Eihän tätä kerkiä päivittää millään. Nyt pitää tyytyä yhteenvetoon.
Heta
Melkein päivittäin janatreenejä: jana+n. 50 askeleen jälki+keppi, eri suuntiin, eri-ikäisiä. Menestys vaihteleva.
Yksi tarkkuusruutu Marja-Leenan ja Sannan kanssa, samoin yksi täysmittainen esineruutu. Nämä jees. Pudotettua esinettä pari kertaa, aivan ookoo.
Tottiksessa lähinnä seuraamista ja jääviä liikkeitä (istuminen).
Hiski
Keskitytty leikkimiseen, varsinaisen treenauksen kustannuksella. Syy: pudotti korvansa täysin hakutreenin jälkeen eikä tullut, kun kutsuin. Johtopäätös: en ole tarpeeksi kiinnostava. Teholeikitys on parantanut lelun palauttamista. Pari jälkeä tehty, suunnilleen 400 metrisiä, hyvin vähän nameja. Pientä poikkeamaa siellä täällä.
Seuraamista otettu lähinnä lelulla ja muutama paikallamakuuharjoitus, pysyy jo aika mukavasti. Olen myös jättänyt istumaan ja kutsunut luokse, ei istu eteen vielä hyvin. Kapulaharjoitukset jätin kokonaan toistaiseksi.
Riitan kehotuksesta kokeilin myös hyppäämistä 70-senttisen esteen yli. No problem.
Jälkeenpäin kuulin, että edellä kerrotussa korvien hukkaamistilanteessa treenikaveri on tarttunut Hiskiä kaulapannasta, jolloin se oli rähähtänyt oikein tosissaan, kaveri oli pelästynyt ja päästänyt irti. Että silleen tuli vahvistettua huonoa käytöstä...
Ongelmana Hiskin kanssa on edelleen liikenne, johon totisesti on koitettu poikaa siedättää. Asun paikassa, jossa on pakko olla liikenteen kanssa tekemisissä joka päivä, joka lenkillä. Lenkit on ikäviä, kun Hiski koittaa pakoon vaikka minne. Yhteislenkit Hetan kanssa eivät ole yhtään helpompia. Ei tässä auta kuin toivoa vaan edelleen, että aika hoitaisi asian. Kovassa vietissä ollessaan Hiski ei äänistä välitä, mutta mahdotonta olla koko ajan lelu kädessä.
Perjantaina 26. pnä lähdettiin ajelemaan Kangasniemelle hoffien rotumestiksiin. Pysähdeltiin matkalla. Oltiin yötä ja seuraavana päivänä koko päivä kisoissa.
Maastossa Hetalla meni loistavasti ja olin koiraan todella tyytyväinen siitä huolimatta, että tarkkuusesine jäi ruutuun (0 p.) ja kaksi keppiä jäljelle. En osaa selittää kumpaakaan, mutta koira teki töitä olan takaa ja tosissaan, Hetaa ei tosiaan voi moittia. Janakin meni tällä kertaa 100-prosenttisesti.
Pudotetun esineen "rata" oli tehty sänkipellolle (piiiitkä sänki!) ja Heta katseli vähän ihmeissään, että "mikäs juttu tää ny oikein on." Hyvin meni kuitenkin, pisteitä 18 (vilkuili seuraamisosiossa pari kertaa taakseen). Esineruudusta täydet 30 pistettä, nappisuoritus. Samoin haku: Heta teki yhden parhaista hakuradoistaan, risteili tyylikkäästi ja ilmaisi komeasti. Tuomari rokotti kaksi pistettä - jostain. Kommentoi: "koiran pitää kyllä totella, kun sitäkutsutaan. " Häh? En kutsunut Hetaa kertaakaan, se tuli itse pistoilta... Minä en edes ylimalkaan kutsu sitä, vaan vihellän pilliin enkä nyt viheltänyt kertaakaan. No, oli ehkä jo väsynyt pitkästä päivästä, vanha mies.
Maastosta vain 156. Hassua nää huonot pisteet sikäli, että koira toimi kokonaisuutena loistavasti...
Tottis oli isolla urheilukentällä, katsomot, kuulaverkot, jalismaalit ja kaikki. Näin heti, että Heta oli HYVIN paineistunut. Sain sen kuitenkin toimimaan aika moitteettomasti, vaikkakaan ei kovin iloisesti. Paikallamakuun aikana meinasin saada p-halvauksen, kun näin piilostani, että irtokoira menee juuri Hetan paikalla makuukohdan yläpuolella stadionia kiertävällä penkereellä. Heta oli seurannut sitä tarkasti katseella, mutta pysyi paikallaan. Tästä tuomari ei sentään rankaissut, mutat muuten oli kyllä järkyttävän ankara. Ehdin pohtia, saammeko seuraamisesta hyvän vai erittäin hyvän enkä meinannut saada pokkaa pidettyä, kun kuulin tuomarin sanovan "tyydyttävä". Ainoastaan kontaktia ei pitänyt koko ajan, paikka oli oikea, ei edistänyt, eikä jäänyt jälkeen eikä seurannut väljästi. Hypystä myös tyydyttävä, kun takaisintullessa tuli ihan pieni hipaisu esteeseen. Toinen tuomari antoi toiselle kilpailijalle hyvän hypystä, jossa kolisi mennen tulleen. Yhtään väärää liikettä ei ollut. Loppupisteet 81.
Loppujen lopuksi Hetasta tuli kuitenkin jo toisen kerran hovawarttien etsintämestari.
Hiski-poika oli mukana tietysti koko ajan ja koitin joka välissä lenkittää sitä. Kaikki arvuuttelivat rotua, tietysti. Kun kisa oli ohi, Hiski pääsi kentälle leikkimään. Otettiin hiukan leluseuruuta ja paikallamakuuta. Hienosti meni: häiriöitä oli kotitarpeiksi.
Iltamyöhällä ajoin vieklä pimeässä kotiin, jännitin ja olin rättiväsynyt.
Sunnuntaina en jaksanut tehdä koirien kanssa muuta kuin käydä lenkillä. Oli vielä lapsenlapsen synttäritkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti