Tein Hiskille peltojäljen (golfkenttä taas), pituutta ehkä 300 metriä. Aika navakka tuuli. Laitoin tavallista enemmän nameja, väli- ja loppupurkin. Viisi kulmaa, joista yksi terävä, loput mutkittelua. Ajo lähes melkein tuoreeltaan (en ehtinyt odottaa vanhenemista). Lähti taas ihan liian kovalla vaihdilla nostamaan jälkeä ja ajoi yli. Ei hyvä, mutta löysi kuitenkin jäljen helposti. Vauhtia aivan liikaa, nameista jäi enemmän kuin puolet. Hyvin pysyi kuitenkin jäljellä, yhdessä kulmassa pyöri. Merkkasi molemmat purkit ja meni itse maahan. Ei napakymppi. Jälki olisi saanut olla pitempi ja sitä olisi pitänyt vanhentaa. Ensi kerralla.
Sitten mentiin Pirkkahallille tottiskentälle. Hetan kanssa vain heiteltiin ja potkittiin palloa.
Hiskin kanssa sattui jotain yllättävää. Sain päähäni laittaa sille Hetan ketjukaulaimen, jollaista ei ole kokeiltu vielä kertaakaan. Jo sitä pujottaessani Hiski tempoi ja reuhtoi paniikissa ja sitten minä ääliö iskin vielä vahingossa remmin kuristavalle. Hiski nykäisi, ketju kiristi ja Hiski kiljui kuin tapettava. Porukka tuli katsomaan, tapanko minä pientä koiraparkaa. Otin ketjun pois ja lähdin kentälle muina miehinä. Hiski liimautui jalkoihini tärisemään eikä välittänyt leluista eikä nameista. Jalkapallon kanssa sain sen rentoutumaan ja leikkimään ja pystyttiin ottamaan vähän seuraamista (namilla, edistää edelleen), luoksetuloa istumisesta ja maassaolosta (noin 20 metriä) ja muutamia hyppyjä (namilla). Luoksetulossa ei tule eteen istumaan, vaan jää kauas ja vinoon, jos kutsutaan kauempaa, läheltä kutsuttuna tulee ihan kiinni ja suoraan kyllä. Hmmm.
Kotona laitoin ketjun lattialle ja lihapullan sen keskelle. Hiski ei tullut lähellekään. Nyt täytyy ehkä laittaa ketju kaulaan aina ruokakupilla - tai jotain. Tai sitten pitää löytää jostain ketjukaulain, joka näyttää metallilta, mutta ei ole...
1 kommentti:
Hassuja nää pennut. Itse en ole kokeillut ketju pantaa Ruutille, mutta vajaat sillä on ollut muutamia kertoja päällä. Joka kerta saan etsiä koiraa toisesta huoneesta, kun otan valjaat käteen. Sitten luimitaan ja pakitellaa ja kun valjaat päällä, niin murjotetaan. Ulkona kyllä liikkuu, mutta ei voi missään nimessä tokoilla ne päällä. Yritin siedättää toista niihin, mutta tuloksena oli, että kun meninkin eteiseen lähteäkseni ulos, niin Ruut kieltäytyi totaalisesti tulemasta lähellekkään ulko-ovea. No päätettiin sitten, että meillä ei valjaita pidetä.Mietin vain loimen pitämistä tulevaisuudessa, kun sillä voisi noi lihakset pitää kivasti lämpimänä.
Ps. Todella mukavaa, että sait tän blogin tehtyä. on niin mukavaa lukea kaikkien sisarusten kuulumisia =D
Lähetä kommentti