Tänään Hiskille sitten pamahti ankara veriripuli, ei mitään pikku veripisaroita, vaan oikein kunnolla
kirkasta verta. Sain Juha Kallion kiinni ja hän määräsi 10 vuorokauden antibioottikuurin.
Kortisonia annetaan nyt puolet vähemmän kuin piti, mutta pitempään.
Syynä suoliston limakalvon vioittumiseen saattaa olla se, että olen syöttänyt Hiskille raakaa broileria ja kun kortisonin alkuannostus on ollut immuniteettia alentava, joku pöpö - todennäköisesti kampylobakteeri - on päässyt riehaantumaan suolistossa. Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin, tämmöinen ääliö.
Nyt siis ei mitään raakaa, kaikki keitetään tai ainakin kuumennetaan kunnolla.
His oli vielä aamupäivällä ihan pirteä, nyt se kyllä alkaa vaikuttaa aika nuupahtaneelta, vaikka mitään ei ole tehty, ihan lyhyitä lenkkejä vain.
Koville ottaa. Onneksi on hyvä ja huolehtiva eläinlääkäri. Huomenna soitelaan taas Hiskin kunnosta.
4 kommenttia:
Voi voi. Olisi saanut tuokin takaisku jäädä kokematta. Tsemppiä meidän maailman parhaalle veljelle <3 <3 <3
Kiitos Katri. Täytyy kyllä sanoa, että otti pattiin ihan kevyesti. Mutta tänä aamuna His on taas oma kahjo itsensä ja kantaa tavaraa mulle sitä tahtia, että "kauanko tätä tylsyyttä vielä pitää kestää." Eli antibiootit puri heti - ja/ruuan kypsentäminen.
Heissan Kaarina! Älä pelkää sitä kortisonia, sillä se on kaikesta huolimatta hyvä lääke. Elvis söi 20mg x2 6 viikkoa ja sitten lähdettiin pudottamaan annosta. Janotti, pissatti, turkki lähti ja iho oheni, mutta se auttoi itse perussairauteen ja Elvis voi hyvin nyt.
Paljon tsemppiä, voimia ja oireettomia päiviä terkuin Heidi S
Kiitos tsemppauksesta, Heidi! En mä sitä varsinaisesti "pelkää", tuntuipahan vaan vähän oudolta ruveta lääkitsemään näihin päiviin asti supertervettä ja ylimalkaan edelleenkin terveen tuntuista koiranpoikaa aika kovilla annosmäärillä. Mutta totutelleen, totutellaan...ja tiedän, että kortisonia ehkä demonisoidaan liikaakin. Mukavaa kevään jatkoa teille!
Lähetä kommentti