon takajäljestä, että tässä välissä poljin kaksi pitkää janaa/jäljenpätkää hautumaan.
Pudotettu nro 8
En viitsinyt merkkailla, joten käveltiin vaan metsässä se 200 metriä, taatusti ei kovin suoraan. Eipä tuo Hiipparia haitannut.
Tarkkuusruutu nro 13
Tein niin vaikean ruudun kuin suinkin kykenin: pieni kolikko syvähkössä montussa korkeassa varvikossa ja kaarnanpalalla peitettynä. Ruudun mylläsin hyvin, klähmin, istuin ja syljeskelin...
Turhaa kaikki: esine löytyi helposti.
Janat=jälki nro 24
Kummassakin janassa oli jotain häikkää, Hiski ei edennyt suoraan tms. Toinen oli muuten aika samanlaisessa paikassa kuin viime vuoden SM-jana, nimittäin heinikossa, saniaisten ja puskien keskellä.
Se näyttää nyt olevan tuo pitkä jana, joka aiheuttaa onglemia: ollaankin treenattu niitä liian vähän. Nyt tein valmiiksi kuusi kpl "vanhoja janoja" odottamaan. 
Ja nyt ohjelmassa onkin melkein viikon mittainen treenitauko.

Vähän tottista, janat ja haku

Keskiviikkona asiointien lomassa Viinikanpuistossa seuraamista, jäävät ja kaksikiloista eri versioina. Ynnä eteenmenoja myös erilaisina versioina, etu- ja takapalkalla. Yleisöäkin ihan kiitettävästi...
Janoja=jälki nro 22
Keskiviikkoiltana (rankkasateessa...). Pitkä jana, oikealle, pari kulmaa. En millään jaksanut odottaa vanhentumista siinä lotinassa, vaan lähetin Hiskin ilman liinaayksinään jäljentämään jo noin puolen tunnin kuluttua ja jäin itse seisomaan tielle. Tätä olen tehnyt silloin tällöin Hetankin kanssa. His näytti ensin vähän hämmentyneeltä, mutta kaahasi sitten viivasuoraan ja kääntyi suorastaan lennossa oikeaan suuntaan. Hetken päästä toi kepin mulle. Helppoa kuin heinänteko.
Torstaiaamuna (rankkasateessa,oho) kaksi janaa, oikealle ja vasemmalle, lyhyt ja pitkä. Tasan tunnin vanhennus. Paikassa paljon lenkkipolkuja ja taatusti harhoja, tuskin tuoreita. Ei moittimista.
Haku nro 19
Savontiellä neljän "perusryhmäläisen" kesken hilpeät hakutreenit.
Teemana eteneminen ja hallinta. Hiskille neljä maalimiestä, yksi tyhjä, kolme näyttöä, yksi suorapalkka. Ensimmäinen mm palkaton, toisella palkkasin itse, kolmannella kaksi palloa ja viimeisellä ruoka+kaksi palloa.
Lukuunottamatta yhtä lievää takapistoa, joka oli oma  möhläykseni, kaikki meni hienosti.
Oli tosi hauskat treenit ja mukava sääkin, nyt haku oli taas kivaa!

Tuli paha jälki ja hyvä haku

Jälki nro 21
Nyt oli pitkästä aikaa tosi vaikea jälki. Ylipitkä jana, EK-pituus, neljä keppiä, 1,5 tuntia vanha. Jälki niinsanotusti kaikilla herkuilla:  mm kulma risukasassa, tien ylityksiä ja heti takaisin, tien vierustan kulkua, siksakkauksia, jäljestystä tietä pitkin, yksi keppi ison kiven päällä jne. Jälki lähti ihan käytetyn lenkkipolun vierestä...
Alkoi sataa kaatamalla, kun  tulin pois polkemasta jälkeä ja odotusajankin losotti. Kun mentiin ajamaan, vettä valui niin rankasti, ettei pystynyt pitämään silmiä auki. Olssonin Klasun sadeasu ei olekaan vielä semmoista vesimäärää nähnyt ja kyllähän se sitten päästikin läpi ihan solkenaan.
His nosti heti jäljen oikeaan suuntaan, eli oikealle, mutta palasi kolme kertaa tarkistamaan takajälkeä. Eka keppi oli onneksi heti alussa polun jälkeen ja löytyi. Tiehämyt olivat aika tuskaisia, His teki loputtomia tarkisteluja edestakaisin ja vaikutti aika hermostuneelta, teki kuitenkin sitkeästi hommia. Tiehärdelliin jäi yksi keppi, tämän vuoden toinen, (90 nostettua, 2 jäänyt).
Kiven päällä olleen kepin Hiippari löysi hyvin, samoin piilotetun loppukepin. Hyvin taisteltu, likomärkä Hispander!
Haku nro 18
Teemana hallinta ja tyhjät. Vasemmalta kävi aika navakka tuuli, kaksi vierasta maalimiestä, oikealla haasteena tien ylitys. Kerrankin kaikki meni nappiin. Oikeassa kulmassa ukolta ääniapu, näyttö, tiukka hallinta ja ruokapalkka. Vasemmalla ukko meni kulmasta vielä syvemmälle, eli noin 80-90 metriin, suorapalkka. Sitten oikealle tyhjä ja vasemmalla noin 30 metrissä ukko>näyttö, tiukka hallinta ja kahden pallon palkka.
Ei mitään valittamista, His teki kaiken kunnolla kuten pyysin :)

Kuperkeikkailua leirillä

Hei, me seurataan!

Pallo!

 
 


 Siis pallo!!!

Hupsis - mutta ei hätää, sillä PALLO on tallella.

Ei kai mamman mumeloon sattunut?

Eiköhän tottikset olleet siinä. Kuvat Susan Miiro. Kiitos!

Maastossa: kohta His hakee esineitä.

Leirillä

Bortsu- ja kelpieleirin perjantaipäivän saldo: kaksi kierrosta hakua, esineruutu (neljä esinettä), tarkkuusruutu, pudotettu esine ryteikössä, kaksi lyhyttä jälkeä ja tottista+pitkähkö lenkki vapaana. Lämpöasteita pikkusta vaille paljon, paarmoja ja hyttysiä riittävästi...Eihän näillä Hiskiboyta väsytetä eikä lannisteta :)
Lauantaina oli vielä vuorossa haku, esineruutu, tarkkuus ja lyhennetty pudotetun treeni ynnä meikäläiselle yli kolmen tunnin ajomatka kotiin.
Olin leirillä kouluttelemassa (tai ainakin yritin) ja oli tosi kivaa. Meillä oli mainio ryhmä, innokkaita ohjaajia ja taitavia koiria ja olimme äärettömän tehokkaita unohtamatta maailmanparannusosuuttakaan.
Kovin ikävää oli, kun  yksi ryhmäläinen sairastui ja jouduttiin toimittamaan ambulanssilla hoitoon illalla. Lämpöhalvaus?
Suhteellisen työteliäs päivä oli erityisesti perjantai, kun muiden huiliessa keskipäivällä ja illalla kävin etsimässä sopiva paikkoja maastosta ja merkkailin mm pudotetun esineen radan. 
Voipi sanoa,että kaikki muu meni Hiskin kohdalla kertakaikkisen superisti, vain tuo haku on nyt lievä murheenkryyni. Sikäli kyllä aika hassua, että sitä ollaan Hiskin kanssa treenattu kahdeksanviikkoisesta alkaen säännöllisesti ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Silti aina jokin tökkii. Kyllähän Hiippari ne maalimiehet aina löytää. Itse asiassa olisi parempi, ellei se haluaisi niin kovin kiihkeästi bongata ukkoja...
Olen hiukan ruvennut harmittelemaan, että tuli treenattua niin paljon hajunhaulla: Hiskihän on opetettu menemään juurikin hajujen perässä...Jos nyt aloittaisin, tekisin enemmän myös muuta heti alkuun, ihan pistotekniikan takia.
Mikä mätti leirin hakutreeneissä:
- tyhjät. Ei vaan mene tarpeeksi syvälle, varsinkaan tuulen puolelle= tietää, ettei siellä ole ketään. Onkohan tätä yhtään treenattu, hahhaa? Alkaa inasen kalvaa
- yksi näytölle vienti: mm oli kulmassa semmosen jyrkän mäen alla. Pysähtyi katselemaan alas ja muutenkin  vei liian hitaasti. Voi rähmä
- oli hypännyt hakiessaan suoraan mm:n päälle ja suorastaan kuopinut lelua esiin. Grrrr...
- keuli keskilinjalle paluissa pahasti ja jouduin komentamaan :(
Nyt otetaan namipurkit taas käyttöön: virettä on aivan liikaa - jopa iltapäivän kuumuudessa ja muiden osioiden jälkeen...
Ja taas on pakko sanoa, että  kyllä on jäljen treenaaminen helppoa (nyky)hakuun verrattuna. Silti en haluaisi tehdä pelkkää jälkeä. Eipä lopu haasteet kesken :)
Leirin jälkeen maastotreenejä tehty tänä vuonna:
Jälkiä:  20 kpl
Esineruutuja: 28 kpl
Hakuja: 17 kpl
Tarkkuusruutuja: 12 kpl
Pudotettuja: 7 kpl

Haku, esineet ja janat

Miikun ja Jussin kanssa Savontiellä.
Haku nro 15
Teemana palauttelu ja ilmaisu + hallinta. Ei tallauksia.
Oikea ja vasen mm lähtivät yhtaikaa, oikea tuli pois. Ekalle näyttö+tiukka hallinta piilolla+takakuljetus vai mikä se termi nyt on, maalimieheltä palkka vasta lähellä keskilinjaa.
Oikealle erinomainen tyhjä laatikkopisto + palkka keskilinjalle tulosta. Vasemmalle ääniapu, näyttö ja muut samat kuviot kuin ensimmäisellä.
Viimeinen oikealla valmis, suorapalkka.
Esineruutu nro 26
Uusi paikka, palauttelutreeni. Esineet vietiin peräkkäin: oikea takakulma, keskellä ja viimeisenä vasemmalla edessä oma pallo, jonka sai pitää.
Kivat, tehokkaat pikku treenit.
Jälki nro 19=kolme janaa
Tää lyö itseään. Tapahtui seuraavaa: ensimmäinen jana noin 30 metriä, oikealle. Nätti nosto. Just silloin tiellä meni pikkupoika vasikankokoisen koiran kanssa, jäivät tietysti siihen katselemaan. Mua jännitti, lähteekö jätti rynnimään meitä kohti. His jähmettyi, sanoin "jälki" ja His jatkoi kiltisti. Keppi oli piilotettu korkeaan varvikkoon ja Hiippari jouti oikein etsimään. Poika seisoi edelleen koiran kanssa siinä melkein vieressä - lähtivät sitten hissukseen, mutta minulta meni senverran pasmat sekaisin, että lähetin Hiskin seuraavalle jäljelle - merkiltä, jolla olin merkannut loppukepin! Ihmettelin ja voivottelin, miten His sinkoili niin kummallisesti...Hokasin kyllä sitten vähän ajan kuluttua torveiluni, mutta otti päähän niin, ettei tosikaan. Hiskiparka. Pitkä jana.
Seuraava jana oli lyhyt ja lähti oikealle, jälki meni ihan paljalla maalla ja kamalissa risukoissa plus aivan tien viertä. Keppi kiven päällä, Hiski joutui hetken hakemaan.
Nyt treenataan pitkiä janoja ja vaikeita, harhaisia ja paljaita alustoja.

Iltapäivällä sitten suunnataan kohti Hartolaa ja bc-leirille, jonne  menen kouluttamaan EK-juttuja. Heta on pakko ottaa mukaan, saas nähdä...

Kesäretki Uuraisille, osa 2. , eli rotumestikset

Tänä vuonna SBCAK:n rotumestaruudet ratkottiin kolmella eri paikkakunnalla. Etsintäkoe oli Uuraisilla, jonne lähdin ilomielin: sieltä meidän "EK-uramme" alkoi kaksi vuotta sitten todella mukavissa tunnelmissa.
Yövyimme tutussa ajokoiraihmisten majoituspaikassa, isossa talossa ihan keskenämme Hiskin kanssa. Oli oma kylppäri ja keittiö (14 e/yö). Paikka sattui vielä olemaan "kisakeskuksesta" neljän kilometrin päässä. Hyvin nukutun yön ja tuhdin puuroaamiaisen (4 e) jälkeen päivä alkoi mukavasti.
Pari sanaa EK-kisan ennakkovarusteluista. Nyt kun on tullut käytyä muutama jälkikoe - sinnehän riittää, kun heittää jälkiliinan autoon - huomasi totisesti pe-iltana, millainen määrä kampetta pitää muistaa pakata. Jälkiliinan lisäksi hakuromppeet so näyttöliina, valjaat, rulla+panta, pilli, pudotettava esine+varaesine, lukemattomat palkkapurkit  ja eri palkkauslelut jokaiseen osioon. Lisäksi pitää olla tukku vara-PK-liivejä...
Tunnelma etsintäkokeessa on aina ihan omaa luokkaansa: se on niin sosiaalinen tapahtuma kuin olla voi. Jäljellähän  nökötetään tien varressa keskellä synkkää korpea ypöyksin tuomaria odottamassa, vain esineruudussa ja kentän reunalla tapaa muita. EK:ssa höpötellään koko päivä kanssakisaajien ja järjestäjien kanssa ja poikkeuksetta on  rattoisaa, vaikka epäonnistumisiakin tulisi. Ja koskaan ei tiedä, miten päin kisa loppujen lopuksi keikahtaa. Niin kävi nytkin.
Voittajassa oli kuusi koirakkoa, joista kaksi ei-sbcakkilaisia, järjestävästä Keski-Suomen palveluskoirayhdistyksestä. Lapukka ja sakemanni, loistavia koiria ja hienoja ohjaajia. 
Näin se meni. Tuomareina Matti V. ja Pirjo P. Lisäksi harjoittelijatuomari Lea.
Kisa alkoi jäljillä (nro 18), kuinkas muuten. Tempaisin meille ykkösen, joten melkein samantien ampaistiin janalle. Kävi todella navakka tuuli oikealta ja His lähti jo lähetyksestä vinoon sinnepäin. En kuitenkaan korjannut, koska ajattelin sen ehkä saaneen vainun jäljestä - ja todennäköisesti saikin, mutta jäljenpolkijan menojäljestä. Jälki ei siis mennyt tässä, minkä tuomari kertoi. Otin Hiskin janalle ja lähetin uudestaan. Nyt se nappasi jäljen ihan  takamerkin kohdalta vinosti ja ilmavainulla, kovan tuulen takia mitä ilmeisimmin. Suunta oli kuitenkin oikea.
Janalta tuomari rokotti peräti kuusi pistettä (ek:ssa janalta maksimi 20). Takajäljistä oli ottanut vain kolme pistettä. Itse olin ihan tyytyväinen Hiskin työskentelyyn.
Kaikki kepit nousivat, joten jäljeltä saaliiksi jäi 54/60.
Tottis
Suoraan jäljeltä kentälle. sama koulun piha, jossa oltiin kaksi vuotta sitten. 
Hiski oli aivan ihana!!! Seuraaminen oli tiivistä (!), käännökset jopa "liian tiiviitä" (!). Pari pikku mokaa: tasamaanoudossa en saanut kapulaa lentämään -oli jotenkin hankalan mallinen - His palautti vaikean näköisesti, lisäksi pakitti vähän. Ja esteellä kolautti takaisintullessa - tämäkin  kapula oli outo ja taisi lentää liian lähelle.
Mutta erittäin hyvää ja erinomaista  kautta linjan ja tuomari kehui meidän yhteistyötä, joka sujui omastakin mielestäni kuin tanssi. Oltiin kentällä oikea tiimi - heti, kun seuraaminen onnistuu, fiilis paranee, niin se vaan menee. Ei keulinut edes eteenmenossa!
Kamala todeta, mutta neljän kuukauden intensiivinen pehmotreeni (tarjoamista, postiivista vahvistamista) vei kisaseuraamista vain huonommaksi, mutta pari kunnon "isoa muistutusta" korjasi. Saattaa tuolla eteenmenon erilaisella treenaamisella olla oma osuutensa myös.
Kisassa oli yksi bc, jolla oli ihan samanlainen seuraaminen oli samanlaista haahuilua kuin Hiskillä viimeksi Hämeenkyrössä. Tunsin syvää myötätuntoa...
Pisteitä tottiksesta 94.
Haku nro 14
Tämä oli se osuus, joka jäi vähän jurppimaan. Kun näin alueen, tiesin heti, että tulossa on ongelmia. Lähes puuton mäntyaukea, navakka tuuli takavasemmalta, sivurajat lähtivät "vinoon". Tuollaisessa paikassa ja tuulella haju kulkee esteettä kilometrin...Teetä siinä sitten Hiskillä niitä tyhjiä.
Ensimmäinen tyhjä pisto oikealle onnistui ihan kohtuullisesti, sitten alkoi hulabaloo, kun hajut vetivät. Yritin kuitenkin niitä helkutin tyhjiä, mutta eihän niistä oikein mitään tullut, kun His tiesin tasan tarkkaan, missä maalimiehet majailivat, eli takakulmissa molemmat. Pahin mahdollinen vaihtoehto meille.
Hiskin näyttövauhti oli hyvä, siitä tuomari ei päässyt sanomaan ja rullantuonnit +luovutukset olivat korrekteja, mutta ensimmäiseltä piilolta lähdin kuulemma liian nopeasti takaisin. Kun tuomari ei ollut antanut lupaa lähteä! Maalimies oli tullut ulos piilosta ja kun aikaa on kahdeksan minuuttia ja viisi mennyt, ei viitsisi jäädä notkumaan. Lisäksi annoin koiralle uuden "massu"-käskyn, kun mm nousi, mitä ei olisi saanut tehdä. Keskilinjalle mennessä sanoin muutaman kerran Hiskille nätisti "sivu", kun tuomari ja mm kulkivat edellä, pahapaha. Ilmaisuista näistä syistä vain h ja eh.
Ja "koira ei tullut pillin vihellykselläkään pois". Juu, ei tullut, koska sai heti sen jälkeen hajun maalimiehestä, mikä näkyi erittäin hyvin keskilinjalle. Joku toinen tuomari olisi voinut jopa kehua tästä: maalimiesmotivaatio meni edelle. Itse olin ihan helkutin tyytyväinen tähän asiantilaan.
Pisteitä ropisi, eli: 63/70.
Tarkkuusruutu nro 10
Kympin ruutu: kolikko nousi ajassa 36 sekuntia.
20/20 p.
Tässä vaiheessa muistaakseni Coxi oli selvässä johdossa. Itse en näitä seurannut, mutta Hanna H. piti ajan tasalla ;)
Pudotettu nro 5
Aika ryteikköisessä maastossa. Kaikki meni kuitenkin upeasti. Hiski mokoma noussut perusasennosta ylös ennen liikkeellelähtökäskyä, mistä Mattiboy rokotti pisteen.
Pisteitä 19/20.
Esineruutu nro 25
Tämä sitten ratkaisi koko kisan. Oikealta kävi taas todella voimaks tuuli, joka pyöritti hajuja. Takana oli järvi ja oikealla suopursikko. Hiski nosti ainoana kuudesta koirasta kaikki kolme esinettä. Ja teki sen ajassa 2  minuuttia 10 sekuntia. Aika moni nosti vain yhden. Pieni kauneusvirhe: haisteli hetken jotain ihan edessä, jonka kielsin, tai oikeastaan vain aloin rykiä ja kehuin, kun lopetti. Hyvä minä: seuraavaksi olisi takuuvarmasti nostanut koipea. Tästä tuomari miinusti ihan oikein pisteen.
Pisteitä 29/30
Loppupisteet 185+94=279 eli etsintäkokeen rotumestaruus ja ainoa ykköstulos.
Mutta voittoa tärkeämpiä asioita kertyi monta: tottiksen kelvollinen seuraaminen, hieno tarkkuusruutu ja aivan mahtava esineruutu.
Haku on se osa-alue, jonka treenaamista pitää eniten miettiä. Viimeaikaiset treenit eivät ole olleet ihan kohdillaan. Voi olla, että palaan lähtöruutuun, eli annan Hiskin vain nostaa ukot omalla tyylillään ilman väkisinväännettyjä tyhjiä ja keskityn täydelliseen hallintaan ja ilmaisuihin.
Suuret kiitokset järjestäjille: pieni sissiporukka sai aikaan mahtavat kisat!!! Hannallakin kahden kuukauden ikäinen vauva mukana koko päivän, huhhuh. Ja kiitos myös kaikille kanssakisaajille, tavataan ässämmissä!

Torstaitouhut

Aamusta kisamainen tottis Mutalassa, kymmenkunta koirakkoa. Päätin etukäteen, että palkkailen paljon ja epätavallisissa kohdissa kuten siirtymissä ja istumisen valmistelevassa osuudessa, osa sosiaalisin palkoin. Näin myös tein. Lisäksi tuli mäiskäistyä kunnon rysäytys metelin kera, koska His alkoi välittömästi lähdön jälkeen vilkuilla Tuplaa (p-makuussa). Tällä kertaa suututti ihan oikeasti. Ei ollut istunut.Oli aika kovilla kierroksilla, mitä en pitänyt sinänsä pahana.
Paikka törkeän edessä.
Tasamaanoudon lopun tuli nyt liian hitaasti ja lisäksi pakitti luovutuksessa. Taidan unohtaa kokonaan lievän nojaamisen korjaamisen, siitä tulee vaan uusia (ja pahempia) ongelmia.
Eteenmenossa pallot sekä edessä että takana niin, että His näki. Tein suht pitkän seuraamisen kentän päätyä kohti, käännyin, pätkä seuraamista ja lähetys "väärään" suuntaan. Tämä vähentää selvästi keulimista. 
Hetakin pääsi nollakoiraksi, ja lähti kesken kaiken kakalle kentän viereen. Hmmm - rennosti ottaa eläkeläismuori.
Lopuksi vielä Hiskille pari vauhtinoutoa+kapulan luovutuksen, seisomisesta luoksetulon ja vähän seuraamista.

