Ryskettä metsässä

Vili Juha Korrin koulutuksessa. Kuvat Piia Heinilä

Lempäälän metsistä on kuulunut melkoinen rytinä, kun Vily-boy on pistellyt menemään jäljellä. Voi pojat sitä huumaa. Jäljen imu kiidättää poikaa semmoisessa nenäkuplassa, että ihan sama, roikkuuko siellä liinan päässä joku onneton inehmo eli ei.
No joka tapauksessa Vili jäljestää upeasti ja tarkasti. Ja vauhtikin on pahimmasta jo selvästi tasaantunut, kun sille on tehty sikavaikeita jälkiä (myös vieraita): on ollut terävää, suoraa, kaarrosta, kivien ja kaatuneiden puiden ylityksiä, tiehämyjä ja ties mitä. Ainoa, mikä nyt vähän tökkii, on keppien nostaminen. Ei Vilpertin keppimotivaatiossa varsinaisesti vikaa ole, se ei vaan yksinkertaisesti kerkiä eikä muista siinä höyrytessään aina nostaa keppiä. Nyt ollaan tehty pelkästään yhden tai korkeintaan kahden kepin jälkiä ja kepillä oleiluun on panostettu oikein urakalla. Ruokahan on toki Vilpertöörille aivan sivuseikka: pääasia, että keppiä heitetään ja että sitä saa PURRA.
Veikkaan joka tapauksessa, että Vilistä kehittyy vielä mahtava jälkikoira. Ellen onnistu pilaamaan sitä.
Jälkiä on pyritty Vilin kanssa ajamaan 1-2 kappaletta/vko.
Hakuillessa korpi ryskää yhtälailla, kun Mr Vilpastus on asialla. Vauhti on sanalla sanoen hirmuinen. Olemme edenneet siihen pisteeseen, että mukana ovat myös tyhjät pistot (1-2/treeni), joiden kanssa ei toistaiseksi mitään ongelmaa, sinne jonnekin horisonttiinhan nulikka uppoaa, kaartaa eteenpäin ja tulee kutsuttaessa pois. Hallinta piilolla on kunnossa, vielä esiintyy vähän turhaa liikehtimistä haukkuessa, mutta ei pahasti. Ainoa homma, joka ei ihan vielä vörki, on piiloilta pois tulo, kun olisi niin kaamea kiire päästä jatkamaan. Mutta tasaantunee varmasti ajan kanssa. Toivon mukaan.
Hakutreenit/1 krt/vko
Esineruudussa olemme edenneet maltillisesti, koska haluan kaikin keinoin välttää Vilin juoksentelua sinne sun tänne ruudussa. Siksi esineet ovat edelleen pääsääntöisesti peräkkäin oikealla kaistaleella. Jos ovat muualla, viedään yhdessä. Näin on sujunut hyvin.
Muutama EK:n pudotettu esinekin on otettu ja se(kin) on ehkä maailman siisteintä Vilin mielestä.
Tottis- ja tokorintamalla on puuhattu kaikenlaista ja suht ahkerastikin. Juha Korrin koulutuksessakin olimme ja Juhan mukaan kyseessä on "erittäin kiihkeä koira". No ehkä vähän.
Sen verran on kokeiltu hyppäämistä, että Vili ylittää komeasti metrisen kapulan kanssa. Jätetään hautumaan.
Tottiksessa ollaan siinä pisteessä, että BH-koe menisi varmaan läpi jo, mutta odotamme kevättä.
Olemme käyneet kerran viikossa Koirakoutsilla Jalosen Mikan toko-koulutuksessa ja se on kyllä ollut tosi hyödyllistä. Saa nyt nähdä, mihin tokossa päädytään.
Pientä ääntelyä aina silloin tällöin esiintyy ja edelleen vältän kaikkia kiihdyttäviä liikkeitä, esimerkiksi kiertoa ja ruutua tai ainakin ne tehdään "toisin", ei koskaan lähettämällä.
Mielentila edellä  mennään Vilin kanssa kaikessa koulutuksessa. Ja mahdollisimman paljon laumapalkan kanssa.
Mutta hauska tuon kanssa on puuhata, kun se on aina mukana sata lasissa ja vähän ylikin. Ei tartte virpoa...

Hiski on lähinnä jäljestänyt. Olen tehnyt sille kaikenlaisia keppijippoja, kaivanut keppejä maahan, niin, että pää vain näkyy, kätkenyt keppejä risukasoihin, käyttänyt tosi pieniä keppejä ja toisaalta taas maksikeppejä. Yms.
Esineruudussa se on ollut edelleen pro.
Tottiksessa Hiskin kanssa on vain hulluteltu ja hömpötelty: olen mm tanssinut valssia sen kanssa kentällä - se on muuten Hiipparista tosi hienoa -  ja tehnyt sille kaikenlaista kuuntelutreeniä. Seuraavaksi ajattelin kokeilla sambaa, Hiskillä on selvästi parempi rytmitaju kuin mulla. Mitään "kunnollista" ei tottisrintamalla ole Hiskin ole hommailtu.Eikä ole aikomus jatkossakaan puuhailla mitään järkevää ennen ensi kesää. Yhdessä vaan pidetään hauskaa.