Tehdäänpäs pieni yhteenveto, kun viimeinenkin vuoden 2011 kisa on ohi.
Hiski kisasi vuoden aikana PK-puolella kolmessa jälkikisassa, kahdessa hakukisassa ja kahdessa etsintäkokeessa, eli kävi yhteensä seitsemässä PK-turnauksessa. Yhdestä ei tullut tulosta ollenkaan (huonon karman Harjavalta/jälki), SM-kisoista EK:sta tuli kakkostulos ja lopuista viidestä kokeesta vahva ykkönen.
Kolmesta käydystä tokokisasta voittajaluokasta herui ykkönen, ensimmäisestä erivoista kolmostulos ja toisesta ykkönen.
Ja näytelmästä saimme heinäkuussa jopa EH:n, jeejee.
Käyttövalionarvot napsahtivat etsintäkokeesta ja hausta. SM-kisoista tuli tasapisteet pronssimitalistin kanssa, mutta "vain" neljäs sija - tämä jäi ihan pikkasen kaivelemaan. SM-kisat olivat meille muutenkin melko dramaattiset.
Vuoden parhaana saavutuksena pidän SM-kisojen tottiksen 98 pistettä, just siksi, että siihen liittyi niin valtava lataus. Voi olla, ettei mikään kisatulos enää koskaan ylitä sitä fiilistä, kun sunnuntai-iltapäivänä - puolitajuttomana kipeän selän takia ja epäonninen maasto takana - tottiksen päätyttyä kuulin tuomarin sanovan nuo uskomattomat pisteet. Semmoinen oppihan siitä tuli, ettei ikinä kannata heittää hanskoja tiskiin, ennenkuin koko kisa on käyty.
Vuoden tavoitteet olivat "vain" valioituminen EK:sta sekä JK3 ja TK3. Viimeksimainittua nyt ei sitten edes alettu yrittää, kun ei huvittanutkaan hinkata niitä voi-liikeitä.
Vuosi on siis taas ylittänyt moninkertaisesti kaikki tavoitteet.
----------------------------------------------------------
Mutta onhan me treenattukin - oikeastaan vähän niinkuin puolivahingossa, kun se on ollut niin hauskaa. Järkytyin suorastaan, kun laskeskelin noita treenimääriä.
Hakutreenejä on ollut marraskuun loppuun mennessä yhteensä 42. Ja muutamassa ehditään vielä ennen vuoden loppua käydä. Hakutreeneihin kuluu keskimäärin kolmisen tuntia/treeni + matkat, eli semmoset 150 tuntia on vietetty haun parissa...
Jäljet: piti laskea ihan uudestaan, voiko tämä pitää paikkansa, mutta piti se. Eli jälkiä on ajettu yhteensä 75 kappaletta (kisajäljet mukana)! Yhdistin laskuissa kolme janatreeniä yhdeksi jäljeksi. Jäljistä vain pieni osa on ollut vieraiden tekemiä, ehkä noin 15 kappaletta. Kilometrejä en osaa laskea, mutta jäljistä suurin osa on ollut alle kilsan pituisia. Jotain 50 kilometriä noista ehkä tulisi. Jälkeä olemme tänä vuonna treenanneet enemmän kuin minään aikaisempana vuonna.
Esineruutujakin on tehty 55 kappaletta! Eipä totisesti voi väittää, ettei esineitä olisi treenattu. Tarkkuusruutuja en laskenut enkä pudotetun esineen treenejä, mutta tarkkuusruutujakin on varmasti tullut tehtyä kymmenittäin, pudotettuja aika vähän itse asiassa.
Kisoissa (sitä Harjavallan selvästi kirottua jälkeä en laske...) EK mukaan lukien Hiskiltä ei ole tänä vuonna jäänyt maastoon yhtään keppiä eikä treeneissäkään pahemmin. Joka ikisessä kisassa se sen sijaan tänä vuonna otti takajäljen.
Haussa - mukana etsintäkokeen hakuosuus - Hiskiltä ei ole koskaan jäänyt yhtään maalimiestä nostamatta, ei tänä vuonna eikä viime vuonnakaan. Yhteensä se on elämänsä aikana löytänyt kisoissa 34 ukkoa, eli kaikki, joita erilaisiin piiloihin on pistetty. Melkein jokaisessa kisassa tuomarit ovat kuitenkin moittineet liian laajoista pistoista. Eli mikä nyt sitten on oikeasti se "liian" laaja pisto? Hiskin tekemät pistot ovat selvästi Hiskin tapaiselle nopealle, dynaamiselle ja hyvänenäiselle koiralle sopivia ja se pystyy niillä hehtaaripistoillaankin haravoimaan alueen kattavasti. Jos ei pystyisi, ukkoja jäisi väkisinkin joskus löytymättä. Ei tuo nyt voi pelkästään hyvää tuuria olla.
Esineruudusta se on tänä vuonna nostanut yhtä vaille kaikki esineet (21/20). Se ainoa jäi tietysti SM-kisoissa.
tiistai 29. marraskuuta 2011
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Tokon teemaviikko ja sen kiva päätös: evl1
Viikolla on keskitytty tokoon, muuhun ei ole aika riittänyt.
On treenattu Levekin kentällä, Pirkkahallin kentällä, Sulkavuoren kentällä, Tamskin tallilla ja Koirakoutsin hallilla. Ihanaa, kun ei ole liian kylmää (eikä kolmea metriä lunta), ulkona voi tehdä vaikka mitä, kun vaan löytää vähän valoa. Mä saan varmaan kohta turpiini, kun kehun näitä kaamoskelejä...
Tokoviikon kirkkaana johtotähtenä ovat tuikkineet ne hiivatin kaukot: kaukoja peruuttamalla,kaukoja takapalkalla, kaukoja kiertämällä, kaukoja namipalkka tassujen edesä, kaukoja asennonvaihdot nopeassa tahdissa. Kaukoja kotona, työhuoneella, kellarikäytävällä, pihassa, parkkipaikoilla, kentillä, puistoissa, kadulla, metsässä, halleissa. Helpompi sanoa, missä EI olla kaukoiltu.
Perjantaina alkoi näyttää siltä, että His oli pääsemässä vähän jyvälle: se istui aina ihan älyttömän hitaasti ja selvästi sillä oli ankara harkinta päällä. Hyvä, hyvä!
Seuraamisen treenaamisessa pääpaino on edelleen ollut perusasennoissa. Tunarin tein pari kertaa niin, että laitoin kasan itse pari viikko sitten lääppimiäni kapuloita ja niiden keskelle tuoreesti käsitellyn. Ei minkäänlaista ongelmaa.
Muuten on touhuttu sikin sokin sitä sun tätä. Ohjatussa on treenattu erityisesti merkille menoa, jossa parhaan vauhdin Hiskille saa, kun juoksee itse vähän matkaa mukana :)
Jääviä enimmäkseen heti palkaten.
____________________________________-
Sunnuntaina päästiin testaamaan tokotasoamme oikein virallisissa tokokisoissa, kun tuli kutsu varapaikalta - ties kuinka monennelta, ei pitänyt olla mitään mahiksia. Tuomarina vanha tuttu PK-kisoista, Ossisetä Harjula.
Kisapaikka oli kauppakeskus Tuulosen parkkihalli, hirveä mesta. Inhottava taustameteli koostui humisevista putkista, koirien mekkalasta ja mitä erilaisimmista moottoriäänistä. Joulusesongin takia liikennettä hallissa todella riitti. Hallissa kaikui ikävästi. Lisäksi alusta oli kauhistuttavan LIUKAS. Luulin, että mattoa olisi ollut vähän enemmän.
Hiski ei ole koskaan treenannut moisessa paikassa, ei edes käynyt, joten odotukset eivät olleet ihan huikeat. Oli silti jotenkin kiva fiilis.
Meidän vuoromme oli iltapäivällä kolmen pintaan, kisan viimeisenä koirakkona, kuinkas muuten. Katselin muiden suorituksia ja totesin, ettei Osvald kauhean ankarasti tuomaroinut.
Liikkeet tehtiin kahdessa erässä. Ensimmäinen satsi:
P-istuminen ja p-makuu: 10 +10.
Seuraaminen: 8. Liikaa, mutta antoi seuraamisesta melkein kaikille muillekin liikaa minun mielestäni. His ei ollut oikein iskussa, mikä ei ollut sinänsä ihme tuossa paikassa.
Luoksetulo: 9,5. Aika makea. Puoli pistettä meni ehkä tarmokkaasta maton (tässä oli siis matto) haistelusta alkumakuussa.
Metallihyppy: 10. Tässäkin oli matto ja kapula kieri aika pitkälle matolta ulos. Hiski joutui hiukan etsimään sitä. Tuosta ei kuitenkaan rokotettu, en tiedä, olisiko pitänyt. Muuten ihan täydellinen hommeli.
Ruutu: 10. Valkoiset ruutunauhat vaaleanharmaalla lattialla, lisäksi valkoisia pysäköintiruutumerkkejä vieressä. Ennen merkille lähetystä His katseli ruudun suuntaan, ja köhäisin hiukan, jolloin sain sen katsomaan merkkiä. Loppu sujui hienosti. Hiskin tultua sivulle tallasin tosin sen tassulle ja se rääkäisi.
-------------------------------
Toiselle kierrokselle lähdin aika rennosti, kun alku oli mennyt niin hyvin.
Zeta/sei-maa-is: 6. Hiski oli jotenkin ihan pihalla, haahuili miten sattui ja seisoi istumisen.
Ohjattu: 9. Kerrankin saan kehua omaa toimintaani! Hiski liukui (siis kirjaimellisesti) jotenkin ihmeellisesti merkille, annoin sille Jyrkituo käskyn, jolloin se sinkosi suoraan kohti keskikapulaa ja sain viime tingassa huudettua "seiso". Uudella käskyllä toi ihan hienosti oikeanpuoleisen. Näitä pysäytyksiä ei ole edes treenattu, kun ei ole ollut tarvetta...
Tunari: 10. Wautsi wau-luokkaa. Haisteli vasemmalta oikealle ja nappasi heti oman, kun tuli kohdalle. Nopea ja hieno palautus.Aika monelta koiralta Ossisetä otti pisteitä pureskelusta.
Kaukot: 5,5. Jipii, eipäs mennyt nollille, olin oikein tyytyväinen! Siirtymä oli tarkalleen 15 senttiä, mulla on nykyään aika harjaantunut silmä tässä ;)
Loppupisteet 279, eli ensimmäinen ykköstulos EVL:stä, 2./6. Pisteet olisivat hikisesti riittäneet ykköseen, vaikka kaukoista olisi tullut nolla. Viilattavaa riittää vaikka kuinka paljon, mutta tämä on hyvä alku:)
Arja ja Zac voittivat luokan, tietysti. Zacin kaukot olivat niin hienot ja taisivatkin saada kympin niistä. Onnea!
On treenattu Levekin kentällä, Pirkkahallin kentällä, Sulkavuoren kentällä, Tamskin tallilla ja Koirakoutsin hallilla. Ihanaa, kun ei ole liian kylmää (eikä kolmea metriä lunta), ulkona voi tehdä vaikka mitä, kun vaan löytää vähän valoa. Mä saan varmaan kohta turpiini, kun kehun näitä kaamoskelejä...
Tokoviikon kirkkaana johtotähtenä ovat tuikkineet ne hiivatin kaukot: kaukoja peruuttamalla,kaukoja takapalkalla, kaukoja kiertämällä, kaukoja namipalkka tassujen edesä, kaukoja asennonvaihdot nopeassa tahdissa. Kaukoja kotona, työhuoneella, kellarikäytävällä, pihassa, parkkipaikoilla, kentillä, puistoissa, kadulla, metsässä, halleissa. Helpompi sanoa, missä EI olla kaukoiltu.
Perjantaina alkoi näyttää siltä, että His oli pääsemässä vähän jyvälle: se istui aina ihan älyttömän hitaasti ja selvästi sillä oli ankara harkinta päällä. Hyvä, hyvä!
Seuraamisen treenaamisessa pääpaino on edelleen ollut perusasennoissa. Tunarin tein pari kertaa niin, että laitoin kasan itse pari viikko sitten lääppimiäni kapuloita ja niiden keskelle tuoreesti käsitellyn. Ei minkäänlaista ongelmaa.
Muuten on touhuttu sikin sokin sitä sun tätä. Ohjatussa on treenattu erityisesti merkille menoa, jossa parhaan vauhdin Hiskille saa, kun juoksee itse vähän matkaa mukana :)
Jääviä enimmäkseen heti palkaten.
____________________________________-
Sunnuntaina päästiin testaamaan tokotasoamme oikein virallisissa tokokisoissa, kun tuli kutsu varapaikalta - ties kuinka monennelta, ei pitänyt olla mitään mahiksia. Tuomarina vanha tuttu PK-kisoista, Ossisetä Harjula.
Kisapaikka oli kauppakeskus Tuulosen parkkihalli, hirveä mesta. Inhottava taustameteli koostui humisevista putkista, koirien mekkalasta ja mitä erilaisimmista moottoriäänistä. Joulusesongin takia liikennettä hallissa todella riitti. Hallissa kaikui ikävästi. Lisäksi alusta oli kauhistuttavan LIUKAS. Luulin, että mattoa olisi ollut vähän enemmän.
Hiski ei ole koskaan treenannut moisessa paikassa, ei edes käynyt, joten odotukset eivät olleet ihan huikeat. Oli silti jotenkin kiva fiilis.
Meidän vuoromme oli iltapäivällä kolmen pintaan, kisan viimeisenä koirakkona, kuinkas muuten. Katselin muiden suorituksia ja totesin, ettei Osvald kauhean ankarasti tuomaroinut.
Liikkeet tehtiin kahdessa erässä. Ensimmäinen satsi:
P-istuminen ja p-makuu: 10 +10.
Seuraaminen: 8. Liikaa, mutta antoi seuraamisesta melkein kaikille muillekin liikaa minun mielestäni. His ei ollut oikein iskussa, mikä ei ollut sinänsä ihme tuossa paikassa.
Luoksetulo: 9,5. Aika makea. Puoli pistettä meni ehkä tarmokkaasta maton (tässä oli siis matto) haistelusta alkumakuussa.
Metallihyppy: 10. Tässäkin oli matto ja kapula kieri aika pitkälle matolta ulos. Hiski joutui hiukan etsimään sitä. Tuosta ei kuitenkaan rokotettu, en tiedä, olisiko pitänyt. Muuten ihan täydellinen hommeli.
Ruutu: 10. Valkoiset ruutunauhat vaaleanharmaalla lattialla, lisäksi valkoisia pysäköintiruutumerkkejä vieressä. Ennen merkille lähetystä His katseli ruudun suuntaan, ja köhäisin hiukan, jolloin sain sen katsomaan merkkiä. Loppu sujui hienosti. Hiskin tultua sivulle tallasin tosin sen tassulle ja se rääkäisi.
-------------------------------
Toiselle kierrokselle lähdin aika rennosti, kun alku oli mennyt niin hyvin.
Zeta/sei-maa-is: 6. Hiski oli jotenkin ihan pihalla, haahuili miten sattui ja seisoi istumisen.
Ohjattu: 9. Kerrankin saan kehua omaa toimintaani! Hiski liukui (siis kirjaimellisesti) jotenkin ihmeellisesti merkille, annoin sille Jyrkituo käskyn, jolloin se sinkosi suoraan kohti keskikapulaa ja sain viime tingassa huudettua "seiso". Uudella käskyllä toi ihan hienosti oikeanpuoleisen. Näitä pysäytyksiä ei ole edes treenattu, kun ei ole ollut tarvetta...
Tunari: 10. Wautsi wau-luokkaa. Haisteli vasemmalta oikealle ja nappasi heti oman, kun tuli kohdalle. Nopea ja hieno palautus.Aika monelta koiralta Ossisetä otti pisteitä pureskelusta.
Kaukot: 5,5. Jipii, eipäs mennyt nollille, olin oikein tyytyväinen! Siirtymä oli tarkalleen 15 senttiä, mulla on nykyään aika harjaantunut silmä tässä ;)
Loppupisteet 279, eli ensimmäinen ykköstulos EVL:stä, 2./6. Pisteet olisivat hikisesti riittäneet ykköseen, vaikka kaukoista olisi tullut nolla. Viilattavaa riittää vaikka kuinka paljon, mutta tämä on hyvä alku:)
Arja ja Zac voittivat luokan, tietysti. Zacin kaukot olivat niin hienot ja taisivatkin saada kympin niistä. Onnea!
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Suu messingillä-viikonloppu
On ihan voittajafiilis: viikonloppuna oltiin ahkeria ja kaikki sujui.
Haku
Lauantaiaamuna Sääksjärvellä hakuiltiin neljän muun koirakon kera, oli yksi uusi maalimieskin. Hiskille kulmaukot valmiina, sitten kolme tyhjää, ukko, tyhjä ja ukko. Kolme ensimmäistä suorapalkoin (ruoka), viimeiselle näyttö ja lelupalkka. Ruoka piiloilla ei hurjista Hiipparia niin pahasti kuin lelupalkka ja minulla oli keskilinjalla ihana narupallo, johon Mr Reikäpää sai aina purkaa itseään.
En keksi mitään valittamista. Onnistuin jopa risteilyttämään, oh lalaa. Yhden vinoon lähteneen piston uusin. Risteillessä Hiski lähtee helposti vinoon toiselle puolelle, ellen ole skarppina. Oli nääs PILLI (oikeastaan kaksikin) mukana ja sen kanssa His tikittää kuin kello. Pistot olivat sopivan levyisiä ja -syviä. Olkoonkin ongelman kiertämistä ;)
Jälki
Sunnuntaina Orivedentien varressa hoffiporukan kanssa. Ilkka polki Hiskille jäljen, runsaat 700 metriä. Neljä keppiä, kaksi tuntia. Lili sotki loppupuolella jälkeä noin 50 metrin matkalta heti tuoreeltaan, eli harhat olivat täsmälleen samanikäisiä oikean jäljen kanssa.
Tieltä katsoen maasto näytti loistavalta, mutta Ilkka oli onnistunut suuntaamaan ihan järkyttävään risukkoon: moisessa hakkuutähderämeikössä ei olla vielä oltukaan, vaikka pahoissakin paikoissa on rämmitty. Jopa Hiskillä oli ajoittain vaikeuksia edetä - meikätädistä puhumattakaan ...
Tehtiin ensimmäistä kertaa niin, että His näki, kun jäljentekijä lähti (oikealle). Eipä siitä mitään hyötyä ollut, koska Hiippari otti takajäljen - tai no, se jäljesti taaksepäin pari liinanmittaa ja kääntyi itse. Kokeessa olisi kuitenkin tulkittu takajäljeksi (saldo nyt 25/3). Yhden pienen hukkakiepin Hiski teki sellaisessa paikassa, jossa jälki meni metsästä heti kepin jälkeen aivan tukkoonkasvaneelle aukolle: saattoi siinä joku eläimenjälkikin olla. Hienosti se palasi samaan paikkaan, jossa oli jäljen hukannut ja nosti jäljen rauhallisesti uudestaan.
Harhoihin Hiski ei juurikaan reagoinut - hämmästyttävää! Jäljestys oli varmaa, kaikki kepit nousivat vaivattomasti. Ilkka oli nokkelasti jättänyt kaksi keppiä aika peräkkäin alkuun ja kaksi keppiä peräkkäin loppuun.
Jäljestä tuli paljon vaikeampi kuin olin etukäteen suunnitellut, mutta hyvä niin. Hiski selvisi hommasta komeasti. Saa mun puolestani vaikka tulla talvi tämmöisen mahtijäljestyksen jälkeen :))) Kiitos Ilkka ja Lili!
Esineruutu
Jäljen vanhentumista odotellessa. Hiskille neljä esinettä melkoisen risukkoisessa maastossa. Kaksi edessä, yksi keskellä ja yksi takana keskellä. Edestä ja takaa esineet nousivat hyvin (His tarkensi hartaasti), mutta keskiesine tuotti vähän vaikeuksia. Hyvä suoritus taas tämäkin.
Varsinainen hoffi, alias Heta hengaili ja tallaili ja sai etsiäkin vähän.
Toko
Su-iltana Marjamäen hallissa. Olihan kylmä!!! Ahdasta oli myös, kun kuusi koirakkoa hääräsi samalla kentällä, agiesteitäkin kenttää pienentämässä. Agikoirat viereisellä kentällä kiljuivat kurkku suorana, käytävälläkin joku kimitti. Omat korvat soivat ja käskyt joutui melkein huutamaan.
P-istuminen. Vähän korppikotkamainen asento: meteli selvästi ahdisti Hiipparia. Mutta pysyi kyllä paikoillaan.
Perusasentoja eri suunnista ja eri matkoilta kutsuen+askelluksia. Oikeastaan enimmäkseen aika hienosti tällä kertaa, alkaisiko treenaaminen näkyä? Ihan liikuttavaa yritystä kautta linjan.
Tunari. Omatoimisesti. iso kasa, oma keskellä, ihan agikentän vieressä (!). Täydellinen :)))
Kaukoja. Peruutuksen kautta sei-is, lukemattomia kertoja (kiitos, Laura, muistutuksesta!). Tämä on Hiskistä hyvin hauskaa ja se jaksaisi tehdä tätä vaikka kuinka paljon.
Hyppy metallin kanssa. Varmaan aika kylmä kapula, mutta ilmekään ei värähtänyt.
Ohjattu. Liikkuroituna. Ensin niin, että kapulat olivat aivan merkin lähellä, vain törpölle menoa runsain hämykäskyin. Ei mitään vaikeuksia, vaikkei se vauhti nyt ihan päätä huimannutkaan. Sitten merkiltä Paavolle -ja aijai, oli lähteä liikkurin käskystä. Uusittiin ja käskyä toisteltiin. Katsoi kyllä suuta aukoen Jyrkiä ja olin ihan varma, ettei mene vasemmalle, mutta tekikin ihan sairaan hienon kaarroksen ja haki hyvällä draivilla Paavon.
Jes!
Paikallamakuu evl-tyyliin. Ihan lopuksi. Hyvin.
Hiski oli tosi kivassa mielentilassa. Vaikka meteli selvästi kiusasi, se skarppasi hirmu hyvin. Oikeastaan kaikki tuntui hyvältä.
Haku
Lauantaiaamuna Sääksjärvellä hakuiltiin neljän muun koirakon kera, oli yksi uusi maalimieskin. Hiskille kulmaukot valmiina, sitten kolme tyhjää, ukko, tyhjä ja ukko. Kolme ensimmäistä suorapalkoin (ruoka), viimeiselle näyttö ja lelupalkka. Ruoka piiloilla ei hurjista Hiipparia niin pahasti kuin lelupalkka ja minulla oli keskilinjalla ihana narupallo, johon Mr Reikäpää sai aina purkaa itseään.
En keksi mitään valittamista. Onnistuin jopa risteilyttämään, oh lalaa. Yhden vinoon lähteneen piston uusin. Risteillessä Hiski lähtee helposti vinoon toiselle puolelle, ellen ole skarppina. Oli nääs PILLI (oikeastaan kaksikin) mukana ja sen kanssa His tikittää kuin kello. Pistot olivat sopivan levyisiä ja -syviä. Olkoonkin ongelman kiertämistä ;)
Jälki
Sunnuntaina Orivedentien varressa hoffiporukan kanssa. Ilkka polki Hiskille jäljen, runsaat 700 metriä. Neljä keppiä, kaksi tuntia. Lili sotki loppupuolella jälkeä noin 50 metrin matkalta heti tuoreeltaan, eli harhat olivat täsmälleen samanikäisiä oikean jäljen kanssa.
Tieltä katsoen maasto näytti loistavalta, mutta Ilkka oli onnistunut suuntaamaan ihan järkyttävään risukkoon: moisessa hakkuutähderämeikössä ei olla vielä oltukaan, vaikka pahoissakin paikoissa on rämmitty. Jopa Hiskillä oli ajoittain vaikeuksia edetä - meikätädistä puhumattakaan ...
Tehtiin ensimmäistä kertaa niin, että His näki, kun jäljentekijä lähti (oikealle). Eipä siitä mitään hyötyä ollut, koska Hiippari otti takajäljen - tai no, se jäljesti taaksepäin pari liinanmittaa ja kääntyi itse. Kokeessa olisi kuitenkin tulkittu takajäljeksi (saldo nyt 25/3). Yhden pienen hukkakiepin Hiski teki sellaisessa paikassa, jossa jälki meni metsästä heti kepin jälkeen aivan tukkoonkasvaneelle aukolle: saattoi siinä joku eläimenjälkikin olla. Hienosti se palasi samaan paikkaan, jossa oli jäljen hukannut ja nosti jäljen rauhallisesti uudestaan.
Harhoihin Hiski ei juurikaan reagoinut - hämmästyttävää! Jäljestys oli varmaa, kaikki kepit nousivat vaivattomasti. Ilkka oli nokkelasti jättänyt kaksi keppiä aika peräkkäin alkuun ja kaksi keppiä peräkkäin loppuun.
Jäljestä tuli paljon vaikeampi kuin olin etukäteen suunnitellut, mutta hyvä niin. Hiski selvisi hommasta komeasti. Saa mun puolestani vaikka tulla talvi tämmöisen mahtijäljestyksen jälkeen :))) Kiitos Ilkka ja Lili!
Esineruutu
Jäljen vanhentumista odotellessa. Hiskille neljä esinettä melkoisen risukkoisessa maastossa. Kaksi edessä, yksi keskellä ja yksi takana keskellä. Edestä ja takaa esineet nousivat hyvin (His tarkensi hartaasti), mutta keskiesine tuotti vähän vaikeuksia. Hyvä suoritus taas tämäkin.
Varsinainen hoffi, alias Heta hengaili ja tallaili ja sai etsiäkin vähän.
Toko
Su-iltana Marjamäen hallissa. Olihan kylmä!!! Ahdasta oli myös, kun kuusi koirakkoa hääräsi samalla kentällä, agiesteitäkin kenttää pienentämässä. Agikoirat viereisellä kentällä kiljuivat kurkku suorana, käytävälläkin joku kimitti. Omat korvat soivat ja käskyt joutui melkein huutamaan.
P-istuminen. Vähän korppikotkamainen asento: meteli selvästi ahdisti Hiipparia. Mutta pysyi kyllä paikoillaan.
Perusasentoja eri suunnista ja eri matkoilta kutsuen+askelluksia. Oikeastaan enimmäkseen aika hienosti tällä kertaa, alkaisiko treenaaminen näkyä? Ihan liikuttavaa yritystä kautta linjan.
Tunari. Omatoimisesti. iso kasa, oma keskellä, ihan agikentän vieressä (!). Täydellinen :)))
Kaukoja. Peruutuksen kautta sei-is, lukemattomia kertoja (kiitos, Laura, muistutuksesta!). Tämä on Hiskistä hyvin hauskaa ja se jaksaisi tehdä tätä vaikka kuinka paljon.
Hyppy metallin kanssa. Varmaan aika kylmä kapula, mutta ilmekään ei värähtänyt.
Ohjattu. Liikkuroituna. Ensin niin, että kapulat olivat aivan merkin lähellä, vain törpölle menoa runsain hämykäskyin. Ei mitään vaikeuksia, vaikkei se vauhti nyt ihan päätä huimannutkaan. Sitten merkiltä Paavolle -ja aijai, oli lähteä liikkurin käskystä. Uusittiin ja käskyä toisteltiin. Katsoi kyllä suuta aukoen Jyrkiä ja olin ihan varma, ettei mene vasemmalle, mutta tekikin ihan sairaan hienon kaarroksen ja haki hyvällä draivilla Paavon.
Jes!
Paikallamakuu evl-tyyliin. Ihan lopuksi. Hyvin.
Hiski oli tosi kivassa mielentilassa. Vaikka meteli selvästi kiusasi, se skarppasi hirmu hyvin. Oikeastaan kaikki tuntui hyvältä.
perjantai 18. marraskuuta 2011
Kivoja jälkiä ja kaukoilua
Tiistaina Hiski kävi taas hieroja-Terhillä. Täysin rentona retkotti hän, mitään kipukohtia ei löytynyt, vaikka vähän jännäsin, onko ahkera jäljestäminen jättänyt jumeja.
Keskiviikkona juoksin Ideapark-keikan yhteydessä Hiipparille snadin, palauttavan vauvajäljen, vain 200 metriä, yksi keppi. Kahden tunnin vanhennus. Oikea suunta>23/2. Pimeää oli, mutta otsalampun kanssa onnistui hyvin :)
Torstaiaamuna tokoiltiin Lilin ja Herin kanssa tallilla. Tehtiin ainakin perusasentojumppaa, jäävät heti palkaten moneen kertaan (kaikki oikein) metallihyppy alusta loppuun (superhieno!), ohjattua, mutta vain merkille asti ilman kapulan hakua, kapulat ihan lähellä. Ei vaikeuksia, vauhtikin paranee.
Tunari kahteen kertaan (muita liikkeitä välissä) niin, että Lili oikein kunnolla hieroi vieraita kapuloita käsiinsä. Ensin yksi iso kasa, toisessa setissä kolme. Ensimmäinen oli selvästi aika vaikea: His nosti kyllä oman, mutta pudotti ja jatkoi haistelua, toi kuitenkin oman. Toisella kertaa oli jo varmempi.
Sitten kaukoja. Läheltä hyvin, Lilin ottamalta videolta näkyy, miten sei-is-sei- muuttuu pompsahduksiksi, kun siirryn kauemmas. Kaukoja on tehty kotona joka ikinen ilta ja sanomattakin lienee selvää, että kyllä se kotona osaa.
Esineruutu, kateuspohjalta. Tallasin vain reunat ja vein Hetan ja Hiskin katsellessa 10 esinettä eri puolille ruutua. Yksi oli avain, ihan edessä. Sitten päästin koirat irti ja sinkoilemaan. Tasatulos 5-5. Hiski toi yllättäen sen avaimen.
Viimeiseksi jäi tunnarikapula, joka oli vaikeassa paikassa mättäiden välissä. Hauskan näköistä, kun molemmat koirat haistoivat sen ja koittivat hännät heiluen kovasti tarkentaa. Hiski luovutti kesken, höh - Heta jäi nysväämään ja otti voiton kotiin. Hyvä Hetaliini!
Perjantaiammuna taas palattiin taas haasteellisen jäljen pariin.
Poljin Kyötikkälään noin 800 metriä pitkän jäljen, kolme keppiä, paljon erityyppisiä kulmia. Maasto sinänsä siellä on helppoa, mutta lenkkipolkuja kulkee ristiin, rastiin. Harhoja siis riitti. Lisäksi järjestin jäljen noston ihan puhtaalle hiekalle - yhtään en arvannut, kuinka tuossa käy. Hyvin kävi! His meni vähän jäljen yli, sitten oikein säpsähti ja palasi ja hyvin, hyvin tarkasti nosti jäljen vasemmalle, eli oikeaan suuntaan (24/2). Loppu oli silkkaa kakunpalaa: Hiski jäljensi erittäin itsevarmasti ja kaikki kepit (keskimmäinen vähän piilotettuna) se nosti helposti. Aika ihanaa, ettei se yhtään ole ottanut nokkiinsa noista hirvestyspöllytyksistä :)))
Toko
Koirakoutsin hallilla pe-iltana.
Paikallaistuminen. Meni hyvin. Hiskin olisi kyllä selvästi ihan hirveästi tehnyt mieli haistella mattoa. Sittenpä taas perusasentoja (aika hyvin), jääviä (hyvin), metallihyppy (hyvin), kaukoja (huonosti, huoh), ruudun paikkaa ja ruudusta tuloa, merkkiä niin, että ohjatun kapulat oli ihan lähellä ja erikseen Paavon ja Jyrkin nouto läheltä. Loppuun vielä perusasentosatsi ja sivulle-eteen-sivulle-eteen-jumppaa.
Keskiviikkona juoksin Ideapark-keikan yhteydessä Hiipparille snadin, palauttavan vauvajäljen, vain 200 metriä, yksi keppi. Kahden tunnin vanhennus. Oikea suunta>23/2. Pimeää oli, mutta otsalampun kanssa onnistui hyvin :)
Torstaiaamuna tokoiltiin Lilin ja Herin kanssa tallilla. Tehtiin ainakin perusasentojumppaa, jäävät heti palkaten moneen kertaan (kaikki oikein) metallihyppy alusta loppuun (superhieno!), ohjattua, mutta vain merkille asti ilman kapulan hakua, kapulat ihan lähellä. Ei vaikeuksia, vauhtikin paranee.
Tunari kahteen kertaan (muita liikkeitä välissä) niin, että Lili oikein kunnolla hieroi vieraita kapuloita käsiinsä. Ensin yksi iso kasa, toisessa setissä kolme. Ensimmäinen oli selvästi aika vaikea: His nosti kyllä oman, mutta pudotti ja jatkoi haistelua, toi kuitenkin oman. Toisella kertaa oli jo varmempi.
Sitten kaukoja. Läheltä hyvin, Lilin ottamalta videolta näkyy, miten sei-is-sei- muuttuu pompsahduksiksi, kun siirryn kauemmas. Kaukoja on tehty kotona joka ikinen ilta ja sanomattakin lienee selvää, että kyllä se kotona osaa.
Ja täällä ne murheenkryynit:
Viimeiseksi jäi tunnarikapula, joka oli vaikeassa paikassa mättäiden välissä. Hauskan näköistä, kun molemmat koirat haistoivat sen ja koittivat hännät heiluen kovasti tarkentaa. Hiski luovutti kesken, höh - Heta jäi nysväämään ja otti voiton kotiin. Hyvä Hetaliini!
Perjantaiammuna taas palattiin taas haasteellisen jäljen pariin.
Poljin Kyötikkälään noin 800 metriä pitkän jäljen, kolme keppiä, paljon erityyppisiä kulmia. Maasto sinänsä siellä on helppoa, mutta lenkkipolkuja kulkee ristiin, rastiin. Harhoja siis riitti. Lisäksi järjestin jäljen noston ihan puhtaalle hiekalle - yhtään en arvannut, kuinka tuossa käy. Hyvin kävi! His meni vähän jäljen yli, sitten oikein säpsähti ja palasi ja hyvin, hyvin tarkasti nosti jäljen vasemmalle, eli oikeaan suuntaan (24/2). Loppu oli silkkaa kakunpalaa: Hiski jäljensi erittäin itsevarmasti ja kaikki kepit (keskimmäinen vähän piilotettuna) se nosti helposti. Aika ihanaa, ettei se yhtään ole ottanut nokkiinsa noista hirvestyspöllytyksistä :)))
Toko
Koirakoutsin hallilla pe-iltana.
Paikallaistuminen. Meni hyvin. Hiskin olisi kyllä selvästi ihan hirveästi tehnyt mieli haistella mattoa. Sittenpä taas perusasentoja (aika hyvin), jääviä (hyvin), metallihyppy (hyvin), kaukoja (huonosti, huoh), ruudun paikkaa ja ruudusta tuloa, merkkiä niin, että ohjatun kapulat oli ihan lähellä ja erikseen Paavon ja Jyrkin nouto läheltä. Loppuun vielä perusasentosatsi ja sivulle-eteen-sivulle-eteen-jumppaa.
maanantai 14. marraskuuta 2011
Julmetut jäljet, hillitön haku ja muutakin
Jäljet
1. Perjantaina Tarja S. polki Hiipparille Urjalan metsiin pitkän jäljen - miten pitkän, se ei koskaan selvinnyt, sattuneesta syystä. Kuusi keppiä, kaksi tuntia.
Jäljennosto oli aikamoista sählinkiä johtuen siitä, että paikassa risteili polkuja ja sitten jälki meni vielä heti tien yli. Kun His ajoi tielle lisäksi polkua pitkin, vedin sen pois ja soitin Tarjalta lisäohjeita. Ihan oikeinhan His oli menossa, hyvä minä ääliö. Siinä säätäessä sitten jäi ensimmäinen keppi.
Matkan varrella oli kamalasti polkuja (osa varmaan hirvien ja peurojen) ja aika monessa paikassa mentiin pitkät pätkät polkua pitkin. Kolme keppiä nousi kuitenkin hyvin ja jäljestys oli ensiluokkaista. Gepsin mukaan oltiin matkattu jo 1,3 kilometriä. His paineli taas kerran kapeaa peuranpolkua, mutta ei näyttänyt eläintä ajavalta. Mutta sitten tultiin multapellon laitaan, selvät sorkanjäljethän ne siinä. Pidin Hiipparille melkoisen puhuttelun.
His sai kyllä nostettua vielä jäljen uudestaan ja loppukeppikin löytyi eli sai ruokansa.
Maanantaiaamuna piti mennä uudestaan Urjalaan, mutta päivästä tuli murheellinen, sillä Tarja joutui viemään Nella-riisenin lopetettavaksi. Minulla oli kunnia olla vielä perjantaina maalimiehenä hienolle pelastuskoiralle. Voimia, Tarja suuressa surussa, ikävä on varmasti kova :(
2. Poljin itse 1,3 kilometriä pitkän jäljen Niihamaan. Siellä riittää hirviä! Maasto suorastaan höyrysi hirvenläjistä. Tein sikavaikean jäljen: kuljin hakkuuaukealla sorkanjälkien vieressä ja yli ja tein kulmia keskelle jätöskasoja. Itse jälki oli yhtä kulmasykeröä ja välillä meno- ja paluujäljet menivät ihan vierekkäin. Piikkejä oli monta. Näin kamalaa jälkeä en olisi kehdannut tehdä kellekään muulle. Ihan lopussa oli polku, jota pitkin tulikin just sopivasti lenkkeilijä, kun oltiin lähdössä ajamaan.
Selvä takajälki, saldo 22/2. En päästänyt vilkasliikenteiselle tielle, vaan kommentoin vaan "oho." Muuten Hiski jäljensi kuin pieni veturi. Hirvenjäljet ja -jätökset eivät tehneet siihen nyt mitään vaikutusta. Noin kilometrin kohdalla tuli ihmehukka: jostain syystä Hispander oikaisi yhden mutkan helpossa paikassa ja jouduin nostattamaan jäljen uudestaan. Lopussa se tarkisti liinanmitan harhaa, mutta palasi takaisin.
Kaikki seitsemän eri kokoista keppiä Hiski nappasi hienosti. Mainio jälkikoira Hiippari on, kilometrejä mittariin vaan lisää!
Haku
Lauantaina Sääksjärvellä. Pyysin hartaasti, etteivät treenikaverit enää koskaan päästäisi minua hakuilemaan ilman pilliä. Se on nyt nimittäin aukottomasti todistettu, ettei Hiskiä saa hakualueelta pois ilman puhallusvälinettä. Suunnitelmassa oli heti alkuun neljä tyhjää, ja myöhemmässä vaiheessa vielä kaksi lisää: jokaisella Hiippari veteli melkoiset hehtaarijuoksentelut eivätkä kaikki pistot ihan viimeisen päälle suoriakaan olleet. Hiski kyllä kestää onneksi uudelleen lähettelyä vaikka kuinka paljon. Yksi suorapalkkaukko, kolme näyttöä. Olipahan hilpeää ja jokseenkin hillitöntä irti maasta-meininkiä. Merkkejä kerättiin melkein käsikopelolla pimeässä.
Tokot
Sunnuntai-iltana Marjamäen hallilla. Viisi koirakkoa, kahta puolta kenttää agiliitäjät. Ensin p-istuminen, hyvin. Sitten p-makuu lyhennettynä, mutta maahanmenot ja -nousut evl-tyyliin. Lisäksi poukkoilimme koirien ympärillä niin, että kävimme "väärien" koirien vieressä ja takana seisomassa. Hyvin makasi hra Hiskonen, vaikka olikin vähän kummissaan..
Luoksetuloja siten, että kaikki koirat makasivat vierekkäin rivissä ja yksi kerrallaan kutsuttiin luokse. Ei ongelmia.
Sitten otin pelkkiä perusasentoja, jääviä ja kaukoja läheltä. Lisäksi tunari kisamaisesti liikkuroituna. Hiippari potkaisi kapulat levälleen, mutta toi kyllä oman.
Aijuu, ja sitten ruudun loppuosaa, eli maasta sivulletuloja eri suunnista. Tässä oli monella sunnuntain tokokisassa aikamoisia ongelmia.
Maanantaina jäljen vanhentumista odotellessa Niihaman parkkipaikalla ohjelmassa ohjattu monena eri versiona: palkka heti alkuasennosta, pelkkää merkille menoa, kapulan hakuja eri kohdista tuonnista palkaten ja näitä vaihdellen, toistoja.
Sitten luoksetuloa läpijuoksuna, seisomisesta maahan, maasta loppuosaa. Ja lopuksi vielä läpijuoksu.
Ynnä perusasentoja. Oikealle siirtymissä jää aina vaan vinoon. Kaukoja ihan pienillä kädenliikkeillä. Sain idean Hanna-Marin suorituksesta ollessani katsomassa tokokisaa sunnuntaina. Hänellä oli tosi huomaamattomat liikkeet ja aloin ihmetellä, missä välissä mun käsimerkkini on muuttuneet hillittömäksi huitomiseksi...Hyvin His ne miniliikkeet noteerasi ainakin läheltä.
Hiskin perusasennot, kiitos Lili:
http://www.youtube.com/watch?
Tarkkuusruutu tien vieressä, koirien kusetuspaikassa. Molemmat koirat haki metallirinkulan, kumpikin hyvin.
1. Perjantaina Tarja S. polki Hiipparille Urjalan metsiin pitkän jäljen - miten pitkän, se ei koskaan selvinnyt, sattuneesta syystä. Kuusi keppiä, kaksi tuntia.
Jäljennosto oli aikamoista sählinkiä johtuen siitä, että paikassa risteili polkuja ja sitten jälki meni vielä heti tien yli. Kun His ajoi tielle lisäksi polkua pitkin, vedin sen pois ja soitin Tarjalta lisäohjeita. Ihan oikeinhan His oli menossa, hyvä minä ääliö. Siinä säätäessä sitten jäi ensimmäinen keppi.
Matkan varrella oli kamalasti polkuja (osa varmaan hirvien ja peurojen) ja aika monessa paikassa mentiin pitkät pätkät polkua pitkin. Kolme keppiä nousi kuitenkin hyvin ja jäljestys oli ensiluokkaista. Gepsin mukaan oltiin matkattu jo 1,3 kilometriä. His paineli taas kerran kapeaa peuranpolkua, mutta ei näyttänyt eläintä ajavalta. Mutta sitten tultiin multapellon laitaan, selvät sorkanjäljethän ne siinä. Pidin Hiipparille melkoisen puhuttelun.
His sai kyllä nostettua vielä jäljen uudestaan ja loppukeppikin löytyi eli sai ruokansa.
Maanantaiaamuna piti mennä uudestaan Urjalaan, mutta päivästä tuli murheellinen, sillä Tarja joutui viemään Nella-riisenin lopetettavaksi. Minulla oli kunnia olla vielä perjantaina maalimiehenä hienolle pelastuskoiralle. Voimia, Tarja suuressa surussa, ikävä on varmasti kova :(
2. Poljin itse 1,3 kilometriä pitkän jäljen Niihamaan. Siellä riittää hirviä! Maasto suorastaan höyrysi hirvenläjistä. Tein sikavaikean jäljen: kuljin hakkuuaukealla sorkanjälkien vieressä ja yli ja tein kulmia keskelle jätöskasoja. Itse jälki oli yhtä kulmasykeröä ja välillä meno- ja paluujäljet menivät ihan vierekkäin. Piikkejä oli monta. Näin kamalaa jälkeä en olisi kehdannut tehdä kellekään muulle. Ihan lopussa oli polku, jota pitkin tulikin just sopivasti lenkkeilijä, kun oltiin lähdössä ajamaan.
Selvä takajälki, saldo 22/2. En päästänyt vilkasliikenteiselle tielle, vaan kommentoin vaan "oho." Muuten Hiski jäljensi kuin pieni veturi. Hirvenjäljet ja -jätökset eivät tehneet siihen nyt mitään vaikutusta. Noin kilometrin kohdalla tuli ihmehukka: jostain syystä Hispander oikaisi yhden mutkan helpossa paikassa ja jouduin nostattamaan jäljen uudestaan. Lopussa se tarkisti liinanmitan harhaa, mutta palasi takaisin.
Kaikki seitsemän eri kokoista keppiä Hiski nappasi hienosti. Mainio jälkikoira Hiippari on, kilometrejä mittariin vaan lisää!
Haku
Lauantaina Sääksjärvellä. Pyysin hartaasti, etteivät treenikaverit enää koskaan päästäisi minua hakuilemaan ilman pilliä. Se on nyt nimittäin aukottomasti todistettu, ettei Hiskiä saa hakualueelta pois ilman puhallusvälinettä. Suunnitelmassa oli heti alkuun neljä tyhjää, ja myöhemmässä vaiheessa vielä kaksi lisää: jokaisella Hiippari veteli melkoiset hehtaarijuoksentelut eivätkä kaikki pistot ihan viimeisen päälle suoriakaan olleet. Hiski kyllä kestää onneksi uudelleen lähettelyä vaikka kuinka paljon. Yksi suorapalkkaukko, kolme näyttöä. Olipahan hilpeää ja jokseenkin hillitöntä irti maasta-meininkiä. Merkkejä kerättiin melkein käsikopelolla pimeässä.
Tokot
Sunnuntai-iltana Marjamäen hallilla. Viisi koirakkoa, kahta puolta kenttää agiliitäjät. Ensin p-istuminen, hyvin. Sitten p-makuu lyhennettynä, mutta maahanmenot ja -nousut evl-tyyliin. Lisäksi poukkoilimme koirien ympärillä niin, että kävimme "väärien" koirien vieressä ja takana seisomassa. Hyvin makasi hra Hiskonen, vaikka olikin vähän kummissaan..
Luoksetuloja siten, että kaikki koirat makasivat vierekkäin rivissä ja yksi kerrallaan kutsuttiin luokse. Ei ongelmia.
Sitten otin pelkkiä perusasentoja, jääviä ja kaukoja läheltä. Lisäksi tunari kisamaisesti liikkuroituna. Hiippari potkaisi kapulat levälleen, mutta toi kyllä oman.
Aijuu, ja sitten ruudun loppuosaa, eli maasta sivulletuloja eri suunnista. Tässä oli monella sunnuntain tokokisassa aikamoisia ongelmia.
Maanantaina jäljen vanhentumista odotellessa Niihaman parkkipaikalla ohjelmassa ohjattu monena eri versiona: palkka heti alkuasennosta, pelkkää merkille menoa, kapulan hakuja eri kohdista tuonnista palkaten ja näitä vaihdellen, toistoja.
Sitten luoksetuloa läpijuoksuna, seisomisesta maahan, maasta loppuosaa. Ja lopuksi vielä läpijuoksu.
