Viikonlopun aktiviteetit

Kotipihatouhut
Hiskille:
Hyppytekniikkaharjoittelua (matalaa) fyssarin neuvojen mukaan.
Muutama eteenmeno ruokakupille: peräti yksi askel-mene-vapaa.
Tunnari: hienosti heti oikea.
Hetalle:
Jumppaa. Ja olen koittanut opettaa neitiä peruuttamaan. Jaa, että takajalkoja pitäis siirtää taaaksepäin? Sehän on täysin mahdotonta....

Jäljet
Ensin episodi metsästä. Löysin hienon, jäljentekoon sopivan metsäpaikan. Silja tallasi jäljen. Kun tultiin pois, äreän oloinen maanomistaja oli parkkeerannut autoni perään. "Päästätkö sää noita koiria vapaaksi, meinaan, kun sulla näyttää olevan toi ajokoirakin mukana?" Juu, en päästä (sitä ajokoiraakaan), selitin, ja kerroin, mitä ollaan tekemässä, hyvin, hyvin nöyrästi ja lupasin, että lähdetään pois, ellei homma sovi. Kun olin päässyt "pelastuskoira"-sanaan, mies oli jo ihan hövelinä: "Ilman muuta saatte olla, toi on kauheen tärkeetä, ja tottakai saatte tulla koska vaan uudestaan." Jes :)

Jälki 1, lauantai. Huutelin Siljalle ohjeita tieltä: "käänny vasemmalle, nyt tielle päin, pudota keppi siihen, jatka suoraan jne." Saatiin aikaiseksi suunnilleen 300 metrin jälki, 5 keppiä. Noin 1,5 tuntia vanha.
His lähti kyllä oikeeseen suuntaan, mutta jäljen nostot on sillä aika epävarman tuntuisia. Pari kertaa ajoi ihan selvästi pitkälle yli kulmasta, mutta korjasi itse. Yksi keppi jäi. Ihan kelpo suoritus.

Jälki 2. sunnuntai.
Silja innostui niin (jipii!),että halusi sunnuntainakin polkea jäljen. Tämä oli nyt 350 metriä pitkä, kuusi keppiä, toin tunnin vanha. Kuusi kulmaa, yksi vahingossa tullut terävä kulma gepsin mukaan. Jälki lähti nyt oikealle. Jana n. 15 m.
Lähti ensin oikeaan suuntaan, mutta palasi takaisin ja otti takajäljen tielle asti. Uusi yritys vähän eri paikasta, nyt hyvin ja heti alussa oli keppi. Kaikki kepit nousivat nyt ja muutenkin homma sujui muuten hyvin, paitsi oikaisi sen terävän kulman suoraan kepille, mikä ei ollut ihme, koska tuuli kävi suoraan sieltä.Oikein hyvä homma.

Esineruutu Hiskille:
60x20 m. Silja heitti esineet peräkkäin. Mallikelpoinen suoritus.

Pudotettu esine.
Hetalle tereapiana. Hyvin.
Hiskille lyhyt: hakusessa, mutta intoa piisaa.

Haku
Sunnuntaina. Meitä olikin Levekin treeneissä vain kolme (Sami ja Marja-Leena ja minä), vaikka tulossa piti olla kuusi koirakkoa...
Hiskille neljä ukkoa. Uusi paikka.
Laitoin rohkeasti ekan oikeaan kulmaan (hyvä tuuli kävi hyvin sieltä), umppariin, jonne oli lisäksi tien ylityskin. Haistoi jo keskilinjalle, hyvin nokka ylhäällä. Hyvin toi rullan ja näytti. Kaikki seuraavatkin suoraan edessä vähän lähempänä, mutta olisi voinut hyvin laittaa kauemmaksikin. Kaikki sujui 100-prosenttisesti: rullanhaut (ei yhtään liian aikaista pudotusta), näytöt yms. Oli ottanut rullat hyvin, vaikka rullat ovat jo aika vaikeissakin paikoissa ja mm pitää kunnolla kiinni. Hallinnassakin vähän edistystä.

Kukin kroolaa tyylillään...

Fysioterapeutilta sain neuvon ostaa Hiskille pelastusliivit ja koittaa saada niiden kanssa poitsu uimaan. Toimi heti: pikkuhurja uiskenteli kuin pienet lapset pitkin ja poikin rantaviivaa. "Mamma, mää pysyn pinnalla." Onhan tää aika hupaisaa: ei mulla ole koskaan ennen ollut koiraa, joka pitää varustaa uimaliivein :)) Heta uiskenteli ympärillä ja katseli touhua aika halveksivasti...
Hetaa olen voimisteluttanut ja Hiskille tehnyt hyppytekniikkaharjoituksia. Aikaa nekin vie...

Toko-treeni
Torstai-iltana Levekin kentällä, ryhmätreeni. Hiskille.
Ryhmässä istuminen, noin 2 min. Ok.
Seuraaminen (sikinsokin muitten koirien kanssa). Ok
Sivuaskeleet. His oppi heti, kun mulle näytettiin tekniikka.
Kaukoja , läheltä. Istumaan nousu vielä(kin)hakusessa. Pompsahdus tulee heti, jos siirryn kauemmas.
Avon luoksetulo. Pari kertaa. Ok.
Avo-luokan hyppyjä muutaman kerran. Eka yritys, eihän se heti vörki, His hyppää hirveän kauas ja ihan sivuun esteestä.
Hiski oli vähän vaisu: teki kyllä kaiken, mitä pyydettiin, mutta matalalla vietillä. Namit kelpasivat paremmin kuin lelut, outoa.

Pk-tottis
Perjantai, Toijalan kenttä. Katrin ja Roihun kanssa.
Ensin Hetan kanssa ne liikkeet, jotka meni pahiten pyllylleen Hyvinkäällä.
Juoksusta seisominen. Hyvin, palkka heti.
Seuraamispätkä ja istuminen. Hyvin, palkka.
Tasamaanouto, sai viedä kapulan autoon asti ja siellä ruoka.
Oli taas iloinen ja terhakka oma itsensä ja teki kaiken, mitä pitikin, voi herttinen, kun tietäis, mitä tämän ladyn päässä liikkuu :(

Hiskille paikallamakuu Roihun kapulatreenin aikana.
Luoksetulo maassamakuusta läpijuoksuna. Hirvee vauhti.
Este, 1 m. Vähän jouduttiin hinkkaamaan, kun kalautteli ja kierteli. Eikä taas tahtonut istumisesta tulla mitään... Onneksi oli Katri apuna. Saatiin ihan hyvä suoritus ja lopetettiin heti siihen.
A-este, loiva. Sama juttu: kyttäystä, kyttäystä. Lopetettiin hyvään, ei edestakaista.
Eteenmeno. Ensin vietiin pallo yhdessä, sitten jätin Hiskin odottamaan maahan ja vein pallon näkymättömiin. Onhan se yhtä tuskaa, kun ei pysty istumaan eikä ottamaan kontaktia. Toinen jo paremmin, vapautin heti istumisesta ja kontaktista. Kyllä tää tästä.
Ampumiset paikallamakuussa ja seuraamisessa. Ei reaktioita.

Pe-iltana sain päähäni ottaa tunnarikapulat pihassa esiin - moneen kuukauteen ei ole niihin kajottu. Laitoin ihan kokeeksi ensin Hetalle: sille ei ole koskaan niitä opetettu. Mimmi tajusi idean välittömästi ja toi hetkeäkään epäröimättä mulle oikean kapulan!
Sitten Hiski. Pistin reteästi kaikki kapulat peliin. Hiski tarjosi ensin kahtakin väärää, seisoin hiljaa ja His oli ihan kysymysmerkkinä. Sitten näytti ihan siltä kuin lamppu olisi syttynyt sen päässä ja nappasi oikean. Ehkä sattumalta - en viitsinyt kokeilla enempää. Aika rauhallisesti se kyllä haisteli, ei mitään kaahotusta, ihan lupaavaa.

Hiski fyssarilla

Kävimme Hiskin kanssa Elina Karhumäen luona (mukana myös Roosa ja Ebba, 7 vee).
Poika on Elinan mukaan loistokunnossa, erinomainen lihasten hallinta, liikkuu hyvin. Näkee kuulemma, että saa liikkua paljon vapaana maastossa.
Pieni kipupiste löytyi rinta- ja lannerangan rajalta.
Saimme tarkat ohjeet (1,5 tuntia) mukaan, myös Hetalle.
Olin etukäteen vähän varoitellut voimakastahtoisesta pikku bortsustani, johon Elina vastasi, ettei häneltä ole vielä yksikään koira jäänyt käsittelemättä. Nytpä jäi - tai siis toinen puoli: emme saaneet kahteen naiseen pideltyä Hiskiä vasemmalla kyljellään. Elina ei ole kuulemma ikinä ennen nähnyt mokomaa kiemurtelijaa. "Hirveän vahva koira fyysisesti, eikä todellakaan mikään nöyrä bc." Juu, ei :) Ehti myös kusaista kolme (3) kertaa Elinan välinelaatikkoon sillä välin, kun kirjasin ohjeita :(
Mutta nyt paneudun kyllä ihan vakavissani erityisesti hyppytekniikkaan. Harjoittelu aloitetaan heti. Hetaa alan kuntouttaa itse myös Elinan ohjeiden mukaan.

Rämäpää-Hiski hakuili

Haku, tiistai, Sääksjärvi. Pieni porukka viime hetken peruutusten takia, so. Pia, Henkka, Miia ja minä. Rullatreeni.
Hiskille kuusi maalimiestä, noin 20 metrissä. Kolme umpparia. Tämä sujuu nyt: osa rullista oli aika vaikeestikin otettavissa, mutta hyvin His sinnitteli silti joka kerta rullan itselleen, toi hienosti sivulleni eikä pudottanut kertaakaan. Nyt aletaan pidentää matkaa.
Ainoa pikku pulma oli malttamattomuus ja siitä johtuva kovakorvaisuus, viimeiselle jo varasti. Eipähän poikaa huimaa yhtään irrota mammasta. Melkoinen rämäpää.
Kaikkien treenit sujuivat hienosti eikä huumoriakaan puuttunut. Jäi taas hyvä mieli, vaikka tulikin kauhee kiire kauppaan :)

Heta jumissa, His jäljellä

Heta kävi hierojalla ja tuomio oli se, mitä arvelinkin: tyttöressu on ihan jumissa. Ei ole ikinä ollut hieronnassa näin kivulias ja levoton: kiljahteli käsittelyssä oikein kunnolla. Sekä etu- että takapäässä pahasti häikkää. Tilaan fyssarin, kun käyn Hiskin kanssa keskiviikkona. Lisäksi päätin kuvauttaa Hetan loppukesästä, kun vien Hiskin kuvaukseen.
Lisäksi sillä on ripuli (=stressi).
Nyt Heta vain lepäilee, lenkkeilee, ja ui.

Jälki
Hierojalle mennessä polkaisin suunnittelematta ex tempore Hiskille 425 metriä pitkän jäljen, paljon kulmia, 6 keppiä. Ehti vanheta pari tuntia. Kepit (kuivat tikut) tempaisin tien vierestä. Jana noin 30 metriä. Maasto oli helppoa, tasaista sammalikkoa, lopussa tien ylitys.
Jälki nousi hyvin oikeeseen suuntaan ja sitten mentiin: His porhalsi jäljen iloisesti loppuun - ja nosti tasan YHDEN kepin, sen viimeisen :) Ei silti harmittanut pätkääkään: olin vaan riemuissani, kun poika jäljesti niin innokkaasti. Siis melkein puolen kilsan matkan ilman välipalkkaa ;)
Noh, pitää noitten keppien kanssa vähän skarpata, mutta pääasia kuitenkin on, että motivaatio on taas kohdallaan, sitä tässä on haettu.

Etsintäkoe

Heta, Hyvinkää, sunnuntai.

Jälki 48 (max 50) (janalta meni 2 p.)
Esineruutu 30 (max 30)
Pudotettu esine 17 (max 20) (haki liian hitaasti kuulemma)
Tarkkuusruutu 20 (max 20)
Haku 76 (max 80)

Maasto yhteensä 191 pistettä, koko kisan paras (10 koiraa).

Erityisesti esineruutu oli hieno: lähetin oikealta, pistolla nousi esine suoraan edestä, siirryin keskemmäs, tällä pistolla nousi esine suoraan aivan takaa, kolmannella tuli taas esine. Kaiken kaikkiaan 3 pistoa, jokaiselta tuli esineen kanssa.
Muutenkin Hetan nenätyöskentely oli mallikelpoista. Mutta: sillä oli jotenkin käsijarru päällä fyysisesti koko ajan. Ei se haluton ollut, mutta vähän apaattinen.

Ykköstulokseen olisi siis tarvittu vain 79 pistettä tottiksesta, joka oli suureksi murheekseni täysi katastrofi.
Heti seuraamisesta alkaen Heta kyttäsi paikallamakuussa makaavaa riiseninarttua ja laahusti jossain perässäni tai metrin päässä minusta. Se ei ylimalkaan istunut ollenkaan perusasentoon, vaan seisoi ja läähätti tikkujäykkänä, kapulan se haki jotenkuten ja sylkäisi jalkoihini, seisomisessa hiipi perääni, mitä en muista sen tehneen koskaan missään.
Esteet, eteenmeno ja paikallamakuu olivat erittäin hyviä tai erinomaisia, kaikki muu puutteellista tai sinnepäin. A-esteellä sillä oli selviä vaikeuksia. Tulos: 65 pojoa.
En nyt oikein tiedä, oliko kyse henkisestä vai fyysisestä ongelmasta. Epäilin kyllä jo viikolla, ettei Heta ole kunnossa. Huomenna vien sen joka tapauksessa hierojalle. Alan kallistua sille kannalle, että lopetan Hetan kanssa kisaamisen kokonaan ja keskityn Hiskiin, en jaksa tätä tottiskurjuutta: joskus menee hyvin, joskua aivan päin pyttyä. Hiiivatin noloakin. Peruutin jo Parkanon kokeenkin, vaikka olen sen jo maksanut.
Harmitti tietysti ihan sairaasti, kun maasto meni niin hyvin, mutta ei mahda mitään.
Ihmeellisintä on, että se riiseninarttu oli ihan samanlaisessa koomassa: ohjaaaja keskeytti seisomisliikkeen jälkeen, kun koira oli ihan muissa maailmoissa ja kyttäsi vaan Hetaa. Koirakko oli kovasti menossa SM:iin...

Alla vielä linkki Hiskin tokoiluvideoon (kiitos, Lili!). Vähän balsamia haavoihin, vaikka tuossakin on paljon parannettavaa.

http://www.youtube.com/watch?v=pgM3WW_7vvc

Toko-koe

Toko aloluokan koe Lempäälässä 6.6. Tuomarina Saija Pollari. Luokassa 11 koirakkoa.

Hiskin tulos:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 9,5 (puoli pistettä meni ohjaajan myöhästyneestä käskystä)
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 9,5 (1 vino perusasento kuulemma)
Maahanmeno 10
Luoksetulo 10
Seisominen 9 (ennakoi istumisen)
Estehyppy 8 (ennakoi taas istumisen ja istui vinoon)
Kokonaisvaikutelma 10

Yhteensä 190,5 p.
Siis ykköstulos, luokkavoitto ja kp.
Tuomari kysyi multa suorituksen jälkeen. "Onko tässä bordercollieta...?"
Kortteen Merjalta sain sitten "oikeat" kommentit: "Vinoja perusasentoja, lähdit liian nopeasti liikkeelle jäävissä, et antanut istumisessa paikallejääntikäskyä (en edes tiennyt, että saa antaa), esteen sössit itse, kun siirryit väärin koiran viereen."
Merja ja Lili videoivat meidän suorituksen.
Mutta kiva maku jäi, oli paljon tuttuja, tosi mukava ja leppoisa fiilis koko ajan.