 |
| Suuri ajattelija itse |
Nyt alkaa olla haun treenaaminen paketissa. Kolme treeniä on vielä kalendeerumissa ennen ässämmiä ja nekin otetaan rennosti.
Takana on nyt kaksi kisamaista treeniä - viimeinen tältä aamulta - ja aika monta 300 metrin rataa. Yksikään maalimies ei ole jäänyt nostamatta, yhtään valeilmaisua ei ole ollut ja pistot ovat olleet 90-prosenttisesti hyviä. Puhtia riittää radan loppuun ja ylikin, Hiski on nyt huippukunnossa.
Kiintorullan kanssa on ollut kylläkin teknisiä ongelmia, eli kaksi kertaa rulla on irronnut kiinnityksistään, ensimmäisellä kerralla ompeleet ja toisella koko kiinnityskuminauha.
Tämän aamun kisamaisissa treeneissä - ihanaiset Jani, Miikku, Anne ja Suski järjestivät semmoisen ilman, että minun tarvitsi tehdä mitään - kävi niin, että rulla oli tippunut liitoksistaan toiselle maalimiehelle mennessä. Ihmettelin, kun koira viipyy ja viipyy. Huutelinkin siinä. Lopulta His tuli - pieni keppi suussaan. Maalimies oli tiukassa umpparissa, mutta oli huomannut, että koira oikein istahti miettimään, hyvä, ettei raapinut päätään. Lopulta sillä sytytti: keppi! Siitä se mamma tietää, että olen löytänyt ukon. Ja keppi mulle tuotiin. Olin aivan äimänä ja liikuttunut tästä päättelyä vaatineesta luovasta ratkaisusta. Hiski tosiaan ajattelee!
Viime sunnuntaina rata päättyi järvelle ja His pääsi loppupalkaksi suoraan uimaan. Olihan poitsu onnessaan.
Esineruutuja on tehty harvakseltaan. Viimeinen Kyröskoskella oli sikavaikea, Hiskillekin. Muutama varmaan vielä tallaillaan.
Tottista, hmmm, edelleen harvakseltaan. Kisamainen tottis oli Kyröskoskella kahdella kentällä yhtaikaa. His oli aika hyvässä mielentilassa ja painoikin seuraamisessa melkoisesti, mutta siitä siitä viis. Olen koittanut saada paikkaa taaksepäin, mutta eihän se onnistu, ei millään. Istuminen oli liian hidas. Mun on myös pakko yrittää saada kaksikiloinen lentämään kauemmas, nyt olen pyytänyt porukoita arvioimaan heittotekniikkaani, joka on kuulemma kutakuinkin syvältä. Minkä kyllä tiesinkin.
Mutta nyt ei seuraavien kolmen viikon aikana kauheesti enää treenata eikä stressata, on paljon ihan muuta ohjelmaa, onneksi. Pääpaino on hyvän fiiliksen säilyttämisessä. Kivointa on, että ollaan molemmat - ainakin toistaiseksi terveitä ja hyvässä kunnossa. Koputtaa päätään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti