Pientä päivitystä

VILPERTTI
 Se isoin ja tärkein, eli ääni. Uskaltaisin (melkein) sanoa, että ongelma alkaa olla aikalailla selätetty. Jossain kohtaa vielä joskus saattaa mölyä esiintyä, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Ja osaan melkein ennakoida jo tilanteet,
Mikä on tepsinyt? Nämä: aina ensimmäiseksi leikkiä so kunnon  revittelyä. Joko jo parkkiksella tai kentällä. Kentälle mennään yleensä nelivedolla, siinä vaiheessa saattaa vielä jodlata ja annan tehdä niin.
Leikkimisen jälkeen rauha ja keskittyminen. Eli Vili maahan, pallo maahan ja minä kiertelen ympärillä. Välillä otan pallon itselleni, välillä vapautan Vilin pallolle, välillä käsken suoraan seuruuseen niin, että pallo on kädessä. Tai perusasentoon niin, että pallo on välillä kädessä koiran pään päällä, välillä siirtyy kainaloon. Tai maasta siitä kaukokäskyjumppaa tai eteentuloja. Ja sitten taas leikkiä.Paljon.
Erityisen iloinen olen siitä, että tämä kaikki onnistuu nyt aivan hipihiljaa myös aika pahoissa häiriöissä: muiden koirien ja ihmisten aikana.
Haastetta on vielä vauhdikkaissa liikkeissä, tai itse asiassa niihin valmistautumisessa, eli odottamisessa. Mutta kyllä niidenkin kanssa pärjätään.
Kovin paljon uutta en ole opettanut, mutta kyllä Vili kaikki tokon alo-luokan liikkeet osaa kohtuullisesti ja osan pk-tottiksen ykkösluokankin liikkeistä, mutta ei niissä varmuutta vielä ole. Esimerkiksi ruutua en ole edes yrittänyt sille opettaa. Ollaan keskitytty nyt mielentilaan (sekä koiran että ohjaajan)  ja yhteistyöhön ja nyt alkaa olla tosi kiva fiilis kentällä.
Maastossa Vilillä on ollut yhdet hakutreenit/vko. Aivan perusasioissa mennään edelleen: suoria pistoja  syvälle ja ilmaisua. Erilaisia piiloja myös. Viime treeneissä Vili tuli vähän vahingossa tehneeksi toistakymentä pistoa (nelisen tyhjää) aika haastavassa maastossa kuumassa säässä, mutta eihän se ollut edes väsynyt...
Ilmaisukäytöstä pitää nyt treenata vielä erikseen: Vilillä on hyvä, kantava haukku, mutta se haukkuu liian levottomasti, ei pysy paikallaan. Kun ei millään malta...
Jälkiä on tehty 1-2 kpl/vko, metsään. Ihan pientä rauhoittumista on havaittavissa. Viimeksi kävi niin, että kaaduin pahassa kivikossa ja ihan spontaanisti mylvin melkoisia ärräpäitä. Vili vähän vilkaisi taakseen ja puksutti sitten taas täyttä vauhtia eteenpäin. Ei se yhtään pehmeä ole töitä tehdessään,  herkkä koira olisi lopettanut hommat siihen paikkaan. Keppimotivaatio on hyvä ja jäljellä poika pysyy.
Esineruuduissa Vili on melko pro: niitä on tehty myös 1-2 kpl/vko, edelleen kaistaleperiaatteella, eli aina kaikki esineet samalla kaistaleella peräkkäin, koska en halua sen oppivan tolkutonta ruudussa ympäri ämpäri juoksentelua. Tätä tehdään varmaan loppuvuosi.

HIIPPARI. Kävihän setämies hakemassa Hämeenkyröstä JK3-tuloksen pistein 289. Eli nyt on kilpailuoikeus taas kolmeen lajiin SM-kisoissa.
Kokeen jälkeen Hiskin kanssa on tehty ainoastaan janoja ja mitä mielikuvituksellisimpia kikkoja sen jälkeen ynnä harhoja ja keppien piilotuksia.  Yhtään varsinaista jälkeä ei ole tehty. Esineruuduissa (kaisaleilla): ei valittamista.
Tottiksessa olemme Hiskin kanssa ottaneet melkein pelkästään kuuntelutreenejä ja erilaisia rutiinien rikkomisia. Eipä ole ollut tylsää. Ei myöskään katselijoilla ;)
Hämeenkyrön kokeen perusteella on syytä treenata jossain välissä myös luoksetulojen loppuvaihetta (lähemmäs) ja kapulan luovutuksia (lähemmäs). Ja yllätys: eteenmenoa. Siinä His ensimmäistä kertaa elämässään hidasti ja ennakoi. Eipä ole uskallettu eteenmenoja treenata ollenkaan sattuneesta syystä. Nyt on ehkä pakko.