Ja sitten Hiski alkoi ontua oikeaa etujalkaansa - ontuu edelleen ja saa nyt tehdä pelkkiä remmilenkkejä. Elina antoi luvan myös uida, mutta kamalan tylsäähän tämä on. Kipulääkitys päällä. En tiedä yhtään, kuinka SM-kisojen kanssa käy. Mutta kunhan nyt tulisi kuntoon, kisoista viis.
Nyt keskityn molempien kanssa jälkeen (Hiskin kanssa sitten, kun taas pystyy). Ennen Konneveden reissua Sara teki Hiskille sateessa jäljen, johon en voinut olla kauhean tyytyväinen: ihme haahuilua ja eka keppi jäi. Ehkä sateella oli jotain vaikutusta. Pari pientä peltojälkeä olen itse myös polkenut Hiskille.
Vili on ollut jäljellä ihan pro: se alkaa olla Hiskiä parempi jäljestäjä. Erityisen onnellinen olen sen keppitarkkuudesta, josta vielä syksyllä olin vähän huolissani, kun jälki veti imuunsa liiankin hyvin. Onnistuin ilmeisesti tekemään aika hyvät keppimotivaatiotreenit sille. Harmi, kun en ole laittanut keppin kokonaismäärää ylös, mutta koko keväänä/kesänä siltä on jäänyt maastoon tasan yksi keppi. Jälkeä se ei ole hukannut elämänsä aika vielä kertaakaan. Tosin harhoja ei ole treenattu yhtään, ne pitää nyt ottaa ohjelmaan.
Eilen Sara polki Vilille superkamalaan maastoon alokkaan jäljen, kuusi keppiäkin. Vili jäljesti niin hienosti! Varma jäljennosto (lyhyt jana) vasemmalle, tarkat kulmat, kaikki kepit nousivat. Vili ilmaisee kepit liikuttavasti: sillä alkaa häntä vispata heti, kun se haistaa, että jossain on esine, tarkentaa nätisti ja menee kepillä maahan (mitä ei ole vaadittu eikä opetettu). Kaksi kepeistä oli lisäksi aika pieniä, paljon koekeppejä pienempiä. Yhdessä kohtaa ihan läheltä kuului koiran haukku ja Vili nosti päänsä, ajattelin jo, että nyt poika lopettaa ja hukkaa jäljen. Mutta ei: siinä oli juuri sopivasti vitoskeppi. Mutta tällaisia häiriöitä ei myöskään juuri ole ollut.
Liina on edelleen niin kireällä, että soi ja kuski saa olla tarkkana, että pysyy pystyssä. Mutta vauhti on jo siedettävä. Puolen kilsan jäljen ajamiseen palkkauksineen meni tasan 14 minuuttia. Kokeessa aikaa olisi 20 minsaaä.
Kumpikaan pojista ei ole pitkään aikanut ottanut takajälkeä, hiphurraa. Vili on elämänsä aikana erehtynyt kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla vein sen heti autoon enkä antanut jatkaa. Päätin jossain vaiheessa, ettei suuntaa anneta arpoa eikä eiku-jälkiä ole. Saman olen tehnyt Hiskille. Pitää olla heti tarkkana. En tiedä, onko tämä auttanut vai onko sattumaa, ettei takajälkiä enää ole esiintynyt.
Haku: Vilillä on nyt tasan 90 rullantuontia. Keskitymme pelkästään mielentilaan. Vilille ei pueta edes vermeitä, koska nekin nostattavat liikaa. Maalimiehellä syödään hitaasti, istuskellaan ja haukotellaan. Ei leluja. Tämä näyttää toimivalta.
Esineet: yhden esineen kaistaleet molemmille, pitää välillä vähän rikkoa kaavoja. Vili ei meinannut millään uskoa, että homma loppuu näin. Lisää olisi pitänyt saada hakea.
Tottis: otan Vilille 2-3 liiketta nyt per treeni. Vili osaa jo kaksin ollessamme sovittaa mielentilansa ihan rennoksi ja äänettömäksi, palkkaan sen heti siitä ja otan alkuun helppoja, tuttuja asioita, istumista, maahanmenoa ja seisomista. Tasamaanoutoja olemme treenanneet luopumisen kautta niin, että levittelen ensin kauhean määrän kapuloita kentälle. Sitten tehdään ihan muuta, esim kutsun Vilin eteen sen kapulameren kautta. Onnistuu hyvin jo niin, ettei Vili vilkaisekaan kapuloita. Lisäksi se nyt tuo kapulan ihan suoraan, ilman flänkkiä. Eikä vingu eikä pureskele. Toistoja tässä vaiheessa korkeintaan kaksi, koska joka noudosta kierrokset nousevat.
Samassa treenissä en ota vielä yhdessä tasamaanoutoja ja telineitä, vaan joko-tai. Kohtapuoliin pitää kyllä jo ketjuttaa muutama liike.
Eteenmenoa myös luopumisen kautta. Viemme pallon yhdessä tai vien sen niin, että Vili näkee. Sitten tehdäänkin noutoja, a-estettä ynnä muuta kivaa. Seuraavaksi eteenmenon aloituspaikkaan ja siinäkin hommaillaan aivan muuta ja vasta sitten, kun Vili on rento ja keskittynyt, pääsee pallolle. Tässä pitää itse malttaa olla hosumatta ja tarkkailla koiran ilmettä, hiton vaikeaa nimenomaan ohjaajalle!!! Ja parempi tehdä omassa rauhassa, ettei tule otettua painetta porukasta.
Kimppatreeneissä keskitymme nyt odotteluun, ilmoittautumisiin ja paikallamakuuseen häiriöissä.
His on tehnyt - perusasentoa
 |
| Tässä muuten istun hiljaa ja odotan käskyä enkä vilkaisekaan noita kapuloita |
 |
| Tämmönen keko on aina mannaa. Huom: ei niin pahasti pureskeltujakaan enää |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti