Voihan Hiski!

Tarkkana. Kuva: Minna Saarinen

Vuoden 2016 PK SM-kisat Lapualla on taputeltu. Ja millaiset kisat! Oli niin rattoisa viikonloppu, että tuntui lomalta, vaikka ihan tosissamme oltiin kilpailemassakin. Lajina oli tällä kertaa jälki, jota ei olla vielä Hiskin kanssa ässämmissä kokeiltu. Hyvä valinta, täytyy sanoa, leppoisaa ja rentoa meininkiä verrattuna eekoohon ja hakuun. Kotona en ole ollut rättipoikki kuten aina ennen. Eikä Hiskikään ole ollut yhtään väsynyt.
Kenttään tutustumisessa olimme yhdessä neljän muun T-koiran kanssa. Pidin tiukasti kiinni alkuperäisestä suunnitelmastani, eli en ottanut muuta kuin ilmottautumisen, lähtöjä ja leikkiä. ja kapulan heittoja ilman koiraa. Kaikki muut tekivät teline- ja kapulatreeniä ja eteenmenoja. 
Olimme tottiksessa vuorossa vasta lauantai-iltapäivänä puoli neljän maissa, mikä vähän hirvitti etukäteen, mutta ei sitten ollutkaan yhtään hassumpaa. Lisäksi olimme kolmesta kentästä keskimmäisellä, eli molemmilla puolilla huudettiin käskyjä ja ammuttiin. Eipä hetkauttanut Hiskiä mitenkään.
Suoritusvuorossa ensin, mikä on ohjaajan pollalle se parempi vaihtoehto. Jouduimme aika pitkään odottamaan paalupaikalla perusasennossa, mutta Hiski tuntui jo siinä tosi hyvältä ja tarkkaavaiselta, joten lähdimme liikkeelle hyvällä pössiksellä. Seuraaminen oli aivan superia! Sen jälkeen kaikki tuntui niin kevyeltä. Jäävät liikkeet kaikki oikein, pientä edistämistä, vinoja perusasentoja, mutta ei pahempaa.
Kapula lensi paljon pitemmälle kuin viime vuonna ja palautus oli hieno, aivan eteen ja suoraan.
Metrisellä ohjaaja sitten kämmi: antoi  tasamaanoudon käskyn eikä ollenkaan hyppää-komentoa. Hiski empi muutaman sekunnin, mietti vissiin, että "mitä toi ny taas sekoilee" ja hyppäsi sitten hienosti. Kruunasin aivopieruiluni paijaamalla Hiskiä päähän luovutustilanteessa, en yhtään tiedä, miksi.
A-esteellä kapula kieri pahasti vinoon, mutta tiesin, että Hiski selvittää homman kuten tekikin. En uusinut.
Eteenmenossa pieni hidastelu lopussa, muuten hyvä.
Kun tuomari (Jussi Vaahtoniemi) aloitti jotenkin näin: "koira suorittaa iloisesti, energisesti ja voimakkaasti", alkoi jo heti pillityttää. Tätä mää olen niin odottanut... Arvosanat olivat melkein kaikki muistaakseni erittäin hyvää, yksi erinomainen ja yksi hyvä (se hyppyeste). Minusta hyvin arvioitu kaikki. Saldona 92,5 pistettä! Ja taas itketti. Ilosta siis. Maastopaikka oli varma.
Ja oli muuten Tendingin koirien parhaat pisteet ja jälkikoirien toiseksi parhaat, öhöm. 
Tulipa muuten mieleen, että Hiski on nyt käynyt seitsemät ässämmät ja sen tottispisteet ovat olleet välillä 98-88. Eli melko tasaisen varmaa työtä, vaikka mä aina ajattelen, että me ollaan ihan surkeita tottiksessa. Ehkä ei sitten ollakaan.
Ja maasto: vedin arvonnassa  numeron kaksi, eli kävi melkoinen munkki. Ei tarvinnut kauaa odottaa, startattiin sunnuntaiaamuna jäljelle hyvin nukutun yön jälkeen kello 8.15. His otti odotetusti takajäljen - se on nyt ollut tämän kesän vitsaus - muuten jana oli hyvä, eteni vähän vinosti, mistä rokotettiin. Maasto oli hyvin, hyvin vaihtelevaa: paljon suopursua, märkää, upottavaa maata, risukkoa, liukkaita kallioita. Kulmia oli kuulemma seitsemän ja kaksi piikkiä. Hiski jäljesti hyvin ja varmasti, yhdessäkään kulmassa ei näkyvää säätöä. Silti maastoon jäi yksi keppi, varmaan jonnekin sinne suopursikkoon tai risukkoon.  Mutta hyvin poika veti! Kiva aamulenkki :) Mitään kiirettä ei ollut luovutukseen.
Esineruutu ei näyttänyt pahalta, mutta His ei ollut ihan timmissä mielentilassa täällä, en oikein tiedä, miksi. Se jäi vähän nutaamaan ja vaikutti hiukan epävarmalta. Alue käytiin kyllä hyvin läpi, mutta keskellä ollut etuesine jäi. Kaikki esineet oliuvat keskellä peräkkäin. Hyvä idea.
Maastopisteet yhteensä 162, kokonaispisteet 254,5. Sijoitus kymmenes. Eipä huono, kun osallistujia jäljellä oli melkein 50.
Olin todella tyytyväinen: Hiskihän ei ole lainkaan "erikoistunut" jälkeen ja viime vuodet sen kanssa on harrastettu pääsääntöisesti hakua, muutama jälki syksyisin on poljettu. Kolmen vuoden sisällä 1,5 kilsan jälkiä on ollut noin neljä, kaikki muut lyhyempiä. Melkein kaikki jäljet olen polkenut itse. Mutta olen aina tiennyt, että His on myös lahjakas jälkikoira.
T-koirat pärjäsivät taas hienosti: Tarja ja Nomi ottivat jäljen kultaa, jälkikonkarit Hanna ja Kit pronssia. EK:ssa Nina ja Ässä hopeaa ja Saara ja Pingu.mummo pronssia.
Tykkäsin Lapuan kisoissa ihan kaikesta: ympäristöstä, majoituksesta, säästä, järjestelyistä, ihmisistä. Nautin.
Ennenkaikkea tykkäsin yli kaiken Hiskistä! Se on kyllä varsinainen ihmerekku: paranee vaan koko ajan sekä kotona että töissä. Sen kanssa kaikki on niin kivaa.
Kotona sitten odottikin ripulinen, mutta iki-ihana Vili-nulikka, mutta se toipuu jo kovaa vauhtia.