Homma etenee

Hiskin ontuminen näyttäisi olevan ohi. Mitään syytä sille ei selvinnyt eikä lääkärissä käyty, tuskin  ell olisi osannut sanoa asiasta yhtään mitään. His on uinut joka päivä pitkän lenkin ja uskon, että lihaskunto on ihan ok. On varovaisesti aloiteltu treenaaminen parilla ruututreenillä ja lyhyillä jäljillä, jotka on menneet hyvin. Ruudussa palkkaan taas esineen tuonnista pallolla jo kaukaa, koska paluuvauhti on jostain syystä vähän hidastunut.
Kentällä Hiskin kanssa on käyty kerran:kentälle tuloja ja jääviä. Pitänee vähän tihentää tahtia.
Pitäisi ilmoittaa poitsu ässämmiin viimeistään sunnuntaina.

Vilillä kulkee lujaa, kaikin tavoin. Haussa on keskitytty mielentilaan ja edistyttykin nyt aiheessa. Vilillä on metsälenkeilläkin rulla kaulassa ja valjaat päällä, sillä tavalla se ei yhdistä niihin kierrosten automaattista nostamista tappiin. Heiluva rulla on saanut olla ihan rauhassa, Vili ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Kaksi ekaa maalimiestä jää piiloihin tallauksessa ja Vili pääsee heti etsimään, tämäkin toimii. Irtorullantuonteja nyt 97 kappaletta, enää kolme sitä lajia, koska niin päätin. Eli yksi irtorullatreeni jäljellä. Aika hirmuista tuon perässä on kyllä piilolle juosta epätasaisessa ja kivisessä maastossa, mutta ei mahda mitään. Ruoka ei kyllä vaan palkkana vörki: Vili ei niinsanotusti pääse siinä viettipäämäärään eikä saa purettua itseään. Eli palaamme hillittyyn pallopalkkaan: ei riekkumista, mutta saa mälvätä sitä rakasta palloaan.
Vilillä on edelleen huikean hyvät, näyttävät ja vauhdikkaat suorat pistot, se kääntyy hienosti eteenpäin ja nenä toimii loistavasti. Ilmaisuja ehditään hinkata koko ensi talvi.
Jälki: Vililtä on jäänyt kevään/kesän mittaan metsään yhteensä kaksi keppiä, mikä ei ole paljon mitään. Janat on olleet hurjan hyviä, pari takajälkeä, joista poika on joutunut heti takaisin autoon. Mielialakin alkaa jäljelle lähdettäessä olla aika kiva: ei  enää järjetöntä kaahaamista eikä kiljuntaa, vaikka vauhtia edelleen on. Jäljen nosto on tosi näyttävä.
Jäljestämisessä ei mitään valittamista, yhtään hukkaa ei toistaiseksi ole ollut, vaikka olen koittanut vaikeuttaa jälkiä kovastikin. Kyllä sekin päivä vielä tulee. Ajan suht lyhyessä liinassa ja jarrutan koko ajan. Kepiltä en päästä kaahaamaan.
Tottiksessa on kimppatreeneissä tehty oikeastaan pelkkiä kentälle tuloja. Ensin kunnollinen rentoutumistreeni pallon kanssa (palkka heti rennosta ilmeestä) kentän ulkopuolella, ja kun ilme näyttää hyvältä, pallo taskuun ja kentälle. Sinne mennessä palkka ensin heti kentälle astumisesta, sitten muutaman askeleen seuruusta, sitten perusasennosta, sitten eri pituisista perusasennossa seisomisista, sitten yhdestä askeleesta pa:n jälkeen jne. Lopulta jätän pallon kentän ulkopuolelle ensin  näkyviin ja sitten piiloon ja samat systeemit. Vapautan sitten suoraan palkalle. Yritän olla tosi tarkkana, etten palkkaa kuin rentoutuneesta tilasta. Ei se varmaan joka kerta onnistu, mutta apparia tässä on vähän vaikea käyttää, koska asiaa on hankala selittää.tPaljon toistoja. Kenällä häiriönä kapulateline ja ihmisiä (ja muita koiria kauempana). Viimeksi onnistui jo hyvin toisen koiran kanssa (siis oli hiljaa). 

Jälki sujuu ja His ontuu

Pojilla oli yli viikon täydellinen treenitauko, kun kävimme vähän patikoimassa ja meloskelemassa Konnevedellä. Reissun jälkeen molemmilla oli fyssari ja Vili oli näistä se kipeämpi, aika pahasti jumissa reppana. Elina sai tehdä ihan toissaan töitä sen kanssa.
Ja sitten Hiski alkoi ontua oikeaa etujalkaansa - ontuu edelleen ja saa nyt tehdä pelkkiä remmilenkkejä. Elina antoi luvan myös uida, mutta kamalan tylsäähän tämä on. Kipulääkitys päällä. En tiedä yhtään, kuinka SM-kisojen kanssa käy. Mutta kunhan nyt tulisi kuntoon, kisoista viis.

Nyt keskityn molempien kanssa jälkeen (Hiskin kanssa sitten, kun taas pystyy). Ennen Konneveden reissua Sara teki Hiskille sateessa jäljen, johon en voinut olla kauhean tyytyväinen: ihme haahuilua ja eka keppi jäi. Ehkä sateella oli jotain vaikutusta. Pari pientä peltojälkeä olen itse myös polkenut Hiskille.
Vili on ollut jäljellä ihan pro: se alkaa olla Hiskiä parempi jäljestäjä. Erityisen onnellinen olen sen keppitarkkuudesta, josta vielä syksyllä olin vähän huolissani, kun jälki veti imuunsa liiankin hyvin. Onnistuin ilmeisesti tekemään aika hyvät keppimotivaatiotreenit sille. Harmi, kun en ole laittanut keppin kokonaismäärää ylös, mutta koko keväänä/kesänä siltä on jäänyt maastoon tasan yksi keppi. Jälkeä se ei ole hukannut elämänsä aika vielä kertaakaan. Tosin harhoja ei ole treenattu yhtään, ne pitää nyt ottaa ohjelmaan.
Eilen Sara polki Vilille superkamalaan maastoon alokkaan jäljen, kuusi keppiäkin. Vili jäljesti niin hienosti! Varma jäljennosto (lyhyt jana) vasemmalle, tarkat kulmat, kaikki kepit nousivat. Vili ilmaisee kepit liikuttavasti: sillä alkaa häntä vispata heti, kun se haistaa, että jossain on esine,  tarkentaa nätisti ja menee kepillä maahan (mitä ei ole vaadittu eikä opetettu). Kaksi kepeistä oli lisäksi aika pieniä, paljon koekeppejä pienempiä. Yhdessä kohtaa ihan läheltä kuului koiran haukku ja Vili nosti päänsä, ajattelin jo, että nyt poika lopettaa ja hukkaa jäljen. Mutta ei: siinä oli juuri sopivasti vitoskeppi. Mutta tällaisia häiriöitä ei myöskään juuri ole ollut.
Liina on edelleen niin kireällä, että soi ja kuski saa olla tarkkana, että pysyy pystyssä. Mutta vauhti on jo siedettävä. Puolen kilsan jäljen ajamiseen palkkauksineen meni tasan 14 minuuttia. Kokeessa aikaa olisi 20 minsaaä.
Kumpikaan pojista ei ole pitkään aikanut ottanut takajälkeä, hiphurraa. Vili on elämänsä aikana erehtynyt kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla vein sen heti autoon enkä antanut jatkaa. Päätin jossain vaiheessa, ettei suuntaa anneta arpoa eikä eiku-jälkiä ole. Saman olen tehnyt Hiskille.  Pitää olla heti tarkkana. En tiedä, onko tämä auttanut vai onko sattumaa, ettei takajälkiä enää ole esiintynyt.

Haku: Vilillä on nyt tasan 90 rullantuontia. Keskitymme pelkästään mielentilaan. Vilille ei pueta edes vermeitä, koska nekin nostattavat liikaa. Maalimiehellä syödään hitaasti, istuskellaan ja haukotellaan. Ei leluja. Tämä näyttää toimivalta.

Esineet: yhden esineen kaistaleet molemmille, pitää välillä vähän rikkoa kaavoja. Vili ei meinannut millään uskoa, että homma loppuu näin. Lisää olisi pitänyt saada hakea.

Tottis: otan Vilille 2-3 liiketta nyt per treeni. Vili osaa jo kaksin ollessamme sovittaa mielentilansa ihan rennoksi ja äänettömäksi, palkkaan sen heti siitä ja otan alkuun helppoja, tuttuja asioita, istumista, maahanmenoa ja seisomista. Tasamaanoutoja olemme treenanneet luopumisen kautta niin, että levittelen ensin kauhean määrän kapuloita kentälle. Sitten tehdään ihan muuta, esim kutsun Vilin eteen sen kapulameren kautta. Onnistuu hyvin jo niin, ettei Vili vilkaisekaan kapuloita. Lisäksi se nyt tuo kapulan ihan suoraan, ilman flänkkiä. Eikä vingu eikä pureskele. Toistoja tässä vaiheessa korkeintaan kaksi, koska joka noudosta kierrokset nousevat.
Samassa treenissä en ota vielä yhdessä tasamaanoutoja ja telineitä, vaan joko-tai. Kohtapuoliin pitää kyllä jo ketjuttaa muutama liike.
Eteenmenoa myös luopumisen kautta. Viemme pallon yhdessä tai vien sen niin, että Vili näkee. Sitten tehdäänkin noutoja, a-estettä ynnä muuta kivaa. Seuraavaksi eteenmenon aloituspaikkaan ja siinäkin hommaillaan aivan muuta ja vasta sitten, kun Vili on rento ja keskittynyt, pääsee pallolle. Tässä pitää itse malttaa olla hosumatta ja tarkkailla koiran ilmettä, hiton vaikeaa nimenomaan ohjaajalle!!! Ja parempi tehdä omassa rauhassa, ettei tule otettua painetta porukasta.
Kimppatreeneissä keskitymme nyt odotteluun, ilmoittautumisiin ja paikallamakuuseen häiriöissä.
His on tehnyt  - perusasentoa

Tässä muuten istun hiljaa ja odotan käskyä enkä vilkaisekaan noita kapuloita

Tämmönen keko on aina mannaa. Huom: ei niin pahasti pureskeltujakaan enää

Monen lajin lahjakkaat poijaat

Nyt pitää muistaa kerrankin mainita, että Vili on aikast hieno paimenpoika. Todennäköisesti sen geeneihin on ohjelmoitu "walk by" ja "away". Siitä saisi aika vähällä treenillä ihan kisakoirankin lajissa, sanoi Marika. Itse alan ihan pikkasen tajuta jotain hommasta. Vaan ei aika tahdo millään riittää. Vauhtia on tässäkin lajissa Vilillä toki kotitarpeiksi ja vähän ylikin. Pitäisi vaatia esim rauhallisempaa kuljetusta, sen tajusin viimeksi.
Nyt alkaa tottiksen treenaaminen Vilin kanssa olla niin kivaa! Otin rohkeasti ohjelmaan "uudet" asiat. Metrinen hyppynouto sujuu kuin vettä vaan ja nyt on tehty muutama treeni myös a-esteellä, koekorkeutta matalammalla tosin. Opetin ensin Vilille oikean kiipeämis- ja alastulotyylin pallolla eikä siihen montaa kertaa tarvittukaan. Nyt se jo noutaa kapulankin menen tullen. Jumaleissön, mikä draivi ja tyyli!  On muuten näyttävä
Ja sokerina pohjalla eteenmenokin etenee: olen jo muutaman kerran lähettänyt Vilin tyhjään kentän laidalle.On pikkasen nopea eteneminen ja pudotus suoraan lennosta maahan. Näyttävä on tämäkin :D
Mikä kaikkein kummallisinta: Vili on aivan hiirenhiljaa näissä jutuissa. Ei tule niitä seuraamiskäsky-vingahduksia. Me molemmat niin nautitaan.
Jännää, että kun alku on tottiksessa tuon ääntelyn takia ollut välillä vähän vaivalloistakin, niin nämä monille koirille vaikeasti opetettavat jutut on olleet pala kakkua. Hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista, ei ole tarvinnut miettiä mitään kikkakolmosia. Ainiin yksi pikkujuttu on: tasamaanoudossa tekee melkoisen banaanin vasemmalle ja siksi teen noutoa toistaiseksi aidan vieressä. 
Haku: pari treeniä Vilille, toinen oli jo oikeasti vaikea ja väärinkäsitykset vaikeuttivat vähän lisää. Esimerkiksi Vili näki, kun mm meni toiselle puolelle ja teki silti toiselle puolelle hienon tyhjän piston, ällistyttävää suorastaan. Tyhjiä tuli kaikkiaan kolme, kaikki erinomaista sarjaa. Rullaa Vili mälvää enkä muutenkaan ole ihan tyytyväinen sen mielentilaan haussa, varsinkaan alussa. Sen kuuppa kestää kuitenkin ihmeesti ne kierrokset. Saisi kyllä rauhoittua silti vähän. En ole vieläkään keksinyt lopullista ratkaisua tähän, mietintä ja testaus jatkuu edelleen. Irtorullantuonteja koossa nyt 85 kappaletta.
Molemmille pojille olen kokeeksi tehnyt pari lyhyttä peltojälkeä, joissa on ollut paljon nameja. Hiskille varsinkin ajattelin hakea vähän tarkkuutta näin, Vilille rauhallisuutta ja keskittymistä. Hiskille tämä tuntuu toimivam, se jopa syö nätisti ne namit, mutta Vili... Ei se noteeraa nameja maassa mitenkään, vaikka nokan edessä olisi keko lihapullia. Tuloksena on ollut surkeasti rääkyvä ja mahallaan jäljellä ryömivä pieni bc-poika, joka välillä katsoon taakseen sen näköisenä, että "mikset sää anna mun jäljestää?" Ei järin rentouttavaa. Katsellaan ja funtsitaan.
Hiski on saanut ajaa muutaman metsäjäljenkin ja kepit ovat olleet nyt pienehköjä ja osin piilossa. Hyvin sujuu. Erityisen iloinen olen siitä, ettei His ole ottanut ainoatakaan takajälkeä pitkään aikaan eikä ole enää kääntynyt odottamaan minulta vahvistusta.
 Hiskille olen tarkoituksella tehnyt muutaman tokomaisen tottistreenin treenin vaihteluna. Se osaa ihan täydellisesti edelleen ohjatun noudon ja ruudun. Snif. Siis vanhojen sääntöjen mukaiset.

Ainiin: Vili ui! Tyylilleen uskollisena raivoisasti: vesipatsas vaan kohoaa korkealla, kun se syöksähtää rannalta. Uintityyli on järkyttävää kauhomista. Mutta menee siis todella mielellään veteen. Viime kesänä piti vielä houkutella.  Näin se homma etenee.

Hajahuomioita

His kävi EK-kokeessa ja jouduimme keskeyttämään hyvin menneen maaston jälkeen. Tottis jäi tekemättä ja tulos saamatta. Hiski sai esineruudun jälkeen jonkinlaisen lievän lämpöhalvauksentapaisen enkä halunnut raahata sitä enää kuumalle kentälle.
Tulos ässämmiin ei siis herunut eikä enää ole mahdollista päästä kokeeseen ennen ilmoajan loppua,
Jäljelle meillä olisi tulos. Mietin nyt tässä hetken, mitä tekisi. Tämä olisi joka tapauksessa Hiskin viimeinen ja kahdeksas peräkkäinen SM-kisa.
Kyllähän se ohuesti harmitti, että ollaan ihan turhaan treenattu esim hakua, mutta onpahan ollut koiralla jotain tekemistä.  Toki olisi sekin aika voitu käyttää jäljestämiseen.

Vilin kanssa on edistytty monessa asiassa.
Tottiksessa ollaan nyt siinä pisteessä, että jätän pallon kokonaan kentän ulkopuolelle. Ennen kentälle menoa pistän Vilin ns pakettiin helpolla luopumistreenillä, josta palkaksi kunnon leikki. Sitten hallinnassa kentälle ja siellä pelkästään sosiaalista palkkaa. Vähän tämä vaihe nyt vielä tuottaa tuskaa (=vikinää), mutta uskon, että ajan kanssa toimii. Vili joutuu kunnolla keskittymään tekemiseen/minuun eikä ole koko ajan kyttäämässä palkkaa. ja nyt vaadinkin jo siltä sellaisia asioita, jotka se osaa. Ja tulee kunnolla pitempiä palkattomia jaksoja. Eikä yhtään haittaa, vaikka vire vähän laskee.
Paikallamakuu on nyt otettu kunnolla ohjelmaan ja se sujuu hyvin kovissa häiriöissäkin. Myös ampumista on tehty p-makuun aikana. No problem.
Eteenmenoa on kokeiltu muutama kerta pallolle ja kerran ilman palloa, ihan maahanmenon kera. kaksi käskyä se vaati :) Enpä usko, että tästä saadaam aikaan suuria ongelmia.
Noutoja, enimmäkseen niin, ettei kapulaa ole heitety, vaan viety. Tekee aikamoisen banaanin. Pitää tätä fiksata.
Kapulan luovutuksia edessä. Sivulle siirtiminen siitä ei vielä vörki.
Seuraamisen (paljon käännöksiäm vauhdinmuutoksia ja pitkiäkin pätkiä välillä) lisäksi olemme treenanneet (hyvin) vähän myös jääviä. Koska ne ovat minusta tylsiä. Istuminen pitöisi saada nopeammaksi. Tätä en osannut Hiskillekään opettaa.
Ja nyt on otettu ohjelmaan myös esteiden eteen seurauttaminen (ei noutoja siinä), kapulatelineelle seurauttaminen ja p-makuupaikalle seuraaminen.
Hyppynoutoa on tehty pihassa (ei vielä kentällä) ja se on onnistunut aivan loistavasti. ja täysin äänettömästi...
Näistä se kokonaisuus pikkuhiljaa alkaa koostua :D

Jälki Vililtä kulkee ja kepit nousevat hämmästyttävän varmasti. Vauhti on edelleen tappava. Olen tehnyt paljon jälkiä, joissa on vain yksi keppi päässä ja siitä megapalkka. Vieraitak jälkiäkin on muutama saatu.

Hakua on ollut aika harvakseltaan, kun olen keskittynyt enemmän Hiskin treenaamiseen. Mutta nyt on irtorullan tuonteja kasassa 78 kappaletta. Sadan jälkeen oli ajatus siirtyä kiintorullaan. Umpihämypiilojen kanssa oli vähän ongelmia, kun ne herättivät Vilissä haukkuilmaisureaktion (opetettiin haukkumaan niiden kanssa). Mutta eiköhän tämäkin ajan kanssa ratkota.
Nenä toimii haussakin hienosti ja pistot on suoria. Vilin kanssa joutuu vaan olemaan tarkkana, ettei huuda sitä pois maalimieheltä. Se nimittäin tulee, Hiski ei.

Esineruudussa mennään edelleen kaistaleittain. Hyvin poika hakee esineitä ja hirveällä draivilla ja vauhdilla sielläkin. Treenikavereitten mukaan maapallo nytkähtää aina pikkasen, kun Vili starttaa ruutuun.

Eihän tässä voi olla kuin tyytyväinen tohon nuoreen mieheen, parantaa kuin sika juoksua. Huomaan aina välillä ajattelevani, että ton kanssa voi olla aika makeeta mennä kokeeseen. Sitten joskus...

Ja huomenna paimenpoika pääsee taas oikeisiin hommiin ja mamma joutuu pois mukavuusalueeltaan.