On sitten viimeisen päälle vältetty treenaamista kaksi viikkoa. Lähinnä on hulluteltu, sikäli, kun mitään on tehty.
Pihassa olen yrittänyt opettaa Hiskille muun muassa jalkojen välistä pujottelua. Ei se kauhean hyvin suju, kun minä olen kömpelö ja hidas ja His aivan liian nopea ja kiihkeä.
Sen sijaan olen innostunut tekemään Hiskille eräänlaisia ratoja, tyyliin putken kautta ruutuun, ruudussa istumaan, sieltä otetaan tunari tai metallikapula, tuodaan se hypyn kautta putkeen ja siitä suoraan järveen jne. Tää on semmosta touhua, jostame molemmat tykätään kauheesti :) Ja loistavaa kuuntelu- ynnä ohjattavuustreeniä.
Kentällä on käyty pari kertaa vain leikkimässä, kun treenikaverit ovat tarvinneet henkilöryhmää.
Hakua on ollut yksi kerta ja siinä olin itse maalimiehenä kolme kertaa, Saija juoksi näytöille. Kivaa.
Kaksi pikku jälkeä on tehty, nekin tavallaan humputteluina. Tein kyllä jäynää, konttasin kivien yli ynnä muuta. Janalla ei mitään käskyä, vaan annoin nostaa ihan oma-aloitteisesti jäljet ihan vaan kävelemällä kohti. Hyvin sujui ja voi jumankekka sitä intoa! Hiippari ei ollut pysyä nahoissaan.
Esineitä koirat ovat hakeneet pihassa kilpaa. Heta on siinä touhussa edelleen pistämätön!
--------------------------------------------------------------------------------------
Hakua olen miettinyt nyt oikein tosissani ja syvällisesti (jos hakua nyt voi syvällisesti ajatella).
Puutteita on: 1.näytöille menon hitaudessa (vain kisoissa) ja 2. ohjattavuudessa.
Näytöt jätän nyt toistaiseksi kokonaan ja keskityn ongelmaan nro 2. Siinä otan nyt oppia suojelun piilonkierroista sekä agiliitäjistä ynnä omista esineruutuideoista, joita voi soveltaa myös hakuun. Miten temppu tehdään, jää nähtäväksi, mutta joka tapauksessa nyt aloitetaan tavallaan ihan alusta. Suuri osa hommasta tapahtuu ihan muualla kuin metsässä ja luultavasti otan käyttöön myös kaistaleet. Ohjattavuuden parantaminen on itse asiassa aloitettu jo noilla oman pihan radoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti