Kunnossa. Pentuja kattomassa

Hiski on ihan kunnossa. Ontumista tai keventämistä ei ole, joskus iltaisin olen ollut huomaavinani jäykkyyttä etupäässä. Mutta nyt mennään pikkuhiljaa aika normaalilla mallilla, paitsi että olen muistanut lämmitellä koran ennen treenejä ja puristella lihakset lämpimiksi treenien jälkeen. Ynnä kotikäytössä on myös piikkipallo.
Elinan käsittelyssä Hiski on käynyt useita kertoja ja huomenna mennään taas. Laseria muun veivaamisen lisäksi. Jumeja on, mutta ei mitään katastrofaalista.
Treeneistä: hakua 1-2 kertaa viikossa, pikkuhiljaa on rataa pidennetty jopa 200 metriin. Viimeksi oli kymmenkunta pistoa.
Olen vetänyt haun alkeiskurssia, joilla His on toiminut näytekappaleena ja tehnyt aina muutaman piston. Viimeksi näytti oikein viimeisen päälle taitonsa: kokematon maalimiesparka makasi mahallaan puun alla ja pallo oli jäänyt pilkistämään taskusta. Hiski repi pallon omatoimisesti ulos taskusta ja toi sen voitonriemuisena mulle kurssilaisten katsellessa silmät ymmyrkäisinä. Mestarismiäs.
Muuten haussa ei mitään uutta: pistot ovat edelleen mallia pari hehtaaria kerrallaan. Vauhtikaan ei ole hidastunut.
Esineruudut ovat olleet aika sairaan hyviä, siitä ei varmaan hyvää seuraa. Mutta minkäs teet.
Tottis. Ei paljon mitään sanottavaa, koska kentällä on käyty harvakseltaan ja silloinkin lähinnä humputtelemassa. Mitään oikeaksi treenaamiseksi kutsuttavaa ei oikeastaan olla tehty.
Hyppytreenit pitäisi aloittaa, mutta jnyt on ohjaajalla hirvittävän korkea henkinen kynnys.

Ja eilen kävin kattomassa pentuja. Aijai....

 

Ensi kertaa ulkona. Äiti-Taimi vähän huolissaan

Onnistui


Tänään 21.5. Elinan käsittelyssä: HISKI ON HYVÄSSÄ KUNNOSSA!

Elinan käsittelyssä

Tänään Hiski kävi Karhumäen Elinan käsittelyssä. Kyllä oli kipeitä paikkoja, aijai ja oijoi. Oikein häijyä teki katsellessakin ja meinasi tulla hiki kaikille kolmelle. Jumeja, lukkoja ja vaikka mitä. Oikea puoli oli oikein erityisen kipeä. Laseria vielä päälle.
Lihaksia Elinan mielestä kyllä löytyy aika kivasti, vaikka kortisonisekoilu ja liikunnan rajoittaminen niitä vähän verottikin.  Selkälihakset ovat kärsineet pahiten. Nyt aletaan panostaa lihaskuntoon ihan kunnolla.
His on täysin oma itsensä, mitään r-kirosanaan vivahtavaakaan oiretta ei ole näkynyt. Lääkityksiä ei ole ja ruoka on taas puoliksi nappulaa ja puoliksi raakaa.

Treenikautta on tässä pikkuhiljaa hissattu käynttiin. Kentän mökkikylätreenien lisäksi on päästy pari kertaa metsään, jossa His on huitaissut menemään muutaman reippaan suoran piston.
Lisäksi vähän tottiksen tapaista kentällä yhteistreeneissä.

Reumaton on

Espoon-keikka on sitten heitetty ja lopputulos oli odotettu: Hiskillä ei ole reumaa: mitään siihen viittaavaa ei löytynyt. En ollut edes yllättynyt, koska olin jo 99,9-prosenttisen varma, että diagnoosi oli iso virhe.
Hiskin ristiselästä löytyi painellessa aristava kohta, minkä takia päätettiin ottaa röntgenkuva. Siinä näkyi "L7/S1 välissä luusilloittuma ja kapea hermoaukko, mutta ei sairauteen viittaavaa."
Oikea tassu kuvattiin myös, siitä ei löytynyt mitään häikkää. 
Anne Muhle kysyi, haluanko, että otetaan vielä magneettikuva, jolla varmistettaisiin, mikä tilanne tuossa kohdassa tarkkaan ottaen on. Tottakai halusin, kun sellainen mahdollisuus oli. Magneetissa näkyi pieni välilevytyrä ja vähän kaventuneet hermojuurikanavat.
His ei ole oireillut selkäänsä mitenkään, joten ei ole tietoa, onko sillä kipuja. Muhle halusi, että kokeillaan kipulääkitystä pari viikkoa, jotta nähdään, muuttuukko koira mitenkään. Lääkkeet: Gabapentiini ja Dolagis. Lisäksi fysioterapiaa, osteopatiaa, akupunktiota, hierontaa.
Hyppäämistä ei kielletty eikä muutakaan normaalia liikkumista. Frisbeen heittelyä yms ei suositella.
Koko selkäjuttua ei olisi edes huomattu, ellei olisi tullut tätä reumasotkua. Jotain hyötyä ehkä siis siitäkin.
En nyt kuitenkaan ole kovin huolissani ja olen hyvin huojentunut, että reumaepisodi on ohi.
Kennelliiton sivuilta kopsattua: "Tämän jälkeen arvostelussa otetaan huomioon koiran ikä siten, että 5–7 vuotiaalla koiralla jätetään huomioimatta yksi silloittuma ja 8-vuotiaalla tai vanhemmalla koiralla jätetään huomioimatta kaksi silloittumaa." Eli kyse on aika normaalista ikämuutoksesta.

Läski-Hiski

On tää blogin päivittely mennyt melko laitostuneeksi: "Mitenkäs täällä voidaan ja onko suoli toiminut?"
No juu,  huomenna ajelemme siis Hiskin kanssa Espoon eläinsairaalaan. Alkaa olla vähän lenteleviä otuksia mahassa. Lähtö pihasta aamulla kello viisi.
Mutta siis Hiski voi mainiosti kortisonit on ajattu alas ja poika paahtaisi pää kolmantena jalkana: ei ontumista, ei aristuksia. Tänään poikkesimme tuossa lähitallilla ja Hiskin olisi niin kauheasti tehnyt mieli paimentaa heppoja. On se sääli, kun sillä ei ole paimennettavia :(
Mari H. kävi käsittelemässä Hiskin ja hänen mielestään His oli kivassa kunnossa. Vähän jäykkä selästään ja jumia oikealla puolella, mutta ei mitään ihmeellistä. Mikä parasta: lihakset eivät ole sulaneet yhtään.
Ruoka on taas melkein sataprosenttisesti raakaa. Muutaman nappulan joskus heitän sekaan.
Ja Hiski on lihonut! Se ei ole kortisonin syytä, vaan ihan ruokinnan, olen lisännyt ruokaan rutkasti 75-prosenttista hirvenrasvaa. Nyt pitää jo vähentää rasvaa, sillä nulikka alkaa jo näyttää suorastaan pulskalta. Mutta ensimmäistä kertaa sillä ei kylkiluut paista silmään, mikä on aika kivaa :)

Lisäsyyniä

His menee nyt sitten Espoon eläinsairaalaan 19.2. Klo 8.15 ensin ortopedi Jan Räihälle ja sitten Anne Muhlen syynättäväksi. Muitakin eläinlääkäreitä kuulemma konsultoidaan tarvittaessa ja valmius on myös magneettikuvauksiin. Muhle lupasi tarvittaessa jäädä vaikka ylitöihin. Tulee pitkä ja sikakallis päivä, mutta siitä viis. Jo puhelimessa vaikutti siltä, että haluavat todella selvittää, mistä on kyse
Muhle antoi ohjeet kortisonin alasajamiseen neljässä viikossa. Nyt mennään jo 10 mg:lla/päivä, ensi viikolla pudotetaan 5 milligrammaan.
Hiskin ruoka on edelleen täysin viljatonta ja toistaiseksi kypsennettyä. Kalaa, kalkkunaa, kalaa, vähän sisäelimiä, kuivattua mahaa ja poroa, kananmunia, öljyä, voita, Nutrolin Niveltä, maitohappobakteereita, vitamiineja, Inupektiä. Olen alkanut myös lisätä ruokaan varovaisesti vähän inkivääriä ja kurkumaa.
Antibioottikuuri loppuu huomenna.
Hiski voi erinomaisesti ja menisi pää kolmantena jalkana. En jarruttele kauheasti, mutta ei tehdä mitään kovin rankkaakaan.

Epäilyksiä

Nyt on aika sekava tilanne. Sain eilen fb-viestin (kiitos hänelle, jos lukee tämän!), jonka lähettäjä kertoi, että hänenkin koiransa on saanut hiljattain reumadiagnoosin. Kortisonista oli tullut ongelmia ja koira mennyt pikemmin huonommaksi, joten henkilö otti selvää moniveletulehduksen tutkimisesta. Kävi ilmi, että reumatekijän koholla olo ei välttämättä kerro siitä, että koira olisi sairastunut reumasairauteen. Taustalla voi olla vaikkapa tulehdus. Pitäisi tutkia paljon muutakin...
Kirjoittaja oli ottanut yhteyttä Espoon eläinsairaalaan ja on viemässä koiransa sinne ensi viikolla lisätutkimuksiin.
Minua on viime päivinä jo valmiiksi mietitityttänyt, että voiko reumasairauden tosiaan koiralla päätellä noin helposti , kun sen selvittäminen ihmisellä on melkoisen mutkikasta. Netistä löytyy "ihmisreumasta" mm tällaista reumalääkärin tekstiä:

"Reumatekijä voi satunnaisesti olla koholla hyvin monenlaisissa sairauksissa, ei siihen välttämättä tarvita mitään syytäkään. Nivelreumassa ovat sitruliinipeptidivasta-aineet yleensä koholla, jos reumatekijäkin on."

Ja: "Jos lähdetään tutkimaan reumatekijää potilaalta, jolla ei ole mitään selviä viitteitä niveltulehduksesta, voi positiivinen koetulos johtaa aivan harhaan. Usein reumatekijän tutkimisen sijasta/ohella on järkevämpää tutkia esimerkiksi muita vasta-aineita, mutta niiden laaja selvittely tulee kalliiksi. Lääkäri toimii väärin, jos hän joidenkin epäselvien reumaattisten oireiden perusteella määrää reumakokeita."
Koirien reumasta löytyy hyvin vähän tietoa ja sairauden pitäisi koirilla olla erittäin harvinainen. Tampereella on nyt kuitenkin samalla lääkäriasemalla löydetty lyhyen ajan sisällä tietojeni mukaan ainakin viisi koirien reumatapausta...
 Fb-kaverin yhteydenotto vahvisti näitä epäilyksiä. Nyt olen yhteydessä Espooseen ja katsotaan, miten edetään.
Tietysti virisi pieni toivonkipinäkin, mutta koitan olla innostumatta liikaa.
Hiski voi joka tapauksessa erinomaisesti. Ja näytti siltä, että nimenomaan antibioottikuuri sai aikaan varsinaisen irti maasta-herätyksen, vaikkei poika siihenkään saakka mitenkään vaisu ollut.Miksi siis juuri antibiootin vaikutus oli tämmöinen...?

Lisää läääkeitä

Tänään Hiskille sitten pamahti ankara veriripuli, ei mitään pikku veripisaroita, vaan oikein kunnolla
kirkasta verta. Sain Juha Kallion kiinni ja hän määräsi 10 vuorokauden antibioottikuurin.
Kortisonia annetaan nyt puolet vähemmän kuin piti, mutta pitempään.
Syynä suoliston limakalvon vioittumiseen saattaa olla se, että olen syöttänyt Hiskille raakaa broileria ja kun kortisonin alkuannostus on ollut immuniteettia alentava, joku pöpö  - todennäköisesti kampylobakteeri - on päässyt riehaantumaan suolistossa. Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin, tämmöinen ääliö.
Nyt siis ei mitään raakaa, kaikki keitetään tai ainakin kuumennetaan kunnolla.
His oli vielä aamupäivällä ihan pirteä, nyt se kyllä alkaa vaikuttaa aika nuupahtaneelta, vaikka mitään ei ole tehty, ihan lyhyitä lenkkejä vain.
Koville ottaa. Onneksi on hyvä ja huolehtiva eläinlääkäri. Huomenna soitelaan taas Hiskin kunnosta.