Suhteellisen monta hakua

Tästä hypystä tykkään. Miikun kuva

Heta vahtii

Otsikon mukaisesti olemme EK-kokeen järjestelyjen jälkeen hakuilleet kohtuullisen paljon, kenties jopa kaksi kertaa viikossa. Aikauhee.
Joka tapauksessa 300 metrin ratoja on päästy tekemään peräti kolme kappaletta. Kaikki eri paikoissa ja kaikki ovat menneet hyvin, ellei oteta huomioon kahdessa treenissä tapahtunutta mm:n nostoa 150 metrin päästä. Ja näissä oli siis hyvin huolellisesti pohdittu maalimiehen sijoittamista niin, että haju kulkeutuisi piilosta mahdollisimman huonosti. Olen aika voimaton tämän ilmiön edessä, joten olkoon herrassa.
Näytöille menoissa Hius saisi vetää enemmän: se kyllä lähtee kuin Nato-ohjus, mutta kun huomaa minun raahautuvan perässä, alkaa himmailla. Jos päästän irti liinasta, vauhti kasvaa huimaaviin sfääreihin. Epäilen edelleen, että valjaat painavat ikävästi jotakin kohtaa. Juuri ostin taas uudet, kohta olen sijoittanut noihin omaisuuden. Ja pannasta vetämisestä ei tule yhtään mitään. Vähän ahistaa nyt tämä.
Eilen oli Koivumäessä Tavesin huudeilla kivat treenit. Annoin luvan suunnitellan piilot vapaasti 300 metrin radalla. Olivat sitten päätyneet ratkaisuun, jossa ekat maalimiehet oli noin 150 metrin kohdalla - peräkkäin ja kolmas ihan tapissa samalla puolella. Oikealla ei siis ollut ketään. Hieno treeni!!! Hiski oli niiiin hyvä :D Enkä itsekään tyrinyt ;)
Kauneusvirheet: His oli ylittää keskilinjan, kun haistoi toiselta puolelta ihan keskilinjan vieressä maanneen mm:n, mutta ehdin karjaista EIn. Ja näytöille olisi saanut vetää paremmin.
Treenikaverit olivat olleet hiukan eri linjoilla treeniä suunnitellessaan: Sara oli ollut sitä mieltä, ettei tehdä noin hankalaa treeniä. Kiitos, Sarakiltti lempeydestä! Mutta minä olin kyllä oikein tyytyväinen, kun päästiin Hiskin kanssa koettelemaan vähän  rajojamme. Kiitos siis muillekin kovasti! Voitte suunnitella pian uudestaan ;)

Esineruudut. Niitä on tehty pari ja pari kpl kaistaleita, yksi kisamainenkin. On ollut pikkasen ongelmia, ehkä ruudutkin/esineiden paikat vähän ylivaikeita. Nyt pitää hetkeksi helpoittaa, ettei mene ihan puurtamiseksi.

Tottis. Jaa-a. Perusasentoja ja hyppyrataa pihassa, myös eteenmenon siedätystä. Levekin kentällä yhteistreenejä kerran viikossa. Ei tää taida ihan riittää - mutku ei edelleenkin se motivaatio hakusessa.

Leiri ja EK-kokeen järjestelyt

Harvinainen kuva: Hiski maastossa, esineruudun paras palkka, vimeinen ehjä frisbee

Hetkeä ennen H-hetkeä. Ihme nutaamista. Lähetä ny jo!

Huh. Onpa ollut vähän haipakkaa. Edellinen viikonloppu meni T-leirillä Jämillä, seuraavan viikon joka ikinen vapaa hetki EK-koejärjestelyjen kimpussa ja eilinen päivä (25.5.) itse kokeessa ratamestarina ja yleismiesjantusena.

Leirillä Hiskillä oli 2xhakua, 2xPK-tottista ja 2xesineruutua, erittäin sopiva annostus lämpimininä päivinä.
Haku: toisena päivänä 200 metriä, toisena lähes 300 metriä. Tärkein huomio: etukulmat on huonot, grrrr. Tutulla radallahan se tekee ne selkäytimellä, mutta tuolla kaarsi tosi pahasti eteenpäin joka ikinen kerta, vaikka ukot oli kulmissa.
Muuten ei mitään kovin ihmeellistä, hyvin jaksoi, taisi yrittää paria takapistoa (tyhjät, haisevat piilot jäi taakse, luultavasti lähti tarkistamaan), mutta hyvin jaksoi 300-metrisenkin.
Ekassa esineruudussa oli kuusi esinettä, kaistaleina. Oli tosi paljon hajuja ruudussa ja häiriöitä rutkasti. Hiski oli vähän epävarman ja paineistuneen oloinen, mutta hyvin se haki.
Seuraavana päivänä otinkin sitten kolmen esineen helpon hömpöttelytreenin.
Tottiksessa tehtiin tasontarkistus, kun oli valvovia silmiäkin paikalla.
Paljonhan sitä korjattavaa löytyi, minkä tiesinkin. Esimerkiksi: seuraaminen>kamalaa. Maahanmeno>hirveen hidas. Eteentulokosketus ja teputtaa esteen takana taas. Eteenmeno
Varmaan näitä tarttis ruveta hinkkaamaan.
Hyvä leiri hyvässä seurassa!

EK-koe
Sitä ei äkkinäisempi tajua, miten hirveä homma tuon järjestämisessä on. Ainakin silloin, kun koetta järjestää ensimmäistä kertaa ja maastot on suht oudot. Kaikki pitää alottaa nollasta.
Päätin heti, että kaiken pitää olla mahdollisimman tiiviisti saman reitin varrella: poikkeamissa ja siirtymissä menee tuhottomasti aikaa.  Eri osioiden lähellä piti olla myös tarpeeksi parkkitilaa, mikä sulki heti pois esimerkiksi muutamn  muuten hyvän hakuradan paikan.
Varsinkin jälkien kanssa meni aikaa. Maastojen metsästyksen aloitin jo viime syksynä ja tovi jos toinenkin vierähti omistajia selvitellessä, maastoja talsiessa ja lupia kysellessä.
Loppujen lopuksi sitten  kuitenkin UPM:ltä saatiin aika passelit ja varsinkin riittävän isot maa-alueet.
Tein hienot jälkikaaviot ja katsoin alustavasti janojen paikat. Yksikään kaavio ei sopinut siihen paikkaan, mihin piti...Jokaisen kävin talsimassa joko yksin tai koiran kanssa - jotkut moneenkin kertaan - ja varmistin, että kaavion mukainen jälki on mahdollista tehdä. Voittajan kolmesta jäljestä sitten lopulta jokaisessa oli erilainen kaavio.
Jäljenpolkijoiden kanssa käytiin hyvissä ajoin katsomassa paikat ja testattiin homman toimivuus vielä kerran.
Janat merkkasin noin viikkoa ennen ja jännitin, pysyvätkö merkit paikoillaan. Pysyiväthän ne. Janojen paikat koitin katsoa niin samanarvoisiksi ja hyviksi kuin ikinä pystyin.
Esineruudun paikka löytyi aika helposti, samoin hakurata, mutta pudotetun esineen rata aiheutti päänsärkyä. Metsäalueelle sitä ei saanut millään ja aluksi kaavailemani hiekkakuopan pohja istutettiin männyntaimille muutamaa viikkoa ennen kisaa. Sitten sattui silmään sopiva heinäpelto ihan reitilläkin ja pienen penkomisen jälkeen löytyi omistajaperikunta, jonka edustaja antoi hövelisti luvan sen käyttämiseen.
Sitten ei enää tarvinnutkaan kuin  hommata neljä kpl sopivankorkuisia seipäitä ja niihin huomiomerkit ja naulata niihin Lilin tekemät laminoidit laput: "pudota", "alo", "avo", "voi". Ja viedä ne sinne helteiselle pellolle edellisenä päivänä.
Tarkkuusruudun kepit (12 kpl) sahasin aurauskepeistä. Ne vietiin edellisenä iltana maastoon. Mitattiin siinä kelamitan kanssa konttaillen kolme kappaletta ruutuja.
Jossain välissä kävin myös hakuradalla mittailemassa kelamitan kanssa. Maria H.:n kanssa käytiin vielä katsomassa piilojen paikat ja vietiin yksi piilo valmiiksi paikoilleen ynnä merkattiin hakurata. Merkattiin myös ohitusreitti ja laitettiin "odota tässä laput".
Kanttiinitarvikkeet ja keittiö tsekattiin Jaanan kanssa viikolla. Koetoimitsijan kanssa neuvoteltiin siitä sun tästä.
Lauantai-iltana bodattiin kolmeen naiseen A-este ojan pohjalta paikoilleen (oli muuten hitonmoinen homma)  ja katsottiin, että kentällä oli kaikki reilassa ja valmiina kokeeseen: koottiin suojelupiilo yms. Kenttä oli hienossa kunnossa ja nurtsi vastra-ajettu.
Itse koepäivänä lähinnä ajelutin tuomaria, tarkkailin aikatauluja ja hätistelin kisaajia paikasta toiseen. Ihan  pieni jännitysmomentti tuli siitä, että jouduttiin ottamaan käyttöön varajälki: onneksi olin sellaisillekin katsonut paikat ja merkannut janat valmiiksi :)
Muuten kaikki sujui niin hienosti! Aikataulut pitivät enemmän kuin hyvin: päivästä ei tullut läheskään niin pitkä kuin  pelkäsin. En ainakaan vielä osaa sanoa, olisko jotain pitänyt/voinut tehdä toisin. Ukkonenkin yritti päälle, mutta ei kovin pahasti.
Talkooporukka oli mahtava ja jokainen hoiti tonttinsa viimeisern päälle hyvin.
Tuloksiakin tuli, onnea niistä! Jäljet vaan oli kummallisen vaikeita, ja niihin tyssäsi muutamien hyvien koirakoiden tie, kun yhtäkään keppiä ei noussut. Se surettaa mua kovasti, kun jäljet kokonaisuudessaan yritettiin tehdä tosi tosi huolellisesti.
Mutta fiilis oli koko päivän mahtava :) Katsotaan, josko jaksetaan uusia homma ensi vuonna. Tulijoita olisi ainakin nyt ollut tulossa kolminkertainen määrä. Tai jos järkätäänkin 10 koiran hakukoe. Katsotaan...

Raatokuria

Hakua on  nyt treenattu kaksi kertaa viikossa, tosin 300 metrin ratoja on viime vuoden SM-kisojen jälkeen otettu tasan yksi...
Mutta ylimalkaan sujuu melkein pelottavan hyvin. Eilinen 200 metrin rata oli kutakuinkin täydellinen joka suhteessa. Ainoa, mistä olisi pisteen voinut menettää, oli toisella palkattomalla piilolla pieni vallattomuus.
Ensimmäisen kerran ikinä laitoimme maalimiehen melko korkean kiven päälle. Keskilinjalle näkyi, miten huolellisesti His varmisti, että mm on tosiaan siellä ylhäällä, ennen kuin otti rullan.
Jotain on taas ehkä tehty oikein, kun His ei ole aikoihin ylittänyt keskilinjaa, tekee säällisen laajuiset pistot ja - mikä hienointa - tulee kivasti sivulle uutta lähetystä varten. En ole ottanut yhtäkään yliheittoa, ne eivät kertakaikkiaan Hiskille sovi, niistä menee kuppi nurin.
Taaksepäin työskentelyäkään ei ole juuri enää näkynyt:  olen päässyt pari kertaa huomauttamaan keskilinjalta, kun olen nähnyt, että on aikeissa kääntyä taaksepäin. On tajunnut heti ja korjannut oikeaan suuntaan. Tästä olen myös päässyt kehumaan, mikä on tehnyt selvästi gutaa. Olisipa ollut heti "uran" alussa kunnon treenimaastot!
Nyt pitäisi saada vieraita maastoja.Toivon hartaasti, että T-leirillä parin viikon päästä päästäisiin tekemään pitkää rataa. 
Voipi olla, että silläkin on ollut jotain vaikutusta, että Hiskillä on ollut kotona viime aikoina varsinainen raatokuri. Ylimääräiset lepertelyt pois ja häädän kylmästi, jos itse tunkee kainaloon. Oli nimittäin havaittavissa lievää kiipimistä ja pomottelua...Nyt on selvästi nöyrempi ja paremmin kuulolla. Hiski ei ole mikään pehmonalle, vaikka yrittää välillä semmoistakin teeskennellä.
Tottista on treenattu kentällä tasan yhden kerran, pihassa muutama pa-treeni. Mulla on tässä suhteessa motivaatio hukassa. Kapulaa tarttis kuivaheitellä, mutta kun kaaduin näytöllä käteni päälle (kiitos kysymästä, kiskoo nyt liinassa kiitettävästi), en pysty pitään kapulasta kiinni.
Esineitä ei ole treenattu sitten yhtään. 
Viestiä otettu muistaakseni pari kertaa. Ei siinä sen kummempaa.

Ei se ny juossu

Olipa tässä oikein kisamaiset viestitreenit, neljä koirakkoa peräti.
Kävin etukäteen talsimassa semmosen kilsan radan Savontien maastoihin voimalinjan suuntaisesti.
Ihan reteesti sitten päätin, että koitetaanpas juoksuttaa Hiskiäkin koko 1000+300 metriä. Joo, ei se juossut. Oli ihan odotettavissakin. Pikkasen liikaa muuttuneita tekijöitä yhdessä treenissä: eka yhteistreeni, eka pitkä matka, eka pitkä odotteluaika. Ei ehkä ollut paras mahdollinen plääni. En ollut yhtään  pettynyt enkä edes hämmästynyt. Jos ei siitä tule viestikoiraa, ei sekään haittaa yhtään.
Oli ihan mielenkiintoinen aamurupeama aurinkoisessa metsässä kummiskin pupsien ja lapsukaisten ynnä muun oheismateriaalin kera. Itse vain löhöilin a-pisteellä, Susanna sai kävelyttää Hiskiä metsässä edestakaisin :O
Hakua on harrastettu silloin tällöin (issias vähän rajoitti aikansa), mutta mää olen ihan unohtanut, miten treenit on menneet. No, ei kai´se nyt niin tärkeetä ole. Piiloja on ainakin värkätty: huvila, huussi, rivari, iglu, pubi ja torni muun muassa. Kuvia voisin joskus koittaa tännekin niistä laittaa. Rakennelmat ovat aika vaikuttavia mielestäni. Lili, Susanna ja Eeva toimivat suunnittelijoina ja rakentajina meikäläisen kanssa.
Nyt olisi tarkoitus alkaa ottaa säännöllisesti pitkiäkin ratoja. Eihän se nyt ole laitaa, että jatkuvasti sahataan sitä 100 metriä...
Muutama esineruutukin, esineitä on noissa ollut kosolti, yhdeksää ainakin pari kertaa. 
Tottis on edelleen jotenkin  aivan topissa, en tiiä, miksen saa itteeni minkäänlaista ryhtiä.
Ja olinhan mä "tuomaroimassa" yhden möllihakukokeen. Oli varsin mielenkiintonen ja kiva päivä sekin.

Hiskiä muistettiin

Onko tarpeeksi voimakasta? Sitän ne tuomarit aina kysyy

Hiski on Pohjois-Hämeen kennelpiirin paras palveluskoira vuonna 2013. Ei yhtään pöllömpää. En osannut edes tämmöistä odottaa, eli oli varsin iloinen yllätys.

Treenejä on jatkettu lähinnä haun merkeissä. Uutta rataa olen käynyt merkkaamassa ja värkännyt yhden risuviritelmäluonnonpiilon. Rataa riittää nyt vaikka 400 metriin asti ja hyviä piilojen paikkoja on vaikka kuinka paljon. Aika ihanaa maastoa! Jos ei lasketa sitä mielenkiintoista kivikkoa vasemmalla puolella...
Mutta nyt on Levekillä aika huikeat maastot, kiitos UPM!. Ja kun yhdistyksellä on kolme hienoa kenttää ja palveluskoiratouhuun suopeasti suhtautuva hallitus, niin pk-harrastajan asiat ovat nyt loistavalla tolalla :D
Hiskin haut ovat sujuneet hyvin. Aina jotain viilaamista tietenkin on, mutta nyt olen päättänyt, että yritän tästä eteenpäin järjestää treenit niin, ettei kovin paljon tarvitsisi vääntää, vaan päällimmäisenä olisi aina hyvä fiilis molemmille.
Yksi kuuden esineen ruutu kaistaleittain on tehty. Ja tottista yhteensä ehkä semmonen vartti...
Viestiä jatketaan taas tällä viikolla. Tilasin oikein viestikaulaimen. Uups, täähän alkaa olla vakavaa.
Ja tänään BH-kurssia vetämään. Oikeastaan ihan mukavaa.

Rölli odottaa uhria. Kädestä ehkä tunnistaa ihmiseksi. Tai sitten ei

Pahalla päällä, mutta His on rautaa

Sunnuntaiaamuna lätkäistiin märkä rätti vastaan pläsiä. Minähän olen koko ajan kuvitellut olevani menossa Jämille pohjoismaitten mestaruuskisoihin, eli NOMeihin syyskuun puolivälissä ja treenaaminenkin on tapahtunut aikalailla toi tähtäimessä. Mutta en olekaan.
SPKL:n hallitus on suuressa viisaudessaan päättänyt, että tänä vuonna NOM-edustus valitaan tämän vuoden SM-kisojen perusteella, kun viime vuosina menijät on valittu edellisvuoden tulosten perusteella.  Olen pettynyt ja hyvin, hyvin vihainen. Ei siinä mitään, jos systeemiä muutetaan, mutta olisivat kertoneet jo syksyllä.
En nyt viitsi tänne kirjata, mitä kaikkea päässä on pyörinyt, mutta  mitään säällisiä perusteluja en ole saanut., vaikka olen kysynyt Niitä pitää vain arvailla. Lehdessä kuulemma sitten. Mahtavaa.
Eilisiltana jo kyllä oli semmon en fiilis, että "prkl, me viä näytetään niille."
Ja lisään vielä, että pari hallituksen jäsentä oli koittanut vastustaa äkkinäistä päätöstä, mutta olivat hävinneet. Hatunnosto heille. 

Mutta onneksi on kaikkea kivaakin.
Esimerkiksi viesti. Siihen taidan nyt panostaa ilman paineita. Sitä on harrastettu Susannan suosiolllisella avustuksella semmoset 4-5 kertaa ja mieli tekisi kiihdyttää treenitahtia.Hiski on ihan retkussa Susannaan, joka pidetään nyt pelkästään viestitätinä, ei saa olla edes maalimiehenä haussa.
Susanna on ollut joka kerta metsäpäässä ja niin varmaan jatketaan. Suski leikkii kunnolla ja minä palkkaan maltillisesti. Matkaa on pidennetty hitaasti, koitan nyt välttää hosumista. Viimeksi unohdin ottaa pallotkin  mukaan, mutta eipä hätää: Susanna leikitti Hiskiä kahdella kepillä...
Ans kattoo nyt. Jossain vaiheessa tarvittais sitten yhteistreenejä. Toistaiseksi kaikki on sujunut just eikä melkein. Sain jo itseni kiinni kattelemasta kokeita. Aika paha.

Piilonkiertoja on jatkettu harvakseltaan ja matkaa pidennetty, maalimiehitystäkin on ollut. Ei se nyt ihan putkeen aina ole mennyt. En tiedä, onko tästä mitään hyötyä - olisi ehkä ollut, jos olisi aloitettu ihan nuorena.

Haussa Hiski näytti taas eilen, mistä kukko pissii. Silloin, kun se tekee tolleen, sitä ei kyllä pese kukaan: mahtavat suorat, sopivankokoiset laatikkopistot ja upeat näytöt. Hallinta ok. Rataa tosin vain 200 metriä, kolme maalimiestä, kaikki samalla puolella. Ainoa hiukan mietityttävä asia on vauhti: kovalla helteellä se voi olla pieni ongelma.
Hiski on kestänyt kaikki korjaamiset ja höykytykset, uudelleenlähettelyt, ohjajan torveilut, karmeat superärsyketreenit yms yms kurmootukset ilman minkäänlaista motivaation menetystä. Pari kertaa sille on  nyt tehty "hajuärsykkeestä luopumistreeni" so saa hajun  maalimiehestä kauempaa radalta, mutta on mentävä suoraan sinne, minne näytän. Ja menee. Kova jätkä, sanon vaan. Onnellinen Ykkönen. Ylivoimaisesti Paras.

Pari esineruutukaistaletta ja yksi kokomittainen ruutu kaistalehakuina, viisi esinettä. Näissä sama juttu: aivan suvereeni.

Kevättä pukkaa ja treeniä myös

Kun on ihan sula maa, pääsee tekemään kaikkea kivaa.
Piilonkierrot
Pihassa lyhyttä matkaa.
Kentällä lisäsin ti-ke-to kaksi piiloa, etäisyydet keskilinjalta noin 25 metriä, välillä lähempääkin. Onnistumisprosentti aluksi noin 70. Välillä kierrätin tyhjiä piiloja.
Torstaina sujui neljällä piilolla jo 25 metrin päästä aika täydellisesti. Jaana oli yhdessä piilossa, eli eka kerta maalimieskin.
Treenataan samalla myös lähetyksiä ja sivulletuloja tyhjiltä ankarasti, tekniikkaa siis. Kummallisen vaikeaa, kun ottaa huomioon, että koira on harrastanut hakua 5,5 vuotta. Ehkä on päässyt vähän lipsumaan - tämäkin.
Toistoja nyt noin 150 kpl

Metsähaut
Lauantaina kaksi superhienoa tyhjää, tai oikeastaan kolmaskin, kun Paula jäi ensin nostamatta muuten hyvän näköisellä pistolla. Toisella P. nousi. Kolme ukkoa, joista keskimmäiselle näytölle sille ekalla pistolla jääneeelle - ylämäkeen - vei huonosti. En yhtään tiedä, miksi.
Ennen ensimmäistä kulmatyhjää toiselle puolelle ääni- ja näköhäiriö, ei mitään vaikutusta.

Sunnuntaina His ylitti sitten jälleen kerrran keskilinjan ja nosti ukon toiselta puolelta tyhjän jälkeen. Meitä oli kolme henkeä vahtimassa keskilinjalla, ettei näin kävisi... Upposi syvälle ja eteni niin kauas (pillistä huolimatta), että pääsi livahtamaan mäennyppylän takana toiselle puolelle.  Tuli rullan kanssa ja olin niin hirveä, etten hyväksynyt löytöä, vaan lähetin uudestaan tyhjälle, joka oli oikeaoppinen. Sitten uusi lähetys ukolle, löytö ja näyttö. His ei ollut moksiskaan.
Ainiin: kaksi maalimiestä oli peräkkäin piilossa. Sillä kohtaa joudun lähettämään uudestaan pistolle.
Toisaalta aika hyväkin treeni. Ei ainakaan mennyt liian hyvin. Ja onhan se nyt yhtä hittoa, ettei tota keskilinjan ylittelyä saada kuriin, vaikka kuinka yritetään. Liian hyvä nenä ja liian hyvä mm-motivaatio...

Tottis
SDP:llä otin pitkästä aikaa koko tottissetin lukuunottamatta eteenmenoa, seuraamiskaaviot ja kaikki ja siirtymät. En osaa sanoa oikein mitään noista.
Kentällä vähän seuruuta, luoksetulo ja eteenmenoja ruokakupille. Ruokakupin kentän päässä piti rauhoittaa näitä eteenmenoja, mutta ei siinä kyllä mitään eroa palloon ole - ihan sama, mitä siellä on vai onko mitään, kunhan pääsee kaahaamaan. Ja perusasennot on jälleen kerran aivan levällään.