Sujuuhan se

Haku nro 23
Se oli sitten siinä - eli viimeinen treeni tätä lajia to-iltana ennen seuraavaa viikonloppua. Kun älyää suunnitella tarpeeksi helpot treenit, niin kaikki onnistuu. Tosin maalimiehet raportoivat Hiskin melkein pelottavasta raivopäisyydestä piiloilla, oli nääs vetolelut tarjolla. Totteli kyllä pilliä hyvin. Back to basics: ei kikkakolmosia, norjalaisia sekametsiä eikä kuljetteluja tai muita hienouksia, joissa ohjaaja alkaa sekoilla ja sössii koko treenin. Hienot pistot, kaksi upeaa laatikkoa, kaksi maalimiestä suoraan edessä, osui ja upposi. Kolme suorapalkkaa ja viimeiselle näyttö hetsattuna. Tietenkään en ottanut yhtään tyhjää - mitä sitä pilaamaan hyvää fiilistä  inhorealismilla ;)
Voi, kun menisi näin hyvin Hyvinkäällä...

Lauantaiaamuna puolestaan vihoviimeinen varsinainen jälkitreeni (nro 31): EK-mittainen ja -mallinen, pitkä jana, Lili taas tallasi, kiitos jälleen! Päättäväinen nosto hiukan vinoon - sallitun rajoissa - oikealle. Pienet kepit, 4 kpl, kaikki nousivat varmasti. Voi, kun menisi näin hyvin....
Esineruutu nro 37
Taakse oikealle, keskelle eteen ja vasemmalle lohkolle keskelle, kaikki jollain lailla piilotettuina. Loistosuoritus.
Ja: voi, kun menisi näin...
Tarkkuus nro 20
10 sentin kolikko aivan vasemman takakepin vieressä. Joutui hiukan etsimään, mutta niin helkutin hienosti ja keskittyneesti, ettei tosikaan. Kehuin työskentelystäkin.
Voi kun menisi...
Pudotettu nro 12
Keskenämme Hiskin kanssa, en merkannut. Kakunpalaa alusta loppuun. Voi kun...
On varmaan ihan pakko tehdä vielä yksi pudotettu, ettei Hyvinkäällä ole numero 13. Ai miten niin taikauskoinen?
Mutta muuten maastot on nyt viimeistelty Enää treenata kuin vähän tottista Ma-iltana on kisamainen treeni ja sen jälkeen ehkä pientä korjaussarjaa. Huilia, uimista ja lenkkejä ja uimista. Pää tyhjäksi.