Huolto(kin)

Kansikuvapoika

Eilen, keskiviikkona, Hiski kävi Elinalla käsittelyssä ja kyllähän sieltä jumejakin nyt löytyi. Ei mitään kovin pahoja onneksi. Laseriakin poika sai. Nautti, mutta välillä kyllä otti selvästi kipeää. Ja Elina kaivoi yhden hirvarin pojan turkista. Nyt pidetään kaksi täyttä huilipäivää. Eilen jopa pesin Hiskin, harvinaista. Se kyllä haisi jo aika pahalta.

Ja siellä ne nyt ovat, NOM-aikataulut:
 http://www.nom2014.com/10
Ja heti alkoi mahassa kiertää. 
Mutta nyt on tehty kutakuinkin kaikki, mitä tehtävissä on. Hakua on tullut urakoitua melkoisesti.
 Reilu viikko sitten torstaina ihanat hoffi-ihmiset (kiitos, Lili ja muut taas!) järjestivät täysin kisamaisen hakutreenin: minulle vieras maasto, 400 metrin rata, vieraat maalimiehet, tuomari jne.
Olikin muuten hyvä treeni: ihan tosi vaikea maasto ja pahat (ja hienosti suunnitellut!) piilojen paikat. Hiski teki silti hienon radan ja selvitti urakan 16 minuutissa. Mutta oli aivan rättipoikki lopussa, oikeasti jo vähän pelästyin, kun se suorastaan kaatui makuulleen. Pidettiin kyllä vain yksi juomatauko, jolloin His ei olisi millään malttanut huilata. Pitää muistaa kisoissa pakkolepuuttaa poikaa, voimien säästely ei kuulu Hiskiboyn vahvuuksiin.
Tiiistaina vedettiin Hiskin kanssa vielä kahdestaan semmonen 450 metriä tyhjää rataa, jonka lopussa juoksin itse piiloon ja palkkasin. On se oikeastaan aika mahtavaa, kun on saanut koiran koulutettua siihen malliin, että se tekee yli 20 täydellistä, tyhjää laatikkopistoa molemmin puolin, ilman palkkaa. Tai no, yhden kerran palkkasin välissä pallolla keskilinjalla. ja juotin kaksi kertaa+pidin maassa huilimassa kahteen otteeseen. Silti ei saatu menemään 14 minuuttia enempää. Oltiin molemmat aika onnellisia.
Ihan oikeatkin treenit ovat sujuneet oikein hienosti. Menivätpä NOM-kisat miten tahansa, minulla on huipputason hakukoira, ei epäilystäkään.
Esineruutuja on otettu pari kertaa/vko ja aina porukassa niin, että His on ollut viimeisenä, jolloin ruudussa on voinut olla esineitten hajuja jo eri puolilla ruutua. Painopiste on nyt ollut etu-/keskiesineissä, varsinkin keskilohkolla: jos ongelmia tulee, niin sitten niissä.
Tottista ei ole juuri hinkattu, ei edes pihassa. Kentällä olemme käyneet muutaman kerran ja silloin on keskitytty pelkkään fiilistelyyn ja hauskanpitoon. Valkeakoskella piipahdimme "kisamaisissa" tottistreeneissä, mutta maltoin sielläkin jättää kisamaisuuden kokonaan pois. Hyvä minä! Nuo NOM-tottisliikkeet on jotenkin niin naurettavia, ettei niitä osaa oikein tosissaan treenatakaan.

Vielä on ennen ISOJA KISOJA yksi esineruutu, kaksi pientä fiilishakua, ja fiilistottis. Ensi viikko vain lenkkeillään ja hoidetaan rästiin jääneitä muita projekteja.