Keskiviikkona juoksin Ideapark-keikan yhteydessä Hiipparille snadin, palauttavan vauvajäljen, vain 200 metriä, yksi keppi. Kahden tunnin vanhennus. Oikea suunta>23/2. Pimeää oli, mutta otsalampun kanssa onnistui hyvin :)
Torstaiaamuna tokoiltiin Lilin ja Herin kanssa tallilla. Tehtiin ainakin perusasentojumppaa, jäävät heti palkaten moneen kertaan (kaikki oikein) metallihyppy alusta loppuun (superhieno!), ohjattua, mutta vain merkille asti ilman kapulan hakua, kapulat ihan lähellä. Ei vaikeuksia, vauhtikin paranee.
Tunari kahteen kertaan (muita liikkeitä välissä) niin, että Lili oikein kunnolla hieroi vieraita kapuloita käsiinsä. Ensin yksi iso kasa, toisessa setissä kolme. Ensimmäinen oli selvästi aika vaikea: His nosti kyllä oman, mutta pudotti ja jatkoi haistelua, toi kuitenkin oman. Toisella kertaa oli jo varmempi.
Sitten kaukoja. Läheltä hyvin, Lilin ottamalta videolta näkyy, miten sei-is-sei- muuttuu pompsahduksiksi, kun siirryn kauemmas. Kaukoja on tehty kotona joka ikinen ilta ja sanomattakin lienee selvää, että kyllä se kotona osaa.
Ja täällä ne murheenkryynit:
Viimeiseksi jäi tunnarikapula, joka oli vaikeassa paikassa mättäiden välissä. Hauskan näköistä, kun molemmat koirat haistoivat sen ja koittivat hännät heiluen kovasti tarkentaa. Hiski luovutti kesken, höh - Heta jäi nysväämään ja otti voiton kotiin. Hyvä Hetaliini!
Perjantaiammuna taas palattiin taas haasteellisen jäljen pariin.
Poljin Kyötikkälään noin 800 metriä pitkän jäljen, kolme keppiä, paljon erityyppisiä kulmia. Maasto sinänsä siellä on helppoa, mutta lenkkipolkuja kulkee ristiin, rastiin. Harhoja siis riitti. Lisäksi järjestin jäljen noston ihan puhtaalle hiekalle - yhtään en arvannut, kuinka tuossa käy. Hyvin kävi! His meni vähän jäljen yli, sitten oikein säpsähti ja palasi ja hyvin, hyvin tarkasti nosti jäljen vasemmalle, eli oikeaan suuntaan (24/2). Loppu oli silkkaa kakunpalaa: Hiski jäljensi erittäin itsevarmasti ja kaikki kepit (keskimmäinen vähän piilotettuna) se nosti helposti. Aika ihanaa, ettei se yhtään ole ottanut nokkiinsa noista hirvestyspöllytyksistä :)))
Toko
Koirakoutsin hallilla pe-iltana.
Paikallaistuminen. Meni hyvin. Hiskin olisi kyllä selvästi ihan hirveästi tehnyt mieli haistella mattoa. Sittenpä taas perusasentoja (aika hyvin), jääviä (hyvin), metallihyppy (hyvin), kaukoja (huonosti, huoh), ruudun paikkaa ja ruudusta tuloa, merkkiä niin, että ohjatun kapulat oli ihan lähellä ja erikseen Paavon ja Jyrkin nouto läheltä. Loppuun vielä perusasentosatsi ja sivulle-eteen-sivulle-eteen-jumppaa.
3 kommenttia:
Noi kaukothan näyttää mun mielestä tosi lupaavilta - ainoa vaihto tosiaan missä on selkeä "virhe" on se seiso-istu! Eli tosi hyvällä mallilla kuitenkin, muut vaihdothan oli tosi hienoja :))
Ootko kokeillut tehdä sitä niin, että käsket Hiskiä aina peruuttamaan ennen istu-käskyä? Mun koirilla se on ainakin tepsinyt, mutta pakko myöntää, ettei Glenda osaa sitä siltikään täydellisesti ja Bestikselle kyseinen vaihto taas on helppo - todennäköisesti siksi, ettei tarvitse liikuttaa vammaista takapäätä...:D
Ylipäänsä ehkä Hiskiä voisi koettaa palkata vielä voimakkaammin taaksepäin, joskus joku "tokoguru" neuvoi palkkaamaan niin, että koira aina peruuttaa, jotta alkaisi selkeästi ajattelemaan taaksepäin. Nythän Hiski ehkä vähän "nojaa" eteenpäin noissa asennoissa, vaikka vaihdot sinänsä sujuukin tosi hienosti.
Mutta siis kaikkiaan mun silmään näytti ihan tosi hyvältä, eiköhän se päivittäinen hinkkaaminen ole jo auttanut ja tuskin enää kauaa vie, että ovat valmiit :))
Lupaavilta nimenomaan: ovat näyttäneet jo toista vuotta ;) Välillä näyttivät jo vähän paremmiltakin.
Hiskillähän on noissa kaukoissa istu-käskynä "peru", eli se on opeteltu ihan peruuttamisen kautta. Mutta pitäisikin ehkä ruveta taas tekemään aina ihan kunnon peruuttamista ennen varsinaista istumista.
Kyllä mä yleensä palkkaankin Hiskin kaukoissa taakse, tästä nyt kuvauksen takia vähän luistettiin. Takapalkkaa sille ei voi käyttää, se tuottaa totaalikipsin.
Susanin neuvomaa taaksepäin kiertämistä ollaan tehty palkkana jonkin verran, varmaan voisi sitäkin tehdä enemmän.
Ja sitä "taaksepäin"-ajattelua vielä varmaan tarttis vahvistaa kaikin mahdollisin keinoin.
Kiitos taas: kiva, kun kommentoit, toko on mulle edelleen aika outo (onneksi ei kovin vakava) juttu.
Kaukot on siitä kyllä rasittavat, että niiden hinkkaaminen vie ihan älyttömän paljon aikaa. Mutta sit yhtäkkiä usein huomaa, että koira osaakin ne :)
Tsemppiä!
Ja eipä mitään, en vaan osaa pitää suutani kiinni näissä jutuissa, vaikka varmaan lähinnä ihan tuttuja juttuja tuleekin aina sanottua...
Lähetä kommentti