Me kun ollaan Hiipparin kanssa tämmösiä palveluskoirailun sekatyömiehiä, niin päätettiin kokeilla taas uutta lajia. Tai siis minä päätin, mutta ei Hiskillä mitään asiaa vastaan näyttänyt olevan.
Levekin maastoleirille Siivikkalaan saatiin viikonloppuna Nummelan pariskunta kertomaan viestistä ja näyttämään vähän mallia koirillaan.
Leiriläistenkin koirat pääsivät juoksentelemaan edestakaisin. Kaikki koirat olivat päteviä ja tykkäsivät touhusta eikä His tehnyt poikkeusta. Rapa roiskui, kun nulikka paahtoi menemään. Kyllä tekisi mieli jatkaa, saa nyt nähdä, onnistuuko treenikaverien kanssa kakkosohjaileminen jatkossa, kun ei perheestä löydy sitä toista päätä.
Leiri oli oikein antoisa: lauantaina ehdittiin viestin lisäksi esineruutuilla ja jälkeillä ja sunnuntaina hakuiltiin sateessa koko päivä. Hiipparikin teki pitkästä aikaa kunnon pitkän radan ja tukun tyhjiä. Olin oikein tyytyväinen, vaikka jouduinkin uusimaan paljon pistoja. Mutta pysyin rauhallisena, hyvä minä :) Ohjaajan pysyminen tyynenä taitaakin olla meillä se juttu...
Lopuksi hukattiin ensin yksi koira, sitten yksi ohjaaja. Kun hukattu koira oli löytänyt eksyneen ohjaajan (vahingossa), hukattiin sankarikoiran ohjaaja. Joka sitten ei ollutkaan hukassa, vaan etsimässä koiraansa. Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti