Jäi tavallinen vuoden tilinpäätös tekemättä. Se tulee nyt tässä.
Vuosi päättyi paskasti: Hiskillä todettiin moniniveltulehdus=reuma. Neljän kuukauden kortisonilääkitys aloitetaan heti. Joskus kuulemma oireet loppuvat pitkäksi aikaa, joskus palaavat heti lääkityksen lopettamisen jälkeen.
Hiski ontui ensimmäisen kerran rankanpuoleisen viestitreenin jälkeen jo lokakuun alussa, sen jälkeen muutaman kerran, aina jonkin rasittavan session jälkeen. Iltaisin oli myös välillä jotenkin jäykän oloinen. Oletin se vain revähdyttäneen lihaksensa jossain tms. Varasin kuitenkin ajan Juha Kalliolle 17.12. Juha epäili heti reumaa, koska His aristi voimakkaasti tassujaan. Laboratorio varmisti asian: reuma mikä reuma.
Täytyy nostaa Juhalle hattua, että hän osui heti oikeaan eikä ruvennut esimerkiksi ottamaan turhia luustokuvia.
Aikalailla on mieli maassa. Mulla on nyt täällä 12-vuotias hoffieläkeläinen ja vajaa 7-vuotias bordercollie-eläkeläinen. On melko varmaa, ettei Hiskin kanssa pysty enää kisaamaan. Se on ihme kyllä muuten aivan oma, rakastettava itsensä, riehuu ja juoksee kuten ennenkin. Miten sen treenaamisen voi lopettaa?
Hiskillä on täytynyt kuitenkin olla kovia kipuja jo esimerkiksi NOMien aikaan: ne selittävät aivan varmasti toisen päivän kummallisen käytöksen hakuradalla. Ja varmasti se on ollut kipeä jo SM.ssä - silti se taisteli. Olen potenut kamalan huonoa omaatuntoa, etten huomannut aikaisemmin mitään. '
En yhtään tiedä, miten nyt jatketaan, on melko ontto olo.
1 kommentti:
Voi itku :( Toivottavasti kortisoni tehoaa ja Hiski saa viettää mahdollisimman oireetonta elämää vielä pitkään!
Lähetä kommentti