Yltiöpositiivista ehkä, mutta oikein sutjakkaasti on mänt hallihommat. Hiippari on ollut ilmiselvästi taas onnellinen koiranpoika. Onhan niitä virheitä varmaan, jos hakemaan lähdetään, mutta fiilis on ollut mainio ja se on pääasia.
Tallilla Lilin yms kanssa.
Lili teki seuraamista liikkuroidessaan hyvän huomion: "sehän lukee sun ajatuksesi". His tosiaan reagoi äärettömän pieniinkin eleisiin. Liikkurin käskyttäessä oma olemus varmaan muuttuu, kun pitää kuulostella, mitä tehdään seuraavaksi. Eli kisoissa saattaa olla kyse yliyrittämisestä. Tässä taas oppimisen paikka - ohjaajalle.
Merkit menivät unelmaisen hyvin (!). Ja kaukoissa edistymistä: tein enemmän kaukokaukoja kuin lähikaukoja ja palkkasin paljon jo perusasennossa pysymisestä ja ensimmäisestä liikkeestä.
Marjamäessä su-iltana olikin taas heihulinaa. Hiski oli loistavassa mielentilassa ja ihanan innokas, vaikka edelliskerralla olin joutunut ihan lopuksi huomauttamaan sille toiselle urokselle pörhistelystä. Tosin p-istumisessa selkä agihäiriköijiin/käytävälle päin se näytti siltä, että "pelasta mut mamma". Pysyi kuitenkin, korppikotkana. P-makuussa yritti haistella ja nyt laitoin ensimmäisen kerran namin käpälien väliin. Se kyllä halvaannutti.Miikku yritti saada menemään maihin meidän omalla "massu"-käskyllä, mutta ei onnistunut.
Otin enimmäkseen kaukoja, ensin peruutusta ja sitten His oli koko ajan niin, että sen selän takana oli kamalat häiriöt. 90-prosenttisesti se silti teki hienosti, pitkältäkin matkalta! Korvat oli luimussa päätä pitkin, silti pystyi tekemään. Vähänkö kivaa :)))
Ohjattu (merkit erikseen mallia super), tunari (paljon, paljon kapuloita, hetsauslähetys, vauhtipalkka), metallihyppy, seuraamispätkät>kaikki hienosti ja ennenkaikkea hyvällä asenteella. Seuraamisessa palkkailin aina hyvästä kontaktista, kun mentiin jotain estettä tai törppöä kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti