Vain viikko edellisen syynin jälkeen suhasimme Vilin kanssa Vihtiin melko kehnossa kelissä. Melkein neljä tuntia matkoihin, paikanpäällä kolme tuntia. Mitäpä sitä ei tekisi harrastuksensa eteen.
Paikalla oli vain kuusi koirakkoa (neljä poissa), joten aikaa oli ruhtinaallisesti ja ehdittiin keskustellakin.
Vili oli suht kivassa moodissa ensimmäisellä kierroksella: se oli enimmäkseen keskittynyt ja "kyselevä". Sain lisää työkaluja mielentilan hallitsemiseen esimerkiksi taisteluleikissä.
Olen nyt sitten lipsunut kriteereistä, kun olen panostanut pelkkää mielentilaan. Tämä näkyi heti kaukokäskyissä, joissa Vili ei millään tahtonut pysyä paikoillaan seisomisessa. Tätä sitten hinkattiin. Vili ponkaisi jopa eteen laitetun esteen yli. Lopulta homma sentään onnistui ja pääsin palkkaamaan. Voisi tietty sanoa, että ihan paskasti meni, kun koira ei osannut sitä, minkä se on joskus osannut hyvinkin. Mutta mulla oli ihan voittajaolo, koska Vili ei inahtanutkaan koko aikana, vaikka homma uusittiin monta kertaa. Näissä tilanteissa se yleensä turhautuu ja alkaa inistä.
Perusasento on edelleen vaikea: ei siis niin, etteikö Vili sitä osaisi, päinvastoin, sehän tarjoaa sitä ihan koko ajan, mutta mielentila on väärä: Vili jännittyy sivulla silminnähden, koska se on siihen opetettu. Niinpä sitä ei otettu kuin pari kertaa eikä askeltakaan otettu.
Toisella kierroksella Vili oli jännittyneempi heti tullessaan. Ei olisi ehkä kannattanut ottaa toista kierrosta ollenkaan. Mutta minä sain muutaman tärkeän oivalluksen, joten sikäli uusinta oli ihan ok. Iso Ahaa oli tämä: käskyä ei saa koskaan antaa silloin, kun koira on jännittyneessä tilassa. Vasta kun se on rento, tulee käsky ja palkkakin annetaan oikeasta suorituksesta vasta, kun tila on rento. Vili vingahtaa käskyjen kohdalla juuri siksi, että olen tehnyt tämän virheen, satoja kertoja. Olen saanut koiran pingoittuneeksi, kun olen palkannut sen pääasiassa kireydestä. Sitä saa, mitä kouluttaa.
Jari myönsi, että Vilin kanssa ohjaajalta tarvitaan äärimmäisen suurta keskittymistä ja tarkkuutta.
Perusasentoa ei edes yritetty, se olisi ollut kohtalon uhmaamista.
Mutta Vili ei tämänkään session aikana päästänyt inahdustakaan! Ohjaaja ei kuulemma itsekään ole vieläkään riittävän rento. Juuei.
Puhuttiin myös hiukan patoamisesta. Jari kertoi keskustelleensa aiheesta Tuire Kaimion kanssa. Tuire oli kuvaillut patoamisen tilaa niin, että siinä eläin valmistautuu hyökkäämään, se on siis piste ennen lopullista "räjähdystä". Äärettömän epätoivottava tila koulutuksessa. Siltä se on kyllä Vilin kanssa näyttänytkin. Vaaniminen on paljon "terveempi" olotila.
Sain Jarilta myös hyvän vinkin jäljennoston alkukaahotukseen. En malttaisi odottaa, että pääsee kokeilemaan.
Viikon merkittävä tapahtuma maastossa oli se, että Vilistä tuli lennossa rullakoira. Yli vuoden jatkunut haukkuilmaisu loppui: en halunnut, että Vili joutuu olemaan enää yhtään konfliktitilassa ja ylivireessä. Jouduin syömään sanani siitä, ettei mulle tule enää rullakoiraa.
Ensimmäinen kuuden maalimiehen kokeilukerta meni suorastaan loistavasti. Vili rentoutui ja oli iloinen. Toivon, että rullailmaisu laskee sen virettä haussa. Vili jopa suostui lopuilla kahdella maalimiehellä syömään. Jippijee
Hiski on saanut hiukan tottistella ja haki kolme ukkos mökkikylästä. Helppoo ku heinänteko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti