Vili - kaksoiskäyttövalio

Vilistä kva jäljeltäkin

Vili - Woollandian Vares otti jälkikokeesta Hämeenkyröstä viidennen peräkkäisen ykköstuloksensa ja näin siitä tulla tupsahti käyttövalio myös jäljeltä.

Edellinen kolmosluokan ykköstulos tuli Saarijärveltä 6.kesäkuuta ja ensimmäinen  Lempäälästä toukokuussa 2018.

Saarijärven koe oli todellin en suksee oikeastaan melkien joka suhteessa: kaikki onnistui. Jäljen janalta lähti kaksi pistettä ja esineruudusta samoin kaksi, eli maastosta 196 pojoa. Tottiksestakin heltisi 91 pistettä siitä huolimatta, että suoritukseen mennessämme aivan selän takana ammuttin so kokeiltiin pyssyn toimintaa. Se ei todellakaan ollut asialle eduksi, kun heti perään sitten ammuttiin taas seuruun alussa. Vili kuitenkin kokosi itsensä aika hyvin ja noudot yms onnistuivat mainiosti.

Yhteispisteet siis tästä kokeesta 287. Tuomarina Laura Pitkänen

Hämeenkyrössäkin maastot sujuivat taas vilimäisen vauhdikkaasti, mutta silti onnistuneesti. Jäljeltä tosin takajälki (muuten tosi hieno jana) pitkästä aikaa, siitä lähti viisi pistettä, eli jäljeltä 165 p.. Esineruudusta Vili kaahasi neljä esinettä kahdessa minuutissa. Oli aika mahtava suoritus jälleen kerran tämä. Pienestä pureskelusta lähti piste, eli tästä 29 .

Yhteispisteet maastosta 194. Laskin, että tottiksesta tarvittaisiin "vain" 76 pistettä ykköstulokseen ja uskoin Vilin kyllä moiset pojot hankkivan.

Vaan tiukille meni. Jouduimme TAAS (moneskohan kerta, soisin että nämä kiellettäisiin) kolmen koplan viimeiseksi. Eli ilmoittautumisen jälkeen pois kentältä odottelemaan. Ehdin lämmittelemään ja seuruuttelemaan Vilin moneen kertaan ja kentän ulkopuolella se tuntui olevan ihan ok. Mutta kas: heti kun päästiin kentän reunalle, se alkoi rääkyä eikä kontaktista tietoakaan. Käskyihin se ei reagoinut mitenkään, oli ihan "tiloissa", mistä tiesin, että seuraamisista tulee yhtä painajaista. Pari kertaa aikaisemmin se on ollut tuollainen, ei kyllä kertaakaan noin pahassa jamassa. Ampumisesta se alkoi haukkua ja kiljua entistä pahemmin, laahusti matalana häntä koipien välissä.

Kaikki valmistelevat osuudet tätä samaa. Jäävät asennot teki kaikki silti oikein, huutaen toki.

Kiljuminen loppui kuin seinään, kun päästiin noutoihin ja esteille. Tasamaanoudossa mälväsi vähän, metrinen ja a-este olivat täydelliset joka suhteessa.

Eteenmenon seuraamisen alussa Vili ei suostunut tulemaan ollenkaan tulemaan perusasentoon, itse liike oli moitteeton.

Seuraamisesta tuli aiheellisesti puutteellinen, jäävistä istu ja maahan tyydyttävät puutteellisen seuraamisen ja ääntelyn takia, seisomisesta hyvä.

Hiukan ihmettelin sensijaan tasamaanoudon tyydyttävää ja esteet olisivat olleet mielestäni selkeitä erinomaisia, niistä eehoot. Sinänsä hyvä eteenmeno putosi puutteellisen seuraamisen ja ääntelyn takia tyydyttävään. Paikkamakuun olen saanut korjattua: se oli nytkin erinomainen.

No, arvostelulajihan tämä on ja onneksi pisteet riittivät: 78 pistettä.

Yhteensä tästä kokeesta 272 pistettä ja se hinguttu kolmas ykköstulos kolmosluokasta ja käyttövalion arvo jäljeltä.

Aika varmana pidän, että se Saarijärven ampumishässäkkä pahensi Vilin muutenkin yliherkkää mielialaa tuossa alussa. Se on kyllä iso vahinko.

Nyt Vili  lähti kunnon treenitauolle, varsinkin tottiksesta, se saa nyt paimennella kanoja, uida ja lankkeillä. Niin iloinen ja onnellinen kuin olenkin tästä saavutuksesta, jäi kieltämättä jurppimaan, etten saanut sitä tottiksen mielialaa kuntoon kovasta yrityksestä huolimatta. Pelkkää perusasentoa ja rentoutta treenattu koko talvi, kevät ja kesä. Muutenkin kyllä treenattiin viimeiset viikot ahkerasti

Mutta maastossa ei Viliä pese kukaan! Ja siellä sen kanssa kaikki on ihan huikean kivaa :D

Kiitos Elämä on ihnaa-Vilistä, Marika ja Kimmo Klossner, olen saanut kokea sen kanssa sellaisia elämyksiä, että oksat pois, Ja sehän on maailman kiltein ja lempein koira, jonka kanssa arki on äärettömän helppoa.

Jatkamme haun parissa jossain vaiheessa ja katsomme, vieläkö uskalletaan lähteä siinä kisaamaan ensi vuonna.

Mutta nyt on Mimmin vuoro alkaa treenata :) 

Vili KVA EK3 1.9.2019, Uurainen

Se on siinä Vili KVA EK3

Niinpä isokorvasta sitten leipoutui käyttövalio 4-vuotiaana. Uuraisilta Juhani Petäjistön tuomaroimasta kokeesta napsahti kolmosluokan kolmas ykköstulos pistein 281. Ensimmäinen tuli Hämeenkyröstä viime lokakuussa pistein 281, toinen tänä vuonna 7.7. pistein 285. Maastopisteet ovat olleet: 195, 195 ja 196, joten voinee sanoa, että pöpeliköissä palloilee melko suoritusvarma tyyppi.

Arvoin meille numeron yksi. Koe alkoi kuten tavallista jäljellä. Vili eteni viivasuoraan janalla ja sai hajun jäljestä. Jostain syystä se oli vähän epävarma suunnasta ja haisteli epätyypillisen paljon janan ja jäljen leikkauskohtaa, kävi vasemmalla, mutta palasi ja lähti määrätietoisesti oikealle. Kaikki kepit, pyörimisestä miinus yksi, eli jälki 59 pistettä.

Pudotettu seuraavana. Ensimmäistä kertaa se tehtiin niin, että kaikki koirat vietiin yhtaikaa radan toiseen päähän ja radalle lähdettiin siitä päästä ja siis päädyttiin takaisin autojen lähelle. Arvostelut kaikille kimpassa. Ei hassumpaa. Rata oli helppokulkuista ja tasasaista. Vili oli juossut muutaman metrin hanskan yli, napannut sen, pudottanut ja nostanut uudelleen. Piste pois, eli saldo 19 p.

Haku: Hakurata oli kiva. Maasto oli aukeaa mäntymetsää, mutta keskilinjan molemmin puolin oli kallioita, eli maastoa, jollaista ei olla treenattu. Vili teki hienon piston oikeaan kulmaan, mutta ei uponnut vasempaan tarpeeksi syvälle, kun ensin oli tasaista ja sitten nousu. Kääntyi ennen nousua eteenpäin. Uusinnalla hyvin. Toinen pisto oikealle ja näin, miten Vili viiletti jossain takamerkkien takana (on tehty niitä ylisyviä...) ja näkyi kaartavan hyvin eteenpäin. Ajattelin, että annan nyt mennä. Ja haukkuhan sieltä kohta kuului, melkein 100 metristä... Siellä makasi maalimies (siis mies) maassa, montussa selällään, ei mitään pressua tms missään :O Vili haukkui korrektin matkan päässä makuultaan ilman katkoja.

Seuraava lähetys toiselle puolelle kallion yli tuotti toisen maalimiehen, joka oli roskiksessa.

Ilmaisuista täydet ansaitusti, laajasta pistosta meni yksi piste. Aikaa varsinaiseen hakuun meni vajaat kaksi minuuttia. Pisteitä 69.

Haun läpivienti kesti kauan ja odotteluaikaa jäi vaikka kuinka paljon. Esineruutu oli seuraavaksi ja sieltä Vili pinkoi mulle käteen neljä esinettä puolessatoista minuutissa. Eikä edes pureskellut, siitä olin kovin iloinen. Ja alueen se tutki systemaattisesti sen mukaan, missä itse seisoin: eka esine heti oikealla aivan edessä, seuraava oikeassa kulmassa, seuraava keskikaistaleella aika keskellä muistaakseni ja viimeinen vasemmalla takana."Uskomatonta", sanoi tuomari.

Täydet 30 p.

Tarkkuus: Vili meni suoraan lähetyksestä esineelle (pieni avain), joka oli aivan ruuden takarajalla, keskellä. Jotain siinä nutasi hetken. Mutta otti esineen suuhunsa, kääk, sellaista ei ole tapahtunut aikoihin (ilmaisee maahanmenolla). Lähti tuomaan sitä minulle, sanoin "näytä" ja Vili heittäytyi maahan, pudotti esineen ja laski kuononsa avaimen päälle, mistä poimin sen. Hienosti korjasi. Piste meni nutaamisesta kuten pitikin. 19 p.

Yhteensä maasto siis 196 p.

Tottiksiin mennessä tiesin jo, että melko varma kva on tulossa, kun sieltä olisi pitänyt saada 74 pistettä ykköstulokseen ja uskoin, että Vili sen verran sentään kaapisi kasaan. Ei ollut paineita enkä pahemmin itse jännittänyt.

Oltiin siis heti ekassa parissa enkä juuri ehtinyt Viliä valmistella. Se näytti kuitenkin kentän reunalla rennolta ja iloiselta. Mutta kun pääsimme ilmoittautumiseen asti, niin johan ääni kellossa so koirassa muuttui, kirjaimellisesti. Tiesin heti, että nyt ei nautita mistään flow-menosta. Vilillä hirtti kiinni heti ensimmäisestä seuraamisaskeleesta, jonka jälkeen keskityin lähinnä siihen, että koissu pysyy jotenkuten nahoissaan. Se kiljahteli ja reagoi ampumiseen voimakkaasti haukkumalla. Kontaktista ei tietoakaan, keulien ja matalana mentiin. Loppua kohti poika hiukan rauhoittui, mutta jäävissä taas pokka petti. Asennot se teki silti ihme kyllä oikein. Ja niistä taisi tulla erittäin hyviä.

Tasamaanouto oli - ööö - melko raivokas ja irrottikin vasta toisella käskyllä.

Metrinen: heitin kapulan ihan hyvään paikkaan, menohyppy oli ilmava ja ehdin jo ilahtua, mutta paluuhypyn Vili onnistui roiskaisemaan siinä kiihkoissaan ihan päin seiniä tai siis pressua niin, että kaatoi esteen ja tuli ns turvalleen maihin ja kapulakin rytäkässä putosi. Nosti sen kuitenkin ja luovutti sivulla. Yhtä kiehumista. Taisi vähän sattuakin, mutta eihän Vili sellaisista piittaa.

A-este oli sentään moitteeton.

Eteenmenossa keuli semmoset puoli metriä edelle. mutta eteni täysin suoraan ja putosi ekalla käskyllä maahan.

Paikkamakuuseen jäi ihan vinoon, kun kyttäsi kentälle päin, ei kontaktia tässäkään. Muuten pysyi liikkumatta, leuka-asennosta pää kyllä nousi melkein heti.

Kiltin tuomarin mukaan "koira on pirteä ja virtainen (!), mutta ohjaajalla hyvin hallinnassa." Juu, ei se kokonaan lähtenyt lentoon, mutta aika hilkulla oli.

Pisteitä saatiin 85, missä oli kyllä viitisen pojoa liikaa.

Valehtelisin, jos sanoisin että olin tyytyväinen tottikseen. Olin pettynyt, koska me olemme panostaneet tottikseen ihan hirveästi ja kuvittelin jo Vili mielialan olevan paranemaan päin. Enkä yhtään osaa sanoa, mikä ero nyt oli kahden kuukauden takaiseen, jolloin samalla kentällä oli aivan eri koira.

No, joka tapauksessa Vilistä tuli käyttövalio ja ihana rakastettava isokorva se on tottiksen ongelmista huolimatta. Mikään ei sen kanssa ole tasaista eikä tylsää.

Ja päivä oli taas tosi kiva, seura parasta mahdollista ja järjestelyt oikein onnistuneet. Sääkin suosi viimeisen päälle. Onnea mukana olleille tuloksista!

Kiitos, Marika ja Kimmo, tästä mahtavasta, työmyyrästä!

Uuraisilta toinen EK3 pistein 285

Ei pitänyt mennä Vilin kanssa kokeisiin ennenkuin syksyllä. No, kävi niin, että Uuraisten EK-kokeeseen 7.7. oli ilmoajan jälkeen jäänyt vapaa paikka, jota suorastaan tyrkytettiin minulle ja lopulta sitten annoin houkuttelijoille periksi. Pientä jännitystä aiheutti se, että tyttären häät olivat edellisenä päivänä. Yöunet jäivät aika vähiin, kun herätys oli kymmentä vaille neljä.

Maastossa aloitettiin jäljillä tietenkin. Jana oli pitkä, jälki lähti ihan tapista eli 40 metristä. Ei olla viime aikoina kauheasti noita treenattu ja Vili eteni aika vinoon, nosti kuitenkin jäljen oikeaan suuntaan ja poimi kaikki kepit. Maksimimäärä kulmia, hienossa maastossa. Pisteitä 59/60.

Sitten pudotettu. Rata kulki jännästi vinossa loivaan ylämäkeen. Homma sujui kuin rasvattu, järkyttävä hakuvauhti, hieno palautus. Pisteit

30/30.

Tarkkuus: pieni esine, juomatölkistä nipsu. Hetihän tuo löytyi. 30/30

Haku: Vilillä oli jo aika karmeat kierrokset tässä vaiheessa. Rata alkoi ylämäestä, ei ihan helppo paikka lähettää kulmiin. Molemmat ukot olivat oikealla puolella, eka montussa ehkä jossain 30 metrin päässä alusta. Vili kävi hienosti kulman kautta nostamassa ukon. Muuten hyvä ilmaisu, mutta oli ruopinut maata maalimiehen ympärillä. Sitten hienosti toinen kulma ja pari hyvää tyhjää pistoa ja toinen, umpparissa ollut ukko nousi oikeasta takakulmasta. Piste lähti ekan ilmaisun kuopimisesta. 69/70

Esineruutu: ei ainakaan yhtään vähemmän potkua kuin haussa. Ruudussa lähetettiin ylämäkeen, ei ollut ihan iisipiisi nakki tämäkään. Ennen Viliä (nro 5) ei yksikään koira ollut nostanut neljää esinettä. Vili napsi kolme esinettä reilussa minuutissa, neljättä joutui etsimään vähän kauemmin. Mutta sekin löytyi. Siinä vaiheessa vain poika vain kiehui jo niin kamalasti, että oli ihan pakko jäädä tappamaan esinettä ja mun piti antaa tuo-käsky. Menetettiin kolme pistettä tästä "kuppi nurin"-vaiheesta. Pisteitä 27/30

Maastosta kokonaispisteet 195/200

Tottis

Tiesin, että Vili ei maastossa petä. Tottis on se meidän heikko lenkki mielialaongelmien takia - Vilihän kyllä osaa - ja mulle jännityksen paikka. Kymmeneen kuukauteen ei oltu kisattu, joten en edes osannut arvioida, missä mennään. Treenit on kyllä sujuneet hyvin. Mielialaan on satsattu ihan hirveästi, sitä on treenattu monella eri tavalla ja on näyttänyt siltä, että tulostakin on saatu. Aksatreenitkin on tukeneet muuta hommaa. Mutta vasta oikeassa koetilanteessahan näkee kunnolla, mikä on homman nimi.

Onneksi olimme vasta kolmannessa parissa, suoritusvuorossa ensin. Otin Vilin kanssa ihan kunnon pätkät seuraamista ja kaikki jäävät ennen suoritusta. Edellisten koirien arvostelun ajaksi pistin Vilin mammimaan. Siitä se lähti vingahdellen ilmoittautumiseen, ei ihan hyvältä näyttänyt tässä vaiheessa.

Seuraaminen: vinguilla lähdettiin heti liikkeelle, ampumisen aikana pääsi kunnon haukku, Vilin pää nyykähteli, kontakti tippui, mutta piti hyvin paikkansa, ei edsitänyt eikä jätättänyt eikä painanut. Hiljeni käännöksen jälkeen ja oli henkilöryhmässä jo ihan hiljaa. Istui hitaasti. Arvosana seuraamisesta hyvä.

Kaikissa jäävissä tukli alkuvingaukset valmistelevissa osuuksissa, itse liikkeet ok. Maahanmeno kyllä yllättävän hidas, valui oudosti. Luoksetulot hyviä ja suoria, sivullesiirtymisissäkään ei nyt ulvahdellut.

Jäävistä erittäin hyvää ja hyvää

Tasamaanouto oli vauhdikas ja palautus hyvä, ei hitsannut kiinni kapulaan, jipii!

Muistaakseni erinomainen

Metrisen noudon sössin itse: enimmäisellä heitolla kapula kieri kamalan vinoon ja uusin heiton. Toisella heiutolla kapula jäi ihan esteen taakse ja Viliparka joutui ponnistamaan paikaltaan ja kaatoi esteen. Jou muu koira olisi voinut pudottaa kapulan, Vilimies paikkasi ohjajan mokan niin hyvin kuin sen voi paikata. Hieno luovutus, ei pureskelua eikä ääntä. Arvosana hyvä.

'

A-este: ei vikaa. Arvosana erinomainen

Eteenmeno: jouduin antamaan toisen käskyn, outoa. Muuten oikein mainio. Arvosana hyvä

Paikallamakuu: erinomainen

Tottispisteet 90

Yhteispistett kokeesta 285 pojoa, toinen ykköstulos, ihan huikeaa.

Ennen kaikkea olin onnellinen siitä, että Vilin mielentila oli parantunut niin paljon viime syksystä, kun sen kanssa on tehty töitä ihan urakalla. Olin erittäin tyytyväinen, että uskaltauduin testaamaan tämänhetkisen tason.

Tästä on niin hyvä jatkaa!

Mimmi tuli, Hiskirakas lähti

Syksyllä 2018 taloon tuli ihana pieni tyttöpentu Mimmi, jonka Vili otti vastaan aivan ihastuneena, Hiski vähän varauksella.
Hiski oli hyvässä kunnossa koko syksyn ja yhteiselo sujui hyvin. Suureksi surukseni Hiskin kunto romahti helmikuun alussa ja helmikuun 8. päivänä minun oli päästettävä rakas Hiskini lepoon. Ikävä oli ja on edelleen kova.

Tuloksia ja talvitauko peekoosta

Vili kolmisen vuotta sitten,. Nyt se on jo iso poika, jolla on JK3 ja EK3 ykköstuloksin. Mutta edelleen se on  "puolikesy luonnonlapsi", äärimmäisen  rakastettava adhd-kakara

Olemme käyneet Vilin kanssa kahdessakin EK-kokeessa ja sillä on nyt EK2- ja EK3-koularit.

EK2, KALAJOKI 29.9., Sami Isopahkala

Koe kulki rantaloman nimellä (raaka tuuli ja kylmä kuin mikä) ja sinne lähdimme kolmen koplalla, eli matkassa mukana olivat myös Sara+Tarmo ja Saara+Kyy. Vuokrasimme kivan mökin ja olimme kaksi yötä. Kaikinpuolin hauska ja onnistunut reissu!
Maasto
Koe alkoi jäljellä. Kaikki kepit, mutta janalta lähti kaksi pistettä "ryntäämisestä", minusta vähän turhaan, koska Vili eteni luotisuoraan otti varmasti jäljen oikeaan suuntaan. 58 p.
Seuraavaksi pudotettu, joka meni muuten hyvin, mutta Vili pysähtyi haistamaan matkalle pystytettyä, alokasluokan matkaa merkkaavaa keppiä. Siitä pois yksi piste. 19 p.
Sitten tarkkuus. Ja voihan kökkö: Vili ilmaisi esineen maahanmenolla, loikkasin ruutuun ja kappas: en löydäkään esinettä. Minuutti kuluu ja sitten tulee jo tuomarikin etsimään. Ei löytynyt koskaan, seuraavalle piti tehdä uusi ruutu. Ilmeisesti pikkuesine hupsahti jonnekin syvälle paksuun jäkälään eikä smöyhimisestä huolimatta suostunut enää ilmaantumaan. 0 p.
Jos tarkkuuden nollaus potuttikin pienen hetken, niin haku kohensi mielialaa kummasti.  Vili teki kaiken aivan oppikirjamaisesti ja saatiin ansaitusti täydet pisteet eli 70 p.
Tottis
Olimme toisessa parissa, Vili suoritti ekana. Melkein suoraan autosta kentälle, joka oli pieni ja laidat täynnä jos jonkinlaista härpäkettä. Vili virittyi tapansa mukaan välittömästi vinkumaan ja jatkoi piipitystä noutoihin saakka taukoamatta. Teki kuitenkin kaikki liikkeet hienosti ja ihmeen tarkasti, vinkumisesta huolimatta sen mieliala ei ollut kovin paha. Itsekin olin aika rento.
Ninpä saimme  kokonaispisteiksi 89, mistä olin mielissäni. Tuomarointi oli asiallisen tiukahkoa.
Loppupisteet 265, eli vallan mainio suoritus.
Tarmo nappasi ykköstuloksen ja  Kyy myös kakkostuloksen,. Hyvillä mielin lähdimme sunnuntaina ajelemaan (4 tuntia... ) kotia kohti. Hirvittelimme kyllä, että kahden viikon päästä olisi heti EK3-koe.

EK3, HÄMEENKYRÖ 13.10., Mikael Kallio
Tämä oli siitä poikkeuksellinen EK-koe, että se alkoi tottiksella.
Olimme Vilin kanssa nro 1.
Vili aloitti ulinan samalla hetkellä, kun jalkani osui kentän reunaan... Mökä oli pahempaa kuin Kalajoella ja Vili oli paljon hermostuneempi ja keskittymättömämpi. Pystyi kuitenkin  tekemään hommat ilman liikevirheitä ja paikkasi noudoilla paljon. Onnistuin antamaan niin järeät irrotuskäskyt, että irrotti sentään kapuloista ekoilla käskyillä, luojan kiitos. Mutta mielenmtila oli mitä oli.
Pisteitä kuitenkin 86, missä omasta mielestäni oli muutama liikaa.
Maasto
Täällä kaikki sujui mallikkaasti: esineruudussa meni kolme pistettä mälväämisestä, ihan aiheellisesti. Vili kikkaili harvinaisen reteästi ja irrottamisessakin oli vaikeuksia. Nauratti kyllä yleisöä taas pöljäilyllään. Kaameat ylikierrokset. Toiset kaksi pistettä lähti hausta, jossa yksi pisto jäi vajaaksi ja toisella piilolla pyöri levottomasti ja vähän liian kaukanakin.
Maastopisteet yhteensä 195.
Yhteispisteet 281, eli ensimmäinen ykköstulos EK:sta. Valiokello on siis käynnistynyt sekä jäljeltä että EK:sta.

Nyt alkoi Vilin kanssa hyvin intensiivisen treenirupeaman jälkeen  PIIIITKÄ talvitauko, varsinkin tottiksesta, jonka kohdalla mietintämyssy on erittäin syvällä päässä. Ainakin pallo-/lelupalkka jää nyt kokonaan pois kentältä. Se vain selvästi pahentaa asiaa/turhaumaa.
Vili on aloittanut agilityn lainakuskin kanssa ja saa nyt puskea energiaansa siihen. Harvakseltaan käymme myös hakutreeneissä ja ehkä tekemässä muutaman jäljen ennen lumentuloa. Keväällä katsotaan, mikä on tilanne.


 

Välitilitystä

Kesä on hurahtanut kuumissa merkeissä ja treenailut on pakostakin jääneet normaalia vähemmälle.
Itse kävin PK SM-kisoissa polkaisemassa ensin EK-kokeessa yhden jäljen ja olin sen jälkeen keppien vastaanottajana. Seuraavana päivänä talsin jälkikokeessa kaksi jälkeä ja otin taas keppejä vastaan. Kivat kisat ja hyvä tunnelma! Vili pääsi lauantaina vähän fiilistelemään.

Jotain sentään on tehty. Vilin tottiksessa edelleen pääpaino mielialatreeneissä, eli äänettömyyden tavoittelussa. Nollatoleranssia haetaan. Joskus onnistuu, aina ei. Ehkä keskimäärin kuitenkin on edistytty. Ideana edelleen, että toiminta lakkaa heti ja palkan mahdollisuus poistuu, kun pienikin vingahdus kuuluu. Seuraamisessa se ei edelleenkään ole riittävän rento, yhteistreeneissä siis. Kun ollaan yksin tai kaksin, se ei ole läheskään yhtä jännittynyt. On tehty suht paljon ilmoittautumistreeniä toisen koiran kanssa.
Noutoja ei ole oikeastaan treenattu lainkaan, vain kapulatelineen lähestymistä. Metrisellä hämytreenejä so Vili istumaan toiselle puolelle ja minä huutelen toiselta puolelta erilaisia sanoja kuten "tomaatti", "sukkahousut" ja "siideri". Jossain kohtaa sitten "hyppy". Joskus palaan toiselle puolelle palkkaamaan hyvästä keskittymisestä eikä hyppyä tule ollenkaan. Treenikaveri kuuntelee toisella puolella, tuleeko piippausta. Ei ole vinkunut tuossa enää aikoihin. Hyvä treeni.
Uimaan Vili pääsee nykyään vain kunnollisen (ja hiljaisen!) ja keskittyneen seuraamisen kautta. Itse uiminenhan on sitten kamalaa kauhomista.

Jälki pojalta sujuu kuin tanssi: ei takajälkiä, hienot kulmat, kepit tarkasti ja harhajälkiäkin on testattu. Ei mene halpaan. Nyt koitan vähän piilotella keppejä.

Esineruudussa ei erikoista: välillä Vili sortuu tosin hiukan esineen tappamiseen. Ihan pakko...

Haun edistymiseen olen nyt hyvin, hyvin tyytyväinen. Keksin lopultakin ilmaisuun sopivan riittävän selkeät systeemit (ja hyvät maalimiehet!) ja ilmaisut alkavat olla niin kohillaan, että mietin jo vakavasti kokeeseen menoa.

Tarkkuus. Aika täydellistä nyt

Pudotettu. Tehty kakkosen rataa. Nyt kulkee hyvin, kun hokasin keinon kitkeä pois hanskan ravistelu löytöpaikalla ennen tuontia so vaihto vielä ihanampaan palkkahansakaan. Eilen tosin vauhtia oli niin paljon, että Vili kiisi hanskan yli lähtöpisteeseen asti. Hyvin palasi vaihdista hakemaan uudestaan, tulipahan tuokin kokeiltua.

Hirveesti tekisi mieli kokeeseen, mutta kun jälki- ja EK-kokeita ei kertakaikkiaan ole! Yksi oma EK-koe on elokuun lopulla ja siinä olen itse ratamestarina... Ja tottis on kyllä edelleen melkoinen mysteeri. Maastoissa Vili olisi valmis kolmosluokan kokeeseen kaikissa kolmessa lajissa.

Lajin vaihto: EK1

Vilin kanssa kävimme EK-kokeessa. Tuli vähän äkkilähtö, kun kolmiseuraotteluun piti saada Lvekin joukkueeseen kolmas osallistuja. Ei nyt sitten löytynyt muita. Vasta syksyllä oli tarkoitus startata Vilpertsan kanssa EK:ssa, mutta aattelin, että mikä jottei. Kokeillaan. Enkä kadu.

Ensin esineruutu Niihaman tottiskentän lähellä. Ruutu oli karsea: pusikkoa, matalaa kuusta ja ties mitä rytöä. Koiraa ei lähetyksen jälkeen juuri nähnyt, eli ei paljon pystynyt ohjailemaan. Vili kuskasi kuitenkin mulle kaksi esinettä 1,5 minuutissa ja sai täydet 30 pistettä ainoana koirana kahdeksasta. Itse olisin vähentänyt pisteen siitä, ettei meinannut irrottaa ekasta esineestä.

Sitten ajettiin 40 minuutin matka muihin maastoihin jonnekin hevonkuuseen Ylöjärven perukoille. Siellä aloitettiin jäljellä. Jana oli täydellinen, mutta eka keppi jäi matkalle. Tällainen vain 40 minuuttia vanhentunut jälki on Vilille vaikea, osasin varuatua, että noin voi käydä. Jäljen ajossa meni kuusi minuuttia (käytettävissä olisi ollut 20...), eli olisi hyvin ehditty hakea se eka keppi, mutta minä pöljä en löytänyt enää janalle Eihän sitä nyt noin lyhyellä matkalla mitään sport trackereita tarvita Siinä meni 10 pojoa. Eli pisteitä 50/60

Etukäteen jännittävin osio, eli haku, sujuikin sitten yli odotusten. Kehuttiin yhteistyötä, ohjausta ja hallintaa. Vili teki sairaan hienot pistot ja nosti molemmat ukot. Työskentelyyn meni aikaa kolmisen minuuttia (aikaa olisi ollut 8). Ilmaisuista meni odotetusti kaksi pistettä kummastakin. Oli mahtavaa nähdä homma koetasolla. Pisteitä 66/70. Kyllä pojasta vielä hakukoirakin leivotaan.
Pudotetun esineen radalla kämmäsin, kun valmistellut koiraa kunnolla ja se kokemattomana luuli ensin olevansa esineruudussa, eli sivulla kulkemisen sijasta rynnisti eteenpäin. Muuten kaikki bueno. Pisteitä 19/20.
Viimeisenä tarkkuusruutu. Vili oli keskittynyt ja pysyi ruudussa hyvin. Puolen minuutin nuuskuttelun jälkeen se suorastaan heittäytyi maahan ja kahden euronkolikko oli suoraan sen nenän edessä ja helppo poimia. Pisteitä 20/20.
Kaikki osiot tehtiin melkein putkeen, kun osallistujia oli vain kolme.
Maastosta pisteitä 185

Sitten kaahattiin taas takaisin kentälle, jossa kutakuinkin suoraan autosta suoritukseen. Tottiksessa oli kolmen rinki, jota inhoan, mutta arvoin m eille numeron yksi, eli ´pääsimme ekana suorittamaan. Vili tuli hyvässä mielentilassa kentälle ja oli ihan hiljaa ilmoittautumiseen asti. Ekan perusasennon jälkeen se sitten kiljui taas koko pitkän suoran käännökseen asti, sen jälkeen oli hiljaa. Loppu oli mallikelpoista seuraamista. Kaikki valmistelvat osuudet taas vonkui.
Ei yhtään liikevirhettä ja paljon vähemmän pikkuvirheitä kuin jälkikokeessa. Jäävistä arvosana hyvä, johtuen huonosta seuraamisesta ja sivulletulojen ennakoinneista.
Kaikki noudot erinomaisia, tasamaanouto suorastaan loistava, hyppy ilmava, Irrotukset hyvin. Eteenmeno erittäin hyvä (huono seuruu), paikallaolo erinomainen.
Tottiksesta pisteitä 89. Hiukan syö naista nuo seuruiden volinat, kun tuomari sanoi, ettei voi antaa kokonaisarvosanaksi erittäin hyvää ääntelyn takia. Mutta kyllä me ne vielä selätetään. nih.
Kokonaispisteet 274. Olen tyytyväinen, että uskallettiin kokeeseen.

Ja  muutama päivä Vilin EK-kokeen jälkeen Hiskillä todettiin melko paha sydänvika. Vähän veti apeaksi. Hiski syö nyt lääkkeitä lopun ikäänsä ja toivon, että se saisi niiden avulla vielä elää monta hyvää ja puuhakasta vuotta.