Ensimmäinen syntymäpäivä!

Tietenkin vain yksi kynttilä. Neljän vuoden kuluttua toinen...

Karkauspäivän lapsilla, eli Tendingin L-pennuilla on tänään elämänsä ensaimmäinen syntymäpäivä! Hurjasti onnea Bestikselle, Ruutille, Merville, Huille ja Siimalle!!!
Hiski aloitti juhlinnan heti aamusta. Perinteisen maksalaatikko-nakkikakun sijasta tarjolla oli jauheliha-verilätty-voinappileivonnainen.

Joko?

No nyt!

"Luovu ja tarjoa, niin saat"

Karvainen koira on ulkoillut suojasäällä ja joutuu kahdeksi tunniksi sulatukseen kylppäriin.

Karvaton koirakin on ulkoillut. Eikä tarvitse karanteenia. Epistä, kyllä.

Otsikon typerä ja mahtipontinen lause viittaa treeniteemaan, jota meillä nyt toteutaan pilkuntarkasti. Tuli palautus lähtöruutuun ;)
Eli: nyt kun olen kipeä, niin aluksi (sisällä) teemme niin, että laitan ruokakupin lattialle jonkin matkan päähän ja His saa itse tarjota perusasentoa. Sitten vain seistä tollotetaan. Heti, jos ilmaantuu pienikin vilkaisu tai muu ylimääräinen ele, pyörähdän pois ja aloitetaan alusta. Kun onnistuu hyvin, merkkiääni ja kupille.Tätä ensin muutama minuutti, sitten pitempään. Sitten heilun, huokailen, huojun ja voimistelen paikoillani. Sen jälkeen muutaman askelen etenemisiä. Näillä mennään ensimmäinen viikko, sitten uudet kujeet. On se kiva, kun on näitä haasteita!!!

Lemmentuskaa ja tuskanhikeä

Nonni. Viime viikolla käytiin mm hierojalla ja His käyttäytyi varsin omituisesti. Antoi kyllä hieroa, mutta ei oikeastaan rentoutunut ollenkaan, vaan pyöri, potki ja kiemurteli. Jumeja ei löytynyt.
Tallilla käytiin kaksi kertaa, toinen kerta otettiin kisamaisesti koko hallin pituudelta Miikun ja Lilin kanssa, kaikki liikkeet liikkuroituina. Lisäksi ulkona on treenattu aikalailla kaukoja, seuraamista ja zetaa. Isompia ongelmia ei ole ollut.
Hiski on ollut levoton: juoksee ikkunasta ikkunaan, uikuttaa, vinkuu, kulkee sisällä kärsä Hetan hännän alla ja lattiat ovat yltä päältä valkoisessa töhnässä - juoksuisia narttuja varmaan ympäristö väärällään.Muistaakseni joka vuosi näihina aikoihin on ollut sama hormonihiiri-ilmiö.
Perjantai-iltana meikäläisellä alkoi olla aika ikävä olo ja yöllä olin jo horkassa, korkea kuume. Olin varma, että on pakko peruuttaa kisareissu Tamskin tallille. Aamulla olo vaikutti vähän paremmalta ja  mietin, etten kehtaa näin viime tingassa perua. Klo 12 mittasin kuumeen: 37,9 ja selvästi nousussa vilunpuistauksista päätellen...Räkä valui, päätä ja korvia ja kurkkua särki, ääni maassa. Kisapaikalla oltiin silti klo 13.30. En tosin tiedä, oliko kovin hyvä ajatus. Mihinkään kauemmas en olisi taatusti lähtenyt ajamaan.
Tutuista tutuin paikka siis tuo talli. Tuomarina Mauri Pehkonen.
Hiski tuntui olevan alkuun kivassa vireessä, tosin imppasi lattiamattoa hartaasti ja haikaili soman schapendoes-Mollan perään. Mollan maassa lojuvaa remmiäkin His yritti raiskata...
Liikkeet tehtiin perinteisessä järjestyksessä.
P-makuu ja p-istuminen: 10
Seuraaminen 7. Katastrofi. Seiskakin oli liikaa - näin kamalaa seuraamista His on esittänyt aikaisemmin 2-3 kertaa PK-kisoissa. Se haahuili, kontaktista ei ollut tietoakaan, näytti siltä, että koko koira on häipymässä hornantuuttiin. Oli hilkulla, etten keskeyttänyt ja jälkikäteen ajatellen olisikin ollut viisainta jättää leikki siihen. Oltiin tutussa paikassa, ei uroskoiria, ei mitään häiriöitä, eli paineistumisesta ei ollut taatusti kyse, vaikka koira siltä videolla näyttääkin. Viikkoa aikaisemmin His seurasi kisamaisessa kokeessa täsmälleen samassa paikassa ryhdikkäästi ja reippaasti.
Zeta 8,5. Hiski jatkoi valitsemallaan linjalla: seurasi jossain metrin päässä. Järkyttävää. Asennot kuitenkin oikein.
Luoksetulo 7. Pehkonen höpötti jotain syvyysnäöstä ja ennakoinnista, ehkä tarkoitti, että pysäytin liian aikaisin. Ihan sama, niin tein ja tulen tekemään. Maahanmeno ei ollut niin nopea kuin yleensä.
Ruutu 8. Meni väärältä sivulta sisään, pöhkö. Muuten ok
--------------------
Ohjattu 9. Oli oikeasti hieno ja tuomarikin kehui vuolaasti tasaista, hyvää vauhtia joka osiossa ja kaunista kapulan ottoa. Piste meni vinosta luovutuksesta. Tähän olin tyytyväinen.
Metallihyppy 10. Kapula pomppi matolla takaisinpäin ihan esteen taakse ja lisäksi hirvittävän vinoon. Hiski korjasi hienosti.
Tunari 0. Täydellinen työtapaturma, josta en yhtään syytä Hiipparia. Se lennätti jotenkin tassullaan yhden kapulan komealla kaarella kauas ja silloin iski saalisvietti ja oli pakko napata kapulasta kiinni. Pudotti ihan heti, nuuski nätisti ja toi varmasti ja pureksimatta oikean. His ei ollut yhtään epävarma eikä sillä ollut mitään aikomusta tuoda sitä väärää. Kävi vaan pikku moka :)
Kaukot 8. Yllättävän hyvin: His otti kaikki asennot oikein, mutta eteni  sen normaalin 20 senttiä sei-istussa.
Yhteensä 247 pistettä. Oikeastaan ihan hyvä se tunarin nollaus, en olisi välittänytkään hikisestä ykkösestä tuon seuraamissurkeuden jälkeen.

Nyt jätetään tokoilu vähäksi aikaa. On  - jälleen kerran - mietittävä, miten edetään tuon seuraamisen kanssa. Siinä on siis pakka täysin hajalla ja punainen lanka kisoista kateissa taas kerran.
Edellisen kisan jälkeen (Pori 8.1.) olemme tehneet vain kiva-kiva-treeniä, paljon ja nopeaa vahvistamista, paljon onnistumisia, paljon, paljon perusasentojumppaa. Imuttamista sisällä. Ynnä treeniä, jossa olen palkannut koiran heti, kun se on pitänyt hyvän kontaktin tötsää tai muuta estettä lähestyttäessä. Ihan mukavasti on ollut liikkurointiakin. Tämä kaikki ei ole auttanut yhtään, aivan päinvastoin. Siirtymät olivat sitä samaa kyttäämistä ja vilkuilua. Häntä oli koipien välissä koko ajan ja kroppa matalalla - paimennusasento. Lisäksi His näyttää siltä kuin väistelisi minua.
Lili heitti jännän ajatuksen: jospa His ei kestä hiljaisia kisapaikkoja (vrt Pori, myös erittäin hiljaista). Tallillakin oli nyt hipihiljaista, viikko oli sitten karmea möykkä ja Hiski teki hyvää seuraamista. Jännitteen puutetta?
Lenkeilläkin se tarjoaa hienoa kontaktiseuraamista joka halvatun käänteessä. Miksi? Surullista kyllä, en näköjään edelleenkään tunne omaa koiraani :(
Nyt on siis kaksi vaihtoehtoa: 1. jatketaan positiivista vahvistamista. Tai sitten otetaan käyttöön Johanna Nivalan kertarysäysmetodi, jossa koiralle tehdään kerralla selväksi, mitä ei saa tehdä. Noinhan teimme ennen SM-kisoja ja Hiski puski siellä supertottiksen eikä loppukesän muutkaan tottikset hassummin menneet.
Pk-seuraamisen (pk on kuitenkin se meidän varsinainen juttu) on lisäksi ilmennettävä voimaa ja halukkuuta, ei riitä, että koira pitää kontaktin ja paikkansa. Kyllä Hiskistä molempia löytyy vaikka kuinka - näkeehän sen noista muista liikkeistäkin - ne on vaan saatava valjastettua myös seuraamiseen. Patoamisen hajoamista? Ei vaan pysty, kun muut ihanat liikkeet odottavat. Mutta kun treeneissä pystyy...
Teen nyt eläinkokeen: kaksi kuukautta pelkkää positiivista vahvistamista tarjoamisista. Kotonakin kaikki hyvä tulee vain kontaktin kautta. Teen oikein päiväohjelman. Jos muutosta parempaan ei ole parissa kuukaudessa tapahtunut, siirrytään malliin Nivala. Tulokset on vain päästävä testaamaan kisoissa, leikkikisoilla ei Hiskiä hämätä.
Mutta aina me on näistä yli päästy, eiköhän nytkin, hehheh. 
Ja tässä Hiskin kisavideo kaiken kansan kauhisteltavaksi. Saa kommentoida, mutta, please, älkää kysykö: "Miksei koiralle ole opetettu kontaktia"?
http://www.youtube.com/watch?v=kAVmY9ItV0M&context=C30f3aafADOEgsToPDskIeDMg3wKubjNTfOkpA6SND

Tasan vuosi sitten Hiskin seuraaminen näytti samassa paikassa (treeneissä) näin iloiselta ja halukkaalta:
http://www.youtube.com/watch?v=e0qkpqBmV9U

Tavallista ja hiven kisamaista

Tokoa siis ohjelmassa jälleen.
Maneesi: Kera Miikun, Roihun ja Priiman perjantai-iltana. Aloitimme metallihypyllä ja teimme kaikki liikkeet liikkuroituina, osa palkatta. '
Hyvää: 
Hyppy>mainio. Ohjattu>mainio Tunari>mainio. L-tulo, noh, otettiin vain läpi.
Seuraamisessa paljon käännöksiä ja pysähdyksiä, Hiski tuntui hyvin valppaalta. Mutta: se tosiaan "osaa lukea ajatukset" eli alkaa kääntyä jo heti, kun liikkuri sanoo "täyskäännös"! Ei sentään yksi lähde eri suuntaan kuten kuulemma eräs koira on tehnyt. Hämykäskyä kehiin siis.
Hyvät merkillemenot: ei jälkeäkään edellisen maneesinitreenin koomailusta.
Ongelmakohtia: zeta. Oli jotenkin epävarma (itse olin liian "löysä"?) ja istui seisomisen (m-i-s). Käsiapua ei siis voi jättää pois....
Kaukot: kaukaa. Seisomaan oikein hyvin, siitä palkka. Istumaan nousussa pompsahti eteenpäin kunnolla. Hinkattiin tätä eri matkoilta Miikun ja Priiman melskatessa takana. Olikin paha: His jopa arpoi likkeitä, jota se ei yleensä tee.
Ruutu: mustat nauhat hiekalla ja aika pimeää, ylipitkä matkaa. Meni epävarmasti ja jäi eteen. Ei kertakaikkiaan vaan hahmottanut. En ole silti huolissani tästä.
Oikein hyvä fiilis jäi treenistä.

Lauantaiaamuna käväisimme Tamskin kisamaisissa treeneissä tallilla: listallamme oli seuraaminen, ohjattu ja tunari+paikallamakuu.
Seuruun aikana oli tosi pahat haukku- yms häiriöt ja liikkuri kulki pitkin kenttää, samoin "tuomari". Hiski ei ollut yhtä pätevä kuin edellisiltana, muttei huonokaan. Vilkuilua esiintyi.
Seuraamisen jälkeen His ei ottanut kontaktia millään, tätä ihmettelin,  kunnes huomasin, että joku ihana pörröinen koiranpentu rallattelee pitkin kenttää. Hiski tietysti seurasi sitä silmä tarkkana.
Ohjatusta ja tunarista en keksi mitään huomauttamista.Olin mahdottoman tyytyväinen poitsuun!
"Kisan" jälkeen vielä Lilin ja kumppaneiden kanssa vähän treeniä. Otimme p-istumisen, ok. Lisäksi jääviä, sekä törpötellen että ilman. Kaukot, ensin peruuttamista, sitten kaukaa>palkka heti seisomisesta ja sitten istumisesta, vielä läheltä koko setti. Lopuksi ihan kisamaisesti kaikki vaihdot. Ja 100-prosenttisesti oikein, sähäkästi ja liikkumatta yhtään! Jeee!
Luoksetulonkin otin, ihan kokonaisena. Makuusta tulosta vauhtipalkka. Oikein hyvä. Lopuksi vielä läpi, vähän jo himmaili...
Ruudun paikkaa haimme kahteen ruutuun lopuksi.
Yhdessä vaiheessa hoffiuros pöllähti aika uhkaavin elein meidän viereen ja His ehti jo terhentyä. Hoffin omistaja sai nopsasti koiransa ruotuun ja me jatkettiin siitä, mihin jäätiin. Hiskille ei jäänyt mitenkään tilanne päälle, olin mielissäni. Jo tallille tullessa ohitimme  läheltä pari nuorta urosta, joille Hiippari yritti kukkoilla, mutta ehdin estää. Puri sitten vähän rättiä ennen kuin aloitettiin ja oli treeneissä ihan kuosissa.

Marjamäki:
Su-ilta. Kummasti ehdittiin touhuta vähän kaikenlaista ja oli oikein hauskaa, vaikka olin vähän väsynyt mennessä. His oli niin täpöillä mukana, että hertttileijaa. Humputeltiin ja leikittiin paljon eikä säästelty palkoissa tällä kertaa. Ensin p-istuminen, ok. Teemana oli luoksetulo ja siinä Hiski meni retkuun Sari L:n karjahdellessa vienolla(!!!) äänellään käskyjä ihan vieressä, kun kävelin poispäin. His oli likkunut parikymmentä senttiä. Kaukoja tehtiin paljon peruuttamalla ja sitten ihan kisamaisesti. Vautsi, että osasi hienosti! Törpön kiertojakin oikein kunnon vauhtipalkalla.
Herra H. Hörökorva on mahtava :)))

Hetalle kuuluu muuten oikein hyvää. Se on hämmästyttävän reipas ja jaksaa lenkkeillä (paljon vapaana, sori). Olen tehnyt sille mielenvirkistykseksi pentutreeniä, esimerkiksi luoksetuloja ja asennonvaihtoja. Niissä se on kyllä uskomattoman hiiiiidas. Se myös yrittää aina niin kovasti jumpata taustalla, jos treenaan Hiskin kanssa jotain. Aina puolisen minuuttia myöhässä....
Hetaliini on myös alueen epävirallinen, mutta äärimmäisen tarkka kadunlakaisija: ei sellaista roskaa olekaan, jota se ei poimisi kadulta (tai kaivaisi lumihangesta) mukaansa. Aina viedään roskikseen ja neito saa ansaitun palkan.
Ja ammuskellutkin olen lähinnä metsälenkkien yhteydessä.

Pakkaspäivien puuhia

Yltiöpositiivista ehkä, mutta oikein sutjakkaasti on mänt hallihommat. Hiippari on ollut ilmiselvästi taas onnellinen koiranpoika. Onhan niitä virheitä varmaan, jos hakemaan lähdetään, mutta fiilis on ollut mainio ja se on pääasia.
Tallilla Lilin yms kanssa.
Lili teki seuraamista liikkuroidessaan hyvän huomion: "sehän lukee sun ajatuksesi". His tosiaan reagoi äärettömän pieniinkin eleisiin. Liikkurin käskyttäessä oma olemus varmaan muuttuu, kun pitää kuulostella, mitä tehdään seuraavaksi. Eli kisoissa saattaa olla kyse yliyrittämisestä. Tässä taas oppimisen paikka - ohjaajalle.
Merkit menivät unelmaisen hyvin (!). Ja kaukoissa edistymistä: tein enemmän kaukokaukoja kuin lähikaukoja ja palkkasin paljon jo perusasennossa pysymisestä ja ensimmäisestä liikkeestä.
Marjamäessä su-iltana olikin taas heihulinaa. Hiski oli loistavassa mielentilassa ja ihanan innokas, vaikka edelliskerralla olin joutunut ihan lopuksi huomauttamaan sille toiselle urokselle pörhistelystä. Tosin p-istumisessa selkä agihäiriköijiin/käytävälle päin se näytti siltä, että "pelasta mut mamma". Pysyi kuitenkin, korppikotkana. P-makuussa yritti haistella ja nyt laitoin ensimmäisen kerran namin käpälien väliin. Se kyllä halvaannutti.Miikku yritti saada menemään maihin meidän omalla "massu"-käskyllä, mutta ei onnistunut.
Otin enimmäkseen kaukoja, ensin peruutusta ja sitten His oli koko ajan niin, että sen selän takana oli kamalat häiriöt. 90-prosenttisesti se silti teki hienosti, pitkältäkin matkalta! Korvat oli luimussa päätä pitkin, silti pystyi tekemään. Vähänkö kivaa :)))
Ohjattu (merkit erikseen mallia super), tunari  (paljon, paljon kapuloita, hetsauslähetys, vauhtipalkka), metallihyppy, seuraamispätkät>kaikki hienosti ja ennenkaikkea hyvällä asenteella. Seuraamisessa palkkailin aina hyvästä kontaktista, kun mentiin jotain estettä tai törppöä kohti.

