Taas kerran ihmettelin tänään, miksi mä kiusaan itseäni tahkoamalla hakua, jossa koko ajan pulpahtelee uusia ongelmia, säätöjä ja tulkintoja, kun mulla on aivan huippu jälkikoira, jonka kanssa ei tartte muuta kuin talsia perässä ja kehua keppien nostosta?
Lili polki Hiskille 700 metriä pitkän jäljen ja oli kuulemma koittanut tehdä kaikenlaista jäynää. Kepitkin semmosia nysiä ja Sara kävi vielä haahuilemassa harhoja jäljelle. Nojoo, turhaanpa yrittivät, ei missään pienintäkään ongelmaa! Janakin ihan super...
Notta miksi oi miksi se saakelin haku?
No varmaan siksi, ettei elämä vaan vahingossakaan olisi liian helppoa.
Lisäksi Hiskille kolmen esineen kaistale-esineruutu, joka oli sille aivan liian helppo ynnä tarkkuusruutu (ensimmäinen vuoteen), jossa tuskin ehdin päästää sen ruutuun, kun esine oli jo suussa.
Joten taaspa opimme, ettei treenaaminen kannata.
Poljin Herille ja Derpalle jäljet ja oli muuten tosi kivaa. Ja ylimalkaan oli harvinaisen kivaa treenata päivällä.Kiitos Lili ja Sara!
1 kommentti:
Sää oot himppasen masokisti kun kaipaat koko ajan haasteita :) Kiitokset seurasta, elän toivossa että kisoissa menee yhtä hyvin kuin tänään!
Lähetä kommentti