Jälki 1.
500-600 metriä pitkä, kuusi keppiä, vanheni n. 1,5 tuntia, jana 20 metriä, OIKEALLE. Kulmia paljon, yksi terävä, monta tien- ja polunylitystä, kuiva, risukkoinen alusta.
Janalla lähti vähän matkaan (epävarmasti) takajäljelle, mutta hoksasi itse virheensä (jipii) ja kääntyi. Loppu olikin helppoa kuin heinänteko: vain ykköskeppi jäi, syykin selvä. Tein tarkoituksella taas kulman heti alkuun ja kun se alkuvauhdissa oikaisi hiukan, keppi jäi. Mutta homma sujui kuitenkin tuota lukuunottamatta nappiin.
Jälki 2.
Taas monta kulmaa, yksi terävä myös, pituutta 300-400 metriä, "normaali" alusta. Jana 20 metriä, jälki OIKEALLE. Jälki vanheni melkein 3 tuntia, kun asioilla käynti vähän kesti...Keppejä 5 tai 6, en muista, montako tiputin. Semmosia kuivia, tien vierestä poimittuja tynkiä taas...
Hiskin pitää janalla aina ensin yrittää kammeta "jäljelle" jo 5-10 metrin päässä. Toisella lähetyksellä menee aina suoraan. Varmaan tein liian pitkään jälkiä, jotka lähtivät liian läheltä.
Ajoi taas muutaman metrin takajälkeä ja kääntyi itse. Jes! Jäljen keskivaiheilla oli paha rasti: isohko oja. Yleensä olen aina jatkanut jälkeä suoraan ojan poikki toiselle puolelle, nyt teinkin siihen kulman ja jatkoin ojan reunaa pitkin, ojan suuntaisesti. His loikkasi hetkeäkään epäröimättä ojan yli ja jäi sinne ihmettelemään, minne se jälki katosi...Palasi kyllä sitten aikansa hyörittyään. Aika pian oli sitten myös terävä kulma. Hiski joutui tässä tekemään hommia oikein urakalla (kuuma!), jälki oli välillä selvästi kunnolla hakusessa. Hetkeäkään poitsu ei silti näyttänyt siltä, ettei touhu huvittaisi. Keppi (tai pari) siinä rytäkässä kyllä jäi, mutta mitä tuosta. Loppu jälki olikin onneksi helpohkoa suoraa hyvässä maastossa. Kova jano pojalla oli: joka kepillä se hori varmaan puoli litraa vettä.
Mutta taas oli opettavainen jälki, kummallekin, kiva juttu!
Tottikset on rehellisesti sanoen jääneet minimiin. Syitä löytyy: väkeä pyörii nurkissa niin paljon, ettei kerkiä muuta kuin laittaa ruokaa ja lantrata juomaa (Huom. mehua!;). Ja sitten tää helle. Aukeat kentät on yksinkertaisesti mulle liian kuumia.
Kotipihatottiksessa hyppy sujuu nyt molemiin suuntiin kapulan kanssa.
Eteenmenossa kokeilin maahanmenoa, sekin sujuu. Palloa en ole vienyt kertaakaan maahan, vaan aina ylös telineelle.
Seuraamista, hienosti.
Muutama luoksetulo.
Juu, ja kaukoissa olen saanut siirtyä aina vaan pitemmälle eikä peppu pompsahda enää ollenkaan eteenpäin. Käskysanan vaihto auttoi kummasti.
2 kommenttia:
Hyvältähän teidän treenit kuulostaa vaikka onkin tottis jäänyt vähemmälle, välillä se taukokin tekee ihan sikahyvää! :)
Hyviä jälkioivalluksia saa kyllä aina näitä muiden treenejä lukiessa, meidänkin pitäisi joku päivä taas lähteä jäljelle, jos vain raaskisi tällä ilmalla... On tää kuumuus mullekin ihan liikaa.
Kuumuus kyllä tosiaan kutistaa meidän treenauksen aika minimiin, jäljet olen tehnyt suht aikaisin aamulla. Tottiksesta: olen aika vaikuttunut siitä, miten nopeasti tuo epeli oppii asioita. Olen ottanut sen linjan, että kun jokin liike onnistuu hyvin, se on sitten sillä treenikerralla siinä: ei toistoja. Tuntuu ainakin Hiskin kohdalla toimivan :)
Lähetä kommentti