Hiski, Onnellinen Ykkönen edelleen. Iloinen ja terve koiranpoika on saanut viettää koiranelämää Hiishollin pihassa ja juosta paljon vapaana metsässä. |
On tässä ihmeellisessä "talvi"säässä treenattukin, enimmäkseen hakua jostain kumman syystä, mutta ei siinä mitään ihmeempää. Kiusattu on erinäisin häiriöin Hiskiparkaa, ajatuksena siedättää pois kaikista mahdollisista avuista/häiriöistä niin, että johtotähtenä pienessä luisessa päässä olisi aina kirkkaana: eikun tuonne, aina vain sinne minne mamma näyttää, vaikka mikä olisi! Se kannattaa aina! Joojoo... Mutta Hiski kestää (ja ohjaajan virheitä) hinkkaamista ja hiomista loputtomiin, se on varsinainen sissi.
-----------------------------------------------------------------------------
Vuosi 2013 on Hiskin kanssa ollut yksiselitteisesti ollut hakuvuosi. Jälkiä on ajettu keväällä noin viisi ja syksyllä ehkä kymmenkunta kaikkiaan ja ne ovat olleet aika mainioita. Koko kauden aikana Hiskiltä on jäänyt jäljelle kolme keppiä. Takajälkiä hyvin vähän.
Eekoota ei olla treenattu oikeastaan yhtään, paria tarkkuusruutua lukuunottamatta. Ja pudotetun esineen otimme männä viikolla ensimmäisen kerran 1,5 vuoteen eikä Hiskillä ollut mitään vaikeuksia.
Myös toko on ollut melkein kokonaan tauolla. Jotain tokoa muistuttavaa on silloin tällöin tehty ihan vaan hupailuna.
-------------------------------------------------------------
Vuosi oli Hiskin "uralla" itkettävän upea. Urheilupuolesta jäi mahtavat muistot sekä treeneistä että kisoista. Kiitos taas, treenikaverit! Kävimme yhteensä neljässä hakukokeessa, joista kaikista tuli ykköstulos sekä yhdessä jälkikokeessa, josta myös ykköstulos.
Vuoden huipputapaus oli tietenkin haun SM-hopea ja SM-joukkuekulta. Lisäksi napsahti haun yhdistysmestaruus.
Onhan noissa yhdelle vuodelle enemmän kuin riittävästi.
Ensi vuoden tavoitteena olisi hyvä SM-tulos taas (jos kisat nyt joku järjestää). Lajina on edelleen haku, koska meillä olisi automaattisesti paikka NOM-joukkueessa, haussa.
Sitten tekisikin jo mieli suunnata muihin lajeihin. Viesti kiinnostaisi edelleen, mutta toista ohjaajaa voi olla vaikea motivoida vakituisesti treenaamaan.
Heta vanhenee. Se nukkuu paljon ja liikkuu aika kankeasti. Koitan pitää sen olon niin mukavana kuin suinkin mahdollista. On myös oikeinkin hyviä päiviä, jolloin se haluaa painia Hiskin kanssa ja on muutenkin kuin pikku pentu. Onneksi on iso piha, jossa se saa kulkea ja haukkua sen verran kuin kunto sallii. Eikä pahoja rappusia tms sisälle.
Molemmat koirat ovat kuitenkin olleet terveitä, eläinlääkäriä ei meillä juuri ole tarvittu. Se on asia, josta on syytä olla kiitollinen. Ja jokainen päivä noitten karvakamujen kanssa on ylimalkaan kivaa. Arki sujuu eikä ole koskaan tylsää hetkeä. Enempää ei voisi toivoa.
Heta ulkoilee sen, minkä jaksaa. Saa nähdä, vieläkö saamme pitää Hetaliinin vielä tämänkin vuoden |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti