Vilin haku nro 22 sisälsi kolme ukkoa kaistaleilla. Poika ei malta syödä namejakaan piilolla, kun sillä on niin kova kiire etsimään seuraavaa ukkoa...Ja lelun kanssa se syöksyy suoraan mun luokseni. Pitää vähän miettiä tätä, mutta ei varsinaisesti mitään ongelmaa. Muuten oli hyvät haukut ja hirmuinen draivi päällä.
Ihka ensimmäinen oikea esineruutu Vilille on sitten tehty kolmella esineellä. Kaksi vietiin yhdessä, toinen eteen ja toinen puoliväliin ja yhden vein yksin, Vili istui ja katseli puussa kiinni. Hyvin etsi ja palautti 50 metrissä olleenkin. Noh, luovutuksessa olisi ehkä vähän toivomisen varaa ja vähän ääntäkin lähti, mutta ei pahasti. Aikast vinkeetä.
Pikku jälkikin ehdittiin tehdä: nosto oikeaan suuntaan ja kaksi keppiä löytyi. Hyvällä mallilla.
Sunnuntaina kentällä kokeeksi yksi kapulannouto. Jumaleissön. suorituksesta olisi tullut täydet pisteet vaikka ässämmissä: salamannopea lähtö, ripeästi kapulaan kiinni, nopea, suora palautus, rauhallinen pito. Kaikki täysin äänettömästi. Mitä ohjekirjaa toi on lukenut salaa? En uskaltanut ottaa kuin yhden kerran, meni niin täydellisesti, nautin vaan.
Otettiin kiertoja kaukaakin, nyt sujuu jo aivan äänettömästi, jipii. Se ääntely kertoo näköjään ihan vaan epävarmuudesta.
Oli myös ohitustreenit, jotka meni kohtuumukavasti tällä kertaa.
Hiski haki esineitä myös ja oli tällä kertaa superpro. Jälki oli myös vallan hyvä kaikkine jippoineen. Kepitkin piilotin hyvin. Setämies selvitti kaiken.
Aika mainiot poitsut.
2 kommenttia:
Hyvä Vilpertti!
Just niin!
Lähetä kommentti