Mutta kun kisarumba on nyt takanapäin, muistelen silmäänpiston uhallakin hitusen.
Koekausi ei olisi voinut loppua parempiin fiiliksiin! Kankaanpään lähes täydellinen suoritus hakukokeen joka osa-alueella oli riemu- ja työvoitto, olkoonkin, että rata oli helppo.
Koko kesän on tuntunut siltä, että haku on - treenikaverit sitä jankutusta joutuivat kestämään (anteeksi!) - "paska laji". Tympeä mieliala jäi päälle SM-kisoista, joista ei enää sen enempää, mutta vähän väärä käsitys koiran taidoista siellä taisi syntyä.
Mutta en mä muutoinkaan täysin tyytyväinen ollut, kun tavoitteena on sellainen tekninen ja tottismainen työskentely, jota haussa nykyään vaaditaan.
Ilmeisesti olen aivan viime aikoina onnistunut löytämään oikeat treenitavat ja oikeat treenattavat asiat. Ja sitäpaitsi haku nyt kertakaikkiaan on laji, jossa koira kypsyy hitaammin tai ainakin sen valmennus jokaikiseen nippelijuttuun kestää tosi kauan, varmaan viitisen vuotta. Perusetsinnän koiralle opettaa puolessa vuodessa.
Ilmaisukoukerot olen joutunut oppimaan kantapään kautta - osittain naurettavien tulkintojen takia. Mutta hyvä niin: ainakin tiedän (ehkä), mitä kaikkea tuomarin päähän saattaa pälkähtää...
Ja edelleen voin olla tyytyväinen siihen(kin), että valeilmaisujen määrä on nolla - sekä treeneissä että kisoissa.
-------------------------------------------------------------------------
EK: kokonaisuutena kisat menivät hyvin ja rotumestaruuskin tuli, mutta SM-kisa oli hirveä pettymys, joka kirvelee vieläkin, sillä Hiski on oikeasti huippu EK-osaaja, jota olen valmentanut nimenomaan eekoohon pikkupennusta asti. Voipi olla, että EK - vaikka rakas laji onkin ollut - jää nyt tuon pettymyksen takia tauolle - tuskin saan itseäni enää psyykattua lajin pariin. Ehkä palaan siihen sitten, kun Hiski on eläkeiässä.
--------------------------------------------------------------------------
Jälki ei olisi tällä kaudella oikeastaan voinut mennä paremmin kuin meni: viisi koejälkeä (eekoot mukaanlukien): ei yhtään takajälkeä, jokaiselta jäljeltä löytyivät kaikki kepit, kaikki Hiskin nostamina, hyvin erilaisia maastoja ja erityyppisiä janoja. Kaikista kolmesta varsinaisesta kisajäljestä tuli täydet pisteet. Hiski on Jälkikoira isolla Jiillä. Hiskihän myös valioitui jäljeltä tänä vuonna.
-------------------------------------------------------------------------
Kuudesta kokeesta neljässä esineruudusta nousi kolme esinettä, yhdessä kaksi ja yhdessä vain yksi (se kirottu SM...).
-------------------------------------------------------------------------
Tottis on ollut nousujohteista. Tokon treenaaminen söi keväällä aikaa tottiksen treenaamiselta ja hypyn treenaaminen piti aloittaa ihan alusta. Mutta kehitys on kehittynyt. Tottiksen pisteet kronologisessa järjestyksessä: 83 (jolla ei päästy maastoon...), 89, 92, 92, 94, 96 ja 97. Voisiko tuon selvemmin sanoa? Jotain on vissiin tehty oikeinkin...Ja nyt voidaan kumota se väite, että runsas kisaaminen pilaa tottiksen. Meillä on käynyt juuri päinvastoin.
Kankaanpään kisassa tuli niin hyvä mieli tottisarvosteluja kuunnellessa, ettei tosikaan. Kun tuomari kehuu ihan sydämensä pohjasta sekä koiraa että ohjaajaa ja se myös näkyy hänestä - vaikka siis muistaa mainita virheetkin - olo on kuin lottovoittajalla. Tätä fiilistä yritän nyt vaalia ja viedä mukanani ensi kauden kisoihin.
--------------------------------------------------------
Ainiin: olihan se tokokin...Hiskistä tuli toukokuussa tokovalio. Miksiköhän tuo ei tunnu oikein miltään? Varmaan siksi, että toko ei ole minun lajini, ei nappaa niin yhtään.
Uudet kujeet?
Hakutreenit ovat edelleen menneet tosi hyvin. Ehkäpä sittenkin ensi kesän - noh, katsotaan nyt.
Hakua ja esineitä yritetään treenata läpi talven, tottista myös. Hallivuoroja en ota ollenkaan. Seuraaminen on se ikuisuusprojekti, jota treenataan, muu kaipaa oikeastaan vain ylläpitoa. Se pitäisi saada levollisemmaksi, paikkaa taaksepäin ja kontakti kestäväksi. Ja fiilis hyväksi...
Viestiin yritän saada kunnon otteen, vaikka vasta yhden kerran tuota on Levekin leirin jälkeen päästy treenaamaan.Uskon kyllä, että se on Hiskin laji.
.Ja FH-jälkeä jo aloin treenata. Yllättävän vaikeita peltojäljet ovat Hiskille vaan olleet, en oikein tiedä miksi. Mutta ei se mitään. Kokeisiin kuulemma on melkein mahdoton päästä :(
 |
| Hyvästi, kesä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti