1. Perjantaina Tarja S. polki Hiipparille Urjalan metsiin pitkän jäljen - miten pitkän, se ei koskaan selvinnyt, sattuneesta syystä. Kuusi keppiä, kaksi tuntia.
Jäljennosto oli aikamoista sählinkiä johtuen siitä, että paikassa risteili polkuja ja sitten jälki meni vielä heti tien yli. Kun His ajoi tielle lisäksi polkua pitkin, vedin sen pois ja soitin Tarjalta lisäohjeita. Ihan oikeinhan His oli menossa, hyvä minä ääliö. Siinä säätäessä sitten jäi ensimmäinen keppi.
Matkan varrella oli kamalasti polkuja (osa varmaan hirvien ja peurojen) ja aika monessa paikassa mentiin pitkät pätkät polkua pitkin. Kolme keppiä nousi kuitenkin hyvin ja jäljestys oli ensiluokkaista. Gepsin mukaan oltiin matkattu jo 1,3 kilometriä. His paineli taas kerran kapeaa peuranpolkua, mutta ei näyttänyt eläintä ajavalta. Mutta sitten tultiin multapellon laitaan, selvät sorkanjäljethän ne siinä. Pidin Hiipparille melkoisen puhuttelun.
His sai kyllä nostettua vielä jäljen uudestaan ja loppukeppikin löytyi eli sai ruokansa.
Maanantaiaamuna piti mennä uudestaan Urjalaan, mutta päivästä tuli murheellinen, sillä Tarja joutui viemään Nella-riisenin lopetettavaksi. Minulla oli kunnia olla vielä perjantaina maalimiehenä hienolle pelastuskoiralle. Voimia, Tarja suuressa surussa, ikävä on varmasti kova :(
2. Poljin itse 1,3 kilometriä pitkän jäljen Niihamaan. Siellä riittää hirviä! Maasto suorastaan höyrysi hirvenläjistä. Tein sikavaikean jäljen: kuljin hakkuuaukealla sorkanjälkien vieressä ja yli ja tein kulmia keskelle jätöskasoja. Itse jälki oli yhtä kulmasykeröä ja välillä meno- ja paluujäljet menivät ihan vierekkäin. Piikkejä oli monta. Näin kamalaa jälkeä en olisi kehdannut tehdä kellekään muulle. Ihan lopussa oli polku, jota pitkin tulikin just sopivasti lenkkeilijä, kun oltiin lähdössä ajamaan.
Selvä takajälki, saldo 22/2. En päästänyt vilkasliikenteiselle tielle, vaan kommentoin vaan "oho." Muuten Hiski jäljensi kuin pieni veturi. Hirvenjäljet ja -jätökset eivät tehneet siihen nyt mitään vaikutusta. Noin kilometrin kohdalla tuli ihmehukka: jostain syystä Hispander oikaisi yhden mutkan helpossa paikassa ja jouduin nostattamaan jäljen uudestaan. Lopussa se tarkisti liinanmitan harhaa, mutta palasi takaisin.
Kaikki seitsemän eri kokoista keppiä Hiski nappasi hienosti. Mainio jälkikoira Hiippari on, kilometrejä mittariin vaan lisää!
Haku
Lauantaina Sääksjärvellä. Pyysin hartaasti, etteivät treenikaverit enää koskaan päästäisi minua hakuilemaan ilman pilliä. Se on nyt nimittäin aukottomasti todistettu, ettei Hiskiä saa hakualueelta pois ilman puhallusvälinettä. Suunnitelmassa oli heti alkuun neljä tyhjää, ja myöhemmässä vaiheessa vielä kaksi lisää: jokaisella Hiippari veteli melkoiset hehtaarijuoksentelut eivätkä kaikki pistot ihan viimeisen päälle suoriakaan olleet. Hiski kyllä kestää onneksi uudelleen lähettelyä vaikka kuinka paljon. Yksi suorapalkkaukko, kolme näyttöä. Olipahan hilpeää ja jokseenkin hillitöntä irti maasta-meininkiä. Merkkejä kerättiin melkein käsikopelolla pimeässä.
Tokot
Sunnuntai-iltana Marjamäen hallilla. Viisi koirakkoa, kahta puolta kenttää agiliitäjät. Ensin p-istuminen, hyvin. Sitten p-makuu lyhennettynä, mutta maahanmenot ja -nousut evl-tyyliin. Lisäksi poukkoilimme koirien ympärillä niin, että kävimme "väärien" koirien vieressä ja takana seisomassa. Hyvin makasi hra Hiskonen, vaikka olikin vähän kummissaan..
Luoksetuloja siten, että kaikki koirat makasivat vierekkäin rivissä ja yksi kerrallaan kutsuttiin luokse. Ei ongelmia.
Sitten otin pelkkiä perusasentoja, jääviä ja kaukoja läheltä. Lisäksi tunari kisamaisesti liikkuroituna. Hiippari potkaisi kapulat levälleen, mutta toi kyllä oman.
Aijuu, ja sitten ruudun loppuosaa, eli maasta sivulletuloja eri suunnista. Tässä oli monella sunnuntain tokokisassa aikamoisia ongelmia.
Maanantaina jäljen vanhentumista odotellessa Niihaman parkkipaikalla ohjelmassa ohjattu monena eri versiona: palkka heti alkuasennosta, pelkkää merkille menoa, kapulan hakuja eri kohdista tuonnista palkaten ja näitä vaihdellen, toistoja.
Sitten luoksetuloa läpijuoksuna, seisomisesta maahan, maasta loppuosaa. Ja lopuksi vielä läpijuoksu.
Ynnä perusasentoja. Oikealle siirtymissä jää aina vaan vinoon. Kaukoja ihan pienillä kädenliikkeillä. Sain idean Hanna-Marin suorituksesta ollessani katsomassa tokokisaa sunnuntaina. Hänellä oli tosi huomaamattomat liikkeet ja aloin ihmetellä, missä välissä mun käsimerkkini on muuttuneet hillittömäksi huitomiseksi...Hyvin His ne miniliikkeet noteerasi ainakin läheltä.
Hiskin perusasennot, kiitos Lili:
http://www.youtube.com/watch?
Tarkkuusruutu tien vieressä, koirien kusetuspaikassa. Molemmat koirat haki metallirinkulan, kumpikin hyvin.
4 kommenttia:
Voi Hiskiä, hän on jotenkin niin liikuttava videolla :)). Se on samalla lailla jotenkin lapsellisen oloinen kuin Bestis, silleen hyvällä kuiteski :)
Kaukoista, mulla on kanssa tosi pienet käsimerkit, etenkin Glendalla, jonka kanssa itse asiassa en käytä (tai käyttänyt...) istumiseen lainkaan käsimerkkiä. Sitä selkeästi rauhoitti mun oma rauhallisuus ja selkeys, niin että antaa käskyt tosi rauhallisella ja selkeällä äänellä ja muutenkin on hosumatta. Bestiksellä oon ollut huomaavinani samanlaista, ehkä sekin on sukuvikaa :)
His on tosiaan jotenkin pentumainen: sen takapääkin on ihan ihmehevempula, mutta kauheesti se yrittää tehdä oikein.
Kaukojen takkuamiseen on varmaan vaikuttanut mun omat nykimiseni. Pitääkin muuten pyytää niiden videointia - nyt yritän joka tapauksessa pyrkiä mahdollisimman eleettömään käyttäytymiseen.
Hyvä tietää tuokin äipästä!
Tervetuloa hullunkiilto-silmissä-juoksevien-hakukoirien-omistajien joukkoon! Mitä näille osaaville koirille jossain koulutuksen vaiheessa oikein tapahtuu, kun niitä ei saa enää sieltä metsästä pois? Mari H. piti mulle tosin aiheesta pitkän luennon, joka alkoi sanoille "mitäs et h*vetti kouluta sitä koiraasi". Sain myös vuoden treenisuunnitelman... Huh, huh - meillä ei pilli tule kuulemma kysymykseen, koska on Marin mukaan perusongelman kiertämistä. Ollaankin siirrytty konsanaan hallintatreeneihin, joissa yritän jujuttaa koiran tekemään tyhmyyksiä, jotta pääsisin puuttumaan niihin. Katsotaan mihin kantaa...
Tarja&Pertti
Apua - vai on pilli ongelman kiertämistä :( Varmaan onkinn, mutta mä taidan kyllä vaan ainakin toistaiseksi jatkaa sitä kiertämistä, sen verran kädetön olen tossa "kouluttamisessa".
Olisi kiva kuulla lisää siitä vuoden treenisuunnitelmasta! Soittelen tässä jossain välissä.
Lähetä kommentti