Ynnä perusasentoja. Oikealle siirtymissä jää aina vaan vinoon. Kaukoja ihan pienillä kädenliikkeillä. Sain idean Hanna-Marin suorituksesta ollessani katsomassa tokokisaa sunnuntaina. Hänellä oli tosi huomaamattomat liikkeet ja aloin ihmetellä, missä välissä mun käsimerkkini on muuttuneet hillittömäksi huitomiseksi...Hyvin His ne miniliikkeet noteerasi ainakin läheltä.
Hiskin perusasennot, kiitos Lili:
http://www.youtube.com/watch?
Tarkkuusruutu tien vieressä, koirien kusetuspaikassa. Molemmat koirat haki metallirinkulan, kumpikin hyvin.
torstai 10. marraskuuta 2011
Rankka jälki ja pyttyilyä
 |
| - Olispa noi edes palloja... |
Pituudeltaan tai maastoltaan keskiviikkoinen jälki ei ollut rankka, mutta muuten...Tallasin jäljen taas siirtolapuutarhan nurmikoille ja teille ynnä niiden vierustoille ja jatkoin portista ulos lähipuistoon. Lisäksi mukana oli vaikka mitä kulmajekkuja ja piiiitkä matka "melkein" paluuperää, eli askeleet eivät olleet ihan päällekkäin, mutta aivan vierekkäin. Kulkijoita riitti ja yhdessä paikassa auto oli parkkeerattu suoraan jäljen päälle. Lisäksi ihan vieressä jyrisi vilkasliikenteinen Nekalantie. Keppejä kuusi, kaikki mallia miniatyyri.
Pääsääntöisesti jäljestys sujui hyvin (nosto oikeaan suuntaan,19/1). Pari, kolme hankalaa paikkaa, vaikein tietysti puistossa. Siellä muiden koirien hajujen haistelu alkoi olla melkein ylivoimainen houkutus, mutta ei His siihen lopulta kuitenkaan langennut. Yhdessä kohdassa oltaisiin ehkä menty hukan teille, ellen olisi tiennyt, minne jälki kulkee. Kaikki kepit löytyivät vaivattomasti.
Tokot
Siirtolapuutarhan päärakennuksen takana parkkiksella. Ruutu nyt oli aika hyvä ja ohjatun nouto. Mutta kaukoissa oli totaalikipsissä, osasi vain istua, ei mitään muuta. Vain jos kumarruin suoraan päälle, meni maihin. Hauskuus kaukana.Vähän hankala palkata tästä.
Ja sitten menin kokeilemaan luoksetuloa. Läpijuoksu ok, stoppi ok, mutta maahanmeno peestä. Sitten yritin pelkkää maahanmenoa lennosta. Ei tullut mitään, ei. Pysähtyi seisomaan noin kahden askeleen päästä ehkä 20 kertaa. Lähdin juoksemaan taaksepäin ja huutelin iloista "hii"-kutsua, jolloin hipsutteli hyvin, hyvin varovasti ja säikähtäneen näköisenä perässä. Oikein rattoisaa.
Torstaiaamuna Lilin ja hoffityttöjen kanssa tehtiin perinteinen tallikeikka. Hiskille piti ottamani kisamaisesti kaikki liikkeet, mutta ei suunnitelma meni vähän läskiksi. Lili liikkuroi osan.
Ensin tehtiin pelkkiä perusasentoja, jotka Lili videoi. Kai siellä jokunen suorakin seassa oli. Zeta, jossa sekoilin jotain ja His istui seisomisen. Kai näitä tarttis treenata joskus.
Ruutu. Oli vinosti nurkassa, mustat nauhat tummanharmaalla pohjalla. Varsinaisen törpön lisäksi meillä oli valmiina luoksetulomerkit. His kipitti törpölle ihan hyvin, sitten "ruutuun"-käskyllä luoksetulomerkin taakse ja siitä taas seuraavalle. jne. Mitäs olen mennyt ottamaan törpöltä törpölle-treeniä :) Aika monta kertaa jouduttiin hinkkaamaan, ennenkuin hra Hispander tajusi kupletin juonen. Sekin ehkä auttaisi, jos Mr Kyllä Minä Tiedän vähän kuuntelisi.
Metallinouto. Muuten vallan hieno, mutta ihan peevelin vino sivulletulo.
Ohjattu. Jyrkin nouto. Ei mitään valittamista.
Tunari. Hyvä haistelu ja varma nosto, mutta hipsuvarpaili takaisin.
Luoksetulo. Kutakuinkin täydellinen. Ja edellispäivänä ei tullut mitään.
Kaukot. Otin ihan läheltä. Hyvät vaihdot eikä liikkunut milliäkään! Ja edellispäivänä ei osannut tätäkään yhtään...
Ihan lopuksi vielä lähetin Hiskin uudelleen ruutuun: Qira-muori (12,5 vee) oli nyt vapaana ja lähti haukkuen Hiskin perään. Pysäytin Hiskin ruutuun ja Qira jäi sen eteen haukkumaan. Hiski odotti lisäohjeita nätisti seisten. Aika hyvä häiriö, kiitos Qira ;))) Ja kiitos taas Lili ja likat muutenkin taas!
Yhtään ei nyt harmita, ettei olla saatu paikkaa kisoihin. Hiski ei itse asiassa osaa oikein viimeisen päälle mitään, yhtä ja toista vähän sinnepäin (kun en ole osannut opettaa, kai se muuten). Onneksi ei ole kiirettä eikä toko-kokeita täälläpäin näytä keväällä juuri olevankaan.
Tarkkuusruutu
Liliä odotellessa tallin parkkikselle, pohja lähinnä sepeliä, muutama ruohonkorsi seassa. Miniavain kivien välissä. Ruudussa pysyminen oli selvästi tavallista vaikeampaa, esineen löytymisessä ei ongelmia.
Tallasin to-aamuna Hiipparille myös palauttavan jäljen. Pitäisi muistaa ujuttaa vaikeiden jälkien sekaan aina näitä helppoja. Mittaa muutama sata metriä ja päässä jättikeppi, josta His ilahtui oikein kovasti. Ainoa vaikea juttu oli jäljen nosto melko paljaalta maalta, ei ongelmaa, oikea suuntaa, siis>20/1.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Paluuperiä, esineitä ja hallitoko
Onpa mahtava tällainen lämmin marraskuu. Yhtään ei haittaa, vaikka on pimeää ja sumuista. Ei ole hyttysiä eikä ei hirvikärpäsiä, ei ole hikistä eikä toisaalta tarvitse raapia auton ikkunoita jäästä ja niin edelleen. Ja pystyy tekemään jälkiä :)
Jäljet
Tallasin jäljen samoihin maisemiin, joissa His lähti maanantaina hirvestämään. En tainnut osua pahimpaan paikkaan kylläkään. Kolme keppiä - yksi aivan pieni. Pituutta jäljellä jotain 600 metriä., ikää kaksi tuntia. Monta tien ylitystä, yhtä tietä pitkin loppupuolella kävelin vähän matkaa. Kun Hiskin kanssa sitten lähestyttiin tuota paikkaa, kaksi ihmistä käveli tiellä samaan suuntaan kuin olin mennyt. Kohta siihen tupsahti myös nainen kultsukan kanssa, jäi seisomaan siihen. Hiskillä meni vähän pasmat sekaisin ja sillä oli aika työ löytää taas jälki.
Muuten tuo oli superjäljestystä. Kaikki kepit löytyivät helposti. Harhoja on nyt saatu treenattua melkoisesti.
Paluuperät ja sensuuntaiset
Innostuin muistelemaan parin vuoden takaisia rajamiesten jälkioppeja ja päätin kokeilla, miten Hiskiltä sujuisivat paluuperät. Eli siis jälki, jossa jäljentekijä tulee samaa reittä takaisin kuin on mennytkin. Marja-Leena teki lauantaina Sääksjärvelle ohjeitteni mukaan sellaisen. Ensimmäinen meni vähän pieleen, joten teki vielä toisenkin. Piikin päässä kummallakin jäljellä oli keppi.
Ei ollut helppoa: His ei millään tajunnut, mihin jälki jatkui sieltä piikiltä, yritti varmaaan kymmeniä kertoja hakea jälkeä eri ilmansuunnista, reppana. Ensimmäiseltä jäi loppukeppi löytymättä, mutta kehuin silti kovasti poikaa, koska se oli yrittänyt kaikkensa ja oli ihan lyödyn oloinen, kun tultiin tielle.
Toinen paluuperä meni jo vähän paremmin ja molemmat kepit löytyivät. Hakemista oli kyllä paljon tässäkin.
Sunnuntaina tein mökillä taas kaksi paluuperää, toisen viereiselle uimarannalle, osittain hiekkapohjalle. Molemmat piikit päättyivät vedenrajaan. Vaikeita olivat. Ei voi ymmärtää pieni mies, mihin jälki katoaa... Saatiin ne sentään monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen ajettua lopppuun ja kaikki kepitkin löytyivät.
Ma-aamuna poljin jäljen Nekalan siirtolapuutarhaan, loistava paikka ja aivan asunnon vieressä! Jälki kulki paljaalla nurmikolla/sammaleessa etupäässä, yksi kolmasosa kivituhkalla tien sivussa, mökkien porttien edessä. Viisi pienenpientä keppiä siltä varalta, että jos joku ei löydy, nurtsille ei jää lojumaan mitään halkoa. Kolme kepeistä piilotin lehtikasojen alle. Aluksi oli kulma kulman perään kymmenen metrin välein ja His oli vähän ihmeissään. Nopeasti se pääsi kuitenkin jäljen imuun ja ajoi tosi tarkasti ja ihmeen rauhallisesti metsäjälkeen verrattuna. Mukana oli myös melkein paluuperä, piikki, mutta en kävellyt ihan menojäljen päältä, vaan noin puoli metriä sen sivussa samansuuntaisesti. Nyt His osasi ajaa takaisinpäin aivan helposti. Kiva kikkailujälki, menen tuonne ehdottomasti uudestaan nyt, kun siellä on vain vähän ihmisiä. Tiedä, vaikka innostuttaisiin vielä FH-jäljestäkin :)
Ai niin: yksi jäljennosto näistä oli takajälki, eli nyt on saldo 18/1.
Esineruutu
Marja-Leenan kanssa, Vici-rotikkanarttu häiriönä ruudun vieressä, paitsi, ettei se ollut mikään häiriö, koska on tyttö. Höh.
Normiruutu. Hiskille taakse keskelle pieni muoviesine. Kaksi eteen, piilotettuina. Kivasti vörkki poika. Yksi esineistä taas palkaton.
Toko
Marjamäen hallissa ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Agikoirat vieressä möykkäämässä. Aluksi kahden minuutin istuminen, muistaakseni viisi koirakkoa. Oikein mallikkaasti.
Sitten askelluksia ryhmäliikkeenä. Perusasennot syvältä, loppua kohti kuulemma paranivat.
Sitten otettiin ryhmäpaikallamakuu niin, että koirat olivat ihan lähekkäin ringissä, hännät kohti keskustaa. Lopuksi kävelimme jonossa koirien ympäri. His oli vähän hämmentynyt, mutta hyvin makasi.
Tässä välissä taas perusasentoja, paremmin nyt.
Muutama merkiltä merkille-lähetys, ei huippuvauhtia.
Sitten alkoi takuta...Yritin tehdä kaukoja (ma-sei-maa) siinä agikentän vieressä. Hiskiltä herpaantui ote tässä vaiheessa täysin: se ei keskittynyt yhtään, vaan vilkuili naapurikentälle ja teki mitä sattui. Otimme sitten muutaman ihan läheltä taaakse kiertojen kera ja lopetimme siihen.
____________________________________________
Syksyn tultua remmilenkkejä on taas tehty tiuhaan ihmisten ilmoilla ja vanha tuttu ongelma putkahti saman tien pintaan. Yhden haukun kanssa toisten koirien ohitukset ovat koko ajan sujuneet hyvin, mutta kahden rekun kanssa tilanne karkaa liian usein lapasesta.
Päätin, että homma pannaan nyt kuntoon. Joten nyt olen opettanut Hetalle "oikea"-käskyn (oppii se vanhakin!), jolla se siirtyy oikealle sivulleni. Hiskille taas annan "sivu"-komennon, jolla se tulee vasemmalle, kytätköön, kunhan pysyy. Heta saa ohituksen jälkeen palkaksi namin, Hiski hanskani. Tämä toimii ihan oikeasti, tosin aivan läheltä-ohituksia vielä välttelen. Hiski on ollut ehdottomasti se kovempi luu tässä urakoinnissa.
Jäljet
Tallasin jäljen samoihin maisemiin, joissa His lähti maanantaina hirvestämään. En tainnut osua pahimpaan paikkaan kylläkään. Kolme keppiä - yksi aivan pieni. Pituutta jäljellä jotain 600 metriä., ikää kaksi tuntia. Monta tien ylitystä, yhtä tietä pitkin loppupuolella kävelin vähän matkaa. Kun Hiskin kanssa sitten lähestyttiin tuota paikkaa, kaksi ihmistä käveli tiellä samaan suuntaan kuin olin mennyt. Kohta siihen tupsahti myös nainen kultsukan kanssa, jäi seisomaan siihen. Hiskillä meni vähän pasmat sekaisin ja sillä oli aika työ löytää taas jälki.
Muuten tuo oli superjäljestystä. Kaikki kepit löytyivät helposti. Harhoja on nyt saatu treenattua melkoisesti.
Paluuperät ja sensuuntaiset
Innostuin muistelemaan parin vuoden takaisia rajamiesten jälkioppeja ja päätin kokeilla, miten Hiskiltä sujuisivat paluuperät. Eli siis jälki, jossa jäljentekijä tulee samaa reittä takaisin kuin on mennytkin. Marja-Leena teki lauantaina Sääksjärvelle ohjeitteni mukaan sellaisen. Ensimmäinen meni vähän pieleen, joten teki vielä toisenkin. Piikin päässä kummallakin jäljellä oli keppi.
Ei ollut helppoa: His ei millään tajunnut, mihin jälki jatkui sieltä piikiltä, yritti varmaaan kymmeniä kertoja hakea jälkeä eri ilmansuunnista, reppana. Ensimmäiseltä jäi loppukeppi löytymättä, mutta kehuin silti kovasti poikaa, koska se oli yrittänyt kaikkensa ja oli ihan lyödyn oloinen, kun tultiin tielle.
Toinen paluuperä meni jo vähän paremmin ja molemmat kepit löytyivät. Hakemista oli kyllä paljon tässäkin.
Sunnuntaina tein mökillä taas kaksi paluuperää, toisen viereiselle uimarannalle, osittain hiekkapohjalle. Molemmat piikit päättyivät vedenrajaan. Vaikeita olivat. Ei voi ymmärtää pieni mies, mihin jälki katoaa... Saatiin ne sentään monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen ajettua lopppuun ja kaikki kepitkin löytyivät.
Ma-aamuna poljin jäljen Nekalan siirtolapuutarhaan, loistava paikka ja aivan asunnon vieressä! Jälki kulki paljaalla nurmikolla/sammaleessa etupäässä, yksi kolmasosa kivituhkalla tien sivussa, mökkien porttien edessä. Viisi pienenpientä keppiä siltä varalta, että jos joku ei löydy, nurtsille ei jää lojumaan mitään halkoa. Kolme kepeistä piilotin lehtikasojen alle. Aluksi oli kulma kulman perään kymmenen metrin välein ja His oli vähän ihmeissään. Nopeasti se pääsi kuitenkin jäljen imuun ja ajoi tosi tarkasti ja ihmeen rauhallisesti metsäjälkeen verrattuna. Mukana oli myös melkein paluuperä, piikki, mutta en kävellyt ihan menojäljen päältä, vaan noin puoli metriä sen sivussa samansuuntaisesti. Nyt His osasi ajaa takaisinpäin aivan helposti. Kiva kikkailujälki, menen tuonne ehdottomasti uudestaan nyt, kun siellä on vain vähän ihmisiä. Tiedä, vaikka innostuttaisiin vielä FH-jäljestäkin :)
Ai niin: yksi jäljennosto näistä oli takajälki, eli nyt on saldo 18/1.
Esineruutu
Marja-Leenan kanssa, Vici-rotikkanarttu häiriönä ruudun vieressä, paitsi, ettei se ollut mikään häiriö, koska on tyttö. Höh.
Normiruutu. Hiskille taakse keskelle pieni muoviesine. Kaksi eteen, piilotettuina. Kivasti vörkki poika. Yksi esineistä taas palkaton.
Toko
Marjamäen hallissa ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Agikoirat vieressä möykkäämässä. Aluksi kahden minuutin istuminen, muistaakseni viisi koirakkoa. Oikein mallikkaasti.
Sitten askelluksia ryhmäliikkeenä. Perusasennot syvältä, loppua kohti kuulemma paranivat.
Sitten otettiin ryhmäpaikallamakuu niin, että koirat olivat ihan lähekkäin ringissä, hännät kohti keskustaa. Lopuksi kävelimme jonossa koirien ympäri. His oli vähän hämmentynyt, mutta hyvin makasi.
Tässä välissä taas perusasentoja, paremmin nyt.
Muutama merkiltä merkille-lähetys, ei huippuvauhtia.
Sitten alkoi takuta...Yritin tehdä kaukoja (ma-sei-maa) siinä agikentän vieressä. Hiskiltä herpaantui ote tässä vaiheessa täysin: se ei keskittynyt yhtään, vaan vilkuili naapurikentälle ja teki mitä sattui. Otimme sitten muutaman ihan läheltä taaakse kiertojen kera ja lopetimme siihen.
____________________________________________
Syksyn tultua remmilenkkejä on taas tehty tiuhaan ihmisten ilmoilla ja vanha tuttu ongelma putkahti saman tien pintaan. Yhden haukun kanssa toisten koirien ohitukset ovat koko ajan sujuneet hyvin, mutta kahden rekun kanssa tilanne karkaa liian usein lapasesta.
Päätin, että homma pannaan nyt kuntoon. Joten nyt olen opettanut Hetalle "oikea"-käskyn (oppii se vanhakin!), jolla se siirtyy oikealle sivulleni. Hiskille taas annan "sivu"-komennon, jolla se tulee vasemmalle, kytätköön, kunhan pysyy. Heta saa ohituksen jälkeen palkaksi namin, Hiski hanskani. Tämä toimii ihan oikeasti, tosin aivan läheltä-ohituksia vielä välttelen. Hiski on ollut ehdottomasti se kovempi luu tässä urakoinnissa.
torstai 3. marraskuuta 2011
Älyttömän taitavaa ja vähän älytöntäkin touhua
Jälki
Tuula tallasi keskiviikkoaamuna Kangasalan Alaselle aivan uuteen paikkaan, melkoisia korkeuseroja sisältäneen, 500 metriä pitkän jäljen, kolme keppiä, kaksi tuntia vanhennusta. Paljon kulmia, alusta helppo. Todennäköisesti harhoja, koska on suosittua lenkkimaastoa.
Jälki lähti vasemmalle. Jälleen hieno ja varma nosto heti oikeaan suuntaan (13. kerta peräkkäin). Jatkokin kakunpalaa, paitsi ihan lopussa, kun olin käynyt vahingossa Hetan kanssa talsimassa juuri siinä kohtaa, mihin jälki päättyi...Mutta kyllä se oikea jäljenpääkin sieltä löytyi ja loppukeppi oli heti sopivasti.
Kaikilla kepeillä vietettiin hartaasti aikaa leikkien ja nameja heitellen. Halusin Hiskille tästä jäljestä superpositiivisia kokemuksia sen hirvestysepisodin jälkeen. Mitään angstia ei pojalle ollut jäänyt sen ankeahkosta lopetuksesta...
Esineruutu
Ruutu oli järkyttävässä paikassa: etualalla oli monttu, oikeastaan eräänlainen suppa,ja takaosassa kohosi melkein kohtisuora jyrkänne. Emme pystyneet konttaaamaan siitä ylös kuin parista kohtaa, joten tallasimme poikittain alta ja päältä ja vain nojailimme seinämään. Tuula vei Hiskille neljä esinettä, kaksi jyrkänteen päälle, yhden montun pohjalle oikealle eteen ja yhden vasemmalle, niin ylhäälle rinteeseen kuin pystyi.
Olin asennoitunut siihen, että tulee ongelmia eikä His mene sen jyrkänteen yli, ei ainakaan heti. Mutta se kapusi ketterästi kuin kolmivärinen rusakko jyrkännettä ylös ihan sinne minne lähetinkin. Neljä lähetystä, neljä esinettä, aivan mahtava Hiipparainen! Melkein tuli tippa silmään, niin järjettömän hieno esitys oli, lähes suu auki sitä seurattiin. Jos olisi ollut kisa ja olisin ollut tuomari, olisin antanut Hiskille 35 pistettä ja papukaijamerkin.
Heta sai hakea yhden esineen ja se reppana yritti epätoivoisesti kiivetä jyrkänteen päälle, vaikken edes lähettänyt sitä ja esine oli edessä. Sitten se kankea kökkerö vielä putosi ojanpenkalta ojan pohjalle eikä meinannut päästä ylös. On se aika riipaisevaa katseltavaa :( Tein sille vielä pienen jäljenkin lopuksi ja se oli ihan onnessaan.
Toko
Tamskin Tallilla Lilin ja Herin kanssa taas. Ei oikein huvittanut hinkata mitään, joten tein Hiskille temppuradan. Poika hyppyesteen taakse istumaan, esteen toiselle puolelle metallikapula ja sen jälkeen nurkassa ruutu. Ruudusta oikealle kymmenen metrin välein kaksi törppöä ja niiden jälkeen kymmenen metrin päähän Lili teki tunarikapulakasan: paljon kapuloita ihan lähekkäon ja oma siellä keskellä. Itse seisoin ruudun takana käskyttämässä.
Eihän homma heti onnistunut, mutta sain lopulta Hispanderin metsku suussa ruutuun - se oli se vaikea osuus - törpöille meni hyvin ja tunarin haki törpön takaakin rauhallisesti haistellen, siitä vasta ensimmäinen palkka.
Lili vei vielä ohjatun kapulat niin, että ruutu oli heti niiden takana ja parin törppöhämyilyn jälkeen lähetin Hiipparin Paavolle. Ruutu häiritsi kuten oli tarkoituskin ja Hiski yritti kovasti keskimmäiselle. Sain pysäytettyä ja Paavo tuli haettua.
Lopuksi kaukoja tai vain maa-sei-maa, palkkana taakse kiertäminen>pallo. Oli vaan vaikeaa, kun ei se puolitoistametrinen, punainen pylväs millään sattunut silmään, vaan kierrettävää etsiessä piti hypätä aina ensin kolme kertaa edestakaisin esteen yli ja sitten vielä kiivetä agi-aalle ja pois sieltä...
Jossain välissä otettiin Hiskin kanssa pitkästä aikaa pudotettukin. Eli puskettiin vain hakkuuaukeaa pitkin, pusikkoon, ei mitään "uran" tapaistakaan missään. Kyllähän poika lempihanskansa hakee vaikka mistä.
Ja tarkkuusruutu lennosta samalla reissulla kuivuneeseen heinikkoon. Esineenä nanokokoinen metallijoku. Piilotin sen huolella heinikkoon ja vielä kuivia lehtiä päälle. Heta ensin. Löysi heti ja hukkasi samantien. Olin jo varma, että nielaisi, mutta löysi uudestaan.
Hiskille laitoin esineen eri paikkaan, mutta piilotin hyvin myös. Haki silti ihan suoraan, pöh. Miten näitä pystyy enää vaikeuttamaan?
Tuula tallasi keskiviikkoaamuna Kangasalan Alaselle aivan uuteen paikkaan, melkoisia korkeuseroja sisältäneen, 500 metriä pitkän jäljen, kolme keppiä, kaksi tuntia vanhennusta. Paljon kulmia, alusta helppo. Todennäköisesti harhoja, koska on suosittua lenkkimaastoa.
Jälki lähti vasemmalle. Jälleen hieno ja varma nosto heti oikeaan suuntaan (13. kerta peräkkäin). Jatkokin kakunpalaa, paitsi ihan lopussa, kun olin käynyt vahingossa Hetan kanssa talsimassa juuri siinä kohtaa, mihin jälki päättyi...Mutta kyllä se oikea jäljenpääkin sieltä löytyi ja loppukeppi oli heti sopivasti.
Kaikilla kepeillä vietettiin hartaasti aikaa leikkien ja nameja heitellen. Halusin Hiskille tästä jäljestä superpositiivisia kokemuksia sen hirvestysepisodin jälkeen. Mitään angstia ei pojalle ollut jäänyt sen ankeahkosta lopetuksesta...
Esineruutu
Ruutu oli järkyttävässä paikassa: etualalla oli monttu, oikeastaan eräänlainen suppa,ja takaosassa kohosi melkein kohtisuora jyrkänne. Emme pystyneet konttaaamaan siitä ylös kuin parista kohtaa, joten tallasimme poikittain alta ja päältä ja vain nojailimme seinämään. Tuula vei Hiskille neljä esinettä, kaksi jyrkänteen päälle, yhden montun pohjalle oikealle eteen ja yhden vasemmalle, niin ylhäälle rinteeseen kuin pystyi.
Olin asennoitunut siihen, että tulee ongelmia eikä His mene sen jyrkänteen yli, ei ainakaan heti. Mutta se kapusi ketterästi kuin kolmivärinen rusakko jyrkännettä ylös ihan sinne minne lähetinkin. Neljä lähetystä, neljä esinettä, aivan mahtava Hiipparainen! Melkein tuli tippa silmään, niin järjettömän hieno esitys oli, lähes suu auki sitä seurattiin. Jos olisi ollut kisa ja olisin ollut tuomari, olisin antanut Hiskille 35 pistettä ja papukaijamerkin.
Heta sai hakea yhden esineen ja se reppana yritti epätoivoisesti kiivetä jyrkänteen päälle, vaikken edes lähettänyt sitä ja esine oli edessä. Sitten se kankea kökkerö vielä putosi ojanpenkalta ojan pohjalle eikä meinannut päästä ylös. On se aika riipaisevaa katseltavaa :( Tein sille vielä pienen jäljenkin lopuksi ja se oli ihan onnessaan.
Toko
Tamskin Tallilla Lilin ja Herin kanssa taas. Ei oikein huvittanut hinkata mitään, joten tein Hiskille temppuradan. Poika hyppyesteen taakse istumaan, esteen toiselle puolelle metallikapula ja sen jälkeen nurkassa ruutu. Ruudusta oikealle kymmenen metrin välein kaksi törppöä ja niiden jälkeen kymmenen metrin päähän Lili teki tunarikapulakasan: paljon kapuloita ihan lähekkäon ja oma siellä keskellä. Itse seisoin ruudun takana käskyttämässä.
Eihän homma heti onnistunut, mutta sain lopulta Hispanderin metsku suussa ruutuun - se oli se vaikea osuus - törpöille meni hyvin ja tunarin haki törpön takaakin rauhallisesti haistellen, siitä vasta ensimmäinen palkka.
Lili vei vielä ohjatun kapulat niin, että ruutu oli heti niiden takana ja parin törppöhämyilyn jälkeen lähetin Hiipparin Paavolle. Ruutu häiritsi kuten oli tarkoituskin ja Hiski yritti kovasti keskimmäiselle. Sain pysäytettyä ja Paavo tuli haettua.
Lopuksi kaukoja tai vain maa-sei-maa, palkkana taakse kiertäminen>pallo. Oli vaan vaikeaa, kun ei se puolitoistametrinen, punainen pylväs millään sattunut silmään, vaan kierrettävää etsiessä piti hypätä aina ensin kolme kertaa edestakaisin esteen yli ja sitten vielä kiivetä agi-aalle ja pois sieltä...
Jossain välissä otettiin Hiskin kanssa pitkästä aikaa pudotettukin. Eli puskettiin vain hakkuuaukeaa pitkin, pusikkoon, ei mitään "uran" tapaistakaan missään. Kyllähän poika lempihanskansa hakee vaikka mistä.
Ja tarkkuusruutu lennosta samalla reissulla kuivuneeseen heinikkoon. Esineenä nanokokoinen metallijoku. Piilotin sen huolella heinikkoon ja vielä kuivia lehtiä päälle. Heta ensin. Löysi heti ja hukkasi samantien. Olin jo varma, että nielaisi, mutta löysi uudestaan.
Hiskille laitoin esineen eri paikkaan, mutta piilotin hyvin myös. Haki silti ihan suoraan, pöh. Miten näitä pystyy enää vaikeuttamaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)