Heta kävi hierojalla ja tuomio oli se, mitä arvelinkin: tyttöressu on ihan jumissa. Ei ole ikinä ollut hieronnassa näin kivulias ja levoton: kiljahteli käsittelyssä oikein kunnolla. Sekä etu- että takapäässä pahasti häikkää. Tilaan fyssarin, kun käyn Hiskin kanssa keskiviikkona. Lisäksi päätin kuvauttaa Hetan loppukesästä, kun vien Hiskin kuvaukseen.
Lisäksi sillä on ripuli (=stressi).
Nyt Heta vain lepäilee, lenkkeilee, ja ui.
Jälki
Hierojalle mennessä polkaisin suunnittelematta ex tempore Hiskille 425 metriä pitkän jäljen, paljon kulmia, 6 keppiä. Ehti vanheta pari tuntia. Kepit (kuivat tikut) tempaisin tien vierestä. Jana noin 30 metriä. Maasto oli helppoa, tasaista sammalikkoa, lopussa tien ylitys.
Jälki nousi hyvin oikeeseen suuntaan ja sitten mentiin: His porhalsi jäljen iloisesti loppuun - ja nosti tasan YHDEN kepin, sen viimeisen :) Ei silti harmittanut pätkääkään: olin vaan riemuissani, kun poika jäljesti niin innokkaasti. Siis melkein puolen kilsan matkan ilman välipalkkaa ;)
Noh, pitää noitten keppien kanssa vähän skarpata, mutta pääasia kuitenkin on, että motivaatio on taas kohdallaan, sitä tässä on haettu.
2 kommenttia:
Stemppiä teille. Ruu myös menossa fyssarille jatko hoitoon...
Ja mitä jälkeen tulee, niin olet oikeassa. Taisin ahnehtia liikaa. Pitää helpottaa sitä ja ottaa korkeintaa pari kulmaa ja ennen kaikkea antaa sen itse etsiä.
Hiski menee siis huomenna fyssarille,jännä kuulla, mitä tuo sanoo.
Jäljestä: olin vähällä kokonaan pilata Hetan jäljestämisen, joka alkoi hienosti (200 pistettä alosta, myös JK2 heittämällä), kun aloin itse säätää. Nyt olen oppinut, että jos oma paine nousee, helpotan jotain osa-aluetta ja katson, miten se vaikuttaa.
Pääasia on mun mielestäni, että on niin rento fiilis, että koira uskaltaa tehdä virheitäkin ja oppii luottamaan itseensä, kun ratkaisee itse ongelmat. Siinä on musta myös jäljen hienous: koira vie ja ohjaaja vain vikisee, ei tarvi yrittää yhtään mitään :) Koiran lukutaito kehittyy samalla, mikä on aika kivaa sekin.
Lähetä kommentti