Törppö sekä maassa että peilissä

Käytiin Hiskin kanssa taas maneesissa, kun näillä viimoilla ei lenkkeily nappaa.

Alkuun otettiin jääviä hypyn kautta - His tajusi äkkiä homman, vain istuminen oli alkuun vähän nihkeää. Tämä oli kivaa!

Sitten...Piti suit sait sukkelaan ottaa muutamat törpöt, ilman ruutuunmenoa. Hiskipä hiipi puoliväliin ja kääntyi väijymään ruutua, aina uudestaan. Siinä alkoi vähitellen jo savu tupruta korvista ja ääni kiristyä. Sehän auttaakin...Loppujen lopuksi His ei enää liikahtanut juuri mihinkään, meni niin sanotusti lukkoon.  Kun vihdoin annoin "törpön" sijasta "kierrä"-käskyn, lähti kuin nappi housuista ja kääntyi hienosti "seisolla" törpön takana.

Samat kuviot sitten toisintoina ohjatun törpölle menon kanssa (kapulat valmiina).

Jotain muutakin tehtiin: ainakin ruudun paikkaa ja loistava tunari, jossa His kaivoi käytännössä oman kapulakasan alta, loistavia luoksetuloja ja vähemmän loistavia kaukoja, mutta suurin osa tunnista kului tuohon riivatun törpöttelyyn.

Olin ääliö, mutta olen itselleni armollinen ja annan mahdollisuuden korjata käytöstäni. Onneksi Hiski kestää mun torveilujani ihmeesti.

Mutta taas pitää muistaa, että:

 - jos koira tekee virheen, auta sitä tekemään oikein äläkä anna toistaa virhettä

- teetä virheen jälkeen jotain, mitä koira varmasti osaa

-  ei palkkaa korjatusta suorituksesta

Palkkauksesta:

- törpöillä ei enää lentele pallot, vaan vien lelun. Sama juttu kaukojen kanssa. Pallot ovat nyt toistaiseksi pannassa näissä, ne jumittavat ja stressaavat.

- kaukoissa vien palkan niin, että menen kunnolla koiran taakse ja annan palkan vasta sieltä. Ei enää yhtäkään etusuunnasta/sivulta tulevaa palkkaa kaukoista, ei edes taskun kaivelua matkalla! Takapalkka jumittaa

Uutta kokeiltavaa: 

- nuuskimisen estämiseksi luoksetulon jättöpaikalle namia kuonon eteen

- kauko-ohjauksessa jalat harallaan: auttaa ehkä koiraa tunnistamaan liikkeen (olenkin ihmetellyt tota monien toko-ohjaajien haara-asentoa...)

- kaukojen palkkauksessa palkka aina ensimmäisestä istumisesta/seisomisesta, jotta koira on hereillä myös kisoissa   

- opetetaan koira katsomaan, kun liikkeenohjaaja vie oikean kapulan ensin; muita vietäessä katsoo ohjaajaan

- siirtymätreeni: koira perusasennossa, liikkuri sanoo "kiitos", ohjaaja kiittää koiraa kuten kokeessa.Odotetaan, että koira tarjoaa seuraamista.Seuruutetaan koira ilman käskyä seuraavalle liikepaikalle.Otetaan perusasento ja palkitaan koira lelulla tai namilla.