HISKIN JA VILIN SEIKKAILUT




sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Suu messingillä-viikonloppu

On ihan voittajafiilis: viikonloppuna oltiin ahkeria ja kaikki sujui.
Haku
Lauantaiaamuna Sääksjärvellä hakuiltiin neljän muun koirakon kera, oli yksi uusi maalimieskin. Hiskille kulmaukot valmiina, sitten kolme tyhjää, ukko, tyhjä ja ukko. Kolme ensimmäistä suorapalkoin (ruoka), viimeiselle näyttö ja lelupalkka. Ruoka piiloilla ei hurjista Hiipparia niin pahasti kuin lelupalkka ja minulla oli keskilinjalla ihana narupallo, johon Mr Reikäpää sai aina purkaa itseään.
En keksi mitään valittamista. Onnistuin jopa risteilyttämään, oh lalaa. Yhden vinoon lähteneen piston uusin. Risteillessä Hiski lähtee helposti vinoon toiselle puolelle, ellen ole skarppina. Oli nääs PILLI (oikeastaan kaksikin) mukana ja sen kanssa His tikittää kuin kello. Pistot olivat sopivan levyisiä ja -syviä. Olkoonkin ongelman kiertämistä ;)
Jälki
Sunnuntaina Orivedentien varressa hoffiporukan kanssa. Ilkka polki Hiskille jäljen, runsaat 700 metriä. Neljä keppiä, kaksi tuntia. Lili sotki loppupuolella jälkeä noin 50 metrin matkalta heti tuoreeltaan, eli harhat olivat täsmälleen samanikäisiä oikean jäljen kanssa.
Tieltä katsoen maasto näytti loistavalta, mutta Ilkka oli onnistunut suuntaamaan ihan järkyttävään risukkoon: moisessa hakkuutähderämeikössä ei olla vielä oltukaan, vaikka pahoissakin paikoissa on rämmitty. Jopa Hiskillä oli ajoittain vaikeuksia edetä - meikätädistä puhumattakaan ...
Tehtiin ensimmäistä kertaa niin, että His näki, kun jäljentekijä lähti (oikealle). Eipä siitä mitään hyötyä ollut, koska Hiippari otti takajäljen - tai no, se jäljesti taaksepäin pari liinanmittaa ja kääntyi itse. Kokeessa olisi kuitenkin tulkittu takajäljeksi (saldo nyt 25/3). Yhden pienen hukkakiepin Hiski teki sellaisessa paikassa, jossa jälki meni metsästä heti kepin jälkeen aivan  tukkoonkasvaneelle aukolle: saattoi siinä joku eläimenjälkikin olla. Hienosti se palasi samaan paikkaan, jossa oli jäljen hukannut  ja nosti jäljen rauhallisesti uudestaan.
Harhoihin Hiski ei juurikaan reagoinut - hämmästyttävää! Jäljestys oli varmaa, kaikki kepit nousivat vaivattomasti. Ilkka oli nokkelasti jättänyt kaksi keppiä aika peräkkäin alkuun ja kaksi keppiä peräkkäin loppuun.
Jäljestä tuli paljon vaikeampi kuin olin etukäteen suunnitellut, mutta hyvä niin. Hiski selvisi hommasta komeasti. Saa mun puolestani vaikka tulla talvi tämmöisen mahtijäljestyksen jälkeen :))) Kiitos Ilkka ja Lili!

Esineruutu
Jäljen vanhentumista odotellessa. Hiskille neljä esinettä melkoisen risukkoisessa maastossa. Kaksi edessä, yksi keskellä ja yksi takana keskellä. Edestä ja takaa esineet nousivat hyvin (His tarkensi hartaasti), mutta keskiesine tuotti vähän vaikeuksia. Hyvä suoritus taas tämäkin.
Varsinainen hoffi, alias Heta hengaili ja tallaili ja sai etsiäkin vähän.
Toko
Su-iltana Marjamäen hallissa. Olihan kylmä!!! Ahdasta oli myös, kun kuusi koirakkoa hääräsi samalla kentällä, agiesteitäkin kenttää pienentämässä. Agikoirat viereisellä kentällä kiljuivat kurkku suorana, käytävälläkin joku kimitti. Omat korvat soivat ja käskyt joutui melkein huutamaan.
P-istuminen. Vähän korppikotkamainen asento: meteli selvästi ahdisti Hiipparia. Mutta pysyi kyllä paikoillaan.
Perusasentoja eri suunnista ja eri matkoilta kutsuen+askelluksia. Oikeastaan enimmäkseen aika hienosti tällä kertaa, alkaisiko treenaaminen näkyä? Ihan liikuttavaa yritystä kautta linjan.
Tunari. Omatoimisesti. iso kasa, oma keskellä, ihan agikentän vieressä (!). Täydellinen :)))
Kaukoja. Peruutuksen kautta sei-is, lukemattomia kertoja (kiitos, Laura, muistutuksesta!). Tämä on Hiskistä hyvin hauskaa ja se jaksaisi tehdä tätä vaikka kuinka paljon.
Hyppy metallin kanssa. Varmaan aika kylmä kapula, mutta ilmekään ei värähtänyt.
Ohjattu. Liikkuroituna. Ensin niin, että kapulat olivat aivan merkin lähellä, vain törpölle menoa runsain hämykäskyin. Ei mitään vaikeuksia, vaikkei se vauhti nyt ihan päätä huimannutkaan. Sitten merkiltä Paavolle -ja aijai, oli lähteä liikkurin käskystä. Uusittiin ja käskyä toisteltiin. Katsoi kyllä suuta aukoen Jyrkiä ja olin ihan varma, ettei mene vasemmalle, mutta tekikin ihan sairaan hienon kaarroksen ja haki hyvällä draivilla Paavon.
Jes!
Paikallamakuu evl-tyyliin. Ihan lopuksi. Hyvin.
Hiski oli tosi kivassa mielentilassa. Vaikka meteli selvästi kiusasi, se skarppasi hirmu hyvin. Oikeastaan kaikki tuntui hyvältä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, hei, niitä keinoja käytetään jotka toimivat! Ja koiratyypistähän se on kiinni. Mulla ring-linjainen malinois, jonka koko 100 vuotinen jalostus on tähdännyt koiran kykyyn tehdä itsenäisiä ratkaisuja ja jopa ihmisen haastamiseen. Sulla paimenlinjainen (?) bc, jonka jalostus on tähdännyt yhteistyöhön ohjaajan kanssa. Ei varmaan ole sulla ongelman kiertämistä tuo pillin käyttö - toisin kuin mulla Pertin kanssa.

Tarja & puupää-Pertti

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja lisätääs vielä, että ne Pertille käytetyt keinot eivät ole laittomia yms. Koiralle tehdään sellaisia treenejä, joissa se pääsee päämääräänsä vain ohjaajan kontaktin kautta. Luodaan (uudelleen) mielikuva, että minä tiedän aina, missä maalimies on ja vain mun ohjeistusta tarkasti kuuntelemalla se pääsee sinne - ei siis koskaan omilla ratkaisuilla. (Piti lisätä ettei kenenkään mielessä ala väikkyä jotkun eläinsuojelun piiriin kuuluvat keinot.)

Tarja & Pertti

Hiippari kirjoitti...

Juu, ihan näin mä kyllä itsekin asian tajusin.
Eikä mulle juolahtanut "laittomat" keinot mieleenkään. Sjatus siitä, että vain ohjaaja tietää, missä mm on ja vain ohjaajan kautta pääsee päämäärään, on ihan briljantti. Mm runsas kisaaminen nuorella iällä on varmasti meillä aiheuttanut sen, että Hiski on päässyt toteuttamaan aivan liikaa omia kuvioitaan.
Eli siinä mielessä kyllä pillin käyttö oikeasti kyllä on hiukan ongelman kiertämistä...Ei olisi meillekään pahitteeksi painottaa ohjaajan roolia huomattavasti nykyistä enemmän.

Anonyymi kirjoitti...

Toisaalta sitten arvostelussa jotkut tuomarit haluavat nähdä koiran risteilytystä, joka ainakin Pertillä johtaa ajoittain siihen, että mopo lähtee keulimaan ja pahasti. Näiden kahden välille pitäisi saada jotenkin hyvä 'kauhuntasapaino' aikaiseksi.

Tässähän se on tosin koko homman suola. Aina on jotain koulutettavaa ja treenattavaa...

Tarja & Pertti

Hiippari kirjoitti...

Sama täällä. Risteilytys on melkoista nuorallatanssia...