Huhhuh, mitä kaikkea onkaan tapahtunut

Vili, noutopoika JK1

His seuraa Paimion SM-kisoissa

Nyt on niin paljon päivityksiä tekemättä, että kirjaan vain päällimmäiset.

Hiskin viimeiset SM-kisat
Ura alkoi Paimiosta ja päättyi Paimioon, kahdeksan SM-kisaa peräkkäin kaikenväriset mitalit ja monta joukkuemitalia, ihan huikeaa ja haikeaa.
Kolme kertaa haussa, kolme EK:ssa ja kaksi jäljellä.
Viimeisessä kisassaankin jäljellä His venyi hienosti: tottis ei tosin ollut ihan parasta Hiskiä ja se kiersi metrisen, mutta 84 pisteella pääsimme kuitenkin maastoon.
Siellä Hiski teki kaiken vimpan päälle: hyvä jana, kaikki kepit ja kolme esinettä ruudusta. Pisteet eivät vain enää mitaleille riittäneet, mutta seitsemäs sija maan parhaiden jälkikoirien porukassa ei ole todellakaan huono saavutus. Loppupisteet 280,5.
Hienoja muistoja jäi SM-kokeista paljon, uskomattomia onnistumisia ja vain muutama pettymys.

Hiskin pejä-tulos
Ihan ex tempore saimme päähämme käydä pelastusjälkikokeessa, joka oli Tampereella Teiskossa ja jossa oli tilaa. Ikinä ei ole moista Hiskin kanssa treenattu eikä myöskään peko-tottista, jossa on mm moottorisaha ja koira henkilöryhmässä.
Kyllähän Hiski tuonkin selvitti, tietenkin. Eli pejä-a on nyt myös Hiskin ansioluettelossa.

Vilin BH
Viliboy rykäisi bh-kokeen läpi varsin mallikkaasti 25.8. Mitään ei jäänyt oikeastaan hampaankoloon, seuraaminenkin oli niin mallikasta, että oksat pois.Minä vaan jännitin enemmän kuin SM-kisoissa. Suutakin kuivasi niin, etetei meinannut saada ääntä.

Vilin JK1
Eikä siinä sitten kauaa BH-kokeen jälkeen viivytelty, kun jo löysimme itsemme oman yhdistyksen jälkikokeesta. Kovin paljon ei ehditty esimerkiksi telineitä treenata ja eteenmenoa tuskin lainkaan, kun olimme keskittyneet pitkään BH-kokeen liikkeisiin.
Jälki: Koko aamun satoi saavista kaataen, mutta sade alkoi hellittää maastoon lähdon aikoihin. Saimme arvonnassa jäljen nro neljä ja odottelua oli vajaa puolisen tuntia, jonka Vili jaksoi vinkua jokseenkin koko ajan. Janalle Vili yritti karata jo pariinkin kertaan, kaarsi vähän vasemmalle, mutta suoraan ja nosti hyvin jäljen oikeaan suuntaan. Janalta päivän parhaat pisteet, eli 39/40.
Vili jäljesti hyvin, mutta hiukan jotenkin"laajasti" - epäilen, että sitä häiritsivät jäljen kreppaajien vanhat jäljet tuoreiden alla. Tai sitten vaan sade oli levittänyt hajua. Yksi välikeppi jäi: maasto oli hyvin risukkoista ja erittäin, erittäin märkää. Välikepistä lähti -20 eli jäljeltä yhteispisteet 149/170.
Esineruutu oli kakunpala: Vili lähti hyvin ja toi heti oikealta takaa esineen, ei edes mälvännyt. Pisteitä 30/30.
Tottikseen sain Vilin ihan kivaan moodiin: kävimme kunnon kävelyllä, jossa seurautelin ja palkkailin sitä rentoudesta ja ihan ennen kentälle menoa vielä sain sen seuraamaan keskittyneesti. Tässä vaiheessa näytti hyvältä. P-makuu oli ensin. Vili vingahteli hiukan, kun jätin sen paikalleen. Se oli kuitenkin ihan hiljaa siihen asti, kunnes suorittavalle  koiralle heitettiin tasamanoudon kapula. Silloin takaani kuului vertahyytävä uuuu-kiljunta ja hikeä alkoi pukata pintaan. "Ampaiseeko se kapulan perään?" Sama toistui joka kerta, kun kapula lensi ja koira nouti. Kun pääsin hakemaan Viliä, se oli kääntynyt poikittain kenttää kohti. Nostin ja seurautin ja näin heti, että nyt ei hyvä heilu. Eikä tosiaan sitten muuten heilunut. Ei häntäkään. 
Voi sanoa, että Vilin seuraaminen romahti aivan täysin - ei jälkeäkään siitä iloisesta ja innokkaasta kaverista, joka mulla oli mukana bh-kokeessa. Vili piti kyllä paikkansa, mutta laahusti matalana eikä ottanut kontaktia yhtään ainoaa kertaa ennen henkilöryhmää! Aivan kamalaa, olin ihan järkyttynyt, yritin tuomarin kuulumattomissa antaa sille pari kertaa lisäkäskynkin, mutta ei mitään vaikutusta.
Tästä tuli kuitenkin hyvä, mikä oli liikaa.
Jäävissä Vilin seuraaminen oli jo hivenen parempaa ja liikkeet se teki oikein hyvin, samoin luoksetulon.Näistä erittäin hyvät.
Noudot olivat jokseenkin loisteliaita, muutama pikkuvirhe, mutta voimaa ja viettiä ja intoa piisasi. Ei mitään pikkusievää todellakaan. Ei mälvännyt ja irrotti hyvin. Vinkumista kyllä siellä täällä.Näistä kaikista erinomaiset.
Eteenmenon valmistelavan osuuden seuraaminen olikin sitten ainoa seuraaminen, jonka Vili teki kunnolla, ällistyttävää kyllä. Päätin, että karjaisen käskyn niin, ettei jää arvottavaa. Vili   ponkaisi vauhdilla eteen ja putosi yhdellä käskyllä maahan.
Tottiksesta tuli seuraamisen kamaluudesta huolimatta 93 pistettä, mistä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Mutta tuo paikallamakuun saaliskooma on saatava kuntoon. Siihen on nyt tehty tarkka suunnitelma.
Saldona koulutustunnus JK1, ykköstulos 272, ei ollenkaan huono alku "uralle".

Olimme Vilin kanssa myös Levekin maastoleirillä Loimaalla, Hiski jäi porukoiden kanssa kotiin. Leirillä treenasimme jälkeä. esineruutua, tarkkuusruutua ja pudotettua esinettä. Kivaa oli.

Niin ja Hiski kokeili peltojälkeä, joka näytti oikein hyvältä. Eiköhän me ruveta paapan kanssa treenaamaan FH-jäljelle, ihan vain siksi, että silläkin olisi jotain tekemistä.

Vilin haku on toistaiseksi tauolla, keskitytään nyt jälkeen.