Häirintää

Pakkaset hyhmettivät totaalisesti kaiken, myös treenihalut. Alle -15 asteen kylmyys ei sovi meikäläiselle.
Yhteinen nimittäjä niille treeneille, joita on tehty, on häirintä.
Hakutreeneissähän on harjoiteltu jo useampaan kertaan sitä, että ääni tulee vasemmalta, mutta His lähetetään oikealle. Ja päinvastoin. Se ehti jo tajuta kupletin juonen, joten siirryimme seuraavalle asteelle: häirintä-ääni tulee samalta puolelta keskilinjaa. Tätä varmaan saadaankin nyt hinkata tovi.
Sara huusi Hiskiä ensin oikealla puolella, lähellä keskilinjaa, noin 50 metrin päässä, juuri ennen lähetystä. Lähetin Hiskin oikeaan kulmaan, se eteni aivan viivasuoraan kohti kulmaukkoa, mutta kääntyikin viime hetkellä ääntä kohti. Ehdin nähdä sen vilahtavan puiden takana, näkyvyys ei ollut tässä kovin hyvä. Ehti melkein Saralle asti, Saralla oli radiopuhelin ja sanoi koiran tulevan. Käskin nousta ylös ja lähteä pois ja vihelsin koiran takaisin. Uusi lähetys kulmaan.
Ensimmäisellä kerralla His oli mennyt ihan vierestä - joko ei nenä ollut ollenkaan auki tai sitten ääni oli vain vastustamattoman vahva ärsyke.
Toiselle puolelle eteni taas 20-30 metriä suoraan kulmaan päin ja sitten aikoi oikaista ääntä kohti. Huusin pois ja lähetin uudestaan, nyt meni suoraan kulmaan, mutta teki kummallisen liikkeen, kävi kulmassa, mutta lähtikin etenemään ja palasi takaisin. Ilmeisesti pienessä bc-päässä kävi kova raksutus, mitä pitäisi tehdä, eli iski epävarmuus.
Lopuksi sai vielä nostaa molemmat ääni-maalimiehet, mutta ilman ääniapua.
Koville ottaa tämä ääniärsykkeistä pois opettaminen. Ne tuntuvat menevän jopa haju- ja näköhavaintojenkin edelle...

Sunnuntaiaamuna sitten  kävimme katsomassa Viialan uutta treenihallia, jota oli tajuttoman vaikea löytää. Se oli toooosi pieni, mutta ei agilitytelineitten siirtelyä ;)
Saara ja Marko olivat paikalla ja sain heiltä mahtavaa apua ja neuvoja seuraamiseen.
Teemana häirintä, eli molemmat tekivät kaikkensa häiritäkseen Hiskiä. Lopuksi haettiin Untokin avuksi haukkumaan.
Alku oli huono, mutta His paransi kuin sika juoksuaan. Olin jo ihan tyytyväinen, paitsi siihen, että paikka on liian edessä. Mutta kestän sen, jos asenne pysyy tommosena! Sain taas aiheelliset pyyhkeet siitä, etten ole tarpeeksi skarppina.
Kiitos Saara ja Marko!
Maanantaiaamuna vielä Jaanan ja Kallen kanssa SDP:llä. Tehtiin kaikkea kivaa(kin): ruutuunmenoja hypyn kautta ja ruudussa kaukoja, kiipeämistä, putkeenmenoa ja opeteltiin pöydälle menemistä, ihan muuten vaan. Siinä sivussa sitten vähän seuraamista, kapulaa>fokus palautuksen nopeuttamisessa ja muutama luoksetulo.
Kivaa ja rentoa.

Sunnuntaina 2.2. haun härintätreenit jatkuivat. Ei toi bc ihan tyhmä ole: tällä kertaa se vain  vilkaisi äänen suuntaan sen näköisenä, että "mä tiedän tän jutun, en mene halpaan". Eikä mennyt. Suoraan sinkosi lähetettyyn suuntaan hän, joskin vasen kulma tuotti vähän vaikeuksi, tuulen suunnasta ja ylisyvyydestä johtuen ilmeisesti. Kolmonen jätettiin tyhjäksi ja sen piston jouduin uusimaan, kun jäi matalaksi. Muuten ei erikoista.
Pitänee vain lisätä häiröiitä: seuraavaksi laitetaan porukkaa menemään alueelle niin, että His näkee ja huutelemaan samalla...