Haku nro 13
To-iltana. Hiskille vain kolme maalimiestä ja kaikille avut, koska halusin, että homma varmasti onnnistuu kuten onnistuikin. Ensimmäinen mm kuljetti takarajalla eteenpäin lihapullin.
Ensimmäinen ja viimeinen mm suorapalkoin, keskimmäiselle näyttö+näytölle hetsaus ja hallintaan otto+pätkä kuljetusta, jonka jälkeen Miikku heitti pallon. Viimeisellä ruoka +kahden pallon leikki. Kiva pikku treeni ja kivat treenit muutenkin lukuunottamatta niitä käsittämättömiä mitälie lentäviä polttiaisia, jotka rääkkäsivät meitä.

Arjen askareita

Juhannusaatto ja -päivä hurahtivat mässätessä ja vieraitten kanssa seurustellessa ja sunnuntaipäivä sitten jo näkkileiväntienuussa. Eikä treenin reeniä.
Maanantaiaamuna kävimme Lilin, Ilkan ja Herin kera Savontien varressa tekemässä ennen testaamattomaan maastoon EK-setin, eli:
tarkkuusruutu nro 9, pudotettu nro 4 ja esineruutu nro 23.
Mainio pläjäys ja kaikki sujui. Esineruudussa oli kolme esinettä peräkkäin: yksi takana vasemmalla, yksi keskellä ja yksi edessä vasemmalla. Ruutu oli mielenkiintoisessa paikassa: oli vähän nousua ja laskua.
Lisäksi Lili oli Hiskille kerran pakenevana maalimiehenä.
Jälki nro 17 
Heidi S. polki ke-iltana Hiskille kivan EK-jäljen. Jana heti oikeaan (oikealle) suuntaan, kaikki kepit.
Tarkkaa,silti vahvaa menoa, jäljensi vielä takaisin Koivumäkeen pitkän matkan. Itse en olisi osannut  pois...
Ti-aamuna tein kolme janaa/lyhyttä jäljenpätkää lähimetsään, kaksi oikealle, yksi vasemmalle. Kaikki His nosti epäröimättä oikeaan suuntaan. 
Esineruutu nro 24 
Tavesilaisten kanssa ke-iltana Koivumäessä. Kolme esinettä. Ruudun takaosa noin 15-20 metrin matkalta napaan asti ulottuvaa märkää heinää, pajukkoa yms. Ennen Hiskiä ruudussa oli ollut ainakin viisi koiraa. Yksi esine Hiskille oikeaan takakulmaan sinne viidakkoon, kaikilla muilla koirilla esineet olivat olleet keskellä tai edessä. Piti vähän auttaa poikaa takarajaa kohti kävelemällä, kun His jäi nutaamaan hyvin hajustettuun paikkaan. Hyvä treeni: taakse pitää mennä, vaikka mikä olisi. Kaksi muuta esinettä kakunpalaosastoa.

Sekalaista

Esineruutu nro 22
Satuttiin saamaan Lilin kanssa seuraksi Kyötikkälään Sari K. ja Pinja. Autot ruudun lähellä ja niissä meuhkaavia koiria. His pörhisteli, mutta palautui hyvin.
Kolme esinettä valmiina (kisakokoa, mälvättyjä)taakse, yksi eteen vasemmalle. Kova takatuuuli. Siisti, nopea ja vahva suoritus, ei mitään valittamista. 
Tarkkuusruutu nro 8
Viiden sentin kolikko kaarnanpalalla peitettynä. Löysi heti.
Pudotettu nro 3
Ja mahtihommeli tämäkin.
Tottis
Kyötikkälän kentällä. Takapalkoin perusasentoja ja lähtöjä etupäässä ynnä eteenmenon valmistelua, vain yksi oikea eteenmeno. Jos saisin muutettua eteenmenoajatuksen taakse seuraamisessa, luultavasti seuraaminen kaikenkaikkiaan paranisi... Seisomisesta luoksetuloja, vajaita sivullesiirtymisiä korjailin.
Haku nro 12
Sääksjärvellä, kuusi koirakkoa + vieraileva maalimies.
Hiskille suunnitelma: oikealla kulmassa mm/sp, seuraava 30 metrin päässä valmis/sp, seuraava taas 30 metrin päässä/näyttö. Vasemmalla kulmassa ääniapu>pieni siirtymä takarajalla, seuraava ääniavulla, tyhjä ja valmis/näyttö. Neljä ensimmäistä maalimiestä yhtaikaa piiloihin. Huono suunnitelma: His pyrki tietysti heti ekalla pistolla ykkösen sijasta vinoon kolmoselle, minkä sain estettyä ja oikaistua ja kolmoselta se lähti vinoon vitoselle, jonka sitten nostikin, eli kolmonen jäi väliin. Vasemmalla puolella taas pyrki tyhjällä takapistolle - mä en tajua, mikä vasemmalla puolella aiheuttaa ne takapistot, ellei sitten tallaus - nytkin aloitimme tallauksen oikealta.
Hiukan alkoi hirvittää, että His tulee jo liiankin kuuliaisesti pois pistoilta, kun vihellän, vaikka olisi saanut hajun maalimiehestä...Mutta tätähän tässä haettiinkin. Autsis, kun on hankala päättää, mitä haluaa...
Seuraava hakutreeni on joka tapauksessa kevyttä, paineetonta hauskanpitoa. Jo kolmessa treenissä peräkkäin on tullut painostettua ja säädettyä ihan liikaa.  
Nyt alkoi juhannustauko: hyvää ruokaa ja juomaa ynnä muuta vaan ja koirille paljon uimista. Hauskaa jussia!!!

Kisamaiset ja vähän muuta

Kisamainen PK-tottis Niihamassa
Paikalla 11 koirakkoa ja melkein tuomari Outi H., joka antoi arviot suorituksista. Olin toooosi tyytyväinen Hiskiin, vaikka virheitä piisasi.
Autoissa - takaluukut auki - kosolti räyhääviä rekkuja. His sai niistä hepulit, mutta kääntyi samantien katsomaan mua: "anna äkkiä tapettavaa." Kentälle  mennessä vielä aikoi uhitella Veetille, mistä höyhensin kevyesti. Toisen kerran otin poikaa niskavilloista, kun alkoi p-makuuseen viennissä häröillä so haistella maata. Sittenpä His olikin kuosissa koko lopputreenin :)
Palkkasin suoran seuruupätkän päässä ja hlö-ryhmässä + heti seisomisesta. Eteenmenoa en ottanut, vain pitkähkön valmistelevan osuuden, ja vapautin taakse pallolle, Outi sanoi, koska oli hyvässä paikassa.
Hyppyytin myös, vaikken aikonut. Hyppy oli tosi ilmava, eli hyppytekniikkatreenit on tuottaneet taas hyvin tulosta.
Virheet: 
- seuraamisessa ihan liian edessä (ei kai?), toinen täyskäännös väljä, vasemmalle käännöksessä kuulemma hidastin, ei hajuakaan tommosesta.  Hlöryhmässä olisi saanut olla tarkkaavaisempi tai jotain
. jäävien valmistelevissa osuuksissa myös liian edessä, väljääkin ajoittain
- istuminen hitaahko
- luoksetulossa hiukan vinoon eteen ja hiukan vajaasti sivulle (eipä ole juuri treenattukaan pitkiltä matkoilta...)
- nojasi kapulan luovutuksissa>uusi virhe (tätä pitää ehdottomasti nyt ruveta korjaamaan, voi kuulemma pudottaa kaksi arvosanaa!)
- keuli eteenmenon valmistelevassa (paikka korjaantui heti, kun jätin takapalkan).
Seuraaminen oli "vain"  hyvä, mutta piti hyvin koko ajan kontaktia, ei vilkuillut, jipii!!!

Sitten se mieltä hivelevä osuus: Outi sanoi, että Hiskin noudot ovat niin kertakaikkiaan upeita, ettei hän ehkä ole koskaan nähnyt vastaavia! Voi hitsinhitsi, miten ihanaa :))) Outi sentään treenaa ipo-huippujen kanssa tottista....
Oli todella mukavaa, että Outi antoi kaikille yksityiskohtaista palautetta, siitä oppi paljon. Mahtavat treenit, kiitos tätäkin kautta kaikille, Outille erityisesti!

Jälki nro 16
Ek-jälki Levekin kentän viereiseen metsikköön ti-iltana lenkkeilyalueelle, kolme keppiä, kaksi hyvin piilotettuina. Jana noin 35 metriä, hienosti taas heti oikeaan suuntaan. Kun jälki oli muuten ihan normi, keppien piilotuksen lisäksi maustin sitä vähän tiehämyillä. Pikkasen huoletonta meno oli, sen huomasi  hämyistä. His oletti esim, että tien yli jatketaan tietty suoraan, mutta teinkin kulman heti tien jälkeen ja kävelin ihan  tienvierustaa pitkin. Kun huomasi mokansa, alkoi heti jäljestää tarkemmin. Kepit löysi hyvin, tai  oikeastaan suorastaan kaivoi esiin.
Tottis
Jäljen vanhentumista odotellessa vähän touhuilua Levekin kentällä. Takapalkalla seuraamista, toimi hyvin. Myös eteenmenoja takapalkalla. Eri versioita: lähetyksiä, palkkaa heti lähdöstä, seuraamisen jälkeen jne.
Kokeilin myös kapulan luovutusta sekä kaksikiloisella että a-esteellä. Eihän se nyt mitään nojannut... Ja luoksetulo oli niin suora kuin olla voi.

Hakua: tavallista ja koulutusta

Haku nro 9
Torstai-iltana. Vaihteeksi eri paikassa. Ukot oikeassa etukulmassa ja vasemmassa takakulmassa. Hiskille suunnitelma: oikea etukulma/mm>näyttö, vasen etukulma/tyhjä, oikea/tyhjä, vasen/tyhjä, oikea/tyhjä, vasen/mm>sp. Saija oli ohjeistettu siten, ettei palkkaa (takakulmassa), jos His ampaisee sinne suoraan. Mutta  siltä osin meni hyvin. Siltä osin taas ei mennyt, että aika monta kertaa jouduttiin suoristamaan yhtä tyhjää pistoa oikealle ja keskimmäinen pisto jäi vasemmalla liian matalaksi. His näytti jo ihan masikselta, mutta välillä on vaan pakko vaatia.
Hakukoulutus/Reija Nieminen, nrot 10 ja 11
Lauantaipäivä hurahti Reijan koulutuksessa levekkiläisille. Teemana edelleen se, että tyhjiä pitää saada satasen matkalle riittävä = tuomareille kelpaava määrä. Yliylisyvät tallaukset.
Ensimmäinen osuus tehtiin "norjalaisena sekametsänä" so kuusi maalimiestä, jotka joko näytettiin Hiskille haamuina tai annettiin ääniavut kutosesta alaspäin. Sitten lähetys ykköselle. His ei  onnistunut menemään suoraan, jouduin uusimaan useamman kerran, tuuli ilmeisesti teki kiusaa. Kolmonen taisi jäädä tyhjäksi, muuten hyvin.
Seuraavassa osassa Hiipparille otettiin alkuun pelkkiä tyhjiä - olisko ollut viisi vai kuusi kpl - ja vasta lopussa satasen kohdalla, noin 90 metrin syvyydessä, hakkuuaukiolla oli mm.
His teki ihan sairaat hienot tyhjät + näyttävät yliheitot. Maalimiestä ei sitten meinannutkaan löytää: tuuli tyyntyi juuri silloin ja lähetin vielä tuulen "väärältä puolelta". Lisäksi mm oli reilusti meidän normaalin takarajan (/joka sekin on ylisyvä) takana. Tänne näyttö irtorullalla. Hiski oli ihan puhki lopussa, aika painostava ilma.
Mutta hienosti meni! Ei Reijalla meille ollut oikeastaan mitään sanottavaa/huomautettava- kehuja vaan, mutta sain kyllä paljon mietittävää ja muistettavaa muiden treeneihin. Hauska ja hyödyllinen päivä kertakaikkiaan.Tuuliasioita esim. pitäisi kyllä ajatella enemmän: pitänee mennä sytkäriostoksille.
Pe-iltana tehtiin pikainen koukkaus Levekin tottistreeneihin. Otin pelkkiä lähtöjä ja perusasentoja eri suunnista. Plus lopuksi eteenmenon pallolle pitkän ja vaihtelevan seuruuosuuden jälkeen.

Ihmiset järjestää näköjään oikein valioitumisjuhlia.Mulla on siis rästissä neljät, eli ihan hirveet pippalot vissiin tarttis pistää pystyyn. Hups - nyt tuli paineita...

Treenit jatkuvat e-alkuisesti

Rankat treenit. Kuva: Lili Scarpellini

His katsomossa tätien kanssa. Huom: sama istuma-asento kaikilla:) . Kuva Lili S.

Kaikkea eeellä alkavaa: esineitä eri tavoin ja eteenmenoa Kyötikkälässä Lilin ja Marja-Leenan kanssa. Kivaa!
Pudotettu nro 2
Hiski on sunnuntain kisan jälkeen ollut täyslevossa: ei edes kunnon lenkkejä, ei mitään äksöniä. Ounastelin jo autolta tullessa, että kohta mennään kovaa ja korkealta. Seuruu oli hyvää, mutta pojan piti nostaa jalkaa Herin pissojen päälle, mistä tukkapöllyä.
Lähetys - ja sitten sitä mentiin! Ei kuulunut koiraa takaisin. Eikä kuulunut, eikä...Joskus aikojen päästä kurvasi eteen hanska suussa varsin tyytyväisen näköisenä: "Aika makee rundi ja hanskakin löyty. Vähänkö oon hyvä".
His oli silminnäkijöiden mukaan kaahannut ainakin 20 metriä "radan" sivusta, tehnyt kierroksen autoilla, ampaissut sieltä takaisin radan alkuun ja lennosta napannut hanskan vähentämättä kaasua kertaakaan...Tämmöistä ei olekaan ennen nähty. Ehkä tätäkin tarttis treenata.
Esineruutu nro 21
Kolme esinettä taakse, His näki viennit. Olin  tyytyväinen siihen, että malttoi etsiä ihan rauhallisesti, vaikkei heti bongannutkaan.
Tarkkuusruutu 7
Pieni nuken muovikenkä. Käsky "tarkka": esineen nosto suoraan, se oli siinä, aikaa meni ehkä kaksi sekuntia Ja sitten frisbeeleikkiä niin, että tanner tömisi.
Tottis
Kentällä vein kolme palloa kentän takareunaan  ja yhden molemmille sivuille. Sitten lähdettiin seuraamaan, Lili tarkkaili takana haukkana ja sanoi, koska oli aihetta pöllytykseen. Annoin Hiskin tehdä sitä vilkuiluaan aika pitkäänkin (kuten viime kesänä) ja vasta sitten poika maahan ja kunnon karjuntaa. En vain ollut tosissani vihainen eikä teeskentely ihan onnistunut, mutta siitä huolimatta Hiskin asenne parani heti.
Tauon jälkeen (His oli tätien kanssa koko ajan kentän reunalla kuten kuvasta näkyy...) taas seuraamista, nyt yksi rysäytys, muut pätkät hyviä, Hiski pääsi juoksemaan pallolle kolme kertaa, eli eteenmenot hyvistä seuraamisista. Henkilöryhmä vielä, hyvin.
mahtavan mainiot treenit, kiitos kaikille osallisille!

Kuvaaja (Minna Saarinen) on onnistunut ikuistamaan Hämeenkyrön JK3-kisoissa 10.6. juuri sen kolme sekuntia, jolloin His oikeasti seurasi...

Hämeenkyrön jälkikisa: 291 pistettä

Kävimme Hiskin kanssa Hämeenkyrössä JK3-kisassa. Kyseessä oli oikeastaan varmistelupaikka siltä varalta, ettei Säkylästä olisi tullut ykköstulosta.
Jälki (nro 15) ensin. Jälki lähti hyvin läheltä, 10 metrin päästä ja vaikka His ampaisi matkaan kuin tykinkuula, se reagoi jälkeen komeasti ja lähti hyvin itsevarmasti oikeaan suuntaan. "Suoraan oppikirjasta", sanoi tuomari, Mia S. Jipii: janaahan me treenattiin suunnitelmallisesti loppukeväällä. Ensimmäinen keppi oli 50 metrin  päässä. Melkein heti sen jälkeen melkein edestämme meni lenkkeilijä, mutta Hiski jatkoi kuin ei mitään.
Ja sitten me vaan käveltiin, His poimi kepit ja toi mulle, kaikki kuusi kappaletta. Jälki oli jonkin verran ylipitkä, mutta muuten ok.
Esineruutu (nro 20): kolme esinettä ajassa 1,20 minuuttia. Jostain meni yksi piste, omasta mielestäni oli täydellinen suoritus. Mutta eipä ollutkaan ruudun vieressä autoissa riehuvia koiria eikä vastaantulevia uroksia, kun ruudusta tultiin pois eri reittiä kuin mentiin. Fiksua.
Maastosta 199 pistettä. Vähän kaivelee se yksi piste...;)
Tottis
Ensimmäisessä parissa, ensin paikallamakuussa. His seurasi erittäin hyvin tuomarin luokse, paikallemakuuseen ja sieltä pois. Mutta sitten alkoi se OIKEA seuraaminen...Voi hyvät pyssyt ja kaikki muut hyssykät. Täydellinen floppi jälleen kerran. His keuli, seilasi sivuttain eikä varmaan pitänyt kontaktia koko aikana kertaakaan, kytsi vain eteenmenoa. Annoin jo lisäkäskyjäkin varmaan triljoonan, ei mitään vaikutusta.
Todellakin hyvin, hyvin puutteellinen oli tämä.
Loppu olikin tuttua kauraa: jäävien valmistelevat sitä samaa surkeutta, eteenmenon myös. Kaikki muu meni aika nappiin, yksi vino eteentulo ja pieni hipaisu esteeseen.
Kaikesta huolimatta saatiin kasaan 92 pistettä, eli päivän parhaat tottispojot. Hiski teki kaiken muun kuin seuraamisen todella hyvällä draivilla ja esim. tasamaanouto oli kuulemma "täysi kymppi" ja A-este "täydellinen."
Loppupisteet siis 291, jolla heltisi selvä luokkavoitto (1/10).
Olen tietenkin tosi iloinen tuloksesta ja varsinkin hienosta maastosta, mutta kyllä se seuraamispakan täydellinen hajoaminen kieltämättä syö taas naista.
Itse asiassa olin paljon, paljon tyytyväisempi Lahden 83 pisteeseen, koska Hiski siellä seurasi kohtuullisesti. Nytkin olisin mieluummin ottanut pari liikevirhettä kuin tuon järkyttävän seuruupainajaisen.
Tämän kesän tottiskuvio: Lahti/83 pistettä/seuraaminen hyvä, Säkylä/89 pistettä/seuraaminen tyydyttävä, Hämeenkyrö/92 pistettä/seuraaminen puutteellinen.
Eli pisteet paranee ja seuraaminen huononee, hahhaa.
Tiistai-iltana Hämeenkyrössä ihan samassa paikassa kisamaisissa treeneissä His seurasi mallikkaasti. Eli ei Hiski niitä kisoina pitänyt...
Nyt olen seuraamisen kanssa ammentanut kukkahattuvarastoni keinovalikoiman tyhjiin. Ei siis auta kuin ottaa käyttöön järeät aseet. Huonommaksi homma ei ainakaan voi mennä.
Vähän houkuttelisi SM-jälkikin - on toi Hiippari sen verran loistava jäljentäjä(kin). Mutta katsotaan nyt. Seuraaminen on saatava joka tapauksessa kuosiin, muuten pysytään kotona.

Ja paljon onnea Lilille ja Herille ykköstuloksesta! Valiokello lähti käyntiin ;)
Lämpimästi onnea myös tendingläisten heinoille tuloksille tokon SM-kisoissa Kuopiossa, erityisesti siskolikoille Merville ja Ruutille!

Hakustelu ja tottistelu

Haku nro 8
Sääksjärvi, viisi koirakkoa. Hiskille: mm/suorapalkka/kulma, mm/suorapalkka/kulma, tyhjä, mm/näyttö, tyhjä, tyhjä, mm, tyhjä, tyhjä, mm/näyttö. Taisi siinä tulla pari ylimääräistäkin tyhjää, kun yksi meni taaksepäin pistoksi ja yksi jäi liian matalaksi. Pari yliheittoa, joista toinen lähti ihan vinoon.
Hiukan heitti taas överiksi, huhhuh, olin itse vähän hätää kärsimässä siinä vauhdissa. Pallopalkkaus vetää nupit niin kaakkoon että. Pitänee taas vähän rauhoittaa touhua vaikka ruokapalkalla ja hallintaan  otoilla. Ja risteilyttämisessä mun pitäisi olla hirveän tarkkana oman asentoni kanssa.
Miten mä saan ikinä noista pistoista tarpeeksi "tiukkoja" tuomareiden mieleen? Mutta Hiskin motivaatio on kyllä huippua: se jaksaisi vaikka kilometrikaupalla etsiä ukkoja.
Tottis
Levekin kentällä pe-iltana. Teemana siirtymät. Ja bonuksena kuumatreenit, sillä kenttä oli ihan pätsi. Ensin pitkähkö p-makuu, kun Neri oli suorittamassa. Siitä seurautus kentän laitaan ja palkkaus. Seuraamista pitkä suora ja käännöksen jälkeen palkka. Henkilöryhmä erikseen, häiriönä melkein vieressä haukkuva sakemanniuros Roni. Ihmeen hyvin pojan pokka piti. Jäävät heti palkaten, istu namilla, joka on näin nopeampi. Lähdöissä pää nyykähteli taas. Seurautus kapuloille>palkka. Kapulan heitto>palkka. Kapulan haku, ei heittoa. Uusi seurautus hypylle. Ennakoi huokauksistani, aijai. Palkka perusasennosta, ei kontaktia. Pallon heitto + haku.  Ei a-estettä eikö eteenmenoa.
Pihassa on otettu sivulle perusasentoja siirtymisiä + lähtöjä, joissa hyvästä pään asennosta namipalkka.
Hyppytreenit: nyt on päästy metriin asti, kaksi kertaa, todella hyvin ja ilmavasti. Pallon haku esteen takaa, ei vieläkään kapulaa. Metrisestä päässyt palkaksi uimaan.

Kympin Piitu

Beagle-neiti Piitu, 11 viikkoa, tutustuu suureen maailmaan. Piitu on tyttären perheen uusin jäsen: avoin, sosiaalinen, täysin peloton. Hyppäsi ensimmäisenä päivänään mökillä silmää räpäyttämättä järveen. Hiskin mielestä täysin mitätön otus, johon ei kannata ruutia tuhlata. Hetalle ei ole uskallettu edes näyttää...

Priima koira ja treenejä

Parhaat uutiset heti kärkeen. Hiski kävi fyssarilla - Kirsi Piispasella - ja on kaikin puolin priimassa kunnossa. Kirsi ei löytänyt oikeastaan mitään vikaa mistään. Eli fyysisiä esteitä ei hyppäämiseen ole, minkä kyllä oikeastaan jo tiesinkin. Kirsi oli sitä mieltä, että Hiski on saanut sopivasti liikuntaa - paljon  vapaana - ja riittävästi palutuslepoa rankkojen rasitusten jälkeen. Näin siis jatketaan.

Esineruudut nro 18 ja 19
Molemmat oikein kunnon häiriötreenejä. Ensimmäinen Hämeenkyrössä, kuuden koiran jälkeen. Ensimmäinen esine valmiina oikeassa kulmassa, toinen vietiin eteen sillä välin, kun His leikki, kolmas vasempaan kulmaan taas niin, ettei poika nähnyt. Ajatuksena lohkottainen pistotus ja hyvä, nostattava palkkaus ei varsinaista luovutusta.
Erinomainen suoritus.Ei ollut helppo ruutu ja monella koiralla oli suuria vaikeuksia.
Toinen ruutu - tai lohko - vain kolmasosa ruudun leveydestä- kaatosateessa taas noin kuuden koiran jälkeen. Jostain kumman syystä ruutu oli todella hankala useimmille koirille.  Monta outoa urosta, joita ainakin kaksi pissasi ruutuun. Autot ihan ruudun vieressä. Hiski oli aikast pörhöllään.
Hiskille valmiina esineet oikealle eteen, keskelle keskelle ja vasemmalle takakulmaan.
His nosti koipea samaan paikkaan, mihin muutkin urokset, mistä pääsin huomauttamaan hyvin äänekkäästi, hyvä. Muuten erittäin hyvä suoritus.
Kisamainen PK-tottis
Vaiviassa, Kurtin parina.
Seuraaminen mukiinmenevä, ei pahaa vilkuilua tms. Omat täyskäännökset syvältä vaelluskengissä.
Virheitä: jäävien valmistelevissa pää nyykähti ja muutenkin huono ote lähdoissä,  ainakin yksi vajaa ja yksi liian hidas sivulletulo ja eteenmenon valmistelevassa osuudessa järkyttävää ennakointia. Tätä uusittiin moneen kertaan. Lisäksi kaksikiloisen olisi saanut ottaa reippaammin. Hyppyä en ottanut.
Jälki nro 14
Onnistuttiin Tomi N.:n kanssa tekemään jäljet ristiin vieraassa maastossa Pinsiössä. Tomin piti tehdä jälki Sarille, joka ei halunnut tällaista harhaa. Niinpä minä ajoin  Hiskin kanssa Tomin tekemän jäljen, jolla oli harhana minun oma jälkeni noin 300 metrin kohdalla...
Jälki ehti vanheta 2,5 tuntia ja koko ajan satoi kaatamalla. Kuusi keppiä. Pari piikkiä, kulmia.
Olin varautunut siihen, että homma jää kesken, mutta mitä vielä! His nosti itsevarmasti jäljen oikealle ja jäljensi kuin juna. Kaikki kuusi keppiä nosti epäröimättä. Harhan kohdalla (tai ainakin oletin sen kohdan olleen harhan paikka) vähän ihmetteli enkä päästänyt väärään suuntaan.
Mahtava jälki- Hiskonen! Yhtäkään kuivaa kohtaa ei meikäläisessä ollut, kun kotiin päästiin. Goretex-kenkien kuivuminen kestää taas viikon...

Poliisikin onnitteli

Poliisikin noteerasi Hiskin nelosvalioitumisen: toimitti 70 euron sakkomaksulaskun tyylikkäässä poliisin tunnuksella varustetussa kirjekuoressa. Syy: 88 kilometriä tunnissa 80 kilometrin nopeusrajoitusalueella. Tekopaikka: Akaa, Tipuri. Tekoaika: 26.5. klo 18.29, eli olimme palaamassa Säkylän kisoista. Vartti tuon jälkeen olimme perillä, mitään kiirettä ei ollut ja olin koko matkan tarkkana nopeuksien kanssa, mutten tien tukkeenakaan halunnut olla.
Edellisen kerran sain  nopeussakon Teiskontiellä 70 km:n alueella, hurjaa vauhtia silloin 77 kilometriä.
Nyt kun kiroatte alle nopeusrajoitutusten köröttelevää mummelia harmaassa foordissa, niin meikäläinenhän se  siinä. Rikoksenuusijalla ei ole varaa ottaa enempää sakkoja.
Treenilöitäkin on ollut. Esineruudut nro 16 ja 17 ainakin, toinen Kyötikkälässä ja toinen Hakametsän koirapuiston viereisessä metsikössä, kaistale ryteikössä ja jätöksien keskellä. Kyötikkälässä His näki, kun esineet vietiin (neljä kpl), Hakametsässä ei (3 kpl).
Tottista
Kyötikkälässä pitkä paikallamakuu ja seuraamista ensin ihan jalkapallokentän vieressä (peli menossa) ja sitten kentällä Elsa-neidin avustuksella a-este, nouto, eteenmeno.
Kissanmaalla ihan oudossa paikassa hiekkakentällä, seuraamista, jääviä, eteemenoja, tasamaanoutoa. Erityisesti täyskäännöksen harjoittelua.
Ja Levekin kentällä sekä ti- että pe-iltana. Perjantaina tehtiin oikein kunnon häirintätreeni: kolme henkeä hyppeli, juoksi, hihkui  ja heitteli palloja meidän yli ja edestä seuruussa. His pinnisteli niin, että sen melkein kuuli. Sitten Sara heitti Hiskin oman nahkapallon ihan nenän edestä ja silloin poika läksi! Nostin hirmuisen mekkalan, sitten taas lähdettiin liikkeelle ja voi juma, mikä seuraaminen! Onhan se nyt oikeastaan aika merkillistä, miten koiran olemus muuttuu aivan uskomattoman iloiseksi ja tarkkaavaiseksi, kun se on rökitetty (HUOM: ei kirjaimellisesti, vain ääntä käyttäen) :o Henkilöryhmässä ihmiset heittelivät palloa toisilleen ja meidän yli, His ei vilkaissutkaan. Ja sitten me riekuttiin. Jotain muutakin tehtiin, mutten muista mitä.
Hyppytekniikkaa on hiottu parina päivä, ihan matalilla esteillä, viiden sarjaa.
Haku nro 7 (vasta!)
Pitkästä aikaa päästiin torstai-illan hakutreeneihinkin neljän muun koirakon kanssa.
Hiskille: tyhjä, tyhjä, mm (näyttö, ei palkkaa), mm (näyttö), tyhjä, tyhjä, mm (suorapalkka).
Paremmin ei olisi voinut mennä - ehkä ensimmäinen tyhjä jäi vähän piikiksi - muuten kaikki onnistui.

NELOSVALIONI mun :)))

Rusakko-Hiski Säkylässä 26.5.2012 KVA JK3. Kuva: Lili Scarpellini

Rusakko-ajokoiraeläimeni (tuomari katsoi Hiskiä tottisilmoittautumisessa  hyvin pitkään ja ajattelin, että kohta se kysyy, että "mikä toi on?")  rykäisi itsensä Säkylässä käyttövalioksi jäljeltäkin.Samalla Hiipparista tuli nelosvalio ja kuulemma Tending-kennelin ensimmäinen kolmoiskäyttövalio.
Kymmenen koiraa (seitsemästätoista) pääsi tottiksen perusteella maastoon eikä tällä kertaa tehnyt heikkoakaan tunkea  kymmenen sakkiin. Pisteitä 89, tuomarina Harri Laajärvi. 
Tottiksesta jäi hampaankoloon (yllätys!) seuraaminen, joka oli paljon huonompaa kuin viikkoa aikaisemminn Lahdessa. Vanha tuttu kentän reunan kyttääminen pamahti päälle - His tiesi, että nyt se eteenmeno tulee, koska on kisat. Tämä tietenkin kertautui kaikissa liikkeissä, joissa on seuraamista ja niitähän riittää, eli näistä oikeastaan lähti kaikki pisteet, jotka lähti. Siirtymätkin olivat aika kamalia. Ei varsinaisia liikevirheitä, hyppäsikin, mistä olin erityisen iloinen, koska hyppytekniikkaa ja -fiilistä oli hiottu viikolla joka päivä.
Nyt viimeistään lienee sen kertarysäyksen paikka seuraamisessa jossain kisamaisissa treeneissä.
Tottis muuten vähän kesti - sitä arvosteltiin kahdella vierekkäisellä kentällä ja toisen kentän naistuomarin arvostelut riipivät pikkutarkkuudessaan meikäläisen tikapuuhermostoa. Viiden koirakon suorittaminen vei kaksi ja puoli tuntia.
Esineruutu nro 15
Voihan jysäys - tämä oli Hiskiltä kertakaikkisen luokaton suoritus. Eli kuten tuomari sanoi : "koira ei ollut oikein työmoodissa." No ei tosiaan ollut: Hiippari näytti teini-ikäiseltä, joka haistattaa kaikella pitkät. Nosti koipea kolme kertaa (!) näyttävästi ja korkealle, että varmasti kaikki huomaavat, imppasi hartaasti hajuja maasta ja käväisi kerran aika kaukana ruudun ulkopuolellakin. Jossain touhuamistensalomassa se ihme kyllä ehti huitaista mulle kaksi esinettä malliin "siinon sulle."
Jösses.
Syyt käytökseen: aivan ruudun viereen oli parkkeerattu autoja, joissa mellasti raivoavia sessejä. Niiden ohi oli pakko mennä ruutuun. Lisäksi His oli toiseksi viimeinen suorittava koira ja sitä ennen ruudussa oli ollut monta urosta, jotka olivat uhonneet Hiskille parkkipaikalla. Jouduin viemään pojan ruutuun häntä tötteröllä, tukka pystyssä. Tässä sitä on taas vähän pohdittavaa. Ottaa pattiin siitä syystä, että esineruutuun olllaan nimenomaisesti panostettu aika paljon...
Jälki nro 13
Odotukset eivät olleet kovin korkealla, kun pääsimme jäljelle (kolmen jälkeen ip). Olin lisäksi laskenut, ettei meillä muka ole mahiksia ykköstulokseen, joten fiilis oli rento. Janalla His lähti melkein heti vasemmalle ja tuomari huusi "takaisin janalle". Ihmettelin vähän, lähteekö jälki näin alusta. Itse asiassa ei lähtenytkään ja tuomarin olisi pitänyt sanoa"väärä jälki". His nimittäin palasi, eteni janalla eteenpäin takamerkkiä kohti vielä hyvän matkaa - ja kääntyi nätisti oikealle. Tuomari oli ilmeisesti jälkikäteen tajunnut asian eikä puhunut enää takajäljestä arvostelussaan. Janalta rokotti silti kolme pistettä, vaikka kehui "hienoksi".
Itse jälki oli ihanassa tasaisessa maastossa. En edes juuri hengästynyt. Rutikuivaa kyllä oli: maa pölisi ja oli aika paljon ihan paljasta hiekkaa, paljon myös tienylityksiä. Ja kuuma oli myös. Hiski teki erittäin keskittynyttä ja tarkkaa työtä ja napsi kaikki kepit ajassa 22 minuuttia. Jälki oli jokseenkin tarkalleen 1,5 kilometriä pitkä. Selvästi hyvin etukäteen mietitty ja huolellisesti maaston mukaan suunniteltu jälki.
Saimme maastosta kasaan 184 pistettä ja yhteensä 273 pistettä, millä heltiää KVA-titteli jäljeltä, kun alla on kaksi ykköstulosta viime vuodelta.
Notta voi hyvän tähen sentään: ei mulla ikinä ole ollut tavoitteena saada koirasta nelosvaliota - noi tittelit on vaan jotenkin touhutessa tarttuneet mukaan matkan varrelta.

Ja Lili ja Heri saivat JK3-koularin! Eipä huonosti, kun keskiviikkona pokkasivat HK1:nkin. Hirmuisesti onnea!
Ja spesiaalionnoittelut lähtevät myös Jaanalle ja Cindylle, jotka voittivat kisan ja tekivät huikeat suoritukset sekä tottiksessa että maastossa. Mars ässämmiin, Jaana ;)

Ja sitten KIITOKSET: oikein sydämen pohjasta ennen kaikkea Riitalle ja Pekalle maailman parhaasta Hiskistä, koirien koirasta, kisakaverista, mutta myös kotikumppanista ja leikki- ja lenkkiseurasta!
Suuret kiitokset Lauralle, kun alkukasvatit Veli Vekkikauluksen niin hienosti - Lauralla ja pienellä perheellään on tänään  muuten juhlapäivä, lämpimät onnentoivotukset juhlijoille!!!
Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä lähtee taas kiitokset kaikille uskollisille treenikavereille: Lilille, joka on polkenut pitkiä ja hikisiä jälkiä ja auttanut tokossa ja tottiksessa yms ynnä Levekin porukoille ja ihan  kaikille muillekin kiitos avusta ja treeniseurasta!