Lystiä olla pitää/Kantoluodon kurssi alkoi

Ihan vaan kuvitusta

Jari Kantoluodon kurssi, 1. kerta 16.1.

Teoriaa:

Ohjaajalla pitää olla mielikuva siitä, millaisen suorituksen haluaa. Arvosteluperuste pk-kokeessa: vietti-tekniikka-harmonia

Edellytykset koulutukselle: ympäristö, sosiaalisuus, suhde ohjaajaan, motivaatio. Nuoren koiran annetaan tutustua tilaan ja ympäristöön rauhassa

Tunnetila oppimiseen: tunnetila ei ole sama kuin vire.

Hyvä tunnetila: varma, innokas, utelias, keskittynyt, motivoitunut. Kun koira on prosessoiva, se on ns ratkaisemisen tilassa ja sen pystyy haastamaan (eli keksimään itse, mitä pitäisi tehdä.

Tottelevaisuuden kulmakivet:

-yhteistyö, aktiivisuus, keskittyminen, motivaatio

Ohjaajan asenteen pitää olla positiivinen, innostava ja utelias. Koiran pitää tuntea, kuinka ylpeä olet siitä.

Kehuminen: koiraa ei huijata. Sävy on tärkeä. Ymmärrä, mitä tunnetta haet koiralta. Elä sitä tunnetta omalla tunteella, äänellä, eleillä, vartalolla. Hyvä ohjaaja on kuin metodinäyttelijä.

Hyvässä ohjaamisessa koira lukee ohjaajaansa. Pitää myös tuntea oma tasonsa.

Koulutat itseäsi ja koiraasi varten, et ketään et ketään muuta varten.

Koulutuksen vaiheet

Aloituksessa helppoja, turvallisia juttuja>onnistumisia, varmuutta

Sitten mahdollinen uusi opetettava asia. Jos ei heti onnistu, ei haittaa, aina voi yrittää uudestaan. Älä näytä koiralle pettymystä, koira ei tiedä epäonnistuneensa.

Lopetus: kuin alussa

Yhteistyön perusta: HYVÄ SUHDE

Auktoriteetti=luottamusta ja mielihyvää. Auktoriteetilla on resurssit. Ei tarkoita pelkoa eikä alistamista.

Positiivinen kierre: ohjaaja on AINA vastuussa koiran motivaatiosta. Ohjaajan mielihyvä välittyy koiraan jne

Motivointi: ruoka, saalis,oppiminen (koira haluaa oppia). Ei ole ”oikeaa” tapaa leikkiä koiran kanssa. Koira valitsee

Mitä parempi auktoriteetti, sitä positiivisemmin voi kouluttaa.

Laumavietin käyttö (itse asiassa ainoa vietti, jos Kantoluoto puhuu) on ainoa, joka on kokeessa mukana.

Kantoluoto opettaa ensi halutut käytökset vahvoiksi koiran oman aktiivisuuden avulla. Sitten vasta liitetään käskyt mukaan.  Sen jälkeen yleistetään käytökset ja viedään ns ärsykekontrolliin so vahvistetaan vain oikeaa käytöstä, poistetaan palkkion mahdollisuus.

Luopuminen. Koira luopuu palkkiosta saadakseen palkkion. Opetetaan aktiivinen luopuminen Koira on luopumisen tilassa oikeastaan koko koulutuskaarensa ajan.

Oppimisen palastelu: harjoitusten ei tarvitse olla kokeenomaisia.

Milloin koira osaa: lue osaamista >miten erilaiset ympäristöt vaikuttavat, miten ohjaajan mieliala vaikuttaa.

Aktiivisuus

Aktiivisuuden määrittää aina se, kuka tekee aloitteen, koira vai ohjaaja. Jos ohjaaja tekee aloitteen, koira on reaktiivinen. Jos koira tekee aloitteen, se on aktiivinen.

Viettienergia ei ole aktiivisuutta. Korkeassa energiassa työskentelevä koira voi olla reaktiivinen, matalassa vietissä toimiva koira voi olla aktiivinen.

Vahvistetaan koiran aktiivisuutta. Koira oppii erittäin nopeasti, kun se itse tekee aloitetta. samalla se vahvistuu henkisesti tekemiseen. Älä vahvista riehumista ja holtitonta viettiä. Älä vahvista vaatimista ja dominointia.Vahvista aktiivista keskittymistä ja sitä, että koira ”kysyy” mitä tehdään. Uudessa ympäristössä tärkeintä on varma tunne koiralla.

Palkalla ei houkutella, sen saa vasta, kun on tehnyt ohjaajalle jotain, EI palkalle

Jari kehotti välttämään hosumista ja olemaan kärsivällinen sellaisenkin koiran kanssa, joka tuntuu oppivan hitaasti. Hän itse ei ole koskaan mennyt kokeeseen alle 3,5-vuotiaan koiran kanssa.

Treenit:

Viiden kerran kurssilla on vain nuoria koiria, suurin osa pentuja. Mukana on: kolme bokseria, neljä sakemannia, bernhardilainen ja kaksi bortsua. Kaikille tehtiin aluksi samanlainen treeni. Koiran kanssa tultiin sisälle ja sen annettiin tutustua paikkaan, haistella ihmisiä jne. Koirissa näkyi hyvin eroja tässä ”ympäristöopissa”: osa oli hyvin epävarmoja, moni pöhisi ja oli karvat pystyssä, joku mielisteli (Vili), muutama ei ollut moinaankaan.

Jossain vaiheessa  (joillakin tähän meni paljon aikaa) jokainen koira (osa oli liinassa) katsoi ohjaajaansa, josta heti naks ja palkka. Useimmat tajusivat pian, mikä on homman nimi ja alkoivat tarjota kontaktia. Oli myös koiria, joille kontaktin hakeminen oli jo tuttua. Tässä vaiheessa ei kiinnitetty koiran asentoon tms mitään huomiota.

Seuraavassa vaiheessa otettiin käteen namia, näytettiin se koiralle ja nostettiin käsi ylös. Palkan sai vasta, kun lakkasi tavoittelemasta kättä.

Toisella kierroksella koirat olivat jo yllättävän hyvin kartalla, eli se meni melkein kaikilta huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen.

Vili on kurssilla vanhimmasta päästä. Se rynnisti tietenkin morjestamaan kaikkia – vähän mielistellen. Jari tulkitsi sen stressin merkiksi. Vili alkoi hyvin pian tarjota perusasentoa, jota ei kuitenkaan nyt haluttu, eikä seuraamistakaan, mutta jonkinlaista liikettä kyllä. Liikettä tehtiin sitten niin, että minä pääasiassa peruuttelin ja Vili seurasi edessä.  Jari naksautti aina, kun Vili näytti rennolta ja minä palkkasin namilla. Huomasin itsekin muutaman kerran, kuinka Vilin suu aukesi ja siltä pääsi jonkinlainen huokaus. Sen verran siinä tuli sivussa seuraamistakin tehtyä, että Vili kehui sitä hyvän näköiseksi, ilme ja paikka kuulemma oikein mainiot. Häntä saisi olla ylempänä J Se ei kyllä nyt heilunutkaan yhtään, sen verran jännittynyt poika oli. Vinkumista ei juuri ollut, pari pientä vingahdusta.

Toisella kierroksella oli kumma kyllä vaikeampi saada Vili rentoutumaan. Vili myös vinkui jo tullessaan. Kerroin, ettei ruoka ole kovin hyvä palkka Vilille ja otettiin pallo avuksi. Jari otti itselleen pallon ja pisti sen kainaloonkin, mutta rentoutta ei vaan näkynyt eikä kuulunut. Niinpä Jari istui lattialle ja alkoi leikittää Viliä siinä. Aluksi Vili kieri katollaan maassa, pussaili Jaria ja haukahteli. Sai sitten juonen päästä kiinni ja näytti rentoutuvan ja Jari heitteli palloa jonkin aikaa.

Kotiläksyksi sain rentoutumistreenit Vilin kanssa (myös minun pitäisi olla paljon rennompi). En saa missään tapauksessa palkata sitä jännittyneestä tilasta.

Ostin kaikki Jarin opit täysin. Ensimmäinen guru, joka osuu ihan asian ytimeen minun mielestäni.

Jatketaan Vilin kanssa panostaen koiran omaan aktiivisuuteen, yhteiseen lystinpitoon, keskittymiseen ja rennon tunnetilan vahvistamíseen.