Nyt pitää muistaa kerrankin mainita, että Vili on aikast hieno paimenpoika. Todennäköisesti sen geeneihin on ohjelmoitu "walk by" ja "away". Siitä saisi aika vähällä treenillä ihan kisakoirankin lajissa, sanoi Marika. Itse alan ihan pikkasen tajuta jotain hommasta. Vaan ei aika tahdo millään riittää. Vauhtia on tässäkin lajissa Vilillä toki kotitarpeiksi ja vähän ylikin. Pitäisi vaatia esim rauhallisempaa kuljetusta, sen tajusin viimeksi.
Nyt alkaa tottiksen treenaaminen Vilin kanssa olla niin kivaa! Otin rohkeasti ohjelmaan "uudet" asiat. Metrinen hyppynouto sujuu kuin vettä vaan ja nyt on tehty muutama treeni myös a-esteellä, koekorkeutta matalammalla tosin. Opetin ensin Vilille oikean kiipeämis- ja alastulotyylin pallolla eikä siihen montaa kertaa tarvittukaan. Nyt se jo noutaa kapulankin menen tullen. Jumaleissön, mikä draivi ja tyyli! On muuten näyttävä
Ja sokerina pohjalla eteenmenokin etenee: olen jo muutaman kerran lähettänyt Vilin tyhjään kentän laidalle.On pikkasen nopea eteneminen ja pudotus suoraan lennosta maahan. Näyttävä on tämäkin :D
Mikä kaikkein kummallisinta: Vili on aivan hiirenhiljaa näissä jutuissa. Ei tule niitä seuraamiskäsky-vingahduksia. Me molemmat niin nautitaan.
Jännää, että kun alku on tottiksessa tuon ääntelyn takia ollut välillä vähän vaivalloistakin, niin nämä monille koirille vaikeasti opetettavat jutut on olleet pala kakkua. Hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista, ei ole tarvinnut miettiä mitään kikkakolmosia. Ainiin yksi pikkujuttu on: tasamaanoudossa tekee melkoisen banaanin vasemmalle ja siksi teen noutoa toistaiseksi aidan vieressä.
Haku: pari treeniä Vilille, toinen oli jo oikeasti vaikea ja väärinkäsitykset vaikeuttivat vähän lisää. Esimerkiksi Vili näki, kun mm meni toiselle puolelle ja teki silti toiselle puolelle hienon tyhjän piston, ällistyttävää suorastaan. Tyhjiä tuli kaikkiaan kolme, kaikki erinomaista sarjaa. Rullaa Vili mälvää enkä muutenkaan ole ihan tyytyväinen sen mielentilaan haussa, varsinkaan alussa. Sen kuuppa kestää kuitenkin ihmeesti ne kierrokset. Saisi kyllä rauhoittua silti vähän. En ole vieläkään keksinyt lopullista ratkaisua tähän, mietintä ja testaus jatkuu edelleen. Irtorullantuonteja koossa nyt 85 kappaletta.
Molemmille pojille olen kokeeksi tehnyt pari lyhyttä peltojälkeä, joissa on ollut paljon nameja. Hiskille varsinkin ajattelin hakea vähän tarkkuutta näin, Vilille rauhallisuutta ja keskittymistä. Hiskille tämä tuntuu toimivam, se jopa syö nätisti ne namit, mutta Vili... Ei se noteeraa nameja maassa mitenkään, vaikka nokan edessä olisi keko lihapullia. Tuloksena on ollut surkeasti rääkyvä ja mahallaan jäljellä ryömivä pieni bc-poika, joka välillä katsoon taakseen sen näköisenä, että "mikset sää anna mun jäljestää?" Ei järin rentouttavaa. Katsellaan ja funtsitaan.
Hiski on saanut ajaa muutaman metsäjäljenkin ja kepit ovat olleet nyt pienehköjä ja osin piilossa. Hyvin sujuu. Erityisen iloinen olen siitä, ettei His ole ottanut ainoatakaan takajälkeä pitkään aikaan eikä ole enää kääntynyt odottamaan minulta vahvistusta.
Hiskille olen tarkoituksella tehnyt muutaman tokomaisen tottistreenin treenin vaihteluna. Se osaa ihan täydellisesti edelleen ohjatun noudon ja ruudun. Snif. Siis vanhojen sääntöjen mukaiset.
Ainiin: Vili ui! Tyylilleen uskollisena raivoisasti: vesipatsas vaan kohoaa korkealla, kun se syöksähtää rannalta. Uintityyli on järkyttävää kauhomista. Mutta menee siis todella mielellään veteen. Viime kesänä piti vielä houkutella. Näin se homma etenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti